Patologinen valehtelu

kokemusta on!!

Olisi kiva kuulla muilta kokemuksia patologisesta valehtelijasta..

Itse ex-avomieheni oli patologinen valehtelija, valehteli kaiken pienistä asioista todella suuriin.. Voiko tällainen ihminen parantua?

115

19591

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kyllä

      Voi parantua. Alkaa hiljalleen myöntää, ettei tiedä kaikkea ja on jutustellut omiaan.

    • en usko

      Kai joku valkoisten valheiden liruttelija voi parantuakin, mutta patologinen valehtelija ei kyllä.
      Lapsuudenystäväni meni tällaisen kanssa naimisiin ja vielä vuoden liitossa olleena, uskoi, että miehellä on enolta peritty kartano Ruotsissa. Siis meni kyllä rakkaudesta naimisiin. Vieläkin tämä mies 50 kulkee ravinteleissa, milloin merikapteenina, milloin palkkasoturina, milloin lääkärinä ja kyllä sieltä aina joku naisimmeinen täkyyn tarttuu.
      Toinen ystäväni seurusteli 7v tällaisen kanssa. Jatkaa aina vain vaikka ei mitään syytä. Soittelee silloin tällöin ja ihan käsittämättömiä valheita, luokkaa ensin on töissä ja soittaa sieltä ja viiden lauseen jälkeen onkin maalla vanhempiaan auttamassa. Minä en usko ihmeparanemisiin. Molemmat näistä esimerkkitapauksista ovat saaneet niin nenälleen valehtelusta, että normaali ihminen oppisi, mutta kai se on sairaus.

      • ...

        "Lapsuudenystäväni meni tällaisen kanssa naimisiin ja vielä vuoden liitossa olleena, uskoi, että miehellä on enolta peritty kartano Ruotsissa. Siis meni kyllä rakkaudesta naimisiin. Vieläkin tämä mies 50 kulkee ravinteleissa, milloin merikapteenina, milloin palkkasoturina, milloin lääkärinä ja kyllä sieltä aina joku naisimmeinen täkyyn tarttuu."

        Kuulostaa niin tutulta! Jouduin muutama vuosi sitten täsmälleen tuollaisen ihmisen uhriksi ja menimme jopa naimisiin, mutta onneksi tajusin ajoissa kaiken valheeksi ja näin tuon ihmisen kaikki(?) muutkin huonot puolet jolloin päätin lähteä ja hakea eroa. Vieläkin vain jaksan murehtia asiaa, että miksen tajunnut kaikkea jo ennen yhteenmuuttoa ja naimisiinmenoa... Mielenterveyteni järkkyi kaiken jälkeen niin pahasti ja aiheutin sekä itselleni että muille niin suuret vahingot ettei niitä saa ikinä korjattua.

    • vx.

      Mun ex ystävä oli myös patologinen valehtelija.
      Mua kiinnostais tietää minkä takia joku ihminen on patologinen valehtelija? Huono itsetunto? Tai onko hänelle valehdeltu aikoinaan paljon?

    • liarliar

      Itse tunnistan käytöksestäni valehtelijan tunnusmerkit. Kaikki ihmejutut on kummunneet häpeästä omaan itseen ja halusta olla jotakin muuta kuin on. Olen päässyt pikkuhiljaa oireista eroon kun ympärillä on ollut ihmisiä joiden edessä on voinut laskea suojaustaan, toisaalta se on vaatinut paljon rohkeutta ja kokemuksen siitä että on paljon kevyempi elää ilman valtavaa valheiden taakkaa. En kyllä sano vieläkään parantuneeni, vaan joudun päivittäin muistuttamaan itseäni siitä mikä tie on loppujen lopuksi helpompi kulkea. Joten kyllä varmaan valehtelustakin voi toipua, mutta niin kuin muissakin mielen ongelmissa, se vaatii ensin jonkinlaisen sairaudentunnon heräämisen.

      • Mama

        ..ajattelin kun noin 6-v olin suhteessa tällaisen henkilön kanssa. Siis, että hän tunsi itsensä jotenkin liian vähäiseksi tai epäkiinnostavaksi.
        Minä ihmettelin monta kertaa holkki auki kun hän vieraille ja tutullekin joskus päästeli sellaista tarinaa, että..huh huh. Eikä jälkeenpäin osannut edes hävetä kun kyselin, että mistä se tuonkin jutun vetäisi, minähän tiesin totuuden.

        Ei tuollainen ihminen välitä "kärähtääkö" hän valheistaan vai ei, vaikutus on jo tehty.
        Jos ei ymmärrä tätä itse ongelmaksi, turha on koittaa mitään terapiaa. Hänkin kävi terapiassa ja jauhoi p***aa sielläkin ja terapeutti säälitteli. Mies uskoi jo itsekin juttunsa...
        Erohan siitä tuli, silti epäilin pitkään vähän kaikkien juttuja.

        Sinä liarliar ymmärrät ongelmasi joten toivotaan onnea parantumisen tiellä, vaatii varmaan työtä, mutta eiköhän maksa takaisin.

      • heitä on...
        Mama kirjoitti:

        ..ajattelin kun noin 6-v olin suhteessa tällaisen henkilön kanssa. Siis, että hän tunsi itsensä jotenkin liian vähäiseksi tai epäkiinnostavaksi.
        Minä ihmettelin monta kertaa holkki auki kun hän vieraille ja tutullekin joskus päästeli sellaista tarinaa, että..huh huh. Eikä jälkeenpäin osannut edes hävetä kun kyselin, että mistä se tuonkin jutun vetäisi, minähän tiesin totuuden.

        Ei tuollainen ihminen välitä "kärähtääkö" hän valheistaan vai ei, vaikutus on jo tehty.
        Jos ei ymmärrä tätä itse ongelmaksi, turha on koittaa mitään terapiaa. Hänkin kävi terapiassa ja jauhoi p***aa sielläkin ja terapeutti säälitteli. Mies uskoi jo itsekin juttunsa...
        Erohan siitä tuli, silti epäilin pitkään vähän kaikkien juttuja.

        Sinä liarliar ymmärrät ongelmasi joten toivotaan onnea parantumisen tiellä, vaatii varmaan työtä, mutta eiköhän maksa takaisin.

        Mun ex oli ja on edelleenkin patologinen valehtelija ja oli se vähällä ajaa itsenikin rauniolle.

        Mistään ei enää voinut olla varma - siis mikä jutuista oli totta ja mikä tarua.
        Onhan se surkeaa, kun ei itse huomaa, että päänupissahan se vika on silloin ja vielä surkeampaa että ei silloin voi apukaan hakea.

        Kun aina valehtelee, ei itsekään näe enää missä mennään.

        Tsemppiä kaikille jotka yritätte pärjätä sellaisen kanssa.

      • Anonyymi
        heitä on... kirjoitti:

        Mun ex oli ja on edelleenkin patologinen valehtelija ja oli se vähällä ajaa itsenikin rauniolle.

        Mistään ei enää voinut olla varma - siis mikä jutuista oli totta ja mikä tarua.
        Onhan se surkeaa, kun ei itse huomaa, että päänupissahan se vika on silloin ja vielä surkeampaa että ei silloin voi apukaan hakea.

        Kun aina valehtelee, ei itsekään näe enää missä mennään.

        Tsemppiä kaikille jotka yritätte pärjätä sellaisen kanssa.

        Kun tälläinen ihminen sanoo: päivää, niin sen voi ehkä uskoa, kaikki muu on potaskaa.

      • Anonyymi
        heitä on... kirjoitti:

        Mun ex oli ja on edelleenkin patologinen valehtelija ja oli se vähällä ajaa itsenikin rauniolle.

        Mistään ei enää voinut olla varma - siis mikä jutuista oli totta ja mikä tarua.
        Onhan se surkeaa, kun ei itse huomaa, että päänupissahan se vika on silloin ja vielä surkeampaa että ei silloin voi apukaan hakea.

        Kun aina valehtelee, ei itsekään näe enää missä mennään.

        Tsemppiä kaikille jotka yritätte pärjätä sellaisen kanssa.

        On parempi opetella valehtelemaan jo nuorena, että pärjää kovassa elämässä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On parempi opetella valehtelemaan jo nuorena, että pärjää kovassa elämässä

        Ei pidä aliarvioida ympärillä olevia ihmisiä. Kyllä ihmiset tajuaa kun tarpeeksi paskaa jauhaa. Pärjää, miten pärjää tämä ikuinen paskan jauhaja sitten ittensä kanssa omassa pikku maailmassa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun tälläinen ihminen sanoo: päivää, niin sen voi ehkä uskoa, kaikki muu on potaskaa.

        Etkö epäile,jos sattuu oleen yö.

    • Mietiskelijä

      En haluaisi myöntää että on sellainen mahdollisuus että oma miesystävä olis patologinen valehtelija. Näitä juttuja lukiessa ikävä kyllä alan tosiaan varmistua siitä mitä olen jo pitkään epäillyt.
      Se on koko sen ajan mitä ollaan tunnettu, kusettanu asioita jotka oon myöhemmin saanu selville ja on uskomatonta miten ihmisellä voi olla sellaiset selittelynlahjat millä selittää sanomansa täysin uskottavaksi stooriksi vaikka tietäisin että se on täyttä paskaa.
      Mutta onko tyypillistä että se ei itsestään eikä omista asioistaan suostu pahemmin puhumaan, silloin kun puhuu tuntuu et valehtelee aivan kaikesta. Valehteli jopa sukunimensä kun aloitettiin seurustelu.. kysyin onko rikosrekisteriä tai huumejuttuja takana, oikeen suuttu kun kehtasin tällasta epäillä. Myöhemmin sain erinäisillä suhteilla selville että molemmat on, rikosrekisterikin raamatun pituinen.. ja kyllä, yhdessä ollaan vieläkin ja olen rakastunut kuin hullu.

      • mietiskelijän

        kanssa. Patologinen valehtelija ei ymmärrä että muut ympärillään tajuavat että kaikki on valetta.

        Kerronpa omasta tuttavapiiristäni esimerkin, 25 - vuotias neitonen johon tutustuin, kertoi opiskelevansa lääketiedettä (nielin tyhmänä tietenkin syötin) ja pian myöhemmin alkoikin ilmetä erinäisiä asioita hänen puheissaan ja sattumuksia, joiden perusteella epäilyni heräsivät. Opiskelijahaulla ja parilla varmistuspuhelulla totuus selvisi että opiskelee toki mutta avoimessa yliopistossa ja sieltähän ei lääketieteen lisensiaatin papereita saada :)

        Kummallisinta myös että tämän jälkeenkin on jatkanut toimintaansa (nyt on kuulemma menossa taas amanuenssipalvelu, ensimmäisen kerran amanuenssin piti olla jo viime talvena ja palkallinen työjakso).

      • itseään arvostava

        Ei sinällään ihme, jos olet rakastunut kuin hullu. Valehtelijat ovat usein aika hurmaavia ja "koukuttavia" persoonia. Valehtelijaan on helppo hullaantua, koska hän antaa itsestään yleensä niin erikoislaatuisen kuvan. Tulee tunne, että enhän minä voi menettää tuota niiiiin ainutlaatuista ihmistä. Mutta paskat, sehän on vain se valehtelijan antama kuva, esitystä. Ainutlaatuisuus on vain pintaa, jonka alla on äärimmäisen heikkoitsetuntoinen ja hajanaisen persoonan omaava ihminen.

        Lopulta, kun on päässyt eroon ja löytänyt taas oman kadonneen tahtonsa ja järkensä, ei voi kuin ihmetellä miksi on alentunut elämään valehtelijan kanssa ja lyönyt itseään henkisesti hyväksymällä patologisen epärehellisyyden ikään kuin se olisi jotain normaalia elämää. Mitä hyvää ihmissuhteessa lopulta voi olla, jos toisen jokaista sanaa voi ja tuleekin epäillä? On epärealistista ja karhunpalvelus itselle jäädä odottelemaan, josko tuo oppisi (tai vielä pahempaa, josko minä voisin "parantaa" hänet ja opettaa hänet rehelliseksi).

        Voi olla, että joskus valehtelijasta pääsee eroon vasta kantapään kautta; kun on imenyt itsestään kaikki voimat yrittäessään kieltää itseltään todellisuuden ja sopeutuessaan valehtelijan alati vaihtuvaan maailmaan. Sitähän valehtelijakin tekee, kieltää todellisuuden, ja valehtelijan kanssa ei oikein voi elää ellei pyri elämään mukana siinä hänen sairaan häilyvässä todellisuudessaan. Siinä katoaa herkästi itseltäkin kosketus siihen, mikä on normaalia ja todellista.

        Se on minullekin tuttua, että kun jäädään kiinni valheesta, raivostutaan toiselle ikään kuin toinen olisi se väärintekijä "lipsauttaessaan" vahingossa totuuden ilmoille. Jos valehtelija on tehnyt jotain väärää ja jää siitä kiinni, hän voi joko olla välinpitämätön kuin ei tajuaisi koko juttua tai vaihtoehtoisesti raivostua ihmiselle, jolle jää kiinni. Joka tapauksessa hän ei ymmärrä, että hän olisi itse syyllinen (saatika vastuullinen) tekemisistään, vaan syyllinen on se joka ensimmäisenä hänen tekonsa tuo tietoisuuteen. Valehtelija luovii tiensä eteenpäin hetkestä toiseen, ilman jatkuvuuden ajatusta. Jos valheesta jäädään kiinni, se on toisen syy eikä tietenkään syy ole itse valehtelussa.

        Yksi mielenkiintoinen tapa on myös vain tyynesti kieltää jokin asia, josta on juuri jääty rysän päältä kiinni. Tyyliin "en mä ole niin tehnyt", vaikka kaikki todisteet ovat siinä käsillä. Tiukan paikan tullen valehtelija voi toki myös ikään kuin myöntää virheensä ja sanoa pyrkivänsä parannukseen, jos sitä kautta pääsee helpoiten pakoon tukalaa tilannetta. Hetkestä toiseen luovimista siis. Valehtelijan sanoilla ei ole merkitystä, eli jos hänen kanssaan haluaa olla niin ainoa realistinen tapa on elää vain ja ainoastaan tässä hetkessä, olla uskomatta mitään mitä hän sanoo (kyllähän hän ajoittain tottakin puhuu, mutta vie kohtuuttomasti voimia miettiä jokaista lausetta erikseen, että onkohan tämä nyt totta vai ei). Uskollisuuttakaan ei luonnollisesti voi olettaa, se on selvä.

        Valehtelijaan ei yleensä saa mitään aitoa kontaktia, koska valehtelija peittää minuutensa tällä jatkuvalla esiintymisellä. Valehtelijalla on aina rooli päällä, hän on yksi esitys koko ihminen. Kiehtova sellainen kyllä kieltämättä, mutta ei niin hyvällä tavalla. Jos erehdyt kuvittelemaan tuntevasi ihmisen, niin se on yleensä virhe. Voit kyllä tuntea hyvinkin hänen tapansa valehdella ja jopa ymmärtää hänen outoa valehtelemisen psykologiaansa, mutta itse ihmistä niiden kommervenkkien takana tuskin tunnet, koska ei hän tunne itsekään. Yleensä patologinen valehtelija valehtelee myös itselleen. Siitä ehkä tulee se suuttuminen ja toisen syyttely kiinni jäädessä, kun se asia tavallaan valkenee valehtelijalle itselleenkin siinä. Joskus valehdellaan toki myös ihan tietoisesti, päästäkseen johonkin tavoitteeseen. Valehtelija on vähän kuin jokin robotti, joka on ohjelmoitu selviämään vain hetkestä toiseen. Joskus tuntuu, ettei valehtelija oikein edes ymmärrä käsitteitä totuus ja valhe.

        Minun mielipiteeni on, että suhteella ei ole tulevaisuutta, jos toinen on patologinen valehtelija. Nykyään rehellisyys on ehkäpä tärkein asia, jota suhteelta vaadin. On epärealistista ja "rikos" itseä kohtaan kärsiä valheista (ja niiden paljastumisen pelosta), ihan vain että saa olla tuon koukuttavan persoonan lähellä. Siinä on vaarassa suistaa itsensäkin hulluksi, jos rupeaa sulautumaan tuollaisen ihmisen ajatusmaailmaan. Lisäksi sitten lopulta, kun suhde hajoaa omaan mahdottomuuteensa, kestää aika kauan palautua siitä ja löytää itselleen terve perusluottamus ihmisiin. Kun on jo tottunut siihen, että mikä tahansa voi olla valhetta, kestää todella kauan pystyä luottamaan uusiin mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin.

        Puhun nyt omasta kokemuksestani ja sellaisesta valehtelijasta, joka ei tuntunut kunnolla itsekään tajuavan valehteluaan. Hatunnosto niille täälläkin kirjoittaneille, jotka tiedostavat oikeasti ongelmansa ja pyrkivät siitä eroon.

      • itseään arvostava
        itseään arvostava kirjoitti:

        Ei sinällään ihme, jos olet rakastunut kuin hullu. Valehtelijat ovat usein aika hurmaavia ja "koukuttavia" persoonia. Valehtelijaan on helppo hullaantua, koska hän antaa itsestään yleensä niin erikoislaatuisen kuvan. Tulee tunne, että enhän minä voi menettää tuota niiiiin ainutlaatuista ihmistä. Mutta paskat, sehän on vain se valehtelijan antama kuva, esitystä. Ainutlaatuisuus on vain pintaa, jonka alla on äärimmäisen heikkoitsetuntoinen ja hajanaisen persoonan omaava ihminen.

