Ensinnäkin, minusta on hienoa että on monikulttuurisia perheitä!
Opiskelen englanninkieliseksi luokanopettajaksi ja työskentelen maahanmuuttajien läksykerhossa vapaaehtoisesti, ja monikulttuuriset lapset tuleva t olemaan oppilaitani.
Voi hyvin olla että olisin jonkun teidänkin lapsenne tuleva opettaja, jos miehenne/vaimonne on englanninkielinen. :)
Miten hienoa olisikaan, jos saisi luokan jossa on suomalais-ulkomaalaisia lapsia joilla on erilaisia kokemuksia,tapoja ja näkökulmia maailmasta, miten paljon voisimmekaan toisillemme opettaa suvaitsevaisuutta ja maailman kansalaisuutta, miten paljon vähenisikään rasistisuus jos jo pienestä pitäen samaa koulua kävisivät lapset joilla on erilaiset kulttuuritaustat..
Minua huolettaa vain kielenopettajan näkökulmasta yksi asia; missään tapauksessa älkää puhuko lapsellenne äidinkielenä mitään muuta kuin omaa äidinkieltänne. Tämän suurin osa varmasti tietääkin, mutta aika paljon täällä palstalla tuntuu äidit pohtivat miten kannattaisi toimia.
Tiedän tapauksia joissa suomalaisvanhemmat ovat puhuneet lapsilleen englantia, mutta ovatkin siirtäneet omat virheensä (joita eivät itse tiedosta, sillä puhuvat näennäisesti hyvää englantia) lapsille ja lapsista on tullut ns. puolikielisiä ja ajattelun kehitys viivästyy sillä kieli on ajattelun väline.
Puhukaa lapsellenne aina suomea, riippumatta siitä mikä on puolisosi kieli, mitä käytätte keskenänne ja missä kieliympäristössä elätte! Aina äidinkieltä. Monikielisiä lapsia on ja vaikka virheitä esim. kirjoittaessa voi tullakin kauemmin kuin suomea puhuvilla, ajan myötä ja hyvällä opetuksella on täysin mahdollista että lapsi puhuu ja kirjoittaa sujuvasti kolmea kieltä.
Tsemppiä kaikille ja koittakaa jaksaa tietämättömien ennakkoluuloja, lapsillanne tulee todennäköisesti olemaan jo huomattavasti helpompaa!
Monikieliset perheet
12
1506
Vastaukset
- Suomiaiti Lontoosta
Olet aivan oikeassa, lisaisin tuohon viela yhden seikan. Kirjoitit kielivirheiden siirtamisesta lapselle (olen myos nahnyt tasta esimerkkeja), mutta minusta tarkein argumentti aidinkielen kayttamisesta on se, etta vieraalla kielella ei koskaan pysty ilmaisemaan itseansa aivan niin hyvin kuin aidinkielellaan. Tunnekieli on aina se oma aidinkieli.
Meidan tyttomme kasvaa taalla Lontoossa kolmikieliseksi, isa on espanjalainen, mina suomalainen ja mieheni ja minun yhteinen kieli on englanti. Tietysti myos ymparisto on englanninkielinen. Meidan tytto on viela pieni, mutta peukut pystyyn, olen nahnyt huikeita esimerkkeja taydellisen kolmikielisista viisivuotiaista! - äidinkieltään
eli en kyllä toisi lastani suomalaisen englannin opettajan opetettavaksi. Samoin kuin kielen opettajalla ei ole riittävästi kulttuuritietoutta opettamaan maahanmuuttajia ilman lisäopintoja. Kieli yksinään kun ei estä väärinkäsityksiä, vaan eri kulttuureissa elekielellä voi loukata toista verisesti, ellei maahanmuuttajaa perehdytetä meidän maan tapoihin ja selvitetä, mikä tarkoittaa mitäkin. Pelkkä huolimaton käden liike voi aiheuttaa konfliktin ja pelkkä suomen tai englannin kielen opettajan pätevyys ei anna pätevyyttä kulttuuritietouteen eri maissa.
- Tuleva ope
Enhän väittänytkään että antaisi. Jos viittaat siihen että olen läksykerhossa töissä, niin tietenkin heillä on omat sopeuttamisohjelmansa, joissa me tulevat opettajat ei tietenkään olla mukana.
