Ex. vl:t!!

ruusu26

Toivon tähän vain aitoja ja asiallisia mielipiteitä. Olisin kiinostunut tietämään, että te jotka olette jättäneet vl- uskon, oletteko katuneet sitä?? Se ei varmaan ikinä ole helppoa ja kivutonta, mutta miten koit sen itse?
Vaikka tiedätte että teidän pitää mahdollisesti luopua siitä "turvaverkostosta" joka on ympärillänne? Ja aiheutatte varmaan perheellenne ja läheisille huoletta ja murhetta?
Mitkä olivat mahdollisesti syyt siihen että lähditte tästä uskosta pois?
Onko tunnetta, että kunpa ette ois tehnyt sitä?
Kiitos jos viitsit vastata!

38

3404

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Miikku

      Itse en ole vl, mutta ex-mieheni oli ex-vl. Hän oli eronnut jo uskostaan ennen kuin tapasimme ja hänellä oli ihan ok välit perheeseensä. Vanhemmat ja sisarukset kohtelivat häntä yhtä lämpimästi kuin muitakin.
      Mutta... Minua perhe ei yhtä sisarta lukuunottamatta oikein koskaan hyväksynyt. Sisaret ja äiti kävivät meillä neuvomassa huushollin ja lastemme hoidossa, opastivat, mitä voin pukea päälleni ja mitä en, miten voin meikata ja laittaa hiukseni jne...
      Se kaikki vielä meni, mutta kun he aloittivat lastemme käännytyksen, niin meinasi mennä miehelläkin välit perheeseensä. Tilanne kiristyi ja johti lopulta avioeroon. Ja vieläkin saan kuulla, että syy oli epäuskoni ja miehen viettely, vaikka hän oli ollut pois niistä piireistä jo liki 10 v. ennenkuin tavattiin.

      Nyt toivon vain, että isovanhemmat, sedät ja tädit eivät sotkisi lastemme päätä uskollaan. Mielestäni kukainenkin saa uskoa vaikka puu-ukkoon, mutta sitä ei pidä tyrkyttää kellekään, eikä sotkeutua toisten elämään! Ei, vaikka olisi oman lapsen perheestä kysymys.

    • Emmalia

      Itse en ole vl-, enkä koskaa edustanut mitään uskonryhmää enkä edusta nyttemminkään.

      Oma aviomieheni on ex-vl, vl-uskovaisesta kodista lähtöisin, ja hän on ainut perheestä joka on vl-liikkeen jättänyt.

      Hän on jättänyt vl-liikkeen taakseen jo paljon ennenkuin tapasimme. Hän ei katsonut sen kuuluvan itselleen, ja alkoi epäilemään oppeja. Eikä sitten saannut tukea omille uskon kysymyksilleen, niin katsoi parhaaksi lähteä ja jättää vl-liikkeen taakseen, koska asiat eivät olleet hänen mielestään oikein.

      Häntä se ei ole koskaan kaduttanut, eikä hän ole siitä kärsinnyt, hänellä oli myös ystävinä ei-vl uskovaisia, ja ystävyyttä vl-uskovaisten kavreitten kanssa on vielä tänäkin päivänä, sekä ex-vl ystäviä meillä ihan perhetuttuina jotka hänen lapsuudenystäviään.

      Välit mieheni vanhempiin ja sisaruksiin on hyvät, kyläillään puolin ja toisin. Meidän elämäämme he eivät ole neuvoillaan puuttuneet. Joskus isä-pappa sanoo, että menkää sinne seuroihin, mutta me vain kohteliaasti sanomme ettei vl-usko ole meidän juttu.

      Varmasti vanhemilla huoli kun lapsi eroaa, ja kun pelko siitä tulimereen joutumisesta on varmaan suuri, niin ei lapsen ero koskaan ole varmaan vanhemmille helppo. Muuta murhetta mieheni tuskin on vanhemmilleen aiheuttanut.

      Ei se vl-liikkeen jättäminen niin helppoa kuulemma ollut, muutaman kerran hänet saatiin puhuttua ympäri ja jäämään, mutta hän ei vain sitten oikeasti voinnut enään jäädä sinne, ja siksi teki lopullisen päätöksen ja lähti pois. Jälkeenpäinkin on kerran surun keskellä melkein saatu takaisin, mutta sitten oli tajunnut että ei se ole ratkaisu, vaan se on jossain muualla.

      Tässä nyt minun vastaus vaikka en ex-vl olekkaan, mutta mieheni vastaisi varmasti suurinpiirtein samallalailla:)

      • Emmalia

        Tässä aloin miettimään, että miksiköhän jotkut eroavat sieltä vl-liikkeestä, ja sitten toiset taas kokee sen oikeaksi?

        Itselleni tuli mieleen, että olisiko ero vl-liikkeestä ollut Jumalan tahto, ja mieheni uskalsi sitä kuunnella.

        Jos hän ei olisi eronnut, ja kuuluisi edelleen vl-liikkeeseen niin mehän emme todenäköisesti olisi avioliitossa emmekä saisi kokea tätä rakkautta. Sillä itse olen varma, että minusta ei koskaan vl-uskovaista tule, siinä vain niin paljon sellaisia oppeja jotka mielestäni vääriä.

        Silloinhan me olisimme jäänneet toisistamme paitsi, ja emme olisi koskaan löytäneet kohdallemme sitä oikeaa rakkautta. Ainakaan en voisi kuvitella koskaan saavani enempää rakkautta osakseni kuin nyt saan.

        Ehkä joidenkin on vain tarkoitettu eroavan jostain syystä. Tietenkään vl-uskovaiset eivät sitä eroa ymmärrä koska pitävät joukkoaan sinä oikeana mikä voi pelastaa. Mutta, onko se sitteenkään niin jos tässäkin on tapahtunut Jumalan todellinen tahto?


      • entinen.....
        Emmalia kirjoitti:

        Tässä aloin miettimään, että miksiköhän jotkut eroavat sieltä vl-liikkeestä, ja sitten toiset taas kokee sen oikeaksi?

