Yritys adoptoida pikkusiskoni suoraan laitokselta, meitä oli jo 3 lasta ja äidin ko. raskaus olikin tupla, eli tuli kaksi pikkusiskoa. Ko. osaston lääkäri ja sisar hento valkoinen olivat mukana juonessa. Vielä olleessaan nukutusaineiden pökerryttämä ja väsynyt synnytyksestä, yrittivät saada allekirjoitksen adoptiopapereihin, onneksi isäni tuli sopivasti katsomaan perheenlisäystä ja pysäyttämään aivopesun. Paikalla myös oli puhumassa pyörryksiin vanhempi pariskunta, luultavasti tulevat "paremmat vanhemmat". Että tällätavalla "hoidettiin" asiota 70-luvulla.
Aikoinaan
19
1805
Vastaukset
- onneksi
Paljon on tapahtunut sitten 70-luvun. Nykyään ei enää Suomessa noin tapahdu.
- ???
Enää Suomessa ei asioita hoideta ihan noin, mutta taivuttelua käytetään edelleen. Ja esimerkiksi alaikäiset äidit voivat olla hyvin voimattomia taivuttelun edessä.
Toisaalta suurin osa Suomen nykyisistä adoptioista on ulkomailla syntyneitä lapsia. Mitenköhän heidän äideiltä on tiedusteltu adoption mahdollisuutta? - Aftonbladet
??? kirjoitti:
Enää Suomessa ei asioita hoideta ihan noin, mutta taivuttelua käytetään edelleen. Ja esimerkiksi alaikäiset äidit voivat olla hyvin voimattomia taivuttelun edessä.
Toisaalta suurin osa Suomen nykyisistä adoptioista on ulkomailla syntyneitä lapsia. Mitenköhän heidän äideiltä on tiedusteltu adoption mahdollisuutta?Just tänään näin tämmösen jutun aftonbladetissa! ´Siinä 1-vuotiaan lapsen äiti päätti lapsen syntymän jälkeen etsiä vanhempiaan Thaimaasta. Hän löysi vanhemmat kumman nopeesti. Tämä nainen oli päätynyt adoptioon, kun isä oli antanut vauvan adoptioon ja sanonut äidille että vauva kuoli. Ruotsiin adoptoitu Maria sai Thaimaan matkallaan isän, äidin, 10 sisarusta ja toisen kotimaan :o)http://www.aftonbladet.se/vss/foraldrar/story/0,2789,624329,00.html
- Tolkki
Aftonbladet kirjoitti:
Just tänään näin tämmösen jutun aftonbladetissa! ´Siinä 1-vuotiaan lapsen äiti päätti lapsen syntymän jälkeen etsiä vanhempiaan Thaimaasta. Hän löysi vanhemmat kumman nopeesti. Tämä nainen oli päätynyt adoptioon, kun isä oli antanut vauvan adoptioon ja sanonut äidille että vauva kuoli. Ruotsiin adoptoitu Maria sai Thaimaan matkallaan isän, äidin, 10 sisarusta ja toisen kotimaan :o)http://www.aftonbladet.se/vss/foraldrar/story/0,2789,624329,00.html
Tässä on Aftonbladetin artikkelista suomennos. Artikkeli on julkaistu Aftonbladtissa 30.3.2005 ja alkuperäinen kirjoittaja on Kerstin Danielson. Kuvat ja alkuperäinen teksti (ruots.) löytyy täältä http://www.aftonbladet.se/vss/foraldrar/story/0,2789,624329,00.html
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Kuvateksti: UUSI SUKUPOLVI Kun Maria Henrikssonista itsestään tuli äiti
Nova-Leelle, hän alkoi etsiä biologisia vanhempiaan. Nyt hän aikoo
matkustaa Ubon Ratchaniin Thaimaahan tapaamaan äitiään, joka oli luullut
tyttärensä kuolleen vauvana.
”ISÄ SANOI MINUN KUOLLEEN”
Maria, 33, annettiin pois vauvana – nyt hän saa tavata äitinsä.
Heti syntymän jälkeen isä jätti vastasyntyneen tyttären lastenkotiin
adoptoitavaksi. –Hän sanoi biologiselle äidilleni, että olen kuollut,
sanoo Maria Henriksson, 33. Nyt hän tietää, että vanhemmat elävät ja
että hänellä on kymmenen sisarusta Thaimaassa. Joulukuussa hän matkustaa
sinne.
Tyttären Nova-Leen, 1, syntyessä, alkoi Maria ajatella. Aikaisemmin hänen
thaimaalaiset juurensa eivät olleet vaivanneet häntä. –En ajatellut
minulla olevan mitään yhteyttä sinne. Minulla oli elämäni ja vanhempani
täällä, sanoo hän.
Sitä paitsi hänen biologinen äitinsä oli kuollut, niin luki
adoptiopapereissa.