Me olemme läksykerhossa auttamssa maahanmuuttajalapsia läksyjen teossa ja sanojen ymmärtämisessa, heidän vanhempansa kun eivät osaa suomea yleensä lainkaan. Ei siihen mitään kommervinkkejä tarvita, me olemme siellä edustamassa suomalaista nuorta, miestä tai naista, olemme vähän kuin isosikoja- ja veljiä.
Ja mitä tulee englanninopetukseen, Suomessa on marginaalisen vähän natiiveja opettamassa kieltään, joten kannattaa sitten varmasti viedä lapsesi kouluun jossain muussa maassa. Silloin kannattaa vaan miettiä muita kouluun liittyviä asioita. Suomalaisen peruskoulu on kuitenkin nyt maailmalla se, jota yritetään koulureformeissa jäljitellä, koska se on kansainvälisissä vertailuissa uudelleen ja uudelleen kärkisijoilla.
Ja jos viittasit minun kompetenssiini, niin
minusta tulee kans.väl. luokanopettaja, ja tuleva opetuskieleni on englanti,ja opintoihimme kuuluu erittäin paljon kulttuuriopintoja kielen lisäksi, vaihtoja ym. En tokikaan voi ikinä olla natiivin veroinen, mutta aika hyvä tuuri saa olla, että löytää enkunkielisen luokanopettaja, joka olisi täydellisesti kaksikielinen.
Muutenkin,eihän äidinkielen oppimisen päävastuu olekaan koululla, vaan vanhemmilla.
Ja vaikka kielenopettaja vaikka yläasteella olisikin natiivi, ei lapsestasi kuitenkaan tulisi hänen veroistaan kielen osaajaa.
Monessa maassa ei edes ole - Tuleva ope
Tuleva ope kirjoitti:
Enhän väittänytkään että antaisi. Jos viittaat siihen että olen läksykerhossa töissä, niin tietenkin heillä on omat sopeuttamisohjelmansa, joissa me tulevat opettajat ei tietenkään olla mukana.
Me olemme läksykerhossa auttamssa maahanmuuttajalapsia läksyjen teossa ja sanojen ymmärtämisessa, heidän vanhempansa kun eivät osaa suomea yleensä lainkaan. Ei siihen mitään kommervinkkejä tarvita, me olemme siellä edustamassa suomalaista nuorta, miestä tai naista, olemme vähän kuin isosikoja- ja veljiä.
Ja mitä tulee englanninopetukseen, Suomessa on marginaalisen vähän natiiveja opettamassa kieltään, joten kannattaa sitten varmasti viedä lapsesi kouluun jossain muussa maassa. Silloin kannattaa vaan miettiä muita kouluun liittyviä asioita. Suomalaisen peruskoulu on kuitenkin nyt maailmalla se, jota yritetään koulureformeissa jäljitellä, koska se on kansainvälisissä vertailuissa uudelleen ja uudelleen kärkisijoilla.
Ja jos viittasit minun kompetenssiini, niin
minusta tulee kans.väl. luokanopettaja, ja tuleva opetuskieleni on englanti,ja opintoihimme kuuluu erittäin paljon kulttuuriopintoja kielen lisäksi, vaihtoja ym. En tokikaan voi ikinä olla natiivin veroinen, mutta aika hyvä tuuri saa olla, että löytää enkunkielisen luokanopettaja, joka olisi täydellisesti kaksikielinen.
Muutenkin,eihän äidinkielen oppimisen päävastuu olekaan koululla, vaan vanhemmilla.
Ja vaikka kielenopettaja vaikka yläasteella olisikin natiivi, ei lapsestasi kuitenkaan tulisi hänen veroistaan kielen osaajaa.
Monessa maassa ei edes oleTuo "monessa maassa ei edes ole" jäi kesken, eli
monessa maassa ei edes ole tarjolla englannin, -saksan, -espanjankielisiä luokkia/kouluja.
Ja oletko todella sitä mieltä, että kaikki kielenopettajat ovat epäpäteviä, eli kukaan suomalainen ei saisi olla kielenopettaja? :) - että laitan
Tuleva ope kirjoitti:
Tuo "monessa maassa ei edes ole" jäi kesken, eli
monessa maassa ei edes ole tarjolla englannin, -saksan, -espanjankielisiä luokkia/kouluja.
