Uskovaisilla on ahne taipumus

Uskovainen voi räjäyttää itsensä ja lähimmäisensä tästä on paljon esimerkkejä uutisissa. Onko reppana lammas vai teurastaja ?

Arvid kirjoitti:

Uskovainen voi räjäyttää itsensä ja lähimmäisensä tästä on paljon esimerkkejä uutisissa. Onko reppana lammas vai teurastaja ?

Kristinuskoon. Irlannissa toki katoliset ja protestantit ovat tappaneet toisiaan, mutta kristinuskoon EI KUULU toisen tappaminen, vaan rakastaminen ja jopa vihollisen siunaaminen.
Olet siinä oikeassa, että uutisista tuleva tappamistulva on järkyttävä, eikä kukaan ihminen varmaan sitä kannata. On siis hienoa, että sinä olet huolissasi siitä. Terroristeilla ei ole myöskään alkuperäisen islamin kanssa juurikaan tekemistä.

Jos kristityt kerran seuraavaat johtajaansa, niin eikö siitä silloin pitäisi seurata aivan jotain muuta kuin tappamista? Mikäli yhtään olen ymmärtänyt Jeesuksen opetuksia oikein...;)

Apostoli34 kirjoitti:

Kristinuskoon. Irlannissa toki katoliset ja protestantit ovat tappaneet toisiaan, mutta kristinuskoon EI KUULU toisen tappaminen, vaan rakastaminen ja jopa vihollisen siunaaminen.
Olet siinä oikeassa, että uutisista tuleva tappamistulva on järkyttävä, eikä kukaan ihminen varmaan sitä kannata. On siis hienoa, että sinä olet huolissasi siitä. Terroristeilla ei ole myöskään alkuperäisen islamin kanssa juurikaan tekemistä.

Jos kristityt kerran seuraavaat johtajaansa, niin eikö siitä silloin pitäisi seurata aivan jotain muuta kuin tappamista? Mikäli yhtään olen ymmärtänyt Jeesuksen opetuksia oikein...;)

Lue lisää

ongelman !

Arska kirjoitti:

ongelman !

uskossa todellisuudentaju hämärtyy ja kristitystäkin on helppo leipoa tappokone.

Arvid kirjoitti:

uskossa todellisuudentaju hämärtyy ja kristitystäkin on helppo leipoa tappokone.

kun oma kontrolli ei toimi.

Arska kirjoitti:

kun oma kontrolli ei toimi.

tunne kristinuskoa, vaan perustatte näkemyksenne mielikuvalle.

"Uskovainen tekee mitä tahansa, kun oma kontrolli ei toimi."

Pätee ihmisiin yleisesti. Päihteiden käyttö mm. aiheuttaa itsekontrollin menestystä.
Myös raha sokaisee ihmisen, mutta totta, myös uskonto.

Arvid kirjoitti:

uskossa todellisuudentaju hämärtyy ja kristitystäkin on helppo leipoa tappokone.

yhtään uskovaista jotka olisivat joskus tappaneet. Sen sijaan tunnen monta ateistia, jotka ovat kuin psykopaatteja tappokoneita. Kun elämällä ei eii ajatella olevan mitään tarkoitusta, se voidaan tappaa ilman pitään omantunnontuskia, varsinkin jos se on uskovaisen elämä.

Sen sijaan uskis ei oikeastaan pysty tappamaan ketään. Eikä edes halua. ÄLÄ TAPA -käsky velvoittaa uskovaisia.



Sn sijaan mikään ei estä sitä etteikö ateisti voisi tappaa kenet, tai kuinka monen haluaa.

Eipä ole pitkäkään aika siitä. kun taisi itse "Arvid" pohdiskella kaikkinen uskisten tappamista.

... kirjoitti:

yhtään uskovaista jotka olisivat joskus tappaneet. Sen sijaan tunnen monta ateistia, jotka ovat kuin psykopaatteja tappokoneita. Kun elämällä ei eii ajatella olevan mitään tarkoitusta, se voidaan tappaa ilman pitään omantunnontuskia, varsinkin jos se on uskovaisen elämä.

Sen sijaan uskis ei oikeastaan pysty tappamaan ketään. Eikä edes halua. ÄLÄ TAPA -käsky velvoittaa uskovaisia.



Sn sijaan mikään ei estä sitä etteikö ateisti voisi tappaa kenet, tai kuinka monen haluaa.

Eipä ole pitkäkään aika siitä. kun taisi itse "Arvid" pohdiskella kaikkinen uskisten tappamista.

Lue lisää

Miten nuo käskyt muka sitovat kristittyjä? Eikö taivaspaikka ole taattu jos vain uskoo jeesukseen ja teoista viis? Täytyykö elämällä olla joku elämän jälkeinen tarkoitus, jotta elämällä olisi jotain arvoa? Mielestäni elämä on arvokasta ihan elämän itsensä takia, eikä sitä tule huvikseen tuhota.

Uskis taas tekee mitä uskonto käskee. Perusteluiksi käy aina jumalan tahto tai raamatun tulkinta. Raamatusta löytyy niin paljon ristiriitaisuuksia, että jokainen teko on perusteltavissa sen avulla. Ateisteja taas ohjaavat omat aivot, eikä ateisti voi piiloutua uskonsa taakse kuten uskovainen.

