Voisitko hyväksyä toisen henkilön sellaisena kuin hän oikeasti on, luonteeltaan, tavoiltaan tai vaatimattomuuksiltaan?
Eikö oliskin parempi kehua kuin moittia? Meikäläisille olisi tässä melkoinen haaste, sillä useimminhan vähätellään toisten onnistumista.
Olisikohan syynä se, että myönteiseen palautteeseen liittyy meillä kielteistä suhtaumista- - - imartelu lienee sen selvempi nimitys.
Vaatimattomuus taas....
Siinä missä muita sopii imarrellen kehua, itseä kuuluu vähätellä.
Itsensä kehumista ei oikein suvaita, ja vaikka olisimme sattuneet jotain hyvää saamaankin aikaiseksi, silti emme voi kehuen sanoa: olinpa minä fiksu ja osaava.
Vaatimattomuus rehoittaa.
Hyväksyntä+vaatimattomuus
fiiuliN
38
2270
Vastaukset
- Hintriika
En ole varma, mitä tuolla viestisi alulla tarkoitit, mutta minä ainakin olen päässyt sellaisesta, että vähättelisin itseäni. Jos olen tehnyt jotakin fiksua, niin kehtaan sanoa sen ääneen muillekin. Turha itsekehu on asia erikseen, mutta ylpeä saa olla siitä, kun osaa tehdä jonkun asian hyvin.
Vastaavasti on osattava antaa kiitosta toiselle. Vaikka joku olisi vähän tumpelo, niin joskus hänkin varmasti onnistuu. Silloin kiitos ja pieni kehuminen rohkaisee yrittämään jatkossakin. Kiitoksen sana lämmittää yllättävän paljon. Eikä maksa antajalle mitään!!!- saara.dma
Olen Hintriikan kanssa samoilla linjoilla. Terve itsetunto tekee hyvää sekä itselle että muille, kun taas ylenmääräinen vaatimattomuus ja itsesääli ovat hyvin rasittavia ominaisuuksia.
Näistä asioista puhuttaessa käsitteiden merkitysten tulisi olla samansisältöisiä. Joku meistä saattaa pitää imarteluna vilpittömän arvostuksen ilmausta, vaikka kysymyksessä olisi kannustus ja ihailu.
Toisaalta pieni leikkimielinen imartelu ei liene pahasta. Se voi olla huulenheittoa, jolla voidaan keventää arkista elämää. - ii-li
saara.dma kirjoitti:
Olen Hintriikan kanssa samoilla linjoilla. Terve itsetunto tekee hyvää sekä itselle että muille, kun taas ylenmääräinen vaatimattomuus ja itsesääli ovat hyvin rasittavia ominaisuuksia.
Näistä asioista puhuttaessa käsitteiden merkitysten tulisi olla samansisältöisiä. Joku meistä saattaa pitää imarteluna vilpittömän arvostuksen ilmausta, vaikka kysymyksessä olisi kannustus ja ihailu.
Toisaalta pieni leikkimielinen imartelu ei liene pahasta. Se voi olla huulenheittoa, jolla voidaan keventää arkista elämää....jotka eivät kykene vastaanottamaan imartelua. He saattavat ottaa imartelun pottuiluna, tai se tekee heidät epäluuloiseksi. - Sellaiset henkilöt ovat sitä tyyppiä, että heille pitää antaa positiivista palautetta asioista silloin, kun ne ovat on TOTTA. Ei pidä käyttää ylisanoja. Ei pidä mairitella turhan tähden, koska he eivät usko sellaisesta sanakaan. Useimmiten sellaiset henkilöt ovat mukavia, asiakeskeisiä ja sopvasti vaatimattomia. "Tavallisia".
Sitten on taas niitä "minä-minä-minä" -tyypejä. Esimerkki sellaisesta on entinen, nuorehko työtoverini, jolla on erittäin hyvä koulutus, hyvä kokemus, mutta hän on työtön, koska ei selviä työhaastatteluista. Ei kukaan työhönottaja halua firmaan ihmistä, joka omasta mielestään tietää ja osaa kaiken paremmin kuin kukaan toinen, keskeyttää toisen puheen kertoakseen, että puhuja on väärässä ja on täynnä itseään. Väärällä tavalla dominoiva ihminen on todella hankalaa seuraa.
Vielä on niitäkin, jotka peittävät epävarmuutensa rehvasteluun. Usein heillä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta heiltä saattaa kokonaan puuttua kyky toisten ihmisten vaikeuksien ymmärtämiseen. (Minusta koko amerikkalainen kulttuuri nojaa juuri sellaiseen. "Paljon puhetta, vähän villoja.")
- Asenne
Kulttuuriimme kuuluu turhanpäiväinen 'vaatimattomuus'.
Samoin, useimmat suhtautuvat 'minun mielestäni' ilmaisuun kuin väitteeseen ehdottomasta totuudesta.
Ei ymmärretä, ettei kaikkien ihmisten arvomaailma ole samanlainen kuin minun.
Suhtautuminen myönteiseen palautteeseen vaihtelee alueittain.
Savossa se otetaan useimmiten keljuiluna, aika usein myös muualla!
Savossa hekilön kehuminen toiselle, esimerkiksi työkaverille, aiheuttaa usein kateuden sävyttämän haukkumis- ja paljastusryöpyn. Malliin 'etkös tiedä, että se silloinkin sitä' tyyliin.
Itse ole mielestäni aika kelju ihminen. Joskus ärsytän kanssaihmistä tarkoituksella em. asioilla.
Esimerkiksi stimuloimalla hänen kateuttaan jollain omalla tekemiselläni tai vastaavaa.
Mielestäni kulttuuriimme kuuluva turhanpäiväinen itsensä vähättely johtuu etupäässä taipumuksestamme kateuteen.
'Kel onni on se onnen kätkeköön' jne.
Miksi emme voisi vilpittömästi, ilman taka-ajatuksia todeta ja iloita kanssaihmistemme onnesta ja onnistumisista?
