Puhumattoman miehen elämä

Koska olet tutkija, niin luonnollisin paikka tavata on tutkijapiirit. Vaikka et juo, niin voithan lähteä joskus mukaan illanviettoon. Tai luultavasti menetkin mukaan? Voisit pikku hiljaa ottaa tavaksi puhua eri asioista ihmisten kanssa. Ehkä aluksi omista tutuista työasioista yleensäkin muille työkavereillesi. Mitä enemmän otat itseäsi niskasta kiinni tuon puhumisen suhteen, sitä helpommaksi se käy. Ehkä nyt jännität puhua puhumattomuutesi tähden. Ainahan voit ottaa esiintymistaidon ammattilaiselta tunteja. Kannattava investointi, vaikka aluksi saattaa tuntua turhalta. Mutta älä eriytä itseäsi normaalista kommunikaatiosta ja anna patoumien kerääntyä. Sillä kyllä sinä ansaitset ihmisarvoisen elämän. Ja kun rohkeutta tulee lisää niin voisit mennä ihmisten sekaan jollekin sellaisen kurssille, joka poikkeaa kaikesta totutusta. Otat tietoisia riskejä ja tapaat muita ihmisiä - jopa naisia. Onnea elämääsi ja lämmin halaus toiselta tutkijalta.

Mihin tarvitset naista, jos kerran et puhu?
No..naiset kyllä puhuvat puolestasi omat ja toisten asiat. ja mitä vähemmän tietoa, sen kovempi meteli..?

Laita vaikka kirjeenvaihtoilmoitus. Yksi ilmoitus päivässä riittä vallan hyvin aluksi...!

Puhumaankin voi opetella, kuten mitä tahansa taitoa. Mene juttelemaan rohkeasti toisille ihmisille. Älä lannistu, vaikka aluksi tökkisikin. Osa ihmisistä osaa keskustella luontevasti tuntemattomienkin ihmisten kanssa, mutta "kusipäitäkin" kaikki ihmiset ovat tavanneet. Ei elämä yhteen "kusiaiseen" kompastu.

Nainenkin voi "tulla iskemään sinut". Muista, että jos ole hidas vastustamaan, niin eleesi voidan tulkita myöntymiseksi...?

Mitä harrastat, tai mitkä ovat kiinnostuksesi kohteita? Mene johonkin harrastupiiriin...kansalaisopistoon...kirjastoon ....taiteisiin... urheiluun...valokuvaukseen...retkeilyyn...atk-kursseille...ryhmamatkoille...laivaristeilylle...jne.
...tuulta purjeisiin...!

Olen erilainen oppija, joillakin saroilla lahjakas.

Millä saroilla lahjakas? