Olemme eronneet, ex-puolisoni asuu kaukana. Neljä lastamme jäivät minun luokseni hyvässä yhteisymmärryksessä. Nyt kuitenkin exä on ruvennut vinkumaan kahta heistä asumaan luokseen...Pärjäämme hyvin keskenämme, enkä haluaisi luopua heistä, toisaalta haluaisin myös heidän näkevän isäänsä...tällä hetkellä tapaaminen todella vaikeaa, koska etäisyys todella pitkä...En todellakaan tiedä, mitä tehdä, koska tappelemaan en haluaisi ruveta. Miten lapset suhtautuvat, kun heitä ruvetaan erottamaan sisaruksistaan ja tässä tapauksessa äidistä myös? Tuntuu, että vajoan aivan masikseen koko jutun kanssa...Lapset ovat 14-, 12-, 5-,ja 2-vuotiaita. Vanhimmat lapset haluavat pysyä minun kanssani ja nuorimmista keskustellaan...Apua pää halkee ja sydän pakahtuu tuskasta!!!
Lasten erottaminen toisistaan
39
5561
Vastaukset
- vaan miettisin
toimivan tapaamissysteemin isälle ja lapsille tai vaihtoehto kaikki isälle.
T. toinen äiti- raili.
HUOM. SE ON LAPSEN OIKEUS TAPAAMISEEN,ei isän tapaamisoikeus lapseen!!
t.kolmas äiti - Yksi juttu
raili. kirjoitti:
HUOM. SE ON LAPSEN OIKEUS TAPAAMISEEN,ei isän tapaamisoikeus lapseen!!
t.kolmas äitiOikeasti jos vanhemmilla on ongelmia, unohdetaan lapset totaalisesti. Ei se ole pelkästään lasten oikeus vaikka niin paljon puhutaan vaan kyllä se on myös reiättömän sukupuolen tapaaamisoikeus lapsia kohtaan. Ei yksikään IHMINEN voi olla sitä mieltä joka yhtään on lakia lukenut, että jos lapset ovat niin pieniä etteivät pysty itse päättämään tapaamisten aiheista, olisi oikeutetuja tapaamaan haluamiaan ihmisiä. Tähän vaivaan on kuitenkin olemassa kunnon lakimiehiä, jolloin tilanteet muuttuu ei niin odotettuun suuntaan.
Neuvonkin todella kaikkia naisten sortoon ja kaiken maailman sossujen höpötyksiin(eli siis ihmiskunnan joita ei kiinorta mikään mikä heidän ammattinsta, ihmisten kunnioitus ja vastaava toiminta) sortuneita miehiä ottamaan kunnon lakimiehen jolloin asiat muuttuu todella... Tai sitten joku jokaon saanut ainakin pari sossutätiä itsetyrannian pallilta poistumaan paikalle niin johan alkaa tapahtumaan ... - Anonyymi
raili. kirjoitti:
HUOM. SE ON LAPSEN OIKEUS TAPAAMISEEN,ei isän tapaamisoikeus lapseen!!
t.kolmas äitiNäinpä
- rauhoitu hyvä ihminen
Ero on aina ikävä tilanne ja se on sitä myös lapsille. Vanhemmat lapsenne ovat jo sen ikäisiä, että heidän mielipidettä tulee kuulla asumisen suhteen jos asia oikein riitaiseksi menee.
Mikäli taas nuoremmat on alunperin erossa "määrätty" asumaan sinun luoksesi, voi isä toki haluta heidät asumaan luoksensa, mutta onko se sitten lasten edun mukaista? Onko sinun elinolosuhteissa tapahtunut jotain sellaista muutosta, että isä katsoo lasten edun vaarantuvan sinun luona asumisessa?
Tapaamisten järjestäminen on aina vaikeaa jos vanhemmat asuvat kaukana toisistaan, mutta siihen tarvitaan sitten maalaisjärkeä ja joustavuutta molemmin puolin. Nykyisin myös tekniikka antaa mahdollisuuksia erilaisiin yhteydenpitoihin vaikka ne eivät olekaan sama asia kuin live-tapaamiset.
Yrität keskustella lasten isän kanssa miksi hän haluaa lapset luokseen ja siinä tilanteessa ei kannata riidellä. Sen jälkeen käännyt kunnan lastenvalvojan puoleen, jos ette pääse keskustelussa yhteisymmärrykseen. Lastenvalvoja voi järjestää yhteisen tapaamisen, missä keskustelette tilanteesta ja yritätte löytää siihen ratkaisua. Viime kädessähän asian ratkaisee sitten oikeus jos ei muuten sopua synny.
Kaikesta huolimatta, MUISTA että myös lasten isällä on tunteet lapsiaan kohtaan, lapsilla tunteet isäänsä kohtaan. Missään tapauksessa lapsia ei saa käyttää riitakapulana.- tapaaminen
Lastenvalvoja ei aina ajattele edes lasten parasta. Lakimiehet lienevät järkevämpi ratkaisu, niin kylmältä kuin se kuulostaakin.
Isä, äiti ja kaikki lapset samaan aikaan ulkopuolisen, vaikka sitten lastenvalvojan JA lakimiehen / -miesten kuultaviksi. Siinä pystyy parhaiten arvioimaan tilanteen, kummankin vanhemman asenteen ja perusteet, sekä lasten mielipiteet.
Siis ellei isä ja äiti pysty sovussa asiaa ratkaisemaan. tapaaminen kirjoitti:
Lastenvalvoja ei aina ajattele edes lasten parasta. Lakimiehet lienevät järkevämpi ratkaisu, niin kylmältä kuin se kuulostaakin.
Isä, äiti ja kaikki lapset samaan aikaan ulkopuolisen, vaikka sitten lastenvalvojan JA lakimiehen / -miesten kuultaviksi. Siinä pystyy parhaiten arvioimaan tilanteen, kummankin vanhemman asenteen ja perusteet, sekä lasten mielipiteet.