Eihän se ole meiltä pois.
Minusta henkilön aikaansaannosten ja tekemisten kehuminen on eri asia kuin henkilön kehuminen joka mielestäni on tympeää.
Tuon tilanteen hoidit tosi tyylikkäästi vai 'ai kun olet hieno ihminen, kertakaikkisen upea tyyppi'.
Sorrun tuohon joskus itsekin. Jos jossain tilanteessa tunnen saaneeni hyvää kohtelua tai vastaavaa saatan sanoa: Olet ihana ihminen (naiselle). Seurauksena yleensä ystävällismielinen hämillisyys. Minun kanssani ainakin tulee hyvin toimeen, kunhan vaan aina tekee juuri niin kuin minä sanon. Ei vaan se oli vitsi.
Yleensä hyväksyn toisen ihmisen sellaisena kuin hän on. Paitsi itserakkaita en oikein käsitä. Ei sitä tarvitse kertoa kuinka fiksu on. Kyllä sen huomaa, jos on fiksu, taikka sitten ei.äärilaidat huonoja,itsekehu on ainakin yhtä vastenmielistä, kuin liika vaatimattomuus.
Vaatimattomuus ainakin itselläni on luontaista,en ole koskaan kokenut olevani hyvä missään, vain keskinkertainen.
Vilpittömyys on hyve,jota minä ainakin yritän toteuttaa,pyrin kertomaan mielipiteeni niin, kuin ajattelen,lukijat sitten käsittävät,kuka mitenkin.
Ihailen ihmisiä,jotka ovat varmoja,tietävät joka tilanteessa mitä tehdä, minulta se kyky puuttuu.- Käsiteanalyysi
SkillaN kirjoitti:
äärilaidat huonoja,itsekehu on ainakin yhtä vastenmielistä, kuin liika vaatimattomuus.
Vaatimattomuus ainakin itselläni on luontaista,en ole koskaan kokenut olevani hyvä missään, vain keskinkertainen.
Vilpittömyys on hyve,jota minä ainakin yritän toteuttaa,pyrin kertomaan mielipiteeni niin, kuin ajattelen,lukijat sitten käsittävät,kuka mitenkin.
Ihailen ihmisiä,jotka ovat varmoja,tietävät joka tilanteessa mitä tehdä, minulta se kyky puuttuu.olisi paikallaan!
Sanat vaatimattomuus ja itsesääli eivät kuulu yhteen.
Itserakkaus, omakehu ja itsesääli kuuluvat yhteen.
Ne ovat surkean ihmisen ylikompensaatiota omasta tilastaan, ja ne tuntuvat vastenmielisiltä.
Fiksuus huomataan kyllä, ei sitä tarvitse itse sanoa. (Jos sitä itse pitää sanoa, jotain on vialla.)
Sanonta 'omakehu haisee ' pitää kutinsa. - Katleija
Käsiteanalyysi kirjoitti:
olisi paikallaan!
Sanat vaatimattomuus ja itsesääli eivät kuulu yhteen.
Itserakkaus, omakehu ja itsesääli kuuluvat yhteen.
Ne ovat surkean ihmisen ylikompensaatiota omasta tilastaan, ja ne tuntuvat vastenmielisiltä.
Fiksuus huomataan kyllä, ei sitä tarvitse itse sanoa. (Jos sitä itse pitää sanoa, jotain on vialla.)
Sanonta 'omakehu haisee ' pitää kutinsa.Saara sanoi YLENMÄÄRÄINEN vaatimattomuus. Sen voi kyllä mielestäni tuohon luetteloosi hyvin liittää. Se ei ole sama kuin luontainen vaatimattomuus vaan sellaista teennäisen korostettua epäaitoa vaatimattomuutta, jolla vastenmielinen sävy.
- saara.dma
Katleija kirjoitti:
Saara sanoi YLENMÄÄRÄINEN vaatimattomuus. Sen voi kyllä mielestäni tuohon luetteloosi hyvin liittää. Se ei ole sama kuin luontainen vaatimattomuus vaan sellaista teennäisen korostettua epäaitoa vaatimattomuutta, jolla vastenmielinen sävy.
Juuri tuota tarkoitin ylenmääräisellä vaatimattomuudella. Osasit Katleija selittää sen naulan kantaan.
- samaan
Käsiteanalyysi kirjoitti:
olisi paikallaan!
Sanat vaatimattomuus ja itsesääli eivät kuulu yhteen.
Itserakkaus, omakehu ja itsesääli kuuluvat yhteen.
Ne ovat surkean ihmisen ylikompensaatiota omasta tilastaan, ja ne tuntuvat vastenmielisiltä.
Fiksuus huomataan kyllä, ei sitä tarvitse itse sanoa. (Jos sitä itse pitää sanoa, jotain on vialla.)
Sanonta 'omakehu haisee ' pitää kutinsa.persoonaan.
Voisi vielä lisätä itseänsä täynnä olemisen.
Ylenmääräinen vaatimattomuus voisi tietenkin olla myös keino yrittää saada itseänsä esiin. Siinä ei välitetä siitä, että muille tulee epäkohtelias olo. Muiden tunteista viis.Tekisi mieli sanoa:'Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin!'
Mutta tavallinen oikea vaatimattomuus on asia erikseen, se ottaa huomioon muutkin kuin itsensä, myös muiden tunteet.
Jos saa kehuja muilta, ei tarvitse itse yrittää kehua itseänsä. 'Oma kehu haisee.' - Vaatimaton#####
SkillaN kirjoitti:
äärilaidat huonoja,itsekehu on ainakin yhtä vastenmielistä, kuin liika vaatimattomuus.
Vaatimattomuus ainakin itselläni on luontaista,en ole koskaan kokenut olevani hyvä missään, vain keskinkertainen.
Vilpittömyys on hyve,jota minä ainakin yritän toteuttaa,pyrin kertomaan mielipiteeni niin, kuin ajattelen,lukijat sitten käsittävät,kuka mitenkin.