Äitiys sai Maria Henrikssonin kokemaan asian toisin: -Ajattelin, miltä
tuntuisi joutua luovuttamaan lapsi adoptioon. Se olisi kamalaa. Ja
äitinä haluaisin kyllä tietää, kuinka lapselle on käynyt.
Netissä nappasi
Maria laittoi nettiin kysymyksen kotikylästään Ubon Ratchatanista. Hän sai
vastauksen melkein heti. –Viestiini vastannut Bosse kertoi olevansa
naimisissa samasta kylästä olevan naisen kanssa. Maria sai apua myös
ruotsalaiselta Matsilta, joka asuu samalla alueella Thaimaassa.
Mats matkusti kylään, odotti kylänvanhinta ja istui oluella
kahvilassa. Sitten hän sai jutella viisissäkymmenissä olevan naisen
kanssa. Nainen oli asunut osoitteessa, joka oli Marian adoptiopapereissa.
Naisella oli sama etunimi kuin Marian biologisella äidillä, mutta eri
sukunimi.
-Se oli äitini, joka oli avioitunut uudelleen, sanoo Maria. Nainen kertoi,
että hän on synnyttänyt tytön vuonna 1971, mutta vauva kuoli heti
synnytyksen jälkeen.
-Biologinen isäni oli sanonut vieneensä minut vanhempiensa luokse ja minun
kuolleen siellä, sanoo Maria.
Kymmenen uutta sisarusta
Äiti oli saanut neljä uutta lasta uuden miehensä kanssa. Ja isällä on
kuusi lasta. Maria sai yhtäkkiä kymmenen uutta sisarusta ruotsalaisen
pikkuveljensä lisäksi. -Vihdoin on joku, johon voin identifioitua, sanoo
Maria.
Marian avopuoliso Magnus, 38, on tyytyväinen. Hän on vuosikaudet
jankuttanut, että heidän pitäisi matkustaa Thaimaahan, jotta Maria saisi
nähdä syntymämaansa. –Olen iloinen hänen puolestaan. Ja Nova-Leen, sanoo
Magnus. - mitenmiten
Tolkki kirjoitti:
Tässä on Aftonbladetin artikkelista suomennos. Artikkeli on julkaistu Aftonbladtissa 30.3.2005 ja alkuperäinen kirjoittaja on Kerstin Danielson. Kuvat ja alkuperäinen teksti (ruots.) löytyy täältä http://www.aftonbladet.se/vss/foraldrar/story/0,2789,624329,00.html
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Kuvateksti: UUSI SUKUPOLVI Kun Maria Henrikssonista itsestään tuli äiti
Nova-Leelle, hän alkoi etsiä biologisia vanhempiaan. Nyt hän aikoo
matkustaa Ubon Ratchaniin Thaimaahan tapaamaan äitiään, joka oli luullut
tyttärensä kuolleen vauvana.
”ISÄ SANOI MINUN KUOLLEEN”
Maria, 33, annettiin pois vauvana – nyt hän saa tavata äitinsä.
Heti syntymän jälkeen isä jätti vastasyntyneen tyttären lastenkotiin
adoptoitavaksi. –Hän sanoi biologiselle äidilleni, että olen kuollut,
sanoo Maria Henriksson, 33. Nyt hän tietää, että vanhemmat elävät ja
että hänellä on kymmenen sisarusta Thaimaassa. Joulukuussa hän matkustaa
sinne.
Tyttären Nova-Leen, 1, syntyessä, alkoi Maria ajatella. Aikaisemmin hänen
thaimaalaiset juurensa eivät olleet vaivanneet häntä. –En ajatellut
minulla olevan mitään yhteyttä sinne. Minulla oli elämäni ja vanhempani
täällä, sanoo hän.
Sitä paitsi hänen biologinen äitinsä oli kuollut, niin luki
adoptiopapereissa.
Äitiys sai Maria Henrikssonin kokemaan asian toisin: -Ajattelin, miltä
tuntuisi joutua luovuttamaan lapsi adoptioon. Se olisi kamalaa. Ja
äitinä haluaisin kyllä tietää, kuinka lapselle on käynyt.
Netissä nappasi
Maria laittoi nettiin kysymyksen kotikylästään Ubon Ratchatanista. Hän sai
vastauksen melkein heti. –Viestiini vastannut Bosse kertoi olevansa
naimisissa samasta kylästä olevan naisen kanssa. Maria sai apua myös
ruotsalaiselta Matsilta, joka asuu samalla alueella Thaimaassa.
Mats matkusti kylään, odotti kylänvanhinta ja istui oluella
kahvilassa. Sitten hän sai jutella viisissäkymmenissä olevan naisen
kanssa. Nainen oli asunut osoitteessa, joka oli Marian adoptiopapereissa.
