Ikäihmisten seksielämä 2

varmaan tässä on niin kauan odotellut sitä oikeaa, joka tulisi ja veis, mutta ei vaan ole kuulunut..nyt realistina täytyy vaan hyväksyä tosiasiat, että se aika on ohi..jos ei satu mitään ihmettä tapahtumaan.

vanhuus kirjoitti:

varmaan tässä on niin kauan odotellut sitä oikeaa, joka tulisi ja veis, mutta ei vaan ole kuulunut..nyt realistina täytyy vaan hyväksyä tosiasiat, että se aika on ohi..jos ei satu mitään ihmettä tapahtumaan.

Lue lisää

Toivoa ei saa heittää,
eikä tunteita peittää.
Sydänkin vian saa
kun yksin asustaa,
kertoi verkkoklinikka sivulla
joku asiantuntija.

Ei pelkkiä tekoja,
ei eläimellisiä petoja,
ei vaatimuksia pelkkiä,
vaan halauksiakin helliä
ja kaunista puhetta illoin.
Olisitko onnellinen silloin?

Ei onni etsien tule,
ei komeilla kieseillä kule,
se tulee jos on tullakseen,
ottaa ja vie kullakseen.
Sinut kietoo hellin halauksin.
On mukavampaa elää kaksin.

BigFriend kirjoitti:

Toivoa ei saa heittää,
eikä tunteita peittää.
Sydänkin vian saa
kun yksin asustaa,
kertoi verkkoklinikka sivulla
joku asiantuntija.

Ei pelkkiä tekoja,
ei eläimellisiä petoja,
ei vaatimuksia pelkkiä,
vaan halauksiakin helliä
ja kaunista puhetta illoin.
Olisitko onnellinen silloin?

Ei onni etsien tule,
ei komeilla kieseillä kule,
se tulee jos on tullakseen,
ottaa ja vie kullakseen.
Sinut kietoo hellin halauksin.
On mukavampaa elää kaksin.

Lue lisää

Kiitos BigFriend taas noista säkeistäsi.

Että joillakin tuo runosuoni osaa sykkiä.

Kumpa joku tulisi luokseni runoilemaan,sitä kuuntelisi mielellään.

muori67 kirjoitti:

Kiitos BigFriend taas noista säkeistäsi.

Että joillakin tuo runosuoni osaa sykkiä.

Kumpa joku tulisi luokseni runoilemaan,sitä kuuntelisi mielellään.

Lue lisää

Voi muorisein, sanos älä muuta kuin asiaa! :)

Hyvää 2. adventtisunnuntaita kaikille!

Olen usein miettinyt tämänkaltaisissa ketjuissa "nostaa kissa pöydälle", onneksi olkoon Kirjar tehtyäsi sen.
On tosi asioita, jokaisessa liitossa on hyvät ja huonot päivät, ei se aina yhtä aurinkoa ole.

Ihmeellinen mielikuva muodostuu jälkeenjääneelle. Puoliso on mielessä sen ikäisenä kun oli poismennessään, itse vanhenemme ajan mukana. Aika kultaa muistot, muistamme hänet usein täydellisenä kumppanina vaikka yhteiselämä on saattanut näyttää aivan toiset kasvot.

Itsestämme riippuu millaisena haluamme hänet muistaa, unohdammeko sen todellisen kuvan hänestä vai luommeko hänestä täydellisyyden kuvan joka on utopiaa - mielikuvaa. Kuten tiedämme täydellistä ihmistä ei ole luotu.

reetta2 kirjoitti:

Olen usein miettinyt tämänkaltaisissa ketjuissa "nostaa kissa pöydälle", onneksi olkoon Kirjar tehtyäsi sen.
On tosi asioita, jokaisessa liitossa on hyvät ja huonot päivät, ei se aina yhtä aurinkoa ole.

Ihmeellinen mielikuva muodostuu jälkeenjääneelle. Puoliso on mielessä sen ikäisenä kun oli poismennessään, itse vanhenemme ajan mukana. Aika kultaa muistot, muistamme hänet usein täydellisenä kumppanina vaikka yhteiselämä on saattanut näyttää aivan toiset kasvot.

Itsestämme riippuu millaisena haluamme hänet muistaa, unohdammeko sen todellisen kuvan hänestä vai luommeko hänestä täydellisyyden kuvan joka on utopiaa - mielikuvaa. Kuten tiedämme täydellistä ihmistä ei ole luotu.

Lue lisää

Reetta ja kirjar kirjoittavat oikeata asiaa.
Leskeyteni on ketänyt nyt hieman vajaan vuoden ja olen monasti mietiskellyt samoja asioita.
Olen useimmiten pohdiskeluissani päätynyt siihen, että ei vaan se pois nukkunut puoliso, vaan ne yhdessä koetut elämän eri vaiheet, usein useita vuosikymmeniä jatkuneen yhteiselon aikana, palaavat muistiin.
Onneksi meille ihmisille on huomenlahjana annettu kyky unohtaa ikävät muistot, jolloin pintaan jää pääsääntöisesti ne mukavat muistot.
Elämä on, kuten kaikki hyvin tiedämme ylä -ja alamäkeä.
Miksi siis muistella niitä varjoisia puolia yhteisestä taipaleesta, kun valoisiakin puolia on riittävästi muisteltaviksi.
Erityisesti tulee etsimättä mieleen lasten syntymät ja niiden varhaislapsuuden aika.
Joulu ja jouluvalmistelujen aika on erikoisen kipeä muisteltavaksi.
Olihan joulu sentään joulu, vaikka ei aina kaikki asiat olleetkaan mallillaan.
Kaikesta huolimatta, elämä jatkuu.

Sinikynä kirjoitti:

Reetta ja kirjar kirjoittavat oikeata asiaa.
Leskeyteni on ketänyt nyt hieman vajaan vuoden ja olen monasti mietiskellyt samoja asioita.
Olen useimmiten pohdiskeluissani päätynyt siihen, että ei vaan se pois nukkunut puoliso, vaan ne yhdessä koetut elämän eri vaiheet, usein useita vuosikymmeniä jatkuneen yhteiselon aikana, palaavat muistiin.
Onneksi meille ihmisille on huomenlahjana annettu kyky unohtaa ikävät muistot, jolloin pintaan jää pääsääntöisesti ne mukavat muistot.
Elämä on, kuten kaikki hyvin tiedämme ylä -ja alamäkeä.
Miksi siis muistella niitä varjoisia puolia yhteisestä taipaleesta, kun valoisiakin puolia on riittävästi muisteltaviksi.
Erityisesti tulee etsimättä mieleen lasten syntymät ja niiden varhaislapsuuden aika.
Joulu ja jouluvalmistelujen aika on erikoisen kipeä muisteltavaksi.
Olihan joulu sentään joulu, vaikka ei aina kaikki asiat olleetkaan mallillaan.
Kaikesta huolimatta, elämä jatkuu.

Lue lisää

Se on ihmiselle hyväksikin se miten aika muokkaa muistoja. Olen huomannut senkin, että ajan kuluessa se kuollut puoliso nuorentuu. En niinkään muista häntä syöpäsairauden runtelemana hiuksettomana ja heikkona. Hän muuttui niin, että vain suupielen hymypoimu muistutti entisestä näöstä. Vaan muistelen häntä voimakkaana urheilijamiehenä ja hellänä aviopuolisonani ja lasteni isänä.

Katleija kirjoitti:

Se on ihmiselle hyväksikin se miten aika muokkaa muistoja. Olen huomannut senkin, että ajan kuluessa se kuollut puoliso nuorentuu. En niinkään muista häntä syöpäsairauden runtelemana hiuksettomana ja heikkona. Hän muuttui niin, että vain suupielen hymypoimu muistutti entisestä näöstä. Vaan muistelen häntä voimakkaana urheilijamiehenä ja hellänä aviopuolisonani ja lasteni isänä.