Ihailen ihmisiä,jotka ovat varmoja,tietävät joka tilanteessa mitä tehdä, minulta se kyky puuttuu.Vaatimattomuus kaunistaa.
Mutta ei saa silti olla tapojensa orja,
jos et itse pidä itsestäsi,miten joku toinenkaan voisi silloin pitää. Vaatimaton##### kirjoitti:
Vaatimattomuus kaunistaa.
Mutta ei saa silti olla tapojensa orja,
jos et itse pidä itsestäsi,miten joku toinenkaan voisi silloin pitää.en useinkaan pidä itsestäni!!!!
Jos vaatimattomuus kaunistaa, minähän olen sitten,,,
Tapojeni orjakin olen,pinttyneet ovat tavat,,,
Ei niitä todella pitäviä monta olekkaan.- ystävyydellä
SkillaN kirjoitti:
en useinkaan pidä itsestäni!!!!
Jos vaatimattomuus kaunistaa, minähän olen sitten,,,
Tapojeni orjakin olen,pinttyneet ovat tavat,,,
Ei niitä todella pitäviä monta olekkaan.Et ole vaatimaton ainakaan kertoessasi kuinka paljon teet ihan joka päivä kaikenlaista. joku luulee sitä kehumiseksi ja itsekeskeisyyteksi.
- merimona1
ystävyydellä kirjoitti:
Et ole vaatimaton ainakaan kertoessasi kuinka paljon teet ihan joka päivä kaikenlaista. joku luulee sitä kehumiseksi ja itsekeskeisyyteksi.
ei ole oikeanlaista suhtautumistapaa kuullessamme kohteliaisuuden.
Pidämme sellaista imarteluna.
Itse en koskaan vähättele itseäni, jos joku sanoo jotain myönteistä ja "kehuvaa" mistä tahansa itseeni liittyvästä. Kun kuulen olevani hyvän, tai virkeän näköinen, vastaan :"kiitos, tunnenkin oloni hyväksi ja pirteäksi!"
Vieraille tarjottavasta ruoasta saatuani kiitoksen, kiitän ja sanon, että omastakin
mielestäni se on onnistunut.
Sellaisenkin tavan olen omaksunut, että en selittele. "Täällä on vähän sekaista", tai "tämä kakku ei oikein onnistunut.
Miksi se siitä muuttuu - tilanne , jos koti vaikka on mullin mallin ja yllätysvieras pöllähtää sisään. Jos kuljen kotonani risoissa farkuissa ja joku tulee käymään, ei tulisi mieleenikään alkaa selitellä, kuinka olen pikkuisen huonosti pukeutunut.
Se taas kun puhumme tekemisistämme ei ole ahkeruutensa mainostamista, vaan puheen aihe siinä missä mikä muukin.Itse olen ainakin kiinnostunut miten ja millä menetelmällä joku toinen tekee jonkun homman. ystävyydellä kirjoitti:
Et ole vaatimaton ainakaan kertoessasi kuinka paljon teet ihan joka päivä kaikenlaista. joku luulee sitä kehumiseksi ja itsekeskeisyyteksi.
niinkö luullaan.
Minä ajatten,kun puhun omistani,en loukkaa ketään,mutta näinkö siinäkin,,,,
No kehu en, enkä nyt teekkään mitään kehumisen arvoista, sitä mitä kaikki kotona tavallaan tekevät.
Onhan se sanonta, laiska töitään luettelee, jospa se onkin se toinen puoli;))
Voi,voi miten vaikeeta on tämä ihmisenä olo, minusta kun on hauska lueskella,jos joku puuhiaan kertoo, no olkoon,,,
Kaikella ystävyydellä minäkin;))DD- saara.dma
merimona1 kirjoitti:
ei ole oikeanlaista suhtautumistapaa kuullessamme kohteliaisuuden.
Pidämme sellaista imarteluna.
Itse en koskaan vähättele itseäni, jos joku sanoo jotain myönteistä ja "kehuvaa" mistä tahansa itseeni liittyvästä. Kun kuulen olevani hyvän, tai virkeän näköinen, vastaan :"kiitos, tunnenkin oloni hyväksi ja pirteäksi!"
Vieraille tarjottavasta ruoasta saatuani kiitoksen, kiitän ja sanon, että omastakin
mielestäni se on onnistunut.
Sellaisenkin tavan olen omaksunut, että en selittele. "Täällä on vähän sekaista", tai "tämä kakku ei oikein onnistunut.
Miksi se siitä muuttuu - tilanne , jos koti vaikka on mullin mallin ja yllätysvieras pöllähtää sisään. Jos kuljen kotonani risoissa farkuissa ja joku tulee käymään, ei tulisi mieleenikään alkaa selitellä, kuinka olen pikkuisen huonosti pukeutunut.
Se taas kun puhumme tekemisistämme ei ole ahkeruutensa mainostamista, vaan puheen aihe siinä missä mikä muukin.Itse olen ainakin kiinnostunut miten ja millä menetelmällä joku toinen tekee jonkun homman.juuri tuo selittely. Kun on kyläilemässä kauniina aurinkoisena päivänä, emäntä alkaa sättiä itseään, että kylläpä on likaiset ikkunat. Nauttisi mieluummin kauniista säästä ja antaisi vieraittenkin nauttia.
Mm. tuollainen on juuri sellaista epäaitoa vaatimattomuutta, mikä minua ainakin rasittaa.
Mainitsin tuolla aikaisemmin, että pieni leikkimielinen imartelu saattaa olla ihan mukavaa arjen lomassa. Merimona esitti asian fiksummin: tarkoitin tietenkin pikku kohteliaisuuksia, joista saa/pitää olla iloinen ja kiittää. Pahinta on se, että jos toinen sanoo jotain myönteistä, niin rupeaa siinä sitten itseään vähättelemään.