Siis ellei isä ja äiti pysty sovussa asiaa ratkaisemaan.Tuosta melkein sai sen kuvan että lastenvalvoja päättää asiat huonosti ja lakimies paremmin, jos vanhemmat eivät kykene sopimaan ... onneksi niin ei ole.
Lastenvalvojan tehtävä huoltajuus-, elatus- ja tapaamissopimuksia tehdessä on auttaa vanhempia löytämään paras ratkaisu lapselleen -- ja toimittaa se vahvistettavaksi. Siis, jos vanhemmat jo sopineet, hän vahvistaa. Jos vanhemmat riitelevät, EI HÄN OLE mikään tuomari ... taitava valvoja on kyllä sovittelija, mutta edelleen, vanhemmat sopivat tai eivät.
ELLEI sopua synny, yo. asiat päättää tuomari oikeudessa... kuultuaan niin vanhempia, kuin lastakin (riippuu iästä), ja usein sossun toimittamaa olosuhdeselvitystä. Kyllä, jos noin pitkälle jouduttu niin hyvät juristit syytä palkata.
Mikäänhän ei estä ottamasta juristia (juristeja) jo lastenvalvojalle ... tai myöskään hoitamasta samaa ilman lastenvalvojaa (jolloin ko. asiat toimitetaan avioerohakemuksen liitteinä oikeuteen vahvistettavaksi) jos heitä noin fobisesti pelkää.
- ...
Olen itse tuollaisesta perheestä, ja sisarukset eivät kyllä halua tulla erotetuiksi. Meillä tuo aihe kävi esillä silloin aikoinaan, ja muistan kyllä kuinka tuon ajatteleminen aiheutti tietyn...tyhjyyden tunteen. Ja minä en edes pitänyt sisaruksistani niin kovin paljoa.
Ei tuollaista kannata tehdä vain koska yksi vanhempi vinkuu. - Nimetön
Ymmärtääkseni asiantuntijat ovat sitä mieltä, että sisaruksia ei tule erottaa tosistaan, vaikka vanhemmat eroavat.
Isommat lapsesi pystyvät itsekin ottamaan kantaa asumisjärjestelyihinsä, nuorimmat eivät vielä osaa. He ovat jo kokenet perheen hajoamisen ja eron isästä. Pitäisikö heidän kokea vielä ero äidistä ja sisaruksistakin?
Mitä etua lapsille olisi, että arkipäivän sujumaan lähteneet kuviot laitettaisiin taas uusiksi? Voisiko isä osallisua lastensa elämään enemmän jollain muulla tavoin?- hoblaa
Ajatteletko asiaa ollenkaan isän kannalta?
- Nimetön
hoblaa kirjoitti:
Ajatteletko asiaa ollenkaan isän kannalta?
...en ajattele. :D
Tottakai isänkin tarpeet ovat tärkeitä, mutta lasten tarpeiden tulee olla etusijalla.
Yleisesti ottaen isä voi ola aivan yhtä hyvä tai huono lähivanhempi kuin äitikin. Samoin useiden radikaalien muutosten toteuttaminen lasten elämässä lyhyellä aikavälillä ilman LASTEN tarpeista lähtevää syytä ei yleensä ole heidän etunsa mukaista, ei myöskään sisarusten erottaminen toisistaan.
Eroavalla parilla on varmasti ollut syynsä ratkaista asumisjärjestelynsä niin, että lapset jäävät äidille. Jos nämä syyt oleellisesti muuttuvat tai muuten on ilmeistä, että ratkaisu ei toimi, voidaan asiaa tietysti harkita uudelleen. Harkinnassa eniten painoarvoa tulee antaa lasten edulle. Rakastavat vanhemmat pystynevät päättämään, mikä se heidän tilanteessansa on.
Jos etävanhempi on todella motivoitunut tehtäväänsä vanhempana ja lähivanhempi tukee häntä siinä omalla osuudellaan, ei käytännön järjestelyt liene mahdottomia pitkästäkään välimatkasta huolimatta. - ei tärkein
hoblaa kirjoitti:
Ajatteletko asiaa ollenkaan isän kannalta?
Isän kanta ei ollenkaan tärkeä.
Aikuiset näkevät eron uutena mahdollisuutena parempaan elämään. Siksi kait eroavat?
Lapset eivät näe vanhempiensa eroa koskaan
uutena mahdollisuutena.
Niin isommat kuin pienemmät sisarukset
tarvitsevat toinen toisiaan.
Heillä on yhteinen kokemus ja
he ovat olemassa arkipäivässä toinen toisilleen.
Heitä ei pidä erottaa. - oman arvion
ei tärkein kirjoitti:
Isän kanta ei ollenkaan tärkeä.
Aikuiset näkevät eron uutena mahdollisuutena parempaan elämään. Siksi kait eroavat?
Lapset eivät näe vanhempiensa eroa koskaan
uutena mahdollisuutena.
Niin isommat kuin pienemmät sisarukset
tarvitsevat toinen toisiaan.
Heillä on yhteinen kokemus ja
he ovat olemassa arkipäivässä toinen toisilleen.
Heitä ei pidä erottaa.tueksesi. Missä ihmeessä olet saanut opin tuohon ettei ISÄN kanta ole tärkeä?
Aikuiset tosiaan näkee mahdollisuutena eron ja sitä äidit järjestään käyttää mahdollisuutena itselleen ja aseena on juuri lapset. Äidit käyttää juuri myös asenna ISÄN mahdolliuuden romuttamiseen ja ohjaamiseen sekä lähes eliminoimiseen sen mahdollisuuden.
Lapset eivät tosiaan näe vanhempien eroa mahdollisuutena se on totta ja siksi jääkin kysymys miksi vanhemmat otaavat sen oman mähdollisuuden ja käyttävät sitä lasten etujen kustannuksella.?