Lue lisää

lopullinen anteeksi antaminen,sitähän se on.
Enää ei ole kumppania, jonka kanssa tuli erimielisyyttäkin, olen yksin, muistutan myös ikävien asioiden tullessa mieleen, että toinen puolisko olin minä.
Näin nämä ikävät asiat haihtuvat, mieleen tulee useimmin ja useimmin ne mukavat muistot.
Miten yhdessä puuhastelimme,,,,,ikävä näitä tapahtumia, haihduttaa unohduksiin, kaiken sen ikävän puolen, mitä varmasti joka avioliitossa on ollut.

Kuolinilmoitukseen kirjoitin runon, jossa kerroin
mitä elämämme oli ollut, myrskyä,ukkosta ja salamoita, mutta vastapainoksi yhteenkuuluvuutta,turvallisuutta ja paljon rakkautta. Sitä elämämme oli ja nyt on vain ikävä.
Kiitollisena miestäni muistan, uskon anteeksi pyynnön ja antamisen voimaan ja tiedän mieheni siellä jossakin samankaltaisin ajatuksin minua seuraavan.

Sinikynä kirjoitti:

Reetta ja kirjar kirjoittavat oikeata asiaa.
Leskeyteni on ketänyt nyt hieman vajaan vuoden ja olen monasti mietiskellyt samoja asioita.
Olen useimmiten pohdiskeluissani päätynyt siihen, että ei vaan se pois nukkunut puoliso, vaan ne yhdessä koetut elämän eri vaiheet, usein useita vuosikymmeniä jatkuneen yhteiselon aikana, palaavat muistiin.
Onneksi meille ihmisille on huomenlahjana annettu kyky unohtaa ikävät muistot, jolloin pintaan jää pääsääntöisesti ne mukavat muistot.
Elämä on, kuten kaikki hyvin tiedämme ylä -ja alamäkeä.
Miksi siis muistella niitä varjoisia puolia yhteisestä taipaleesta, kun valoisiakin puolia on riittävästi muisteltaviksi.
Erityisesti tulee etsimättä mieleen lasten syntymät ja niiden varhaislapsuuden aika.
Joulu ja jouluvalmistelujen aika on erikoisen kipeä muisteltavaksi.
Olihan joulu sentään joulu, vaikka ei aina kaikki asiat olleetkaan mallillaan.
Kaikesta huolimatta, elämä jatkuu.

Lue lisää

Muistot ovat erittäin tärkeä voimavara.
Niissä mennyt elämä on lähempänä ja aika menettää merkityksensä.
Hyvät muistot, ja niissä viipyminen häivyttävät ikävääkin, ne ovat luonnollista terapiaa ja meille kaikille tarpeellisia. Muistoista kumpuaa monta asiaa joista meille on apua vielä näinäkin päivinä.

Tuo yllä oleva puheenvuoroni sai alkunsa käymästäni keskustelusta erään leskimiehen kanssa.
Hän kertoi tuttavansa kuolemasta, ja siitä kuinka se pariskunta ei useinkaan nähnyt toisissaan mitään hyvää. Vaimo kyllä joka tilanteessa oli kertonut naapureille ja ystäville kuinka laiska mies on, ja mitään ei saa kunnolla tehtyä, kaikki jää kesken, rahat menee turhuuksiin, on sitten niin huono mies ja ilkeä...!
Kun mies sitten yllättäen kuoli, alkoi toinen kello soida.... tietysti mies muuttui kultakimpaleen arvoiseksi, ja siitä hän oli tuolle tuttavamiehellekin kertonut.

Hyvä tietysti, että kauniit asiat ovat muistoissa tärkeimpinä, mutta liiallinen kiittäminen muiden kanssa keskustellessa voi aiheuttaa ihmettelyä, sillä vaikka itse on sanomansa jo unohtanut, tai haluaa unohtaa, joku toinen muistaa.
Voihan sitä rehellisesti sanoa, ettei kaikkina päivnä niin hyvää se yhteisymmärrys ollut, mutta nyt on ikävä kaikkea sitä mikä oli hyvää ja kaunista.

Kahdeksan vuoden aikana on ehtinyt punnita hyviä ja huonoja muistoja, kyllä ne hyvät hetket palaavat useammin mieleen ja kyynel karkaa silmäkulmaan, mutta oli niitä huonojakin päiviä ja ne kuuluvat elämään, ei niitä kannata kieltää.
Tärkeämpäähän oli se, että rakkaus kesti kaiken.

SkillaN kirjoitti:

lopullinen anteeksi antaminen,sitähän se on.
Enää ei ole kumppania, jonka kanssa tuli erimielisyyttäkin, olen yksin, muistutan myös ikävien asioiden tullessa mieleen, että toinen puolisko olin minä.
Näin nämä ikävät asiat haihtuvat, mieleen tulee useimmin ja useimmin ne mukavat muistot.
Miten yhdessä puuhastelimme,,,,,ikävä näitä tapahtumia, haihduttaa unohduksiin, kaiken sen ikävän puolen, mitä varmasti joka avioliitossa on ollut.

Kuolinilmoitukseen kirjoitin runon, jossa kerroin
mitä elämämme oli ollut, myrskyä,ukkosta ja salamoita, mutta vastapainoksi yhteenkuuluvuutta,turvallisuutta ja paljon rakkautta. Sitä elämämme oli ja nyt on vain ikävä.
Kiitollisena miestäni muistan, uskon anteeksi pyynnön ja antamisen voimaan ja tiedän mieheni siellä jossakin samankaltaisin ajatuksin minua seuraavan.

Lue lisää

Oman kumppanin osa itsestämme on melkein puolet, niin minä sen tunnen.
Menetetty yhdessäolo vaikuttaa kuitenkin kokonaisvaltaisesti niin voimakkaasti, että elämän realiteetit on rakennettava pala palalta , kuin lego palikat, uuteen uskoon.

Yksin jääminen, noin kuvainnolisesti, on virstanpylväs joka osoittaa oman suuntansa kaikkialle.
Mistä sen tietää mikä on oikea,tai väärä?

Kokemus elämän vuosikatsauksessa on varteen otettava, mutta päätösvalta näkemyksien myötä on itsenäinen meille kaikille.

SkillaN kirjoitti:

lopullinen anteeksi antaminen,sitähän se on.
Enää ei ole kumppania, jonka kanssa tuli erimielisyyttäkin, olen yksin, muistutan myös ikävien asioiden tullessa mieleen, että toinen puolisko olin minä.
Näin nämä ikävät asiat haihtuvat, mieleen tulee useimmin ja useimmin ne mukavat muistot.
Miten yhdessä puuhastelimme,,,,,ikävä näitä tapahtumia, haihduttaa unohduksiin, kaiken sen ikävän puolen, mitä varmasti joka avioliitossa on ollut.

Kuolinilmoitukseen kirjoitin runon, jossa kerroin
mitä elämämme oli ollut, myrskyä,ukkosta ja salamoita, mutta vastapainoksi yhteenkuuluvuutta,turvallisuutta ja paljon rakkautta. Sitä elämämme oli ja nyt on vain ikävä.
Kiitollisena miestäni muistan, uskon anteeksi pyynnön ja antamisen voimaan ja tiedän mieheni siellä jossakin samankaltaisin ajatuksin minua seuraavan.

Lue lisää

aktivoi monet muistot ja ikävä on ajoittain päällimmäisenä,mutta kiitollisuudella ajattelen miestäni.Ajattelen samalla tavalla Skillan kanssa että olinhan toinen osapuoli kaikessa ja mieheni kuitenkin kesti minut kaikki vuodet,joten joudun antamaan itsellenikin paljon anteeksi.
Juttelen mielessäni hänen kanssa kaikesta mitä tapahtuu siihen luottaen että hän soisi minulle kaikkea sitä hyvää mitä elämä vielä voisi tarjota.

Katleija kirjoitti:

Se on ihmiselle hyväksikin se miten aika muokkaa muistoja. Olen huomannut senkin, että ajan kuluessa se kuollut puoliso nuorentuu. En niinkään muista häntä syöpäsairauden runtelemana hiuksettomana ja heikkona. Hän muuttui niin, että vain suupielen hymypoimu muistutti entisestä näöstä. Vaan muistelen häntä voimakkaana urheilijamiehenä ja hellänä aviopuolisonani ja lasteni isänä.