        Itselleni tuli mieleen, että olisiko ero vl-liikkeestä ollut Jumalan tahto, ja mieheni uskalsi sitä kuunnella.

        Jos hän ei olisi eronnut, ja kuuluisi edelleen vl-liikkeeseen niin mehän emme todenäköisesti olisi avioliitossa emmekä saisi kokea tätä rakkautta. Sillä itse olen varma, että minusta ei koskaan vl-uskovaista tule, siinä vain niin paljon sellaisia oppeja jotka mielestäni vääriä.

        Silloinhan me olisimme jäänneet toisistamme paitsi, ja emme olisi koskaan löytäneet kohdallemme sitä oikeaa rakkautta. Ainakaan en voisi kuvitella koskaan saavani enempää rakkautta osakseni kuin nyt saan.

        Ehkä joidenkin on vain tarkoitettu eroavan jostain syystä. Tietenkään vl-uskovaiset eivät sitä eroa ymmärrä koska pitävät joukkoaan sinä oikeana mikä voi pelastaa. Mutta, onko se sitteenkään niin jos tässäkin on tapahtunut Jumalan todellinen tahto?

        ..sinulla! Itse erosin, kun vl-piirit alkoivat ahdistaa. Enkä todellakaan usko, että Jumala olisi minulle vihainen.

        Koen olevani todella onnellinen. Olen saanut halun _elää_ ja luotan tulevaisuuteen!

        Olen saanut työpaikan, jossa minusta pidetään ja arvostetaan. Olen saanut paljon uusia ystäviä, jotka tukevat minua, vaikkeivät koskaan ole olleet lestadiolaisia.

        Olen saanut voimaa puhua vaikeista asioistani. Se on sitä Jumalan suunnatonta rakkautta minkä hän on minulle antanut, ja Jumalasuhteeni tuntuu toisinaan olevan paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

        Jokin tarkoitus on myös näillä eronneilla. Kenties se voi olla itsesuojeluvaisto tai mikä milloinkin, mikä sen eron aiheuttaa, mutta niin, jokainen onneksi saamme valita sen tien, mitä kulkea ja kellään ei saisi olla siihen vastaansanomista!


      • Jovain
        entinen..... kirjoitti:

        ..sinulla! Itse erosin, kun vl-piirit alkoivat ahdistaa. Enkä todellakaan usko, että Jumala olisi minulle vihainen.

        Koen olevani todella onnellinen. Olen saanut halun _elää_ ja luotan tulevaisuuteen!

        Olen saanut työpaikan, jossa minusta pidetään ja arvostetaan. Olen saanut paljon uusia ystäviä, jotka tukevat minua, vaikkeivät koskaan ole olleet lestadiolaisia.

        Olen saanut voimaa puhua vaikeista asioistani. Se on sitä Jumalan suunnatonta rakkautta minkä hän on minulle antanut, ja Jumalasuhteeni tuntuu toisinaan olevan paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

        Jokin tarkoitus on myös näillä eronneilla. Kenties se voi olla itsesuojeluvaisto tai mikä milloinkin, mikä sen eron aiheuttaa, mutta niin, jokainen onneksi saamme valita sen tien, mitä kulkea ja kellään ei saisi olla siihen vastaansanomista!

        Uskokaa pois, mutta täällä "kylmässä maailmassa" olen saanut kokea paljon suurempaa rakkautta lähimmäisten taholta kuin aikoinaan koskaan vllien joukossa. Maailmassa on paljon pahaa, mutta missään nimessä kaikki maailmassa ei ole pahaa.


    • Milla

      Lähdin vl-uskosta 35-vuotiaana. En ole katunut, vain sitä, että tuli lähdettyä liian myöhään.
      En pystynyt enää uskomaan, että vain vl:t pääsevät taivaaseen, niinkuin ainakin vielä 80-luvulla vl:t saarnasivat. Minun Jumalani ei ole niin pikkusieluinen. En myöskään hyväksynyt kaikkia sääntöjä, minusta ne ovat ihmisten keksimiä ja ristiriitaisia.

      • Anonyymi

        Hei . Todellakaan nuo säännöt eivät ole kuin yhteisön miesten tekemiä. Olen juuri vajaa vko sitten eronnut yhteisöstä / LAHKOSTA .....


    • A Nelonen

      Olen kerran vastannut jokseenkin vastaavaan kysymykseen. Silloin Moppi kuitenkin sen jostakin syystä poisti.

      Hyvin nuorena ymmärsin sen ,että suuri joukko ystävistäni kävivät ry:llä ainoastaan kättelemässä "Jumalan tervettä." Hyvin monella usko oli aikoja sitten jo kuollut, mutta tavan vuoksi siellä käytiin.

      Hengellinen vl-liike oli useinkin jo taakse jäänyttä elämää,mutta julkinen "fyysinen" irrottautuminen liikkestä tapahtui vasta pitkällisen kaksoiselämän jälkeen.

      Lopullinen ero ja ymmärrys vl-opin sairaanloisesta kaksinapaisuudesta tapahtui lähtiessäni opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle.
      Siellä ajauduin opiskelijakavereitteni mukana olutkuppiloihin ja siten myös nauttimaan olutta.

      Liikkeestä lähtöäni ja siirtymistä hilpeiden olutveikkojen seuroihin en ole hetkeäkään katunut.
      Kaksoiselämäni ry:llä kaduttaa ja se rohkeuden puute jättää vl-liike silloin heti,kun se alkoi tuntumaan itselleni vieraalta.

    • Max

      Jätin VL-liikkeen aikaa sitten ja olen paljon tasapainoisempi ihmisenä. Varhaisnuoruusvuodet ehkä säästivät pahimmilta hurjasteluilta, mutta ahdistavaa elämä kyllä oli. Helpottunut

    • varis

      Vaikka sydämessäni olen samaa mieltä suurista kysymyksistä vanhoillislestadiolaisten kanssa, minua ahdistaa ihan fyysisesti kontrollointi ja ihmisten samankaltaisuus.