Naisella oli sama etunimi kuin Marian biologisella äidillä, mutta eri
sukunimi.
-Se oli äitini, joka oli avioitunut uudelleen, sanoo Maria. Nainen kertoi,
että hän on synnyttänyt tytön vuonna 1971, mutta vauva kuoli heti
synnytyksen jälkeen.
-Biologinen isäni oli sanonut vieneensä minut vanhempiensa luokse ja minun
kuolleen siellä, sanoo Maria.
Kymmenen uutta sisarusta
Äiti oli saanut neljä uutta lasta uuden miehensä kanssa. Ja isällä on
kuusi lasta. Maria sai yhtäkkiä kymmenen uutta sisarusta ruotsalaisen
pikkuveljensä lisäksi. -Vihdoin on joku, johon voin identifioitua, sanoo
Maria.
Marian avopuoliso Magnus, 38, on tyytyväinen. Hän on vuosikaudet
jankuttanut, että heidän pitäisi matkustaa Thaimaahan, jotta Maria saisi
nähdä syntymämaansa. –Olen iloinen hänen puolestaan. Ja Nova-Leen, sanoo
Magnus.Miten on mahdollista et tyttö on annettu adoptioon ulkomaahan äidin tietämättä?? Jos äidin osoite on ollu adoptiopepereissa niin miksei kukaan ole käyny tarkastamassa asiaa? Luulis et kansainvälisillä adoptiojärjestöillä olis niin korkee etiikka ja laatutaso et ne yrittäis jo ennen lapsen ulkomaille adoptointia selvittää lapsen taustaa. Siellä pitäis olla työntekijöitä, paikallisia tietenki jotka käy tarkastamassa lasten taustatietoja. Lapselle tärkeää tietoa voi hukkua tälleen 30v aikana kun niitä ei heti selvitetä. Kaikista lapsista ei varmaan tietoa saada selvittämälläkään esim. kadulle jätetyt vauvat mutta pitäis yrittää. Tämmösessä tapauksessa taustan selvittäminen olis ollut mahdollista. Aika raakaa... Ja lastenkotien työntekijät tietty hyötyy kv-adoptioista, jos ei saa rahaa niin ainakin tuliaisia länsimaalaisilta adoptoijilta.
- Adoptioneuvontaa saanut
Tolkki kirjoitti:
Tässä on Aftonbladetin artikkelista suomennos. Artikkeli on julkaistu Aftonbladtissa 30.3.2005 ja alkuperäinen kirjoittaja on Kerstin Danielson. Kuvat ja alkuperäinen teksti (ruots.) löytyy täältä http://www.aftonbladet.se/vss/foraldrar/story/0,2789,624329,00.html
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Kuvateksti: UUSI SUKUPOLVI Kun Maria Henrikssonista itsestään tuli äiti
Nova-Leelle, hän alkoi etsiä biologisia vanhempiaan. Nyt hän aikoo
matkustaa Ubon Ratchaniin Thaimaahan tapaamaan äitiään, joka oli luullut
tyttärensä kuolleen vauvana.
”ISÄ SANOI MINUN KUOLLEEN”
Maria, 33, annettiin pois vauvana – nyt hän saa tavata äitinsä.
Heti syntymän jälkeen isä jätti vastasyntyneen tyttären lastenkotiin
adoptoitavaksi. –Hän sanoi biologiselle äidilleni, että olen kuollut,
sanoo Maria Henriksson, 33. Nyt hän tietää, että vanhemmat elävät ja
että hänellä on kymmenen sisarusta Thaimaassa. Joulukuussa hän matkustaa
sinne.
Tyttären Nova-Leen, 1, syntyessä, alkoi Maria ajatella. Aikaisemmin hänen
thaimaalaiset juurensa eivät olleet vaivanneet häntä. –En ajatellut
minulla olevan mitään yhteyttä sinne. Minulla oli elämäni ja vanhempani
täällä, sanoo hän.
Sitä paitsi hänen biologinen äitinsä oli kuollut, niin luki
adoptiopapereissa.
Äitiys sai Maria Henrikssonin kokemaan asian toisin: -Ajattelin, miltä
tuntuisi joutua luovuttamaan lapsi adoptioon. Se olisi kamalaa. Ja
äitinä haluaisin kyllä tietää, kuinka lapselle on käynyt.
Netissä nappasi
Maria laittoi nettiin kysymyksen kotikylästään Ubon Ratchatanista. Hän sai
vastauksen melkein heti. –Viestiini vastannut Bosse kertoi olevansa
naimisissa samasta kylästä olevan naisen kanssa. Maria sai apua myös
ruotsalaiselta Matsilta, joka asuu samalla alueella Thaimaassa.
Mats matkusti kylään, odotti kylänvanhinta ja istui oluella
kahvilassa. Sitten hän sai jutella viisissäkymmenissä olevan naisen
kanssa. Nainen oli asunut osoitteessa, joka oli Marian adoptiopapereissa.