Eli se ero onkin se pintapuolisin ratkaisu ? No se lienee just siinä kun yhteiskunta on lähtenyt tukemaan kaikin keinoin sitä että kustantajana ja vain kustantajana on ISÄ ja sitten viel ätukea haalitaan lastenhuoltoon ym sijari toimintaan sekä hoitokotiin ym ja vaikka euroja palaa kauheasti. Mutta entäs se perusyksikkö perhe ja vanhepien jaksaminen lastensa tukena?! Tästä ei juuri vieläkään keskustella kun lapsi tuottaa niin hyvää hoiva ja hoitokoti/sijais bisnestä.
Oliskohan se aika ottaa myös se Stakesin esille tuoma leheisneuvonpito myös lähimmäisneuvonpitona esille vanhempien kesuudessa? - äidin kanta
oman arvion kirjoitti:
tueksesi. Missä ihmeessä olet saanut opin tuohon ettei ISÄN kanta ole tärkeä?
Aikuiset tosiaan näkee mahdollisuutena eron ja sitä äidit järjestään käyttää mahdollisuutena itselleen ja aseena on juuri lapset. Äidit käyttää juuri myös asenna ISÄN mahdolliuuden romuttamiseen ja ohjaamiseen sekä lähes eliminoimiseen sen mahdollisuuden.
Lapset eivät tosiaan näe vanhempien eroa mahdollisuutena se on totta ja siksi jääkin kysymys miksi vanhemmat otaavat sen oman mähdollisuuden ja käyttävät sitä lasten etujen kustannuksella.?
Eli se ero onkin se pintapuolisin ratkaisu ? No se lienee just siinä kun yhteiskunta on lähtenyt tukemaan kaikin keinoin sitä että kustantajana ja vain kustantajana on ISÄ ja sitten viel ätukea haalitaan lastenhuoltoon ym sijari toimintaan sekä hoitokotiin ym ja vaikka euroja palaa kauheasti. Mutta entäs se perusyksikkö perhe ja vanhepien jaksaminen lastensa tukena?! Tästä ei juuri vieläkään keskustella kun lapsi tuottaa niin hyvää hoiva ja hoitokoti/sijais bisnestä.
Oliskohan se aika ottaa myös se Stakesin esille tuoma leheisneuvonpito myös lähimmäisneuvonpitona esille vanhempien kesuudessa?isän kanta tai äidin kanta lähtee
lähinnä yksilön omista tarpeista.
Kumpi on tärkeämpi yksilö vai perhe?
Sitähän minäkin tarkoitin. hoblaa kirjoitti:
Ajatteletko asiaa ollenkaan isän kannalta?
Hommahan menee niin, että vanhemmat eroavat ... siihen lapset syyttömiä.
Sitten katsotaan mikä paras ratkaisu ikävässä tilanteessa lapsille -- vanhempia kuullaan, ja nuorempian tuntemuksia vanhemmat taitonsa mukaan "aistisvat" => syntyy toivottavasti sopu ratkaisu.
Huotajuus- ja tapaamisasioissa EI PIDÄ lähteä siitä mikä isän tai äidin oikeus tai kenen mielenterveys eniten heidän seuraansa kaipaa ... vaan LAPSEN EDUSTA, johon minusta ehdottomasti kuuluu se että heillä mahdollisuus viettää paljon aikaa niin äidin kuin isänkin kanssa ... sisaruksistaan puhumattakaan.- samalla asialla
äidin kanta kirjoitti:
isän kanta tai äidin kanta lähtee
lähinnä yksilön omista tarpeista.
Kumpi on tärkeämpi yksilö vai perhe?
Sitähän minäkin tarkoitin.ajatelmissa? sepä hyvä näkyvänä ilmiönä se kuitenkin on niin raastava kun pureudutaan siihen kantojen ilmasuun ja sen "lainvoimaiseen "tukemiseen ja kuienkin kaikki ennenppitkää toteaa kuinka lpsen edun vastaista se on. Tärkeämpi on ehdottomasti perhe ja niiden arvojen sekä kyvyn tulla toimeen enne lapsiperheen perustamistakin eli kouutus ja tuki sinne ja myös yhteiskunnan markkinajattelu pois siitä "tehokkuudesta minkä vuoksi lapsiperheet joutuu ottamaan itsestään ja lapsistaan sekä arvottamaan perhearvot sen oravanpyörän ja rahan pakko vallan edessä.
- raili.
M36 kirjoitti:
Hommahan menee niin, että vanhemmat eroavat ... siihen lapset syyttömiä.
Sitten katsotaan mikä paras ratkaisu ikävässä tilanteessa lapsille -- vanhempia kuullaan, ja nuorempian tuntemuksia vanhemmat taitonsa mukaan "aistisvat" => syntyy toivottavasti sopu ratkaisu.
Huotajuus- ja tapaamisasioissa EI PIDÄ lähteä siitä mikä isän tai äidin oikeus tai kenen mielenterveys eniten heidän seuraansa kaipaa ... vaan LAPSEN EDUSTA, johon minusta ehdottomasti kuuluu se että heillä mahdollisuus viettää paljon aikaa niin äidin kuin isänkin kanssa ... sisaruksistaan puhumattakaan.Laissa sanotaan että LAPSELLA ON TAPAAMISOIKEUS, se ei siis ole vanhempien oikeus tavata lastaan.
Ero alkaa vanhemmista ja päättyy vanhempiin. Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan niin halutessaan,vaikkeivat samankaton alla asuisikaan.
Jos jompikumpi ei ole kykenevä yhteishuoltajuuten oikeus päättää yksinhuoltajuuden hakemuksen perusteella.
Yksinhuoltajuus olisi monissakin tapauksissa parempi vaihtoehto,lapsenkin kannalta.
Ei tarivita toisen suostumusta lasta koskevissa asioissa esim.sairaanhoito,koulutus ym.
Lapset ovat oikeutettuja ilmaisemaan mielipiteensä ja 7v.oikeutettuja päättämään omista oikeuksistaan vanhempiinsa nähden.
(ei siis väkinsin viedä tapamisiin) - hylky
raili. kirjoitti:
Laissa sanotaan että LAPSELLA ON TAPAAMISOIKEUS, se ei siis ole vanhempien oikeus tavata lastaan.
