voisinkohan ottaa..

No minusta tuo sakemanni ei sen kummempi koira oo kun muutkaa tai ehkä paljon vastaanottavaisempi ja minusta ollu helppo opettaa. Ja kyl se varmaan vauvaan oppis piankii. No ehkä narttu vois olla helpompi käsitellä, mut sil on tietty sit ne juoksut sillon tällön. Itellä ei oo lapsia, mut kyl toi meidän koira lasten kaa leikkii ja tottelee niitäkii ja se pikkasen yli vuoden. Pentu koira tietty alkuun vaatii aika paljon perään katsomista. Ja pentu koiraahan ei sais kauheesti lenkittää ennen vuoden ikää. Omatoimista liikkumista vaan.

Itse varmasti tiedät parhaiten riittääkö aikasi vai ei. Ja aikaa koiran kouluttaminen tunnetusti vie. Lapsesi on vielä pieni, joten hänkin vaatii paljon aikaasi. Jos epäilet, ettei aika riitä, kannattaisiko odottaa vielä? =)

oman kokemukseni perusteella en voi todellakaan suositella koiran ottamista tuossa elämänvaiheessa. Meillä oli ensin koira, sitten tuli vauva, ja kyllähän se lapsi on aina sitä eläintä tärkeämpi. Koira jäi väkisinkin vähemmälle huomiolle, josta sitten kyllä kaikki kärsittiin. Onneksi koira oli jo "aikuinen", peruskoulutettu kun lapsi tuli taloon, ei pentukoiran kanssa olisi selvitty mitenkään.
Nyt kun lapsi on jo 3- vuotias, on elämä jo ihan helppoa. Lapsen voi ottaa mukaan metsälenkeille, ja voi jättää jopa pikaisen aamupissin ajaksi yksin kotiin.
Mutta me ihmisethän olemme erilaisia, ja niin koiratkin ;) Itse toki päätöksesi teet, tiedät mihin pystyt, mutta suosittelen miettimään sitä tarkkaan. Koira, oli se sitten sakemanni tai joku muu, tarvitsee aikaa ja huomiota, varsinkin pentuaikana.

Suosittelen miettimään tarkasti, riittääkö sinulla tuossa elämäntilanteessa aikaa _millekään koiralle_. Ei se saksanpaimenkoira ole sen kummoisempi kuin muutkaan, vaatii tietysti aikaa ja kouluttamista, mutta niin ne kaikki koirat. Loppujen lopuksi koiran kouluttamiseen ja aktivoimiseen menee paljon enemmän aikaa kuin sen ulkoiluttamiseen, vaikka kyllä puolivuotiaalla sakulla on jo virtaa niin paljon, että kaipaa varmasti vapaata liikkumista.

Narttukoirat on yleensä rotuun katsomatta pehmeäämpiä ja helpompia kuin urokset, joten siinä mielessä suosittelen narttua. Ne juoksut on aika pieni vaiva kuitenkin ja ainahan sen nartun voi leikkauttaa.
Uskon kyllä, että spk pentu tottuisi tosi nopeasti pieneen lapseen ja muihn koiriin. Paljon vaikeampi on totuttaa aikuista koiraa lapsiin ja toisiin koiriin, kuin pentua!

Jos susta tuntuu, että sulla riittää aika ja ennen kaikkea innostus harrastaa sen uuden koirasi kanssa jotain, niin siitä vain. Toivottavasti sun paikkakunnalla on aktiivinen spk-alajaosto, joka järjestää erilaisia koulutuksia. Meillä ainakin on mahdollisuus niin tokoon, agilityyn, hakuun kuin suojeluunkin täällä.

Tsemppiä ja mukavaa joulun odotusta!

lisään tähän vielä kun jokku ei ymmärtäny..minulla on jo kaksi koiraa ja toisen koiran kanssa treenaan agilityy ja toinen on näyttelykoira/eläkkeellä..ja onneksi tässä meidän kaupungissaon oma saksanpaimenkoiraliiton kenttä.eli ei minulla ole ongelmaa koiran ulkoiluttamisessa ja luulen että oma koirakokemustakin on sen verran että osaa kouluttaa iteksenikin..olisin halunnut tietää jos jollakin on sama tilanne..että onko se aika sit liian tiukoilla.vaikka onhan mulla nyttekin aikaa istua täs koneella=)