Lue lisää

Tämä "oksa" ´Mitalilla on toinenkin puoli´ kolahti minuun. Oksa sisältää paljon ajattelemisen aihetta ja Reetta ja Katleija toivat esiin sellaisen näkökulman, jota en ole tietoisesti koskaan ajatellut.

Aika todellakin muokkaa muistoja. Edesmennyt puoliso ei ole vanhentunut eikä vanhene, vaan hän on muistoissamme se sama nuorenpuoleinen mies, joka oli silloin nuoremman minämme aviopuoliso.

Ei siis ihme, että aika kultaa muistot ja hyvä niin. Olen muuten huomannut, että lastenkin muistot isästään ovat ajan kultaamat.

mutta onko siitä hyväksynnästä paljonkaan iloa yksin ollessa ??

gredelin kirjoitti:

mutta onko siitä hyväksynnästä paljonkaan iloa yksin ollessa ??

Mielipiteiden virratessa ajatuksiimme, täytyy "virta pysäyttää".

Paikka jossa sen teit on osuva.

Mielenkiinnolla ratsastan saavuttamasi aallonharjalla.

gredelin kirjoitti:

mutta onko siitä hyväksynnästä paljonkaan iloa yksin ollessa ??

että kun yksinäisyys ei enää ole ennakkoluulojen sinetöimää, loppuiäksi tuomittu olotila, niin voi itsekin yrittää saada asiaan muutosta.
Ehkä on tilaisuutta osallistua eläkeläisten rientoihin, kurssitoimintaan, eläkeläisten matkoihin, eläkeläisten päivätansseihin ym.
Ja miksipä ei täällä netilläkin voisi tavata elämänsä "iltatähden"?

Elämän kirjassani kääntyi puhdas lehti perheen isän uuvuttua Carsinoomaan.

Elämä muovautui täysin erilaiseksi, uudeksi.
Lasten kanssa pohdimme uuden elämän mahdollisuuksia, onneksi suunnitelmat loksahtivat jokaisen kohdalla omalle paikalleen.

On vaikeaa rakentaa toimivaksi elämää yksin jäädessä. Siihen saumaan osuu usein lasten perheiden perustaminen, kodista irtautuminen ja oma työelämäkin osoittaa usein olevan loppusuoralla.
Järkeä käyttäen ratkaisimme asian, jokainen elää omaa elämäänsä, mutta autamme toisiamme kaikella tavalla asian niin vaatiessa ja tämä on toiminut.

Joskus tuntuu ne ystävien hyvää tarkoittavat neuvot ja ohjeet ylimitoitetuilta. On arveluttavaa antaa neuvoja kun ei aina tiedä miltä ne vastaanottajasta tuntuvat.

Ikäihmisen seksielämä jatkuu sellaisena kun yksilö sen itse haluaa, en näe siinä mitään ongelmaa. Sen puutteeseen ei kukaan ole kuollut, fysiologiset toiminnot jatkuvat vaatien niiden aiheuttaman toiminnon ja se voi aiheuttaa hankaluutta. Siksipä parempi naida kun palaa, jos ja kun siihen on mahdollisuus.

Elämän laadun mukauttaminen ikänsä vaatimalla tavalla vaatii selvästi tahdonvoimaa ja toimintaa. On edettävä siihen suuntaan elämässä jonka tavoitteekseen asettaa.
Järjen käyttö on sallittua valittaessa elämään uutta tietä.

reetta2 kirjoitti:

Elämän kirjassani kääntyi puhdas lehti perheen isän uuvuttua Carsinoomaan.

Elämä muovautui täysin erilaiseksi, uudeksi.
Lasten kanssa pohdimme uuden elämän mahdollisuuksia, onneksi suunnitelmat loksahtivat jokaisen kohdalla omalle paikalleen.

On vaikeaa rakentaa toimivaksi elämää yksin jäädessä. Siihen saumaan osuu usein lasten perheiden perustaminen, kodista irtautuminen ja oma työelämäkin osoittaa usein olevan loppusuoralla.
Järkeä käyttäen ratkaisimme asian, jokainen elää omaa elämäänsä, mutta autamme toisiamme kaikella tavalla asian niin vaatiessa ja tämä on toiminut.

Joskus tuntuu ne ystävien hyvää tarkoittavat neuvot ja ohjeet ylimitoitetuilta. On arveluttavaa antaa neuvoja kun ei aina tiedä miltä ne vastaanottajasta tuntuvat.

Ikäihmisen seksielämä jatkuu sellaisena kun yksilö sen itse haluaa, en näe siinä mitään ongelmaa. Sen puutteeseen ei kukaan ole kuollut, fysiologiset toiminnot jatkuvat vaatien niiden aiheuttaman toiminnon ja se voi aiheuttaa hankaluutta. Siksipä parempi naida kun palaa, jos ja kun siihen on mahdollisuus.

Elämän laadun mukauttaminen ikänsä vaatimalla tavalla vaatii selvästi tahdonvoimaa ja toimintaa. On edettävä siihen suuntaan elämässä jonka tavoitteekseen asettaa.
Järjen käyttö on sallittua valittaessa elämään uutta tietä.

Lue lisää

Olen kokenut saman kuten kanssamatkustajatkin, tyhjyys paistaa puuhissani nykyisin,aukkoa jonka olen menettänyt puolisoni ( vaimoni) poistuessa ei voi kukaan korvata täysimääräisesti.
Tästä syystä olen antanut oikeuden itselleni jättää sieluni pohjaan hänen kuvansa.
Monessa puheenvuorossa on korostettu uuden elämän aloittamisen, mutta niinkuin runossa aikaisemmin sanottiin toivoa ei saa heittää,ja onni ei etsien tule.
Täytyy vain uskoa että kaikki kääntyy parhaimmalle tolalle, etsivälle löytyy vasemalle kinnasparille,se oikea puolisko, näin ainakin toivon vaikka 32 vuotta meni edellisessä suhteessa, suru jäi sieluuni, enkä usko että uusikaan tuttavuus poistaa kaikkia muistoja mielestä.
Toivossa kuitenkin elän tulevaan luottaen, valmistautuen kuitenkin yksinäsen henkilön elämään.

Kyllä, kyllä kirjoitti:

Olen kokenut saman kuten kanssamatkustajatkin, tyhjyys paistaa puuhissani nykyisin,aukkoa jonka olen menettänyt puolisoni ( vaimoni) poistuessa ei voi kukaan korvata täysimääräisesti.
Tästä syystä olen antanut oikeuden itselleni jättää sieluni pohjaan hänen kuvansa.
Monessa puheenvuorossa on korostettu uuden elämän aloittamisen, mutta niinkuin runossa aikaisemmin sanottiin toivoa ei saa heittää,ja onni ei etsien tule.
Täytyy vain uskoa että kaikki kääntyy parhaimmalle tolalle, etsivälle löytyy vasemalle kinnasparille,se oikea puolisko, näin ainakin toivon vaikka 32 vuotta meni edellisessä suhteessa, suru jäi sieluuni, enkä usko että uusikaan tuttavuus poistaa kaikkia muistoja mielestä.
Toivossa kuitenkin elän tulevaan luottaen, valmistautuen kuitenkin yksinäsen henkilön elämään.

Lue lisää

Sielun pohjalle kätketty kuva, elämän kuvakirjaan tallentuneet muistot ja kotiin kertyneet esineet, niissä läheinen viipyy vierellä, pysyy juuri sellaisena kuin hänet haluamme muistaa.

Mutta kirjoitukseesi sisältyi toinenkin tärkeä ajatus.
---Kukaan ei voi korvata....
Tuo on mielestäni asia joka joskus jää huomioimatta uusissa liitoissa. Entinen puoliso pysyy aina muistoissa ja siihen on jäätävä uudessa suhteessa tilaa ja oikeus muistaa ja muistella. Kukaan ei voi elämänsä tärkeimpiä tapahtumia ja vuosia pyyhkäistä pois, kuin niitä ei olisikaan.
Ne vuodet ja muistot ovat aina mukana, osa Sinua ja ilman niitä kokemuksia et olisi sama kuin nyt.

