Kuinka selvitä TÄYSIN YKSIN pienen vastasyntyneen kanssa?

Tiukka paikka, mutta kyllä sinä selviät. Niin minäkin. Eikä ole isää enää, hän on kuollut. Täysin yksin tarkoittaa ainankin minun kohdalla sitä, ettei ole edes sitä joka toista viikonloppua omaa aikaa... Kuitenkin elämä kuljettaa ja vie mukanaan. Tsemppiä:)

olen ollut yksinhuoltajana. Erosin 2-viikkoa ennen tyttären syntymää. Enkä ole ikinä katunut sitä.Poika oli sillon 1.5 vuotias. Hyvin olen selvinnyt vaikka tottakai välillä iski tosi väsymys ja tuntu ettei enää jaksa. Lasten isä ei ole koskaan ottanut lapsia luokseen että minun oli pärjättävä yksin, mutta onneksi lapset olivat kilttejä sillon ja yö-unille laitoin jo 19.00 että mulle jäi ilta aikaa siivota, pyykätä ja touhuta muutaki. Äitini oli jokin verran apuna. Nythän mulla on lapsukaiset jo niin isoja että nehän auttavat jo kaikissa kotitöissä. Uutta miestä en ole ottanut enkä aio ottaakkaan.

Tsemppiä sulle ja jaksamisia. Kyllä sinä pärjäät ja onnea elämässäsi.

Hajoo todellakin sit siihen arkeen vaan. Ei sinua kukaan ole pakottanu panemaa kaikkea mikä liikkuu. Eikö niitä lapsia voida tehdä kunnolliseen perheeseen missä rakkautta riittää ja kummatkin vanhemmat ovat läsnä. Hohhoi.. ala vielä kohta itkemään miksi isä ei maksa elatusmaksuja ja tunnusta isyyttä!

eli eli.. aivan sama tilanne kuin miulla..:D Tosin neiti on jo 3 kk. Isänsä on kerran nähnyt tytön, totes että mikä toi on. :(

Edelliset lapseni ovat 6 ja 7 vuotiaat, ja täällä tätä rumbaa pyöritetään. Nuorimman isältä en penniäkään ole pyytänyt, ja kävin kirjoittamassa paperit että isyyttä EI vahvisteta. Itse päätin pienen pitää ja kasvattaa, eipähän pääse kundi ainakaan sotkemaan meidän elämää millään tavoin. =)

Voimia sulle, kyllä sitä kummasti jotenkin asiast loksahtelee paikoilleen.. Aikaa ei kyllä muulle jää kuin lapsille, mutta nuoriahan tässä vielä ollaan. :)

Ps: Toi mitä Timppa lässytti et miehille kelpaa tiineet naiset ni älä usko... *nauraa*