Kuinka usein käytte miniällänne kyläilemässä?
Ongelma:
Kun sain ensimmäisen miniän, tein kerran kyläilyreissun improvaationa (soitin toki ensin), sainkin nyreän kohtelun miniältä.
Hän ei hymyillyt, eikä puhunut muuten kuin kysyttäessä ja parilla sanalla.
Kahvia ei tarjottu.
Ongelman ratkaisu:
Päätin, että toiste en mene miniälään kuin kutsuttaessa.
Eka vierailusta on kymmenisen vuotta, ja päätökseni on pitänyt. Käyn, kun pyydetään, siis pari kertaa vuodessa.
Asumme samassa kaupungissa.
Nyt minulla on miniöitä neljä kappaletta, ja olen pitänyt samaa sääntöä.
Kovin usein ei kutsuta kylään, oikeastaan vain lastenlasten synttäreinä.
Tulos:
Tästä voi päätellä sen, että anoppien olisi syytä pysytellä sopivan kaukana miniälästä, niin välit pysyvät kohtuullisena!
Toki miniöitten äidit käyvät tyttärillään useammin, mutta se on toinen juttu.
Vävyt eivät ole niin tarkkoja etiketeistä.
anopit kylässä
36
4522
Vastaukset
- välimatka 600km
Itse pitäisin järkevänä sellaista, että käy miniän luona, kuin kävisi muidenkin vieraiden luona. Siis soittaa ja kysyy, että nähdäänkö joskus. Jos vastaus on joo, niin kysyy, että milloin kävisi.
Turha on marmattaa, jos yhdestä kerrasta suuttuu ja sen jälkeen menee vain jos kutsutaan. Kyllä se alkaa kutsujaakin pidemmän päälle v****tamaan, kun aina saa kysyä. Etenkään nämä loput miniäsi eivät ehkä systeemiäsi ymmärrä.
Mutta tee kuin tykkään. Itse olet sen valinnut.- Irjaliena
Miniälässä käyminen ei ole ihan sama kuin ystäviensä luona käynti.
Ei ollenkaan!
En suuttunut siitä yhdestä kerrasta, huomasin vain tosiseikan, että miniälään ei mennä kuin ovesta torppaan.
Oikaisin jutun, ja kohtuullisesti on mennyt.
Toisekseen minulla on paljon ystäviä, joille soittaa, että nähdäänkö.
Miniää ei minun tartte kiusata näyttämällä kurttunaamaani liian usein.
Tein tuon kyselyn uteliaisuuttani, että kuinkas miniälässä vierailut muilla anopeilla sujuu ja mitä miniäiset itse ajattelee.
No, sinä näit ratkaisuni marmatukseksi, ja sillehän en mitään voi.
Todellakin, itse olen valinnut ja luulen, että valinnastani miniäiseni tykkää kovasti. - puhelu ensin
Irjaliena kirjoitti:
Miniälässä käyminen ei ole ihan sama kuin ystäviensä luona käynti.
Ei ollenkaan!
En suuttunut siitä yhdestä kerrasta, huomasin vain tosiseikan, että miniälään ei mennä kuin ovesta torppaan.
Oikaisin jutun, ja kohtuullisesti on mennyt.
Toisekseen minulla on paljon ystäviä, joille soittaa, että nähdäänkö.
Miniää ei minun tartte kiusata näyttämällä kurttunaamaani liian usein.
Tein tuon kyselyn uteliaisuuttani, että kuinkas miniälässä vierailut muilla anopeilla sujuu ja mitä miniäiset itse ajattelee.
No, sinä näit ratkaisuni marmatukseksi, ja sillehän en mitään voi.
Todellakin, itse olen valinnut ja luulen, että valinnastani miniäiseni tykkää kovasti.Itse en pidä yllätysvieriaista. Ensinnäkään en ole leiponut enkä varannut mitään tarjottavaa yllätysvieraille. Toiseksi, en siedä, että kodissa on paikat sekaisin kun joku vieras pistäytyy. Minulla saattaa myös olla jokin työ kesken.
En myöskään ikinä rynnistä miniälle enkä tyttärelle ilmoittamatta. Ensinnäkin, he ovat työssä. Tulevat ruokakassien ja lastentarhalaisten kanssa väsyneinä illalla kotihommiinsa. Eivät he minua siinä kaipaa.
Tietysti isät ovat mukana, ja he tekevät osuutensa. Mitäpä minä sinne. Jää kotitöihin anopin mentävä aukko.
Kun menen, soitan ensin, sopiiko, enkä yhtään pahastu jos vastataan "Ei". Sovin sitten sellaisen ajan, joka käy.
Joskus kutsun jälkikasvun syömään, mutta vaikeaa se on, kun nykyisin lapset harrastavat jo vauvaikäisestä asti kuka mitäkin. Aina on jokin harrastushetki menossa. Ei edes juhlapyhät nykyisin tunnu olevan rauhoitettuja! - Irjaliena
puhelu ensin kirjoitti:
Itse en pidä yllätysvieriaista. Ensinnäkään en ole leiponut enkä varannut mitään tarjottavaa yllätysvieraille. Toiseksi, en siedä, että kodissa on paikat sekaisin kun joku vieras pistäytyy. Minulla saattaa myös olla jokin työ kesken.
En myöskään ikinä rynnistä miniälle enkä tyttärelle ilmoittamatta. Ensinnäkin, he ovat työssä. Tulevat ruokakassien ja lastentarhalaisten kanssa väsyneinä illalla kotihommiinsa. Eivät he minua siinä kaipaa.
Tietysti isät ovat mukana, ja he tekevät osuutensa. Mitäpä minä sinne. Jää kotitöihin anopin mentävä aukko.
Kun menen, soitan ensin, sopiiko, enkä yhtään pahastu jos vastataan "Ei". Sovin sitten sellaisen ajan, joka käy.
Joskus kutsun jälkikasvun syömään, mutta vaikeaa se on, kun nykyisin lapset harrastavat jo vauvaikäisestä asti kuka mitäkin. Aina on jokin harrastushetki menossa. Ei edes juhlapyhät nykyisin tunnu olevan rauhoitettuja!Oikeat meiningit teillä.