Valitettavasti joskus uusi suhde kaatuu siihen, että toinen on muistoillekin mustasukkainen.
Joku täällä kirjoittikin jotain vertaamisesta, joka tilanteessa muistelemisesta.... ja se juuri osoitti että monella tavalla "muistojen mukana kuljettamiseen, sinne uuteen huomiseen" me suhtaudumme.

Uuden suhteen onnistuminen vaatii hyväksymään molempien menneisyyden ja muistot, muutoin se ei onnistu.

Eikä kukaan voi, eikä saa olla korvike jollekin menetetylle, sillä jokainen ihmissuhde on arvokas omana itsenään, ei vertaillen menetettyyn, eikä jonkin haavekuvan kaltainen.

Jos joku kieltäisi minua muistamasta niitä vuosikymmeniä joihin sisältyy suurin osa elämääni, sen kaikki tärkeimmät tapahtumat ja yhdessä koetut asiat, hän ei olisi paras ystäväni, ei sopisi tulevien päivien jakajaksi.

Omalla kohdallani todennäköisintä on näiden leskenvuosien jatkuminen, mutta ei se tunnu painostavalta, eikä ahdista, sillä eilinen on yhtä lähellä kuin huominenkin, vain ajatuksen päässä. Riippuu kumpaan suuntaan katsoen elämä kulloinkin tuntuu tärkeämmältä.
Siinä keskivaiheilla, tasapainossa, on hyvä jatkaa.

Lieneekö yksilökohtaista, mutta itsestäni en ainakaan löydä pienintäkään hiventä seksuaalisuudesta.
Menneet ovat elämän virtaan, mutta menkööt, en niitä kaipaakaan.
Kun tulee tarpeeksi vanhaksi, uskon seksuaalisuuden katoavan useimmalta.
Vai onko seksi ja seksuaalisuus kaksi eri asiaa???

fiiuliN kirjoitti:

Lieneekö yksilökohtaista, mutta itsestäni en ainakaan löydä pienintäkään hiventä seksuaalisuudesta.
Menneet ovat elämän virtaan, mutta menkööt, en niitä kaipaakaan.
Kun tulee tarpeeksi vanhaksi, uskon seksuaalisuuden katoavan useimmalta.
Vai onko seksi ja seksuaalisuus kaksi eri asiaa???

Lue lisää

Ei seksualisuus, eikä seksikään mihinkään häviä. Kokemuksesta tiedän. Jos olosuhteiden pakosta joutuu olemaan vuosia ilman seksiä, niin se tuntuu siltä, että eihän sitä kaipaakkaan, mutta kun sen saa tälläikää syttymään uudelleen, niin syt se vasta ihanaa olisikin. Takaan, että se löytyy, kunhan sitä oikealla tavalla etsitään, mutta se ei käy yksin. siinä on se mutta.

Kyllä, kyllä kirjoitti:

Olen kokenut saman kuten kanssamatkustajatkin, tyhjyys paistaa puuhissani nykyisin,aukkoa jonka olen menettänyt puolisoni ( vaimoni) poistuessa ei voi kukaan korvata täysimääräisesti.
Tästä syystä olen antanut oikeuden itselleni jättää sieluni pohjaan hänen kuvansa.
Monessa puheenvuorossa on korostettu uuden elämän aloittamisen, mutta niinkuin runossa aikaisemmin sanottiin toivoa ei saa heittää,ja onni ei etsien tule.
Täytyy vain uskoa että kaikki kääntyy parhaimmalle tolalle, etsivälle löytyy vasemalle kinnasparille,se oikea puolisko, näin ainakin toivon vaikka 32 vuotta meni edellisessä suhteessa, suru jäi sieluuni, enkä usko että uusikaan tuttavuus poistaa kaikkia muistoja mielestä.
Toivossa kuitenkin elän tulevaan luottaen, valmistautuen kuitenkin yksinäsen henkilön elämään.

Lue lisää

mistä puhut ei saakkaan kukaan täyttää.
Sinä elät siinä aukossa,mutta ystävä(mahdollinen)voisi tuoda sisältöä,lohtua,erillaista elämistä,jopa rakkautta,mikä auttaisi siinä aukossa olemiseen.
Yksinäisyys kuihduttaa, uuden suhteen myötä saisit otteen tähän päivään, ei vertaillen,muistellen kylläkin.

Suhde missä ei voisi kertoa edellisestä elämästä,on alkuunsa tuhoon tuomittu,menneisyys kuuluu elettävään elämään.

Mahdollisimman epäselvästi toin ajatuksiani esiin, mutta kohdallani olen valmis uuteenkiin suhteeseen, tosin vaatii syvään luotailevaa tutustumista.
Sielujen sympatiaa, turvaa,lämpöä, ja kaikkea muuta mitä hyvä ystävyys kattaa,antamista ja saamista,sitähän se parhaimmillaan olisi.

Eletään toivossa, tyydytään kohtalon huomaan.

SkillaN kirjoitti:

mistä puhut ei saakkaan kukaan täyttää.
Sinä elät siinä aukossa,mutta ystävä(mahdollinen)voisi tuoda sisältöä,lohtua,erillaista elämistä,jopa rakkautta,mikä auttaisi siinä aukossa olemiseen.
Yksinäisyys kuihduttaa, uuden suhteen myötä saisit otteen tähän päivään, ei vertaillen,muistellen kylläkin.

Suhde missä ei voisi kertoa edellisestä elämästä,on alkuunsa tuhoon tuomittu,menneisyys kuuluu elettävään elämään.

Mahdollisimman epäselvästi toin ajatuksiani esiin, mutta kohdallani olen valmis uuteenkiin suhteeseen, tosin vaatii syvään luotailevaa tutustumista.
Sielujen sympatiaa, turvaa,lämpöä, ja kaikkea muuta mitä hyvä ystävyys kattaa,antamista ja saamista,sitähän se parhaimmillaan olisi.

Eletään toivossa, tyydytään kohtalon huomaan.

Lue lisää

"Jos muutosta ja elämää ei voi hallita, yhtä pientä hetkeä useimmiten voi. Kun taidamme tämän, voimme jopa nauttia liikkumista siinä rajamaastossa, jossa uusi tulevaisuus syntyy."
Sun Magic

Tuo ajatus on sopii mielestäni näihin viesteihin.
Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta voimme katsoa toivorikkaina tuleviin päiviin, sillä niiden sisällöstä syntyy juuri sellaisia kuinka ne kulutamme, hyppien ilossa, vai kontaten epätoivossa!

ylikypsa kirjoitti:

Ei seksualisuus, eikä seksikään mihinkään häviä. Kokemuksesta tiedän. Jos olosuhteiden pakosta joutuu olemaan vuosia ilman seksiä, niin se tuntuu siltä, että eihän sitä kaipaakkaan, mutta kun sen saa tälläikää syttymään uudelleen, niin syt se vasta ihanaa olisikin. Takaan, että se löytyy, kunhan sitä oikealla tavalla etsitään, mutta se ei käy yksin. siinä on se mutta.

Lue lisää

asiaa.Ei se seksuaalisuus mihinkään katoa.
Me naiset vain tahdomme tukahduttaa sen.
On ne vanhat ennakkoluulot ja estot.

kirjar kirjoitti:

Sielun pohjalle kätketty kuva, elämän kuvakirjaan tallentuneet muistot ja kotiin kertyneet esineet, niissä läheinen viipyy vierellä, pysyy juuri sellaisena kuin hänet haluamme muistaa.

Mutta kirjoitukseesi sisältyi toinenkin tärkeä ajatus.
---Kukaan ei voi korvata....
Tuo on mielestäni asia joka joskus jää huomioimatta uusissa liitoissa. Entinen puoliso pysyy aina muistoissa ja siihen on jäätävä uudessa suhteessa tilaa ja oikeus muistaa ja muistella. Kukaan ei voi elämänsä tärkeimpiä tapahtumia ja vuosia pyyhkäistä pois, kuin niitä ei olisikaan.
Ne vuodet ja muistot ovat aina mukana, osa Sinua ja ilman niitä kokemuksia et olisi sama kuin nyt.

