En ole tänne ennen kirjoittanut, en tiedä edes onko tämä oikea alue. En parempaakaan löytänyt. Johonkin on pakko avautua. Enpä tiedä tosin auttaako se enää mitään.
Rakastan avo-vaimoani, lastani (11kk tyttö) ja meidän lukuisia eläimiä. Luonteeltani olen (vaikka se tästä kirjoituksesta ei varmaan ilmene) optimisti. Näen pahassakin uuden mahdollisuuden. Ei ole olemassa asiaa jota ei voisi ratkaista. Pystyn ajattelemaan asiat monelta eri kannalta.
Puolisoni varmasti myös rakastaa meitä kaikkia. Perus olotila vain lähes aina (varsinkin nykyään) on "vihaan kaikkea, mistään ei tule mitään, kaikki on huonosti". Saan vihat päälleni jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomasta asiasta. Kaikkea pitää pelätä, mistään ei saa puhua. Tai ennen kaikkea "mistään ei ole mitään syytä puhua". Ollaan vaan hiljaa ja vihaisia. Ei auta vaikka kuinka yrittäisin puhua ja kysellä.
Puolisoni aloittelee juuri koulunkäyntiä (korkeakoulu) uudestaan. Tällä hetkellä vain pari tuntia muutaman kerran viikossa. Minä taas olen töissä, joka arkipäivä normaalin 8 tunnin päivän, tai itseasiassa illan. Palaan kotiin yleensä klo. 21-24 välillä.
Viimeksi tänä iltana sain kuulla olevani täysi paska, kun herätin vauvan joka oli juuri nukahtanut, tullessani kotiin. Vauva on ylipäätänsä tottunut valvomaan myöhään, johtuen meidän molempien herätään-myöhään-valvotaan-pitkään meiningistä. Mutta kaikki on aina minun syytä.
Voisin tietysti vaihtaa aamuvuoroon, josta seuraisi raju tulojen pudotus. Todennäköisesti liian raju, rahat eivät enää riittäisi nyky-elämäämme. Itse olen valmis muuttamaan mitä tahansa että perheemme olisi onnellinen.
Mutta hei! Perheemmehän on onnellinen, paitsi perheen äiti. Äidin suurimmat ongelmat liittyvät sen asian ympärille, että vauva olisi mahdollisimman "normaali". Eli: vauvan pitää nukahtaa klo 20-21 tai se ei ole normaali. Vauvan pitää syödä aamulla klo.10 puuro (jota tämä nainen ei hänen äitinsä mukaan itsekään pienenä syönyt) tai se ei ole normaali. Kehitys kuulemma pysähtyy, pituuskasvu loppuu jne...
Vauva nukkuu hyvin, syö hyvin, jaksaa touhutua koko päivän hyvin. On yleensä todella hyväntuulinen (toisin kuin äiti). Ensimmäinen sana tuli noin 6-7kk ikäisenä, unohti kyllä sen vähäksi aikaa, eikä vieläkään puhu. Juttua kyllä tulee paljon, sellaista Sims-kieltä ;) Osaa jo kävellä hienosti.
Mikään ei vain riitä puolisolleni. Jostain on aina haettava joku syy, mikä on pilannut päivän. Normaalia on, että tappelemme nykyään joka kerta kun tulen töistä. Ja ennenkaikkea puolisoni suuntaa vihansa myös vauvaan (ei onneksi fyysisesti), vaikka olisi MINULLE vihainen. Tätä en voi sulatta. Jos minä olen hänen mielestä paska, se kohdistetaan vain minuun. Ei pienen vauvan tarvitse joutua kuulemaan koko ajan että pilaa äitin päivän/illan.
Puolisoni hokee välillä, että ei jaksa enää mitään. Mutta kenellekään ei saa kertoa mitään, keneltäkään ei saa apua hakea. Kiroan itseäni jokaisesta kerrasta neuvolassa, kun en ole saanut suutani auki. Hän vain saa minut pysymään hiljaa. Rakas avo-puolisoni pelkää oikean sitä, että alan puhumaan. Tietää että minä pystyn kertomaan kaiken. Myös kaiken mitä minä olen tehnyt, kaiken paskan minun(kin) puolelta.