Ero alkaa vanhemmista ja päättyy vanhempiin. Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan niin halutessaan,vaikkeivat samankaton alla asuisikaan.
Jos jompikumpi ei ole kykenevä yhteishuoltajuuten oikeus päättää yksinhuoltajuuden hakemuksen perusteella.
Yksinhuoltajuus olisi monissakin tapauksissa parempi vaihtoehto,lapsenkin kannalta.
Ei tarivita toisen suostumusta lasta koskevissa asioissa esim.sairaanhoito,koulutus ym.
Lapset ovat oikeutettuja ilmaisemaan mielipiteensä ja 7v.oikeutettuja päättämään omista oikeuksistaan vanhempiinsa nähden.
(ei siis väkinsin viedä tapamisiin)Millaisena siis näet äidin, joka kertoo lapselleen isästä negatiivisia tarinoita, ei kiellä lasta tapaamasta isää, mutta sanoo että tapaamalla isää lapsi tekee äidistä onnettoman? Äiti sanoo lapselle että äiti tulee onnettomaksi jos lapsi käy isänsä luona kun isällä on uusi vaimokin, että äiti ei hyväksy toista naista lapsensa toiseksi äidiksi. !!!
Luuletko että lapsi vielä HALUAA tavata isäänsä, kun ei halua tehdä äitiään onnettomaksi?? Ei, lapsi sanoo ettei halua tavata isää, sen sijaan että sanoisi ettei halua tehdä äitiä onnettomaksi mikä olisi totuus. Lapsi on yksinkertainen olento, ei ymmärrä kun aikuinen manipuloi.
Kyseessä on äiti jolla katkeruus vie kaiken voiton. Äiti joka tekee itsestään marttyyrin. Ensin sai lapsen kääntymään isää vastaan ja sitten heittäytyy muka-yksinhuoltajaksi /säälikää mua/ kun isä on hyljännyt lapsen. Kaiken lisäksi äiti levittelee tätä valheellista tarinaa lapsensa harrastuskavereiden vanhemmille. Ja he uskovat... Älkää ihmiset uskoko kaikkea mitä eronneet, jätetyt, petetyt äidit teille kertovat. Muistakaa että erossa on lapsikin, jonka elämää kyseinen äiti pilaa. Olkaa rohkeita ja sanokaa sille äidille että ajattelisi lasta, sen sijaan että 'ymmärtäisitte' äitiä ja hyssyttelisitte tilannetta pysyttelemällä erossa siitä.
Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan, ja jos toinen vanhemmista estää, ulkopuolisten kannattaa sekaantua asiaan. Se ei ole lapselle pahaksi, vaan hyväksi. Lapsi oppii samalla että heikkoja puolustetaan. Äidin ja isän ero ei saa sotkea lapsen maailmaa, vaikka käytännön asioissa tulisikin muutos. raili. kirjoitti:
Laissa sanotaan että LAPSELLA ON TAPAAMISOIKEUS, se ei siis ole vanhempien oikeus tavata lastaan.
Ero alkaa vanhemmista ja päättyy vanhempiin. Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan niin halutessaan,vaikkeivat samankaton alla asuisikaan.
Jos jompikumpi ei ole kykenevä yhteishuoltajuuten oikeus päättää yksinhuoltajuuden hakemuksen perusteella.
Yksinhuoltajuus olisi monissakin tapauksissa parempi vaihtoehto,lapsenkin kannalta.
Ei tarivita toisen suostumusta lasta koskevissa asioissa esim.sairaanhoito,koulutus ym.
Lapset ovat oikeutettuja ilmaisemaan mielipiteensä ja 7v.oikeutettuja päättämään omista oikeuksistaan vanhempiinsa nähden.
(ei siis väkinsin viedä tapamisiin)Kyllä, lapsella on tapaamisoikeus ... ei vanhemmilla. MUTTA, olisi vastuutonta ja julmaa lähivanhemmalta (tai yh:lta) vaikuttaa lapseen niin, että toisesta vanhemmastaan väritetään katkeruuden tuskissa "ihmishirviötä" niin ettei lapsi tahdo tavata etää ettei ensisijaiselle huoltajalle tule "paha mieli" ... vaan onneksi näinän ei tapahdu oikeassa elämässä, eihän?
Kerrohan nyt mihin normaalin lapsen sairaanhoitoon voisi yhteishuoltajuus olla este tai edes hidaste? En kykene keksimään.
Tai koulu ... no juu... kai jos lähi tahtoo pistää lapsensa "hippuli-vekkuli-pedakookiseen-ultra-kokeilukouluun" niin yhteihuoltajuudessa tarvitaan molempien huoltajien suostumus ... onneksi.
Yksinhuoltajuudessa on kyse toisen vanhemman oikeuksien viemisestä osallistua lastaan kosekvaan juridiseen päätöksentekoon.
En sano, etteikö JOSKUS yksinhuoltajuus todellakin olisi lapsen etu ... ja joskus jopa valvotut tapaamiset vaikka lapsi kuinka tahtoisi tavata vanhempaasa (surullisia tapauksia) ... mutta ettäkö yksinhuoltajuutta mainostetaan oivana patenttiratkaisuna (asia mikö siis ei liity tapaamisiin) "kaikenvaralta" on minusta vastuutonta.
- suostu
Mikäli kysymys on vain miehen vinkumisesta, niin älä suostu. Sisaruksia ei pidä erottaa. Jos kysymys on sinun jaksamisesta tai ongelmista, asia saa toisen ulottuvuuden.
Pitkän matkankin takaa voi pitää yhteyttä, on olemassa lomia ja mies voi matkustaa luoksenne, sinä vaikka häivyt yhdeksi viikonlopuksi per kuukausi, mummolakin voi olla puolessa matkassa, kaikki tyyni, järjestelylysymyksiä ja hyvää tahtoa vaativia asioita.