      Turvaverkko on luullakseni juuri sellaisia asioita, joita pelkään ihan aidosti sekä laumoja, joissa ei kuule kauniita soraääniä. Ne kun ovat elämän ääniä.

      • alkup.

        Kiva saada näin asiallisia kommentteja.
        Itellä on nyt sellainen tilanne et toisaalta haluais irti tästä kaikesta, mutta toisaalta kauhean vaikeaa.. (suku, ystävät, oma perhe)
        Ikinä ei oo tää usko ollutkaan niin omakohtainen, sitä on vaan ajautunut tän massan mukana. Sittemmin olen alkanut ajattelemaan ja miettimään millaisesta jutusta on oikein kyse. Kun pienestä pitäen elät ja kasvat siinä ympäristössä ja päähäsi taotaan, et se on ainut tapa elää oikein ja ainut tie taivaaseen.. Menee kauan ennen kuin alkaa edes kyseenalaistaan mitään.
        Omasta mielestäni tämä usko rajoittaa kuitenkin aika paljon ns. normaali elämää jos kaikki "rajoitukset" eivät lähde siitä uskon näkökulmasta. Toisin sanoen jos ei oikeasti sydämessään usko tätä ainoaksi tieksi, niin on vaikea noudattaa niitä "kehotuksia jotka Jumalan valtakunnasta tulee" Esmerkkinä vaikka tv:n (tai ehkäisy jne..) katselu. Jos en tunne sitä synniksi, niin tulee turhaan ahdistusta siitä, että pitäisi tuntea siitä synnintuntoa. Kun mun mielestä sillä ei ole mitään tekemistä lopulta uskon kanssa.
        Ja lisäksi vielä, on tietääkseni paljon kaltaisiani, jotka eivät ehkä usko tai ainakin elävät syntielämää (lest.mittakaavassa) Mutta eivät halua tai ei ole rohkeutta lähteä tästä.
        Ja itsekin olen todella paljon samaa mieltä monista asioista ja en siitä juuri muuttuis jos tästä pois lähtisin, mutta siinä juuri se vaikeus.


      • alkup.
        alkup. kirjoitti:

        Kiva saada näin asiallisia kommentteja.
        Itellä on nyt sellainen tilanne et toisaalta haluais irti tästä kaikesta, mutta toisaalta kauhean vaikeaa.. (suku, ystävät, oma perhe)
        Ikinä ei oo tää usko ollutkaan niin omakohtainen, sitä on vaan ajautunut tän massan mukana. Sittemmin olen alkanut ajattelemaan ja miettimään millaisesta jutusta on oikein kyse. Kun pienestä pitäen elät ja kasvat siinä ympäristössä ja päähäsi taotaan, et se on ainut tapa elää oikein ja ainut tie taivaaseen.. Menee kauan ennen kuin alkaa edes kyseenalaistaan mitään.
        Omasta mielestäni tämä usko rajoittaa kuitenkin aika paljon ns. normaali elämää jos kaikki "rajoitukset" eivät lähde siitä uskon näkökulmasta. Toisin sanoen jos ei oikeasti sydämessään usko tätä ainoaksi tieksi, niin on vaikea noudattaa niitä "kehotuksia jotka Jumalan valtakunnasta tulee" Esmerkkinä vaikka tv:n (tai ehkäisy jne..) katselu. Jos en tunne sitä synniksi, niin tulee turhaan ahdistusta siitä, että pitäisi tuntea siitä synnintuntoa. Kun mun mielestä sillä ei ole mitään tekemistä lopulta uskon kanssa.
        Ja lisäksi vielä, on tietääkseni paljon kaltaisiani, jotka eivät ehkä usko tai ainakin elävät syntielämää (lest.mittakaavassa) Mutta eivät halua tai ei ole rohkeutta lähteä tästä.
        Ja itsekin olen todella paljon samaa mieltä monista asioista ja en siitä juuri muuttuis jos tästä pois lähtisin, mutta siinä juuri se vaikeus.

        Mielelläni vielä kuulisin kommentteja tuohon aloituskysymykseen.
        Kyllä toisaalta pelottaa ajatella, että tekis niin ison ja rohkean päätöksen, kun elämä vielä niin paljon näissä ympyröissä pyörii. Ja toisaalta se kun ei juuri niitä ei lest. ystäviäkään juuri oo, et onko kaikki hirveesti käännyttämässä takaisin ja sitte vaan jatkuu tää vaivalloinen tarpominen.
        Ja vaikka onhan omasta mielestänikin uskovaisissa perheissä paljon hyvää, niin on siellä kuitenkin asioita jotka ovat päin prinkkalaa..
        Kun on niin tyhmää edes seuroissa käydä kun ei suoraan sanottuna kiinosta!
        Onko täällä ketään muita vl:a joita samat asiat askarruttaa??


      • Justiina
        alkup. kirjoitti:

        Mielelläni vielä kuulisin kommentteja tuohon aloituskysymykseen.
        Kyllä toisaalta pelottaa ajatella, että tekis niin ison ja rohkean päätöksen, kun elämä vielä niin paljon näissä ympyröissä pyörii. Ja toisaalta se kun ei juuri niitä ei lest. ystäviäkään juuri oo, et onko kaikki hirveesti käännyttämässä takaisin ja sitte vaan jatkuu tää vaivalloinen tarpominen.
        Ja vaikka onhan omasta mielestänikin uskovaisissa perheissä paljon hyvää, niin on siellä kuitenkin asioita jotka ovat päin prinkkalaa..
        Kun on niin tyhmää edes seuroissa käydä kun ei suoraan sanottuna kiinosta!
        Onko täällä ketään muita vl:a joita samat asiat askarruttaa??

        tehdä jyrkkä päätös: ei koskaan seuroihin? Minusta se on liikaa vaadittu sellaiselta, joka on syntynyt ja kasvanut siinä yhteisössä. Ajattelen, että on parempi elää päivä kerrallaan niin, ettei pakota itseään mihinkään.
        Itse olen päässyt eroon uskoon tulemisen myötä. Lopullinen ero tapahtui pikkuhiljaa. Huomasin vain, että liikun väärässä porukassa. Jossain vaiheessa kävin mielessäni kovan kamppailun ton seurakuntajutun kanssa. Siihen auttoi Sanan tutkiminen ja sielunhoitaja(minulla olikin hyvä sellainen). Sen verran olen vielä sinne kallellaan, että kirjoittelen ja luen näitä juttuja täällä netissä.