        Lopulta, kun on päässyt eroon ja löytänyt taas oman kadonneen tahtonsa ja järkensä, ei voi kuin ihmetellä miksi on alentunut elämään valehtelijan kanssa ja lyönyt itseään henkisesti hyväksymällä patologisen epärehellisyyden ikään kuin se olisi jotain normaalia elämää. Mitä hyvää ihmissuhteessa lopulta voi olla, jos toisen jokaista sanaa voi ja tuleekin epäillä? On epärealistista ja karhunpalvelus itselle jäädä odottelemaan, josko tuo oppisi (tai vielä pahempaa, josko minä voisin "parantaa" hänet ja opettaa hänet rehelliseksi).

        Voi olla, että joskus valehtelijasta pääsee eroon vasta kantapään kautta; kun on imenyt itsestään kaikki voimat yrittäessään kieltää itseltään todellisuuden ja sopeutuessaan valehtelijan alati vaihtuvaan maailmaan. Sitähän valehtelijakin tekee, kieltää todellisuuden, ja valehtelijan kanssa ei oikein voi elää ellei pyri elämään mukana siinä hänen sairaan häilyvässä todellisuudessaan. Siinä katoaa herkästi itseltäkin kosketus siihen, mikä on normaalia ja todellista.

        Se on minullekin tuttua, että kun jäädään kiinni valheesta, raivostutaan toiselle ikään kuin toinen olisi se väärintekijä "lipsauttaessaan" vahingossa totuuden ilmoille. Jos valehtelija on tehnyt jotain väärää ja jää siitä kiinni, hän voi joko olla välinpitämätön kuin ei tajuaisi koko juttua tai vaihtoehtoisesti raivostua ihmiselle, jolle jää kiinni. Joka tapauksessa hän ei ymmärrä, että hän olisi itse syyllinen (saatika vastuullinen) tekemisistään, vaan syyllinen on se joka ensimmäisenä hänen tekonsa tuo tietoisuuteen. Valehtelija luovii tiensä eteenpäin hetkestä toiseen, ilman jatkuvuuden ajatusta. Jos valheesta jäädään kiinni, se on toisen syy eikä tietenkään syy ole itse valehtelussa.

        Yksi mielenkiintoinen tapa on myös vain tyynesti kieltää jokin asia, josta on juuri jääty rysän päältä kiinni. Tyyliin "en mä ole niin tehnyt", vaikka kaikki todisteet ovat siinä käsillä. Tiukan paikan tullen valehtelija voi toki myös ikään kuin myöntää virheensä ja sanoa pyrkivänsä parannukseen, jos sitä kautta pääsee helpoiten pakoon tukalaa tilannetta. Hetkestä toiseen luovimista siis. Valehtelijan sanoilla ei ole merkitystä, eli jos hänen kanssaan haluaa olla niin ainoa realistinen tapa on elää vain ja ainoastaan tässä hetkessä, olla uskomatta mitään mitä hän sanoo (kyllähän hän ajoittain tottakin puhuu, mutta vie kohtuuttomasti voimia miettiä jokaista lausetta erikseen, että onkohan tämä nyt totta vai ei). Uskollisuuttakaan ei luonnollisesti voi olettaa, se on selvä.

        Valehtelijaan ei yleensä saa mitään aitoa kontaktia, koska valehtelija peittää minuutensa tällä jatkuvalla esiintymisellä. Valehtelijalla on aina rooli päällä, hän on yksi esitys koko ihminen. Kiehtova sellainen kyllä kieltämättä, mutta ei niin hyvällä tavalla. Jos erehdyt kuvittelemaan tuntevasi ihmisen, niin se on yleensä virhe. Voit kyllä tuntea hyvinkin hänen tapansa valehdella ja jopa ymmärtää hänen outoa valehtelemisen psykologiaansa, mutta itse ihmistä niiden kommervenkkien takana tuskin tunnet, koska ei hän tunne itsekään. Yleensä patologinen valehtelija valehtelee myös itselleen. Siitä ehkä tulee se suuttuminen ja toisen syyttely kiinni jäädessä, kun se asia tavallaan valkenee valehtelijalle itselleenkin siinä. Joskus valehdellaan toki myös ihan tietoisesti, päästäkseen johonkin tavoitteeseen. Valehtelija on vähän kuin jokin robotti, joka on ohjelmoitu selviämään vain hetkestä toiseen. Joskus tuntuu, ettei valehtelija oikein edes ymmärrä käsitteitä totuus ja valhe.

        Minun mielipiteeni on, että suhteella ei ole tulevaisuutta, jos toinen on patologinen valehtelija. Nykyään rehellisyys on ehkäpä tärkein asia, jota suhteelta vaadin. On epärealistista ja "rikos" itseä kohtaan kärsiä valheista (ja niiden paljastumisen pelosta), ihan vain että saa olla tuon koukuttavan persoonan lähellä. Siinä on vaarassa suistaa itsensäkin hulluksi, jos rupeaa sulautumaan tuollaisen ihmisen ajatusmaailmaan. Lisäksi sitten lopulta, kun suhde hajoaa omaan mahdottomuuteensa, kestää aika kauan palautua siitä ja löytää itselleen terve perusluottamus ihmisiin. Kun on jo tottunut siihen, että mikä tahansa voi olla valhetta, kestää todella kauan pystyä luottamaan uusiin mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin.

        Puhun nyt omasta kokemuksestani ja sellaisesta valehtelijasta, joka ei tuntunut kunnolla itsekään tajuavan valehteluaan. Hatunnosto niille täälläkin kirjoittaneille, jotka tiedostavat oikeasti ongelmansa ja pyrkivät siitä eroon.

        Heh, tämähän olikin vanha ketju. Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla Mietiskelijän nykytilanne.

      • hyvä....
        itseään arvostava kirjoitti:

        Ei sinällään ihme, jos olet rakastunut kuin hullu. Valehtelijat ovat usein aika hurmaavia ja "koukuttavia" persoonia. Valehtelijaan on helppo hullaantua, koska hän antaa itsestään yleensä niin erikoislaatuisen kuvan. Tulee tunne, että enhän minä voi menettää tuota niiiiin ainutlaatuista ihmistä. Mutta paskat, sehän on vain se valehtelijan antama kuva, esitystä. Ainutlaatuisuus on vain pintaa, jonka alla on äärimmäisen heikkoitsetuntoinen ja hajanaisen persoonan omaava ihminen.

        Lopulta, kun on päässyt eroon ja löytänyt taas oman kadonneen tahtonsa ja järkensä, ei voi kuin ihmetellä miksi on alentunut elämään valehtelijan kanssa ja lyönyt itseään henkisesti hyväksymällä patologisen epärehellisyyden ikään kuin se olisi jotain normaalia elämää. Mitä hyvää ihmissuhteessa lopulta voi olla, jos toisen jokaista sanaa voi ja tuleekin epäillä? On epärealistista ja karhunpalvelus itselle jäädä odottelemaan, josko tuo oppisi (tai vielä pahempaa, josko minä voisin "parantaa" hänet ja opettaa hänet rehelliseksi).

        Voi olla, että joskus valehtelijasta pääsee eroon vasta kantapään kautta; kun on imenyt itsestään kaikki voimat yrittäessään kieltää itseltään todellisuuden ja sopeutuessaan valehtelijan alati vaihtuvaan maailmaan. Sitähän valehtelijakin tekee, kieltää todellisuuden, ja valehtelijan kanssa ei oikein voi elää ellei pyri elämään mukana siinä hänen sairaan häilyvässä todellisuudessaan. Siinä katoaa herkästi itseltäkin kosketus siihen, mikä on normaalia ja todellista.

        Se on minullekin tuttua, että kun jäädään kiinni valheesta, raivostutaan toiselle ikään kuin toinen olisi se väärintekijä "lipsauttaessaan" vahingossa totuuden ilmoille. Jos valehtelija on tehnyt jotain väärää ja jää siitä kiinni, hän voi joko olla välinpitämätön kuin ei tajuaisi koko juttua tai vaihtoehtoisesti raivostua ihmiselle, jolle jää kiinni. Joka tapauksessa hän ei ymmärrä, että hän olisi itse syyllinen (saatika vastuullinen) tekemisistään, vaan syyllinen on se joka ensimmäisenä hänen tekonsa tuo tietoisuuteen. Valehtelija luovii tiensä eteenpäin hetkestä toiseen, ilman jatkuvuuden ajatusta. Jos valheesta jäädään kiinni, se on toisen syy eikä tietenkään syy ole itse valehtelussa.

        Yksi mielenkiintoinen tapa on myös vain tyynesti kieltää jokin asia, josta on juuri jääty rysän päältä kiinni. Tyyliin "en mä ole niin tehnyt", vaikka kaikki todisteet ovat siinä käsillä. Tiukan paikan tullen valehtelija voi toki myös ikään kuin myöntää virheensä ja sanoa pyrkivänsä parannukseen, jos sitä kautta pääsee helpoiten pakoon tukalaa tilannetta. Hetkestä toiseen luovimista siis. Valehtelijan sanoilla ei ole merkitystä, eli jos hänen kanssaan haluaa olla niin ainoa realistinen tapa on elää vain ja ainoastaan tässä hetkessä, olla uskomatta mitään mitä hän sanoo (kyllähän hän ajoittain tottakin puhuu, mutta vie kohtuuttomasti voimia miettiä jokaista lausetta erikseen, että onkohan tämä nyt totta vai ei). Uskollisuuttakaan ei luonnollisesti voi olettaa, se on selvä.

        Valehtelijaan ei yleensä saa mitään aitoa kontaktia, koska valehtelija peittää minuutensa tällä jatkuvalla esiintymisellä. Valehtelijalla on aina rooli päällä, hän on yksi esitys koko ihminen. Kiehtova sellainen kyllä kieltämättä, mutta ei niin hyvällä tavalla. Jos erehdyt kuvittelemaan tuntevasi ihmisen, niin se on yleensä virhe. Voit kyllä tuntea hyvinkin hänen tapansa valehdella ja jopa ymmärtää hänen outoa valehtelemisen psykologiaansa, mutta itse ihmistä niiden kommervenkkien takana tuskin tunnet, koska ei hän tunne itsekään. Yleensä patologinen valehtelija valehtelee myös itselleen. Siitä ehkä tulee se suuttuminen ja toisen syyttely kiinni jäädessä, kun se asia tavallaan valkenee valehtelijalle itselleenkin siinä. Joskus valehdellaan toki myös ihan tietoisesti, päästäkseen johonkin tavoitteeseen. Valehtelija on vähän kuin jokin robotti, joka on ohjelmoitu selviämään vain hetkestä toiseen. Joskus tuntuu, ettei valehtelija oikein edes ymmärrä käsitteitä totuus ja valhe.

        Minun mielipiteeni on, että suhteella ei ole tulevaisuutta, jos toinen on patologinen valehtelija. Nykyään rehellisyys on ehkäpä tärkein asia, jota suhteelta vaadin. On epärealistista ja "rikos" itseä kohtaan kärsiä valheista (ja niiden paljastumisen pelosta), ihan vain että saa olla tuon koukuttavan persoonan lähellä. Siinä on vaarassa suistaa itsensäkin hulluksi, jos rupeaa sulautumaan tuollaisen ihmisen ajatusmaailmaan. Lisäksi sitten lopulta, kun suhde hajoaa omaan mahdottomuuteensa, kestää aika kauan palautua siitä ja löytää itselleen terve perusluottamus ihmisiin. Kun on jo tottunut siihen, että mikä tahansa voi olla valhetta, kestää todella kauan pystyä luottamaan uusiin mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin.

        Puhun nyt omasta kokemuksestani ja sellaisesta valehtelijasta, joka ei tuntunut kunnolla itsekään tajuavan valehteluaan. Hatunnosto niille täälläkin kirjoittaneille, jotka tiedostavat oikeasti ongelmansa ja pyrkivät siitä eroon.

        ja asiallinen kirjoitus. kiitos pisti miettimään.

      • itseään arvostava
        hyvä.... kirjoitti:

        ja asiallinen kirjoitus. kiitos pisti miettimään.

        No hyvä jos oli jotain iloa:) Sen verran on sattuneesta syystä tullut aikoinaan näitä juttuja mietittyä, että monenlaista pohdintaa tuosta valehtelemisen psykologiasta kyllä saan irti.

        Vielä tuosta, että valehtelijan kanssa elävä joutuu itsekin elämään siinä häilyvässä valheiden todellisuudessa: sitten ollaan jo vaarallisella vyöhykkeellä, jos valehtelijan kanssa elävä alkaa vältellä tilanteita ja ihmisiä, joiden kautta hän voisi saada tietoonsa valehtelijasta jotain sellaista mitä ei halua tietää. Jos on kovin suuri riippuvuus ja tarve olla tuon erikoislaatuisen valehtelijan kanssa, voi tulla myös tarve sulkea muu maailma (eli se TODELLINEN maailma) ulkopuolelle, jotteivat ne kipeät ristiriidat ja valheet tulisi esiin.

        Muistan omasta menneisyydestäni sen, kun juttelin kavereillenikin tyyliin "no enhän mä nyt tiedä oliko se oikeasti silloin siellä, kun sehän nyt voi valehdella ihan koska vaan ja mistä vaan". Jälkikäteen sitten on vähän ihmetyttänyt, että no miksi H......Ä minä sitten oikein tuon ihmisen kanssa olin. Siitä valheiden maailmasta oli jo muotoutumassa jokin normaalitila, ikään kuin siinä ei olisi mitään kummallista, että toisen jokaista sanaa täytyy epäillä eikä yhtään mistään ole yhtään mitään takeita. No, onneksi lopulta väsyin ja nostin itseni tilanteen yläpuolelle. Ja läksin menemään.

      • noinhan se on
        itseään arvostava kirjoitti:

        Ei sinällään ihme, jos olet rakastunut kuin hullu. Valehtelijat ovat usein aika hurmaavia ja "koukuttavia" persoonia. Valehtelijaan on helppo hullaantua, koska hän antaa itsestään yleensä niin erikoislaatuisen kuvan. Tulee tunne, että enhän minä voi menettää tuota niiiiin ainutlaatuista ihmistä. Mutta paskat, sehän on vain se valehtelijan antama kuva, esitystä. Ainutlaatuisuus on vain pintaa, jonka alla on äärimmäisen heikkoitsetuntoinen ja hajanaisen persoonan omaava ihminen.

        Lopulta, kun on päässyt eroon ja löytänyt taas oman kadonneen tahtonsa ja järkensä, ei voi kuin ihmetellä miksi on alentunut elämään valehtelijan kanssa ja lyönyt itseään henkisesti hyväksymällä patologisen epärehellisyyden ikään kuin se olisi jotain normaalia elämää. Mitä hyvää ihmissuhteessa lopulta voi olla, jos toisen jokaista sanaa voi ja tuleekin epäillä? On epärealistista ja karhunpalvelus itselle jäädä odottelemaan, josko tuo oppisi (tai vielä pahempaa, josko minä voisin "parantaa" hänet ja opettaa hänet rehelliseksi).

        Voi olla, että joskus valehtelijasta pääsee eroon vasta kantapään kautta; kun on imenyt itsestään kaikki voimat yrittäessään kieltää itseltään todellisuuden ja sopeutuessaan valehtelijan alati vaihtuvaan maailmaan. Sitähän valehtelijakin tekee, kieltää todellisuuden, ja valehtelijan kanssa ei oikein voi elää ellei pyri elämään mukana siinä hänen sairaan häilyvässä todellisuudessaan. Siinä katoaa herkästi itseltäkin kosketus siihen, mikä on normaalia ja todellista.

        Se on minullekin tuttua, että kun jäädään kiinni valheesta, raivostutaan toiselle ikään kuin toinen olisi se väärintekijä "lipsauttaessaan" vahingossa totuuden ilmoille. Jos valehtelija on tehnyt jotain väärää ja jää siitä kiinni, hän voi joko olla välinpitämätön kuin ei tajuaisi koko juttua tai vaihtoehtoisesti raivostua ihmiselle, jolle jää kiinni. Joka tapauksessa hän ei ymmärrä, että hän olisi itse syyllinen (saatika vastuullinen) tekemisistään, vaan syyllinen on se joka ensimmäisenä hänen tekonsa tuo tietoisuuteen. Valehtelija luovii tiensä eteenpäin hetkestä toiseen, ilman jatkuvuuden ajatusta. Jos valheesta jäädään kiinni, se on toisen syy eikä tietenkään syy ole itse valehtelussa.