Apostoli34 kirjoitti:

Kristinuskoon. Irlannissa toki katoliset ja protestantit ovat tappaneet toisiaan, mutta kristinuskoon EI KUULU toisen tappaminen, vaan rakastaminen ja jopa vihollisen siunaaminen.
Olet siinä oikeassa, että uutisista tuleva tappamistulva on järkyttävä, eikä kukaan ihminen varmaan sitä kannata. On siis hienoa, että sinä olet huolissasi siitä. Terroristeilla ei ole myöskään alkuperäisen islamin kanssa juurikaan tekemistä.

Jos kristityt kerran seuraavaat johtajaansa, niin eikö siitä silloin pitäisi seurata aivan jotain muuta kuin tappamista? Mikäli yhtään olen ymmärtänyt Jeesuksen opetuksia oikein...;)

Lue lisää

Jos rakastat vihollistasi, olet yhtä alhainen olio, kuin vihollisesi.

Ainakin näin yleisesti ottaen nähdään. Ne, jotka rakastavat Hitleriä, yleensä tituleerataan natseiksi... kuuluthan sinä myös itsekkin näihin.

Kaikkien ystävä ei ole kenenkään ystävä. Ei ole kovinkaan mukavaa jos joku sanoo sinulle, ystävälle monen vuoden takaa, rakastan sinua, mutta rakastanhan minä Hitleriäkin.

------> kirjoitti:

Miten nuo käskyt muka sitovat kristittyjä? Eikö taivaspaikka ole taattu jos vain uskoo jeesukseen ja teoista viis? Täytyykö elämällä olla joku elämän jälkeinen tarkoitus, jotta elämällä olisi jotain arvoa? Mielestäni elämä on arvokasta ihan elämän itsensä takia, eikä sitä tule huvikseen tuhota.

Uskis taas tekee mitä uskonto käskee. Perusteluiksi käy aina jumalan tahto tai raamatun tulkinta. Raamatusta löytyy niin paljon ristiriitaisuuksia, että jokainen teko on perusteltavissa sen avulla. Ateisteja taas ohjaavat omat aivot, eikä ateisti voi piiloutua uskonsa taakse kuten uskovainen.

Lue lisää

"Miten nuo käskyt muka sitovat kristittyjä?"

Sitovatpa erittäinkin vahvasti.

"Eikö taivaspaikka ole taattu jos vain uskoo jeesukseen ja teoista viis?"

Taivaspaikka ei ole muuta kuin taatusti menetetty, jos asenne on "teoista viis". Usko ilman tekoja on kuollut.

"Täytyykö elämällä olla joku elämän jälkeinen tarkoitus, jotta elämällä olisi jotain arvoa?"

Täytyy olla. Ilman tarkoitusta ei ole elämääkään

"Mielestäni elämä on arvokasta ihan elämän itsensä takia"

Mielestäni noin ei ole. Pelkkä olemassa oleminen ei riitä elämän syyksi. Elämä ei voi itsessään olla itsensä tarkoitus, se olisi vain olkiukko ja kehäpäätelmä joka ei johda mihinkään.

"Uskis taas tekee mitä uskonto käskee"

No ei aivan. Uskovalle on suhteellisen yhdentekevää mitä uskonto käskee. Sen sijaan merkitystä on hyvinkin paljon sillä mitä Jumala tahtoo. Raamattu ei koskaan oikeuta tappamaan. Raamattu sanoo yksiselitteisesti: ÄLÄ TAPA! Ei ole kahta kysymystäkään siitä että mahtaako tuo ÄLÄ TAPA! mahdolliseti tarkoittaakin jotain muuta.

"Ateisteja taas ohjaavat omat aivot"

No sellaista en kyllä ole huomannut. Ainakaan yhdenkään tuntemani ateistin toimintaa eivät ohjaa aivot, niin järjetöntä ja vastuutonta heidän elämänsä on.

Uskovainen ei voi piiloutua minkään taakse. Jumala näkee hänet joka tapauksessa, -ja tietää totuuden. Jumalan edessä on siis turha teeskennellä yhtään mitään.

Sen sijaan ateisti oi piiloutua esim nihilismin taakse, evoluutioteorian taakse, sen taakse että ihmisetkin ovat kuulemma vain eläimiä, tai vain, niinkuin yleisimmin tapahtuu, yksinkertaisesti välinpitämättömyyden ja ylimielisyyden, pilkan, ivan ja vihan taakse

oggi kirjoitti:

Jos rakastat vihollistasi, olet yhtä alhainen olio, kuin vihollisesi.

Ainakin näin yleisesti ottaen nähdään. Ne, jotka rakastavat Hitleriä, yleensä tituleerataan natseiksi... kuuluthan sinä myös itsekkin näihin.

Kaikkien ystävä ei ole kenenkään ystävä. Ei ole kovinkaan mukavaa jos joku sanoo sinulle, ystävälle monen vuoden takaa, rakastan sinua, mutta rakastanhan minä Hitleriäkin.

Lue lisää

Rakastaminen ei tarkoita sitä, että katsoisi toisen tekoja sormien läpi... vaan jos oikeasti rakastaa, myös sanoo suoraan mielipiteensä toisen tekemisistä, ei kuitenkaan painostaen, mutta tarpeeksi selkeästi.

joku vaan kirjoitti:

Rakastaminen ei tarkoita sitä, että katsoisi toisen tekoja sormien läpi... vaan jos oikeasti rakastaa, myös sanoo suoraan mielipiteensä toisen tekemisistä, ei kuitenkaan painostaen, mutta tarpeeksi selkeästi.