Naisella oli sama etunimi kuin Marian biologisella äidillä, mutta eri
sukunimi.
-Se oli äitini, joka oli avioitunut uudelleen, sanoo Maria. Nainen kertoi,
että hän on synnyttänyt tytön vuonna 1971, mutta vauva kuoli heti
synnytyksen jälkeen.
-Biologinen isäni oli sanonut vieneensä minut vanhempiensa luokse ja minun
kuolleen siellä, sanoo Maria.
Kymmenen uutta sisarusta
Äiti oli saanut neljä uutta lasta uuden miehensä kanssa. Ja isällä on
kuusi lasta. Maria sai yhtäkkiä kymmenen uutta sisarusta ruotsalaisen
pikkuveljensä lisäksi. -Vihdoin on joku, johon voin identifioitua, sanoo
Maria.
Marian avopuoliso Magnus, 38, on tyytyväinen. Hän on vuosikaudet
jankuttanut, että heidän pitäisi matkustaa Thaimaahan, jotta Maria saisi
nähdä syntymämaansa. –Olen iloinen hänen puolestaan. Ja Nova-Leen, sanoo
Magnus.Me odotamme adoptiolasta maailmalta ja suvussamme on jo entuudestaan kaksi ulkomailta adoptoitua lasta. Meille ja sukulaisperheen vanhemmille on kerrottu, että kansainväliseen adoptioon tuleville lapsille on etsitty huoltajia ensin suvusta ja sen jälkeen adoptioperhettä syntymämaasta. Vasta sen jälkeen, kun lapselle ei löydy syntymämaasta perhettä, lapsi vapautuu kansainväliseen adoptioon. 70-luvulla ei ole ollut yhtä paljon tietoa adoptiosta kuin nyt. Suomen adoptiokontaktit on valittu erittäin huolellisesti.
- Epäilijä
Adoptioneuvontaa saanut kirjoitti:
Me odotamme adoptiolasta maailmalta ja suvussamme on jo entuudestaan kaksi ulkomailta adoptoitua lasta. Meille ja sukulaisperheen vanhemmille on kerrottu, että kansainväliseen adoptioon tuleville lapsille on etsitty huoltajia ensin suvusta ja sen jälkeen adoptioperhettä syntymämaasta. Vasta sen jälkeen, kun lapselle ei löydy syntymämaasta perhettä, lapsi vapautuu kansainväliseen adoptioon. 70-luvulla ei ole ollut yhtä paljon tietoa adoptiosta kuin nyt. Suomen adoptiokontaktit on valittu erittäin huolellisesti.
Eiköhän noille Marian adoptoineille vanhemmillekin ole 70-luvulla Ruotsissa kerrottu nuo samat jutut. Ei kai sossut ja adoptiotahot voi muuta sanoakaan? Minä epäilen, että maailma ei ole noin paljon muuttunut 30 vuodessa.
- adoptioäippä
Adoptioneuvontaa saanut kirjoitti:
Me odotamme adoptiolasta maailmalta ja suvussamme on jo entuudestaan kaksi ulkomailta adoptoitua lasta. Meille ja sukulaisperheen vanhemmille on kerrottu, että kansainväliseen adoptioon tuleville lapsille on etsitty huoltajia ensin suvusta ja sen jälkeen adoptioperhettä syntymämaasta. Vasta sen jälkeen, kun lapselle ei löydy syntymämaasta perhettä, lapsi vapautuu kansainväliseen adoptioon. 70-luvulla ei ole ollut yhtä paljon tietoa adoptiosta kuin nyt. Suomen adoptiokontaktit on valittu erittäin huolellisesti.
Ja nykyisin orpolapsia ja löytölapsia kuulutetaan esim sanomalehdissä kotimaassaan, ja vasta sitten jos ei sukulaisia löydy, he lähtevät adoptioon.
- et kai usko
adoptioäippä kirjoitti:
Ja nykyisin orpolapsia ja löytölapsia kuulutetaan esim sanomalehdissä kotimaassaan, ja vasta sitten jos ei sukulaisia löydy, he lähtevät adoptioon.
Ette kai te nyt tämmöistä usko? Eihän kehitysmaissa voi olla resursseja tämmöiseen lasten taustojen selvittämiseen. Aloite tulisi tulla kv-adoptiotahoilta, että he järjestävät lasten taustojen tutkimusta, sillä he haluavat viedä lapset toisiin maihin. Heidän pitää maksaa lasten taustojen ja sukulaisten selvittäminen, sillä he saavat myöhemmin lapselle selvittää hänen taustaansa ja syytä adoptioon. Asian voisi hoitaa vaikka joku mahdollisimman neutraali järjestö, joka palkkaisi töihin paikallisia ihmisiä ja valvoisi että taustoja todella tutkitaan.