        Herra Jeesus kulkekoon myös sinun kanssasi!


      • Lallalllaaa
        alkup. kirjoitti:

        Mielelläni vielä kuulisin kommentteja tuohon aloituskysymykseen.
        Kyllä toisaalta pelottaa ajatella, että tekis niin ison ja rohkean päätöksen, kun elämä vielä niin paljon näissä ympyröissä pyörii. Ja toisaalta se kun ei juuri niitä ei lest. ystäviäkään juuri oo, et onko kaikki hirveesti käännyttämässä takaisin ja sitte vaan jatkuu tää vaivalloinen tarpominen.
        Ja vaikka onhan omasta mielestänikin uskovaisissa perheissä paljon hyvää, niin on siellä kuitenkin asioita jotka ovat päin prinkkalaa..
        Kun on niin tyhmää edes seuroissa käydä kun ei suoraan sanottuna kiinosta!
        Onko täällä ketään muita vl:a joita samat asiat askarruttaa??

        "Ja vaikka onhan omasta mielestänikin uskovaisissa perheissä paljon hyvää"...ei mikään estä sinua vaalimasta niitä hyviä asioita vl-ympyröiden ulkopuolella.

        Eropäätöksen tehtyäni päätin, että yhteenkään käännytyskeskusteluun en suostu. Hyvä niin, sillä oli kuulema kutsuttu koolle useita puhujaveljiä samalla kertaa minua käännyttämään. Siis monta yhtä vastaan, hoitokokoustyyliin. Minä en siis mennyt:) Jos päätät erota, tee päätös siten, ettei sinun tarvitse epäröidä. Raskainta se on silloin, jos seilaan edes takaisin, edes ajatuksissasi.

        Kirjoitustavastasi päättelen, ettet kuitenkaan ole katkera vl:lle ja oikein hyvä niin. Katkeruus paaduttaa.

        Vl:stä eroaminen ei tarkoita tietä helvettiin, itselleni se toi elämänilon ja onnen, jota on jatkunut jo kauan.

        Vertaistukea meilitse saat anonyyminä vaikka näillä palstoilla pyytämällä.


      • alkup.
        Lallalllaaa kirjoitti:

        "Ja vaikka onhan omasta mielestänikin uskovaisissa perheissä paljon hyvää"...ei mikään estä sinua vaalimasta niitä hyviä asioita vl-ympyröiden ulkopuolella.

        Eropäätöksen tehtyäni päätin, että yhteenkään käännytyskeskusteluun en suostu. Hyvä niin, sillä oli kuulema kutsuttu koolle useita puhujaveljiä samalla kertaa minua käännyttämään. Siis monta yhtä vastaan, hoitokokoustyyliin. Minä en siis mennyt:) Jos päätät erota, tee päätös siten, ettei sinun tarvitse epäröidä. Raskainta se on silloin, jos seilaan edes takaisin, edes ajatuksissasi.

        Kirjoitustavastasi päättelen, ettet kuitenkaan ole katkera vl:lle ja oikein hyvä niin. Katkeruus paaduttaa.

        Vl:stä eroaminen ei tarkoita tietä helvettiin, itselleni se toi elämänilon ja onnen, jota on jatkunut jo kauan.

        Vertaistukea meilitse saat anonyyminä vaikka näillä palstoilla pyytämällä.

        Sitä kyllä itsekin olen ajatellut, että mihinkään käännytys yrityksiin en suostu jos sen ero päätöksen teen.
        Olen jo joutunut sen kokemaan, miten heti puhutullaan kun erehdyin omia mielipiteitä opillisista kysymyksistä laukomaan "oikein uskovalle".
        Vaikeus on siinä lähdössä kun tää kaikki kuitenkin merkkaa niin paljon. Mutta sitä olen miettinyt että onko tässä sittenkään kuitenkaan järkeä kun ajattelee monista asioista kuitenkin niin erilailla.
        Ja meitä on paljon kuitenkin, tuttava piirissä ja muutenkin juttujen perusteella. Et käydään seuroissa, eletään (suunilleen) kuin vl:t mutta silti ei välttämättä uskota juuri niin kuin seuroissa sanotaan. (opit, ehkäisy, tv, musiikki jne..) Lukuja ei uskalla alkaan veikkaan, mutta varmasti enemmän kuin kukaan osaa aavistaa. Niistä ei vaan puhuta!!!
        Ei todella ole myöskään aihetta olla katkera ja paljon samanlaiset arvot olisivat ilman tätä liikettäkin.


      • Leini
        alkup. kirjoitti:

        Kiva saada näin asiallisia kommentteja.
        Itellä on nyt sellainen tilanne et toisaalta haluais irti tästä kaikesta, mutta toisaalta kauhean vaikeaa.. (suku, ystävät, oma perhe)
        Ikinä ei oo tää usko ollutkaan niin omakohtainen, sitä on vaan ajautunut tän massan mukana. Sittemmin olen alkanut ajattelemaan ja miettimään millaisesta jutusta on oikein kyse. Kun pienestä pitäen elät ja kasvat siinä ympäristössä ja päähäsi taotaan, et se on ainut tapa elää oikein ja ainut tie taivaaseen.. Menee kauan ennen kuin alkaa edes kyseenalaistaan mitään.
        Omasta mielestäni tämä usko rajoittaa kuitenkin aika paljon ns. normaali elämää jos kaikki "rajoitukset" eivät lähde siitä uskon näkökulmasta. Toisin sanoen jos ei oikeasti sydämessään usko tätä ainoaksi tieksi, niin on vaikea noudattaa niitä "kehotuksia jotka Jumalan valtakunnasta tulee" Esmerkkinä vaikka tv:n (tai ehkäisy jne..) katselu. Jos en tunne sitä synniksi, niin tulee turhaan ahdistusta siitä, että pitäisi tuntea siitä synnintuntoa. Kun mun mielestä sillä ei ole mitään tekemistä lopulta uskon kanssa.
        Ja lisäksi vielä, on tietääkseni paljon kaltaisiani, jotka eivät ehkä usko tai ainakin elävät syntielämää (lest.mittakaavassa) Mutta eivät halua tai ei ole rohkeutta lähteä tästä.
        Ja itsekin olen todella paljon samaa mieltä monista asioista ja en siitä juuri muuttuis jos tästä pois lähtisin, mutta siinä juuri se vaikeus.

