Minulla on seuraavanlainen ongelma: tutustuin 15 vuotta sitten ihanaan ja hauskaan tyttöön. Ystävystyimme saman tien ja kasvoimme aikuiseksi yhdessä. Hän on nyt muuttunut kyyniseksi ja todella hankalaksi kolmekymppiseksi. Hän kävi terapian läpi ja on nyt psykologian "mestari". Hän analysoi kaikkea mitä sanon ja yrittää löytää minusta kaikenlaista ongelmaa mitä "en itse osaa kohdata". Löysin itselleni ihanan miehen ja olen aivan rakastunut. Hän on kitkerä sinkku, joka löytää kaikista miehistä jotakin persoonallisuushäiriöön viittaavaa.
Hän on vanhin ystäväni mutta meillä ei ole enää hauskaa. Olen yrittänyt selvitellä tilannetta mutta hän saa käännettyä tilanteen aina minun syykseni. Hän on aina oikeassa ja yrittää olla jotenkin minua ylempänä. Kauanko pitää yrittää pitää vanhaa ystävyyttä kasassa? Tuntuu, että luovutan liian helpolla..
ystävyyden loppu?
4
1147
Vastaukset
- Omppu
Voihan olla, että ystävälläsi on menossa jokin kolmenkympin kriisi, joka menee aikanaan ohi. Ehkei kuitenkaan kannata luovuttaa, kun teillä on noin pitkä yhteinen menneisyys. Oma lapsuudenystävä pisti aikanaan välit poikki lopullisesti, ja se harmittaa välillä vieläkin. Olis kiva joskus muistella menneitä, mut minkäs teet. Ole onnellinen, että omistat pitkäaikaisen ystävän. Sellaiset ei oo itsestäänselvyys.
- sen kun
annat ystäväsi tuhota kokonaan itsetuntosi. Eihän se mitään haittaa.................. Eräs kaverini, jota näin vielä tämän vuoden keväällä, tuhosi omanarvontuntoni täysin! Tietenkin olisin voinut puolustautua niissä tilanteissa sanomalla takaisin, mutta en aina vaan jaksanut. Ystävyyden idea on juuri se, ettei tarvi olla missään hemmetin puolustusasemissa! Jos toinen ei noudata tätä (helppohan tätä on noudattaa: käyttäytyy aivan tavallisesti!), niin silloin kyseinen henkilö ei arvosta toista osapuolta ystävänä. Ja kun ei ole enää "ystävän arvossa" ja silti näkee toista, eikö se tarkoita aivan välttämättä sitä, että on toiselle nykyään pelkkä ovimatto? Joku, johon pyyhkiä viimeisimmät liat. Tuo minun kaverini ei ollut ylpeä omasta ulkonäöstään, joten niinpä kohdisti tuon kaiken MINUUN. Osasi aina säännöllisesti muistuttaa siitä, kuinka harva mies minut huolisi. Oma vastarintani oli paljon lempeämpi: sanoin aina hänelle, että se riippuu täysin miehestä, minkälaista naista arvostaa. Mutta hänen vastauksensa siihen oli aina joku ihan muu. Hän kun käytti lausetta "miehet pitävät" ja "miehet eivät pidä". En itse pystyisi tosissani sanomaan tuollaista lausetta miehhistä, hyvä jos edes omasta sukupuolestanikaan! Inhottavaa, että mukamas kaikkien naisten pitäisi olla yhdestä muotista tehtyjä... No niin, yhteenveto! Kaverini oli siis muuten ihan ok, mutta ilkeät kommentit eivät jääneet koskaan vähemmälle. Nyt on kyllä minulla niin kova hinku löytää joku mies, joka arvostaisi minua. Ja tuo on juuri kaverini aikaansaannosta. Mutta eihän kukaan mies tänne kotiin tule... :( (vietän kotona suurimman osan ajastani). Mistä löytyisi pitkä mies, joka hyväksyisi minut tällaisena kuin olen? Ja mukaan lukien tietenkin miehen "sopiva" (=itseäni miellyttävä) luonne, arvomaailma, kotitaustat ja ulkonäkö muuten. Mistä hitosta sellainen löytyisi... Sellainen on varmaan todella harvassa ja olen aivan varma, että kilpailua naisten kesken sellaisesta riittäisi! Moni voisi tulla mukaan "metsästämään" häntä, vaikkei edes arvostaisi häntä yhtä paljoa kuin minä. Joo, teksti menee luullakseni tässä kohtaa sekavaksi. Teen tätä menetelmää, mitä yhdessä leffassa neuvottiin :D (Älä mieti, mitä kirjoitat, vaan kirjoita). No, onnneksi en voi pakottaa ketään lukemaan. Mutta sen sanon, ettei kannata uhrata itseään toista aikuista varten. Eri juttu olisi sitten, jos olisi kyseessä oma lapsi... Lasten tähden aikuisten itsetunto ja itseluottamus saakin mielestäni kärsiä (lapset ovat AINA etusijalla). Mutta joka tapauksessa.. mihin jäinkään? Siis siihen, ettei (mielestäni) kannata antaa kenelläkään toiselle ihmisellä elämässä kontrollia sinusta. Jos toisen seura tuntuu toistamiseen pahalta, kannattaa jättää hänelle se, mitä hän todella ansaitsee (eli ei sinua ystäväkseen). Tiedän, että tuollainen tapaus saattaa säälittää. Aivan kuten itsekin säälin aluksi sitä minun omaa kaveriani, mutta nykyään tilanne onkin kääntynyt päälaelleen: sääkin etupäässä vain itseäni! Ja se on PALJON huonompi tilanne. Kannattaa kunnioittaa itseään ja pistää selkeät rajat siihen, miten annat muiden kohdella itseäsi. Tuo on oikeastaan fraasi, minkä heitin tuohon, sillä itse en ole vielä pystynyt tuohon! Joten todella huono se minun on sanoa kellekään... Mutta ainakin jyrkästi kannatam tuota ajatusta! Onhan jokaisella ihmisella oikeus arvostaa itseänsä...
- ...
luuleks et joku jaksaa lukee ton pötkön...
- ystävyyttä.
Se vanha totuus, että ystävänsä voi valita, mutta vanhempiaan ei, on joskus hyvä muistaa.
Ei "vanha ystävyys" ole mikään peruste sille, että pitää kuunnella mitä vaan. Sehän ei missään nimessä ole ystävyyttä.
Itse kärvistelin melkein samanlaisessa tilanteessa vuosia yli 30-vuotisen ystävyyden "nimissä", kunnes aikuinen tyttäreni sanoi viisaasti "ei sun kuule tarvi olla ystävä ihmisen kanssa joka on muuttunut kusipääksi, vain sen takia kun oot tuntenut sen 12-vuotiaasta".
Tämä ystävä kohensi omaa egoaa minun sairastuttua vakavasti ja parantumattomasti.
En ole katkaissut ystävyyttä kokonaan, mutta nyt en enää kuuntele hänen työpaineitaan ja sitä että "kyllä sun kelpaa kun sun ei tarvi mennä töihin". Hän kuulemma vaihtaisi heti paikkaa mun kanssani. Tarjosin hänelle toki tätä kuolemaan johtavaa sairauttani vaihtoehtona. Vaihtoikin puheenaihetta.
Joskus on viisaampaa olla se luovuttaja jos vaihtoehtona on roskasankona oleminen.
Terv. Säde
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762087Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361737Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101426Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2291219Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591209Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161055- 60966
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58965