Raadollisesti ajattelen (ja kaikille tiedoksi, on haluava mies/nainen), että kysymys on rahasta, elareita ei sitten maksettaisi puolin eikä toisin, paitsi sinä sitten, kun vanhemmat lapset ovat jo täysikäisiä.
Tiedoksi, että nuoremmat eivät lähde isän luokse vain koska hän haluaa. Toivottavasti sinulla ei ole sellaisia ongelmia, että miehelläsi on syytä olla huolissaan nuoremmista.- Minna
Ei, minulla ei ole ongelmia. Pärjään aivan mainiosti 4 lapsen kanssa yksinkin. Olen koittanut välttää riitelyn tässä erossa, koska se ei mielestäni ole tarpeen ja siitä kärsivät kaikki ennen kaikkea lapset. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että lapsemme jatkavat asumista luonani, näin myös lastenvalvojalla on aikanaan sovittu. Harmittaa vain, kun lasten elämästä jää näin isän läsnäolo lähes kokonaan pois, mutta näin kai tapahtuu muissakin eroissa...On se niin hankalaa...Lapsilleen, kun tahtoisi antaa mahdollisimman hyvät eväät elämään!
- ajatelmaa
Minna kirjoitti:
Ei, minulla ei ole ongelmia. Pärjään aivan mainiosti 4 lapsen kanssa yksinkin. Olen koittanut välttää riitelyn tässä erossa, koska se ei mielestäni ole tarpeen ja siitä kärsivät kaikki ennen kaikkea lapset. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että lapsemme jatkavat asumista luonani, näin myös lastenvalvojalla on aikanaan sovittu. Harmittaa vain, kun lasten elämästä jää näin isän läsnäolo lähes kokonaan pois, mutta näin kai tapahtuu muissakin eroissa...On se niin hankalaa...Lapsilleen, kun tahtoisi antaa mahdollisimman hyvät eväät elämään!
itsellesi onkin, jos tahdot antaa lapsilenne "hyvät eväät" et tunne liian vahvasti sitä että he asuvat sinun luonasi vaan heillä oikeasti on oikeus isään sanoipa kuka tahansa spegulatiivisesti miten vain. Eväinä se on iso asia kun kumpikaan vanhempi ei pidä omasta "valtapyrkimyksestään" kiinni kun on kysymys kehittyvistä lapsista. Eli ongelmahan lienee aikuisten ei lasten.
nämä valvojat näkevät sen omasta näkemyksestään mutta se ei välttämättä ole teidän lasten etu. Te olette sen parhaita valvojia itse. Kun tuntemukset ovat järjen tieltä väistyneet.
Tahtoisin välitää ajattelua avuksi.
- hui hui
Ei lapset ole tavaroita joita jaellaan; sulle,mulle,sulle,mulle...
Tottakai isän on lapsia ikävä mutta kuinka edes voi ajatella erottamista!?Ei nyt isä kykene ajattelemaan lapsia vaan pelkästään itteänsä ja omaa tahtoansa.
Keskustelkaa ja koittakaa löytää ratkaisu joka on LASTEN kannalta paras.Ja se ei ole sisaruksista erottaminen. - äitinä
Ymmärtäisin, että harkitset asiaa, jos kyseessä olisi vanhempien lasten muutto isänsä luo. Mutta, kun kyseessä on pienet lapset, en missään tapauksessa lähtisi heitä erottamaan. Olen sitä mieltä että, kun lapset ovat noin pieniä, he ovat vielä hyvin kiintyneitä äitiinsä. Olet heille maailman tärkein. Taistele siitä, että myös pienimmätkin lapset jäävät sinulle.
Itse olen eronnut ja lasten isä olisi halunnut "puolittaa" lapset eli yksi hänelle ja toinen minulle, mutta otin siinä asiassa hyvin jyrkän kannan. Sisaruksia ei eroteta. Olin vaikka valmis luopumaan molemmista, jos laki olisi niin määrännyt (emme onneksi edes joutuneet käyttämään sitä keinoa), mutta en taistelematta. Joskus täytyy riidellä, mutta silloin, kun tuntee olevansa oikeassa, täytyy siihenkin ryhtyä. Hän tyytyi ratkaisuun, ja hyvin on mennyt.
Lyhyesti: pidä pintasi, lapsesi tarvitsevat sinua!- mielipiteeseeni
Itse asiassa tässä asiassa en edes harkinnut sitä, että jakaisimme lapset. Pidin vain pääni ja sanoin päättäväisesti, että lapset asuvat samassa paikassa. Koska lapset asuivat ennestään jo minun luonani, asia oli siltä myöten selvä ja lasten isäkin tyytyi ratkaisuun. Minä en ensimmäisenä alkaisi asioita puimaan missään lastensuojeluviranomaisten luona, vielä vähemmän oikeudessa. Uskon, että sinunkin ex ymmärtää asian ja lasten parhaan, kun saa itsekin miettiä ensin rauhassa. Miettikää mieluummin sitä, miten olisi mahdollista lasten tavata enemmän isäänsä. Mikäli en ihan väärin muista, on jopa mahdollista hakea matka-avustusta siihen, että lapset voivat matkustaa useammin isänsä luokse. Kyselepä sitä mahdollisuutta! Ja jos joku muistaa paremmin, laittakaa toki siitä tietoa tänne palstalle!
- hoblaa
OLIT SIIS ITSEKÄS,AJATTELIT VAIN ITSEÄSI.
VAI OLETKO NIITÄ IMISIÄ,JOIDEN MIELESTÄ ÄITI AINOASTAAN ON SE OIKEA KASVATTAJA,HEI ELETÄÄN 2000-LUKUA!!!!! - äitinä
hoblaa kirjoitti:
OLIT SIIS ITSEKÄS,AJATTELIT VAIN ITSEÄSI.