Lue lisää

Mutta minkä arvoista on sellainen? Ei ystäviä arvosteta heidän tekojensa perusteella. Ei teot ole ystäviäsi, vaan ihmiset. Ihmisä rakastetaan, tekoja hyväksytään. Jos ihmisen tekoja ei hyväksy, niin ei voi väittää että kyseessä olisi enää suoranainen rakkaus. Eikä tälläisiä asiota pidä sivuuttaa: sinä ajattelet noin, minä ajattelen näin... ei. Jos tulee näkemys ero, niin silloin ystävyydelle saattaa olla aika haihtua.

oggi kirjoitti:

Jos rakastat vihollistasi, olet yhtä alhainen olio, kuin vihollisesi.

Ainakin näin yleisesti ottaen nähdään. Ne, jotka rakastavat Hitleriä, yleensä tituleerataan natseiksi... kuuluthan sinä myös itsekkin näihin.

Kaikkien ystävä ei ole kenenkään ystävä. Ei ole kovinkaan mukavaa jos joku sanoo sinulle, ystävälle monen vuoden takaa, rakastan sinua, mutta rakastanhan minä Hitleriäkin.

Lue lisää

"Jos rakastat vihollistasi, olet yhtä alhainen olio, kuin vihollisesi."


Rakkaus ei ole vain tunne. Se on myös toimintaa. Vaikka olisin välillä kiukkuinen vaimolleni, rakastan häntä silti. Tai jos hän hermostuu minulle (mitä en ihmettele lainkaan;)).

Kun rakastaa vihollistaan, ei halua kostaa tälle, koska näkee hänet aivan samanlaisena ihmisenä kuin itse on. Jos alkaa vihaamaan vihollistaan, haluaa hänelle pahaa. Rakkaus ei myöskään ole mitään siirappimössöä. Jos lapsi tekee rikoksia tai elää muuten rajattomasti itseään tuhoten, rakkautta on hakea hänelle apua. Vaikka lapsi kuinka haistattelisi, ei se äidin rakkautta vähennä.
Tai lapsikin rakastaa vanhempiaan, olivat he kuinka alkoholistuneita tai muuten huonosti lasta kohtelevia tahansa.

Rakkaus on ehdotonta, sitä ei voi ansaita. Ystävyyytä voi ja arvostusta, mutta rakkautta ei. Tässä kohtaa pitää erottaa romanttinen rakkaus ja muu rakkaus. Kahden ihmisen välinen rakkaus voi loppua, mutta yleensä silloinkin loppuu vain se "romanttisuus", ei varsinainen tahtoon perustuva rakkaus, joka ei ole itsekäs.

Hitler. Jos joku olisi joskus osoittanut hänelle rakkautta, hän ei olisi ehkä ollut sellainen ihmisenä kuin oli. Rakkautta on se, että kokee olevansa hyväksytty sellaisena kuin on, kaikkine vikoineenkin. Häntä "rakastavat" rakastivat td. vain hänen ulkoista kuvaansa ja ajatuksiaan. Monista kuvauksista voi päätellä, että Hitler oli hyvin yksinäinen ja sairas mies. Jo ihan nuoruudesta lähtien.

Kovuutta voi ihailla, mutta heikkoa on helppo rakastaa. Kovuus aiheuttaa kunnioitusta, mutta myös pelkoa ja pelko pistää ihmisen puolustautumaan, selviytymään. Rakkaus ja viha eivät olekaan vastakohtia, vaan rakkaus ja pelko. Missä on pelkoa, siellä ei ole rakkautta ja päinvastoin. Mutta silti lapsi rakastaa pelottavaa isää? Miksi? En tiedä, olen ihan pihalla...;)
Ehkä koska ei ole muutakaan perhettä? Vai onko se pelkoa?

Well, mukavaa iltaa!

Apostoli34 kirjoitti:

"Jos rakastat vihollistasi, olet yhtä alhainen olio, kuin vihollisesi."


Rakkaus ei ole vain tunne. Se on myös toimintaa. Vaikka olisin välillä kiukkuinen vaimolleni, rakastan häntä silti. Tai jos hän hermostuu minulle (mitä en ihmettele lainkaan;)).

Kun rakastaa vihollistaan, ei halua kostaa tälle, koska näkee hänet aivan samanlaisena ihmisenä kuin itse on. Jos alkaa vihaamaan vihollistaan, haluaa hänelle pahaa. Rakkaus ei myöskään ole mitään siirappimössöä. Jos lapsi tekee rikoksia tai elää muuten rajattomasti itseään tuhoten, rakkautta on hakea hänelle apua. Vaikka lapsi kuinka haistattelisi, ei se äidin rakkautta vähennä.
Tai lapsikin rakastaa vanhempiaan, olivat he kuinka alkoholistuneita tai muuten huonosti lasta kohtelevia tahansa.

Rakkaus on ehdotonta, sitä ei voi ansaita. Ystävyyytä voi ja arvostusta, mutta rakkautta ei. Tässä kohtaa pitää erottaa romanttinen rakkaus ja muu rakkaus. Kahden ihmisen välinen rakkaus voi loppua, mutta yleensä silloinkin loppuu vain se "romanttisuus", ei varsinainen tahtoon perustuva rakkaus, joka ei ole itsekäs.

Hitler. Jos joku olisi joskus osoittanut hänelle rakkautta, hän ei olisi ehkä ollut sellainen ihmisenä kuin oli. Rakkautta on se, että kokee olevansa hyväksytty sellaisena kuin on, kaikkine vikoineenkin. Häntä "rakastavat" rakastivat td. vain hänen ulkoista kuvaansa ja ajatuksiaan. Monista kuvauksista voi päätellä, että Hitler oli hyvin yksinäinen ja sairas mies. Jo ihan nuoruudesta lähtien.