Valitettavasti joskus uusi suhde kaatuu siihen, että toinen on muistoillekin mustasukkainen.
Joku täällä kirjoittikin jotain vertaamisesta, joka tilanteessa muistelemisesta.... ja se juuri osoitti että monella tavalla "muistojen mukana kuljettamiseen, sinne uuteen huomiseen" me suhtaudumme.

Uuden suhteen onnistuminen vaatii hyväksymään molempien menneisyyden ja muistot, muutoin se ei onnistu.

Eikä kukaan voi, eikä saa olla korvike jollekin menetetylle, sillä jokainen ihmissuhde on arvokas omana itsenään, ei vertaillen menetettyyn, eikä jonkin haavekuvan kaltainen.

Jos joku kieltäisi minua muistamasta niitä vuosikymmeniä joihin sisältyy suurin osa elämääni, sen kaikki tärkeimmät tapahtumat ja yhdessä koetut asiat, hän ei olisi paras ystäväni, ei sopisi tulevien päivien jakajaksi.

Omalla kohdallani todennäköisintä on näiden leskenvuosien jatkuminen, mutta ei se tunnu painostavalta, eikä ahdista, sillä eilinen on yhtä lähellä kuin huominenkin, vain ajatuksen päässä. Riippuu kumpaan suuntaan katsoen elämä kulloinkin tuntuu tärkeämmältä.
Siinä keskivaiheilla, tasapainossa, on hyvä jatkaa.

Lue lisää

Asun paikkakunnalla jossa jo usean vuoden ajan on toiminut "Leskiprojekti." Kutsun saavat yli 60v, edellisen vuoden aikana leskeytyneet. Ryhmiä on muodostunut toistakymmentä/vuosi ja osallistujat ovat olleet tyytyväisiä, ryhmän koko n 12 henkilöä, kesto 1vuosi.Projekti ei ole seurakuntien järjestämä.

Vain ensimmäisellä kerralla kerrotaan kuka olen ja tyhjennetään menetyksen tuottama muistojen lipas. Senjälkeen ryhmät kokoontuvat eri aiheiden parissa, luentoja, tutustumisia erilaisiin tilaisuuksiin, käden taitoja, liikuntaa, kylpyläkäyntejä päiväseltään ja asia toimii hyvin.

Onpa ryhmissä Amorkin vieraillut, uusia suhteita ja liittoja on sidottu.
Eihän entinen elämä mihinkään katoa se säilyy muistoissa mutta sen kanssa on opittava elämään, osattava ottaa vastaan myös uuden elämän tuomat mahdollisuudet.

Uudessa suhteessa on hyvä huomioida, jos suhteessa on jatkuvasti, vaikka muodollisesti enempi kuin 2 henkilöä, silloin siinä on liikaa porukkaa. On todennäköistä uuden suhteen kariutuminen. Jokainen toimikoon omien periaatteidensa mukaan, mainitsemani kehykset on hyvä huomioida uuden kumppanin näköpiiriin ilmaantuessa.
Projektivuodet ovat osoittaneet hyväksi tällaisen toiminnan ja avanneet osallistujille uusien avaimien löytämisen elämään.
Lisää tietoa projektista: Google - Leskiprojekti, jos asia kiinnostaa.

reetta2 kirjoitti:

Asun paikkakunnalla jossa jo usean vuoden ajan on toiminut "Leskiprojekti." Kutsun saavat yli 60v, edellisen vuoden aikana leskeytyneet. Ryhmiä on muodostunut toistakymmentä/vuosi ja osallistujat ovat olleet tyytyväisiä, ryhmän koko n 12 henkilöä, kesto 1vuosi.Projekti ei ole seurakuntien järjestämä.

Vain ensimmäisellä kerralla kerrotaan kuka olen ja tyhjennetään menetyksen tuottama muistojen lipas. Senjälkeen ryhmät kokoontuvat eri aiheiden parissa, luentoja, tutustumisia erilaisiin tilaisuuksiin, käden taitoja, liikuntaa, kylpyläkäyntejä päiväseltään ja asia toimii hyvin.

Onpa ryhmissä Amorkin vieraillut, uusia suhteita ja liittoja on sidottu.
Eihän entinen elämä mihinkään katoa se säilyy muistoissa mutta sen kanssa on opittava elämään, osattava ottaa vastaan myös uuden elämän tuomat mahdollisuudet.

Uudessa suhteessa on hyvä huomioida, jos suhteessa on jatkuvasti, vaikka muodollisesti enempi kuin 2 henkilöä, silloin siinä on liikaa porukkaa. On todennäköistä uuden suhteen kariutuminen. Jokainen toimikoon omien periaatteidensa mukaan, mainitsemani kehykset on hyvä huomioida uuden kumppanin näköpiiriin ilmaantuessa.
Projektivuodet ovat osoittaneet hyväksi tällaisen toiminnan ja avanneet osallistujille uusien avaimien löytämisen elämään.
Lisää tietoa projektista: Google - Leskiprojekti, jos asia kiinnostaa.

Lue lisää

vikana kun ei löydy tuollaisella haulla ? ? ?

muori67 kirjoitti:

vikana kun ei löydy tuollaisella haulla ? ? ?

Kyllä sen pitäisi aueta Googlesta haulla - leskiprojekti - projektilla ei ole omia sivuja mutta paikallinen lehti Etelä-Saimaa on jättänyt artikkeleitaan luettavaksi. Kts. alaotsikot, voi olla että sivuilla on tungosta. Ilmoittele miten käy, kiitos.
ps. koneellani kyllä avautuu. Jos niin onnettomasti käy voin lähettää doc. tiedostona sähköpostiisi.

ylikypsa kirjoitti:

Ei seksualisuus, eikä seksikään mihinkään häviä. Kokemuksesta tiedän. Jos olosuhteiden pakosta joutuu olemaan vuosia ilman seksiä, niin se tuntuu siltä, että eihän sitä kaipaakkaan, mutta kun sen saa tälläikää syttymään uudelleen, niin syt se vasta ihanaa olisikin. Takaan, että se löytyy, kunhan sitä oikealla tavalla etsitään, mutta se ei käy yksin. siinä on se mutta.

Lue lisää

siinä haastetta ,sytyttää tunteet liekkiin.

Tiedä miten roihu leimuaisi, (mihinkäs ne halut katoaisi) kun se oikea kohdalle sattuisi;))DD

Kyllä, kyllä kirjoitti:

Olen kokenut saman kuten kanssamatkustajatkin, tyhjyys paistaa puuhissani nykyisin,aukkoa jonka olen menettänyt puolisoni ( vaimoni) poistuessa ei voi kukaan korvata täysimääräisesti.
Tästä syystä olen antanut oikeuden itselleni jättää sieluni pohjaan hänen kuvansa.
Monessa puheenvuorossa on korostettu uuden elämän aloittamisen, mutta niinkuin runossa aikaisemmin sanottiin toivoa ei saa heittää,ja onni ei etsien tule.
Täytyy vain uskoa että kaikki kääntyy parhaimmalle tolalle, etsivälle löytyy vasemalle kinnasparille,se oikea puolisko, näin ainakin toivon vaikka 32 vuotta meni edellisessä suhteessa, suru jäi sieluuni, enkä usko että uusikaan tuttavuus poistaa kaikkia muistoja mielestä.
Toivossa kuitenkin elän tulevaan luottaen, valmistautuen kuitenkin yksinäsen henkilön elämään.

Lue lisää

ovat mielestäni tärkeitä:
ensinnäkin "onni ei etsien tule".
Olen samaa mieltä että ei kannata yrittää epätoivoisesti hankkia uutta kaveria, vaan antaa kohtalon ohjailla asioitten kulkua.
Voihan silti hakeutua toisten yksinäisten seuraan sosiaalisista syistä, ettei vallan erakoidu.

Sanot myös että kukaan ei täysimääräisesti pysty vaimoasi korvaamaan.
Sama juttu on esim. jos puolisot ovat eronneet, eikä avioliitossa olla riidelty, silloin voi myös tuntua että puoliso ei vaihtamalla parane ja mikään uusi liitto ei voi sitä entistä korvata eikä puolison vaihto paranna mitään.
On niin paljon yhteisiä muistoja, lapset, lomamatkat, sukulaistapaamiset.