Soitin minäkin silloin eka kerran ensin miniälle. Hän ei sitten ilmeisesti kehdannut sanoa, ettei hälle käy. Joutui ottamaan väkisin, mutta ei hallinnutkaan kasvoilmeitään.
Sen tähden, että sitä reilua eitä ei tullut, päätin, että VAIN kutsuttaessa.
Joskus olen ajatellut viedä pullat mennessäni, mutta vaikuttaisi ehkä hoopolta ja loukkaavalta.
En ole siihen vielä sortunut.
- tyttäriä
niin ei tarttis marmattaa.
- Irjaliena
Minä nyt viimeksi marmatin.
Täällä on moni marmattanut riesaksi käyneestä anopistaan, josta ei pääse eroon. Sitten kun joku eli minä ilmottaudun esimerkiksi, kuinka loistavasti tulee miniöidensä kanssa toimeen niin...
hoppasta keikkaa, se onkin MARMATUSTA.
Miten olisi pitänyt toimia?
Älkääkä tulko sanomaan, että keskustele miniäsi kanssa!
Minusta tämä on hyvä ratkaisu, kylään vain kutsuttaessa.
Ja mitenkäs niitä tyttäriä vaseti tehdään? Kerro viisastelija! - hitsi
Irjaliena kirjoitti:
Minä nyt viimeksi marmatin.
Täällä on moni marmattanut riesaksi käyneestä anopistaan, josta ei pääse eroon. Sitten kun joku eli minä ilmottaudun esimerkiksi, kuinka loistavasti tulee miniöidensä kanssa toimeen niin...
hoppasta keikkaa, se onkin MARMATUSTA.
Miten olisi pitänyt toimia?
Älkääkä tulko sanomaan, että keskustele miniäsi kanssa!
Minusta tämä on hyvä ratkaisu, kylään vain kutsuttaessa.
Ja mitenkäs niitä tyttäriä vaseti tehdään? Kerro viisastelija!kun oisin aikoinani saanut sinun kaltaisesi anopin.
- Irjaliena
hitsi kirjoitti:
kun oisin aikoinani saanut sinun kaltaisesi anopin.
Uskon, että olisi synkannut hyvin!
Kunnioitan sekä miniän reviiriä että omaani.
Elukatkin merkkaa alueensa.
Yksikään eläin ei ole niin kahjo, että tunkeutuu vieraaseen pesään, jossa on emo ja pennut. Äkkilähtö sieltä tulee. - puhelu ensin
Irjaliena kirjoitti:
Minä nyt viimeksi marmatin.
Täällä on moni marmattanut riesaksi käyneestä anopistaan, josta ei pääse eroon. Sitten kun joku eli minä ilmottaudun esimerkiksi, kuinka loistavasti tulee miniöidensä kanssa toimeen niin...
hoppasta keikkaa, se onkin MARMATUSTA.
Miten olisi pitänyt toimia?
Älkääkä tulko sanomaan, että keskustele miniäsi kanssa!
Minusta tämä on hyvä ratkaisu, kylään vain kutsuttaessa.
Ja mitenkäs niitä tyttäriä vaseti tehdään? Kerro viisastelija!Teet niin tai näin, aina väärinpäin. Tuossa aikaisemmassa ketjussa joku anoppi meni ja moitti toista anoppia huonosta käytöksestä.
Hänet on haukuttu perin juurin. "Pahan" anopin puolustajia on ollut kummastakin leiristä tasaisesti. Moittija on saanut kuulla vaikka sun mitä moitetta.
Ei anopeissa ole koskaan mitään hyvää sanottavaa.
- eräs niistä
Toivoisin, että anoppi kävisi meilläkin (huom, alleviivattuna) pyytämättä tai edes pyydettäessä vaikka tarvittaessa. Kun saimme esikoisemme, jolloin myös rakensimme silloista uutta kotiamme, ilmoitti anoppi "ystävällisesti", että turha on odottaa häntä lapsenlikaksi. Seuraus; emme pyytäneet. Pari kuukautta myöhemmin anopin ainut tytär aloitti omakotitalon rakennuksen odottaen viimeisillään samalla iltatähteä.Kuten arvata saattaa niin anoppi hoiti tätä pienoikaista. Ja tulevaisuudessa kuten aiemminkin tietenkin kaikki jouluaatot kuuluivat tälle tyttären perheelle. Anoppini ahertaa tälle tyttärelleen myös kaikki jouluvalmistelut karjalanpiirakoista, laatikoista, ym. lähtien. Muut eli "veljekset" saavat arpoa joulupäivän ja tapaninpäivän välillä rakkaan ätitinsä vierailut . Siinä on vain pieni vivahde-ero eli tällöin miniät tai ko. perhe valmistaa kaiken tarvittavan ja lisäksi heidän pitää osoittaa suurta kiitollisuutta siitä, että anoppi vanhuudesta riippumatta jaksaa tulla vierailulle poikiensa perheiden luo.
Ja kun lapsemme ovat sairastaneet tai muuten tarvinneet hoitoapua, arvata vain saattaa ettei anoppimme (välimatkaa 20 km) ole käytettävissä, mutta edesmennyt äitini/isäni (välimatkaa 150 km) lähtivät vaikka taksilla tulemaan auttaakseen hätätilanteessa. Ja meidän perhe ei edes ollut nk. suosikkiperhe vaan kaikki seitsemän lasta perheineen olivat samalla lähtöviivalla.
Tällä hetkellä eletään tilannetta, jossa anopin liikuntakyky on rajoittunut ja moitteita siitä, että pojat ja heidän perheensä eivät huomioi anoppia riittävästi kuuluu jatkuvasti. Vaan minkäs teet, lapsenlapset ja jopa anopin omat pojat ovat kokeneet muut läheisimmiksi ja nyt taas kaikki on miniöitten syytä. Surullisinta kaikessa on, että tämä lempilapsi - tytär on sairastunut vakavasti- kuinkas asiaan suhtaudutaan? Poikien perheissä on jouduttu vastaavanlaiset luopumiset ja vakavat sairaudet kuolemisineen käymään läpi, osalla jopa useamman kerran. Mutta "rakas anoppimme" syyttää meitä miniöitä tunteettomuudesta ja lisäksi kaiken huippuna poikiensa tunneköyhyydestä.