Ai niin, mutta adoptiovanhemmat vastustavat sitä, että adoptioprosessi tulee yhtään nykyistä kalliimmaksi. Ei siis kannateta tätä, sillä nykyisinkin adoptio maksaa paljon. Hintoihin ei haluta edes pientä nousua, vaikka sillä pystyttäisiin parantamaan ulkomaisen adoption etiikkaa. Adoptiovanhemmat ja adoptiovanhemmiksi pyrkivät joutuisivat maksamaan hieman ylimääräistä ja mikä pahinta, voisivat joutua odottamaan pidempään, kun lapsen taustaa selvitetään.
Kotimaassa adoptiovanhemmat voisivat vaatia biovanhemmille parempaa adoptioneuvontaa, henkistä apua sekä tukea lapsen pitämiseen. Ai niin, mutta sehän voisi vähentää adoptioon tulevia lapsia eli entistä harvemmat saisivat kotimaasta lapsen, joten eihän adoptiovanhemmat semmoista asiaa halua ajaa.
Adoptiovanhemmat ajavat kuitenkin aina lapsen etua! Muistakaa se! Lapsen etu on tärkein, vaikka ei selvitettäisi mikä on lapsen etu. - thaimaassa
Adoptioneuvontaa saanut kirjoitti:
Me odotamme adoptiolasta maailmalta ja suvussamme on jo entuudestaan kaksi ulkomailta adoptoitua lasta. Meille ja sukulaisperheen vanhemmille on kerrottu, että kansainväliseen adoptioon tuleville lapsille on etsitty huoltajia ensin suvusta ja sen jälkeen adoptioperhettä syntymämaasta. Vasta sen jälkeen, kun lapselle ei löydy syntymämaasta perhettä, lapsi vapautuu kansainväliseen adoptioon. 70-luvulla ei ole ollut yhtä paljon tietoa adoptiosta kuin nyt. Suomen adoptiokontaktit on valittu erittäin huolellisesti.
Meidän tuttavaperhe adoptoi thaimaasta vauvan. Perhe haki vauvan thaimaalaisesta lastenkodista. Siellä he saivat vauvan syliin lastenkodin johtajalta. Hetken kuluttua huoneeseen tuotiin 16-vuotias tyttö ja vanhemmille kerrottiin tytön olevan vauvan äiti. Lastenkodin johtaja korosti, että perheen pitäisi pitää yhteyttä vauvan biologiseen äitiin. Tämä vauvan äidin tapaaminen tuli adoptiovanhemmille ihan yllätyksenä. Et tällästä voi sattuu. En tiiä, onko he pitäneet yhteyttä thaimaaseen.
- mitä kirjoitat
thaimaassa kirjoitti:
Meidän tuttavaperhe adoptoi thaimaasta vauvan. Perhe haki vauvan thaimaalaisesta lastenkodista. Siellä he saivat vauvan syliin lastenkodin johtajalta. Hetken kuluttua huoneeseen tuotiin 16-vuotias tyttö ja vanhemmille kerrottiin tytön olevan vauvan äiti. Lastenkodin johtaja korosti, että perheen pitäisi pitää yhteyttä vauvan biologiseen äitiin. Tämä vauvan äidin tapaaminen tuli adoptiovanhemmille ihan yllätyksenä. Et tällästä voi sattuu. En tiiä, onko he pitäneet yhteyttä thaimaaseen.
Tuttavaperheesi on varmaan inhottava löytää viestisi täältä. Toisekseen on tyhmää lietsoa turhaa pelkoa ja epävarmuutta adoptioon liittyen. Näitä viestejä lukee nuoria ulkomailta adoptoituja, joita ihmetyttää oma taustansa. Suurin osa adoptioista on varmasti suoritettu niin hyvin kuin olosuhteisiin nähden on ollut mahdollista.
- kysyjä vaan
et kai usko kirjoitti:
Ette kai te nyt tämmöistä usko? Eihän kehitysmaissa voi olla resursseja tämmöiseen lasten taustojen selvittämiseen. Aloite tulisi tulla kv-adoptiotahoilta, että he järjestävät lasten taustojen tutkimusta, sillä he haluavat viedä lapset toisiin maihin. Heidän pitää maksaa lasten taustojen ja sukulaisten selvittäminen, sillä he saavat myöhemmin lapselle selvittää hänen taustaansa ja syytä adoptioon. Asian voisi hoitaa vaikka joku mahdollisimman neutraali järjestö, joka palkkaisi töihin paikallisia ihmisiä ja valvoisi että taustoja todella tutkitaan.
