Olen viime aikoina tyhjennellyt laatikoita kaikesta sellaisesta roinasta, mitä olen raahannut mukanani kaikissa muutoissa, esim. vanhoja kirjeitä läheisiltä, kortteja 50-luvulta lähtien ym.
En tiedä onko se ollut tapa säilyttää jonkunlainen yhteys menneisyyteen ja läheisiin kun asun vieraassa maassa.
Viimeksi osui käsiini laatikko missä oli päiväkirjoja 16 vuoden ajalta! Päiväkirjojen kirjoittaminen loppui v 2000 kun tulin liikenneonnettomuudessa kuolleen veljeni hautajaisista kotiin.
Selasin noita päiväkirjoja ja yritin muistella kuinka kaikki tuollainen pikkutarkka muistiinmerkitseminen alkoi.
Nähtävästi eräässä elämän kriisivaiheessa kun erosin ja oli tarvetta purkaa sisintään ja tuntemuksiaan sillä tavalla ettei ne tulisi juoruina takaisin.
Päiväkirja on luotettava ystävä. Sille voit kertoa mitä tahansa, sekä ilosi että surusi.
Olin kuitenkin jo keski-ikäinen nainen ja kirjoittaminen on ollut selvää tilitystä omasta kehittymisestä ja itsetuntemuksesta.
Päiväkirjoista käy selville, kuinka olen pikkuhiljaa uskaltanut tehdä niinkuin itse haluan, enkä niin kuin esim. sukulaiset odottavat.
Muistan että eroni oli kauheinta mitä lähiomaisteni mielestä voisi tapahtua! Mikä häpeä!
Läheisten painostus on joskus ollut armotonta, mutta olen itsenäistynyt niin vahvaksi että minua ei pienet tuulet enää heiluttele!
Huomenna tulee roska-auto ja vie päiväkirjani kaatopaikalle.
"Kuitteja" menneisyydestä
9
690
Vastaukset 9
- tähdenlento
Luin kun omaa juttuani, vaan en ole vienyt vielä ainakaan kaikkea kaatopaikalle.Taidan tehdä samoin .Kirjoittaminen on hyvä purkautumiskeino ....se käy nopeasti ja siihen tarvittavat välineet on melken kaikki aina mukana.Kynän ja paperia voi lainata tarvittaessa ja kädethän seuraa aina mukana
- Hintriika
Älkää, hyvät ystävät, hävittäkö päiväkirjoja! Ne ovat korvaamattomia dokumentteja. Vaikka harva haluaa niitä eläessään antaa kenenkään nähtäväksi, niin silti ne sukupolvien päästä ovat aikansa historiaa. Ihan tavallisen "mökin Miinan" ajatukset ovat kultahippuja tulevaisuudessa!
Nykyaikana kaikki häviää tietokoneiden hautausmaalle! Meidän jälkeemme tulevista ei jää mitään, jos ei asian laitaa äkkiä ymmärretä! - Iili
80-luvun lopulla kirjoitin ensimmäisellä kotikoneelleni "muistelmia". Tallensin ne lerpuille, joita ei ole käytetty enää yli 15 vuoteen. - Se oli hyvin terapeuttista. Saatoin kirjoittaa tuntikausia yhteen putkeen. Olin niin innostunut kirjoittamisesta, että en vastannut puhelimeen enkä ovikellon soittoon, koska se olisi keskeyttnäyt "muistelmieni" kirjoittamisen.
Kun olin saanut kaiken kirjoitetuksi, niin "muistelmilla" ei ollut enää mitään merkitystä. Millään laitteella ei enää pysty lukemaan lerppuja, eikä se harmita ollenkaan. Kun on saanut kerran kaiken puretuksi kirjalliseen muotoon, niin se on jotenkin vapauttanut ikävistä muistoista. - En enää ajattele ollenkaan asioita, jotka joskus kaihersivat mieltäni kaiken aikaa.- Hintriika
Kun en tarkkaan tunne tapaustasi, niin en suoraan siitä sano mitään. Mutta yleisesti ottaen terapiakirjoittaminen, mielen puhdistaminen on eri asia kuin päiväkirja.
Samaa terapiaa minäkin harjoitin mieheni kuoleman jälkeen, tosin käsin kirjoittamalla, koska se mielestäni oli tehokkaampaa kuin tietokoneella. Niillä sepustuksilla (hieno muotisana: tajunnanvirta) ei ole arvoa jälkipolville eikä enää itsellenikään.
Päiväkirjan (harvakseen) kirjoittamisen lopetin mieheni kuolemaan. Viimeiselle sivulle on liimattuna kuolinilmoitus. Enempää en voinut jatkaa. Mutta päiväkirjoja en aio hävittää. Toivottavasti eivät muutkaan tee sitä kuolemani jälkeen. Hintriika kirjoitti:
Kun en tarkkaan tunne tapaustasi, niin en suoraan siitä sano mitään. Mutta yleisesti ottaen terapiakirjoittaminen, mielen puhdistaminen on eri asia kuin päiväkirja.