Olisi varmasti hyvä muistaa että yhteiselämä uuden kaverin kanssa on todella UUTTA, minkä voi luoda yhdessä.
On väärin tuputtaa vanhaa elämäänsä joka rakoon ja kuvitella että uudesta liitosta tulisi jotakin samantapaista, missä ennen on elänyt.
Tietenkin on kunnioitettava toistensa menneisyyttä ja muistoja, mutta yritettävä pitää ajatukset uusilla raiteilla.

Itsekin olin valmistautunut yksineläjän rooliin, kunnes senioripiireissä charmantit herrat alkoivat piirittää :D liittyessäni erääseen senioriklubiin.

ylikypsa kirjoitti:

Ei seksualisuus, eikä seksikään mihinkään häviä. Kokemuksesta tiedän. Jos olosuhteiden pakosta joutuu olemaan vuosia ilman seksiä, niin se tuntuu siltä, että eihän sitä kaipaakkaan, mutta kun sen saa tälläikää syttymään uudelleen, niin syt se vasta ihanaa olisikin. Takaan, että se löytyy, kunhan sitä oikealla tavalla etsitään, mutta se ei käy yksin. siinä on se mutta.

Lue lisää

että ainakin me naiset voimme piilottaa ne halut
unohduksen koriin ja laittaa kannen päälle, mutta kun aika tulee niin haluissa ei ole mitään vikaa, jos on oikea sytyttäjä ;D

MdK-MdK kirjoitti:

että ainakin me naiset voimme piilottaa ne halut
unohduksen koriin ja laittaa kannen päälle, mutta kun aika tulee niin haluissa ei ole mitään vikaa, jos on oikea sytyttäjä ;D

Lue lisää

Kunpa pääsisin sitä sieltä kätköistä kaiveleen, niin varmaan löytyisi

ylikypsa kirjoitti:

Kunpa pääsisin sitä sieltä kätköistä kaiveleen, niin varmaan löytyisi

Tsekkasin vanhoja äänityksiäni ja poimin tähän erään laulun säkeet. Ne on niin kauniita.
-Anna kätes, pidän vaikka aamuun
kunnes rauha laskeutuu.
Kerro kuinka sydämesi liitää,
halki taivaan kannen kiitää kodin löytää
itselleen, ja sun uskomaan taas saa rakkauteen.-

Katleija kirjoitti:

Tsekkasin vanhoja äänityksiäni ja poimin tähän erään laulun säkeet. Ne on niin kauniita.
-Anna kätes, pidän vaikka aamuun
kunnes rauha laskeutuu.
Kerro kuinka sydämesi liitää,
halki taivaan kannen kiitää kodin löytää
itselleen, ja sun uskomaan taas saa rakkauteen.-

Lue lisää

kaunista.tulee vain sellainen haikea olo.

Katleija kirjoitti:

Tsekkasin vanhoja äänityksiäni ja poimin tähän erään laulun säkeet. Ne on niin kauniita.
-Anna kätes, pidän vaikka aamuun
kunnes rauha laskeutuu.
Kerro kuinka sydämesi liitää,
halki taivaan kannen kiitää kodin löytää
itselleen, ja sun uskomaan taas saa rakkauteen.-

Lue lisää

Minä rakastan sua,
se totta on tänään,
mut´ enemmän, enemmäm se tarkoittaa,
Minä rakastan sua,
se totta on tänään,
ja elämä vie meitä,
pain parempaan.

ylikypsa kirjoitti:

Minä rakastan sua,
se totta on tänään,
mut´ enemmän, enemmäm se tarkoittaa,
Minä rakastan sua,
se totta on tänään,
ja elämä vie meitä,
pain parempaan.

Lue lisää

muori kohta tarvita nitroja,kun lukee näitä.

Tuntuu että sielu on ihan sykkyrällä.

Kiitokset runoilijoille !!!!!!

kirjar kirjoitti:

Sielun pohjalle kätketty kuva, elämän kuvakirjaan tallentuneet muistot ja kotiin kertyneet esineet, niissä läheinen viipyy vierellä, pysyy juuri sellaisena kuin hänet haluamme muistaa.

Mutta kirjoitukseesi sisältyi toinenkin tärkeä ajatus.
---Kukaan ei voi korvata....
Tuo on mielestäni asia joka joskus jää huomioimatta uusissa liitoissa. Entinen puoliso pysyy aina muistoissa ja siihen on jäätävä uudessa suhteessa tilaa ja oikeus muistaa ja muistella. Kukaan ei voi elämänsä tärkeimpiä tapahtumia ja vuosia pyyhkäistä pois, kuin niitä ei olisikaan.
Ne vuodet ja muistot ovat aina mukana, osa Sinua ja ilman niitä kokemuksia et olisi sama kuin nyt.

Valitettavasti joskus uusi suhde kaatuu siihen, että toinen on muistoillekin mustasukkainen.
Joku täällä kirjoittikin jotain vertaamisesta, joka tilanteessa muistelemisesta.... ja se juuri osoitti että monella tavalla "muistojen mukana kuljettamiseen, sinne uuteen huomiseen" me suhtaudumme.

Uuden suhteen onnistuminen vaatii hyväksymään molempien menneisyyden ja muistot, muutoin se ei onnistu.

Eikä kukaan voi, eikä saa olla korvike jollekin menetetylle, sillä jokainen ihmissuhde on arvokas omana itsenään, ei vertaillen menetettyyn, eikä jonkin haavekuvan kaltainen.

Jos joku kieltäisi minua muistamasta niitä vuosikymmeniä joihin sisältyy suurin osa elämääni, sen kaikki tärkeimmät tapahtumat ja yhdessä koetut asiat, hän ei olisi paras ystäväni, ei sopisi tulevien päivien jakajaksi.

Omalla kohdallani todennäköisintä on näiden leskenvuosien jatkuminen, mutta ei se tunnu painostavalta, eikä ahdista, sillä eilinen on yhtä lähellä kuin huominenkin, vain ajatuksen päässä. Riippuu kumpaan suuntaan katsoen elämä kulloinkin tuntuu tärkeämmältä.
Siinä keskivaiheilla, tasapainossa, on hyvä jatkaa.

Lue lisää

Puolison kuoleman jälkeen pitää saada surra surunsa kaikessa rauhassa ja sitten päästää irti. Muistot jäävät, mutta elämän pitää jatkua.

Kun vihdoin tulee aika aloittaa uusi elämä uuden kumppanin kanssa, ei ole syytä enää elää liian paljon vanhoissa muistoissa. Etenkään mitään vertailuja edelliseen kumppaniin ei saa tehdä. On kysymys nimittäin uudesta ystävyyssuhteesta, ei siis siitä, että uusi ystävä korvaisi toisen.

Tässä pätee kultaisen säännön käänteinen versio: Älä tee toiselle mitään sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

ylikypsa kirjoitti:

Minä rakastan sua,
se totta on tänään,
mut´ enemmän, enemmäm se tarkoittaa,
Minä rakastan sua,
se totta on tänään,
ja elämä vie meitä,
pain parempaan.

Lue lisää

Rakastan käsies kosketusta,
rakastan ihosi tuoksua.
Rakastan hiustesi harmaata
vuosien niille tuomaa.
Rakastan ryppyistä poskeasi,
ja huultesi amorin kaarta.
Rakastan sinun kehoasi,
sen hehkuvaa poltetta.
Rakastan lämmintä syliäsi
haluan hukkua siihen.
Purista vasten rintaasi
sykettäs kuuntelen,
rakastan ihoas lämmintä,
rakastan suukkojasi,
himoa tunnen ja haluan
ota minut, ota omaksesi.