Sitten voitaisiin vielä puhua vaikka mielistelemisestä, mutta se on jo negatiivista, koska takana on usein jotain, mitä haluaa saavuttaa mielistelemisen avulla. - Hintriika
Katleija kirjoitti:
Saara sanoi YLENMÄÄRÄINEN vaatimattomuus. Sen voi kyllä mielestäni tuohon luetteloosi hyvin liittää. Se ei ole sama kuin luontainen vaatimattomuus vaan sellaista teennäisen korostettua epäaitoa vaatimattomuutta, jolla vastenmielinen sävy.
On ihmisiä, jotka esittävät muka vaatimatonta ja vähättelevät itseään vain kerjätäkseen vastaväitteitä. He odottavat, että puhekumppani keskittyy kumoamaan heidän surkuttelunsa ja ylistämään, kuinka kaunis, viisas, ahkera ja kaikin puolin erinomainen tuo toinen onkaan.
Oikeasti kyse ei ole vaatimattomuudesta vaan kieroutuneesta itsekorostuksen tarpeesta, marttyyriksi tekeytymisestä, sairaasta säälistä itseään kohtaan... Mitähän vielä keksisi? - Sietämättömiä tyyppejä kaiken kaikkiaan!!! Ovat juuri niin surkeita kuin sanovatkin olevansa... - Katleija
merimona1 kirjoitti:
ei ole oikeanlaista suhtautumistapaa kuullessamme kohteliaisuuden.
Pidämme sellaista imarteluna.
Itse en koskaan vähättele itseäni, jos joku sanoo jotain myönteistä ja "kehuvaa" mistä tahansa itseeni liittyvästä. Kun kuulen olevani hyvän, tai virkeän näköinen, vastaan :"kiitos, tunnenkin oloni hyväksi ja pirteäksi!"
Vieraille tarjottavasta ruoasta saatuani kiitoksen, kiitän ja sanon, että omastakin
mielestäni se on onnistunut.
Sellaisenkin tavan olen omaksunut, että en selittele. "Täällä on vähän sekaista", tai "tämä kakku ei oikein onnistunut.
Miksi se siitä muuttuu - tilanne , jos koti vaikka on mullin mallin ja yllätysvieras pöllähtää sisään. Jos kuljen kotonani risoissa farkuissa ja joku tulee käymään, ei tulisi mieleenikään alkaa selitellä, kuinka olen pikkuisen huonosti pukeutunut.
Se taas kun puhumme tekemisistämme ei ole ahkeruutensa mainostamista, vaan puheen aihe siinä missä mikä muukin.Itse olen ainakin kiinnostunut miten ja millä menetelmällä joku toinen tekee jonkun homman.Kiva on todella lukea ihmisten kertomuksia tekemisistään. Monta ideaa olen saanut. Innostuin komeronikin siivoamaan, kun niin moni palstalaisista sitä teki. Samoin nyt jouluvalmisteluissa karsii monia ennen tärkeänä pitämiä asioita, kun niin moni muukin kertoi tekevänsä niin. Neuvoa voi kysyä ja aina saa vastauksen/vastauksia.
- Pääsky64
samaan kirjoitti:
persoonaan.
Voisi vielä lisätä itseänsä täynnä olemisen.
Ylenmääräinen vaatimattomuus voisi tietenkin olla myös keino yrittää saada itseänsä esiin. Siinä ei välitetä siitä, että muille tulee epäkohtelias olo. Muiden tunteista viis.Tekisi mieli sanoa:'Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin!'
Mutta tavallinen oikea vaatimattomuus on asia erikseen, se ottaa huomioon muutkin kuin itsensä, myös muiden tunteet.
Jos saa kehuja muilta, ei tarvitse itse yrittää kehua itseänsä. 'Oma kehu haisee.'siellä keskusteluissa netissä,annetaan itsestä liian hyvä kuva.
Kukapa nyt alkaisi moittimaan itseään.
Toisten sanomana se tulee loukkauseksi,miten sitten sanoisi ettei liian hyvää yrittäisi tuputtaa itsestään.
Paljon kirjoittelijoilla saattaa vängällä vilahtaa sitä mustempaakin puolta.
Minä huono kuuntelemaan kehuja toisten ja omia.Yritän sanoa tarvitessa jotain kannustavaa.
Helposti löytyy jokaisesta jotain vitsiä,mutta miten sen sanot.
En ole kyllä kuullut niitkään mitä ruuneperi on naisista sanonut totta muka, niinkui joku yhteinen totuus olisi olemassa naisista. - peräs
SkillaN kirjoitti:
niinkö luullaan.
Minä ajatten,kun puhun omistani,en loukkaa ketään,mutta näinkö siinäkin,,,,
No kehu en, enkä nyt teekkään mitään kehumisen arvoista, sitä mitä kaikki kotona tavallaan tekevät.
Onhan se sanonta, laiska töitään luettelee, jospa se onkin se toinen puoli;))
Voi,voi miten vaikeeta on tämä ihmisenä olo, minusta kun on hauska lueskella,jos joku puuhiaan kertoo, no olkoon,,,
Kaikella ystävyydellä minäkin;))DDMiksi ihmeessä sinä et hyväksy itseäsi?
Miksi vähättelet itseäsi?
Miksi et hyväksy itseäsi,sellaisena kuin olet?
Voi,voi näitä kysymyksiä olisi pilvein pimein,
mutta tässä nämä pääkysymykset.
Voi skillan pieni,ei meistä kukaan ole sen erikoisempi kuin sinäkään,näillä palstoilla,
päin vastoin sinä olet sellainen pieni tuulen vire,antamaan meille pienen puhalluksen väsyneisiin purjeisiin.
Aavaa merta päin siis pieni purjeveneemme nyt suunnataan,pieni tuulenvireesi tarttui siis
minunkin piemeem purteeni.;))
Jatka skillan samaan tyyliin. peräs kirjoitti:
Miksi ihmeessä sinä et hyväksy itseäsi?
Miksi vähättelet itseäsi?
Miksi et hyväksy itseäsi,sellaisena kuin olet?
Voi,voi näitä kysymyksiä olisi pilvein pimein,
mutta tässä nämä pääkysymykset.