Yksi syyllistetty miniä- Irjaliena
Voi meitä anoppeja, joita moneen junaan on! Tässä on sitä yksisilmäistä laatua.
Ei voi kuin pahoitella epäoikeudenmukaista kohtelua. Anoppien kannattaisi olla tarkkana noissa asioissa ja ainakin yrittää olla tasapuolinen kaikille.
Anoppi niittää nyt sitä, mitä on kylvänyt! Katkeruutta kylvi ja sitä samaa niittää.
- miniäinen myös
Minusta olisi mukavaa, jos anoppi kävisi silloin tällöin kylässä, kutsumatta tai kutsuttuna. Asumme n. 80 km päässä ja vaikka anoppi käy usein asioilla kaupungilla ei tule käymään.
Minua hän kyllä pyytää heille usein yksinkin, eli ilman miestä...
Minä olen avoin ihminen ja minusta olisi mukavaa jos anoppi kävisi kylässä silloin tällöin, vaikka vähän hössö onkin (tuo ruokaa noin kolmeksi viikoksi, antaa miehelle (24v) rahaa jne.), mutta hän ei ole käynyt kuin kerran meillä, silloinkin "pakon" edessä. En jaksa enää pyytää. olen sanonut ettei tarvitse tuoda mitään kun tulee kylään. Emme mekään ylimmät ystävykset ole, mutta tullaan ihan hyvin toimeen ja juteltavaa riittää.
Ei minua haittaa jos on hieman sotkuista, tai ei tarjottavaa, elämää se vain on. Ei anoppilassakaan aina ole. Eli yritä siis ottaa kontaktia muihin miniöihin, vaikka soittamalla. Minulle ainakin tulee inhottava olo, kun anoppi ei käy kylässä, tuntuu ettei hän viihdy meillä. Ehkä sitten kun on lapsia...- Irjaliena
Oikisesti haluaisin itsekin sellaista, että voisi poiketa reilusti puolin ja toisin ilman sen suurempia sarvia ja hampaita ja etukäteisvalmisteluja.
Viedä vaikka miniäiselle ne pullalämpimäiset!
Täytyypi kerran kokeilla ja löysäillä päätöksiään muiden miniäisten kohdalla.
- morsian.
Anoppi asuu muualla ja on kyllä tervetullut aina kun on tulossa, ei tarvitse erikseen edes kysellä voiko tulla, kunhan ilmoittaa. Tosin minun anoppini kanssa voi myös mennä pubiinkin jne joten taidanpas olla onnekas :)
- Miniän oikeudet
Miksi tunget miniän kotiin yllättäen? "Kun sain ensimmäisen miniän, tein kerran kyläilyreissun improvaationa (soitin toki ensin), sainkin nyreän kohtelun miniältä." Olisit voinut sopia kyläilystäsi hyvissä ajoin. Halusitko tehdä tupatarkastuksen ja katsoa, millaista miniän kotona on yllätysvierailulla?
Pieni neuvo: Jätä miniäsi rauhaan, äläkä mene heille kylään, jos Sinua ei sinne kutsuta.
Pidätkö itse yllätysvieraista? Minä en pidä. Meille ei tulla kylään ilmoittamatta. Vierailuista sovitaan etukäteen. Tämä koske niin anoppia, appea, miehen sukua, omaa sukua, naapureita kuin ystäviäkin. "Tultiin Teille kylään kun satuttiin ajamaan tästä ohi-vieraatkin" ovat oppineet sopimaan kyläilystään etukäteen, kun olen käännyttänyt yllätyskyläilijät pois ovelta.
Miniän ei tarvitse pyytää anoppiaan/appivanhempiaan kylään, jos tapaaminen tuottaa vain pahaa mieltä. Ihmissuhteet eivät aina suju kun henkilökemiat eivät toimi. Vastaavasti anopin ja apen ei tarvitse sietää miniän/vävyn yllätyskäyntejä anoppilassa.
Miniän äiti on äiti ja anoppi on anoppi. Äiti yleensä ymmärtää tyttärensä käyttäytymistä, kunnioittaa hänen kotiaan ja tapaa hoitaa lapsia. Anoppi on miehen äiti, ja uhka miniän parisuhteelle. Anoppi ei koskaan siirry äidin paikalle, vaikka miniän oma äiti olisi jo kuollutkin. Itselläni oli paljon läheisempi suhde edesmenneeseen äitiini kuin etäiseen anoppiini.
Anopit ovat aina kiusanneet miniöitään. Luepa vaikka Kaari Utrion Perhekirjaa. Mm. Venäjällä anoppia arvostettiin yhteisössä sitä enemmän, mitä ilkeämpi hän oli miniöitään kohtaan.
Oma anoppini edustaa täysin toisenlaista naismallia kuin äitini. Anoppini on materialistinen, turhamainen, lapsenlapsistaan vain kermat kuoriva, ulkokultainen, mukavuudenhaluinen, pintamuodin perässä juokseva "miltä asiat näyttävät"-luonne. Kun anopilla on kynsinauhat, hiukset,meikki, vaatteet ja kengät hyvin, niin SE ON SIINÄ.
Äitini oli ahkera, rehellinen, ns. "vanhan kansan ihminen", auttavainen, epäitsekäs ja kristillisiä elämänarvoja kunnioittava hieno ihminen. En ole tottunut kotonani sellaisiin malleihin ja tapoihin, joita anoppini edustaa.
Äitini noudatti lastemme kanssa minun kavatusperiaatteitani. Saattoi sanoakin lapsille, että "menepäs kysymään äidiltäsi ensin". Anoppi haluaa kumota minun periaatteet lastenkasvatuksessa. Hän antaa lapsille periksi sen, mitä olen heiltä kieltänyt.