        Yksi mielenkiintoinen tapa on myös vain tyynesti kieltää jokin asia, josta on juuri jääty rysän päältä kiinni. Tyyliin "en mä ole niin tehnyt", vaikka kaikki todisteet ovat siinä käsillä. Tiukan paikan tullen valehtelija voi toki myös ikään kuin myöntää virheensä ja sanoa pyrkivänsä parannukseen, jos sitä kautta pääsee helpoiten pakoon tukalaa tilannetta. Hetkestä toiseen luovimista siis. Valehtelijan sanoilla ei ole merkitystä, eli jos hänen kanssaan haluaa olla niin ainoa realistinen tapa on elää vain ja ainoastaan tässä hetkessä, olla uskomatta mitään mitä hän sanoo (kyllähän hän ajoittain tottakin puhuu, mutta vie kohtuuttomasti voimia miettiä jokaista lausetta erikseen, että onkohan tämä nyt totta vai ei). Uskollisuuttakaan ei luonnollisesti voi olettaa, se on selvä.

        Valehtelijaan ei yleensä saa mitään aitoa kontaktia, koska valehtelija peittää minuutensa tällä jatkuvalla esiintymisellä. Valehtelijalla on aina rooli päällä, hän on yksi esitys koko ihminen. Kiehtova sellainen kyllä kieltämättä, mutta ei niin hyvällä tavalla. Jos erehdyt kuvittelemaan tuntevasi ihmisen, niin se on yleensä virhe. Voit kyllä tuntea hyvinkin hänen tapansa valehdella ja jopa ymmärtää hänen outoa valehtelemisen psykologiaansa, mutta itse ihmistä niiden kommervenkkien takana tuskin tunnet, koska ei hän tunne itsekään. Yleensä patologinen valehtelija valehtelee myös itselleen. Siitä ehkä tulee se suuttuminen ja toisen syyttely kiinni jäädessä, kun se asia tavallaan valkenee valehtelijalle itselleenkin siinä. Joskus valehdellaan toki myös ihan tietoisesti, päästäkseen johonkin tavoitteeseen. Valehtelija on vähän kuin jokin robotti, joka on ohjelmoitu selviämään vain hetkestä toiseen. Joskus tuntuu, ettei valehtelija oikein edes ymmärrä käsitteitä totuus ja valhe.

        Minun mielipiteeni on, että suhteella ei ole tulevaisuutta, jos toinen on patologinen valehtelija. Nykyään rehellisyys on ehkäpä tärkein asia, jota suhteelta vaadin. On epärealistista ja "rikos" itseä kohtaan kärsiä valheista (ja niiden paljastumisen pelosta), ihan vain että saa olla tuon koukuttavan persoonan lähellä. Siinä on vaarassa suistaa itsensäkin hulluksi, jos rupeaa sulautumaan tuollaisen ihmisen ajatusmaailmaan. Lisäksi sitten lopulta, kun suhde hajoaa omaan mahdottomuuteensa, kestää aika kauan palautua siitä ja löytää itselleen terve perusluottamus ihmisiin. Kun on jo tottunut siihen, että mikä tahansa voi olla valhetta, kestää todella kauan pystyä luottamaan uusiin mahdollisiin kumppaniehdokkaisiin.

        Puhun nyt omasta kokemuksestani ja sellaisesta valehtelijasta, joka ei tuntunut kunnolla itsekään tajuavan valehteluaan. Hatunnosto niille täälläkin kirjoittaneille, jotka tiedostavat oikeasti ongelmansa ja pyrkivät siitä eroon.

        Hyvä kirjoitus:)

      • kyllä
        itseään arvostava kirjoitti:

        No hyvä jos oli jotain iloa:) Sen verran on sattuneesta syystä tullut aikoinaan näitä juttuja mietittyä, että monenlaista pohdintaa tuosta valehtelemisen psykologiasta kyllä saan irti.

        Vielä tuosta, että valehtelijan kanssa elävä joutuu itsekin elämään siinä häilyvässä valheiden todellisuudessa: sitten ollaan jo vaarallisella vyöhykkeellä, jos valehtelijan kanssa elävä alkaa vältellä tilanteita ja ihmisiä, joiden kautta hän voisi saada tietoonsa valehtelijasta jotain sellaista mitä ei halua tietää. Jos on kovin suuri riippuvuus ja tarve olla tuon erikoislaatuisen valehtelijan kanssa, voi tulla myös tarve sulkea muu maailma (eli se TODELLINEN maailma) ulkopuolelle, jotteivat ne kipeät ristiriidat ja valheet tulisi esiin.

        Muistan omasta menneisyydestäni sen, kun juttelin kavereillenikin tyyliin "no enhän mä nyt tiedä oliko se oikeasti silloin siellä, kun sehän nyt voi valehdella ihan koska vaan ja mistä vaan". Jälkikäteen sitten on vähän ihmetyttänyt, että no miksi H......Ä minä sitten oikein tuon ihmisen kanssa olin. Siitä valheiden maailmasta oli jo muotoutumassa jokin normaalitila, ikään kuin siinä ei olisi mitään kummallista, että toisen jokaista sanaa täytyy epäillä eikä yhtään mistään ole yhtään mitään takeita. No, onneksi lopulta väsyin ja nostin itseni tilanteen yläpuolelle. Ja läksin menemään.

        Selkeää ja todella hyvää tekstiä!

      • arvostakaa itseenne
        kyllä kirjoitti:

        Selkeää ja todella hyvää tekstiä!

        Hyvä juttu! Seurustelin tollaisen naisen kanssa 2 vuotta:):)

      • Anonyymi

        😂😂 joo samassa tilanteessa .. tosin nainen valehtelee ja luulee et kaikki menee läpi

    • mato

      Itse seurustelin muutamia vuosia miehen kanssa, jonka juttuja en näin jälkeenpäin ajatellen kai oikein koskaan uskonut...aina oli pieni epäilys kaikesta mitä hän sanoi.
      Jutut olivat niin "suuria huijauksia", ettei kenenkään uskoisi valehtelevan sellaisia... Esim. omasta perheestään hän kertoili aluksi vaikka mitä satuja, jotka tietenkin myöhemmin paljastui valeeksi. Jotkut ihan pieniä juttuja, toiset taas niitä suuria huijauksia.
      Kun olin vakuuttunut ja saanut selville näitä valheita, hän ohitti ne olankohautuksella ja seuraavana päivänä oli taas uusi juttu kerrottavana.
      Ei sellaisen kanssa tietenkään voi elää. Aloin tehdä eroa ja jutut vaan paisui, esim. hän oli kuolemassa parin kuukauden päästä, oli töissä mitä oudoimmissa paikoissa, oli ollut treffeillä tunnetun naisen kanssa, hengaili festareilla eri bändien jätkien kaa...jne... juttuja riittäs tosi paljo.
      Jälkeenpäin sain kuulla itsestänikin kaikkea, esim eräälle ystävälleen hän oli kertonut minun olevan raskaana ja että häät odotti kesällä...
      Ja edelleenkin silloin tällöin kuulee juttuja mitä hän on kertoillut, eli tuskin koskaan tulee muuttumaan.

    • valkoinenvalhe

      onko kaikki valehtelijat miehiä,vai onko tämä katkerien naisien oma purkautumis sivusto?. en ole törmännyt sivuilla lainkaan nais valehtelijaan,vai onko valehtelu vain miesten sairaus?. kaksi pitkää vuotta ja neljä raastavaa kuukautta psykiatrisessa hoidossa,miksi?. rakastuin äärimmäisen taitavaan ja erittäin kieroon naiseen,joka määrätietoisesti luikerteli päämääräänsä keinoja ja ihmisiä säästämättä.pystyn yhä rakastamaan naisia,mutta luottamaan en kykene. en vihaa en tunne katkeruutta,haluan vain totuuden. onko sitä edes?.

      • auttaaaakaaa

        Olen vasta peruskoulussa, mutta epäilen että olen ollut patologisen valhtelijan uhri monta vuotta. Olen elämässäni kuullut todella paljon valheita, mutta tämä on aivan käsittämätöntä. Olen vasta nyt saanut hänet kiinni valheesta.
        Koko tarina oli aivan uskomaton ja hän kiinni jäätyään kielsi kaiken ja alkoi syyttää minua asioihin sekaantumisesta.(esim. lomamatka josta löysin kuvat googlehaulla etusivulta) Olimme riidoissa, mutta hän keksi lisää valheita kiristääkseen minulta sovinnon. Sovinto oli tietenkin siten että, minä olin se joka oli tehnyt väärin ja hän esitti loukattua. Olemme "väleissä", mutta odotan vain että pääsen uuteen kouluuni mahdollisimman pian. Nyt tajuan miten tyhmä olen ollut, kun katson vierestä kuinka hän sepittää tarinoita toisille. Toiset taas uskovat että minä olin se joka puhui selän takana paskaa. Hän kyllä osaa ollla todella vakuuttava. Jutun kertomisen hän aloittaa yleensä samalla tavalla: ensin sanoo asian ja sitten toinen haluaa kuulla lisää ja hän alkaa kertoa tarinaa.Sitten juttu on jo niin pitkällä että, kohde ei voi enää kieltää tarinaa.
        Nyt olen myös tajunnut muiden hänen tarinoidensa olevan valheita ja olen tajunnut ettei niissä ole mitään järkeä. Olen käynyt heillä kotona ja katsonut äidin kasvatumetodeja ja täytyy todeta, että kenestä lapsesta tahansa tulisi kiero.
        Mitä minun pitäisi tehdä, varsikin kun hän uhkaisi riidellessämme tehdä elämästäni helvettiä.

      • minä itse
        auttaaaakaaa kirjoitti:

        Olen vasta peruskoulussa, mutta epäilen että olen ollut patologisen valhtelijan uhri monta vuotta. Olen elämässäni kuullut todella paljon valheita, mutta tämä on aivan käsittämätöntä. Olen vasta nyt saanut hänet kiinni valheesta.
        Koko tarina oli aivan uskomaton ja hän kiinni jäätyään kielsi kaiken ja alkoi syyttää minua asioihin sekaantumisesta.(esim. lomamatka josta löysin kuvat googlehaulla etusivulta) Olimme riidoissa, mutta hän keksi lisää valheita kiristääkseen minulta sovinnon. Sovinto oli tietenkin siten että, minä olin se joka oli tehnyt väärin ja hän esitti loukattua. Olemme "väleissä", mutta odotan vain että pääsen uuteen kouluuni mahdollisimman pian. Nyt tajuan miten tyhmä olen ollut, kun katson vierestä kuinka hän sepittää tarinoita toisille. Toiset taas uskovat että minä olin se joka puhui selän takana paskaa. Hän kyllä osaa ollla todella vakuuttava. Jutun kertomisen hän aloittaa yleensä samalla tavalla: ensin sanoo asian ja sitten toinen haluaa kuulla lisää ja hän alkaa kertoa tarinaa.Sitten juttu on jo niin pitkällä että, kohde ei voi enää kieltää tarinaa.
        Nyt olen myös tajunnut muiden hänen tarinoidensa olevan valheita ja olen tajunnut ettei niissä ole mitään järkeä. Olen käynyt heillä kotona ja katsonut äidin kasvatumetodeja ja täytyy todeta, että kenestä lapsesta tahansa tulisi kiero.
        Mitä minun pitäisi tehdä, varsikin kun hän uhkaisi riidellessämme tehdä elämästäni helvettiä.

        Kyllä on naisiakin jotka valehtelevat. Olen itse yksi heistä. Valehtelin lähes 15 vuotta omalle perheelleni ja puolisolleni kaikesta. En loppua kohden pystynyt enää kertomaan todellista hintaa kun kävin kaupassa. En ole sitä mieltä että minua pitäisi sääliä tms. mutta ei se valehtelijan elämä helppoa ole. Minun kierteeni lähti jo lapsuudessa kun valehtelin äidilleni olevani jossain muualla missä todellisuudessa olin että sain olla kavereiden kanssa. Se oli kuin lumipallo reaktio, valheet kasvoivat ja vanhoja piti peitellä uusilla. Jatkuvasti. Loppua kohden valheet vain tulvi ulos suustani, ilman mitään syytä tai tarvetta. Yritin itse monta kertaa ryhdistäytyä ja lopettaa. Mutta pelko siitä mitä minulle tapahtuu kun kaikki selviää loppujen lopuksi sai minut valehtelemaan taas. Nyt kaikki on selvinnyt. Olo on äärettömän tuskainen, mutta samalla hyvin hyvin helpottunut. Ainiin ja siitä ettemme me pysty tuntemaan mitään. Itse ainakin olen kärsinyt valinnastani suunnattomia tunnon tuskia ja olen ollut hajoamis pisteessä itseni takia todella usein. Kun kaikki on vihdoin paljastunut ja vaikka olen helpottunut ja todella toivon, rukoilen jokaisella perkeleen solullani että kun maanantaina menen hoitoon se auttaa minua. että pystyn tästä eteenpäin pysymään totuudessa. ystäväni ei minua hylänneet koska valheeni jota perheelleni esitin ei koskaan oikeastaan liittynyt heihin enkä heille muuten asioista valehdellut, mutta äitini. En osaa edes kuvailla. Enkä edes oikeastaan osaa kuvitella mitä olen hänelle tehnyt. En usko saavani koskaan anteeksi, enkä oikeastaan edes haluakkaan. Kun ajattelen perhettäni ja sitä mitä olen heille tehnyt minuun ihan kirjaimellisesti sattuu, tunnen äärettömän todellista fyysistä kipua jossain sisälläni joten uskoisin että minussa on vielä jonkin verran inhimillisyyttä. Ja minä aion parantua. Minun on pakko parantua!!! jos tahdon elää edes jotenkin elämääni jolla on edes jotain arvoa.

      • liarliarliar
        minä itse kirjoitti:

        Kyllä on naisiakin jotka valehtelevat. Olen itse yksi heistä. Valehtelin lähes 15 vuotta omalle perheelleni ja puolisolleni kaikesta. En loppua kohden pystynyt enää kertomaan todellista hintaa kun kävin kaupassa. En ole sitä mieltä että minua pitäisi sääliä tms. mutta ei se valehtelijan elämä helppoa ole. Minun kierteeni lähti jo lapsuudessa kun valehtelin äidilleni olevani jossain muualla missä todellisuudessa olin että sain olla kavereiden kanssa. Se oli kuin lumipallo reaktio, valheet kasvoivat ja vanhoja piti peitellä uusilla. Jatkuvasti. Loppua kohden valheet vain tulvi ulos suustani, ilman mitään syytä tai tarvetta. Yritin itse monta kertaa ryhdistäytyä ja lopettaa. Mutta pelko siitä mitä minulle tapahtuu kun kaikki selviää loppujen lopuksi sai minut valehtelemaan taas. Nyt kaikki on selvinnyt. Olo on äärettömän tuskainen, mutta samalla hyvin hyvin helpottunut. Ainiin ja siitä ettemme me pysty tuntemaan mitään. Itse ainakin olen kärsinyt valinnastani suunnattomia tunnon tuskia ja olen ollut hajoamis pisteessä itseni takia todella usein. Kun kaikki on vihdoin paljastunut ja vaikka olen helpottunut ja todella toivon, rukoilen jokaisella perkeleen solullani että kun maanantaina menen hoitoon se auttaa minua. että pystyn tästä eteenpäin pysymään totuudessa. ystäväni ei minua hylänneet koska valheeni jota perheelleni esitin ei koskaan oikeastaan liittynyt heihin enkä heille muuten asioista valehdellut, mutta äitini. En osaa edes kuvailla. Enkä edes oikeastaan osaa kuvitella mitä olen hänelle tehnyt. En usko saavani koskaan anteeksi, enkä oikeastaan edes haluakkaan. Kun ajattelen perhettäni ja sitä mitä olen heille tehnyt minuun ihan kirjaimellisesti sattuu, tunnen äärettömän todellista fyysistä kipua jossain sisälläni joten uskoisin että minussa on vielä jonkin verran inhimillisyyttä. Ja minä aion parantua. Minun on pakko parantua!!! jos tahdon elää edes jotenkin elämääni jolla on edes jotain arvoa.

        Toivottavasti saat apua sieltä terapiasta, Voisit kirjoittaa tänne myöhemmin ja kertoa toipumisestasi, tai auttaako terapia ylensääkään. Itse yrittänyt netistä hakea tietoa mytomaaneista ja patologisista valehtelijoista ja lähinnä siitä että pystyykö siitä parantua.
        Itselläni on asiat ihan päin persettä ja nakerran kohta ranteeni auki. Menin viime kesänä naimisiin naisen kanssa joka nyt paljastui täydelliseksi valehtelijaksi jonka jokainen asia on omasta päästä tempaistu.
        Se heittelee ihan hölmöjä valheita koko ajan, ja valheita joista ei voi olla jäämättä kiinni. Se on saanut meidän talouden niillä valheillaan ihan kuralle, puhumattakaan avioliitosta. Terapiaan se oli luvannu mennä ja "kävikin" sitä kerran viikossa parin kuukauden ajan kunnes jäi siitäkin valheesta kiinni. Tämä mies vaan nostaa kytkintä jos tollaseen "sairauteen" ei löydy hoitoa.