Kovuutta voi ihailla, mutta heikkoa on helppo rakastaa. Kovuus aiheuttaa kunnioitusta, mutta myös pelkoa ja pelko pistää ihmisen puolustautumaan, selviytymään. Rakkaus ja viha eivät olekaan vastakohtia, vaan rakkaus ja pelko. Missä on pelkoa, siellä ei ole rakkautta ja päinvastoin. Mutta silti lapsi rakastaa pelottavaa isää? Miksi? En tiedä, olen ihan pihalla...;)
Ehkä koska ei ole muutakaan perhettä? Vai onko se pelkoa?

Well, mukavaa iltaa!

Lue lisää

"Kun rakastaa vihollistaan, ei halua kostaa tälle, koska näkee hänet aivan samanlaisena ihmisenä kuin itse on."
Jos teen jollekin jotain, mistä hän ei pidä, oletan ainakin, että hän kostaa, kuten hänen kuuluukin.

"Jos lapsi tekee rikoksia tai elää muuten rajattomasti itseään tuhoten, rakkautta on hakea hänelle apua."
Ei ole. On järkeä, ja oikein hakea apua. Niin kuuluu tehdä. Mutta rakkaus kehottaa kunniottamaan hänen tietoista valintaa(sellaisena näin rakastamieni ihmisten valinnat).

"Hitler. Jos joku olisi joskus osoittanut hänelle rakkautta, hän ei olisi ehkä ollut sellainen ihmisenä kuin oli."
Olihan hänellä Eva Braun, joka oli valmis kuolemaan miehensä kanssa.

"Kovuutta voi ihailla, mutta heikkoa on helppo rakastaa."
Tämä on totta, surullisen totta. Mutta se kertoo enemmän halusta omistaa, kuin rakastaa. Heikkoja ihmisiä on helppo hallita ja omistaa. Itseään heikompi on helppoa nähdä alempana, joka sekään ei ole kovinkaan "rakkaudellista".

"Missä on pelkoa, siellä ei ole rakkautta ja päinvastoin."
Noinko? Etkö pelkää kaikkein eniten maailmassa niitä ihmisiä, joita rakastat eniten? En tiedä, minä pelkään. Pulssini nousee, sydän tuntuu hyppäävän ulos rinnasta, kädet alkavat hikoilemaan, ääni, jos sen edes saisi tulemaan ulos suusta värisisi, ja adrenaliinin tuntu on voimakasta. Minusta tuo on pelkoa. Noin minulle käy myös silloin, kun joku tyttö(eiköhän 18v kuulu vielä "tyttöihin") jota rakastan(tai tiedän että voisin rakastaa) kävelee ohitseni. Tosin rakkaus hukuttaa alleen pelon, eikä sitä huomaa, tunne siitä, että rakastaa. Joskus taasen, jos pelko jotain kohtaan ylittää rakkauden häntä kohtaan, se on rakkaus joka hukkuu.

"tahtoon perustuva rakkaus"
Rakkaus ei perustu tahtoon muussa mielessä, kuin hyväksyntänä. EN voi rakastaa niitä, joita en hyväksy rakastavani, mutta en voi päättää, että rakastan tuota(parhaimmillaan voin suositella itselleni, tuota voisin rakastaa).


"Vaikka olisin välillä kiukkuinen vaimolleni, rakastan häntä silti."
En usko. Rakkaus tulee takaisin, mutta se on haihtunut välillisesti... se tulee takaisin muistisi avulla, mutta vihaisena et rakastanut. Juuri sillä nimenomaisella hetkellä et tuntenut rakkuatta, ehkä kunniotusta, mutta et rakkautta.

"Tai lapsikin rakastaa vanhempiaan, olivat he kuinka alkoholistuneita tai muuten huonosti lasta kohtelevia tahansa."
Ei aina. Mikään ei ole varmaa.


Tai voi olla niin, että näin on vain minulla.

"Jos alkaa vihaamaan vihollistaan, haluaa hänelle pahaa."
Haluan viholliselleni vähintään sitä, mitä hän haluaa minulle.

viholliseni ystävä on minun vihollinen(ainakin jossain määrin), ei ole järkevää olla oma vihollisensa

mutta vihollista ei pidä määritellä heppoisin perustein. Se ketä vastaan tappelet, voi olla lähes ystävä siihen verrattuna kenen puolella taistelet.

oggi kirjoitti:

"Kun rakastaa vihollistaan, ei halua kostaa tälle, koska näkee hänet aivan samanlaisena ihmisenä kuin itse on."
Jos teen jollekin jotain, mistä hän ei pidä, oletan ainakin, että hän kostaa, kuten hänen kuuluukin.

"Jos lapsi tekee rikoksia tai elää muuten rajattomasti itseään tuhoten, rakkautta on hakea hänelle apua."
Ei ole. On järkeä, ja oikein hakea apua. Niin kuuluu tehdä. Mutta rakkaus kehottaa kunniottamaan hänen tietoista valintaa(sellaisena näin rakastamieni ihmisten valinnat).

"Hitler. Jos joku olisi joskus osoittanut hänelle rakkautta, hän ei olisi ehkä ollut sellainen ihmisenä kuin oli."
Olihan hänellä Eva Braun, joka oli valmis kuolemaan miehensä kanssa.

"Kovuutta voi ihailla, mutta heikkoa on helppo rakastaa."
Tämä on totta, surullisen totta. Mutta se kertoo enemmän halusta omistaa, kuin rakastaa. Heikkoja ihmisiä on helppo hallita ja omistaa. Itseään heikompi on helppoa nähdä alempana, joka sekään ei ole kovinkaan "rakkaudellista".