Ai niin, mutta adoptiovanhemmat vastustavat sitä, että adoptioprosessi tulee yhtään nykyistä kalliimmaksi. Ei siis kannateta tätä, sillä nykyisinkin adoptio maksaa paljon. Hintoihin ei haluta edes pientä nousua, vaikka sillä pystyttäisiin parantamaan ulkomaisen adoption etiikkaa. Adoptiovanhemmat ja adoptiovanhemmiksi pyrkivät joutuisivat maksamaan hieman ylimääräistä ja mikä pahinta, voisivat joutua odottamaan pidempään, kun lapsen taustaa selvitetään.
Kotimaassa adoptiovanhemmat voisivat vaatia biovanhemmille parempaa adoptioneuvontaa, henkistä apua sekä tukea lapsen pitämiseen. Ai niin, mutta sehän voisi vähentää adoptioon tulevia lapsia eli entistä harvemmat saisivat kotimaasta lapsen, joten eihän adoptiovanhemmat semmoista asiaa halua ajaa.
Adoptiovanhemmat ajavat kuitenkin aina lapsen etua! Muistakaa se! Lapsen etu on tärkein, vaikka ei selvitettäisi mikä on lapsen etu.Tiedätkö tosiaan noin tarkkaan luovuttavien maiden kv-adoptiolainsäädännön ja käytännöt ? Kertoisitko, millainen adoptiolaki on Kiinassa ? Valaisitko, miten Kiinassa kv-adoptio hoidetaan ?
Tai Thaimaassa ? Tai Venäjällä ? Tiedätkö millä perusteilla Suomeen voi ylipäätänsä adoptioda Kiinasta, eli miksi Suomen lainsäädäntö sen sallii ?
Kriittinen saa olla ja asioita kannattaa kyseenalaistaa, mutta toivottavasti esität kantasi faktapohjalta. Ja mielelläni lukisin nuo faktat. - krittis
kysyjä vaan kirjoitti:
Tiedätkö tosiaan noin tarkkaan luovuttavien maiden kv-adoptiolainsäädännön ja käytännöt ? Kertoisitko, millainen adoptiolaki on Kiinassa ? Valaisitko, miten Kiinassa kv-adoptio hoidetaan ?
Tai Thaimaassa ? Tai Venäjällä ? Tiedätkö millä perusteilla Suomeen voi ylipäätänsä adoptioda Kiinasta, eli miksi Suomen lainsäädäntö sen sallii ?
Kriittinen saa olla ja asioita kannattaa kyseenalaistaa, mutta toivottavasti esität kantasi faktapohjalta. Ja mielelläni lukisin nuo faktat.Millä perusteella adoptioneuvonnassa, adoptioinformaatiossa ja muuallakin väitetään, että lapsille on aina etsitty ensin sukulaisia, sitten kotimaasta perhettä ja vasta viimeisenä vaihtoehtona on adoptio ulkomaille?
Voisitteko täällä valaista miten tämä kaikki hoidetaan esim. Kiinassa hylätyille tytöille? Entä miten tutkitaan Thaimaan, Intian tai Filippiinien lastenkoteihin vietyjen lasten taustat? Entä Venäjällä? Sieltähän adoptoidaan ulkomaille semmoisiakin lapsia, jotka on huostaanotettu ja siis adoptoidaankin ilman vanhempien suostumusta. Onko heidän mummit ja muut haastateltu? Joissain kohteissa äiti itse luovuttaa lapsen adoptioon ja jopa valitsee perhettä, mutta ei kaikkialla.
Toivoisin, että näitä väitteitä kv-adoptiosta lapselle viimeisenä vaihtoehtona perusteltaisiin myös faktapohjalta. - Venäjällä
krittis kirjoitti:
Millä perusteella adoptioneuvonnassa, adoptioinformaatiossa ja muuallakin väitetään, että lapsille on aina etsitty ensin sukulaisia, sitten kotimaasta perhettä ja vasta viimeisenä vaihtoehtona on adoptio ulkomaille?
Voisitteko täällä valaista miten tämä kaikki hoidetaan esim. Kiinassa hylätyille tytöille? Entä miten tutkitaan Thaimaan, Intian tai Filippiinien lastenkoteihin vietyjen lasten taustat? Entä Venäjällä? Sieltähän adoptoidaan ulkomaille semmoisiakin lapsia, jotka on huostaanotettu ja siis adoptoidaankin ilman vanhempien suostumusta. Onko heidän mummit ja muut haastateltu? Joissain kohteissa äiti itse luovuttaa lapsen adoptioon ja jopa valitsee perhettä, mutta ei kaikkialla.
Toivoisin, että näitä väitteitä kv-adoptiosta lapselle viimeisenä vaihtoehtona perusteltaisiin myös faktapohjalta.lasta tarjotaan pari kolme kertaa ensin kotimaan adoptioon ja jos kukaan ei lasta huoli, niin sitten vasta voidaan antaa kansainväliseen adoptioon. Eli sieltä kyllä soisi lasten pääsevän laitosoloista paljon nopeammin pois, jos ajateltaisiin lapsen etua...