Ja tätä kaikkea puhumistä hän pelkää (ainakin välillä) sen takia, ettei vauvaa vietäisi pois! Mutta mitään sellaista ei tapahdu. Sairasta ajatella koko ajan että on huono äiti. Ja pistää muutkin kärsimään siitä. Sairasta että vauvamme on joutunut kuulemaan äidin sanat: "mä en jaksa enää, mä tapan itseni!".
Haluaisin vaan että kaikilla olisi hyvä olla. Miksi toinen haluaa, välillä, että kaikilla on paha olla?
Tällä hetkellä kirjoitan tätä viestiä yksin tietokoneen vieressä. Muut on nukkumassa. Paitsi lemmikirotat jotka aloittivat yöllisen häkin sisustus operaation. Vasemmassa nimettömässä sormessani on kaksi sormusta, minun ja hänen. Taas mietin sitä, että olisiko kaikilla parempi jos minä lähden pois.
Ja minä tekisin sen, jos voisin olla varma että tyttäreni ei joudu jatkuvasti vihan purun kohteeksi. Tottakai suostuisin olemaan yh-isä, mutta äiti pistää varmasti vastaan jos haluaisin lapsen itselleni ero-tilanteesta. Äitiä kuunnellaan aina.
En tiedä jaksoiko kukaan ajatuksella lukea tänne asti, tai onko tästä edes mahdollista tajuta mitään. Oli miten oli, kiitos sinulle.
Ja Katja, jos satut lukemaan tätä: rakastan sinua tapahtui mitä tapahtui. Ei se rakkaus rakastamalla lopu. Jos emme yhdessä pysy, onnea elämällesi. En toivo sinulle pahaa.
Mahdollinen elämä
4
1043
Vastaukset
- mielipiteeni
Minun mielestäsi naisesi oireet kuvastavat masennusta. Pyydä häntä hakemaan apua. Mutta mieti myös itsekin, rakastatko häntä.
- tuollainen :(
En tosin itsekään osaa tehdä omalle tilanteelleni mitään.
Toivoisin vain että asiat parantuisivat, niin meillä kuin teilläkin.
Masennukselta tuo tosiaan vaikuttaa.
Tiedän, ettei itsellenikään pysty puhumaan kun minulla on oikein paha olla -minä taas puran oman ahdistukseni/masennukseni omaan avomieheeni kotona, eikä mistään silloin keskustella vaan kaikesta tapellaan tai vähintäänkin riidellään.
Lapsia ei onneksi ole, hirvittää ajatuskin lapsen asettamisesta tällaisen tilanteen keskelle.
Voimia teille. masennusta. (omaa kokemusta on)
ei niitä lapsia todellakaan viedä kovin helposti, ei, vaikka äiti olis todella pahasti masentunut.
kaikkein tärkeintä on hakea ja saada apua mahdollisimman pian.
varsinkin kun avovaimollasi on ollut itsetuhoisiakin ajatuksia.
kun on tarpeeks masentunut, niin kaikki (pienetkin) asiat tuntuu kaatuvan päälle.
mulle ekaks tuli unenpuutetta (7kk) koska lapsi oli pahassa sairastelukierteessä.
sitten kun se vihdoin saatiin terveeks, niin mä en yksinkertaisesti enää osannut nukkua.
mä pelkäsin, et joku lapsista saa syövän tai kuolee autokolarissa ym. vastaavaa.
kaikki mahdolliset "pelottavat" ajatukset pyöri vaan päässä, eikä niitä saanut enää siinä vaiheessa itse lopetettua, vaikka järki sanoi et jos jotain on sattuakseen, niin en mä sitä voi estää.
sit seuras itsemurhayrityksiä ja lapinlahden ja kellokosken "keikkoja". (sairaala vaihtui kun muutettiin).
kaikkeen tähän paskaan on mennyt 15 vuotta, mut nyt viimeisin vuosi on mennyt tosi hyvin.