      • 8+14
        auttaaaakaaa kirjoitti:

        Olen vasta peruskoulussa, mutta epäilen että olen ollut patologisen valhtelijan uhri monta vuotta. Olen elämässäni kuullut todella paljon valheita, mutta tämä on aivan käsittämätöntä. Olen vasta nyt saanut hänet kiinni valheesta.
        Koko tarina oli aivan uskomaton ja hän kiinni jäätyään kielsi kaiken ja alkoi syyttää minua asioihin sekaantumisesta.(esim. lomamatka josta löysin kuvat googlehaulla etusivulta) Olimme riidoissa, mutta hän keksi lisää valheita kiristääkseen minulta sovinnon. Sovinto oli tietenkin siten että, minä olin se joka oli tehnyt väärin ja hän esitti loukattua. Olemme "väleissä", mutta odotan vain että pääsen uuteen kouluuni mahdollisimman pian. Nyt tajuan miten tyhmä olen ollut, kun katson vierestä kuinka hän sepittää tarinoita toisille. Toiset taas uskovat että minä olin se joka puhui selän takana paskaa. Hän kyllä osaa ollla todella vakuuttava. Jutun kertomisen hän aloittaa yleensä samalla tavalla: ensin sanoo asian ja sitten toinen haluaa kuulla lisää ja hän alkaa kertoa tarinaa.Sitten juttu on jo niin pitkällä että, kohde ei voi enää kieltää tarinaa.
        Nyt olen myös tajunnut muiden hänen tarinoidensa olevan valheita ja olen tajunnut ettei niissä ole mitään järkeä. Olen käynyt heillä kotona ja katsonut äidin kasvatumetodeja ja täytyy todeta, että kenestä lapsesta tahansa tulisi kiero.
        Mitä minun pitäisi tehdä, varsikin kun hän uhkaisi riidellessämme tehdä elämästäni helvettiä.

        Jätä mokoma paskiainen.

        Jos olet peruskoulussa, olet varsin nuori ja sikäli ongelma on "helppo". En tarkoita sitä, etteikö se aiheuttaisi sinulle todellista huolta ja mielipahaa, vaan sitä, että useimmiten koko elämä ja ystäväpiiri muuttuu sen jälkeen kun peruskoulu loppuu. Ja tämän sanon ihan kokemuksesta. Vaikka peruskoulussa vannottiin ikuista ystävyyttä ja ajateltiin että aina pidetään yhtä niiden ihmisten kanssa, niin ei se homma todellisuudessa niin toimi. Ihmiset ajautuvat erilleen, ja se on ihan normaalia.

        Toisin sanoen sinuna ehkä keskittyisin siihen, että mitä tahansa piinaa patologinen valehtelija sinulle aiheuttaakin, niin se menee ohi viimeistään ajan kanssa. Eikä siihen kulu aikaa kuin muutama, vaivainen vuosi. Pääasia on että muistat itse mikä on totuus, etkä rupea häpeilemään etkä mitään muutakaan sen perusteella mitä joku toinen sinusta väittää. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Mutta se on paras keino selviytyä psyykkisesti myrkyllisessä ympäristössä.

      • Sammy-boyo
        minä itse kirjoitti:

        Kyllä on naisiakin jotka valehtelevat. Olen itse yksi heistä. Valehtelin lähes 15 vuotta omalle perheelleni ja puolisolleni kaikesta. En loppua kohden pystynyt enää kertomaan todellista hintaa kun kävin kaupassa. En ole sitä mieltä että minua pitäisi sääliä tms. mutta ei se valehtelijan elämä helppoa ole. Minun kierteeni lähti jo lapsuudessa kun valehtelin äidilleni olevani jossain muualla missä todellisuudessa olin että sain olla kavereiden kanssa. Se oli kuin lumipallo reaktio, valheet kasvoivat ja vanhoja piti peitellä uusilla. Jatkuvasti. Loppua kohden valheet vain tulvi ulos suustani, ilman mitään syytä tai tarvetta. Yritin itse monta kertaa ryhdistäytyä ja lopettaa. Mutta pelko siitä mitä minulle tapahtuu kun kaikki selviää loppujen lopuksi sai minut valehtelemaan taas. Nyt kaikki on selvinnyt. Olo on äärettömän tuskainen, mutta samalla hyvin hyvin helpottunut. Ainiin ja siitä ettemme me pysty tuntemaan mitään. Itse ainakin olen kärsinyt valinnastani suunnattomia tunnon tuskia ja olen ollut hajoamis pisteessä itseni takia todella usein. Kun kaikki on vihdoin paljastunut ja vaikka olen helpottunut ja todella toivon, rukoilen jokaisella perkeleen solullani että kun maanantaina menen hoitoon se auttaa minua. että pystyn tästä eteenpäin pysymään totuudessa. ystäväni ei minua hylänneet koska valheeni jota perheelleni esitin ei koskaan oikeastaan liittynyt heihin enkä heille muuten asioista valehdellut, mutta äitini. En osaa edes kuvailla. Enkä edes oikeastaan osaa kuvitella mitä olen hänelle tehnyt. En usko saavani koskaan anteeksi, enkä oikeastaan edes haluakkaan. Kun ajattelen perhettäni ja sitä mitä olen heille tehnyt minuun ihan kirjaimellisesti sattuu, tunnen äärettömän todellista fyysistä kipua jossain sisälläni joten uskoisin että minussa on vielä jonkin verran inhimillisyyttä. Ja minä aion parantua. Minun on pakko parantua!!! jos tahdon elää edes jotenkin elämääni jolla on edes jotain arvoa.

        Harrastin itse kanssa valehtelemista usean vuoden ajan. (ts.yli 20 vuotta) Aloin vain kertomaan ihan ihme stooreja kaikesta. Minulla oli muka vaimo ja lapsia ja hieno talo, jossain Espoon ökypaikalla. Vaikka todellisuudessa asuin Kontulassa yksin, narkkarin seinänaapurina.
        Syy valehteluuni oli vain huomion haku. Jos joku ihminen ei kuunnellut mitä sanoin, alan jauhaa niin paksua paskaa, että oli pakko alkaa kuuntelemaan. Jatkoin valehtelua, vaikka tiesin jääneeni jo kiinni. Verukkeeni sen jälkeen oli vain, että henkilö joka syytti minua valheesta oli vain kuullut/ymmärtänyt asiani väärin.
        Nyt olen ollut täysin vapaa valehtelusta jo miltei viisi vuotta. Ja hyvältä on tuntunut, ja oikeita ystäviäkin olen saanut.

        hyvää kevättä kaikille!
        Sami, Helsingin Kontulasta! :)

      • Anonyymi
        Sammy-boyo kirjoitti:

        Harrastin itse kanssa valehtelemista usean vuoden ajan. (ts.yli 20 vuotta) Aloin vain kertomaan ihan ihme stooreja kaikesta. Minulla oli muka vaimo ja lapsia ja hieno talo, jossain Espoon ökypaikalla. Vaikka todellisuudessa asuin Kontulassa yksin, narkkarin seinänaapurina.
        Syy valehteluuni oli vain huomion haku. Jos joku ihminen ei kuunnellut mitä sanoin, alan jauhaa niin paksua paskaa, että oli pakko alkaa kuuntelemaan. Jatkoin valehtelua, vaikka tiesin jääneeni jo kiinni. Verukkeeni sen jälkeen oli vain, että henkilö joka syytti minua valheesta oli vain kuullut/ymmärtänyt asiani väärin.
        Nyt olen ollut täysin vapaa valehtelusta jo miltei viisi vuotta. Ja hyvältä on tuntunut, ja oikeita ystäviäkin olen saanut.

        hyvää kevättä kaikille!
        Sami, Helsingin Kontulasta! :)

        Valehtelu tuo elämään vaihtelua, niinkuin satunnainen ryyppääminenkin.
        Vaatinee jonkinasteista narsismia molemmat.

    • entäs kohta =)

      Olisiko kyseessä jonkilainen sairaus jolle valehtelija itse ei vaan mahda mitään ? Olen suhteessa mieheen joka valehteli huimia juttuja suhteemme alussa. kun niistä kärysi tunnusti kyllä, olematta silti pahoillaan tai tuumasi että ei hän koe valehdelleensa vaikka juuri oli asiasta kärynnyt. Ehkä aikaisemmin ihmiset ovat uskoneet hänen juttunsa mutta minä kyseenalaistin asiat jotka tuntuivat hieman oudoilta ja otin asioista selvän. Olemme yhdessä vieläkin mutta täydellistä luottamusta tuskin saavutan häneen koskaan. Selkeästi valehtelu on vähentynyt mutta lähes viikoittain tulee esille vieläkin asioita jotka ovatkin olleet aivan puuta heinää. Tämän lisäksi hänellä on valtava mielyttämisen tarve pokkuroi ja lupaa ummet ja lammet ihmisille tietäen että ei voi lupaamiaan asioita silti pitää, no niistähän syntyy taas yhdenlainen valehtelun kierre. Itse olen sanoutunut irti hänen kyseistä "tarinoistaa" Turhauttavaa on se että itse inhoan valehtelua ja olen ehkä hieman liiankin kanssa "totuudentorvi" Toki tämä tilanne raastaa mutta ehkä joku minua viisaampi osaisi joskus keksiä mistä tässä valehtelussa oikein on kysymys =) PS: todellakin myös Naiset syyllistyy moiseen.

      • da jeessus-mon

        Johtuisko kenties siitä, että luulee olevansa sinua huonompi.. eli lähinnä itsetuntokysymyksiä. Ei voi tietää ton perusteella.

        Voi olla, että tykkää heittää ihan pelkästään legendaakin.. moni tekee näin yleensä sen takia, että saisi naurua aikaiseksi. Tässä tapauksessa kenties, että saisi sut ihmettelemään ja kenties ihailua, juuri tuon mitä aluksi sanoin: että tuntisi olevansa vertaisesi, koska kenties olet häntä ihmettänyt joskus tai kokoajan.

      • tämmöstä ny
        da jeessus-mon kirjoitti:

        Johtuisko kenties siitä, että luulee olevansa sinua huonompi.. eli lähinnä itsetuntokysymyksiä. Ei voi tietää ton perusteella.

        Voi olla, että tykkää heittää ihan pelkästään legendaakin.. moni tekee näin yleensä sen takia, että saisi naurua aikaiseksi. Tässä tapauksessa kenties, että saisi sut ihmettelemään ja kenties ihailua, juuri tuon mitä aluksi sanoin: että tuntisi olevansa vertaisesi, koska kenties olet häntä ihmettänyt joskus tai kokoajan.

        Jos minulle oli tuo vastaus. kiitos ! Luulen että pitää itseään hyvin paljon niin minua kun monia muitakin parempana, tiedä vaikka olisikin ? Valheet joita on heittänyt ovat olleet hyvinkin raakoja ja saaneet muutaman ihmisen todella surkeaan jamaan. joten tuskin on kyse itsetunnon kohotus valheista. Ei hän ole edes mitenkään paha ihminen vaan valehtelee jollain tapaa huomaamattaan. hoksaa sen vasta kun esim: minä huomautan asiasta.

    • tiutiutiu

      Minun entinen ystävä oli patologinen valehtelija, tai on siis edelleen. Tutustuin häneen pari vuotta sitten muiden ystävieni kautta. Alusta saakka hän valehteli ja jutut paisuivat paisumistaan. Ja minä hölmö uskoin ne typerät valheet, vasta juttujen paisuttua tajusin asian todellisen laidan. Esim. hän oli lapsena ollut riippuvainen huumeista, sitten hän kertoi kummipoikansa olevansa oikeasti hänen lapsensa jonka sai 13vuotiaana, hän kertoi että hänellä on homojulkkiksia ystävinään, samalla aikaa hän haki huomiota teeskentelemällä sairasta tai valehteli vahingoittaneensa itseään tai että hänet on raiskattu tai pahoinpidelty. Joka kuukausi hän kertoi olevansa jälleen raskaana ja joka kuukausi hän kertoi jälleen saaneensa jälleen keskenmenon. Hän valehteli yhteisistä tuttavistamme ym. Hän oli todella huomion kipeä. Lopulta minä sanoin että "älä valehtele minulle" mutta ei se siihen loppunut. Joten minä jätin yhteydenpitämisen eikä tämä ihminen ole enää ottanut minuunkaan yhteyttä, varmaankin loukkaantui niin paljon kun kyseenalaistin kaikki hänen valheet.

      Joo, myönnetään että olen aika sinisilmäinen kun moiset huijaukset uskoin. Empä ole enää.

      • kikslj

        jos valehtelija sanoo että valehtelee niin valehteleeko hän silloinkin? on myös sanottu jos kaiken valehtelee niin silloin kaikki on totta? olen töissä koulussa ja huomannut että pahimpia valehtelijoita on lapset / nuoret 8-16 vee. tarttis tehrä jottai?

      • Pinoccion mies

        Siis mun valehtelija vaimon yksi "selviytymistapa" oli ja on se että aina kun totuus uhkasi selvitä, astui kuvaan draamaa. Milloin pyörtyi,milloin tuli paha astmakohtaus milloin joku oli uhannut häntä ja satoja muita tapoja kääntää aihe muualle silloin kun alkoi olla tukalaa totuuden uhatessa. Aluksihan mä menin täysillä siihen mukaan kunnes tajusin että taas viedään kuin pässiä narussa. No nyt hän eron uhatessa myöntää ehkä kärsivänsä siitä patologisesta valehtelusta ja lupaa hakea apua. En tiedä onko tämäkin taas vaan uusi keino selvitä hetken eteen päin kuten nämä patologiset valehtelijat tekevät, heittävät uuden valheen selvitäkseen seuraavaan valheeseen.Tää on oikeesti tosi vitun raskasta kun kaunis ja fiksu nainen pilaa kaikkien elämää valheillaan. sen valheet kun ei ole mitään pieniä ja viattomia hätävalheita, vaan ihan arkipäivään vaikuttavia asioita, kuten esim rahaa tulee ja lasketaan sen varaan sitten, ja rahapäivänä sitten selviää ettei mitään ollut edes tulossa, tai että hän maksaa vuokrat ja mä muun elämisen kunnes yhtenä kauniina päivänä vuokraisäntä on oven takana ja kertoo että olette kolmen kuukauden vuokrat pystyssä! Ja eikun astmakohtaus pystyyn tai vaikkapa pyörtyminen. Tuntuu että aina kun otetaan askel eteenpäin, niin seuraavana päivänä kun taas selviää jotain satuiluja, mennään kaksi askelta taaksepäin. Meillä on uusioperhe missä on yhteensä 5 lasta, ja tuntuu että kannan koko vastuun yksin heistä kun toinen vaan elää oudossa maailmassaan mitä se rakentaa kun korttitaloa. se vaan että siinä korttitalossa asutaan me muutkin. Annoin sille nyt viimeisen mahdollisuuden, saa helvetti mennä sinne terapiaan tai ammattiauttajalle yleensäkin ja niin että se olis enemmänkin myös meidän molempien juttu, eli aina jos tarvii niin menen sen mukaan sinne, tai mitä vaan kunhan tän tunnelin päästä löytyis se valo. Ehkä mä haluaisin sen takia olla siinä myös mukana, että pelkään sen satuilevan sielläkin ja kotona sit puhua ihan muuta, ja että yleensäkin käy siellä, se kun valehteli alkuvuonna käyvänsä kunnes parinkuukauden päästä selvisi että paskat se missään ollu käyny, vedätti vaan. siis mua kantaa tän synkkyyden keskellä kuitenkin se tieto ettei se ole mitään valehdellu satuttaakseen mua tai lapsia, enemmänkin se on ollut jonkinlaista sairasta suojelua. Siis etten vaikka murehtisi raha-asioista tai muistakaan. Mutta valhe kuin valhe, eikä siitä ole mitään hyvää seurannut. Voimia kaikille keitä tälläinen asia koskee.

    • voi mitä keksitkään

      Minunkin mieheni oli patologinen valehtelija en tiedäkkään minkälaisia valheita se on ympäri kylää minusta levittänytkään aiva mahasta vihloo kun ajattelenkaan mitä sieltä alkaa paljastu kaikki sukulaisethan hän on saanut puolelleen hyvillä tarinoillaan minusta se kait tässä pahinta on kun vein pankkiin työpaikan rahoja ja kaksikertaa mies sanoi vievänsä seuraavana päivänä kun olin niin huono vointinen minulle hän ilmoitti pussin sulaneen peräkonttiin ,että hänen piti hakea uusi pussi pankista aivan hirveä tilanne kun uskalla edes kysyä työpaikalta onko kaikki rahat menny pankkiin vai onko minut leimattu varkaaksi Muka meidän yhteiset kaveri pariskunnan hän on saanut kyselemään minun 25vuotta vanhoista asioista tuttavilta minulta salaa ja pariskunta on muka minunkin kavereita Huolto aseman miesporukat on aivan hänen sanojensa takana kukaan ei ole edes kysynyt minulta pitääkö asia paikkansa kaikki vain mullistelevat ja kolme miestä tulikin sanomaan että eräs henkilö on käskenyt kiusata minä kysyin että kuka he sanoivat että ei voi kertoa myö sitäkään miksi ?Mies kuoli minä olen keskellä hirveää valehtelu vyyhtiä en ole ilkeä ihminen en ole sanonut kenestä mitään hirveän pahaa enkä ole tehnytkään mitään pahaa vaikka minusta yritetäänkin sellainen tehdä onhan tämä mieheni kotipaikkakunta mutta kun minäkin olen elänyt täällä 36vuotta mutta kaikki mieheni kaveri ovat lapsuuden kavereita niin eihän he voi uskoa että hän olisi valehdellut heille kun välli sanoo jonkun totuudenkin niin valheet ei tunnu valheilta miten pääsen eroon tästä helvetistä

    • tri kimitäjä

      Jos hän itse havahtuu ongelmastaan.