Jos anoppini saisi päättää, hän antaisi lasten valvoa myöhään, katsella pelottavia TV-ohjelmia, pelata tuntikausia tietokoneella, tarjoaisi pikaruokaa ja eineksiä (ettei tarvitse itse laittaa ruokaa ja leipoa) ja ostaisi lapsille kaiken roinan, mitä he kaupasta mankuvat. Onneksi anoppi ei päätä meilllä :)
Meillä appivanhemmat kyläilevät vain lasten syntymäpäivinä. Anopilleni ja apelleni soitan vain, jos on asiaa. Ja eipä ole liiemmin ollut :).- Irjaliena
Snulta "ystäväiseni" puuttuu tarkan lukemisen taito.
Soitin miniälleni edellisenä päivänä ja KYSYIN, että sopiiko tulla.
Minä vastasi, että mikäs siinä, sopii.
Uskoin miniääni ja menin kyläilemään, en suorittamaan pirtin tarkastusta.
Ja OLEN kertonut jättäneeni miniän rauhaa, eli teen ne synttärivierailut. Lapset ovat lähettäneet mummolleen kutsukortit ja niiden mukaan menen lahjoineni päivineni.
Muutoin en, sillä EN halua olla nuorelle naiselle riesa.
MINÄ en ole venäläisestä kulttuurista peräisin, vaan supisuomalainen 2005-lukua elävä ja sen mukaan yritän elellä.
Pidän yllätysvieraista itse, en kuitenkaan oleta, että muut pitävät.
En odota miniän pyytävän minua kylään, koska minulla on ihmissuhteita muitakin yllin kyllin, joten en yhden miniän varassa roiku.
Ja enkö sitä alkup. kirjoituksessa tähdentänyt, että anoppi on anoppi eikä vedä vertoja miniän äidille.
Vävyt ovatkin aivan eri juttu! - Irjaliena
Irjaliena kirjoitti:
Snulta "ystäväiseni" puuttuu tarkan lukemisen taito.
Soitin miniälleni edellisenä päivänä ja KYSYIN, että sopiiko tulla.
Minä vastasi, että mikäs siinä, sopii.
Uskoin miniääni ja menin kyläilemään, en suorittamaan pirtin tarkastusta.
Ja OLEN kertonut jättäneeni miniän rauhaa, eli teen ne synttärivierailut. Lapset ovat lähettäneet mummolleen kutsukortit ja niiden mukaan menen lahjoineni päivineni.
Muutoin en, sillä EN halua olla nuorelle naiselle riesa.
MINÄ en ole venäläisestä kulttuurista peräisin, vaan supisuomalainen 2005-lukua elävä ja sen mukaan yritän elellä.
Pidän yllätysvieraista itse, en kuitenkaan oleta, että muut pitävät.
En odota miniän pyytävän minua kylään, koska minulla on ihmissuhteita muitakin yllin kyllin, joten en yhden miniän varassa roiku.
Ja enkö sitä alkup. kirjoituksessa tähdentänyt, että anoppi on anoppi eikä vedä vertoja miniän äidille.
Vävyt ovatkin aivan eri juttu!Ja näköjään itse teen rutosti kirjoitusvirheitä, kuten ed. tekstistäni voi ne todeta. :)
- yksi miniänreppana
Irjaliena kirjoitti:
Snulta "ystäväiseni" puuttuu tarkan lukemisen taito.
Soitin miniälleni edellisenä päivänä ja KYSYIN, että sopiiko tulla.
Minä vastasi, että mikäs siinä, sopii.
Uskoin miniääni ja menin kyläilemään, en suorittamaan pirtin tarkastusta.
Ja OLEN kertonut jättäneeni miniän rauhaa, eli teen ne synttärivierailut. Lapset ovat lähettäneet mummolleen kutsukortit ja niiden mukaan menen lahjoineni päivineni.
Muutoin en, sillä EN halua olla nuorelle naiselle riesa.
MINÄ en ole venäläisestä kulttuurista peräisin, vaan supisuomalainen 2005-lukua elävä ja sen mukaan yritän elellä.
Pidän yllätysvieraista itse, en kuitenkaan oleta, että muut pitävät.
En odota miniän pyytävän minua kylään, koska minulla on ihmissuhteita muitakin yllin kyllin, joten en yhden miniän varassa roiku.
Ja enkö sitä alkup. kirjoituksessa tähdentänyt, että anoppi on anoppi eikä vedä vertoja miniän äidille.
Vävyt ovatkin aivan eri juttu!Jos minun anoppini soittaisi vaikka perjantaina että sopiiko tulla lauantaina kylään, niin kyllä olisi vähän vaikea tilanne. Elämässä on paljon muutakin meneillään koko ajan.
Kyllä minusta täytyisi vähintään viikkoa ennen soitella ja sopia. - Irjaliena
yksi miniänreppana kirjoitti:
Jos minun anoppini soittaisi vaikka perjantaina että sopiiko tulla lauantaina kylään, niin kyllä olisi vähän vaikea tilanne. Elämässä on paljon muutakin meneillään koko ajan.
Kyllä minusta täytyisi vähintään viikkoa ennen soitella ja sopia.Voisit sanoa, että tule anoppi-kulta vasta viikon päästä.
Reilu anoppi ymmärtää. Kiero anoppi vetää herneet nenäänsä.
Mutta jos sanot, että tule vaan huomenna, ja kun anoppi tulee ja esität kärsivää, niin ketä voi syyttää.
Voisihan anoppi tietysti tilata vierailuajat vuodeksi eteenpäin, niin jäisi miniälle aikaa valmistautua kohtaamiseen. :) - kysyvä_
Irjaliena kirjoitti:
Voisit sanoa, että tule anoppi-kulta vasta viikon päästä.
Reilu anoppi ymmärtää. Kiero anoppi vetää herneet nenäänsä.
Mutta jos sanot, että tule vaan huomenna, ja kun anoppi tulee ja esität kärsivää, niin ketä voi syyttää.