VAI OLETKO NIITÄ IMISIÄ,JOIDEN MIELESTÄ ÄITI AINOASTAAN ON SE OIKEA KASVATTAJA,HEI ELETÄÄN 2000-LUKUA!!!!!Se, että lapset asuvat minun luona, ei ole ainoastaan minun päätökseni. Käytännön järjestelyistä johtuen (miehellä ilta-yötyöt) katsoimme parhaaksi, että lapset asuvat luonani. Lisäksi ex:llä oli suuria ongelmia alkoholin kanssa ja hän oli väkivaltainen minua kohtaan, joten minä katsoin tässä tapauksessa olevani kykenevämpi huolehtimaan lapsista. Enkä missään väittänyt, että äidit ovat aina parhaimpia kasvattajia. Tiedän tapauksia, joissa lapset ovat isällänsä, joka heidän tapauksissaan on ollut mielestäni parempi ratkaisu. Että tällaista.
- ajoit
lasten isän pois kotoa huoltamasta lapsia?
Ja tosiaan vaadit saada yksinhuollon? Kukahan tässä "vinkuu"? Puhut kummallisesti lasten isästä.
"äidit" neuvoo niinkuin huomaat pysymään vaan yksin huoltajana ja halveksimaan isää mutta mitihhän kutentoista kertaan ja jaa elämää itsekkyydestä pois lastenkin vuoksi, raha ym ei tee onnelliseksi ketään.- äiti 61
no niin asiahan ei minulle tietysti kuulu,mutta olisin sitä mieltä et lapsia ei pidä väkisten siirtää pois kotoa-isompana muistavat kuitenkin"miksi minä jouduin pois äidin luota ja toiset ei"-traumoja voi lapsille tulla ja paljon vallnkin on pienistä kyse.Työkaverini erosi aikoinaan,isä vaati isoista pojista jomman kumman itselleen väkisten itsellen-murrosikäisiä ,toinen uhrautui isän mukaan!!!Veljeni erosi pari vuotta sitten lapset asuvat puolet viikosta kummankin vanhemman luona-asuvat samassa kaupungissa-etu!teidän kannattaisi ottaa ulkopuolinen ihminen keskustelemaan asioistanne-lapsista riitely on tosi kamalaa!!lapset tarvitsee turvaa ja elämän säännölliisyyttä!!!!Paljon saa lehdistä lukea kuinka toinen vanhemmista vei lapsen väkisten eikä palauttanyt lomilta jne.....Siksi ajattelisin et varaisitte perheneuvolaan ajan yhdessä ja sopisitte siellä asiat pelin säännöt kirjallisesti ja rakentavasti ulkopuolinen ihminen on puolueeton teidän välillä.LAPSET TARVITSEE RAKKAUTTA
- hoblaa
äiti 61 kirjoitti:
no niin asiahan ei minulle tietysti kuulu,mutta olisin sitä mieltä et lapsia ei pidä väkisten siirtää pois kotoa-isompana muistavat kuitenkin"miksi minä jouduin pois äidin luota ja toiset ei"-traumoja voi lapsille tulla ja paljon vallnkin on pienistä kyse.Työkaverini erosi aikoinaan,isä vaati isoista pojista jomman kumman itselleen väkisten itsellen-murrosikäisiä ,toinen uhrautui isän mukaan!!!Veljeni erosi pari vuotta sitten lapset asuvat puolet viikosta kummankin vanhemman luona-asuvat samassa kaupungissa-etu!teidän kannattaisi ottaa ulkopuolinen ihminen keskustelemaan asioistanne-lapsista riitely on tosi kamalaa!!lapset tarvitsee turvaa ja elämän säännölliisyyttä!!!!Paljon saa lehdistä lukea kuinka toinen vanhemmista vei lapsen väkisten eikä palauttanyt lomilta jne.....Siksi ajattelisin et varaisitte perheneuvolaan ajan yhdessä ja sopisitte siellä asiat pelin säännöt kirjallisesti ja rakentavasti ulkopuolinen ihminen on puolueeton teidän välillä.LAPSET TARVITSEE RAKKAUTTA
JOTEN EI EROJA MITÄTTÖMISTÄ ASOISTA
- ~xena~
missään vaiheessa sano olevansa yksistään lasten huoltaja - voihan heillä olla exän kanssa yhteishuoltajuuskin, vaikka lapset asuvat äidin luona.
- onkin
~xena~ kirjoitti:
missään vaiheessa sano olevansa yksistään lasten huoltaja - voihan heillä olla exän kanssa yhteishuoltajuuskin, vaikka lapset asuvat äidin luona.
ei kerro olevan "yksinhuoltaja" se ei lienekkään oleellista. Käsittäkseni hän kyselle tukea ajautukselle joka on tullut eteen, lasten oikeudesta isään.
Täällä nyt jo kannustetaan kovin taas pitämään kiinni oimista oikeusksistaan ja sitä maalaillaan lasten oikudeksi. Joku ilmaisee että ei pikkuasioista pidäkkään aiheuttaa lasten oikeudenmenettämistä kumpaankaan vanhempaan , joka jo näyttää tapahtuneen. Ei tiedä asioiden pienuutta tai "suuruutta".
Tämä kuuluisa EX: on se kysymys joka pikemminkin tulisi arvioda paljon tarkemmin ja yhteishuotajuushan tarkoittaa nimen omaan -yhteishuotajuutta- ja siihen tosiaan kuuluu automaattisesti lapsen oikeus isäänkin.
Lasten asuminen ja koti on siellä missä ovat lapset ja on täysin aikuisten vastulla tehda olinpaikasta koti lapsille, omien "oikeuksien" yläpuolella täysin oleva olosuhde.
Useimissa erotapauksissahan se äiti on myös perheessä EX: ä. Vaikka onkin lasten kanssa ajallisesti enemmän kun niin on asiat väännetty.
Voin kuvitella että kun lasten hyvksyminen isänsä lapsiksi on vaikeaa niin mitä se on ollut silloin kun lapsille on sijotuspaikkaa valittu vahhempien nähdessä omat ongelmansa ja kun niihin on puututtu "eroamalla".