        Oletko koskaan ajatellut... että jos sinulla ei omatunto enään kolkuta nuista asioista mistä puhuit... et ole enään sydämmestäs uskomassa. Olet kieltänyt ehkä uskosi jo teoillas..? ei se riitä että sanoo kuuluvansa vl:iin tai antaa muille sellaisen kuvan että kuuluu. Usko on jokaisen omakohtainen sydämmen asia. Jumalan kyllä tietää mikä on sinun sydämmesi tila. Jos sinulla ei ole enään synnintuntoa et ole enään uskomassa. Jos olet joskus ollut oikeesti vl tiedät sen kyllä itsekkin.
        Omasta puolesta, vl kun olen, niin toivon että saisit taas parannuksen armon. mutta jos sinusta tosiaankin tuntuu että sinun on parempi elää ilman tätä uskoa,niin kerro rohkeasti päätöksesi läheisillesi. Toivon että he ymmärtävät. muista että me kaikki olemme vain ihmisiä, kaikkine vikoineen ja virheineen. varmasti vanhempasi ovat murheissaa jos päätät luopua uskosta kokonaan, mutta kyllä he sinua rakastavat varmasti samallalailla kuin ennenkin.

        Anteeksi jos loukkasin jotenkin.
        Kaikkea hyvää sinulle


      • alkup.
        Leini kirjoitti:

        Oletko koskaan ajatellut... että jos sinulla ei omatunto enään kolkuta nuista asioista mistä puhuit... et ole enään sydämmestäs uskomassa. Olet kieltänyt ehkä uskosi jo teoillas..? ei se riitä että sanoo kuuluvansa vl:iin tai antaa muille sellaisen kuvan että kuuluu. Usko on jokaisen omakohtainen sydämmen asia. Jumalan kyllä tietää mikä on sinun sydämmesi tila. Jos sinulla ei ole enään synnintuntoa et ole enään uskomassa. Jos olet joskus ollut oikeesti vl tiedät sen kyllä itsekkin.
        Omasta puolesta, vl kun olen, niin toivon että saisit taas parannuksen armon. mutta jos sinusta tosiaankin tuntuu että sinun on parempi elää ilman tätä uskoa,niin kerro rohkeasti päätöksesi läheisillesi. Toivon että he ymmärtävät. muista että me kaikki olemme vain ihmisiä, kaikkine vikoineen ja virheineen. varmasti vanhempasi ovat murheissaa jos päätät luopua uskosta kokonaan, mutta kyllä he sinua rakastavat varmasti samallalailla kuin ennenkin.

        Anteeksi jos loukkasin jotenkin.
        Kaikkea hyvää sinulle

        Et todella loukannu, tiedostan kyllä asian.
        Eli asia on juuri siitä, että miten irtaantua tästä "voimakkaasta ryhmästä". Kun osa minusta haluaa jäädä, osa lähteä...
        Tiedän sen, että Vl:en ajattelutavalla olen jo uskoni kieltänyt ja siinä juuri onkin se asia, jota mietin. Eli onko mielekästä "roikkua" mukana tässä joukossa, kun kerran omakohtaista vl-oppien mukaista uskoa ei ole.
        Mutta meitä "tapauskovaisiakin" on paljon.
        Ilman perhettä, sukua ja ystäviä tämä ois paljon helpompaa.. Ja vielä tarkentaisin, että minulla on siis oma puoliso ja omat lapset, mikä ei suinkaan helpota asiaa.


    • _helpottunut_

      EI KADUTA!!!!!

      Uskoni on erilainen, pelastujia on muitakin kuin vain lessut ja perinnäissäännöt ahdistivat. Siinäpä syitä.

    • irma

      Yhdyn vain edellisiin, ei ole kaduttanut, no, ehkä se vain että tuli aivan turhaan viivyteltyä, aivan kuin tossa joku myös sanoi samaa.
      Lähdin 27vuotiaana. Kyllä se aikansa ottaa kypsytellessä päätöstä, ei uskaltanut lähteä heti vaikka mieli teki, oli vaikeaa.

      Mutta sitten ja nyt, elämä vapaampaa ja ei ahdista enää olla siinä ns. näennäisesti, roikkua mukana. On jo ratkaisun tehnyt ja elän omaa, vapaampaa elämää.
      Ruusu 26, kuuntele omaa "sydäntäsi" mitä haluat elämältäsi! Haluatko jatkaa siinä vai lähteä elämään omaa elämää! En sano et lahtö olisi jotenkin helppo, ei ole. Tsemppiä!! :)

    • exvl

      Perheemme koko on taakka, joka vl:stä jäi, koska emme vanhempina meinaa edelleenkään jaksaa edes arkea pyörittää, saati sitten huomioida toisia puolisoina.
      Vaikka näin kirjoitan, niin en todellakaan luopuisi mistään hinnasta lapsistamme, joita rakastan, mutta mikäli rohkeutta olisi ajoissa ollut, niin emme olisi näin vaikeassa tilanteessa.
      Meidän kohdalta ainakin puuttui paljon puhuttu vl:ien tuki lapsiperheille heidän jaksamisessaan. Totuus meidän kohdalla on se, että tukea ja ymmärrystä alkoi tulla vasta ratkaisujemme jälkeen.
      VL-opin ehkäisykielteisyys on asia, mikä tuhoaa heikoimpia vl-perheitä.