Voisihan anoppi tietysti tilata vierailuajat vuodeksi eteenpäin, niin jäisi miniälle aikaa valmistautua kohtaamiseen. :)Kysyitkö miniältäsi onko kaikki kunnossa, tai onko jokin huonosti? kun hän naamaansa nyrpisteli vierailun aikana? Mistä tiedät, että asenne johtui juuri sinusta ja vierailusta? Mitä, jos miniä oli saanut jonkin huonon uutisen ennen virailuasi, eikä kehdannut itse sitä ottaa puheeksi? Tai jos oli riidellyt poikasi kanssa, eikä sinulle halunnut sitä sanoa? Oletko varma, ettet ollut tilanteessa liian itserakas ja kuvitellut, että kaikki tiet johtavat sinuun?
- Irjaliena
kysyvä_ kirjoitti:
Kysyitkö miniältäsi onko kaikki kunnossa, tai onko jokin huonosti? kun hän naamaansa nyrpisteli vierailun aikana? Mistä tiedät, että asenne johtui juuri sinusta ja vierailusta? Mitä, jos miniä oli saanut jonkin huonon uutisen ennen virailuasi, eikä kehdannut itse sitä ottaa puheeksi? Tai jos oli riidellyt poikasi kanssa, eikä sinulle halunnut sitä sanoa? Oletko varma, ettet ollut tilanteessa liian itserakas ja kuvitellut, että kaikki tiet johtavat sinuun?
Kieltämättä sitä joskus kuvittelee olevansa jokin Rooma, jonne tiet johtavat.
Voi olla, että oli riidelty tai jokin rankka surusanoma oli juuri saatu, mutta... mutta
en aikaisemminkaan ollut kokenut itseäni tervetulleeksi...
Olen oppinut tuntemaan miniän, ja sitä taustaa vasten oletan, että etiketti on hänelle tärkeä.
Hän jakaa ihmiset aika selkeästi vanhoihin ja nuoriin. Elekielellä luen olevani hänelle pakkopullaa, mutta hyväksyn sen.
Toisten miniöitten kohdalla en ole kokenut näin ja oletan, että sielläkin on joskus riidelty. Pidän silti sääntöni kaikille miniäisilleni samana.
- Miten on mahdollista
että kaikki 4 miniääsi ovat samasta puusta veistetyt? Eivät kutsu kylään eivät. En oikein pysty uskomaan. Olisiko niin että kuitenkin jotain syytä löytyisi sinustakin?
Meillä näin: muutimme silloisen avomieheni kanssa yhteen 7 vuotta sitten, ostimme yhteisen asunnon. Pyysin useaan otteeseen anoppia ja appea kylään. Kävivät kerran sen jälkeen kun olimme asuneet 11 kk tässä uudessa omassa asunnossamme (huom! he asuvat 50 km päässä)! Minun vanhempani piipahtivat (ja piipahtavat yhä) lähes joka toinen viikko kahvilla. Jatkoin pyytämistä pari vuotta. Tuotti kerran tulosta. Sitten lakkasin pyytämästä.
Mutta annas olla kun ensimmäinen lapsi syntyi: nyt yhtäkkiä olisikin kutsua pitänyt kuulua joka viikko pariin otteeseen ja nokka nyrpällä laskettiin, miten minun vanhempani "saavat" käydä joka viikko. No huh huh. Me kaikki muut jatkamme kuten ennenkin, anopin vaan olisi yhtäkkiä pitänyt muuttaa se, minkä itse on valinnut ja mihin muut ovat jo vuosien kuluessa tottuneet.
Ei, en pyytele kuin synttäreiksi. Pyysin vuosikausia, enää en. Jouluksikin pyysin kaksi kertaa, ei kelvannut, heille vaan pitää mennä ja mieluiten olla kaikki pyhät ja ainakaan silloin emme missään nimessä saisi mennä minun vanhempieni luo.
Entä sinä AP: tuliko mieleen että sen ainoan kerran kun vierailit miniäsi luona, sen saattoi pilata moni muu asia kuin sinun vierailusi: ehkä poikasi ja miniäsi olivat juuri riidelleet, ehkä miniällä oli ollut töissä tosi paha päivä ja olisi kaivannut rauhaa mutta ei kehdannut sanoa, ehkä ehkä... Sinä koitit kerran ja annoit periksi, ja nyt kaiken lisäksi syytät muitakin miniöitä itse luomastasi toimintamallista?- Irjaliena
ENHÄN minä SYYTÄ!
Siis ei syyllisyysmeininkiä, vaan reilu peli puolin ja toisin.
Olen sanonut miniöilleni, että tulen kylään vain, kun kutsutaan tai jos apuani tarvitaan.
Olen sanonut, etten halua olla heille riesa.
Joka kerran, kun on kutsuttu, on mennyt hyvin. On parempi omatunto tulla, kun tietää, että on toivottu vieras.
Kyllä se vaan on mahdollista neljän pojan äidillä, toiset miniäiset kutsuu useammin kuin toiset.
Mitä syytä minusta sitten löytyisi, en osaa sanoa. En edes ala pohtimaan, oliko nenänpääni väärässä asennossa miniällä käydessä.
Kun käyn miniällä, käyn myös samalla pojallani kylässä.
Onko kodit niin miniän koteja, että täällä useimmat unohtivat, että se on poikani koti myös?
Jonkun kerran olen miniällä käynyt pyydettäessä pesemässä ikkunat. Vierailu sekin on ollut ja on oltu anoppiin tyytyväisiä. - hei kuule
Irjaliena kirjoitti:
ENHÄN minä SYYTÄ!
Siis ei syyllisyysmeininkiä, vaan reilu peli puolin ja toisin.
Olen sanonut miniöilleni, että tulen kylään vain, kun kutsutaan tai jos apuani tarvitaan.
Olen sanonut, etten halua olla heille riesa.
Joka kerran, kun on kutsuttu, on mennyt hyvin. On parempi omatunto tulla, kun tietää, että on toivottu vieras.
Kyllä se vaan on mahdollista neljän pojan äidillä, toiset miniäiset kutsuu useammin kuin toiset.
Mitä syytä minusta sitten löytyisi, en osaa sanoa. En edes ala pohtimaan, oliko nenänpääni väärässä asennossa miniällä käydessä.
Kun käyn miniällä, käyn myös samalla pojallani kylässä.