"Missä on pelkoa, siellä ei ole rakkautta ja päinvastoin."
Noinko? Etkö pelkää kaikkein eniten maailmassa niitä ihmisiä, joita rakastat eniten? En tiedä, minä pelkään. Pulssini nousee, sydän tuntuu hyppäävän ulos rinnasta, kädet alkavat hikoilemaan, ääni, jos sen edes saisi tulemaan ulos suusta värisisi, ja adrenaliinin tuntu on voimakasta. Minusta tuo on pelkoa. Noin minulle käy myös silloin, kun joku tyttö(eiköhän 18v kuulu vielä "tyttöihin") jota rakastan(tai tiedän että voisin rakastaa) kävelee ohitseni. Tosin rakkaus hukuttaa alleen pelon, eikä sitä huomaa, tunne siitä, että rakastaa. Joskus taasen, jos pelko jotain kohtaan ylittää rakkauden häntä kohtaan, se on rakkaus joka hukkuu.

"tahtoon perustuva rakkaus"
Rakkaus ei perustu tahtoon muussa mielessä, kuin hyväksyntänä. EN voi rakastaa niitä, joita en hyväksy rakastavani, mutta en voi päättää, että rakastan tuota(parhaimmillaan voin suositella itselleni, tuota voisin rakastaa).


"Vaikka olisin välillä kiukkuinen vaimolleni, rakastan häntä silti."
En usko. Rakkaus tulee takaisin, mutta se on haihtunut välillisesti... se tulee takaisin muistisi avulla, mutta vihaisena et rakastanut. Juuri sillä nimenomaisella hetkellä et tuntenut rakkuatta, ehkä kunniotusta, mutta et rakkautta.

"Tai lapsikin rakastaa vanhempiaan, olivat he kuinka alkoholistuneita tai muuten huonosti lasta kohtelevia tahansa."
Ei aina. Mikään ei ole varmaa.


Tai voi olla niin, että näin on vain minulla.

"Jos alkaa vihaamaan vihollistaan, haluaa hänelle pahaa."
Haluan viholliselleni vähintään sitä, mitä hän haluaa minulle.

viholliseni ystävä on minun vihollinen(ainakin jossain määrin), ei ole järkevää olla oma vihollisensa

mutta vihollista ei pidä määritellä heppoisin perustein. Se ketä vastaan tappelet, voi olla lähes ystävä siihen verrattuna kenen puolella taistelet.

Lue lisää

"Ei ole. On järkeä, ja oikein hakea apua. Niin kuuluu tehdä."

Miksi? Mikä on se syy? Järki? Minä väitän, että rakkaus aiheuttaa sen, että haluaa toisen "pelastuvan"! Muuten se on vain oman halun ja oikeassaolemisen merkki. Eli, teet niin, koska MINA niin haluan... Ja se MINUSTA oikein.

"Heikkoja ihmisiä on helppo hallita ja omistaa."
Mutta myös helppo suojella. Rakkaus on suojeleva, toiselle epäitsekkäästi hyvää haluava ominaisuus. Hallinta ja omistaminen ei ole rakkautta. Se on yksipuolista halua.

oinko? Etkö pelkää kaikkein eniten maailmassa niitä ihmisiä, joita rakastat eniten? En tiedä, minä pelkään. Pulssini nousee, sydän tuntuu hyppäävän ulos rinnasta, kädet alkavat hikoilemaan, ääni, jos sen edes saisi tulemaan ulos suusta värisisi, ja adrenaliinin tuntu on voimakasta. Minusta tuo on pelkoa. Noin minulle käy myös silloin, kun joku tyttö(eiköhän 18v kuulu vielä "tyttöihin") jota rakastan(tai tiedän että voisin rakastaa) kävelee ohitseni. Tosin rakkaus hukuttaa alleen pelon, eikä sitä huomaa, tunne siitä, että rakastaa. Joskus taasen, jos pelko jotain kohtaan ylittää rakkauden häntä kohtaan, se on rakkaus joka hukkuu.

Ei pidä sotkea rakkautta ja rakastumista ja ihastumista;) Mutta onnea silti, se on myös upea tunne.


"En usko. Rakkaus tulee takaisin, mutta se on haihtunut välillisesti... se tulee takaisin muistisi avulla, mutta vihaisena et rakastanut."

Kyseessä ei olekkaan uskon asia. Kuten sanoin, rakkaus ei ole vain tunne. Tunteet menevät ja tulevat. Rakkaus kyllä aiheuttaa mm. rakastumisen, ihastumisen jne.tunteita.

"Haluan viholliselleni vähintään sitä, mitä hän haluaa minulle."

Nyt sotken tähän uskontoa. Jeesus ei halunnut. Hän olisi voinut, mutta ei. Hän oli ristillä, antoi anteeksi jopa Pietarille joka kielsi hänet (muut juoksivat karkuun) ja kaikille ihmisille, koska mehän hänet ristiinnaulitsimme...

Nyt pitää mennä. Moro.

Apostoli34 kirjoitti:

"Ei ole. On järkeä, ja oikein hakea apua. Niin kuuluu tehdä."

Miksi? Mikä on se syy? Järki? Minä väitän, että rakkaus aiheuttaa sen, että haluaa toisen "pelastuvan"! Muuten se on vain oman halun ja oikeassaolemisen merkki. Eli, teet niin, koska MINA niin haluan... Ja se MINUSTA oikein.

