Luomut dobberit

isorekku

Tuli tässä mieleen, luomujen (EI-TYPISTETTY) omistajat, "juokseeko" muut ihmiset karkuun vaikka teillä onkin luomu dobermanni?

Minulla on typistetty ja vaikka se onkin hyvin kiltti, kaikki kiertävät hänet kaukaa.
Eräs luomun omistaja ihmetteli, että ei hänen koiraansa kukaan näytä kadulla pelkäävän.

Mielestäni luomut näyttävätkin enemmän ajokoirilta luppakorvineen ja pitkine häntineen, mutta ovathan nekin upeita. :)

12

1336

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mutta sanon

      Dobermannihan on suojelukoiraksi jalostettu, joten aihetta onkin kiertää kaukaa, ettei suojeluvaisto ota valtaansa oudon ihmisen kulkiessa liian läheltä omistajaa.

      Perheessäni oli taannoin rauhallinen,mukava lapsiystävällinen, isokokoinen koira, joka kerran yllätettiin vastaavalla tavalla, outo ihminen ryntäsi liian läheltä ja koira kävi kiinni.

      Koira lopetettiin sitten arvaamattomana, vaikka olin koko lyhyen 5 vuotiaan elämäni ajan luottanut siihen kuin parhaaseen ystävään luotetaan.

      Eli, minä ainakin pysyn vieraista koirista etäällä, koira saa lähestyä, en minä.

      • tiinamuori

        suojeluvaisto herää pelkästään siitä kun koira ihmisen näkee, olipa sitten vieras tai tuttu. Kyllä siihen yleensä vaaditaan jonkinasteista vieraan ihmisen päällekäymistä agressiivisine eleineeen ja äänineen ennekuin dobberi alkaa käydä edes epäluuloiseksi!

        Tuolla näyttelyhalleissa esimerkiksi on neliömetrillä noin neljä ihmistä ja kaksi dobberia parhaina (?) hetkinä, enkä kyllä ole kuullut että kovin paljon raadeltuja henkilöitä näyttelyvieraiden joukosta piipoo-autolla yleensä vietäisi sailaalaan....


      • mutta sanon
        tiinamuori kirjoitti:

        suojeluvaisto herää pelkästään siitä kun koira ihmisen näkee, olipa sitten vieras tai tuttu. Kyllä siihen yleensä vaaditaan jonkinasteista vieraan ihmisen päällekäymistä agressiivisine eleineeen ja äänineen ennekuin dobberi alkaa käydä edes epäluuloiseksi!

        Tuolla näyttelyhalleissa esimerkiksi on neliömetrillä noin neljä ihmistä ja kaksi dobberia parhaina (?) hetkinä, enkä kyllä ole kuullut että kovin paljon raadeltuja henkilöitä näyttelyvieraiden joukosta piipoo-autolla yleensä vietäisi sailaalaan....

        Kyllähän tuossa mainitsin äkillisen tilanteen, kun joku vaikkapa nurkan takaa ilmestyy juosten kohti ja koira on tottumaton väenpaljouteen.

        Vieras ihminen kun ei voi tietää onko koira tottunut vieraisiin ja esimerkiksi näyttelyissä lasten käpälöintiin, siitä tämä mielipiteeni että vieraat koirat tulisi kiertää kaukaa, jos eivät itse osoita mielenkiintoa ihmiseen.


    • Tooperi

      Kaikki eivät "luomua" dobberiksi tunnista ja kysyyvät sittne rotua. Kun sanon rodun, moni hyppää taaksepäin kaks metriä ja lähtee karkuun.

      Hassua, mitne koirna rodun mainitseminen muuttaa asenteen heti vaikka hetkeä aiemmin on koiran annettu nuolla naamaa.

      Onneksi näitä on kuitenkin vähän, oma tuttavapiiri on senverran fiksua porukkaa että ei edes osaa kyseenalaistaa minun korieni kiltteyttä ;)

      • tiinamuori

        Entinen vanhaksi elänyt herradobberimme oli sellainen "välimalli" eli luppakorva mutta typätty häntä. Hyväntahtoisin olento mitä maa päällään kantoi, kaikki kolmetoista elinvuottaan. Ikinä ei pahaa tehnyt kenellekään, ei talossa pyörineille muille koirille, kissanpennuille, kaneille, ihmisistä nyt puhumattakaan.