Onko kodit niin miniän koteja, että täällä useimmat unohtivat, että se on poikani koti myös?
Jonkun kerran olen miniällä käynyt pyydettäessä pesemässä ikkunat. Vierailu sekin on ollut ja on oltu anoppiin tyytyväisiä.Jospa sinusta huokuu aina miniää kohtaan tuollainen ruikutusasenne, niin enpä ihmettele, etteivät kutsu useammin.
Ja miksi ei poikasi kutsu? Miniänkö se aina pitää tehdä?
Ehkä omat poikasi eivät pidä sinusta. - Irjaliena
hei kuule kirjoitti:
Jospa sinusta huokuu aina miniää kohtaan tuollainen ruikutusasenne, niin enpä ihmettele, etteivät kutsu useammin.
Ja miksi ei poikasi kutsu? Miniänkö se aina pitää tehdä?
Ehkä omat poikasi eivät pidä sinusta.No tietysti alan kuulostaa ruikuttavalta, koska ainoastaan halusin tietää, miten muut anopit järjestävät vierailunsa miniälään.
Ja kerroin oman järjestelyni. Ja nyt tätä saankin selitellä sitä.
Poikani käyvät usein luonani. Miksi eivät rakastaisi äitiään? Tottakai rakastavat.
En ymmärrä, kuinka voit sanoa, ettei lapsi PIDÄ äidistään.
Sana "pidä" on laimea. Äiti/lapsi-suhteet ovat voimakkaampia. Ennemminkin viha/rakkaussuhteita. - MUTTA ihmettelen
Irjaliena kirjoitti:
ENHÄN minä SYYTÄ!
Siis ei syyllisyysmeininkiä, vaan reilu peli puolin ja toisin.
Olen sanonut miniöilleni, että tulen kylään vain, kun kutsutaan tai jos apuani tarvitaan.
Olen sanonut, etten halua olla heille riesa.
Joka kerran, kun on kutsuttu, on mennyt hyvin. On parempi omatunto tulla, kun tietää, että on toivottu vieras.
Kyllä se vaan on mahdollista neljän pojan äidillä, toiset miniäiset kutsuu useammin kuin toiset.
Mitä syytä minusta sitten löytyisi, en osaa sanoa. En edes ala pohtimaan, oliko nenänpääni väärässä asennossa miniällä käydessä.
Kun käyn miniällä, käyn myös samalla pojallani kylässä.
Onko kodit niin miniän koteja, että täällä useimmat unohtivat, että se on poikani koti myös?
Jonkun kerran olen miniällä käynyt pyydettäessä pesemässä ikkunat. Vierailu sekin on ollut ja on oltu anoppiin tyytyväisiä.että jos ja kun miniälät ovat myös poikiesi koteja, miksi he (poikasi) eivät kutsu sinua kylään?
- Irjaliena
MUTTA ihmettelen kirjoitti:
että jos ja kun miniälät ovat myös poikiesi koteja, miksi he (poikasi) eivät kutsu sinua kylään?
Siihen en osaa vastata. Ehkä kuuntelevat vaimojaan.
Osaisiko joku miniä vastata?
Mitä teette miniäiset, jos ette halua anoppia kylään ja puolisonne haluaa? - halua mutta...
Irjaliena kirjoitti:
Siihen en osaa vastata. Ehkä kuuntelevat vaimojaan.
Osaisiko joku miniä vastata?
Mitä teette miniäiset, jos ette halua anoppia kylään ja puolisonne haluaa?Eli meillä tilanne on ikävä kyllä sellainen, että anopin ja minun välit on aika tulehtuneet, joten en mielelläni häntä kylään halua. Mutta kuten sanottu, kotini on myös mieheni koti ja siten anoppini pojan koti.
Totta kai mies saa kutsua äitinsä kylään, jos ei nyt kiusan vuoksi joka viikko. =) Mutta mun mielestä silloin on oikein, että mies kanssa tarttuu siihen imuriin ja käy edes kaupassa hakemassa kahvipullaa. Ja näin on sovittukin. Mies tietää itse, että hänrn äitinsä mielestä kodin hoito on vain naisten hommaa ja jos meillä on esim. sekaista, se on automaattisesti minun vikani, ei miehen lainkaan... Joten sovittu on, että jos ja kun mies kutsuu äitinsä, hän laittaa myös kodin siihen kuntoon, että kehtaa kutsua. Tämä ei siis tarkoita, että meillä olis likaista tms. mutta sekaista usein on, kuten muissakin kodeissa, joissa kaksi pientä lasta ja monta kotieläintä...
Mutta tosiasia on, ettei mieheni halua itsekään jostain syystä äitiään kutsua kuin pari kertaa vuodessa. Kaipa se on mukavampaa mennä itse äidin pullapöydän ääreen kuin joutua laittamaan pötyä pöytään muille... =) - Irjaliena
halua mutta... kirjoitti:
Eli meillä tilanne on ikävä kyllä sellainen, että anopin ja minun välit on aika tulehtuneet, joten en mielelläni häntä kylään halua. Mutta kuten sanottu, kotini on myös mieheni koti ja siten anoppini pojan koti.
Totta kai mies saa kutsua äitinsä kylään, jos ei nyt kiusan vuoksi joka viikko. =) Mutta mun mielestä silloin on oikein, että mies kanssa tarttuu siihen imuriin ja käy edes kaupassa hakemassa kahvipullaa. Ja näin on sovittukin. Mies tietää itse, että hänrn äitinsä mielestä kodin hoito on vain naisten hommaa ja jos meillä on esim. sekaista, se on automaattisesti minun vikani, ei miehen lainkaan... Joten sovittu on, että jos ja kun mies kutsuu äitinsä, hän laittaa myös kodin siihen kuntoon, että kehtaa kutsua. Tämä ei siis tarkoita, että meillä olis likaista tms. mutta sekaista usein on, kuten muissakin kodeissa, joissa kaksi pientä lasta ja monta kotieläintä...