    • lätkäfani

      meillä se on mennyt niin pitkälle että hän on minusta tehnyt valehtelijan joka juksaa mummuja ja pappoja ja yrittää viedä heidän rahat aivan järkyttävää kun en todellakaan ole sellainen mutta hän on niin hyvä puhumaan että kaikki uskoo voit vain kuvitella mitä se on pikku kylällä

    • mdt

      Pakko kertoa omastaki kokemuksesta, ja jälleen kerraan poikaystävästäni, joka (näiden kirjoitusten perusteella) on pataloginen valehtelija.

      Olemme seurustelleet reilut puoli vuotta ja olen täysin rakastunut. Suhteemme alussa hän kertoi kaikki huonot piirteet itsestään, kuten on nuorempana varastellut paljon ja istunut vankilassa, on peliriippuvainen ym ym. Ajattelin silloin, että "miten voi olla olemassa näin rehellinen ihminen?", kun tuskin sitä ihan heti ensi kättelyssä kertoo kaikki paskat puolensa.
      No anyway, ihastuimme ja aloimme seurustelemaan.
      Pian hän kertoi, miten paljon hän valehtelee porukoilleen, koska pelkää näitä niin paljon. Kuulemma pelkää tuottaa heille pettymystä. Sen ymmärsin ja minua se ei lopulta haitannu.
      Pian kuitenkin hän ITSE myönsi, että oli valehdellut joistain pikku asioista minulle, joita en ollut itse edes huomannut. Ajattelin silloin, että "tähän minä voin luottaa oikeasti, kun kerta myöntää oma aloitteisesti, että on tehnyt asiassa väärin."
      Mutta tänään hän pudotti sellaisen pommin, jota en olisi ikinä voinut uskoa hänestä.
      Poikakaverini muutti viime vklp samalle paikkakunnalle jossa minä asun. Hän oli saannut töitä ja raha asiat olivat kunnossa. Totta kai hehkuin ilosta, kunnes sain hänet pienistä epäilyksistäni myöntämään, että mitään töitä hänellä ei olekkaan ja raha asiat ovat paskemmin kuin pitkään aikaan. Totta kai huusin ja menin suoraan sanottuna paniikkiin, kun sain tietää totuuden ja poikakaverinikin itki vieressäni ja pyyteli anteeksi.

      Aika huonosti kerrottu tarina, mutta siis kun olen lukenut muiden kokemuksista olla patalogisen valehtijan kanssa, niin minusta on myös olemassa tapauksia, joilla on vielä toivoa. TIEDÄN, emme ole seurustelleet vielä kovinkaan kauan, mutta poikakaverini tiedostaa valehtelu ongelmansa, ja sanoo haluavansa apua. Hän pyysi minua menemään joka kerta hänen mukaansa terapiaan, kun hän sitä jostain vielä saisi.
      Mutta siis tapauksia on monia. Esim. kerta monet patalogiset valehtijat kertovat aluksi kaikesta "ylellisistä" puolistaan ja hänen urastaan.

      ÄH! En osaa oikein kertoa tätä pointiani...Mutta vaikka tämä minun viestini tullaanki tuomitsemaan, niin itse uskon hartaasti, että valehtelijat pystyvät kyllä, jos itse oikein haluavat, parantumaan. Mutta yksin he eivät siihe pysty.

    • tavallaan uhri

      Onnekseni törmäsin tähän keskusteluun koska olin jo aika huolestunut.
      Olen muutama vuosi sitten tutustunut yhteen henkilöön joka alkoi jo heti alusta ihme jutuilla. En ottanut siitä mitään sen suurempi paineita vaan annoin miehen satuilla. Alussa meni ilman ongelmia kun en välittänyt niistä jutuista. Heti alussa huomasin valehtelut työpaikasta, perheestä, tyttöystävistä, raha-asioista ja muista pienemmistäkin asioista.
      Jutut vain jatkui ja jatkui, joka sitten pikkuhiljaa alkoi jo ärsyttämään. Annoin sitten vastakaikuna selvää viestiä että en pidä näistä saduista ja että olen hajulla sairaudesta. Siinä vaiheessa sitten jutut alkoivat paheta ja miehen tasapainokin alkoi enempi järkkymään. Ehkä tuli hätä että sen satuilut eivät enää uppokaan minulle.

      Sitten kaiken maailman selityksien varjolla kaveruuteemme tuli rakoja. Milloin mitäkin selittelyjä miksei olla nähty ja samalla satuili taas muita juttuja.
      Koska en ollut aikaisemmin kuullut Mytömaaneista niin en osannut edes arvata että näin sairaita ihmisiä on olemassakaan. Laitoin sitten yks päivä Googleen hauksi valehteleva ihminen ja sieltä se sitten löytyi. Aluksi se oli aika järkytys vaikka tiesin tarkalleen että tämä kaveri valehtelee melkeinpä kaiken. Se oli kuitenkin jostain syystä järkytys että tämmöisiä henkilöitä on ihan oikeasti. Epäilin jo välillä itseänikin että minussa on jotakin vikaa kun tämmöistä epäilen. Se kuitenkin osoittautui nyt todeksi ja hyvä niin. Huojentava tietää vaikkakin surullista.

      Mielessäni on nyt ajatus että ilmoitan hänelle että tiedän nyt tämän henkilön oikean sairauden. Pitkään hän on selitellyt minulle lukuisista sairauksistaan, jota myös olen koko ajan epäillyt. Ne olivat vain selityksiä, senkin vaistosin.
      Olisin vieläkin valmis auttamaan häntä mutta epäilen suuresti että mies häipyy hyvinkin nopeasti, kerrottuani tietäväni totuuden. Onhan se varmaan aika noloa että jää kaikesta kiinni
      En kuitenkaan enää jaksa kuunnella näitä tarinoita ja muitten ihmisten haukkumisia.

      Jos täällä on joku joka sairastaa tai on sairastanut tätä patologista valehtelua niin vois hiukan antaa neuvoja. Miten itse haluaisitte että teille ilmoitetaan tällaisesta. Joko suoraan tai kiertäen ja kaartaen? Vai onko ylipäätään mitään järkeä ilmoittaa tästä. Voihan olla että kaveri on niin sairas ettei edes itse tunnista sairauttaan. Mutta jos näin on ja ihminen on todella näin sairas niin eikös silloin pitäisi jo ilmoittaa johonki.

      Kaveri on saanut jo monta kertaa aika voimakkaita raivokohtauksia ja en ole varma kuinka pahaksi tämmöinen voi lopulta johtaa. Mutta aika pelottavalta on näyttänyt. Kaverit sillä vaihtuu aika tiheään ja senkin nyt ymmärrän että miksi. Kuka normaali nyt tämmöistä satuilua jaksaa kuunnella päivästä toiseen.
      Itse kuitenkin haluaisin ennemmin auttaa kuin heittää hyvästit.

    • lähellä on yksi

      Minäkin kuulisin tästä kun lähipiirissä on yksi valehtelija. Valehdellaan melkein joka asiasta vaikka ei tarvitsis. Satuja tulee tuon tuosta ja ovat vielä niin läpinäkyviä että ei jää arvailujen varaan. Voiko sairaaloista valehtelijaa auttaa mitenkään?

    • psylietrist

      Useat psykiatriat ovat patologisia valehtelijoita.

      • uuuuno

        sitähän tässä varmaan kysyttiinkin

      • mytopsykat
      • Anonyymi
        mytopsykat kirjoitti:

        Nimenomaan mytomaanit hakevat psykiatreiksi.

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Mytomania
        Kannattaa tutustua myös munchausenin syndroomaan wikipediassa.

        Lääkärilehdessä on artikkeli 'Lapselle sepitetty sairaus'. 16.2.2018 7/2018 vsk 73 s. 426 - 431. Tällaista aikuisen harjoittamaa kaltoinkohtelua on vaikea tunnistaa ja se voi johtaa lapsen vammautumiseen tai kuolemaan.

      • Anonyymi

        Siis valehtelu joita on aina muut ihmiset. Niin se on kun valehdellaan?

    • onko tämä rakkautta?

      Menin myös naimisiin valehtelijan kanssa ja olen nyt aivan murskana kun talous ja elämä on aivan kuralla. Mistään asiasta ei voi olla varma, sillä tarina on niin uskottava, vaikka tarkemmin ajatellen aukkoja löytyy. Aina välillä paljastuu sitten iso pommi kun valhetta ei voi enään piilottaa, esim. vuokrat maksamatta ja ulosotto hakee maksuja minulta vaikka en ole ko. asunnossa edes asunut. Avaamattomia perintätoimiston kirjeitä on iso kasa, mutta ne on kuulemma kuitteja ja minä uskoin. On kuulemma iso säästötili, mutta mistään ei löydy yhtään tiliotetta tai muuta joka todistaisi asian. Samoin mistään muustakaan väitetystä omaisuudesta ei löydy mitään tositetta ja pahasti näyttää siltä, että kaikki rahat menee elämiseen ja suuret laskut jäävät lopulta minun maksettavaksi, koska syystä tai toisesta kaikki sopimukset on täytynyt tehdä minun nimissäni, syitä tähän löytyy monia, taitaa olla valhetta nekin kaikki. Odotan vain seuraavaan pommia ja että menetän omat luottotietoni tämän takia.

      • tavallaan uhri

        ilmoitin miehelle että tiedän kaiken hänen valehtelusta ja että haluaisin auttaa häntä. Tapasimme vielä pari kertaa ja keskustelimme aika syvällisestikin valheista.
        Mies myönsi kaikki valheensa ja sanoi ettei hän voi sille mitään. Haluaa näin saada kavereita ja että hänestä välitettäisiin. Kerroin että valehtelemalla et saa kavereita vaan ennemmin tai myöhemmin jäät kiinni ja menetät nekin kaverit. Asia jäi hautumaan ja pidin jonkun aikaa etäisyyttä. Kuulin ystävältä että hän olisi käynyt oikein sairaalasta kysymässä apua ja että mihinkä hän voisi kääntyä. Oli kuulemma saanut anan mielenterveystoimistoon.
        Tapasin sitten hänet sattumalta kylillä ja sama mies siellä edelleen oli. Valheita tai satuja tuli suupielestä. Työpaikastaankin oli saanut potkut kun oli mennyt valehtelemaan asiakkaille ja näin saanut harmia ulkopuolisillekin.
        Päätin että en enää tapaa häntä kun tämä alkaa vaikuttamaan jo omaan mielenterveyteenikin. Tämä on kuitenkin pieni kylä johonka on aika vaikea piiloutua. Sen nyt todistin ettei patologinen valehtelija voi parantua ellei itse sitä halua. Työpaikallakin olen tästä jutellut ja kaikki ovat sitä mieltä että unohdan koko mies. Odottelen nyt pelolla että miten tässä käy

      • onko_tämä_rakkautta

        Jatkoa vuoteen 2013. Luottotiedot menneet, velkaa kymmeniä tuhansia. En voi edes uskoa, että kirjoitin jo useampi vuosi sitten aiheesta ja olen edelleen koukussa. Patologinen valehtelija todella osaa asiansa ja pystyy peittämään suuretkin valheet. Aluksi luulin valheiden liittyvän lähinnä raha-asioihin, mutta kuinka väärässä olen ollut. Todellisuudessa valheet ulottuvat koko elämään ja kaikkiin hänen ympärillään, jopa omiin lapsiin. Vaimoni on valehdellut perhe suhteensa, lapsuutensa, työpaikoista, terveysasioista (on vakavasti sairas, mutta hoidot on valhetta), tuloista, säästöistä, omaisuudesta, ystävistä, pettänyt, huijannut, lainannut rahaa, varastanut rahaa, jättänyt kaikki laskut ja vuokrat maksamatta ja tehnyt muista syntipukkeja, jopa lapsista. Nyt on välit poikki aikuiseen lapseen kun on huijannut tältä paljon rahaa ja se on sentään vähän herättänyt hänet tästä fantasiamaailmasta, mutta vain suuren marttyyrin rooliin kun hän ei ymmärrä mitä on tapahtunut ja vika on hänen ystävänsä, jota hän on myös huijannut ja jonka kanssa on pettänyt minua. Pettämisiä on useita. Kaverisuhteet ovat menneet, sukulaisuhteet minun puolelta ovat menneet, talous on mennyttä, luottamus on mennyttä. Mutta kertaakaan hän ei ole myöntänyt valehdelleensa, vaan aina on selitys ja jos epäilen, niin syyttää minua hänen painostamisestaan kun muutenkin on vaikeaa ja sitten syyttää minua tai muita tilanteesta. Mitä enemmän olen asioita selvitellyt, sitä syvemmälle olen vajonnut valheiden suohon. Nyt on aika laittaa asialle piste. Parisuhteen tärkeimmät asiat ovat rehellisyys, luottamus, avoimmuus ja kunnioitus ja listan neljännellä ei ole merkitystä jos kolmea ensimmäistä ei ole.

    • MrJuha82

      Minä oon tietääkseni rehellinen, mut en oo varma.
      En tunne edes itteäni, joten.

      • MrJuha82vaan

        Olen erakko, vailla ystäviä.
        Mulla on SUOJAMUURI.
        Mut on diagnosoitu paranoidiksi ja mulla on todettu olevan voimakas ahdistus ja keski-vaikea masennus.
        Lisäksi olen estynyt persoona.

      • jepppp

        Suurinpiirtein samanlainen ongelma etten itseäni oikein tunne.
        Ajan kanssa vain pohdiskelee. Diipiksi on mennyt ajatteluni.
        Vakavasti mietin olenko valehtelija vai en. Olen kumminkin sitä mieltä etten ole.
        Aikoinaan pystyin valehtelemaan ja vähän siitä myöhemmin minulle sanottiin etten osaa valehdella ja tuli fiilis että näin se pitääkin mennä ja voin taas valehdella mutta nykyään tuntuisi hankalalta jotenkin jollain tapaa.
        Vihaan paskanjauhantaa/jauhajia jotka tekee sitä vain itseään ajatellen, hävetkää..
        Ne jotka ei voi sille mitään ja haluaa siitä eroon, tsemppiä!

      • MrJuha82
        jepppp kirjoitti:

        Suurinpiirtein samanlainen ongelma etten itseäni oikein tunne.
        Ajan kanssa vain pohdiskelee. Diipiksi on mennyt ajatteluni.
        Vakavasti mietin olenko valehtelija vai en. Olen kumminkin sitä mieltä etten ole.
        Aikoinaan pystyin valehtelemaan ja vähän siitä myöhemmin minulle sanottiin etten osaa valehdella ja tuli fiilis että näin se pitääkin mennä ja voin taas valehdella mutta nykyään tuntuisi hankalalta jotenkin jollain tapaa.
        Vihaan paskanjauhantaa/jauhajia jotka tekee sitä vain itseään ajatellen, hävetkää..
        Ne jotka ei voi sille mitään ja haluaa siitä eroon, tsemppiä!

        Niin, tunnen että traumat kiusaamisesta ja muutenki niin tympääntyny ihmisiin ettei halua mennä töihin ja lisäksi on voimattomuuden tunnetta/keskivaikea masennuksen oireita sekä burn out.
        Voimakas ahdistus saatiin hallintaan lääkityksellä.
        Työkyky on olemattoman huono, mut johtuuko sairaudesta vai laiskuudesta??
        Enemmän tuntuisi henkiseltä väsymykseltä.
        On ihmispelkoa ja on kiusatuksi tulemisen pelkoa ja kokemuksia.

        Silti joskus epäilee itteään...fakta on kuitenki se, että minua on kiusattu koko ikäni.
        Se on jäätävä fakta kuitenkin.

      • MrJuha82
        MrJuha82 kirjoitti:

        Niin, tunnen että traumat kiusaamisesta ja muutenki niin tympääntyny ihmisiin ettei halua mennä töihin ja lisäksi on voimattomuuden tunnetta/keskivaikea masennuksen oireita sekä burn out.
        Voimakas ahdistus saatiin hallintaan lääkityksellä.
        Työkyky on olemattoman huono, mut johtuuko sairaudesta vai laiskuudesta??
        Enemmän tuntuisi henkiseltä väsymykseltä.
        On ihmispelkoa ja on kiusatuksi tulemisen pelkoa ja kokemuksia.

        Silti joskus epäilee itteään...fakta on kuitenki se, että minua on kiusattu koko ikäni.
        Se on jäätävä fakta kuitenkin.

        Mielenkiintoa asioihin ei oo palijoa.
        Enemmän makaamista ja tietokoneella lojumista.
        ERAKOITUNUT.

      • MrJuha82
        MrJuha82 kirjoitti:

        Niin, tunnen että traumat kiusaamisesta ja muutenki niin tympääntyny ihmisiin ettei halua mennä töihin ja lisäksi on voimattomuuden tunnetta/keskivaikea masennuksen oireita sekä burn out.
        Voimakas ahdistus saatiin hallintaan lääkityksellä.
        Työkyky on olemattoman huono, mut johtuuko sairaudesta vai laiskuudesta??
        Enemmän tuntuisi henkiseltä väsymykseltä.
        On ihmispelkoa ja on kiusatuksi tulemisen pelkoa ja kokemuksia.