"Heikkoja ihmisiä on helppo hallita ja omistaa."
Mutta myös helppo suojella. Rakkaus on suojeleva, toiselle epäitsekkäästi hyvää haluava ominaisuus. Hallinta ja omistaminen ei ole rakkautta. Se on yksipuolista halua.

oinko? Etkö pelkää kaikkein eniten maailmassa niitä ihmisiä, joita rakastat eniten? En tiedä, minä pelkään. Pulssini nousee, sydän tuntuu hyppäävän ulos rinnasta, kädet alkavat hikoilemaan, ääni, jos sen edes saisi tulemaan ulos suusta värisisi, ja adrenaliinin tuntu on voimakasta. Minusta tuo on pelkoa. Noin minulle käy myös silloin, kun joku tyttö(eiköhän 18v kuulu vielä "tyttöihin") jota rakastan(tai tiedän että voisin rakastaa) kävelee ohitseni. Tosin rakkaus hukuttaa alleen pelon, eikä sitä huomaa, tunne siitä, että rakastaa. Joskus taasen, jos pelko jotain kohtaan ylittää rakkauden häntä kohtaan, se on rakkaus joka hukkuu.

Ei pidä sotkea rakkautta ja rakastumista ja ihastumista;) Mutta onnea silti, se on myös upea tunne.


"En usko. Rakkaus tulee takaisin, mutta se on haihtunut välillisesti... se tulee takaisin muistisi avulla, mutta vihaisena et rakastanut."

Kyseessä ei olekkaan uskon asia. Kuten sanoin, rakkaus ei ole vain tunne. Tunteet menevät ja tulevat. Rakkaus kyllä aiheuttaa mm. rakastumisen, ihastumisen jne.tunteita.

"Haluan viholliselleni vähintään sitä, mitä hän haluaa minulle."

Nyt sotken tähän uskontoa. Jeesus ei halunnut. Hän olisi voinut, mutta ei. Hän oli ristillä, antoi anteeksi jopa Pietarille joka kielsi hänet (muut juoksivat karkuun) ja kaikille ihmisille, koska mehän hänet ristiinnaulitsimme...

Nyt pitää mennä. Moro.

Lue lisää

"Mikä on se syy? Järki? Minä väitän, että rakkaus aiheuttaa sen, että haluaa toisen "pelastuvan"!
Hyvää haluava, kyllä. Mutta ei tuossa mielessä, vaan siinä mielessä, että haluaa uskoa, että toinen olisi kokoajan tietoinen. Rakastamaansa pitää yleensä aika lähellä täydellisyyden kuvaa, ja kuvittelee, että rakastamansa ihminen kykenee hallitsemaan itsensä. Järki sanoo taas toista.

Miksi ajattelemme näin, kaksi vaihtoehtoa:
1. koska olen joutunut erilleni jumalasta, enkä pysty hyväksymään tälläistä henkisyyttä.
2. koska sinä olet erottautunut tästä maailmasta, ja näet kaikki omien, vääristävien lasiesi lävitse.

"Hallinta ja omistaminen ei ole rakkautta."
Ei olekkaan. mutta kun suojelee jotakuta, niin siitä on niin helppo lisätä suojelua niin, että oikeasti pyrkii omistamaan, onhan Roope Ankankin tapa suojella "rakkaimpiaan" sulkemalla ne holviin. Tälläinen on vaarana, jos näkee toisen heikompana(tai antaa käydä itselleen, jos näyttää toiselle olevansa heikompi). Rakkaus pitää tehdä tasa-arvoiseksi...
Heikko ei ole heikolle heikko, vaan samanarvoinen/tasoinen(huono sanavalinta, tiedän).

"Ei pidä sotkea rakkautta ja rakastumista ja ihastumista"
Rakkaus on rakkautta, rakastuminen on rakkauden kohteen vaihtumista. Kyseessä on ns. ikuinen rakkaus... kohdehan saattaa vaihtua... mutta rakkaus on ikuista.

"rakkaus ei ole vain tunne."
Niin... enemmänkin muisti jälki... jos et muista mitään, et rakastakkaan. Mutta et joudu oppimaan uudelleen rakastamista, vain sen rakkauden kohteen joudut etsimään uudelleen.

"Nyt sotken tähän uskontoa"
Sinä noudatat omaa moraaliasi, minä omaani.

"Jeesus ei halunnut. Hän olisi voinut, mutta ei."
Voinut? Tuskin. Vaikka hänellä oli (raamatun mukaan) käytössään voima toimia näin, hänellä ei ollut mahdollisuutta, oma itse esteenä, toimia sellaisesta teosta sillä tavalla. Hänellä oli tärkeämpi tehtävä, kuin maalliset asiat. Hän, mielestäni mikäli oli olemassa raamatun väittämällä tavalla, halusi näyttää, että voima tehdä jotain, ei ole syy tehdä niin, ja pidättäytyi jopa oikeudenmukaisuudesta toimiakseen näin.

Meillä ei ole mielestäni sellaista velvollisuutta ihmisinä(hänellä saattoi olla jumalan poikana). Meidän pitää, koska olemme ihmisiä, toimia kuten ihmisten.

Vaikka väkivalta harvemmin loppuu väkivallalla kansainvälisellä tasolla, niin näin tapahtuu suhteellisen helposti yksilöllisellä tasolla. Jos joku lyö minua, tuotan hänelle vähintään vastaavan määrän kipua, minkä hänen lyöntinsä tuottaa(/tuottaisi) minuun osuessa. Yksilö tasolla tämä toimii. Mutta en usko, että Jeesus olisi tarkoittanut yksilöitä. Kansainvälisissä suhteissa, näin kuuluu toimia, jos valtio anteeksi antaa terroristi iskun, tulee valtiosta vahva kuva. Jos taas yksilö hyväksyy itseensä kohdistuneen hyökkäyksen, on kyseessä heikko ihminen. Kostaessa valtio käyttäytyy kuin pikkulapsi, kostaessaan yksilö käyttäytyy kuin ihminen.