        Kerrankin eräässä näyttelyssä joku ihastuneena silitteli ja halaili sitä, ja kysyi sitten samalla "minkäs rotuinen tämä on" ja kun mieheni sanoi että dobermann, niin tämä henkilö ikään kuin jäykistyi, sitten kangistui kokonaan ja lopulta melkein kaatui taaksepäin kyykkyasennostaan (kun oli siis ollut sitä koiraa kyykkysillään halaamassa) ja sanoi "aha" hyvin vaimealla äänellä, ja sitten jotenkin haihtui pois...

        Eihän tämmöisille asioille saisi nauraa, vaan kyllä me olemme muutaman kerran nauraneet jälkeenkin päin ja tosi makeasti! Oli se niin huvittavan näköinen juttu.

        Nyt on uusi ihan luomu narttu, viisi kuukautta vanha melkein: iso tyttö jo. Kaunis ja ihana, tosi oppivainen. Ei vielä paljoakaan kokemuksia muiden ihmisten reaktioista, mutta sen verran on sanottava, että harmittaa kun jo kahdesti on koiran häntä jäänyt oven väliin.

        Olisihan se typätty ylväämmän näköinen (emonsa on täystypätty, ja upea onkin) vaan minkäs teet, tähän grogilasit hännällään olohuoneen pöydältä poislennättävään malliin nyt totutellaan...


      • Tooperi
        tiinamuori kirjoitti:

        Entinen vanhaksi elänyt herradobberimme oli sellainen "välimalli" eli luppakorva mutta typätty häntä. Hyväntahtoisin olento mitä maa päällään kantoi, kaikki kolmetoista elinvuottaan. Ikinä ei pahaa tehnyt kenellekään, ei talossa pyörineille muille koirille, kissanpennuille, kaneille, ihmisistä nyt puhumattakaan.

        Kerrankin eräässä näyttelyssä joku ihastuneena silitteli ja halaili sitä, ja kysyi sitten samalla "minkäs rotuinen tämä on" ja kun mieheni sanoi että dobermann, niin tämä henkilö ikään kuin jäykistyi, sitten kangistui kokonaan ja lopulta melkein kaatui taaksepäin kyykkyasennostaan (kun oli siis ollut sitä koiraa kyykkysillään halaamassa) ja sanoi "aha" hyvin vaimealla äänellä, ja sitten jotenkin haihtui pois...

        Eihän tämmöisille asioille saisi nauraa, vaan kyllä me olemme muutaman kerran nauraneet jälkeenkin päin ja tosi makeasti! Oli se niin huvittavan näköinen juttu.

        Nyt on uusi ihan luomu narttu, viisi kuukautta vanha melkein: iso tyttö jo. Kaunis ja ihana, tosi oppivainen. Ei vielä paljoakaan kokemuksia muiden ihmisten reaktioista, mutta sen verran on sanottava, että harmittaa kun jo kahdesti on koiran häntä jäänyt oven väliin.

        Olisihan se typätty ylväämmän näköinen (emonsa on täystypätty, ja upea onkin) vaan minkäs teet, tähän grogilasit hännällään olohuoneen pöydältä poislennättävään malliin nyt totutellaan...

        Meillä on onneksi tuohoh heiluvaan häntään totuttu, yhtään typpäriä ei ole meillä ollut ;)

        Nyt sit voidaankni miettiä että miksi meillä ei ole olohuneessa matalaa pöytää ja miksi ylipäätään mitään matalia tasoja... Normaalikorkuisellekin pöydälle häntä välillä kummasti ujuttautuu ja viskelee kaiken alas.

        Mutta kyllä se heiluva häntä oli mun koiran kasvattajan mielestä (jolla siis aiemmin ollut vaan täystyppäreitä) jotekin hassu ja teki jotakin niin kummallista :D


    • ei näin!!

      kai sä oot typistelly itteeski että tiedät miltä se tuntuu!!