Ja oletko todella sitä mieltä, että kaikki kielenopettajat ovat epäpäteviä, eli kukaan suomalainen ei saisi olla kielenopettaja? :)lapseni suomalaiseen kouluun, en maksa ekstraa kansainvälisestä koulusta, jossa suomalaiset opettavat.
- OKL-opiskelija
että laitan kirjoitti:
lapseni suomalaiseen kouluun, en maksa ekstraa kansainvälisestä koulusta, jossa suomalaiset opettavat.
Se on kuule ihan ilmaista, tapahtuu täysin perusopetuksen piirissä :)
Päiväkodit on eri asia.
- ei ole
Hienosti kirjoitettu.
Asiahan on aivan oikein että kaikki puhuis lapsille omaa äidinkieltä.
Tunnetilat siirtyvät parhaiten. - äiti
Monikielisyys on todella lahja, mutta samalla myös haaste lapselle. Oma pian 7-vuotias poikani puhuu kolmea kieltä (suomi, arabia ja saksa) ja opettelee nyt tokaluokkalaisena myös kaikkien niiden kirjoittamista ja lukemista, saksa varsinaisena koulukielenä.
Kokemukseni mukaan monikielisyys ei tule aivan niin ilmaiseksi kuin moni luulee. Oma poikani on taitava ja myös itse ylpeä kielitaidostaan, mutta on sen eteen tehty töitäkin. Tiedän suuren joukon kaksikielisiä perheitä, joissa asiat eivät ole sujuneet yhtä hyvin. Lapset eivät joko opi mitään kieltä kunnolla tai kieltäytyvät jossain vaiheessa kokonaan puhumasta toista kieltä.
Muutama vinkki:
Ensinnäkin on erittäin tärkeää, että yhdet kasvot puhuvat aina samaa kieltä lapselle - koskee siis myös isovanhempia, vieraita, jne. Vanhempien on hyvä puhua omaa äidinkieltään, mutta en olisi tässä liian ankara. Eräänkin Suomessa asuvan isän äidinkieli on pienen pieni lähes tuntematon afrikkalainen kieli, jota ei missään kuule ja jolla ei ilmesty kirjallisuutta. Isä valitsi sen sijasta puhekieleksi englannin, jota itse puhuu sujuvasti (mutta ei äidinkielenä!). Joillain vanhemmilla voi itsellään olla useampi äidinkieli (kuten omalla pojallani tulevaisuudessa kolme) ja silloin on niistä valittava yksi. Tärkeää on, että AINA PUHUU VAIN YHTÄ KIELTÄ LAPSEN KANSSA.
Toinen tärkeä tekijä on runsas kielellinen kommunikointi lapsen kanssa. Liian usein lasten kanssa puhutaan vain arkiasioista käskymuodossa: tule syömään, mene nukkumaan, missä piposi on? Tämä ei yksinkertaisesti riitä, vaan lapsen kanssa on myös leikittävä, luettava ja juteltava monipuolisista asioista, jotta sanavarasto kehittyy laajaksi. Mitään paineita lapselle ei saa antaa eikä kielitaitoa tarvitse testata, vaan kaiken on tapahduttava vaivihvaa yhteisen leikin ja toiminnan varjossa. Vasta kouluiässä opettamiseen voi ja tulisikin lisätä intensiivistä harjoitusta, lukemista, saneluita, kieliopin hiomista, jne. Lukeminen on erittäin hyvä keino parantaa kielitaitoa; lastenohjelmat, satukasetit, yms. käyvät lisänä, mutta eivät yksinään saa juuri mitään aikaan. Tärkeintä on suora miellyttävä kommunikointi lapsen kanssa. Valitettavan usein varsinkin isät laiminlyövät lastensa kanssa seurustelun ja ihmettelevät sitten miksei lapsi opi heidän kieltään (vaikka istuukin monta tuntia päivässä satelliittiohjelmien ääressä...).