Samaa terapiaa minäkin harjoitin mieheni kuoleman jälkeen, tosin käsin kirjoittamalla, koska se mielestäni oli tehokkaampaa kuin tietokoneella. Niillä sepustuksilla (hieno muotisana: tajunnanvirta) ei ole arvoa jälkipolville eikä enää itsellenikään.
Päiväkirjan (harvakseen) kirjoittamisen lopetin mieheni kuolemaan. Viimeiselle sivulle on liimattuna kuolinilmoitus. Enempää en voinut jatkaa. Mutta päiväkirjoja en aio hävittää. Toivottavasti eivät muutkaan tee sitä kuolemani jälkeen.Mieheni kuoleman jälkeen, kun kaikki oli mustaa ja pimeää, toivottomuus iski, ja elämä ei ollut elämää, vaan roikkumista päivissä, elin ja kuljin kuin kosken partaalla jonne teki mieli hypätä...
Silloin aloin kirjoittamaan, kirjoitin käsin, kirjoitin tietokoneella ja purin kaikki ajatukset sanoiksi, ikävän kyyneleet kirjaimiksi ja toivottomuuden lauseiksi.
Noista päivistä ei muutoin olisi mitään mielikuvaa, en muistaisi mitä tunsin, mitä ajattelin ja kuinka lopulta pääsin yli sen järkytyksen jonka olin kokenut.
Nyt kun luen niitä päiväkirjoja, lauseita, ajatuksia... voin huomata kuinka suruni muuttui.
Kuinka ikävä ja kaipuu hiljalleen vaihtuivat muistoiksi, tilalle tuli valoisia päiviä, kuvia joissa elämä hymyili, ja vähitellen surusta kasvoi minun vahvuuteni.
Tuota muistojen kuvakirjaa, ajatuksia paperilla, voin selata ja tunnen että olen voitolla, olen löytänyt oman huomiseni joka oli hukassa. Ilman tuota kirjoittamista en varmasti olisi ilman asiantuntijoiden apua selvinnyt, sen on moni muukin todennut. Sillä ei ollut kyse vain yhdestä menetyksestä....miehestäni, vaan oli enemmän... ja se oli enemmän kuin jaksoin ymmärtää.
En hävitä noita päiväkirjoja, julkaistavaksi niitä haluaisivat, mutta tapahtuma on vielä haava joka vaatii parantumista, enkä kaipaa julkisuutta sen hetken uutisoinnin lisäksi. Katkerinta siinä kai olikin katsella TV uutisista tapahtumaa jonka ei olisi toivonut koskaan omalle kohdalle osuvan!
Kirjoittaminen on minulle terapiaa, se on väylä käsitellä arkojakin asioita ja kyllä jokaisella on jotain joka kannattaa lapselapsillekin tallettaa palana omasta historiasta.
- Tyynentyttö
Siellä ne ovat mökin vintillä laatikossa kirjeet ja monenmoiset vihkoset ja lappuset ja runot.On pitänyt monta kertaa hävittää ne mutta aina on jäänyt.Aloitin kerran vanhoista valokuvista kertomaan tarinaani ja sukuni tarinaa.Ajattelin voivani käyttää siihen vihkosiani.Se jäi kesken.Siitä ei olisi tullut tai tule mitään historiallista dokua vaan ihan vain itseni kannalta koettua lähinnä tunnepohjalta.Yhden päiväkirjani mieheni luki ja poltin sen.
- Jaana ejk
ruokien hakeminen, laskujen maksaminen, isoäidin luona käynti sairaalassa, vielä Hesari lukematta, ruuan tekoa, vaatteiden lajittelua koneeseen, tiskit ladattava koneeseen, ai, ensin tyhjättävä puhtaat pois alta, televiosta hyvä juttu tulossa, tekisi mieli vilkaista keskusteluja 40 palstalta, mutta ei ehdi, puhelin soi , isoäiti kuollut, hänen jäämistönsä pitäisi selvitellä...
---
Kaatopaikoilla menee pitsilakanaa ja valokuva-albumia...lerppua, ..käsinkirjoitettua tekstiä... - MUMMELI1
Jaana ejk kirjoitti:
ruokien hakeminen, laskujen maksaminen, isoäidin luona käynti sairaalassa, vielä Hesari lukematta, ruuan tekoa, vaatteiden lajittelua koneeseen, tiskit ladattava koneeseen, ai, ensin tyhjättävä puhtaat pois alta, televiosta hyvä juttu tulossa, tekisi mieli vilkaista keskusteluja 40 palstalta, mutta ei ehdi, puhelin soi , isoäiti kuollut, hänen jäämistönsä pitäisi selvitellä...