        Silti joskus epäilee itteään...fakta on kuitenki se, että minua on kiusattu koko ikäni.
        Se on jäätävä fakta kuitenkin.

        Laiskuuden ja henkisen väsymyksen ero on kuitenki aika selvä.
        Sen huomaa kyllä.
        Joskus sitä haluaa oikein lenkille lähteä, mut ei tahdo tulla mitään lenkkeilystä, koska puuduttaa hermoja.

      • Lpors
        MrJuha82 kirjoitti:

        Niin, tunnen että traumat kiusaamisesta ja muutenki niin tympääntyny ihmisiin ettei halua mennä töihin ja lisäksi on voimattomuuden tunnetta/keskivaikea masennuksen oireita sekä burn out.
        Voimakas ahdistus saatiin hallintaan lääkityksellä.
        Työkyky on olemattoman huono, mut johtuuko sairaudesta vai laiskuudesta??
        Enemmän tuntuisi henkiseltä väsymykseltä.
        On ihmispelkoa ja on kiusatuksi tulemisen pelkoa ja kokemuksia.

        Silti joskus epäilee itteään...fakta on kuitenki se, että minua on kiusattu koko ikäni.
        Se on jäätävä fakta kuitenkin.

        Kiusaaminen pilaa monesti ihmisten elämät. Aiheuttaa yksinäisyyttä ja ujoutta ja syrjäytymistä ja pakkoselibatiaa. Kiusaamista voi tulla monelta taholta. Kiusaamisen tärkein tunnusmerkki kuitenkin on, ettei henkilö itse pidä siitä, ja sellaiset tilanteet voivat traumatisoida.

      • Anonyymi

        Ei ihminen ole rehellinen, ihmisyyteen kuuluu valehtelu.

      • Anonyymi
        MrJuha82 kirjoitti:

        Laiskuuden ja henkisen väsymyksen ero on kuitenki aika selvä.
        Sen huomaa kyllä.
        Joskus sitä haluaa oikein lenkille lähteä, mut ei tahdo tulla mitään lenkkeilystä, koska puuduttaa hermoja.

        Mullaki jo pururadan ajattelu rassaa, saati että sillä pitäis juosta.
        Eip Oo hääppöstä.

    • epäilyjä

      Mitä tehdä jos on epäilys mutta ei kehtaa sanoa mitään?
      Keskusteluthan ovat hyvästä mutta jos se onkin pääni sisäistä se epäilys epäaitoudesta?
      Joko olen pipi päästäni tai huomaan epäaitouden oikeasti.

      • epäilyjä

        ps. Esitys ja huomion halu on huomattu kyllä joka tuntuisi olevan sitä johon sanoisi henkilölle"kasva vielä"..

    • jussi ,xv

      täälä kokemusta myös tuolaisesta valehtelusta tyttö ystäväläni todettu epävakaa personalisuus häiriö ja voi jeesus sitä valehtelun määrää joskus olen joutunut riita tilanteisiin hänen takiaan kun hän puhuu aivan puuta heinä ja jälkeen päin saanut tietää että toinen puhunut seläntakana täyttä P kaa nytten olen huomanut hänen usempaan kertaan tekevän tätä samaa asiaa hänen facebookisaan hänen naapurileen jolle hän on kertonut meidän riidat aina justiinsa niin että hän on se uhri ja martiyyri ja minä en edes tunne hänen naapureitansa hän jakelee minun facebook tietojani kavereileen että menkää menkää nyt katomaan sen sivuja ja selitää aivan täyttä palturia ja ihmisille jotka eivät edes minua tunne eivätkä ole edes koskaan tavaneetkaan ja jos meillä tulee pienikin riidan tynkä että vihjasen hänele että hän olisi valehdellut niin heran jumala mikä riehunta siitä alkaa ja meteli siksi en viitsi hänele edes kertoakaan enään oikein mitään asioita vaan mietin hyvin tarkaan kaiki asiat mitä voin sanoa hänele ja mitä en olen tätä seuranut nytten 2 vuotta ja tämä on aivan kuin JOUTUISI koko ajan taistelemaan omaa kumpaniansa vastaan joka asiassa en ole vielä hänen valheitaan hänen ystävileen koska hän unohti joskus facebookinsa auki viestit ja sieltä pisti silmään että mitä hän oikein puhu ja hänellä valtava itse tunto ongelma omasta kelpamisestansa muile eikä hänellä YSTÄVIÄ OLEKAAN ja YMMÄRÄN KYLLÄ SYYN koska hän esitää koko ajan aivan muuta mitä oikeasti on

    • Onko vielä elämää

      Vaimoni elämässä on jotakin sellaista mitä minä en ymmärrä. Hän valehelee kaikessa mahdollisessa, ja kaikille mahdollisille ihmisille lähellä ja kaukana. Aloin nähdä hänen ongelmaansa vasta kahdeksan avioliitto vuoden jälkeen. Hän paljastui kun eräs henkilö sattui kysymään minulta asiasta jota ei ollut lainkaan tapahtunut ja vaimoni oli kuitenkin kertoillut ko. valhetta ympäri maailmaa. Sen tapahtuman jälkeen aloin tarkkailla hänen käytöstään ja huomasin kauhukseni, että joka kerran kun hän suunsa avaa, hän jättää puheistaan jotakin pois, tai lisää niihin varsin taitavasti sellaista mikä ei edes liity po. asiaan. Hän on tällaisessa huippu taitava. Hänellä on eräänlainen valehtelijoiden klubi ympärillään, jossa hänen valheensa vielä jalostuvat, ja joka toimii samalla paikkakuntamme sylttytehtaana.

      Yhtenä päivänä viime vuoden lpulla havaitsin, että hän oli valehdellut minulle 12 vuotta. Ihmettelen nyt miksi en herännyt aiemmin. Olin uskonut hänen juttujaan ja uskonut että hän oli tehnyt asioita joista olimme sopineet. Yhtäkkiä havaitsin, että mikään ei ollut totta. Täytyy myöntää, että kaikki vaaran merkit olivat ilmassa, mutta en jostakin syystä nähnyt niitä. Olimme käyneet joitakin kertoja perheterapiassa, jossa heräsin lopullisesti, kun jouduin kuulemaan vaimoni jatkuvaa valehtelua terapeutille. Totta hänen puheisaan ei ollut edes siteeksi, mutta puheet olivat niin taitavasti sommiteltuja, että itsekin olin niitä vuosikaudet uskonut. Itselleni ei puheenvuoroa noissa tilanteissa siunaantunut, koska kun aloitin, minut keskeytettiin eikä annettu puhua loppuun yhtään lausetta. (naisterapeutti).

      Olin työhaastattelussa, jossa yllättäen selvisi vaimoni käyneen puhumassa selkäni takana täyttä p..... joka selvisi työhaastattelijan kanssa käymästäni keskustelusta. Keskeytin haastattelun koska vaimoni oli sotkenut valheillaan asiaan jo kuolleen henkilön, joten luovuin uudesta työtehtävästä, enkä suostunut enää syntipukiksi. Katkaisin kaikki siteeni vaimoni vaikutuspiiriin. Kaikki omat virheensä ja valheensa hän kääntää taitavasti minun tekemikseni. Kun hän jää kiinni itse teosta, on vastaus, itsestäsi puhut tai itse olet sanonut ja jne. Jos hän sattuu sanomaan yöllä, että on päivä, niin se on sitten päivä, eikä hän koskaan anna periksi missään asiassa. Hän kehottaa omaa lastaan valehtelemaan opettajalle päin naamaa, johon lapsemme ei suostu, ja siksi lapsi ja minä saamme vihan päällemme. Häneen ei saa minkäänlaista aitoa kontaktia, eikä hän pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan lainkaan.Hän antaa lupauksia, mutta kaikki jää vain lupauksiksi, eikä hän tunne myöskään vastuuta sovituista aikatauluista, hän myöhästyy kaikkialta ja nekin ovat minun tai lapsen syytä. Hän ei kestä rehellistä palautetta, mutta imartelu ja valheellinen positiivinen palaute ja kehuminen saa hänet haltioitumaan.

      Mielestäni hän hakee kokoajan toisten huomiota, ja pyrkii olemaan kaiken keskipisteenä, ja samalla polkee minut maan rakoon. Hän käy valheillaan kauppaa ihmissuhteilla ja ystävillä. Vuosikausia hän on mitätöinyt minun ihmisenä olelemisen ja itsenä olemisen oikeuden ja mahdollisuuden. Jatkuvasti paljastuu uusia ja uusia valheita joita hän on jakanut maailmalle. Minun mainettani hän mustannut kaikille kansainvälisille yhteityökumppaneille samoin kuin kotimaassakin. Tulevaisuus ei siis näytä näiltä osin kovin valoisalta. Enää en voi luottaa hänen uskollisuuteenkaan, koska silläkin alueella näyttää olevan jotakin vinossa. Täysin käsittämätöntä on hänen käytöksensä esim. sellaisessa tilanteessa, jossa hän jää kiinni vaikkapa sopimattomasta käytöksestä, huutamisesta tai jostakin muusta, hän vain toteaa tunteetomasti ilmeenkään värähtämättä. En ole tehnyt, itse olet jne. Luottamusta en enää tunnista häntä kohtaan.

      Edessä on umpikuja, kun hän ei suostu keskustelemaan, enkä tiedä mistä tällaiseen voisi saada edes minkäänlaista apua. Kuka voisi tietää, kun minulle monet ovat sanoneet, ettei apua saa kun ao. henkilö ei itse halua.

    • jda

      Psykiatria ilmeisesti houkuttelee patologisia valehtelijoita alalle, koska jatkuva valehtelu koko alan luonteesta kuuluu toimenkuvaan.
      Onko olemassa patologista totuudenpuhumista?

      • Anonyymi
      • Anonyymi

        Mummi opetti taan, mee maakellarii tunniksi julkisella valheesta.

    • koiruus

      Olen miettinyt, että olenkohan patologinen valehtelija? Jäin tänään kiinni todella isosta valheesta. Se aiheutti läheisille tuskaa ja kaikkea mitä valehtelu nyt yleensä aiheuttaa. Olen viime aikoina kiinnittänyt asiaan enemmän huomiota. Olen jäänyt tavallista isommista asioista kiinni. Olen valehdellut mm. rahoista, joita minulla ei ole.
      En ymmärrä, mikä minua vaivaa. Tänään tajusin, että olenkohan mahdollisesti patologinen valehtelija. Eräs tärkeä ihminen joutui vaaratilanteeseen takiani. Tai siis valehtelujeni takia. Eli siis minun takia. En tiedä enää, että mitä tekisin. En kuitenkaan ole niinkään yrittänyt ajaa omaa etuani. Tai kun tarkemmin ajattellen niin olen. Olen yrittänyt pelastaa itseni monta kertaa, ja aina valheella. Pitäisikö hakea ammatti apua ennkuin mitään vakavampaa sattuu? Olenko siis patologinen valehtelija? Jotenkin tuntuu, että olen.

    • alamainen11111

      Aika raskaita ihmisiähän nämä ovat. Meidän terminaalipäällikkö Ari on patologinen valehtelija ja kyllä tää työnteko on aika raskasta sen kanssa. Se on aina paras ja tietää kaiken....

    • mieletöntä luettavaa

      Luin juuri kaikki tämän ketjun viestit. Wau! Tämä ketju on ehdottomasti täynnä niin mielenkiintoisia kertomuksia, että voin vilpittömästi sanoa, että tämä ketju on mielenkiintoisin ketju, mitä milloinkaan olen lukenut! - Ja minulla on sentään jo jonkin verran ikää ja maailmallakin olen ollut.

      Todellisuuden tajuani ravisteltiin! Joo-o, mieheni valehtelee uskottavasti etenkin sen takia, että toisinaan hän on hyvin rehellinen. Ehkä siksi tämä oli tajuntani räjäyttävä ketju, koska itse olen umpirehellinen, samaten perheeni (vaikka muuta kahjoutta onkin...). En oikeasti edes tiennyt, että ihmiset voivat valehdella ihan isostikin. Ihan totta.

    • xcortextytsy

      "Tunnen" yhden 30 naikkosen joka oli ennen psykologian opiskeluitaan patologinen valehtelija, sekä opiskeluidensa aikana patologinen valehtelija ja myös vielä opiskeluidensa jälkeenkin patologinen valehtelija. Ei ainakaan UTAn psykkan laitoksella ollut mitään vaikutusta taipumuksiin.

    • esittääparempaa

      Noita valehtelijoita tuntuu olevan nykyään joka nurkan takana.
      Jolloin tavoin valehtelijat ovat itse rikkinäisiä,sairaita,epätoivoisia,yms. ihmisiä.
      Ja tämä on lisäntynyt huimasti yhteiskunnassa,joka ei katso ihmisen asemaa.
      Usein valehtelija pyrkii peittämään ongelmansa valehtelullaan tai peittää todellisuuden asioihin,koska heidän pitää näyttää parempaa kuin ovatkaan.

      • Anonyymi

        Onkos valehelulla merkitystä jos ei siitä jää ikinä kiinni, vai jatkuuko kaikki rikollisen "normaalisti"

    • älä.usko.ketään

      Poliitikot ja poliisit ovat patologisia valehtelijoita ja lain suomalla oikeudella. Poliisi on vielä narsisti paska. Se onkin vaatimus päästä poliisikouluun.

    • Onko_täällä_ketään

      Jos vielä onnistun uppaamaan yhtään tätä keskustelua, minua kiinnostaisi kuulla patologisten valehtelijoiden lähimmäissuhteista. Oma kokemukseni on läheisestäni, joka on ripustautunut minuun poikkeavalla tavalla. Yrittää pitää minut lähellään ja ajoittain myöntää vian olevan hänessä. Toisaalta jatkuvasti valehtelee ja valheidensa avulla yrittänyt aina painaa minua ihmisenä alaspäin ja tuhota itsetuntoni. Hän on elämässäni monesta syystä ja olen oppinut suodattamaan hänen juttunsa aika hyvin. Kiinnostaisi kuulla ihmisten ajatuksia siitä, miksi patologinen valehtelija samalla ripustautuu läheisiin ihmisiin, samalla pyrkii vahingoittamaan heitä valheillaan? Kyse ei tunnu olevan vain siitä, että valheiden avulla pyritään luomaan itsestä jotakin tiettyä kuvaa toiselle ihmiselle, jotta tämä pysyisi lähellä, vaan myös kaikesta huolimatta satuttaa tätä?