      • exvl

        Sellaisia totuuksiakin alkaa tulla esiin, kuin että puolisoni onkin mennyt kanssani naimisiin lähinnä vakaumukseni vuoksi ja nyt, kun sitä ei enää ole, niin hän ei oikein tiedä mikä meidät pitäisi enää yhdessä muuta kuin lapset. Itse olen ainoastaan rakkauden vuoksi mennyt naimisiin ja se on toistaiseksi pitänyt minut tässä suhteessa, mutta jos se onkin vain yksipuolista ja toinen kokee vain kärsivänsä minusta, kun en ole koskaan ollutkaan sitä mitä hän on halunnut. VL:nä hän ei vain ole niitä asioita voinut sanoa, koska on ilmeisesti pitänyt sellaisia ajatuksia syntinä.
        Parempi ettemme kiduta toisia enää väkinäisessä suhteessa.
        Minulle yhdessä olo ainoastaan lasten vuoksi ei ole pakko, vaan pikemminkin se, että toinen näin kertoi sai minut vihdoin tajuamaan, että elämäni, kuten myös hänen menee hukkaan näin. Mahdollisimman pian on päästävä tästä tilanteesta pois. Ei tarvitse miettiä mitään kulisseja tai sukulaisten häpeää. Tätä ei varmaan kumpikaan ole tahtonut, mutta parempi niin, kuin elää valheessa.


      • irma
        exvl kirjoitti:

        Sellaisia totuuksiakin alkaa tulla esiin, kuin että puolisoni onkin mennyt kanssani naimisiin lähinnä vakaumukseni vuoksi ja nyt, kun sitä ei enää ole, niin hän ei oikein tiedä mikä meidät pitäisi enää yhdessä muuta kuin lapset. Itse olen ainoastaan rakkauden vuoksi mennyt naimisiin ja se on toistaiseksi pitänyt minut tässä suhteessa, mutta jos se onkin vain yksipuolista ja toinen kokee vain kärsivänsä minusta, kun en ole koskaan ollutkaan sitä mitä hän on halunnut. VL:nä hän ei vain ole niitä asioita voinut sanoa, koska on ilmeisesti pitänyt sellaisia ajatuksia syntinä.
        Parempi ettemme kiduta toisia enää väkinäisessä suhteessa.
        Minulle yhdessä olo ainoastaan lasten vuoksi ei ole pakko, vaan pikemminkin se, että toinen näin kertoi sai minut vihdoin tajuamaan, että elämäni, kuten myös hänen menee hukkaan näin. Mahdollisimman pian on päästävä tästä tilanteesta pois. Ei tarvitse miettiä mitään kulisseja tai sukulaisten häpeää. Tätä ei varmaan kumpikaan ole tahtonut, mutta parempi niin, kuin elää valheessa.

        Tosi ikävää, mutta jos totta on niin ei kannata varmaankaan pysyä vain lasten takia yhdessä! Kyllähän siihen tarvitaan paljon muutakin.
        Koska kyllähän lapsetkin siitä kärsivät ja vaistoavat tilanteen. Miten iso perhe teillä on?


      • Exvl
        irma kirjoitti:

        Tosi ikävää, mutta jos totta on niin ei kannata varmaankaan pysyä vain lasten takia yhdessä! Kyllähän siihen tarvitaan paljon muutakin.
        Koska kyllähän lapsetkin siitä kärsivät ja vaistoavat tilanteen. Miten iso perhe teillä on?

        Tiedän mitä kulissien ylläpitäminen aiheuttaa, koska olen läheltä nähnyt sitä.
        Luullaan, että suojellaan perhettä, kun näytetään ulospäin menevän hyvin, vaikka todellisuus olisi maanpäällistä helvettiä.
        Ulkopuoliset kuitenkin voivat tietää tilanteen oikean laidan paremmin, kuin he itse, jotka luulevat huijaavansa jopa itseään.
        Tiedän, että lapset vaistoavat ja havaitsevat enempi, kuin luullaan ja mikäli tilanteen annetaan mennä eteenpäin, korjaamatta sitä, niin aikuisena näillä lapsilla on suurella todennäköisyydellä mielenterveydellisiä ongelmia ja asiat vain periytyvät edelleen. (Lapset siis voivat ottaa saman mallin omiin parisuhteisiinsa)

        Se miten iso perhe minulla on ei ole tärkeää asiani kannalta. Samanlaisia ongelmia voi olla kenellä tahansa, riippumatta perheen koosta.
        Jaksaminen on suhteellista...joku jaksaa 12 lapsen kanssa ja haluaa oikeasti lisää lapsia, jollekin ensimäinen on jo liikaa.


    • Lila

      Moi Alkuperäinen!

      Erosin 16-vuotiaana eli melkein heti, kun minusta alkoi tuntua, että kuulu tuohon ryhmään. Jotenkin olin kuitenkin lapsesta aavistanut, että en olisi aina vanhoillislestadiolainen.

      Eroaminen ei ollut helppoa, mutta ei erityisen vaikeaakaan. Luulen, että minulla ei tätä ns. uskoa ollut koskaan ollutkaan. Olin vain oppinut sopeutumaan hyvin kyseiseen yhteisöön ja, kun huomasin, että "uskoni" oli vain itsepetosta ja, että rauhanyhdistyksellä kaikki saarnat olivat sisällöltään samanlaisia, tylsää ja epäloogista jauhamista ja pienten, huolellisesti valittujen raamatunkohtia selittämistä tuntikausia (raanatusta valitaan aina ne samat helposti selitettävissä olevat kohdat), päätin erota. Vanhempani itkivät vähän, mutta rakastavat minua edelleen samalla tavalla kuin ennenkin, samoin sisarukseni. (Vl-ystäviä minulla ei juuri ollutkaan.) En usko, että olisin tuottanut heille paljon surua ja huolta, sillä olen aina elänyt rauhallista ja hallittua elämää, toisin kuin jotkut vl-sisarukseni.