Mutta tosiasia on, ettei mieheni halua itsekään jostain syystä äitiään kutsua kuin pari kertaa vuodessa. Kaipa se on mukavampaa mennä itse äidin pullapöydän ääreen kuin joutua laittamaan pötyä pöytään muille... =)Aika vanhanaikainen anoppi, kun olettaa että kotityöt kuuluvat vain naisille.
Vanhakantaiset anopit ovat kovia arvostelijoita, joten ymmärrän, jos et moista koukkunokkaa huusholliisi usein halua vieraaksi! - hei kuule
Irjaliena kirjoitti:
No tietysti alan kuulostaa ruikuttavalta, koska ainoastaan halusin tietää, miten muut anopit järjestävät vierailunsa miniälään.
Ja kerroin oman järjestelyni. Ja nyt tätä saankin selitellä sitä.
Poikani käyvät usein luonani. Miksi eivät rakastaisi äitiään? Tottakai rakastavat.
En ymmärrä, kuinka voit sanoa, ettei lapsi PIDÄ äidistään.
Sana "pidä" on laimea. Äiti/lapsi-suhteet ovat voimakkaampia. Ennemminkin viha/rakkaussuhteita."Miksi eivät rakastaisi äitiään? Tottakai rakastavat.
En ymmärrä, kuinka voit sanoa, ettei lapsi PIDÄ äidistään.
Sana "pidä" on laimea. Äiti/lapsi-suhteet ovat voimakkaampia. Ennemminkin viha/rakkaussuhteita."
Kyllä tällä pallolla on lukemattomia epätyydyttäviä äiti-lapsi -suhteita. En voi sille mitään, jos pidät pitää-verbiä laimeana. Kaikki tuskin kuitenkaan mustavalkoisesti joko vihaavat tai rakastavat, joten en halunnut käyttää sitä sanaa tässä tapauksessa. Mistähän sinulle sellainen kuva on tullut, että jokaikinen lapsi joko vihaa tai rakastaa äitiään... - Irjaliena
hei kuule kirjoitti:
"Miksi eivät rakastaisi äitiään? Tottakai rakastavat.
En ymmärrä, kuinka voit sanoa, ettei lapsi PIDÄ äidistään.
Sana "pidä" on laimea. Äiti/lapsi-suhteet ovat voimakkaampia. Ennemminkin viha/rakkaussuhteita."
Kyllä tällä pallolla on lukemattomia epätyydyttäviä äiti-lapsi -suhteita. En voi sille mitään, jos pidät pitää-verbiä laimeana. Kaikki tuskin kuitenkaan mustavalkoisesti joko vihaavat tai rakastavat, joten en halunnut käyttää sitä sanaa tässä tapauksessa. Mistähän sinulle sellainen kuva on tullut, että jokaikinen lapsi joko vihaa tai rakastaa äitiään...Suomi on täynnänsä kirjallisuutta, romaaneja joissa pähkäillään äiti/tytär-suhteita esim. Anja Kauranen nyk. Snellman, Eve Hietamies, Tuula-Liina Varis, vain muutamia mainitakseni. Mieskirjailijoista Hannu Mäkelä kirjoittaa äiti/poika-suhteestaan. Näistä kirjoista paistaa, kuinka "intohimoisesti" tämä äidin ja lapsen välinen asia vaikuttaa.
Äidin ja lapsen suhde piirtää ihmisen elämän hyvin kattavasti joko myönteisesti tai kielteisesti. Puutteellisesti lastaan rakastava äiti antaa laihat lannoitteet ihmistaimelle.
Myös psykologiassa äidin ja lapsen välinen suhde käsitellään perusteellisesti.
Lapset ovat hyvin lojaaleja erityisesti äidilleen, he antavat käsittämättömän paljon anteeksi jopa hyvin kypsymättömille vanhemmilleen.
Sen vuoksi minusta sana "pitää" tuntui laimealta.
Tuttavista, ystävistä, naapureista sitä käytetään, heistä ei pidetä tai pidetään.
Äiti on ihmisen tärkein sana, eikö runossa niin sanottu?
Kerroin oman mielipiteeni sanasta -pitää. Sinulla on omasi ja hyvä niin. Hymyä ja hyvää päivänjatkoa sinulle! - mitäs teet?
Irjaliena kirjoitti:
Siihen en osaa vastata. Ehkä kuuntelevat vaimojaan.
Osaisiko joku miniä vastata?
Mitä teette miniäiset, jos ette halua anoppia kylään ja puolisonne haluaa?Kun puoliso ei halua edes soittaa äidilleen, niin minkäs teet? Anoppi luulee, että miniä estää yhteydenpidon.
Kuitenkin miniä vaatii miestä soittamaan ja mies vastustaa, koska "ei ole mitään asiaa". Sama kyläilyssä.
Joko sitä taas sinne pitää? Tai taasko tänne, miksi?
Ei kysymyksessä ole kuitenkaan hirvittävä viha/rakkaus-suhde, vaan miehen mukavuudenhalu ja sukulaisvierailujen karsastaminen.
Miehelle siitä ei tule mitään seuraamuksia, "sehän nyt on aina ollut tuollainen eristäytyjä." Muttaa vaimolle suositellaan asennekasvatusta, terapeutteja ja epäillään mielenvikaisuudesta.
Kyllä tämä maailma on edelleen miesten! - hei kuule
Irjaliena kirjoitti:
Suomi on täynnänsä kirjallisuutta, romaaneja joissa pähkäillään äiti/tytär-suhteita esim. Anja Kauranen nyk. Snellman, Eve Hietamies, Tuula-Liina Varis, vain muutamia mainitakseni. Mieskirjailijoista Hannu Mäkelä kirjoittaa äiti/poika-suhteestaan. Näistä kirjoista paistaa, kuinka "intohimoisesti" tämä äidin ja lapsen välinen asia vaikuttaa.
Äidin ja lapsen suhde piirtää ihmisen elämän hyvin kattavasti joko myönteisesti tai kielteisesti. Puutteellisesti lastaan rakastava äiti antaa laihat lannoitteet ihmistaimelle.
Myös psykologiassa äidin ja lapsen välinen suhde käsitellään perusteellisesti.