Kolmas liian usein huomiotta jäävä seikka on se, että lapsi tarvitsee runsaasti apua koulukielen kanssa, mikäli tämä ei ole vanhempien puhuma kieli. Jos vanhemmat eivät itse kykene auttamaan lasta vieraskielisissä läksyissä, on heidän ehdottomasti haettava ulkopuolista apua esim. läksykerhosta. Poikani koulussa vähintään kolmasosa oppilaista on maahanmuuttajien perheistä ja on todella sääli nähdä, miten monet sinänsä älykkäät lapset menestyvät huonosti koulussa puutteellisen kielitaidon vuoksi. Tavanomainen puhekieli ei riitä enää siinä vaiheessa, kun opinnoissa tarvitaan syvällisempien tekstien ymmärtämistä ja ajatustensa pukemista kaunokirjalliseen muotoon. Olenkin kokemukseni perusteella sitä mieltä, että vanhempien kulta-aikaa oman äidinkielen opettamiseen ovat ensimmäiset kuusi elinvuotta, mutta sitten on pääpainon oltava koulukielessä. En tarkoita, että vanhempien tulisi vaihtaa puhumansa kieli, vaan että lasta on kaikilla muilla keinoilla tuettava koulukielen opettelussa eikä missään tapauksessa yrittää hillitä sitä, koska pelkää oman äidinkielen jäävän varjoon.
On hienoa antaa lapselle lahjaksi monikielisyys, jonka turvin myös muiden kielten opettelu myöhemmin on helpompaa. Sen eteen täytyy kuitenkin tehdä työtä, VANHEMPIEN täytyy tehdä työtä - lapselle koko touhun pitää olla hupia ja iloa ja mitä luonnollisin asia maailmassa.- lortto
Kiitos sinulle, kun toit Suomeen arabimiehen kulttuuriamme rikastuttamaan.
- äiti
lortto kirjoitti:
Kiitos sinulle, kun toit Suomeen arabimiehen kulttuuriamme rikastuttamaan.
Kirjoituksestani lienee kävi selväksi, että EMME asu Suomessa. Lapsukaiseni käy saksankielistä koulua täällä uudessa kotimaassamme ja opettelee siinä sivussa myös suomea ja arabiaa.
On paljon helpompi elää "neutraalilla" maaperällä, jossa kummallakaan ei ole kotikenttäetua. Matkat mummolaan vain käyvät turhan kalliiksi...
On myös turha kuvitella, että Suomi olisi jonkinlainen ihannemaa arabien silmissä. Todella sain kiskoa mieheni puoliväkisin kokeilemaan siellä hyytävässä kylmyydessä asumista eikä siitä tietenkään mitään tullut. Minä puolestani tukehtuisin hänen kotimaassaan. Enkä muuten puhu vain säästä. Onneksi on olemassa sellaisia satamia, joissa kaltaisiamme mokuperheitä todella pidetään rikkautena ja lapsenkin kansainvälisyyttä ihailun arvoisena. Rikastutamme siis täällä muualla Euroopassa ihanaa monikulttuurista ympäristöämme. Ei pelkoa, että tulisimme vielä kokeilemaan samaa Suomessa! - ulkosuomalainen
äiti kirjoitti:
Kirjoituksestani lienee kävi selväksi, että EMME asu Suomessa. Lapsukaiseni käy saksankielistä koulua täällä uudessa kotimaassamme ja opettelee siinä sivussa myös suomea ja arabiaa.
On paljon helpompi elää "neutraalilla" maaperällä, jossa kummallakaan ei ole kotikenttäetua. Matkat mummolaan vain käyvät turhan kalliiksi...
