Pelkään

Synnytys on todella yleinen tapahtuma, ei mikään kummallisuus. Et sinä synnytykseen kuole.

On ihan luonnollista että podet tuollaisia ajatuksia. Tunnet ehkä jossain alitajunnassa syyllisyyttä siitä että olet tekemässä toista lasta, jossain sisälläsi kytee epäilys siitä miten rakkautesi riittää molemmille lapsillesi. Sinä onnistut hienosti, sekä synnytyksessä, että sen jälkeisessä lastesi kasvatuksessa. Tuollainen alitajunnan lukeminen on harvinaista ja arvokasta, vaikka se sinua tällä hetkellä väärään suuntaan ajatuksissasi viekin. Olet herkkä ihminen, ja vaikka se tällä hetkellä vaikeuttaakin oloasi, tulee se kahden lapsen kasvatuksessa olemaan valtavan suuri voimavara.

Lisävoimia sinulle!

Kuulostaa kyllä aivan hirveältä. Itselläni on ollut paniikkihäiriö joskus ja siihen liittyy juuri tuo kyseinen kuoleman pelko. Olen lukenut myös fobioista ja jos sitä kautta ajattelisi, niin sinulle on jäänyt kammo viimeisestä synnytyksestäsi ja nyt sinullan synnytyskammo. Olen pohjakoulutukseltani terveydenhoitaja ja tiedän aivan varmasti, että Suomessa synnytykseen kuolevien äitien määrä on hyvin hyvin pieni, eli se on todella harvinaista (1-2 äitiä vuodessa). Ja ylensä näillä äideillä on jokin perussairaus, esim. veri ei hyydy kunnolla tai sydänvika.

Sen verran olen elämäni aikana sairauksien kanssa työskennellyt, että tiedän sairaalan olevan turvallinen paikka. Vaikka ihmiselle tulisi verenmyrkytys tai veritulppa, se saadaan varmasti parannettua kun hoito aloitetaan heti. Ja sairaalassa on hyvä seuranta.

Sinä olet herkässä mielentilassa. Suosittelen juttelemaan miehesi kanssa, se helpottaa vaikka hän ei ymmärtäisikään sinua, varmasti ajattelee asiaa omalta kohdaltaan.

Myös itselläni oli viisivuotiaana vaihe, jolloin pelkäsin äitini kuolevan. Se kuuluu siihen ikään ja on normaalia.

Älä huoli, kaikki käy hyvin. Ja voithan kirjoittaa kirjeen, jossa vaadit mihin lapsesi menee jos sinulle käy jotain.. se helpottaa.

Sinulle ei käy kuinkaan, kuukauden päästä sinulla on sylissäsi ihana vauva, ja elämä hymyilee. Onnea matkaan.

puhunut pelostasi neuvolassa?
Musta tuntuu että pelkopolista voisi olla sinulle apua.
Ainakin olisi sairaalassa tietoa pelostasi,ja osaisivat suhtautua siihen,ja puhua siitä mitä synnytyksen hetkellä tapahtuu.

Miltä sinusta nyt tuntuu kun olet lukenut vastauksiamme? Onko pelko yhä voimassa? Oletko puhunut miehellesi tai neuvolassa? Kerro jotakin lisää itsestäsi. Oliko vastauksista yhtään apua?

Mä näin joku kuukausi sitten unta, että esikoinen oli jo syntynyt ja olin tappaa sen, kun en ollut unessa MUISTANUT pariin päivään antaa ruokaa ja kun menin herättelemään vaavia, sain ravistella tosi pitkään ja vauva oli melkeen tukehtunut omaan oksennukseensa....

Kaveri sanoi, että normaalia alitajunnan panikointia. Itse se heräili aina vauvan saatuaan siihen, että on maannut vauvan kuoliaaksi ja herätteli ukkoaan paniikissa, että missä se vauva on, vaikka vauva nukkui onnellisesti omassa sängyssään.