Voi skillan pieni,ei meistä kukaan ole sen erikoisempi kuin sinäkään,näillä palstoilla,
päin vastoin sinä olet sellainen pieni tuulen vire,antamaan meille pienen puhalluksen väsyneisiin purjeisiin.
Aavaa merta päin siis pieni purjeveneemme nyt suunnataan,pieni tuulenvireesi tarttui siis
minunkin piemeem purteeni.;))
Jatka skillan samaan tyyliin.kirjoitit, hyvän mielen sait aikaan.
En minä maanrakoon itseäni työnnä, mutta hiukan kateellisena katson ihmisiä,jotka kaiken hallitsevat.
Niin kovin moneen asiaan on vain oltava hiljaa.
On puhuttu seurallisuudesta, no siinäkin on kaksi puolta.
Liian hiljainen,tekee olon kiusalliseksi,katsellaan kuka mihinkin ja puhelias taas tukkii toisten suun.
Sitten on vielä nämä, jotka puhuvat päälle.
Minä taidan tuostakin porukasta olla se toisia kiusaava puhemylly.Joskus kun en saa puheenvuoroa, puhun päällekkin.
Kyllä taitaa olla, että röyhkeydellä mennään eteenpäin,hiirulaiset jää nurkkaan;))- fiiuliN
Käsiteanalyysi kirjoitti:
olisi paikallaan!
Sanat vaatimattomuus ja itsesääli eivät kuulu yhteen.
Itserakkaus, omakehu ja itsesääli kuuluvat yhteen.
Ne ovat surkean ihmisen ylikompensaatiota omasta tilastaan, ja ne tuntuvat vastenmielisiltä.
Fiksuus huomataan kyllä, ei sitä tarvitse itse sanoa. (Jos sitä itse pitää sanoa, jotain on vialla.)
Sanonta 'omakehu haisee ' pitää kutinsa.Eihän itsesääliä voi yhdistää millään omakehuun ja itserakkauteen, kyllä ne kuuluvat täysin eri luokkaan.
Jos kuka, niin minä omistan itsesäälin, mutta en myönnä olevani itserakas, enkä koskaan rohkene kehua itseäni.
Tietysti sitä voi olla erilaisuutta henkilöissä, mutta omalta kohdaltani tunnen asian näin olevan. - fiiuliN
merimona1 kirjoitti:
ei ole oikeanlaista suhtautumistapaa kuullessamme kohteliaisuuden.
Pidämme sellaista imarteluna.
Itse en koskaan vähättele itseäni, jos joku sanoo jotain myönteistä ja "kehuvaa" mistä tahansa itseeni liittyvästä. Kun kuulen olevani hyvän, tai virkeän näköinen, vastaan :"kiitos, tunnenkin oloni hyväksi ja pirteäksi!"
Vieraille tarjottavasta ruoasta saatuani kiitoksen, kiitän ja sanon, että omastakin
mielestäni se on onnistunut.
Sellaisenkin tavan olen omaksunut, että en selittele. "Täällä on vähän sekaista", tai "tämä kakku ei oikein onnistunut.
Miksi se siitä muuttuu - tilanne , jos koti vaikka on mullin mallin ja yllätysvieras pöllähtää sisään. Jos kuljen kotonani risoissa farkuissa ja joku tulee käymään, ei tulisi mieleenikään alkaa selitellä, kuinka olen pikkuisen huonosti pukeutunut.
Se taas kun puhumme tekemisistämme ei ole ahkeruutensa mainostamista, vaan puheen aihe siinä missä mikä muukin.Itse olen ainakin kiinnostunut miten ja millä menetelmällä joku toinen tekee jonkun homman.Tarkoitin avauksessani juuri suomalaisten suhtautumista näihin asioihin, mutta kuten Ruuneperi mainitsikin, kirjoitan niin omalaatuisesti ettei niihin oikein osaa vastata.
Kai se on iän mukanansa tuomaa kankeutta tässä kirjoittamisessa kuten muissakin tekemisissäni.
Ei kaikkien teot ja ajatukset suju yhtä mallikkaasti.
Pohdiskelet asioita aina niin persoonallisella tavalla, etten koskaan ymmärrä.
Yritän kuitenkin vastata.
Pakkohan meidän on hyväksyä muut ihmiset puutteineenkin. Muttaminen muuksi henkilöksi tuskin onnistuu.
Tapahtuuhan kyllä ihmisissä henkistäkin kasvua elämänkoulussa ja näin vaikeistakin ihmisistä saatta tulla salonkikelpoisia.
Ajatellaanpa vaikkapa alkoholisteja: Heidän joukossaaaan on oppineita, hienoja, herkkiä ihmisiäkin. Jos tämä sairaus saadaan loppumaan he saattavat olla hyvinkin hyväksyttäviä, jopa rakastettavia persoonia.
On helppo hyväksyä kauniit ja hyvät ihmiset, rumia ja pahoja vaikeampi.
Vaatimattomuuden sanotaan kaunistavan ihmistä. Miksi sitä moittimaan?
"Mahti ei mene maan rakohon mutta mahtajat menevät", sinne sopivatkin.
Imartelulla pyritäään johonkin, "ostamaan halvalla".
Totuuden puhuja ei paljon kiitosta saa vaikka ansaitsisikin. Minä kerron aina totuuden esim. naisten kauneudesta, muut yleensä imartelevat "variksenlauluillaan". Hyi hyi!- ei imarrella,kehutaan vain.
Johan nyt vitsin pukkasit,eihän silloin uskalla ketään kehua,eikä kannustaa,jos kaiken heti ottaa imarteluksi,ei pieni kannustus tee pahaa kenellekkään.
Mutta mies joka naista hyvin imartelee,voisi sanoa,että miehellä on taka-ajatuksia.
- saara.dma
Ajattelin laajentaa tätä fiiuliNin aloittamaa mielenkiintoista ketjua käsittelemään muitakin luonteenpiirteitä kuin avauksessa mainitut.