On myös turha kuvitella, että Suomi olisi jonkinlainen ihannemaa arabien silmissä. Todella sain kiskoa mieheni puoliväkisin kokeilemaan siellä hyytävässä kylmyydessä asumista eikä siitä tietenkään mitään tullut. Minä puolestani tukehtuisin hänen kotimaassaan. Enkä muuten puhu vain säästä. Onneksi on olemassa sellaisia satamia, joissa kaltaisiamme mokuperheitä todella pidetään rikkautena ja lapsenkin kansainvälisyyttä ihailun arvoisena. Rikastutamme siis täällä muualla Euroopassa ihanaa monikulttuurista ympäristöämme. Ei pelkoa, että tulisimme vielä kokeilemaan samaa Suomessa!Minulla ei viela ole lapsia, mutta lahitulevaisuuden suunnitelmissa kylla ovat ja olen ehtinyt useampaankin kertaan tuota kielijuttua miettimaan. Kun olen aina kuullut tuon saman jutun: puhukaa lapselle aidinkieltanne. Joo. Mutta jos se ulkomainen kieli ihan oikeasti on aidinkielen veroinen? Ja useammin kaytossa ja vetreampi. Olen asunut Ranskassa aika kauan ja suorittanut korkeakouluopintoni ranskaksi. Olen siis tottunut tuottamaan vaikeitakin teksteja seka suullisesti etta kirjallisesti ja vaikka joskus tuleekin viela sanottuja hassusti varsinkin vasyneena, ajattelen, naen unia, lasken ja kiroilen ranskaksi. Olen hoitanut taalla lapsia ja mieheni sukulaisten kanssa tietysti puhutaan ranskaa, olen melkein tottuneempi kommunikoimaan lasten kanssa ranskaksi kuin suomeksi, suomea kaytan todella harvoin. Ei siina mitaan, vetreytyyhan sekin jos paivittain puhun, mutta se tuntuisi jotenkin keinotekoiselta... Etta ruokapoydassa pyydan miehelta suolaa ranskaksi ja tarjoan vetta lapselle suomeksi, hankalaahan sellainen jatkuva kaantaminen on, ja vaati keskittymiskykya. Sen nakee tietty vasta sen tosipaikan tullen, mutta ainakin tollanen ehdoton "puhu lapselle aina samaa kielta" ei oikein tunnu silta luonnollisimmalta tavalta kommunikoida...
- Sandraki
ulkosuomalainen kirjoitti:
Minulla ei viela ole lapsia, mutta lahitulevaisuuden suunnitelmissa kylla ovat ja olen ehtinyt useampaankin kertaan tuota kielijuttua miettimaan. Kun olen aina kuullut tuon saman jutun: puhukaa lapselle aidinkieltanne. Joo. Mutta jos se ulkomainen kieli ihan oikeasti on aidinkielen veroinen? Ja useammin kaytossa ja vetreampi. Olen asunut Ranskassa aika kauan ja suorittanut korkeakouluopintoni ranskaksi. Olen siis tottunut tuottamaan vaikeitakin teksteja seka suullisesti etta kirjallisesti ja vaikka joskus tuleekin viela sanottuja hassusti varsinkin vasyneena, ajattelen, naen unia, lasken ja kiroilen ranskaksi. Olen hoitanut taalla lapsia ja mieheni sukulaisten kanssa tietysti puhutaan ranskaa, olen melkein tottuneempi kommunikoimaan lasten kanssa ranskaksi kuin suomeksi, suomea kaytan todella harvoin. Ei siina mitaan, vetreytyyhan sekin jos paivittain puhun, mutta se tuntuisi jotenkin keinotekoiselta... Etta ruokapoydassa pyydan miehelta suolaa ranskaksi ja tarjoan vetta lapselle suomeksi, hankalaahan sellainen jatkuva kaantaminen on, ja vaati keskittymiskykya. Sen nakee tietty vasta sen tosipaikan tullen, mutta ainakin tollanen ehdoton "puhu lapselle aina samaa kielta" ei oikein tunnu silta luonnollisimmalta tavalta kommunikoida...
Ennen kuin tyttareni syntyi olin melkein 8 vuotta puhumatta suomea juuri lainkaan.
Tyttarelleni olen nyt puhunut kuitenkin vain suomea, on se oma kielikin siina vetristynyt.
Alussa se vaati keskittymista ja sanoin valilla ihan hulluja (suoria kaannoksia)
mutta nykyaan tyttareni hallitsee 3 kielta ihan luonnostaan.
Kouluun mennessaan niita tulee viela lisaa. Kielet ovat rikkaus ja omaa kielta tulee vaalia.
Suomalaisella ystavallani on ruotsinkielinen isa joka ei koskaan jutellut ruotsia ystavalleni,
ja nyt on vanhemmiten ystavani ollut siita tosi katkera, koulussakin oli vaikeuksia ruotsin kanssa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762005Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361706Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81345Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241164Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591161Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151020- 60940
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57926