    • Kesäpojanheila

      Mullakin on omakohtainen kokemus patologisesta valehtelijasta. Samalla tämä on myös tarinani siitä miten olin toinen nainen ja varsin tyhmä sellainen. Tutustuin viime kesänä aivan ihanaan mieheen, joka oli naimisissa. En tahtonut ryhtyä mihinkään, mutta hän "piiritti" minkä kerkesi. Lopulta suostuin yhteydenpitoon ja sain kuulla kuinka hänen avioliittonsa on onneton ja kuinka ovat sopineet vaimon kanssa erosta heti kun jompi kumpi löytää jonkun jonka kanssa haluaa jatkaa elämää. Ja minä olin nyt se ihminen. Ihmeellinen, ihana, rakas ihminen. Kertoi minulle hyvin elävästi mikä avioliitossa on vikana (vaimo on tunteeton, ei halua seksiä, arvostelee ja haukkuu kavereiden kuullen, ei suostu nukkumaan yhdessä, ei ole kiinnostunut mistään miehensä harrastuksista tai tekemisistä, tuossa nyt vaan esimerkkejä) ja miksi haluaa siitä pois. Uskoin. Se oli erittäin suuri virhe. Jo muutaman ensipuhelun ja tapaamisen jälkeen tuli eteen asioita, joita ihmettelin. Sellaisia mahdottomuuksia. Osasi aina selittää asian tai jos ei osannut niin kimpaantui minulle kun epäilin. Silloin vielä en tiennyt tällaisesta sairaudesta, joten pahoittelin epäilyjäni ja annoin asian olla. Jokaisen tapaamisen päättyessä itkettiin yhdessä eroa ja pitkää välimatkaa. Viestejä ja puheluita kulki kymmenittäin. Sovittiin tapaamisia. Tehtiin tulevaisuuden suunnitelmia. Oltiin älyttömän onnellisia. Hän ei peitellyt tunteitaan missään, liikkui kanssani avoimesti, vei minut jääkiekko-otteluun syntymäkaupungissaan ja vanhempiensa taloon saunomaan, kun vanhemmat olivat poissa. Vietimme pari viikonloppua hänen mökillään, kaupungissa jossa hänellä asui myös sukulaisia. Hän oli minun luonani viikon, tutustui äitiini ja rakkaimpaan ystävääni. Kävimme risteilyllä Tukholmassa. Keikkailin hänen mukanaan suosikkibändimme keikoilla ja kävimme myös yhden hänen suosikkibändinsä keikalla. Mikään ei vaivannut, oli kuulemma sama vaikka vaimo saisi tietää. Kertoi minulle jatkuvasti kuinka riitelivät erosta, kuinka olivat sopineet kaikenlaisista asioista, kuinka hänen oman elämän järjestelyt sujuivat. Katselimme yhteisiä asuntoja ja rupesin hakemaan töitä hänen kotikaupungistaan. Hän täytti mieleni ruusuisella tulevaisuudella, katseli sormuksia, ilmoitti vievänsä minut alttarille heti kun mahdollista. Vietin elämäni parasta aikaa, vaikka aina välillä ihmettelinkin hänen puheitaan. Ensin väitti olevansa riidoissa vaimon kanssa, mutta seuraavaksi puhuikin tämän kanssa puhelimessa ihan normaalisti kuulumisia. Selitti minulle olevansa yön töissä, mutta kyseisenä yönä olikin lenkillä koiran kanssa ja puhui kanssani puhelimessa. En edes tajunnut kysyä miksi työt olivat "peruuntuneet". Pahin tilanne tuli eteen kun minun oli tarkoitus taas mennä hänen luokseen mökille. Pari päivää ennen kertoi pojan olevan sairas. Sairaus paheni ja sinä päivänä kun olin menossa, joutuikin lähtemään viemään poikaa yliopistolliseen sairaalaan. Oli kertonut minulle kuinka poika hikoili, pelkäsi, näki painajaisia, oli hysteerinen ja mitä lie. Kaikki oireet ja lääkitys kerrottiin viesteillä erittäin asiantuntevasti ja kun kyselin lisätietoja ja olin huolissani, sain vastaukset ja taas lisää tarinaa. Mutta sillä kertaa kanssani ei suostuttu puhumaan. Hieman ihmettelin, mutta annoin olla, koska tietenkin isä oli äärettömän huolissaan lapsestaan ja minä olin siinä vaiheessa toissijainen. Lähdin kuitenkin matkaan, koska oli sitä mieltä, että voidaan viettää pari päivää yhdessä. Kyseessä oli syntymäpäiväviikonloppuni, joten se oli hyvin merkitsevä. Sen viikonlopun tapahtumat olivat lopulta sellaiset, etten niistä halua kertoa enempää. Ei edes tavattu ja valheet vaan jatkuivat. Tämän jälkeenkin onnistui vakuuttamaan minut ja pyyteli ystäviltäni anteeksi miten kurjasti oli kohdellut minua. Kaikki lankesivat hänen tarinoihinsa. Myöhemmin minulle selvisi, ettei edes poika ollut sairas vaan olivat viettäneet perheen kesken päivän seikkailupuistossa. Kun vihdoin ja viimein myönsin itselleni, että oli valehdellut minulle koko ajan, rupesin kasaamaan "todistusaineistoa" kaikista niistä asioista, joista epäilin hänen valehdelleen. Jossain vaiheessa otin näitä hänen kanssaan puheeksi niin sainkin vastaani valtavan viharyöpyn. Minua syytettiin stalkkeriksi, sekopääksi, tyhmäksi, uhattiin liivijengillä (joka tulisi telomaan ainakin polveni), varoitettiin pilaamasta hänen elämää tai saisin katsella olkani yli koko loppuelämäni. Mitään vastuuta teoistaan ei ottanut, kaikki tapahtunut oli minun vikaani. Sitten taas välillä (viimeksi alle kuukausi sitten) hokee rakkauttaan, ikäväänsä ja pyytää anteeksi kun särki sydämeni. Ja edelleen valehtee asioista, nyt vaan huomaan ne. Epäilen hänellä olevan muitakin mielenterveysongelmia, koska ei kukaan voi muuten olla tuollainen tuuliviiri. Hänen takiaan menetin luottamuksen ihmisiin ja luottamuksen palautuminen vie varmasti aikaa. Vaikka välillä kärsin suuresti niin olen ymmärtänyt, ettei vika ole minussa. Jouduin huijarin uhriksi.

      • Anonyymi

        Missä kaupungissa tämä tapahtui? Kuulostaa tutulta..

    • Briljantti

      En tiedä, pääseekö pantteri koskaan pilkuistaan. Mulla oli 70-luvulla valehteleva poikakaveri, ikuista saamatonta haaveksijatyyppiä. Hän sanoi saaneensa hyvän työpaikan ja työsuhdeauton, jota en koskaan nähnyt. Hän lähti aamuisin "työhön" ja iltaisin nähtiin. Selvisi, että hän oli päivät vanhempiensa kotona lukemassa Aku Ankkoja.
      Kaikkein pahin juttu oli, kun tultiin yhteisten tuttujen luota, ja pihalla oli yhden heistä auto. Valehtelijani sanoi menevänsä kokeilemaan sen jousitusta. Kielsin, mutta hän meni silti rynkyttämään auton takapäätä, jolloin hälytys (joka niihin aikoihin oli vielä uutta) alkoi ujeltaa. Hän tietämättäni valehteli auton omistajalle, että minä olin rynkyttänyt sitä, vaikka tosiasiassa kielsin häntä sitä tekemästä. Vale tuli ilmi vasta vuosia myöhemmin toisen tutun kautta. En tiedä, tuliko asia korjattua lopulta auton omistajalle.
      Se romanssi jäi onneksi lyhyeksi muutenkin, harmittaa vain, etten saanut tietää sitä autojuttua, vaan oltiin sen jälkeen yhdessä jonkun aikaa. Vatuttaa tosi pahasti vieläkin.

    • salapoliisi

      Yläasteella mun kaverin elämässä tapahtu paljon. Jos sen elämän perusteella ois tehty saippuasarjan käsikirjotus, se olis saanu murska-arviot koska se ois ollu epäuskottava, niin paljon oli kaikkia isoja juttuja. Raskauksia ja keskenmenoja, rikollisia poikaystäviä (muutenkin tosi monia miehiä jotka poikkeuksetta aina vanhempia ja joista pari oli myös julkisuudesta tutuhkoja henkilöitä), isoja terveysriskejä ja sairaalahoitoja. Hysteerisesti salasi kaiken porukoiltaan, niitten tietoon ei päätyneet mitkään sairaalakäynnit eikä edes lopulta synnytys. Ja oltiin alaikäsiä siis.

      Aloin epäillä jo peruskoulussa, mutta en halunnut ja jaksanut ajatella asiaa sen syvällisemmin. En halunnut tietää. Asia kuitenkin vaivaa mua vieläkin, vaikka edellisistä jutuista on kolme vuotta.

      Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä hullummalta kuulostaa, että kellekään olisi voinut tapahtua kaikki toi. Tarina on aukoton, eikä mulla ole todisteita siitä, että tarinan pääpiirteet olisi valhetta. On pari pientä faktaa, jotka eivät ole voineet pitää paikkaansa ja yks kuva, joka on google-kuvahausta. Mutta niiden lisäksi ei ole vedenpitäviä todisteita. En voi oikein puhua kellekään, koska jos oonkin väärässä, ja kaikki tää sitten kuitenkin on oikeesti tapahtunut, pilaisin kaverini elämän. Tunnen myös samalla syyllisyyttä siitä, että epäilen kaveriani. Mutta luultavasti tän takia mun on vaikea luottaa ihmisiin, ja en jaksaisi elää enää epätietoisuudessa.

      Kuinka aukottomia valhevyyhtejä yksi ihminen pystyy pitämään yllä ja vielä vuosia? Kuinka paljon vaivaa valheidensa eteen esim. patologinen valehtelija on valmis näkemään?

    • valesankaritar

      On kokemus työkaverista, joka oli ainutlaatuinen säheltäjä. Hän halusi tehdä aina vaikutuksen kaikkiin. Ihmisten huomio oli hänelle yhtä tärkeää kuin happi. Varmastikin hän oli myös narsistinen tapaus. Valehteli ummet lammet, varastelikin. Hän puhui keksimäänsä pahaa ihmisistä esim. savustaakseen nämä vaikeuksiin tai täysin pois työpaikalta. Ämmä oli mestari sotkemaan ihmisten välejä. Suuri osa väestä näytti kuitenkin ihailevan ja uskovan häntä. Monet myös pelkäsivät eukkoa, joka kehuskeli suhteillaan.

      Jotenkin patologinen tapaus hän oli. Hänellä oli myös rahavaikeuksia, velkaa, vekseleitä, lainaa pyytämässä - aina. Ei selvinnyt, mihin hänen rahansa katosivat. Töitä hän ei juurikaan tehnyt, vaan kierteli työpaikalla puhumassa paskaa. Näki paljon vaivaa pitääkseen valheiden verkkonsa koossa. Se oli hänen elämäntyönsä.

      • Anonyymi

        Sama mies kertooitsestään ja valehteleekin!

    • Miksijuuriminä

      Olemme olleet kihlattuni kanssa yhdessä kohta kolme vuotta ja suhde alkoi heti valehtelulla minkä minä uskoin aluksi todeksi. Toinen väitti asuvansa amerikassa nuorempana ja pelaavansa jääkiekkoa ja takas suomeen muutaessa oli saanut monia sopimustarjouksia että pääsis jenkkeihin pelaamaan. Joka viikko hän "kävi" useita tunteja kestävissä harjoituksissa mutta todellisuudessa hän vain oli kotona pelaamassa xboxilla tai katsomassa telkkaria. Valehteli myös että on iha hirveesti kavereita ja oli millo missäki niitten kanssa ja suurimmaks osaks oli tyttöjä ja aiempia suhteita oli olevinaan ihan hirveesti mut todellisuudessa oli takana vaan yks pikku juttu mitä ei voi tavallaan sanoa edes suhteeksi. Alussa myös valehteli että hänen äitinsä oottaa pikkuveljee ja ku se "synty" ni lähetteli googlesta ottamia kuvia mulle ja yritti sillä todistella et se on oikeesti olemassa. Valehtelee vähä välii muistaki pienemmistä asioista mistä ei ois mitää syytä valehdella ja sanoo aina parantavansa tapansa mut silti tulee uusia valhteita koko ajan esiin. Syyttää mua siitä ku en voi luottaa siihen vaik siihen on järkevä selitys mut toinen ei usko sitä. Osa valheista jatku pitkälle koska ollaan kaukosuhteessa edelleenkin ja alussa ei nähty ni pysty pitää hyvin asiat salassa. Vaikka sain asoita selville niin hän ei myöntänyt vaan sanoi että ne on ihan totta tai suuttui hirveesti. Itsellä on syömishäiriö ja vaikea masennus mikä on vaan pahentunut kaikista valheista ja itseluottamus on olematon. Koko ajan pitää olla varuillaan ja pyytää kuvia missä on ja aina en saa koska hän ei ole siellä missä pitäisi. Hänen vanhemmat ovat aika tiukat mikä vaikuttaa varmaan osaksi siihen mut mä oon ollu aina avoin ja rehellinen ni en ymmärrä miks mä saan tällästä kohtelua tai miks mä ansaitsen tän. Myöskin asioitten hoitaminen on hänelle tosi vaikeeta. Pankkiasioita ei saa hoidettua vaikka sanoo et soittaa heti seuraavana päivänä ja tätä jatkuu varmaa niin pitkää et mä ite soitan sinne sen puolesta. Meiän näkemiset tuntuu sille ihan ylitsepääsemättömiltä kertoa porukoilleensa. Rakastan häntä todella paljon mut samalla vihaan kaikkea sitä mitä hän on tehnyt mulle enkä enää tiiä mitä tekisin. Toivon todella että hän itse tajuaisi tilanteen ja korjaisi asiat mutta edistystä ei tapahdun vaikka lupailee kovasti. Hirveästi tsemppiä kaikille muille ketkä kamppailee saman asian kanssa!

    • nussija_fucker

      Akoille kannattaa valehdella jos sillä saa pillua.

    • Valepukkitääkin

      Melkein koko ikäni... tää on se lause minkä mieheni heittää. Se on valhe. olen asunu melkein koko ikäni, vaikka ei ole kuin murto-osan. asunut siis jossain. Ja toinen: olen rakentanu veneitä, vaikka ei ole kuin yhden rakentanu ja toisen sisustanut. mut mua tämmönen suututtaa.

    • uusi_vuosi

      Hyvä kuitenkin, että tapaus Kupittaa, ei ollutkaan kyse patologisista valehtelijoista.

    • uusi_vuosi

      Tai siis ainakin joidenkin kohdalta oli, kyseessä valehteleminen. Kupittaa.

    • Kaikenlaistahan

      Entisessa työpaikassa eräs valehteli aamulla olleensa vaimonsa kanssa eräässä tarkoin määritellyssä kuntosalissa ennen töitä....no se kuntosali oli kiinni siihen aikaan....sain kiinni valehtelusta kun ei tiennyt mihin aikaan se avautuu...ja netti on keksitty josta voi katsoa....mitähän järkeä siinäkin valehtelussa oli....eipähän jäänyt syrjähyppy epäselväksi....

      Kannattaa vaan pommitella hyvin tarkentavia kysymyksiä niin sitä helpommin saa selville....

    • paavvo

      Patologinen valehtelija on vain haukkumasana, ei muuta, ihan niin kuin kaikki psykiatriset leimat.

      • Anonyymi

        Idiootti varmaa valehtelua on valehdella tuplasti, silloin perillemeno on jo 75 %.

    • M-----------

      Täälä kirjoittaa patologinen valehtelija, narsisti, luonnehäiriöinen psykopaatti (ilman väkivaltaa). Kun kaikki tuli päätepisteeseen, tajusin mikä olen. En tiedä mikä meni vikaan, koska minulla oli hyvä perhe, rakkautta ympärillä. Kaikki avaimet onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Rakastava äiti, siskot ja kaverit. Myöhemmin avopuoliso. Mutta silti, olen aina kokenut kuulumattomuutta tähän maailmaan. Joten aloin luomaan pääni sisälle sellaisen maailman, jossa edes vähän viihtyisin. Valehtelin, valehtelin ja valehtelin. Patologisesti. Valheilla koin saavuttavani jotain parempaa, arvostusta, empatiaa... Se meni siihen pisteeseen, etten edes itsekkään tiennyt mikä on totta vai ei. Muokkasin täysin valheillani maailman omannäköiseksi, manipuloin, teeskentelin... Enkä koskaan tajunnut, kuinka paljon se satuttaisi läheisiäni kun kaikki paljastuisi. Nyt sen tajuan. Ihmiset ympärilläni ovat täysin palasina, toipuvatko koskaan ennalleen. Niin olen minäkin, mutta sen ansaitsen. Menetin perheeni, työni, kaverit, terveyteni ja sen kaikista tärkeimmän (minkä nyt tajuan) oman rakkaani. Olen täysin yksin, ihmisten silmissä täysi nolla, ihmis-saasta. Tulen maksamaan kaikista teoistani hintaa lopunelämääni. Niin sen kuuluukin mennä. Mutta niin tulevat maksamaan kaikki läheisenikin. Pystyvätkö koskaan enään luottaa ihmisiin. Nyt olen aloittanut terapiassa käynnit, yritän parhaani mukaan selvittää miksi minusta tuli tällainen. Löytyykö syytä koskaan, en tiedä. Ehkä jotkut meistä ovat syntyessään jo tällaisia. En halua elämääni enään yhtäkään ihmistä, ketä voisin satuttaa.

      • Anonyymi

        Olet sentään fiksu siinä ettet halua elämääsi enään yhtään ihmistä, toiset vie uudestaan ja uudestaan viattomia mukanaan. Peitellen valheitaan ja valehtelemalla lisää jotta saisi pidettyä ihmisen/ihmiset elämässä.

    • Anonyymi

      Eräs sukulaiseni oli tällänen. Lapsena kesät ja useita viikonloppuja hänen kanssaan vietin ja "kaikki oli hyvin". Kunnes sitten murrosikäisenä en ollutkaan hänelle hyödyksi tai manibuloitavissa ja hänen valheensa paljastin, mikäli minut niihin sotki. Esim tämä koitti väittää että olen tavannut jonkun hänen mielikuvitus kaverinsa johon vastasin etten muista. Sitte alkoi räikeä minun elämästä valehtelu muille sukulaisille ja tutuille. Keksi mm opintosuunnitelmat, numerot, kouluihin pääsyt, asunnot, ihmissuhteet, asuinpaikat, kumppanit, draamat jne koko elämän siis. Nämä ei siis mitenkään olleet minun kertomia kun emme olleet tekemisissä vuosikausiin. Oli aika järkyttävää siinä 16 v tajuta et tukipilarit elämässä toinen valheilla pilannu ja itseä pidettiin valehtelijana jos omasta elämästä kerroin. En ole oikeastaan kenenkään lapsuuteni aikaisen aikuisen kanssa tekemisissä tämän takia. Parille tää narahti kun satuin tekemisissä olemaan vanhempana ja Oikea ammattini sun muut puhui puolestaan. Mut vieläkin välillä kuulee juttuja itsestä mitä "tehnyt tai tapahtunu". Ihan käsittömätöntä et 40 vuotta varmaan valehdellut päivittäin. Tiedän nyt vanhempana että hän valehteli usean ihmisen olemassa olon ja ihmissuhde koukerot yms. Sairauksia tuli ja meni kokoajan syövästä lähtien kaikkea. Työpaikkoja ja tapaturmia vaikka oli kotona kokoajan jne. Rahat ja perinnöt tämä myös valehteli . Aina joku lehdessä kuollut oli tuttu ja muistan lapsuudesta useat "kyllä sä sen nyt muistat" keskustelun.