Lapset ovat hyvin lojaaleja erityisesti äidilleen, he antavat käsittämättömän paljon anteeksi jopa hyvin kypsymättömille vanhemmilleen.
Sen vuoksi minusta sana "pitää" tuntui laimealta.
Tuttavista, ystävistä, naapureista sitä käytetään, heistä ei pidetä tai pidetään.
Äiti on ihmisen tärkein sana, eikö runossa niin sanottu?
Kerroin oman mielipiteeni sanasta -pitää. Sinulla on omasi ja hyvä niin. Hymyä ja hyvää päivänjatkoa sinulle!Minun ei tarvitse etsiä esimerkkejä kirjallisuudesta!
En pidä äidistäni, koska hän ei mielestäni ole rehellinen ja totuudenmukainen, vaan säännönmukaisesti tavatessamme teeskentelee (en nyt selitä mitään yksityiskohtia tässä) ja on jollakin tavoin epäreilu.
En silti väittäisi, että v i h a a n häntä.
Ihan sama koskee muita ihmissuhteitani: en pidä muistakaan teeskentelijöistä. En silti vihaa heitä.
Kuvitteleekohan äitini, etten muista mitään lapsuudestani ja nuoruudestani? Tai jopa aikuisiältäni - hän vaikuttaa yhä siihenkin... - Irjaliena
hei kuule kirjoitti:
Minun ei tarvitse etsiä esimerkkejä kirjallisuudesta!
En pidä äidistäni, koska hän ei mielestäni ole rehellinen ja totuudenmukainen, vaan säännönmukaisesti tavatessamme teeskentelee (en nyt selitä mitään yksityiskohtia tässä) ja on jollakin tavoin epäreilu.
En silti väittäisi, että v i h a a n häntä.
Ihan sama koskee muita ihmissuhteitani: en pidä muistakaan teeskentelijöistä. En silti vihaa heitä.
Kuvitteleekohan äitini, etten muista mitään lapsuudestani ja nuoruudestani? Tai jopa aikuisiältäni - hän vaikuttaa yhä siihenkin...Hm. Kerroin esimerkkejä kirjallisuudesta, en tarkoita, että sinun täytyy niitä etsiä.
Äitisuhde sinulla on pinnassa, koska se tulee tässä esille.
Olen pahoillani, että olet kokenut karmeuksia hänen puoleltaan ja yhä nuo kamaluudet, niin kuin itse kerrot, vaikuttavat sinuun.
En halua takertua tuohon "pitää" sanaan.
Samalla sanalla voi eri ihmisille olla erisävyinen merkitys.
Millä keinoin olet pystynyt antamaan äidillesi anteeksi koko hänen kauheutensa sinua kohtaan?
Se ei varmaan ole hetkessä tapahtunut? - Irjaliena
mitäs teet? kirjoitti:
Kun puoliso ei halua edes soittaa äidilleen, niin minkäs teet? Anoppi luulee, että miniä estää yhteydenpidon.
Kuitenkin miniä vaatii miestä soittamaan ja mies vastustaa, koska "ei ole mitään asiaa". Sama kyläilyssä.
Joko sitä taas sinne pitää? Tai taasko tänne, miksi?
Ei kysymyksessä ole kuitenkaan hirvittävä viha/rakkaus-suhde, vaan miehen mukavuudenhalu ja sukulaisvierailujen karsastaminen.
Miehelle siitä ei tule mitään seuraamuksia, "sehän nyt on aina ollut tuollainen eristäytyjä." Muttaa vaimolle suositellaan asennekasvatusta, terapeutteja ja epäillään mielenvikaisuudesta.
Kyllä tämä maailma on edelleen miesten!Onko anoppisi epäillyt sinua mielenvikaisuudesta?
Anoppi näemmä olettaa sinut erilaiseksi, seurallisemmaksi kuin poikansa, ehkä?
En usko, että maailma on täysin miesten omistuksessa. Paljolti kyllä, mutta ei täysin. - hei kuule
Irjaliena kirjoitti:
Hm. Kerroin esimerkkejä kirjallisuudesta, en tarkoita, että sinun täytyy niitä etsiä.
Äitisuhde sinulla on pinnassa, koska se tulee tässä esille.
Olen pahoillani, että olet kokenut karmeuksia hänen puoleltaan ja yhä nuo kamaluudet, niin kuin itse kerrot, vaikuttavat sinuun.
En halua takertua tuohon "pitää" sanaan.
Samalla sanalla voi eri ihmisille olla erisävyinen merkitys.
Millä keinoin olet pystynyt antamaan äidillesi anteeksi koko hänen kauheutensa sinua kohtaan?
Se ei varmaan ole hetkessä tapahtunut?Kunhan siedän. Minusta se on tarpeeksi. Meitähän on monenlaisia ja hänellä on ollut omat vaikeutensa. En voi suorastaan antaa anteeksi (=unohtaa?) koska noita tärkeitä asioita ei meillä ollenkaan käsitellä. Mielestäni vasta asioiden pahki puhuminen voi aiheuttaa anteeksiannon. Olen alistunut siihen, ettei äitini halua käsitellä mitään vaikeita juttuja. Hän on siis siinä mielessä pelkuri. Minä kyllä haluaisin jutella läpi kaiken, hänelläkin olisi varmaan sanomista minulle mutta ei kai sitten "uskalla" (on kyllä sanonut mitä kauheimpia asioita). Ero on kai siinä, että nykyään uskallan sanoa hänelle suoraan vastaan. Lapsena / nuorena en tietenkään voinut, koska olin hänestä riippuvainen.
En tarkoittanutkaan, että sinä olisit tarkoittanut, että minun tarvitsisi etsiä esimerkkejä kirjallisuudesta vain koska sinä niitä annoit. ;-)
Kerroinpahan vain tosiasian, joka ehkä vaikuttaa kovastikin kirjoitteluuni tällä palstalla. Kun ei ole mitään eri palstaa "vanhemmat aikuiset lapset".
Mutta eiköhän jätetä tämä, mehän ollaan appi-anoppi -palstalla...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1761989Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361705Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81332Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241155Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591153Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151020- 60933
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57922