Tämä seurallisuus tuli mieleeni eilen, kun katselin TV:n Kotikadun kirjailijatarta, joka sai raivarin, kun Raninin näytttelemä henkilö keskeytti hänen luomistyönsä ja alkoi suopeaan tapaansa monisanaisesti hieroa sovintoa.
Ajatustyö vaatii hiljaisuutta ja kovin seurallinen (lue: suulas) henkilö ei sitä monesti tajua tai muista.
Minullakin on karjalainen sukulainen, joka kerran vieraili luonani ja matkan pituuden takia viipyi muutamia päiviä. Hän oli niin seurallinen ja puhelias, että olimme lopen väsyneitä, kun hän lähti.
Hän kertoi minulle, että Turussa käydessään hänen turkulainen sukulaisensa oli sanonut hänelle, että älä puhu niin paljon, ei turkulaiset siitä tykkää.
Hän ei ollut valitettavasti ottanut neuvoa onkeensa, vaikka minäkin yritin mahdollisimman hienotunteisesti myötäillä, että "Nii-in ..."
Olen tottunut rauhalliseen elinympäristöön ja niinpä ajattelin, että en yksinkertaisesti enää JAKSA kutsua häntä luokseni.
Seurallisuus on siis sekä hyvä että huono ominaisuus. Kultainen keskitie on tässäkin paras!- Luennoitsija evp
Vakkasuomalaisilla joihin myös turkulaiset kuuluvat on tosi ihmeellinen käsitys seurallisuudesta.
He ovat niin omanarvon läpitunkemia että naamasta paistaa seurassa, tässä minä nyt istun pitäkää minulle seuraa. Vastailevat ihmeellisellä murteella ajatuksella kyllä kaikkien sivistystasoon kuuluu ymmärtää Turun-Rauman seudun murretta.
Hyvin hankala on käsittää heidän ajatusmaailmaansa. Muualla rakasta maatamme on paljon helpompi kommunikoida kansalaisten kanssa. Samanarvoisia ihmisiä he ovat karvoineen päivineen kuin muutkin, joten en käsitä moista asennetta paremmuudestaan, sillä sitähän se on. - uzma-m
Luennoitsija evp kirjoitti:
Vakkasuomalaisilla joihin myös turkulaiset kuuluvat on tosi ihmeellinen käsitys seurallisuudesta.
He ovat niin omanarvon läpitunkemia että naamasta paistaa seurassa, tässä minä nyt istun pitäkää minulle seuraa. Vastailevat ihmeellisellä murteella ajatuksella kyllä kaikkien sivistystasoon kuuluu ymmärtää Turun-Rauman seudun murretta.
Hyvin hankala on käsittää heidän ajatusmaailmaansa. Muualla rakasta maatamme on paljon helpompi kommunikoida kansalaisten kanssa. Samanarvoisia ihmisiä he ovat karvoineen päivineen kuin muutkin, joten en käsitä moista asennetta paremmuudestaan, sillä sitähän se on.tottaki me ollaan ainakin yhta hyvia kuin muut,parasta opetella rauman murretta.Me olemme hyvin seurallisia riippuu vaan siita kenelle,taytyyhan omanarvonsa tuntea,mehan asumme sivityksen kehdossa,ja suomen vilja aitassa,kukas se yrittaa raumlaissii paremi ol?
- Vakkasuomalainen
Luennoitsija evp kirjoitti:
Vakkasuomalaisilla joihin myös turkulaiset kuuluvat on tosi ihmeellinen käsitys seurallisuudesta.
He ovat niin omanarvon läpitunkemia että naamasta paistaa seurassa, tässä minä nyt istun pitäkää minulle seuraa. Vastailevat ihmeellisellä murteella ajatuksella kyllä kaikkien sivistystasoon kuuluu ymmärtää Turun-Rauman seudun murretta.
Hyvin hankala on käsittää heidän ajatusmaailmaansa. Muualla rakasta maatamme on paljon helpompi kommunikoida kansalaisten kanssa. Samanarvoisia ihmisiä he ovat karvoineen päivineen kuin muutkin, joten en käsitä moista asennetta paremmuudestaan, sillä sitähän se on.Ei Turku eikä Rauma kuulu Vakka-Suomeen. Vakka-Suomi on pieni alue Turusta pohjoiseen. Siihen kuuluvat: Kustavi, Laitila, Mietoinen, Mynämäki, Pyhäranta, Uusikaupunki, Taivassalo ja Vehmaa.
- saara.dma
Luennoitsija evp kirjoitti:
Vakkasuomalaisilla joihin myös turkulaiset kuuluvat on tosi ihmeellinen käsitys seurallisuudesta.
He ovat niin omanarvon läpitunkemia että naamasta paistaa seurassa, tässä minä nyt istun pitäkää minulle seuraa. Vastailevat ihmeellisellä murteella ajatuksella kyllä kaikkien sivistystasoon kuuluu ymmärtää Turun-Rauman seudun murretta.
Hyvin hankala on käsittää heidän ajatusmaailmaansa. Muualla rakasta maatamme on paljon helpompi kommunikoida kansalaisten kanssa. Samanarvoisia ihmisiä he ovat karvoineen päivineen kuin muutkin, joten en käsitä moista asennetta paremmuudestaan, sillä sitähän se on.En tunne ollenkaan Vakkasuomea, mutta ne yksittäiset henkilöt, jotka tunnen Turusta ja Raumalta, ovat tosi kivoja ihmisiä.
On hyvin yleistä niputtaa ihmiset tuollaisiin ryhmiin: vakkasuomalaiset ovat sellaisia ja pohjalaiset tällaisia. Yleensä meillä kansalaisilla on kuitenkin verenperintöä hyvin laajalta alueelta, muten minullakin länsi-Suomen lisäksi Karjalasta ja Savosta. Harvat meistä ovat puhdasrotuisia!
Mitä tulee viestiini seurallisuudesta, olin ilmeisesti kirjoittanut sen epäselvästi, kun tarkoitukseni ei tunnu tulleen perille.