      Nykysin on vaikea luottaa uusiin ihmisiin ja aikanopeasti hälytyskellot soi pikku asioista. Kyllähän sitä saanut itsensä rakentaa uudelleen ja koko lapsuuden melkeimpä merkata isolla kysymysmerkillä. Kun en varmasti osaa sanoa mitkä muistot oikeita ja mitkä usein kuultuja sepustuksia. Mut onneksi on elämässä luotettavia ihmisiä taas jois. Ja osaa arvostaa ihan eritavalla paria luotto ystävää ja perheenjäsentä kun kerran "kaiken" menettänyt.

    • Anonyymi

      Soita Aller Mediaan. Siellä on asiantuntijoita kyseiseen aiheeseen.

    • Anonyymi

      Kun on itse saanut kasvatuksen jossa pienestäkin narraamisesta nuhdeltiin ja keskusteltiin jo pikku naperosta lähtien, sitä ei pysty valehtelemaan.
      Myös omissa ystävä porukoissa pystyi luottamaan toiseen täysin.
      Opiskelu paikassani tilanne kääntyi päälaelleen. Jotkut aikuiset naiset ja miehet valehtelivat taustansa, sivilisäätynsä jne. mitä pidän käsittämättömänä.
      Hurmaava naispuolinen ystäväni valehteli pienissä ja isoissa asioissa. Tämä ja toistuvat oharit aiheuttivat suurta mielipahaa ja jopa taloudellista vahinkoa. Annoin loputtomasti anteeksi, mitä muut ihmettelivät. Olisi pitänyt ymmärtää jättää tällainen ystävyys taakseen jo alkuvaiheessa. Asia konkretisoitui sanontaan "hädässä ystävä tunnetaan" .
      Paha ja turhautunut mieli jäi vuosikausiksi.

    • Anonyymi

      Tunnen yhden miehen, joka on patologinen valehtelija. Todella rasittavaa seuraa vähänkään älykkäämmälle ihmiselle hän on.
      Rahaa kuulema on älyttömästi, vaikka työskentelee matala palkkaisena amiksena. Töitä tekee muka 100 tuntia viikossa, vaikka oikeasti 40 tuntia, jos sitäkään. Autossa on tehoja vaikka ja kuinka, kuitenkaan se ei mihinkään kulje, kuten oikeasti viritetty. Auto maksoi muka 5000€ vaikka nettiautossa samanlaiset 1500€ .Aikoo ostaa käteisellä omakotitalon, kunhan vielä "hieman" säästää.
      Listaa voi jatkaa loputtomiin. Tyypillä ikää jotain 45 ja koko ikänsä ollut samanlainen.
      Onneksi joutuu varvemmin tekemisiin kyseisen henkilön kanssa.
      Naiset tykkää tästä tyypistä ja uskoo kaiken mitä äijä suustaan päästää.

    • Anonyymi

      Vuosia sitten törmäsin merkilliseen ryhmävalehteluun eräässä työyhteisössä. Hyvin patologista valehtelua on sekin. Kyse ei ollut mielisairaalasta, ei myöskään uskonnollisesta tai teatteriyhteisöstä. Tämän jengin käyttämät metodit ovat käytössä diktatuurivaltioissa ja, kummallista kyllä, myös joillakin työpaikoilla.

      Osaston päällikkö ja hänen näkymätöntä valtaa käytelleet kaverinsa kirjaimellisesti elivät valheessa ja sen varassa. He sanoivat mustaa valkoiseksi, valkoista mustaksi ja tulkitsivat sääntöjä omalla tavallaan. He ulosmittasivat itselleen työnantajalta sekä porukkaansa sopimattomilta työntekijöiltä. Heillä oli yhdessä luomansa todellisuus, kuin lasten kuvitteluleikki paitsi, että leikkijät olivat aikuisia. Myös tavistyöntekijät näyttelivät mukana näissä harhoissa, koska seurapiiri hermostui suhteettomasti, jos reaalitodellisuudesta muistutettiin. Väärän kysymyksen esittäjä rikkoi järjestelmää ja sai rangaistuksen. Saattoi olla suorastaan kohtalokasta joutua seurapiirin vihan ja vainon kohteeksi.

      Ryhmä oli päässyt syntymään huonosti valvotuissa olosuhteissa. Toiminnan rahoitus hoitui tavallaan automaattisesti ja osaston päälliköksi oli valikoitunut psykopaatti. Organisaatiossa johtajat pienimmästä suurimpaan tukivat aina toisiaan sokkona, kyselemättä. Psykopaattipomo oli koostanut ympärilleen mieleisensä mafiaperheen itsensä kaltaisista hyvistä tyypeistä. Työntekijän tärkein ominaisuus oli lojaalisuus johtajalle ammattitaidon kustannuksella. Palkkalistoilta löytyi myös pomon panokavereita ja sukulaisia. Pelihaluttomat oli joko savustettu ulos tai vaiennettu sekä eristetty turmelemalla heidän maineensa. Muu organisaatio sekä ulkopuoliset tahot pidettiin tyytyväisinä syöttämällä näille taidokkaasti juuri sellaista puppua, mitä nämä milloinkin halusivat kuulla.
      Vaikka ylin johto sai joskus selkeitä todisteita väärinkäytöksistä, he siirsivät ne sivuun. Olisi ollut liian suuri arvovaltatappio myöntää, että organisaatiossa on patologisia tapauksia käyttämässä mielivaltaa ja tekemässä suoranaisia rikoksia. On niin helppoa todeta, että meillä toimitaan aina tosiasioiden ja sääntöjen pohjalta.

      • Anonyymi

        Meidän työpaikalla on vastaavaa toimintaa, esimies on tosin vain manipuloitujen joukossa, ihmisenä joka ei ajattele omilla aivoillaan.
        Onneksi meillä on kyllä joukossa niitäkin jotka eivät ole mukana tuollaisessa eikä ketään niin vain savusteta ulos, mutta mainetta on monelta pilattu ja eihän tuollainen toiminta ole hyväksi millekään työilmapiirille eikä toiminnalle.
        Pahinta on että esimiehet päästävät lähipiiriinsä tällaisen ympäristöään pilaavan ihmisen ja antavat manipuloida itseään.

    • Anonyymi

      Kuten yhteisöt myös kokonaiset valtiot voivat perustua kyvylle valehdella sekä sietää valehtelua:

      https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006472472.html

      "3. Venäjä ei ole koskaan yksiselitteinen. Ei ole yhtä syytä sen toiminnalle tai yhtä vastausta ”kyllä” tai ”ei”. Sanottu ja tehty voivat olla yhtä aikaa sekä totta että epätotta. Venäläinen totuus on ehdollinen ja muuttuva, ei absoluuttinen ja pysyvä. Venäläiseen arkeen kuuluu valmius kertoa valheita, jotka sekä kertoja että kuulija tietävät valheiksi, mutta molemmat käyttäytyvät silti julkisesti aivan kuin uskoisivat niiden olevan totta."

    • Anonyymi

      mitenkäs se aarniokeissin kanssa oli

      miten oikeudessa selitettiin mahdolliseksi se että sen työyhteisö ylintä tasoa myöten "ei tiennyt" aarnioon puuhista yhtikäs mitään

    • Anonyymi

      me valehtelemme kansalle jatkuvalla syötöllä-



      Yle, Sanoma, Aller Media

    • Anonyymi

      Jos nämä valehtelijat edes vähän ymmärtäväisivät valehtelevan ja että se ei ole normaalia käytöstä, niin pitäis niilläkin joku kello päässä kilkattaa, että hakisivat itselleen apua. Ikänsä puhuvat paskaa muille ja osin vielä saavat jotain mielihyvää toiminnastaan. 'ai kun on kivaa vedättää totakin ja raukka uskoo kaiken'.. No eihän ne ihmiset aina usko ja vetävät kyllä omat johtopäätöksensä valehtelevasta tyypistä. Eihän semmosella ole kaikki inkkarit kanootissa. Tajuisivat itekki.. Enemmän säälittää moiset. Eiköhän omien läheistensä ja perheenjäsenten pitäisi tuommonen paskanpuhuminen huomata ja siihen jollain lailla puuttua vai onko sielläkin katsottu vuosikymmeniä sormien läpi..terapia voisis auttaa, ennenku sotkee ihmissuhteensa valehtelullaan ja muutkin asiat. Täysin perättömiä juttuja ykskin kertoi tosissaan sukulaisilleen ja kavereilleen pitkin kyliä. Eiköhän nuo tajunneet että kaikki oli täyttä potaskaa,varsinkin jos paskanpuhujaa yhtään tunsivat. Tai sitten ovat samanlaisia vedättäjiä koko porukka..

    • Anonyymi

      Varmasti kaikki tuntevat ainakin yhden patologisen valehtelijan. Hän jatkaa niin kauan kun näkee, että selviää tai " pelastuu " valehtemalla. Sille pitää laittaa ehdoton stop.
      Pitää sanoa suoraan, että en usko, nyt valehtelet.
      Valehtelija voi jopa alkaa uskoa itsekin omia valheitaan.
      Meidän joukossa on jopa 10% patologista valehtelijoita.
      Hän on ovela kertomaan ja puhumaan ja vakuuttamaan toinen tai toiset. Hän saa virtaa siitä, että valehtelu meni läpi.
      Usein valehtelu on lähtenyt jo lapsuudesta. Kun lapsi oppii, että valehtelemalla selviää hän jatkaa samaa mallia aikuisena. Niin kauan kunnes joku tai jotkut kaatavat ns kylmää vettä niskaan. Silti hän saattaa jatkaa samaa rataa, kun hiukka aikaa on kulunut pysäyttämisestä. Opettakaa lapsille, että valehtelu on väärin ja erittän huono tapa. Se vie tuhoon lopulta.

    • Anonyymi

      Eräs läheiseni on selvästi patologinen valehtelija, lisäksi hänessä on vahvasti narsistisia piirteitä. Hän valehtelee päivittäin, harvemmin jaksan edes huomauttaa asiasta ennen kuin menee liian räikeäksi ja loukkaavaksi.

      Useimmiten, jos hänelle huomauttaa valheesta, hän esittää täysin tietämätöntä, ei muka ymmärrä monenkaan selityksen jälkeen lainkaan, mistä on kyse. Tämä on hänen tapansa pelata aikaa itselleen, jotta ehtisi keksiä uuden valheen paikatakseen edellisen. Kun tämä taktiikka ei toimi, hän alkaa huutaa täysin raivohulluna, ja lähtee sitten joko itse pois tilanteesta ovet paukkuen tai käskee minua lähtemään.

      Hänen valheistaan osassa on selkeä hyötyminen syynä, mutta erittäin suuri osa on aivan turhaa huvin vuoksi valehtelua. Olen huomannut, että hän valehtelee aivan kaikille ihmisille jatkuvasti, ei vain minulle.

      En muista, että hän olisi ikinä suoraan myöntänyt valehdelleensa, vaikka olisi jäänyt rysän päältä kiinni, silloinkin on aina joku selitys asiaan tai sitten syy olikin vain minussa. Tai sitten keksitään joku äärimmäisen akuutti hätätilanne, millä koitetaan sivuuttaa koko asia unholaan.

      • Anonyymi

        Kuulostaa niin tutulle. En ole tosin varma, missä määrin meidän tapauksessa oli enää kyse valehtelusta. koska näin jälkikäteen ajatellen, ihminen valehteli ehkä enemmän itselleen. Ikään kuin eläisi harhassa, vaikka siitä ei varsinaisesti ollutkaan kyse.

    • Anonyymi

      Hyvin moni viranomaispäätös perustuu valheeseen. Mustamaalaaminen perustuu valheeseen. Ihminen ei joukkopsykologisesti erota valhetta todesta ja jo yksikin valehtelija tietoketjussa saa aikaan ketjureaktion ja joukkovalheen.

      Erityisesti vähemmistöt ovat alttiita valehtelun uhreiksi. Narsistille mikään vastus ei ole liian suuri kun ego kokee loukkauksen.

    • Anonyymi

      Meillä työpaikalla on patologinen valehtelija. Kaikki tietää asian, paitsi valehtelija ei ilmeisesti tiedä, että kaikki tietää. Henkilö on hyvin mukava ja harmiton, mutta iso osa hänen jutuistaan on pelkkää puppua. Hän tulee toimeen kaikkien kanssa, ja hänen kanssa on kiva jutustella kaikenlaista kevyttä. Hän ei puhu kenestäkään pahaa eikä silleen. Hän juttelee kaikenlaista, kunnes innostuu kertomaan omista asioistaan, mitä teki eilen jne.

      Hän saattaa kertoa esim että ei ole pitänyt lomaa yli kahteen vuoteen, että kerää lomiaan Amerikan matkaa varten. Silti hän ei muista, että viime joulukuussa hän pidenti lomaansa viikon palkattomalla vapaalla, ja kehuskeli että lähtee kaverin mökille Lappiin, jonne pääsi ilmaiseksi. Jollekin toiselle hän saattaa sanoa olleensa Virossa talvilomalla, ilmaisella kaverin osakkeella.

      Tämä on niin näkyvää ja jutut muuttuu lennosta. Kaikki tietää tämän, ja henkilöä ei kukaan ota vakavasti. Silti valehtelut on tavallaan harmittomia, eikä kukaan jaksa oikaista niitä, ja saattaa henkilöä noloon tilanteeseen.

    • Anonyymi

      Ei voi.

      20 vuotta suomalaisessa työelämässä ja tätä se oli.

      Ei toivoa.

    • Anonyymi

      Mies kertoi, että hänellä on iso vehje ja iso auto. Halpaan menin, olikin pieni kalu ja bemari.

    • Anonyymi

      tervetuloa Kokoomuksen riveihin!

      meille mahtuu aina sosiopaattisia valehtelijoita vaikka kuinka paljon.


      t. sammanlahti

    • Anonyymi

      Kokkolaan on muuttanut patologinen valehtelija. Hyvin taitava sellainen. Varokaa.

      • Anonyymi

        Onko avoosastolla, feikkimannena tunnettu

    • Anonyymi

      Minua on sanottu patologiseksi valehtelijaksi, mutta itse en tätä piirrettä tunnista enkä hyväksy. Enemmänkin olen huvittunut siitä että minuun sitkeästi tällainen piirre yhdistetään. Kerran olen ollut jopa eräässä tv-dogumentissa haastateltavana aiheesta. Ks.

      https://youtu.be/V4jwVo8qf88

      Mutta, eipä tämä minua ole haitannutkaan. Tärkeitä tietää itse olevansa rehellinen ja olevansa itselleen rehellinen.

    • Anonyymi

      Onx normaalii notta valehteloo itselleen, onx Sillon kyseessä ns. Valkoinen valhe?

    • Anonyymi

      AUTTAKAA
      Olen vasta ala-koulussa ja alan epäillä että MINÄ olen patologinen valehtelia.
      haluan päästä siittä eroon mutta en tiedä miten.

    • Anonyymi

      Tuttua on joudun olemaan tekemisissä tällaisen valehtelijan kanssa, joka sumuttaa kaikki asiat.
      Luulis olevan ihmisille kerrasta poikki, mut näköjään vuosia ja vuosia menee aika ennenkuin välit katkeaa. Kun itse on päin naamaa kummankin tiedossa olevien asioiden vääristelystä, ei sellaisen kanssa halua olla tekemisissä. Todella epäkunnioirtavaa!
      Mielipiteet on eri asioita kun faktat, tapahtuneet tai jopa lakisääteiset asiat.

    • Anonyymi

      Mun pikkusisko on myös patologinen valehtelija. En tiedä mitä voi tehä kun hän haluaa huomioo, hän valehtelee. Hän valehtelee jatkuvasti on ollu ku oltiin pieniä. Hän om nyt aikuinen ja mun äiti haluaa että se menee suljetun psykriatisen osastolle. Saako mun äiti laittaa hänet sinne, ja en usko että se paranee, luin jostain että ne ovat nii sanottu narsistit.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat

      Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi
      Maailman menoa
      179
      1498

    2. Mietin sinua nainen

      Ikävöin sinua enemmän kuin voin myntää. Ajattelin et laitan sinulle viestriä (kirjoitin jo puhelimeen viestin) Sitten
      Ikävä
      55
      1032

    3. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      40
      782

    4. Härsilällä jännät paikat, saako hän 30 päiväsakkoa Rasmuksen tapauksesta

      Syyttäjä vaatii peräti kolmekymmentä päiväsakkoa Härsilälle, vaikka todistajan mukaan Rasmus aloitti nuhjaamisen, jossa
      Lapua
      63
      771

    5. Nainen, viime aikoina olen itkenyt sinua yhä useammin

      Niin kuin juuri äsken. Aamulla näin myös unta sinusta. Koskin unessa hiuksia päälaellasi, ja pyytelin sitä heti anteeksi
      Ikävä
      51
      707

    6. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      111
      700

    7. Ne alkaa aina yhdeltä

      jos mies et ole sattunut huomaamaan!
      Ikävä
      81
      669

    8. Haluan sinua mies

      Saat minut kuumaksi.
      Ikävä
      37
      666

    9. Voitaisiinko harjoitella rakas

      Näiden tekoa? 👶👶👶👶👶👶
      Ikävä
      71
      634

    10. Täällä iImenee vihamielisyys kristinuskoa kohtaan

      Ei taida sielunvaellus-/jälleensyntymisväellä olla omasta asiastaan mielekästä sanottavaa, kun pitää kiivaasti hyökätä e
      Hindulaisuus
      304
      609
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt