eli jos nyt heti pitäisi vaihtaa omien koirien rotua niin minkä rotuisen koiran ottaisitte. siis nykyistä rotua ei saa valita vaan joku muu rotu mikä viehättää. itse ottaisin mustaterrierin josta olen haaveillut kauan, ja jota tarjottiin taas pariviikkoa sitten.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Juu eli ite vaihdan juuri perhoskoirasta kiinanharjakoiraan =D
Miten tarjottiin?
-Ei kai nyt kuitenkaan lautasella...
Miksi pitäisi vaihtaa????
No okei, leikitään sitten. Valitsisin edelleen näitä ns. vaikeampia elikkäs haasteellisempia rotuja.
Dobberin vaihtaisin vaikka Weimarin seisojaan, tai Rhodesian Ridgebackiin, tai Beauceroniin. Mutta vain pakon edessä siis. Eivätkä ne kyllä kukaan dobberin paikkaa täyttäisi. Korvikkeita olisivat.
Basenjit voisin sitten samassa tilanteessa vaihtaa vaikka Akita Inuun. Vaikka kovin on erilainen rotu: ainoa yhtäläisyys alkukantaisuus. Oikeastaan Akita täydentäisi ihan mukavasti tätä meidän laumaa...
Hetkonen siis! IDEA on juuri syntynyt! Tai ainakin saanut uutta puhtia.
Kiitos aloituksen tekijälle! Meille ehkä tulee vielä tässä elämässä Akitakin...
ukko on ihastunut akitaan..täytyy myöntää että todella uskomattoman kaunis ja varmasti haastava rotu.
nöffi ;=)
Se on muuten yksi meikäläistäkin jo pitkään kiehtonut rotu tuo mustaterrieri. Sanovat jotkut, että tuola toisella puolen olisivat ne parhaimmat kasvattajat ja koirat, mutta tiedä häntä kun en ole rotuun kuitenkaan sen kummemmin perehtynyt, kuin en kasvattajiinkaan.
kun pyydetään.
Irkku vaihtuisi enkkusetteriksi tai isomynsteriksi.
Toinen on paha,toosi paha.Mihin fieldin vaihtaisi?Dreeveriin?Norjanharmaaseen?
Ruotsinvalkoiseen?Ranskanspanieliin,joo!
mutta jos pakko olis vaihtaa niin ehkä rottweiler vois olla mahdollinen. Tai jos oma pinna riittäis,niin ehkä belggari malinoiskin menis,vaikken mikään belgi ihminen olekkaan.
Affen eli Apina pinseri.
pakko kysyä onko sinulla jonkinlainen apinapakkomielle?Ei se haittaa,yritän itse päästä irti tästä punaruskeasta pakkomielteestä.
eroon niistä pakkomielteistä. Ollaan monasti isännän kanssa naureskeltu, että jos täs pyörisikin 10 nöffiä ja tuo cava, niin taitais olla aika kumeeta touhua meillä ;=)).
Haaveita ja ajatuksia voi aina olla....ne kun ei maksa mitään, eikä vie tilaakaan ;=)).
aika kauan. Mutta kun nämä toiset apinanaamat ovat minut lumonneet, niin yksi rotu tai hah, minullahan on peijakas vie kolme rotua.
dobermanni ja sit welsh corgi pembroke.
leonbergi ehkä myös..
mutta tuon dobermannin ottaisin kaikkein mieluiten..
Ottaisin varmastikin cirneco dell'Etnan.
se pitäisi vaihtaa toiseen rotuun niin ehkä rotikka tai joku paimenkoira... kelpie, border collie tms. Belgit olen huomannut itselleni eri temperamenttisiksi. Vaikka muutkin osaavat olla hösääjiä niin siinä on niin energinen koira, ettei sopisi minun pirtaani. Pitäisi osata itse olla cool, eikä se välttämättä aina onnistu.
toinen on automerkki (opel) ja toinen on sakemanni.
sama täällä,-molemmissa!
opelin pois ilomielin!:D
ole yhtään uskollinen vanhalle kamulle :( häpeäisit :)
uskollisuus on kaukana kun on kyse ooppelista:)
Jos omistaisin mersun niin sitten voisin "hänelle" olla uskollinen:)
ja miksi sitä olisikaan opelille uskollinen,olen huomannut että ei sekään aina ole ihmiselle :)
enemmän siitä koslasta on haittaa kuin hyötyä:D
vain raha ratkaisee.
Ei saa rienata, Opel-lahkolaiset on herkkätunteisia.
No, olen kyllä kuullut huhuja, että Opelin kanssa eläminen ei aina ole ihan ongelmatonta. Että muka kaikilla Opelisteilla olisi autoonsa jonkinlainen viha-rakkaus -suhde.
Minä olen sitä mieltä, että kun Opelilla ajaa, ei riemulla ole rajaa.
voiko sitä riemuksi kutsua. Ei oikeen tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa ku ooppelilla ajaa:D
jos mulla olis rahaa niin en todellakaan ajais ooppelilla vaan sillä ihanalla mersulla:)
Tai voisin mie cadillacinkin laittaa.
No nauraa. Ja laulaa, kuinka elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa...
opelissa ole mitään muuta vikaa kuin se julmetun pitkä "merkkikohtaiset"viat lista,toteutuvatkin vielä piru vie ;)
Ei mulla vaan koskaan ikinä mitään ollu! Oishan se hirveetä jos auto ei lähtis käyntiin tai jättäs jonneen. Tai että pitäs viedä pajalle harva se viikko. Onneks ei oo tarvinnu.
Opelia. Mutta mersuja sen sijaan on pajalla siihen malliin, että asentajat tekee ylitöitä.
mutta täytyyhän sitä elämässä haasteita olla...niin autossa kuin koirassakin :)
tai sitten bullterrieri.
pitbullia
Juttuhan on nyt niin, että en tuota sakuani vaihtaisi paitsi avaruuskoiraan, jonka ottaisin sakuni lisäksi en siis tilalle. No ok ... kun oikein tarkasti miettii, niin spanielin kanssa voisin elää.
No,se ois varmaan beauceron jonka ottaisin,ja luultavasti se tuleekin tässä lähitulevaisuudessa joukkoomme..;D
En tiedä miksi vaihtaisin, mutta poikani vaihtaisi collien suurijapaninkoiraan ja bernin akitaan. Poikani on tyystin seonnut Japanista ja viime Koiramme-lehti sekotti poikani päätä vielä enemmän =)
Dobberista vaihdoin kiharakarvaiseen noutajaan joskus ja nyt olen taas palaamassa takaisin dobberiin...
Muita rakastamiani rotuja ovat kääpiöpinserit, bullterrierit, vinttikoirat ja mäyräkoirat. Mutta jos dobberi pitäisi vaihtaa, niin melko varmasti se olisi kihara.
mula on ny kääpiöpinseri mutta haluaisin saksanpaimenkoiran koska mun vanhempien luona on aina ollu niitä ja ne ihania tai sit pinserin
No jos ny tänään pitäs vaihtaa, menis varmaan johonkin seisojaan, vaikkapa saksanseisoja tahi sitten joku setteri-tyyppinen ratkaisu. Jos vois petrata eka hiukan olosuhteita, rotuna olisi kai karjalankarhukoira tai sitten suomen- tai pohjanpystykora. Ei metsästävistä kiinnostais saksanpaimenkoira, ois kiva tietää onko se todella niin hyvä, kuin olen saanut ymmärtää.
En minä pysty valitsemaan ilman huolellisia tutkimuksia. Minä en halua sikaa, enkä muutakaan eläintä säkissä.
Arvoisa herra, saksanpaimenkoira-asioissa ei puhuta sikasäkeistä. Tutkimukset tulee toki tehdä huolellisesti ja mahdollisesti vielä uudelleen ensi perehtymisen jälkeen, jotta voisi varmistua ylivertaisuudesta. Mutta jonninjoutavat epäilykset pitää kopata tukevasti hanskaan ja heittää kaivoon ...
Arvoisa erittäin vahvojen sakemanni-lasien omistaja, pahoittelen mielessäni pyörivien epäilysten kohdistumista myös tähän kuulema niin täydelliseen paimenkoirarotuun. Luonteeni nyt vaan sattuu olemaan sellainen en-usko-ennen-kuin-näen-ja-sittenkin-pitää-kokeilla -tyyppiä.
Ja jonninjoutavista epäilyistä en voi kommentoida, kun en ymmärrä mitä sana jonninjoutava tarkoittaa. -Joutava- on selkeä, mutta tuo -jonnin- on mysteeri. Ja miksi muuten juuri kaivoon? Olisiko se vesikaivo vai likakaivo?
Mutta niin ovat niiden omistajatkin joskus. Tassuun sattuu, jos joku astuu sen päälle.
Itkettää jo ihan.
Kun kollegalle tulee herkkä hetki. Pipi on pipi.
Jos nyt ihan pakko olis,niin isot vaihtuisi joko cane corsoon tai dogoon,ja pikkuväki griffoniin tai affeniin...
kysymys. Mietin ja mietin eikä meinaa mitään mieleen tulla. Mutta jos joskus ei mulla olis noita nahkoja ja pehkoja. Niin minulla taitaisi olla Espanjanvesikoira.
ilman koiraa.