BigFriend;in päiväkirjasta 1996

BigFriend kirjoitti:

Rakastan käsies kosketusta,
rakastan ihosi tuoksua.
Rakastan hiustesi harmaata
vuosien niille tuomaa.
Rakastan ryppyistä poskeasi,
ja huultesi amorin kaarta.
Rakastan sinun kehoasi,
sen hehkuvaa poltetta.
Rakastan lämmintä syliäsi
haluan hukkua siihen.
Purista vasten rintaasi
sykettäs kuuntelen,
rakastan ihoas lämmintä,
rakastan suukkojasi,
himoa tunnen ja haluan
ota minut, ota omaksesi.

BigFriend;in päiväkirjasta 1996

Lue lisää

runoja rakkaudesta, kaipaavia kirjoituksia menetetyistä rakkaista, aivan oikeinhan se on , että kaipuu säilyy.
Mutta miten musta tuntuu, että suurin osa näistä paatoksellisista tunneilmaisuista vaan kaipaa rakkautta, mutta ei todellisuudessa kohdatessaan sen, saisi kuitenkaan unelmaansa täyttymystä.
Niin realistinen olen, että pysyn jalat maan pinnalla ja katselen toista sukupuolta tietty "sillä silmällä", ja etsin kumppania minäkin, joka hyväksyisi minut tällaisena kuin olen, ei minään haavekuvana.
Aika vaikeaa on olla unelmien mies.

Simpatti kirjoitti:

runoja rakkaudesta, kaipaavia kirjoituksia menetetyistä rakkaista, aivan oikeinhan se on , että kaipuu säilyy.
Mutta miten musta tuntuu, että suurin osa näistä paatoksellisista tunneilmaisuista vaan kaipaa rakkautta, mutta ei todellisuudessa kohdatessaan sen, saisi kuitenkaan unelmaansa täyttymystä.
Niin realistinen olen, että pysyn jalat maan pinnalla ja katselen toista sukupuolta tietty "sillä silmällä", ja etsin kumppania minäkin, joka hyväksyisi minut tällaisena kuin olen, ei minään haavekuvana.
Aika vaikeaa on olla unelmien mies.

Lue lisää

että on sen helpompaa olla se"unelma"nainenkaan.

Kun katson tuosta peilistä itseäni,niin en voi uskoa että kukaan oikeastaan katsoisi "sillä"silmällä.

Jalat maassa elävä olen.

Mieli kyllä on kuin nuorella naisella,huom.ensano
tytöllä.

Ikä vain tekee tehtävänsän.

Ystävä olisi hyvä.

Simpatti kirjoitti:

runoja rakkaudesta, kaipaavia kirjoituksia menetetyistä rakkaista, aivan oikeinhan se on , että kaipuu säilyy.
Mutta miten musta tuntuu, että suurin osa näistä paatoksellisista tunneilmaisuista vaan kaipaa rakkautta, mutta ei todellisuudessa kohdatessaan sen, saisi kuitenkaan unelmaansa täyttymystä.
Niin realistinen olen, että pysyn jalat maan pinnalla ja katselen toista sukupuolta tietty "sillä silmällä", ja etsin kumppania minäkin, joka hyväksyisi minut tällaisena kuin olen, ei minään haavekuvana.
Aika vaikeaa on olla unelmien mies.

Lue lisää

sanoi melkein samat sanat kuin sinä, Simpatti, kun juttelimme hänen elämänmuutoksestaan.

Eeva sanoi, että ei tässä iässä enää rakasteta, vaan harjoitellaan toisensa sietämistä, sillä yhteiselämässä on kuitenkin niin paljon hyviä puolia,-- jos on kyllä varjopuolensakin. Hänelle miehen kuorsaus öisin oli vaikea asia, koska hän heräsi siihen. Mies oli sanonut:"No mutta herätä minut sitten!" Mutta Eeva oli vastannut, että jos hän rupeaa toista herättämään, hän herää itsekin niin ettei saa unta enää koko yönä.

En osannut muuta sanoa kuin että sitä sietämistä sitten vaan, sitä täytyy sitten harjoitella. Kyllähän ihminen joustamaan pystyy.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että varmaan tässäkin iässä rakastuminen on mahdollista. Rakastuessahan toisen viatkin tuntuvat jotenkin jos nyt ei ihan miellyttäviltä, niin ainakin siedettäviltä, jopa kivoilta. Sitä se rakastuminen teettää.

Mutta kuten sanoit, aika vaikeata olisi olla unelmien rakastettu, omasta mielestään. Toisesta voi kuitenkin siltä tuntua.

Simpatti kirjoitti:

runoja rakkaudesta, kaipaavia kirjoituksia menetetyistä rakkaista, aivan oikeinhan se on , että kaipuu säilyy.
Mutta miten musta tuntuu, että suurin osa näistä paatoksellisista tunneilmaisuista vaan kaipaa rakkautta, mutta ei todellisuudessa kohdatessaan sen, saisi kuitenkaan unelmaansa täyttymystä.
Niin realistinen olen, että pysyn jalat maan pinnalla ja katselen toista sukupuolta tietty "sillä silmällä", ja etsin kumppania minäkin, joka hyväksyisi minut tällaisena kuin olen, ei minään haavekuvana.
Aika vaikeaa on olla unelmien mies.

Lue lisää

sulkemassa konetta
kun huomasin nämä rivisi tässä.

Minun päiväkirjastani, ovat sanoja rakkaalleni,
vuosikymmenet yhteistä taivalta takana oli silloin
mutta syliinsä lämpöön sain painua vielä illoin.
Kiitoksen sanoina kirjoitin hänelle noin
ja rakkaudesta puhuin,
kun sen hänelle silloin vielä sanoa voin.

Haaveita ei saa liikaa rakastaa,
eihän omiakaan virheitä piiloon saa.
Eikä liikaa ikävää, se vanhentaa
ja sairaaksi koko ihmisen saa!

satu kirjoitti:

sanoi melkein samat sanat kuin sinä, Simpatti, kun juttelimme hänen elämänmuutoksestaan.

Eeva sanoi, että ei tässä iässä enää rakasteta, vaan harjoitellaan toisensa sietämistä, sillä yhteiselämässä on kuitenkin niin paljon hyviä puolia,-- jos on kyllä varjopuolensakin. Hänelle miehen kuorsaus öisin oli vaikea asia, koska hän heräsi siihen. Mies oli sanonut:"No mutta herätä minut sitten!" Mutta Eeva oli vastannut, että jos hän rupeaa toista herättämään, hän herää itsekin niin ettei saa unta enää koko yönä.

En osannut muuta sanoa kuin että sitä sietämistä sitten vaan, sitä täytyy sitten harjoitella. Kyllähän ihminen joustamaan pystyy.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että varmaan tässäkin iässä rakastuminen on mahdollista. Rakastuessahan toisen viatkin tuntuvat jotenkin jos nyt ei ihan miellyttäviltä, niin ainakin siedettäviltä, jopa kivoilta. Sitä se rakastuminen teettää.

Mutta kuten sanoit, aika vaikeata olisi olla unelmien rakastettu, omasta mielestään. Toisesta voi kuitenkin siltä tuntua.

Lue lisää

Joustamista se vaatii, jos tässä iässä aikoo saman katon alle vieraan ihmisen kanssa. Tähän ikään ehtineillä on jo jokaisella omat pinttyneet tapansa, ehkä aluksi ne tuntuu toisesta mielenkiintoisilta, kun samoihin piirteisiin ei ehkä ole törmätty. Ajan oloon niihin tottuu ja nekin osottautuvat ärsyttäviksi.
Joten summasummarum, kumpi parempi, yksin vai kaksin? Rakkaus kun on ikuista; vain kohde muuttuu...

Simpatti kirjoitti:

runoja rakkaudesta, kaipaavia kirjoituksia menetetyistä rakkaista, aivan oikeinhan se on , että kaipuu säilyy.
Mutta miten musta tuntuu, että suurin osa näistä paatoksellisista tunneilmaisuista vaan kaipaa rakkautta, mutta ei todellisuudessa kohdatessaan sen, saisi kuitenkaan unelmaansa täyttymystä.
Niin realistinen olen, että pysyn jalat maan pinnalla ja katselen toista sukupuolta tietty "sillä silmällä", ja etsin kumppania minäkin, joka hyväksyisi minut tällaisena kuin olen, ei minään haavekuvana.
Aika vaikeaa on olla unelmien mies.