      • typistäminen

        kun typistyt tehdään oikein muutaman päivän/tunnin ikäiselle pennulle, se ei satu.
        Pentua täytyy pitää niin, että se on tukevasti sylissä tms ja häntä napsaistaan poikki terävällä, sterilillä välineellä. Häntä tikataan kolmepistetikillä ja sitä dipataan betadine liuokseen kahdsti päivässä kunnes hännän pää on parantunut. Korvat voi nappasta samalla kun hännän, tai myöhemmin narkoosissa.


      • ----
        typistäminen kirjoitti:

        kun typistyt tehdään oikein muutaman päivän/tunnin ikäiselle pennulle, se ei satu.
        Pentua täytyy pitää niin, että se on tukevasti sylissä tms ja häntä napsaistaan poikki terävällä, sterilillä välineellä. Häntä tikataan kolmepistetikillä ja sitä dipataan betadine liuokseen kahdsti päivässä kunnes hännän pää on parantunut. Korvat voi nappasta samalla kun hännän, tai myöhemmin narkoosissa.

        Valitettavasti muutaman päivän ikäiseltä dobermannilta ei voi typistää korvia, se täytyy aina tehdä hieman vanhempana narkoosissa.

        Ihan yksinkertaisesti siksi, että vastasyntyneen pennun korvat ovat vielä niin pienet eivätkä täysin kehittyneet, että tiettyyn malliin/tyyliin typistäminen onnistuisi.


      • minä
        typistäminen kirjoitti:

        kun typistyt tehdään oikein muutaman päivän/tunnin ikäiselle pennulle, se ei satu.
        Pentua täytyy pitää niin, että se on tukevasti sylissä tms ja häntä napsaistaan poikki terävällä, sterilillä välineellä. Häntä tikataan kolmepistetikillä ja sitä dipataan betadine liuokseen kahdsti päivässä kunnes hännän pää on parantunut. Korvat voi nappasta samalla kun hännän, tai myöhemmin narkoosissa.

        se hännän typistäminen kyllä sattuu, valitettavasti kaikki eivät sitä tiedä. elikäs, pennulle ei ole päivän ikäisenä kehittynyt hermoja hännän päähän, mutta pentu typistetään tyvestä, ja se sattuu. pentu kyllä huutaa kivusta!! tämän takia emo on yleensä toisessa huoneessa.

        hännän typistämisellä on monia keinoja, kuten kiedotaan naru häntään ja sitten leikataan. tämä on aika yleinen keino.

        luuletko sinä hölmö ihminen että pienellä pennulla ei ole tuntoaistia?!!


      • ei näin!!
        typistäminen kirjoitti:

        kun typistyt tehdään oikein muutaman päivän/tunnin ikäiselle pennulle, se ei satu.
        Pentua täytyy pitää niin, että se on tukevasti sylissä tms ja häntä napsaistaan poikki terävällä, sterilillä välineellä. Häntä tikataan kolmepistetikillä ja sitä dipataan betadine liuokseen kahdsti päivässä kunnes hännän pää on parantunut. Korvat voi nappasta samalla kun hännän, tai myöhemmin narkoosissa.

        TASAN HELVETTI SATTUU!!! Miks ne muuten kiljuis kurkku suorana?? Uskomatonta väittää tollasta sontaa!
        Se on sama kuin katkaisis selkärangan,häntä on selkärangan jatke!!


      • kun meillä typättiin
        typistäminen kirjoitti:

        kun typistyt tehdään oikein muutaman päivän/tunnin ikäiselle pennulle, se ei satu.
        Pentua täytyy pitää niin, että se on tukevasti sylissä tms ja häntä napsaistaan poikki terävällä, sterilillä välineellä. Häntä tikataan kolmepistetikillä ja sitä dipataan betadine liuokseen kahdsti päivässä kunnes hännän pää on parantunut. Korvat voi nappasta samalla kun hännän, tai myöhemmin narkoosissa.

        kun meillä typättiin 70-luvulla hännät ja korvat, ei pennut inahtaneetkaan kummankaan toimenpiteen aikana. Emo oli vieressä koko ajan. Tikattu häntä ei vuoda ja paranee todella nopeasti. Korvat napsaistiin samantien ja ihan kasvoivat muotoonsa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30820
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4186
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2725
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1892
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      590
      1657
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1593
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1565
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1500
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1245
    Aihe