Mieltäni askarruttaa tämä kontaktiasia niin koulutuskentällä kuin koiran koti-elämässäkin.
Esimerkki: Opetan koiraani seuraamaan, koira ottaa katsekontaktin minuun.
Tai: Koira istuu ja odottaa ruokaansa, katsoo minuun ja annan kupin.
Onko tämä katsekontakti nyt sitten hyvä vai huono juttu? Jotkut sanovat sen olevan uhkausele, toiset sanovat että koira hyväksyttää sillä toimintansa.
Onko ohjaajan oikeasti hyvä katsoa koiraa silmiin vai ehkä mielummin johonkin otsalohkon tienoolle?
Mihin tämä kontaktijuttu perustuu, miten sitä vahvistetaan ja mitä eri muotoja sillä on? Kuinka iso juttu tämä katsekontakti on?
Voi olla monille itsestään selvää, mutta auttakaa nyt tietämätöntä... =)
Niin, minulla on pentu vasta harkinnassa ja kentälle aion mennä. Mutta olisi hyvä saada vinkkejä ja ajatuksia vastaan kokeneemmilta... =)
Esimerkki: Opetan koiraani seuraamaan, koira ottaa katsekontaktin minuun.
Tai: Koira istuu ja odottaa ruokaansa, katsoo minuun ja annan kupin.
Onko tämä katsekontakti nyt sitten hyvä vai huono juttu? Jotkut sanovat sen olevan uhkausele, toiset sanovat että koira hyväksyttää sillä toimintansa.
Onko ohjaajan oikeasti hyvä katsoa koiraa silmiin vai ehkä mielummin johonkin otsalohkon tienoolle?
Mihin tämä kontaktijuttu perustuu, miten sitä vahvistetaan ja mitä eri muotoja sillä on? Kuinka iso juttu tämä katsekontakti on?
Voi olla monille itsestään selvää, mutta auttakaa nyt tietämätöntä... =)
Niin, minulla on pentu vasta harkinnassa ja kentälle aion mennä. Mutta olisi hyvä saada vinkkejä ja ajatuksia vastaan kokeneemmilta... =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tulet huomaamaan, että mielipiteitä ja niiden neuvojen antajia on yhtä paljon kuin kouluttajiakin sitäpaitsi joku on aika viisaasti joskus sanonutkin et se mielipide onkuin se peräreikä jokaisella omansa.
Mitä noihin arkitottelevaisuusjuttuihin tulee niin en paljon panisi painoa niille silloin kun ollaan sakua kouluttamassa joskus ehkä kokeeseen asti.
Siitä "uhkalauseesta" mitä tuo koirankouluttajana koulutuspalstalla esiintyvä tyttönen puhuu, olen kyllä sitä mieltä että jätä omaan arvoonsa.
Onhan se silmiin tuijottaminen koiran kielellä uhkaele, mutta ei se sitä tarkoita etteikö koira pysty seuraamisessa kasvoihisi tillittämään ja olemaan silti avoin, iloinen ja vastaanottavainen.
Johtajuusjutut tulevat aivan varmasti kaupanpäälle koiralle selviksi kun alat jo nyt etsiä hyvää koulutuspaikkaa itsellesi ja koirallesi ja mikäänhän ei estä lukemasta.
Liitolta saa hyviä oppaita kuten myös palveluskoiraliitoltakin eipä mene pennunodotusaika ihan hukkaan.
Noo, en nyt tiedä sit tarkkaan, mutta seuraamisessa ja muissa liikkeissä ohjaajaa silmiin katsova koira on todella upea näky. Siis liike saa näyttävyyttä kun koiralla ja ohjaajalla on katsekontakti.
Uskoisin, että, kun tuo silmiin katsominen on opetettu liike ja koira luottaa ohjaajaan, koira ei koe sitä uhaksi. Muutenhan se ei todellakaan suoriutuisi liikkeestä. Ja ohjaaja tietää, että koira on keskittynyt tehtäväänsä.
Perheeni belggarit sallivat minun katsoa itseään silmiin, koska tuntevat minut. Mutta muukalainen, joka tähän erehtyy, saa epäluulon varjon ylleen.
Yhtälailla kun meillä ihmisillä yksi sana voi tarkoittaa useaa eri asiaa eri äänenpainoilla tai eri tilanteissa, niin koirienkin elekielessä on vivahteita. Kun tarpeeksi touhuat oman koirasi kanssa, niin opit kyllä lukemaan sen katseitakin.
Hännän heiluttamisestakin olen huomannut, että sitä heilutellaan ystävällisyyden eleenä, mutta myös silloin kun ollaan kiihdyksissä. Tahti on vaan vähän eri.
Meillä koira ottaa välittömästi katsekontaktin, jos jotain epätavallista tapahtuu (pamaus, epätavallinen ääni, ihmisten huuto jne.). Se kysyy multa toimintaohjeita. Vastaan sille aina: ei mitään hätää, tai rauhassa vaan ja välittömästi se rentoutuu.
Kerran koirani on tehnyt uhkauseleen vuoden ikäisenä (murrosikä). Ero muihin katseisiin oli kuin yöllä ja päivällä. Näytin sille kerralla närhen munat, eikä se toista kertaa sitten kokeillutkaan. Opit kyllä tuntemaan oman koirasi ilmeet ja tavat, eikä niitä etukäteen kannata jännittää. Katsekontakti on käyttökelpoinen monessa käytännönkin tilanteessa. Se on osa kommunikointia ja tietysti sillä saat koirasi myös keskittymään siihen, mihin olet sitä ohjaamassa.