Lue lisää

sinua Simpatti,kyllähän sinut varmaan hyväksytään sellaisena kun olet.

Täällä palstoilla kun on vain tyydyttävä haavekuviin,ei mahda mitään;D

Eikös se nyt kumminkin tuntuisi hyvältä ajatella,että sinustakin joku unelmia rakentelisi.

Minä polonen olen onnellinen näistä virtuaalimiehistäkin, joskus jonkun nätin sanan heittävät,sitten loppu unelmoiden ja ikävöiden;))DDDD

Ja nuo rakkausrunotkin, aina voi kuvitella olevansa se kohde ja sitten taas unelmoida."virnistys ja hihitys"

SkillaN kirjoitti:

sinua Simpatti,kyllähän sinut varmaan hyväksytään sellaisena kun olet.

Täällä palstoilla kun on vain tyydyttävä haavekuviin,ei mahda mitään;D

Eikös se nyt kumminkin tuntuisi hyvältä ajatella,että sinustakin joku unelmia rakentelisi.

Minä polonen olen onnellinen näistä virtuaalimiehistäkin, joskus jonkun nätin sanan heittävät,sitten loppu unelmoiden ja ikävöiden;))DDDD

Ja nuo rakkausrunotkin, aina voi kuvitella olevansa se kohde ja sitten taas unelmoida."virnistys ja hihitys"

Lue lisää

Olet oikea Päivänsäde, unelmien nainen! Herttaisuutesi johdosta minäkin näille palstoille roikkumaan jäin;)))

Simpatti kirjoitti:

Olet oikea Päivänsäde, unelmien nainen! Herttaisuutesi johdosta minäkin näille palstoille roikkumaan jäin;)))

olet niin kiltti,kiitti vaan!!!!

SkillaN kirjoitti:

olet niin kiltti,kiitti vaan!!!!

Ei kait vaan tänne palstoille ole eksynyt Ruben Oskar Auervaaran klooni, joka osaa näköään "naisten naurattamisen" (lue: petkuttamisen) taidon?

Repliikki kirjoitti:

Ei kait vaan tänne palstoille ole eksynyt Ruben Oskar Auervaaran klooni, joka osaa näköään "naisten naurattamisen" (lue: petkuttamisen) taidon?

Ennenkin on totuuden puhujia epäilty.

Simpatti kirjoitti:

Joustamista se vaatii, jos tässä iässä aikoo saman katon alle vieraan ihmisen kanssa. Tähän ikään ehtineillä on jo jokaisella omat pinttyneet tapansa, ehkä aluksi ne tuntuu toisesta mielenkiintoisilta, kun samoihin piirteisiin ei ehkä ole törmätty. Ajan oloon niihin tottuu ja nekin osottautuvat ärsyttäviksi.
Joten summasummarum, kumpi parempi, yksin vai kaksin? Rakkaus kun on ikuista; vain kohde muuttuu...

Lue lisää

oikeassa ,ei vain kannata jättää kokemetta rakautta jos se ovelle koputtaa. On mukavampi kulkea hyräillen ja kujertava tunne rinnassa kun miettiä mitenhän olisi käynyt jos niin ja niin.
Nuo ihanat runot joita luen ,sanovat sen todeksi.Tulkoot arkipäivä tulkoot naurettavaksi tuleminen,onhan tiennyt elävänsä!!
Ja uusi kevät tuo uuden rakkauden joka ei ole muilta kun itseltä pois,jos et uskalla sukeltaa.

Repliikki 2 kirjoitti:

Ennenkin on totuuden puhujia epäilty.

hyvältä se tuntuu,kun joskus tämän ikäinen kohteliaisuuksia kuulee,edes täällä kirjoitteluissa.
Eihän tässä mikään vaara uhkaa ja me ikäihmiset leikin osaamme totuudesta erottaa.

Naurua ja iloa sitä kaipaa tähän yksinäiseen eloonsa ja pieni ilon aihe on vastaanotettava.
Arki on usein ankeaa,mukava kun kirjoittajilla huumori pelaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää,leikinlaskijoille ja tosikoillekin.

SkillaN kirjoitti:

hyvältä se tuntuu,kun joskus tämän ikäinen kohteliaisuuksia kuulee,edes täällä kirjoitteluissa.
Eihän tässä mikään vaara uhkaa ja me ikäihmiset leikin osaamme totuudesta erottaa.

Naurua ja iloa sitä kaipaa tähän yksinäiseen eloonsa ja pieni ilon aihe on vastaanotettava.
Arki on usein ankeaa,mukava kun kirjoittajilla huumori pelaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää,leikinlaskijoille ja tosikoillekin.

Lue lisää

Olen kanssasi samaa mieltä. Kyllä tätä iltapuolen elämää täytyy piristää keikella mahdollisella tavalla. Mutta siitähän ei pääse mihinkään, että hyvän parisuhteen voittanutta ei ole. Kun heräät yöllä, niin on lämmin toisen ihon kosketus, joka saa aina hyän mielen ja voi nukahtaa uudellee toista hyväillen.
Te kenellä on vielä parisuhde, kosketelkaa toisianne.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

ylikypsa kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä. Kyllä tätä iltapuolen elämää täytyy piristää keikella mahdollisella tavalla. Mutta siitähän ei pääse mihinkään, että hyvän parisuhteen voittanutta ei ole. Kun heräät yöllä, niin on lämmin toisen ihon kosketus, joka saa aina hyän mielen ja voi nukahtaa uudellee toista hyväillen.
Te kenellä on vielä parisuhde, kosketelkaa toisianne.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Lue lisää

Kyllä, pitäkää huoli toisistanne niin kauan kuin teillä on vierellänne Hän jota lupasit rakastaa kunnes kuolema teidät eroittaa.

Vaalikaa yhteisiä muistojanne, nauttikaa yhteisestä vanhuudesta ja olkaa liki niin henkisesti kuin "kehonkielelläkin", vaikka nuoruus ei palaa, niin sisällänne voi liekki yhä roihuta, jos ette puhalla sitä sammuksiin olemalla välinpitämättömiä toistenne tunteista.

Hyvää joulunalusaikaa kaikille: tv. -K-A-

Rakkaus lämmittäköön jokaisen mieltä!

ylikypsa kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä. Kyllä tätä iltapuolen elämää täytyy piristää keikella mahdollisella tavalla. Mutta siitähän ei pääse mihinkään, että hyvän parisuhteen voittanutta ei ole. Kun heräät yöllä, niin on lämmin toisen ihon kosketus, joka saa aina hyän mielen ja voi nukahtaa uudellee toista hyväillen.
Te kenellä on vielä parisuhde, kosketelkaa toisianne.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Lue lisää

Ukkelille piti pitää äksonia juhlan jälkeen.
Meni täällä saarella Tango-tupaan sunnuntaina ja vielä itsenäisyyspäivänä makasi simpsetit kaulassa täydessä tohinassa.
Minä sentään tulin hotelliin jo edellisenä päivänä. Onneksi selvisi lauantaiksi jolloin palailimme Suomeen.

Todella ikimuistoinen ukkeli, aina joitakin uusia piirteitä löytyy. Iltasaarnan jälkeen kyseli, saako rouvaa puhutella, ei siinä vanhalle juomalle tuoksuvaa ukkelia tehnyt mieli kosketella.

Juulia kirjoitti:

Ukkelille piti pitää äksonia juhlan jälkeen.
Meni täällä saarella Tango-tupaan sunnuntaina ja vielä itsenäisyyspäivänä makasi simpsetit kaulassa täydessä tohinassa.
Minä sentään tulin hotelliin jo edellisenä päivänä. Onneksi selvisi lauantaiksi jolloin palailimme Suomeen.

Todella ikimuistoinen ukkeli, aina joitakin uusia piirteitä löytyy. Iltasaarnan jälkeen kyseli, saako rouvaa puhutella, ei siinä vanhalle juomalle tuoksuvaa ukkelia tehnyt mieli kosketella.

Lue lisää

vanha nisäkäs jaksa seurustella.