      Nyt olen 23-vuotias ja elän mieheni kanssa onnellisena. Lestadiolaisuudesta erottuani en ole koskaan pelännyt helvettiä enkä juuri koskaan tuntenut itseäni pahaksi tai syntiseksi enkä kokenut vaikeita masennuksia, jollainen minulla oli murrosiän alkuvaiheessa. Elämää voi elää niin monella muullakin tavalla kuin raamatun tai vanhoillislestadiolaisten perinnäissääntöjen sitomina!

      Iloista alkutalvea kaikille!

    • Onon

      Erosin kauan sitten, opillisista syistä. Se oli hoitokokousaikaa. Näin, ettei tämä usko ollut oikeaa uskoa. Olo on ollut eroamisen jälkeen huomattavasti turvallisempi. Uskon edelleen jumalaan. Eroani en ole hetkeäkään katunut, päin vastoin, päivittäin olen muistanut siitä kiittää.

      Turvaverkostakin oli helppo luopua, kun näin, miten veli löi veljeä hoitokokouksissa. Perheeni joutui tietysti vähän kärsimään, mutta vl:ään jääminen oli heidän ratkaisunsa.

      Vl:stä eron ei siis tarvitse olla askel kylmään maailmaan, vaikka piireissä näin uhkaillaan. Uhkailtiin minuakin ja kadotukseen toivotettiin. Mutta tunnethan raamattua. Mikä se oikea usko onkaan;)

      Askelia enkelin siipein suojassa sinulle toivotan!

    • Anonyymi

      Itse olen vielä vl ja olenkin todella miettinyt kaikkea,onko oikein tehdä syntiä ja olla samalla uskossa,käydä seuroissa ja sieltä sitten miehiin taas,Seurat ovat viikon parasta

    • Anonyymi

      Minulla se oli ristiriita kun en ymmärtäny miksei voi olla tv:tä tai liittyä urheilu seuraan. Kapinoin sitä vastaan kun niitä asioita ei Raamatusta löytynyt. Erosin siis 16-vuotiaana, nyt lähes 4-kymppinen mies. Tai sanotaanko ajauduin pois. En koskaan virallisesti eronnut eikä minua erotettu.

      Vanhemmat oli surullisia ja kantoivat huolta. Kuvioihin tuli päihteet ja irrottautuminen liikkeestä oli itellä aika radikaalia.

      En kumminkaan koskaan ole katkeruutta tuntenut. Arvostan ja kunnioitan vanhempiani ja on ollut todella ihana kasvaa uskovassa perheessä. Se turva. Se on ollut tärkein. Ei ole tarvinnut pelätä perheen rikkoutumista. Ainakaan siihen aikaan. Oli turvallista kasvaa.

      Vanhemmat on ottanut todella hyvin vastaan vaimoni eikä ole mitään ongelmaa ollut siinä, samoin kun minut niitten hullujen vuosien jälkeen.

      Tulin itse uskoon vanhemmalla iällä vaikeitten vuosien jälkeen, en kuulu lestadiolaisiin mutta vanhemmat otti hyvin vastaan kun näki muutoksen mikä minussa tapahtui.

      Ehkä voisin vieläkin joskus liittyä lestadiolaisuuteen, en tiedä mutta jos joku aattelee että eroaa lestadiolaisuudesta niin yksi mitä haluaisin sanoa näille ihmisille.

      Raamattu on kokonansa Jumalan Sanaa. Tutki sitä. Rukoile että Jumala antaisi sinulle viisautta ymmärtää sitä. Rukoile ja pyydä johdatusta elämällesi. Ei ole väärin sitä ominpäin tutkia. Niiltä sivuilta tulet oppimaan minkälainen Jumala on. Et menetä siinä uskoasi päinvastoin. Suuresti siteerattu paikka seuroissa on: usko tulee kuulemisesta (kyllä mutta se myös jatkuu näin), mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta eli Raamatun Sanasta. Tutki itse room. 10:17.

      Arvostan lestadiolaisuutta ja lestadiolaisia suuresti. Yhteisö tuo turvaa ja vakautta ja kyllä Jumala varmasti siellä myös vaikuttaa.

      Mutta ilman Raamatun tuntemista sitä ei tiedä minkälainen Jumala on. Sitä puuttuu tietämys tärkeimmästä asiasta (Toki tärkein on että on saanut synnit anteeksi ja on taivaskelpoinen).
      Sitä on hyvin huteralla pohjalla jos oma usko pohjautuu pelkästään puhujien puheisiin. Niitä on toki hyvä kuunnella mutta perustukset saattaa horjua ellei kaatua kokonaan ellei ole itse oppinut tuntemaan Raamatu Jumalaa henkilökohtaisesti.

      Toivottavasti saat asiasi järjestymään. Monelta vahingolta olisin säästynyt jos olisin pysynyt lestadiolaisuudessa mutta en usko että olisin tullut tuntemaan Jumalaa niin hyvin kuin nyt. Itse antaisin lestadiolaisille neuvon että yksilöt lukisivat enemmän Sanaa. Mielestäni se ei ole pelkästään puhujien tehtävä ja sitä itsevietettyä aikaa Jumalan kanssa Sanan ja rukouksen parissa niin se on tosi tärkeää.

      • Anonyymi

        Hyvä kirjoitus. Nykyään vl:kin keskuudessa kehotetaan lukemaan itse Raamattua.


    • Anonyymi

      Olen eronnut 5 v. sitten yli 3-kymppisenä, koska ajatukset ovat niin erit, mitkä niiden pitäisi olla. En ole katunut. On ihana, kun ei tarvi lapsia pelotella helvetillä, jos haluavat musiikkia kuunnella ja telkkaria katsoa. Oma suku oli surullinen, mutta välit pysyivät samanlaisina. Tähän vaikuttanee sekin, että elämämme ei juurikaan muuttunut ja halutaan suhtautua ystävällisesti toisiin, eikä nostaa esiin provosoivasti aiheita, joista varmaan erimieltä ollaan.