Olen yhä sitä mieltä, että seurallisuudessa on kultainen keskitie paras. Ääripäät ovat suulas höpöttäjä ja tuppisuu.
Siihen keskelle kun osuisi: hallitsisi smal talk´in, pystyisi keskutelemaan kenen hyvänsä seurassa vuorovaikutteisesti toinen toistaan kunnioittaen. Tätä minä peräänkuulutan!
PS. Oletko muuten tutustunut runoilija Heli Laaksosen teksteihin. Hän on oikea lounaismurteiden kulttuurilähettiläs! - Vakkasuomalainen
saara.dma kirjoitti:
En tunne ollenkaan Vakkasuomea, mutta ne yksittäiset henkilöt, jotka tunnen Turusta ja Raumalta, ovat tosi kivoja ihmisiä.
On hyvin yleistä niputtaa ihmiset tuollaisiin ryhmiin: vakkasuomalaiset ovat sellaisia ja pohjalaiset tällaisia. Yleensä meillä kansalaisilla on kuitenkin verenperintöä hyvin laajalta alueelta, muten minullakin länsi-Suomen lisäksi Karjalasta ja Savosta. Harvat meistä ovat puhdasrotuisia!
Mitä tulee viestiini seurallisuudesta, olin ilmeisesti kirjoittanut sen epäselvästi, kun tarkoitukseni ei tunnu tulleen perille.
Olen yhä sitä mieltä, että seurallisuudessa on kultainen keskitie paras. Ääripäät ovat suulas höpöttäjä ja tuppisuu.
Siihen keskelle kun osuisi: hallitsisi smal talk´in, pystyisi keskutelemaan kenen hyvänsä seurassa vuorovaikutteisesti toinen toistaan kunnioittaen. Tätä minä peräänkuulutan!
PS. Oletko muuten tutustunut runoilija Heli Laaksosen teksteihin. Hän on oikea lounaismurteiden kulttuurilähettiläs!Hänen Uudenkaupungin murteensa on puhdasta. Hän on ainoa runoilija Suomessa, jonka teokset ovat myyntimenestyksiä. - Häntä nyt ei ainakaan voi nimittää epäseuralliseksi.
- mummikka
Luennoitsija evp kirjoitti:
Vakkasuomalaisilla joihin myös turkulaiset kuuluvat on tosi ihmeellinen käsitys seurallisuudesta.
He ovat niin omanarvon läpitunkemia että naamasta paistaa seurassa, tässä minä nyt istun pitäkää minulle seuraa. Vastailevat ihmeellisellä murteella ajatuksella kyllä kaikkien sivistystasoon kuuluu ymmärtää Turun-Rauman seudun murretta.
Hyvin hankala on käsittää heidän ajatusmaailmaansa. Muualla rakasta maatamme on paljon helpompi kommunikoida kansalaisten kanssa. Samanarvoisia ihmisiä he ovat karvoineen päivineen kuin muutkin, joten en käsitä moista asennetta paremmuudestaan, sillä sitähän se on.Mielenkiintoista, koskakohan olet viimeksi käynyt Turussa? Kyllä Turun murre on koulutuksen ja muuttoliikkeen myötä niin hävinnyt, että sitä aitoa Turun murretta ei juurikaan enää kuule. Näin käy pikkuhiljaa kaikille murteille, ei paikkakunnalle muuttanut sitä koskaan omaksu, sääli minusta murre on kielen rikkaus. Turussa niin kuin Helsingissä harvoin tapaa niitä ”paljasjalkaisia ”. Usein sanotaan, että helsinkiläiset ovat kaikki Savosta, turkulaiset eivät niinkään, mutta muualta tulleita kuitenkin. Joskus 70-luvulla sitä aitoa Turun murretta vielä kuuli, esim. Lehtisen kahvilassa , siellä turkulaisrouvat istuivat kaffella ostosten välillä. Ihanaa näin ulkopaikkakuntalaisen korvissa.
Juu ja Rauman murre on kyllä ihan omansa, ei sama kuin Turussa, Salossakin on aivan oma murteensa, mikä on minusta aika veikeä.
Itse olen ihastunut Kuopioon, ihana kaupunki kesällä ja ihanat ihmiset.
Seurallisuus on mielestäni aivan eri asia kun taukoamatta kalkattamien, ei siihen mitään heimokulttuuria tarvita, syy on jossain muussa. Itselläni on sukulaistyttö, aikuisopiskelija joka yöpyy luonani pari yötä kuukaudessa, niin kova puhumaan itsestään ja tekemisistään, että korvissa soi vielä seuraavan päivän. Se on vain hänen tapansa, ei sille mitään voi. No eipä tarvitse vaivautua miettimään mitä vastailee, kun ei sinne sanaa juuri väliin saa. Ehkäpä jonkin sortin seurallisuutta sekin. - merimona1
Luennoitsija evp kirjoitti:
Vakkasuomalaisilla joihin myös turkulaiset kuuluvat on tosi ihmeellinen käsitys seurallisuudesta.
He ovat niin omanarvon läpitunkemia että naamasta paistaa seurassa, tässä minä nyt istun pitäkää minulle seuraa. Vastailevat ihmeellisellä murteella ajatuksella kyllä kaikkien sivistystasoon kuuluu ymmärtää Turun-Rauman seudun murretta.
Hyvin hankala on käsittää heidän ajatusmaailmaansa. Muualla rakasta maatamme on paljon helpompi kommunikoida kansalaisten kanssa. Samanarvoisia ihmisiä he ovat karvoineen päivineen kuin muutkin, joten en käsitä moista asennetta paremmuudestaan, sillä sitähän se on.kuunnella puheen pälätystä. Olkoon kyseessä sitten vaikka mikä murre ,kuuntelen tarkkaan, havannoin ilmaisuja ja mitä niissä on takana. Jotkuthan puhuvat soopaa, eli tarkoittavat aivan muuta kuin mitä sanovat.Äänessä olevan tarkoituksen oppii harjaantunut kuuntelija ymmärtämään sieltä rivien välistä.Se on kylläkin taitolaji ja edellyttää luontaista kykyä ja taipumuksia.