- Tietoa
krittis kirjoitti:
Millä perusteella adoptioneuvonnassa, adoptioinformaatiossa ja muuallakin väitetään, että lapsille on aina etsitty ensin sukulaisia, sitten kotimaasta perhettä ja vasta viimeisenä vaihtoehtona on adoptio ulkomaille?
Voisitteko täällä valaista miten tämä kaikki hoidetaan esim. Kiinassa hylätyille tytöille? Entä miten tutkitaan Thaimaan, Intian tai Filippiinien lastenkoteihin vietyjen lasten taustat? Entä Venäjällä? Sieltähän adoptoidaan ulkomaille semmoisiakin lapsia, jotka on huostaanotettu ja siis adoptoidaankin ilman vanhempien suostumusta. Onko heidän mummit ja muut haastateltu? Joissain kohteissa äiti itse luovuttaa lapsen adoptioon ja jopa valitsee perhettä, mutta ei kaikkialla.
Toivoisin, että näitä väitteitä kv-adoptiosta lapselle viimeisenä vaihtoehtona perusteltaisiin myös faktapohjalta.Suomen osalta kv-adoptioiden lainsäädännöstä löytyy mm. seuraavista paikoista.
Kansainvälistä lapseksiottamista koskevat säännökset sisältyvät lakiin lapseksiottamisesta (153/1985), asetukseen lapseksiottamisesta (508/1997) sekä asetukseen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunnasta (509/1997). Lisäksi Suomi on liittynyt vuonna 1997 lasten suojelua sekä yhteistyötä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa koskevaan yleissopimukseen (Haagin sopimus).
Täältä selvinnee millä perustein Suomi on tehnyt sopimukset kv-adoptiomaista. - Vastuu yksittäisillä maalli...
Tietoa kirjoitti:
Suomen osalta kv-adoptioiden lainsäädännöstä löytyy mm. seuraavista paikoista.
Kansainvälistä lapseksiottamista koskevat säännökset sisältyvät lakiin lapseksiottamisesta (153/1985), asetukseen lapseksiottamisesta (508/1997) sekä asetukseen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunnasta (509/1997). Lisäksi Suomi on liittynyt vuonna 1997 lasten suojelua sekä yhteistyötä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa koskevaan yleissopimukseen (Haagin sopimus).
Täältä selvinnee millä perustein Suomi on tehnyt sopimukset kv-adoptiomaista.Eihän noista Suomen lakipykälistä ole käytännössä paljoakaan iloa. Täällä kotimaassa voimme tietenkin hymistellä toimivamme lakien mukaan.
Suomessa toimivat adoptiopalvelunantajat voivat toimia Suomen lakien mukaan ja tarkastaa adoptiokohteen "kunnollisuuden".
Kuka kuitenkaan takaa, että adoptiokohde toimii tippaakaan eettisesti ja kunnollisesti sen jälkeen, kun suomalainen (tai muun maalainen) yhteyshenkilö on lähtenyt paikalta? Ulkomaiset työntekijät toimivat oman maan ja paikan käytäntöjensä ja toivottavasti lakienkin mukaan. Kehitysmaissa lakeja ei kuitenkaan samalla tavalla kytätä kuin luterilaisessa ja pilkuntarkassa Suomessa. Kehitysmaissa työntekijät uskovat lapsen pääsevän länsimaan "paratiisiin" ja ottavat mielellään vastaan adoptiovanhempien tuomat tuliaiset sekä lahjukset. Näistä lahjuksista adoptiovanhemmat ovat kirjoittaneet mm. netissä ja esimerkiksi adoptioisä Kari A. Nurmela kuvaa Kolumbian tilannetta kirjassaan Sateenvarjorattaat.
Kiinassa koko maan adoptioita hoitaa tietääksemme kansallinen adoptiopalvelu CCAA, joka luovuttaa ulkomaille ympäri maata eri lastenkodeista tulevia lapsia. Eihän tämmöinen kansallinen adoptiotoimisto pysty tarkistamaan lasten taustoja, lasten soveltuvuutta kv-adoptioon, adoptioperheiden ja lasten yhteensopivuutta sekä adoptioperheiden kunnollisuutta. Vastuu jää siis Suomen päässä melkein täysin yksittäiselle sosiaalityöntekijälle adoptiolautakunnan siunauksella ja Kiinan päässä yksittäisten lastenkotien yksittäisille työntekijöille. Samantyyppinen tilanne taitaa olla Kolumbian kansallisen adoptiotoimiston ICBF:n kanssa.