Ajattelen että sitä auttaa toisen asemaan asettuminen ja siirtämällä omat "oikeutensa" toisen oikeuksiksi jos niitä täten ajatellaan. - ~xena~
onkin kirjoitti:
ei kerro olevan "yksinhuoltaja" se ei lienekkään oleellista. Käsittäkseni hän kyselle tukea ajautukselle joka on tullut eteen, lasten oikeudesta isään.
Täällä nyt jo kannustetaan kovin taas pitämään kiinni oimista oikeusksistaan ja sitä maalaillaan lasten oikudeksi. Joku ilmaisee että ei pikkuasioista pidäkkään aiheuttaa lasten oikeudenmenettämistä kumpaankaan vanhempaan , joka jo näyttää tapahtuneen. Ei tiedä asioiden pienuutta tai "suuruutta".
Tämä kuuluisa EX: on se kysymys joka pikemminkin tulisi arvioda paljon tarkemmin ja yhteishuotajuushan tarkoittaa nimen omaan -yhteishuotajuutta- ja siihen tosiaan kuuluu automaattisesti lapsen oikeus isäänkin.
Lasten asuminen ja koti on siellä missä ovat lapset ja on täysin aikuisten vastulla tehda olinpaikasta koti lapsille, omien "oikeuksien" yläpuolella täysin oleva olosuhde.
Useimissa erotapauksissahan se äiti on myös perheessä EX: ä. Vaikka onkin lasten kanssa ajallisesti enemmän kun niin on asiat väännetty.
Voin kuvitella että kun lasten hyvksyminen isänsä lapsiksi on vaikeaa niin mitä se on ollut silloin kun lapsille on sijotuspaikkaa valittu vahhempien nähdessä omat ongelmansa ja kun niihin on puututtu "eroamalla".
Ajattelen että sitä auttaa toisen asemaan asettuminen ja siirtämällä omat "oikeutensa" toisen oikeuksiksi jos niitä täten ajatellaan.oli viestiin, jossa kirjoitettiin 'miksiköhän ajoit lasten isän pois ja vaadit yksinhuoltajuutta'.
Mielestäni Minna ei ole sitä missään vaatinut, vaan pohtii isän osuutta lasten elämässä - siis yrittää, päin vastoin, antaa hänelle enemmän tilaa eikä suinkaan ajaa pois. - on tosiaan paikallaan
~xena~ kirjoitti:
oli viestiin, jossa kirjoitettiin 'miksiköhän ajoit lasten isän pois ja vaadit yksinhuoltajuutta'.
Mielestäni Minna ei ole sitä missään vaatinut, vaan pohtii isän osuutta lasten elämässä - siis yrittää, päin vastoin, antaa hänelle enemmän tilaa eikä suinkaan ajaa pois.Samoin ajattelin että pohtii isän osuutta elämässä, se vain on jotenkin "ironista" että on 4 lasta ja vielä joutuu pohtimaan moista kysymystä. Eli miksi asia ei tosiaan ole selvinnyt esimerkikiksi aikaismmin? Ja että lasten äiti ottaa esittämäsi valtuuden "antaa" isälle tilaa lapsiin nähden onkin sen ironian sisintä. Eli valtaa käyttää isään nähden lapsien avulla.
Iloinenhan tietenkin olen ajatuksesta että edes joskus toteaa sen tarpeellisuuden ja lapsien oikeuden isäänsä ja että se aiheuttaa "pohdintaa". Mutta ymmärtääkseni kirjoituksissa on kuitenkin viesti että isä asuu jossain muualla?? ja kaukana joten jotenkin siihen on äidinkin taholta suostuttu tai päädytty ja on menetelty isää etäännyttäen tai isä on itse sitä halunnut. Puhuttiin jostakin "vinkumisesta" isän suhteen. Eli koska isä ilmaisee omaa "itseksästä" oikeuttaan lapsiinsa se on "vinkumista" entäs kun äiti ilmaisee postiivisen sydäntahtonsa lastenparhaaksi olla lähellä ja tukea lastaan mutta ilman isää niin se on varmaan jotain pyhimystologiaa.?
Mielestäni kortit pöytään ja rehellisesti niin arvionti on edesauttavaa lastenkin kannalta.
- seuraajat
Miksipä ette voisi kokeilla nuorempien kanssa, että he viettäisivät pitkiä aikoja isänsä luona ja katsotte, että kuinka homma lähtee menemään.
Mulla on ystävä, joka erosi vaimostaan. Heillä on kolme lasta, joista yksi (vanhin tyttö) lähti äidin mukaan ja nuoremmat pojat jäivät isänsä luokse asumaan. Välimatkaa sisaruksilla on parisensataa kilometriä.
He onnistuivat yhteisymmärryksessä sopimaan lasten jakamisesta. Toisaalta se varmaan helpotti, että nuorimmaiset olivat molemmat alle kouluikäisiä ja sopeutuivat hyvin. Vanhempi tyttö ilmeisesti oli hyvin kiintynyt äitiinsä, joten senkään suhteen ei tullut ongelmia.
Nyt lapset ovat sen ikäisiä, että pystyvät jo matkustamaan yksin junalla tapaamaan toisiansa. Myös lomat he pääsääntöisesti viettävät yhdessä. Toisaalta kummallakin vanhemmalla on jo ns. uusi perhe ja uusia sisaruksia, joiden kanssa touhuta.
Mutta näin ulkopuolisen silmin eivät lapset näytä mitenkään kärsineen vanhempien ratkaisusta. Eli vaikuttavat hyvin tasapainoisilta ja hyvinvoivilta lapsukaisilta. He ovat aina innoissaan menossa tapaamaan toisiaan, mutta kotiinkin on yhtä kiva palata.
Pojille tietenkin isä on tärkein, kuten tytölle äiti. Lapset kyllä osaavat sopeutua uusiin tilanteisiin. Isä on aina isä ja äiti on aina äiti. Tietysti tässä esimerkkitapauksessa isä on ollut aina hyvin läheinen lastensa kanssa, joten pojat ovat varmasti tunteneet alusta alkaen olonsa turvalliseksi hänen kanssaan.