Toimin kuin susi toiselle, yksilöllisissä tilanteissa, mutta valtion, ei minusta tulisi ottaa esimerkkiä

oggi kirjoitti:

"Mikä on se syy? Järki? Minä väitän, että rakkaus aiheuttaa sen, että haluaa toisen "pelastuvan"!
Hyvää haluava, kyllä. Mutta ei tuossa mielessä, vaan siinä mielessä, että haluaa uskoa, että toinen olisi kokoajan tietoinen. Rakastamaansa pitää yleensä aika lähellä täydellisyyden kuvaa, ja kuvittelee, että rakastamansa ihminen kykenee hallitsemaan itsensä. Järki sanoo taas toista.

Miksi ajattelemme näin, kaksi vaihtoehtoa:
1. koska olen joutunut erilleni jumalasta, enkä pysty hyväksymään tälläistä henkisyyttä.
2. koska sinä olet erottautunut tästä maailmasta, ja näet kaikki omien, vääristävien lasiesi lävitse.

"Hallinta ja omistaminen ei ole rakkautta."
Ei olekkaan. mutta kun suojelee jotakuta, niin siitä on niin helppo lisätä suojelua niin, että oikeasti pyrkii omistamaan, onhan Roope Ankankin tapa suojella "rakkaimpiaan" sulkemalla ne holviin. Tälläinen on vaarana, jos näkee toisen heikompana(tai antaa käydä itselleen, jos näyttää toiselle olevansa heikompi). Rakkaus pitää tehdä tasa-arvoiseksi...
Heikko ei ole heikolle heikko, vaan samanarvoinen/tasoinen(huono sanavalinta, tiedän).

"Ei pidä sotkea rakkautta ja rakastumista ja ihastumista"
Rakkaus on rakkautta, rakastuminen on rakkauden kohteen vaihtumista. Kyseessä on ns. ikuinen rakkaus... kohdehan saattaa vaihtua... mutta rakkaus on ikuista.

"rakkaus ei ole vain tunne."
Niin... enemmänkin muisti jälki... jos et muista mitään, et rakastakkaan. Mutta et joudu oppimaan uudelleen rakastamista, vain sen rakkauden kohteen joudut etsimään uudelleen.

"Nyt sotken tähän uskontoa"
Sinä noudatat omaa moraaliasi, minä omaani.

"Jeesus ei halunnut. Hän olisi voinut, mutta ei."
Voinut? Tuskin. Vaikka hänellä oli (raamatun mukaan) käytössään voima toimia näin, hänellä ei ollut mahdollisuutta, oma itse esteenä, toimia sellaisesta teosta sillä tavalla. Hänellä oli tärkeämpi tehtävä, kuin maalliset asiat. Hän, mielestäni mikäli oli olemassa raamatun väittämällä tavalla, halusi näyttää, että voima tehdä jotain, ei ole syy tehdä niin, ja pidättäytyi jopa oikeudenmukaisuudesta toimiakseen näin.

Meillä ei ole mielestäni sellaista velvollisuutta ihmisinä(hänellä saattoi olla jumalan poikana). Meidän pitää, koska olemme ihmisiä, toimia kuten ihmisten.

Vaikka väkivalta harvemmin loppuu väkivallalla kansainvälisellä tasolla, niin näin tapahtuu suhteellisen helposti yksilöllisellä tasolla. Jos joku lyö minua, tuotan hänelle vähintään vastaavan määrän kipua, minkä hänen lyöntinsä tuottaa(/tuottaisi) minuun osuessa. Yksilö tasolla tämä toimii. Mutta en usko, että Jeesus olisi tarkoittanut yksilöitä. Kansainvälisissä suhteissa, näin kuuluu toimia, jos valtio anteeksi antaa terroristi iskun, tulee valtiosta vahva kuva. Jos taas yksilö hyväksyy itseensä kohdistuneen hyökkäyksen, on kyseessä heikko ihminen. Kostaessa valtio käyttäytyy kuin pikkulapsi, kostaessaan yksilö käyttäytyy kuin ihminen.

Toimin kuin susi toiselle, yksilöllisissä tilanteissa, mutta valtion, ei minusta tulisi ottaa esimerkkiä

Lue lisää

"Rakkaus pitää tehdä tasa-arvoiseksi...
Heikko ei ole heikolle heikko, vaan samanarvoinen/tasoinen(huono sanavalinta, tiedän)."

Siitäpä kristinuskossa on kyse. Oman heikkouden näkemisestä. Mutta sen tunnistaminen onkin yleensäkin tervettä. Vain oman heikkouden kautta voi olla heikon rinnalla. Ihminen, joka ei tunnista/tunnusta omaa heikkouttaan, näyttelee vahvaa ja usein vaatii sitä myös muilta. Tämä on aivan yleinen näkemys terapiassa ja psykologiassa sekä psykoterapeuttisessa sielunhoidossa.
Ja sitten, arvaa mikä tekee Jeesuksesta juuri niin upean? Se, että hän tuli ja koki kaikki ihmisen "heikkoudet", paitsi synnin. Ne hän koki vasta ristillä juuri ennen kuolemaansa. Hän on siis hyvin tietoinen, miltä heikosta ja avuttomasta tuntuu, hän on todellinen vertaisohjaaja....