Jos ulkomaisia vieraita tulee kohdemaista Suomeen katsomaan, mihin heidän lapsensa ovat päätyneet, heille esitellään muutamia malliperheitä ja pärjänneitä adoptiolapsia. Kukaan ei esittele niitä lapsia, joilla on sopeutumisvaikeuksia, päihdeongelmaa, syrjäytymistä tai adoptioperheitä, joissa on erilaisia kriisejä. - tietoa löytyy
Vastuu yksittäisillä maalli... kirjoitti:
Eihän noista Suomen lakipykälistä ole käytännössä paljoakaan iloa. Täällä kotimaassa voimme tietenkin hymistellä toimivamme lakien mukaan.
Suomessa toimivat adoptiopalvelunantajat voivat toimia Suomen lakien mukaan ja tarkastaa adoptiokohteen "kunnollisuuden".
Kuka kuitenkaan takaa, että adoptiokohde toimii tippaakaan eettisesti ja kunnollisesti sen jälkeen, kun suomalainen (tai muun maalainen) yhteyshenkilö on lähtenyt paikalta? Ulkomaiset työntekijät toimivat oman maan ja paikan käytäntöjensä ja toivottavasti lakienkin mukaan. Kehitysmaissa lakeja ei kuitenkaan samalla tavalla kytätä kuin luterilaisessa ja pilkuntarkassa Suomessa. Kehitysmaissa työntekijät uskovat lapsen pääsevän länsimaan "paratiisiin" ja ottavat mielellään vastaan adoptiovanhempien tuomat tuliaiset sekä lahjukset. Näistä lahjuksista adoptiovanhemmat ovat kirjoittaneet mm. netissä ja esimerkiksi adoptioisä Kari A. Nurmela kuvaa Kolumbian tilannetta kirjassaan Sateenvarjorattaat.
Kiinassa koko maan adoptioita hoitaa tietääksemme kansallinen adoptiopalvelu CCAA, joka luovuttaa ulkomaille ympäri maata eri lastenkodeista tulevia lapsia. Eihän tämmöinen kansallinen adoptiotoimisto pysty tarkistamaan lasten taustoja, lasten soveltuvuutta kv-adoptioon, adoptioperheiden ja lasten yhteensopivuutta sekä adoptioperheiden kunnollisuutta. Vastuu jää siis Suomen päässä melkein täysin yksittäiselle sosiaalityöntekijälle adoptiolautakunnan siunauksella ja Kiinan päässä yksittäisten lastenkotien yksittäisille työntekijöille. Samantyyppinen tilanne taitaa olla Kolumbian kansallisen adoptiotoimiston ICBF:n kanssa.
Jos ulkomaisia vieraita tulee kohdemaista Suomeen katsomaan, mihin heidän lapsensa ovat päätyneet, heille esitellään muutamia malliperheitä ja pärjänneitä adoptiolapsia. Kukaan ei esittele niitä lapsia, joilla on sopeutumisvaikeuksia, päihdeongelmaa, syrjäytymistä tai adoptioperheitä, joissa on erilaisia kriisejä.Mikäänhän tässä elämässä ei ole varmaa. Joko adoptioviranomaiset toimivat rehellisesti tai eivät. Välillä vaan mietityttää se että miksi pitää lähteä siitä näkökulmasta liikkeelle että muut maat toimivat lakejaan vastaan, tai epäeettisesti, ainoastaan Suomi toimii niin kuin pitääkin ?
Kirjoitit: 'Kukaan ei esittele niitä lapsia, joilla on sopeutumisvaikeuksia, päihdeongelmaa, syrjäytymistä tai adoptioperheitä, joissa on erilaisia kriisejä.'
Miksi oletusarvoisesti adoptiolasten/perheiden pitäisi pärjätä jotenkin keskimääräistä paremmin kuin syntyperäisten suomalaislasten/perheiden ? Adoptoiduissa lapsissa on hyvin pärjääviä ja sitten ehkä huonommin pärjääviä, niin on muissakin lapsissa. Adoptiovanhemmatkin ovat vain tavallisia ihmisiä, eivät mitään yli-ihmisiä.
Ei adoptio ole autuaaksi tekevä asia, ei se poista kaikkia murheita, ongelmia ja elämän negatiivisia asioita. Olisi todella omituista olettaakaan niin. Ei adoptio ole sama asia kuin onnellinen loppuelämä. Eikä myöskään sama asia kuin onneton loppuelämä. - mä.
Oliko se lain mukaan niin nykyään, että synnytyksestä pitää olla vähintään 2 viikkoa, jotta lapsen voi adoptoida?
- lain mukaan
mä. kirjoitti:
Oliko se lain mukaan niin nykyään, että synnytyksestä pitää olla vähintään 2 viikkoa, jotta lapsen voi adoptoida?
kahdeksan viikon harkinta-aika. Tämä siis kotimaan adoptiossa Suomessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762115Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361744Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101461Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2331240Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu601223Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161067Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv59980- 60973
Wau mikä kroppa Sofialla
Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja102670