Olen itse paremmin hiljainen kuin puhelias, mutta kuuntelen tarkkaavaisena mitä keskustelukumppani yrittää tuoda julki.
Ilmeet ja eleet ovat usein sanoja selvempi viesti.Suun tienoolta näkee vilpillisyyden, silmistä voi lukea ahdistuksen ja huolen.
Itä ja Länsisuomalaiset ovat eri tyylisiä ihmisiä puheeltaan ja käytökseltään, mutta syy ei taida olla geneettinen. Uskon, että jos nuori turkulainen aviopari muuttaisi Itä - Suomeen, niin heidän tulevat lapsensa olisivat puheliaampia ja välittömämpiä kuin vanhempansa. Minkä tavan ja tyylin omaksuu aivan pikkulapsesta lähtien,(saa tartunnan) se usein pysyykin läpi elämän.
Tälläistä olen monta kertaa ajatellut, tavattuani hyvin monelta päin Suomea olevia ihmisiä. - fiiuliN
Lueskeltuani näitä kirjoittamianne viestejä, olen aivan ällikällä kuinka mukavia vastauksia on avaukseeni tullut, ja niin asiallisia.
Taidan pistää pääni puskaan , ja häpeän siellä kun omat sanomani tuntuvat niin heiveröisiltä ja muutenkin kankeilta.
Myönnän toki (ei omakehua) että olen joskus osannut paremminkin näitä viestejä sepustaa, mutta sitten yht'äkkiä iski saamattomuuden puuska niin etten innostu enää edes sähköpostejani tarkastamaan.
Kaikkihan sen tiedätte, jos jotain ei harrasta vakituisesti, niin katoaa se vähäinenkin osaaminen mitä joskus on oppinut. - saara.dma
fiiuliN kirjoitti:
Lueskeltuani näitä kirjoittamianne viestejä, olen aivan ällikällä kuinka mukavia vastauksia on avaukseeni tullut, ja niin asiallisia.
Taidan pistää pääni puskaan , ja häpeän siellä kun omat sanomani tuntuvat niin heiveröisiltä ja muutenkin kankeilta.
Myönnän toki (ei omakehua) että olen joskus osannut paremminkin näitä viestejä sepustaa, mutta sitten yht'äkkiä iski saamattomuuden puuska niin etten innostu enää edes sähköpostejani tarkastamaan.
Kaikkihan sen tiedätte, jos jotain ei harrasta vakituisesti, niin katoaa se vähäinenkin osaaminen mitä joskus on oppinut.Eivät ollenkaan ole heiveröisiä sanasi: luin juuri taas kerran hienon runosi Galleria-sivulta. Sinä se olet meidän Runotyttö!
Jospa se on meidän kasvatuksessa, meidät on nujerrettu lapsena, piti olla kiltti ja vaatimaton? ”Näkymätön ja kuulumaton”
- Anteeksi, että olen yleensä olemassa, - tyyliin
Nykyisinhän lasta pitäisi kehua retostaa, sä olet ihana, sä olet ihmeellinen niin, että lapselle kohoaisi hyvä, terve itsetunto.
Eikä hänestä tule vaatimatonta nyhveröä, vaan itseluottamusta täynnä oleva joka pursuaa ja porhaltaa: Täällä tullaan elämä! Hän kestää kehut ja moitteet ja osaa niitä myös muille antaa.
Itselleni tämä nyhverö tauti iskee aina silloin tällöin päälle, mitäs minä, eihän minusta. Vaivun itsesääliin ja surkutteluun. Hyi, hyi.- Tolkku
Riittävä kannustus ja positiivisten asioiden kirostus on paikallaan.
Äärilaitaa edustaa mielestäni arabipoikien kasvatus. He kuulevat vauvaiästä alkaen kuinka erinomaisia ja ainutlaatusia he ovat. Ja kyllä tehoaa.
Ikävä kyllä todellisuus voi olla vaikea kohdata.
Ovat äärimmäisen 'arkavarpaisia' ja suuttuvat huomatessaan jossain olleensa 'vähemmän nerokkaita'.
Varsinkin meikäläisessä työelämässä tulee hankaluuksia. Minulla on jopa kokemuksia.
Heille on hankalaa työskennellä toisen, varsinkin vääräuskoisen määräysten mukaan.
Ehkä tämä mielikuva omasta erinomaisuudesta
osittain selittää keskiluokkaisten, kouluttautuneiden arabien taipumusta järjettömään terrorismiin?
Onha katkeraa todeta, ettei vääräoppisessa ympäristössäkään ole ehdoton kunkku. Ei kun posauttelemaan! Tolkku kirjoitti:
Riittävä kannustus ja positiivisten asioiden kirostus on paikallaan.
Äärilaitaa edustaa mielestäni arabipoikien kasvatus. He kuulevat vauvaiästä alkaen kuinka erinomaisia ja ainutlaatusia he ovat. Ja kyllä tehoaa.
Ikävä kyllä todellisuus voi olla vaikea kohdata.
Ovat äärimmäisen 'arkavarpaisia' ja suuttuvat huomatessaan jossain olleensa 'vähemmän nerokkaita'.
Varsinkin meikäläisessä työelämässä tulee hankaluuksia. Minulla on jopa kokemuksia.
Heille on hankalaa työskennellä toisen, varsinkin vääräuskoisen määräysten mukaan.
Ehkä tämä mielikuva omasta erinomaisuudesta
osittain selittää keskiluokkaisten, kouluttautuneiden arabien taipumusta järjettömään terrorismiin?
Onha katkeraa todeta, ettei vääräoppisessa ympäristössäkään ole ehdoton kunkku. Ei kun posauttelemaan!Rakkauteen, suvaitsevaisuuteen ja rauhaan olen yrittänyt lapsiani Kehua ja kannustaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1448179Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde432191Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja262082- 951708
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1811637- 281163
Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071081Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik51009- 53995
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28860