      Puolison vanhemmat sen sijaan hylkäsivät totaalisesti ja lopettivat yhteydenpidon. Myös välit muihin sen puolen sukuun viilenivät. Samoin on käynyt monelle vl- ystävyyssuhteelle. Aika yksin ollaan perheenä, sitä on ex-vl:nä vähän jokapaikassa ulkopuolinen; vl:ien piireissä luonnollisesti, mutta myös ns. tavallisten ihmisten kanssa susta helposti aistii, että jotain erilaista tässä on, etenkään kun en haluaisi taustaani julki tuoda, häpeän sitä. Esimerkiksi tää tulee ilmi, kun puhutaan nuoruuden teini-idoleista, lapsuuden suosikkisarjoista tai ekoista känneistä. Et pysty jakamaan sitä samaa kokemusmaailmaa toisten "tavallisten" kanssa.

      En kadu, että lähdimme liikkeestä, mutta joskus mietin, että lapset olisi saaneet pitää toiset isovanhemmat ja puoliso vanhempansa, jos oltaisiin jatkettu feikkielämää ja jumalanterveellä tervehtimistä, kuten osa suvusta nytkin tekee. Mut vapaus olla ja ajatella miten haluaa, voittaa kuitenkin yksinäisyyden ja hylkäämisen kokemukset, mitä omista valinnoista on seurannut. Jospa joskus vielä löytyisi sitten ystäviäkin...

      • Anonyymi

        Olet eronnut vanhoillislestadiolaisuudesta. Mihin nykyään uskot?


    • Anonyymi

      Erosin lestadiolaisuudesta, koska huomasin, että en usko Jumalaan. Se tuntui siksi ainoalta oikealta ratkaisulta. Lestadiolaisen opin olin pureskellut läpikotaisin ja huolella erooni mennessä.

      En ole katunut lähtöäni hetkeäkään. Olen vain todella tyytyväinen, etten ole enää lestadiolaisen yhteisön vallankäytön piirissä. Paria ystävää kaipaan vielä pitkän ajan jälkeen.

      Vaikenta eroaminen oli juuri ystäville ja sukulaisille aiheutuvan surun vuoksi. Kuitenkin nykyään olen jo tajunnut, ettei ole minun vastuullani, jos he haluavat kokea satuihin perustuvaa tuskaa sen vuoksi, että päätän itse omasta elämästäni. Syyllisyys siitä on nykyään mennyttä, sitä ei ole.

    • Anonyymi

      Armottomassa kankkusessa kaduttaa, en toki ole alkoholisti, juon samanlaisia määriä kuin muutkin, jotka ovat kertoneet, etteivät ole alkoholisteja.

      • Anonyymi

        Usko perustuu pelkästään Jeesuksen sanaan. Jos haluaa pysyä totuudessa niin silloin ei pidä kuulua kirkkoon eikä mihinkään uskonnolliseen järjestöön. Se on sama kuin kuuluisi johonkin puolueeseen jolla on oma ideologia. Ystävät jättivät vl liikkeen. Kertoivat olevan nyt vapaus elää omaa elämäänsä.


    • Anonyymi

      Kun vanhoilliset puhuvat uskosta tai uskon jättämisestä, niin he eivät puhu raamatullisesta uskosta Jeesukseen Kristukseen, vaan uskosta omaan valtakuntaansa (vanhoillislestadiolaisuuteen ja sen oppeihin). Ei tällaisen uskon jättäminen vie kadotukseen tai tulijärveen. Jeesus Kristus itse sanoo: "Joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollutkin. Se, joka minua uskoo, se ei ikinä kuole." Voit elää uskossa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen lapsenaan, vaikka olisit eronnut vanhoillislestadiolaisuudesta.

      • Anonyymi

        Pitää erottaa totuus vl oppi. Kun sen selvittää perusteellisesti itselleen niin liike jää. Siitä on helppo lähteä iloisella mielin. Mikään valhe ei ole totuus, se kai selvää jokaiselle rehelliselle.


    • Anonyymi

      En ole katonut. Itselle usko on hyvin tärkeä ja minulle on tärkeä uskoa Raamattuun. Vanhoilislestadiolaisuudessa on paljon hyvää ja oikeaa, mutta paljon sellaista, mikä ei mene yhteen Raamatun kanssa ja montaa kulttuurista asiaa en pysty allekirjoittaa. Uskon kuitenkin, että liikkeessä on ihan taivaaseen meneviä ihmisiä, kuin niitäkin, jotka ei sinne pääse.

      Suosittelen tutustumaan Raamattuun ja mitä sielä oikeasti sanotaan. Lisäksi kannattaa myös lukea Lestadiuksen saarnoja. Hän esimerkiksi tuo ilmi puheessa, kuinka muutkin kuin hänen seuraajat pääsee taivaaseen. Miten lestadiolaisuus on lähtenyt muotoutumaan joistain asioista hyvinkin erilaiseksi.

      Jokainen hoitaa oman tonttinsa ja meidän pitää ottaa vastuu omasta elämästä. Ei me olle tilivelvollisia esimerkiksi vanhemmille. Ei me voida ottaa vastuuta muiden tunteista. Meidän pitää ottaa vastuu meidän tunteista, teoista, ajatuksista yms. Siksi on tärkeä seurata omaa sydäntä. Ja omaa syndäntä sekä uskoa kannattaa tutkia. Lue Raamattua ja pohdi, mihin sinä uskot. Tunne uskosi ja Jeesus. Itse tykkään super paljon Harhaoppia podcastista. Lisäksi keskustelu eri uskonnoista tulijoiden kanssa on ollut tosi uskoa vahvistavaa, kun on joutunut pohtimaan syvällisesti, miten perustelee Raamatulla oman uskon.

      Itse en ole joutunut luopumaan tukiverkostosta. Perhe ihan yhtä läheisenä, ellei lähempänä. Samat ystävät edelleen on.

      • Anonyymi

        Kannattais lopettaa jo tuo taivasvouhotus. Sinne ei mene ketään koska sellaista paikkaa ei tiede ole todistanut. Ei myöskään helvettiä.


      • Anonyymi

        Onko Lestadius nyt taivaassa?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2040
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1716
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      9
      1375
    4. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1180
    5. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1173
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1026
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      950
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      942
    Aihe