Mistä tietää, että on rakastunut? Kauanko rakkaus kestää? Voiko se kestää läpi elämän vai onko välissä vuosia, jolloin toiseen ei ole rakastunut? Voiko tämän jälkeen rakastua toiseen uudelleen?
Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä kolmisen vuotta. Tällä hetkellä en tunne itseäni rakastuneeksi. Tunnen itseni lähinnä kylmäksi. Olemme keskustelleet erosta usein, aina minun aloitteestani. Aina on kuitenkin päätetty jatkaa.
Alussa kyllä luulen olleeni rakastunut, mutta ehkä rakastuinkin hänen ihaniin puheisiinsa. Nyt ihmettelen mihin se alun intohimo katosi. Tiedän, että suhde tasoituu alun kiihkeyden jälkeen. Nyt kuitenkin tuntuu kuin olisimme 20 vuotta yhdessä ollut pariskunta, jolla ei ole enää mitään keskusteltavaa. Mutta, jos keskusteltavaa ei ole nyt miksi sitä olisi sitten 20 vuoden jälkeen? Meillä ei valitettavasti ole yhteisiä harrastuksia tai ystäviä. Molemmat menee lähes aina poikkeuksetta omien kaveriensa kanssa.
Mitkä on ne asiat, jotka pitävät ihmiset yhdessä? Lapsia meillä ei ole enkä tähän tilanteeseen niitä haluakaan. Tällä hetkellä en myöskään voi kuvitella avioituvani hänen kanssaan, sillä olen melko kyllästynyt suhteeseemme. Olen kyllä aika masentunutkin. Usein tuntuu, että suhteemme on kuollut. Kumpikaan ei vain osaa/uskalla päätää sitä.
Olen ajatellut jo pitkään omilleni muuttamista. Tämä antaisi etäisyyttä tilanteeseemme molemmille. Voiko tämän jälkeen enää palata yhteen?
Lisäksi ongelmana on vielä se, että aloitimme tämän suhteen aivan liian pian ja etenimme aivan liian nopeasti. Olin seurustellut liian pitkään entiseni kanssa ja melko pian löysin nykyiseni. En antanut itselleni läheskään tarpeeksi aikaa toipua ja tehdä surutyötä. Suoraan sanoen syöksyin päätä pahkaa uuteen suhteeseen sen kummemmin ajattelematta. En uskaltanut painaa jarrua. Nyt tuntuu välillä, että heijastelen entisen suhteeni huonoja fiiliksiä tähän suhteeseen. Alussa olin kyllä ihan superonnellinen ja halusin uskoa nykyiseni olevan se herra oikea.
Lisäksi se nuoruuden kokeiluaikakin on jäänyt elämättä, koska ripustauduin entiseeni enkä uskaltanut lähteä. Monesti kyllä yritin. Hän vain ei päästänyt menemään. Ja minä en ollut tarpeeksi rohkea lähtemään. Monta vuotta hän rimpuiluani katsoi ennenkuin lähti. Taisipa olla itsekin aika ripustautunut minuun, kun kaikenlaista kikuttelua taholtani kesti. Tuo kokeiluaikakin pitäisi elää nyt kun se vielä olisi mahdollista.
Kertokaahan omia kokemuksia, jos olette olleet vastaavissa tilanteissa.
tenkkapoo
2
343
Vastaukset
- ..sama..
..tilanne täällä.
seurustelin ennen nykyistäni usean vuoden ajan ja siitä suhteesta hyppäsin suoraan tähän. sinkkuna en ollut siis päivääkään.
vielä vuosi sitten olin mielettömän rakastunut ja uskoin että tämä on nyt se Oikea minulle.
kummasti vaan, nyt vuosien yhdessäolon jälkeen tunnen itseni ahdistuneeksi. haluaisin asua yksin, olla täysin vain omasta elämästäni vastuussa. haluaisin sinkkuilla oikein olan takaa.. olla siis vapaa.
en ole uskaltanut asiasta miehelleni puhua, koska pelkään tekeväni väärän ratkaisun ja katuvani sitä myöhemmin.
tiedän vain sen, etten ole onnellinen. ja tämä onnettomuuteni heijastuu myös mieheen.. ja hänkin tuntee olonsa huonoksi...
kuinka saisin tehtyä ratkaisun? pitääkö tässä lähteä terapeutille, että asiat selkiytyisivät? mistä tiedän, että kyllästyisinkö jo parin kuukauden kuluttua sinkkuiluun? entä jos en enää koskaan löydäkään itselleni puolisoa??? ..näitä kysymyksiä risteilee päässäni ihan liikaakin...
mies on täysin rakastunut minuun edelleen, eikä missään tapauksessa halua erota. mutta onko oikein itselleni sinnitellä suhteessa, jossa en ole ollut kuukausiin onnellinen???
miehessä ei ole periaatteessa mitään vikaa. hän on aivan varmasti useankin naisen unelmamies.. kiltti, rakastava, huomaavainen... miksi minä sitten olen kyllästynyt??? miksi en osaa arvostaa sitä hyvää, mikä on minulle annettu?
kuka keksisi tähän ratkaisun..? - täti amalia
No, sanoisin, että siitä seurustelussa on kyse. Selvitetään onko suhde pysyvämpää vai vähemmän pysyvää laatua. Kolmesta viiteen vuotta on ihan kohtuullinen aika sen selvittämiseksi. Siinä ajassa yleensä oppii tuntemaan toisen kunnolla. Ei vuodessa parissa vielä riittävästi ehdi. Ikävät puolet alkavat näkyä ja korostua vasta myöhemmin tai ne hokaa vähitellen. Sama pätee tuohon rakkauteen. Ihastumisen jälkeen tunteet laantuvat ja suhde muuttuu kaverilliseksi. Turha siinä on ulkopuloisten moralisoida, että niinhän suhteelle käy, "tulee arki". Rakkautta ei arki tapa. Sen sijaan kaveruuspohjalla kumpikin alkaa intohimojen vieminä pettää ja siitä vasta soppa syntyy.
Ehkä on hyväkin sitten kokeilla erillään asumista. Pysyttelee kavereina ja hyväksyy toiselle muut suhteet. Niitä joko tulee tai ei. Itse olen huomannut vasta kaksi vuotta eron jälkeen arvostavani ex-avopuolisoani. Olen hänen jälkeensä tavannut vain toinen toistaan "pahempia" miehiä, joiden kanssa sängyssä pari kertaa on ok, mutta mitään syvällisempää ja pysyvämpää ei saa aikaan. Tai sitten parin kuukauden jälkeen mies on häipynyt eikä välitä puhua asioista. Vasta erossa olen alkanut arvostaa exää. Mutta en hänen peräänsä enää haikaile. Hänellä on nykyään perhe ja asiat kunnossa. Olen onnellinen hänen puolestaan. En pidä yhteyttä häneen päin, mutta hän silloin tällöin soittelee. Uskon, että ehkä minäkin joku päivä tapaan miehen, jonka kanssa voin elämäni jakaa. Tai sitten pysyttelen yksin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762051Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361718Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101389Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591187Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2251180Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161030- 60955
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58951