tähän täytyy kertoa et lääkitys on vihdoinkin oikea (näillä palstoilla saa sit kuulla tosi usein jos jotain ärsyttää joku "juttu" et ;onks lääkitys oikea? kaikkien mömmöjen eri miksaukset on tullut kokeiltua. aikaa meni vaan kauan ennenkuin oikea coctail löytyi.
jokatapauksessa niin vaikeelta kun se tuntuukin, niin nyt sun vaan täytyy olla se "vahva" osapuoli ja hakea apua.
soita esim. neuvolaan tai terkkariin. sieltä osataan antaa neuvoja mitä tehdä ja mistä saa apua.
p.s. ei niitä munkaan lapsia viety, vaikka välillä olinkin tosi pihalla.
onneks ainakin silloin vielä sai kunnalta kodinhoitoapua. meillä kävi monta kuukautta aivan upea ihminen. osittain tuntuu et sen ihmisen ansiosta mä oon vielä täällä.
se kodinhoitaja oli tomera täti, joka pani kakrut ja kodin oordinkiin. leipoi,teki ruuat ja ulkoili ja askarteli lasten kanssa, kun mä en itse kyennyt tekemään mitään. (nukuin,itkin ja nukuin, itkin ...)
mun omaiset ei yksinkertaisesti tajunneet missä mennään, vaan niiden mielestä mä vaan halusin huomiota?? haloo?? ekan itsariyrityksen jälkeen ne oli sit ihan ihmeissään, et mitä tää nyt on??
sit ne kuunteli ihmetellen kun lääkärit kertoili niille missä mennään.
tää nyt oli tällainen juttu.
toivottavasti saat tästä jotain tolkkua ja ehkä apuakin siihen mitä tehdä.- Aviossa 12 vuotta
Tunnen tyylin. Kärjistäen se menee näin. Naisella on työssä hankala esimies, joka nöyryttää. Nainen ei uskalla sanoa mitään työpaikan menettämisen pelossa.
Kun nainen tulee kotiin, on hänen purettava pahaolo turvallisiin läheisiin. Mies ihmettelee, mitä taas on tehnyt, kun vaimo huutaa tunnin pää punaisena ja vetää kaikki vanhat synnit tapetille. Mahdollisesti lapsetkin saavat osansa.
Aikansa mesottuaan, naiselle tulee parempi olo, mutta miehen pinna on muutaman säikeen varassa. Nainen pillahtaa itkuun ja vetää "minä en ole mitään" roolin päälle. Miehen pitäisi raivon kasvaessa niella kaikki syytökset ja lohduttaa.
Jos mies ei saa ärsytettynä tunteitaan rauhoittumaan, hän on keskenkasvuinen ja lapsellinen, sillä ongelmistahan jo puhuttiin sekä käytiin läpi. Käytännössä nainen huusi ja mies kuunteli.
Kun nainen sai purettua pahanolon, pitäisi ärsytetty mieskin hymyillä kuin Naantalin aurinko ja haluta pahimmassa tapauksessa vielä sovintoseksiä.
Mistä moinen poru? Siitä kun nainen purki työpaineet läheisiin.
Tuosta ei varmaan ole kysymys, mutta vaimollasi on selvästi pahaolo ja mahdollisesti jonkinlainen baby-blues.
Mielestäni sinun tehtävä on ohjata hänet lääkärin juttusille, eikä sinun tehtävä ole parantaa vaimoasi.
Kun äiti saa hoitoa ja mahd. lääkitystä, niin kotiolot paranee. Vaimosi oirehtii ja muista se. Sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa mitä suusta tulee ulos.
Kärsivällisyyttä!
PS: Lapsesi on takuulla ihan normaali. Lapset eivät kulje kello kaulassa ja syö samaan aikaan puuroa, vaikka heille sitä tarjoaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli204375Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm103204Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle403097IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm442407Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas811216- 791079
- 561054
Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.2301028Natoon liittyminen on alkanut kaduttaa.
Nato on muuttunut niin paljon, että se ei ole enää se mihin haluttiin liittyä. Usa on vetäytynyt ja 5% osuus valtion tul3681019Alex ja Sanna taas Bilderberg-kokoukseen
Kansainvälinen parivaljakkomme on taas yhdessä siellä missä tapahtuu. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/09eda060-635e139893