Mutta mielestäni ainoa järkevä teko olisi nuo pienimmät laittaa isänsä kanssa asumaan koeajalle ja katsoa, miten se ikävä siitä hellittää. Ymmärräthän itsekin, että varmasti isällä on karsea fiilis, kun hän sentään on joutunut luopumaan kaikista neljästä lapsesta. Mietipä itse, jos joutuisit itse luopumaan lapsistasi? Ei varmaan olisi kovin mukava olo.
Ajan oloon tilanne varmasti rauhoittuu, kun lapset kasvavat ja voivat matkustella itsekin kahden kodin väliä. Mutta aikaahan tuollainen vie, että tottuu uuteen ympäristöön. - Kaikki tai ei mitään
Meillä isä sanoi ottavansa nyt aluksi vain yhden lapsen, sillä hänellä ei ollut tarpeeksi tilaa asunnossa (Nokian optiomiljonääri).
Minä sitten ilmoitin, että hän saa kaikki tai ei mitään ja että lapsia ei pidä erottaa. Mies meni hiljaiseksi ja vasta kuukausien päästä sanoi, että minä olen hyvä äiti ja hoidan lapsiamme kunnolla. Hän ei ollut myöskään vamis uhraamaan yhtään miljoonistaan uuden, isomman asunnon ostoon silloin, jotta lapset olisivat edes yöpyneet hänen luonaan.
Nyt hänellä on uusi vaimo ja nyt kyllä asuntoon löytyy rahaa. Lapsille pitää muka saada nyt sitten huoneet. Lasten iät ovat nyt 14, 17, 19, 22.
Enää kaksi lapsista on alaikäisiä. Nämä lapset tarvitsisivat oman asunnon. Kaksi on jo muuttanut kotoa pois. Isä sekoilee taas kerran.
Isät eivät aina toimi lasten parasta ajattellen. Antavat sitten muka ymmärtää olevansa niin kamalan säälittäviä ja ressukoita lasten edessä.
Toivottavasti nämä "ressukat" lopulta löytävät onnen elämässään. Sitä exänikin lähti etsimään. Kai se nyt sitten löytyy tuosta uudesta, noin 15 vuotta nuoremmasta ja lapsia hieman vanhemmasta uudesta lapsesta, jota mies sitten hoivailee paljon paremmin kuin omia lapsiaan.
Kyllä tämä uusi äitipuoli-lapsi on niin hyvässä hoidossa nyt. Isäkin sai hänestä hyvän tyttären. Tottelevaisen ja kiltin. - ero-03
me erosimme 2003.meilläkin 4 alaikäistä lasta. Kaikki asuvat minun kanssani ja tapaavat isäänsä sillon kun tämä heidät pystyy ottamaan.
Erotilanteessa oli aivan selvää, että kaikki 4 jäävät minulle, he ovat hyvin läheisiä ja vaikea olisi ollut rueta valitsemaan 2 sulle , 2 mulle...
Milestäni lapsia, sisaruksia ei pidä erottaa toisistaan.Tapaamisiin voivat mennä joko ryhmänä tai pienemmällä porukalla, Meillä lapsissa sekä tyttöjä että poikia. Ex oli tyytyväinen, kun minulle tuli päävastuu lapsista ja heidän huollostaan.Hänellä uusi perhe, 2 lasta uudella vaimolla.
Tilanne on varmasti molemmille vaikea, mutta noin pienet lapset kuin teillä nuorimmat tarvitsevat nimenomaan äitiään jatkuvasti, isän tapaamiset pystyy järjestämään, jos halua ja tahtoa isältä löytyy.
Voimia sinulle ja jos ette pääse keskustelemalla sopuun, ammatti-ihmiset antavat tukea, apua ja neuvoja. - jokuvaan
Itse olen eronnut reilut 6 vuotta sitten. Meillä on exän kanssa neljä lasta. Koska ex-mieheni on mielestäni oikein hyvä isä, vaikkei ollutkaan minulle sopiva aviomies, sovimme yhteistuumin siitä että lapsistamme kaksi asuu isän kanssa ja kaksi minun kanssani.
Lapset viettävät yhdessä kaikki viikonloput ja lomat. Ovat hyvin läheisiä toisilleen kaikki neljä.
Ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Meillä tämä on toiminut.
Sinulla on oma tilanteesi, jossa joudut ottamaan huomioon ex-miehesi isänä ja lasten oman näkemyksen asiaan. - Anonyymi
Minun ex on ajanut lastaan tapaamaan lähes 300km päästä! Jos isät haluaa lapsiaan nähdä ne tulee kaukaakin tai muuttaa lähemmäs!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta
Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi483766Päivän Teemu Selänne: Köyhät ovat vastuussa köyhyydestään!
https://www.youtube.com/watch?v=2rmgjJAJ7s8 Teemu lyö köyhää oikealla suoralla!4783755Kiitos rakastamani,
tämän päiväisestä toisaalla, jos tahdoit minulle sillä myös jotain viestittää. ❤️ Toivon, että nähdään vielä ja saadaan303019Nainen, olen huolissani sinusta
Onko kaikki varmasti hyvin? Minulla on pahoja aavistuksia, mutta toivon olevani väärässä. Toivotan kaikkea hyvää sulle!902180- 1551900
- 1051740
- 1301569
Kello käy ja ilta pimenee
Alkaa jo väsyttämään kovasti. 🥱 Toivottelen hyvää yötä ja kauniita unia. Oman kulla kuvatuksia. 😊💤💖💤✨💤🌌 Lokakuun2541430Ruumisvaunut
Ompa järjen köyhyyttä vetää ruumiskärryjä pitkin kylää ja säikytellä ihmisiä. Vain Kuhmon hoitajat tähän pystyy.401262Seiska: Ensitreffit Anna nosti katsojien karvat pystyyn - Touhuaa tätä auton ratissa: "Älytöntä..."
Annan käytös herättää vahvoja tunteita. Huh, huh, näyttää kyllä aikamoisen vaaralliselta touhulta auton ratissa… Lue l71138