Mutta maallisesti. Juuri tuon heikkona heikon rinnalla ajatus toteutuu mm. monien vertaisryhmien toiminnassa. AA, NA, mielenterveysryhmät jne.

Jees, kuten olen useasti jo sanonut, sinulla on hyvin kypsää pohdintaa ja jotenkin (voin olla väärässä) olet etsijän tiellä. Miksi koet ajautuneesi jumalasta poispäin? Erilleen?
Ja onko maailmasta poispäin ajatuminen vääristyneiden lasien läpi katsomista? Mitä jos se onkin toisinpäin? Että maailma ja se mitä yleensä täällä tavoittelemme, onkin vain illuusio, harha, kuten buddhalaiset sanoisivat? Tai että kaikki materia onkin vain keino ja väline täällä elämiseen, mutta hengellinen puoli onkin silti olemassa?

Apostoli34 kirjoitti:

"Rakkaus pitää tehdä tasa-arvoiseksi...
Heikko ei ole heikolle heikko, vaan samanarvoinen/tasoinen(huono sanavalinta, tiedän)."

Siitäpä kristinuskossa on kyse. Oman heikkouden näkemisestä. Mutta sen tunnistaminen onkin yleensäkin tervettä. Vain oman heikkouden kautta voi olla heikon rinnalla. Ihminen, joka ei tunnista/tunnusta omaa heikkouttaan, näyttelee vahvaa ja usein vaatii sitä myös muilta. Tämä on aivan yleinen näkemys terapiassa ja psykologiassa sekä psykoterapeuttisessa sielunhoidossa.
Ja sitten, arvaa mikä tekee Jeesuksesta juuri niin upean? Se, että hän tuli ja koki kaikki ihmisen "heikkoudet", paitsi synnin. Ne hän koki vasta ristillä juuri ennen kuolemaansa. Hän on siis hyvin tietoinen, miltä heikosta ja avuttomasta tuntuu, hän on todellinen vertaisohjaaja....

Mutta maallisesti. Juuri tuon heikkona heikon rinnalla ajatus toteutuu mm. monien vertaisryhmien toiminnassa. AA, NA, mielenterveysryhmät jne.

Jees, kuten olen useasti jo sanonut, sinulla on hyvin kypsää pohdintaa ja jotenkin (voin olla väärässä) olet etsijän tiellä. Miksi koet ajautuneesi jumalasta poispäin? Erilleen?
Ja onko maailmasta poispäin ajatuminen vääristyneiden lasien läpi katsomista? Mitä jos se onkin toisinpäin? Että maailma ja se mitä yleensä täällä tavoittelemme, onkin vain illuusio, harha, kuten buddhalaiset sanoisivat? Tai että kaikki materia onkin vain keino ja väline täällä elämiseen, mutta hengellinen puoli onkin silti olemassa?

Lue lisää

"Siitäpä kristinuskossa on kyse. Oman heikkouden näkemisestä."
Ei ole. Kyse ei ole mielestäni raamatun mukaan pelkästä sen näkemisestä, vaan peräti juuri heikoksi pyrkimisestä. Ensimmäinen vahvuuteni oli kyky ymmärtää heikkouteni. Ihminen ei ole enää heikko, jos hän näkee heikkoutensa.

"Se, että hän tuli ja koki kaikki ihmisen "heikkoudet", paitsi synnin."
Yhtä hän ei kokenut, sitä, mikä on todellinen vaikeus ihmiselämässä. Hänellä ei ollut epätietoisuutta. Hän ei joutunut tekemään valintaa. Jos tietäsin, että ei ole, tai on jumala, niin ihmiselo olisi varmastikkin helppoa. Jos nimittäin tietäisin tarkalleen, mitä tapahtuu milläkin tavalla toimiessa minulle, ei ongelmaa olisi. On helppo elää, kuten käsketään, jos tietää, että niin on paras tehdä.

"Miksi koet ajautuneesi jumalasta poispäin? Erilleen?"
Jos jumala on olemassa, olen mitä ilmeisemminkin kaukana siitä. Tai lähempänä kuin yksikään kistitty.

"Ja onko maailmasta poispäin ajatuminen vääristyneiden lasien läpi katsomista?"
Sellaisena näen sen. En väittänyt että näin olisi asia. Tälläiseltä se vain näyttää.

"Että maailma ja se mitä yleensä täällä tavoittelemme, onkin vain illuusio, harha, kuten buddhalaiset sanoisivat?"
Meidän tulisi olla tällöin kykeneviä käsittelemään maailman materiaaleja mielellämme. Näin ei kuitenkaan ole. Energia säilyy, ainakin tämän planeetan pinnalla tapahtuvissa reaktiossa.

"Tai että kaikki materia onkin vain keino ja väline täällä elämiseen, mutta hengellinen puoli onkin silti olemassa?"
Suurin ongelma hengelliselle puolelle. Sitä ei ole havaittavassa:
jos on sielu, niin millainen se on. Mitkä ovat sielun ominaisuudet... Mitkä ovat sinun mielestäsi sielun ominaisuudet.... luettele niin monta kuin keksit.

"jotenkin (voin olla väärässä) olet etsijän tiellä."
Itselleen rehellisen ihmisen kohtalo. Ikuinen etsijä... se mitä etsii, on se, mitä ei voi löytää.


en jaksanut kirjautua sisään, kun selain minut jo sylkäisi ulos... olen kyllä oggi... luota tai et..