---
Kaatopaikoilla menee pitsilakanaa ja valokuva-albumia...lerppua, ..käsinkirjoitettua tekstiä...Kirjoitan päiväkirjaa nykyään kausittain.
Kun vammauduin liikenneonnettomuudessa ja toivuin siitä kirjoitin päivittäin pitkästi monta vuotta.
Ne päiväkirjat olen sulkenut teipillä kiinni enkä ole vielä aukaissut.
Nykyään kirjoitan vaihtelevasti ,mutta koetan kirjoittaa niin ,että tärkeät tapahtumat kirjautuvat ja lapsenlapsien kehitys sattuvat sanonnat.
Kirjoitan muistelmia eri aihepiiristä elämän varrelta muuten ja ovat saanet lähisuku lukea jo nyt.
Päiväkirjan pitäminen periytyy isältä jolta jäi ihanat päiväkirja merkinnät meille lapsille ja jälkipolville. Sisaruksista 3 pitää päivittäistä päiväkirjaa ,me loput kaksi satunnaisesti. Kaikki kuitenkin jotenkin. - mummi63v.
MUMMELI1 kirjoitti:
Kirjoitan päiväkirjaa nykyään kausittain.
Kun vammauduin liikenneonnettomuudessa ja toivuin siitä kirjoitin päivittäin pitkästi monta vuotta.
Ne päiväkirjat olen sulkenut teipillä kiinni enkä ole vielä aukaissut.
Nykyään kirjoitan vaihtelevasti ,mutta koetan kirjoittaa niin ,että tärkeät tapahtumat kirjautuvat ja lapsenlapsien kehitys sattuvat sanonnat.
Kirjoitan muistelmia eri aihepiiristä elämän varrelta muuten ja ovat saanet lähisuku lukea jo nyt.
Päiväkirjan pitäminen periytyy isältä jolta jäi ihanat päiväkirja merkinnät meille lapsille ja jälkipolville. Sisaruksista 3 pitää päivittäistä päiväkirjaa ,me loput kaksi satunnaisesti. Kaikki kuitenkin jotenkin.OLin noin 13 vuotias,lainasin paikkakuntani kirjastosta kirjan nimeltä :Musta Pekka.Ahaah,hurmaannuin,se oli nuoren tytön päiväkirja koulujuttuineen.Päätin ,että minäkin alan kirjoittaan päiväkirjaa .No ,ostin sinikantisen ruutuvihon ja homma alkoi.Niitä sinikantisia sitten nivottiin yhteen,kun monta vihkoa tuli täyteen ja kannet tehtiin,oikein kankaalla päällystin.Varsinainen päiväkirjan pito loppui,kun löysin mieheni.(ei kerennyt,oli niin kiirus!)
Nykyisin pidän allakka-päiväkirjaa.Laitan tärkeät jutut sekä ilmat y.m.
Oma isäni nyk.91 vuotias pitää yhä päiväkirjaa säätiloista ja pikkuasioista.Samoin edesmennyt iso-äitini piti päiväkirjaa.Perinne jatkuu,poikani pitää myös papalta oppimaansa sää päiväkirjaa sekä muistiinpanoja tärkeimmistä tapahtumista.
Älkää hävittäkö ,sanon minäkin .Ne voivat olla tarpeellisia esim.lastenlapsille...jossain vaiheessa.No ,tämä vain minun mielipiteeni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
KP-Sesongilla ongelmia?
Tarvitsen luotettavaa katonpuhdistajaa ja kuulin, että KP-Sesonki Oy tekee hommat edullisesti ja asiakkaan tarpeet huomi241546Oot upea nainen, älä vähättele ittees
Ja tietojeni mukaan 2 muuta on susta kiinnostuneit mun lisäks. 👀681367- 961161
Jämsän Paras Ravintola
Särkijärven kioskiin on avattu uusi upea Maucas ravintola joka on jämsän paras. Loistava palvelu ja herkullinen ruoka. R731092Salaisuudet paljastuu
Viimeiset hetket meneillään ottaa yhteyttä. Kertoa totuus ja selvittää asioita. Viimeiset hetket meneillään jos joku84779Poliisi pamputti Variskankaalla
Mistä lie alkanut ja miksi poliisit kutsuttu, mutta mielestäni hyvin toimittu. Jos haluaa rähistä eikä rauhoitu puheella29738Ihmettelet nainen, miten vielä sinua rakastan
No jos en enää sinua ajattelisi, niin ei se mitään rakkautta olisi alunperinkään. En tarvi sinusta nähdä merkkiäkään, ni48727Kiellettyjä ajatuksia
Istutaan sylikkäin, katson sun silmiin, vastaat kstseeseen ja kiedon kädet sun ympärille. Huulet koskettaa sun huulia,43646- 63646
- 38629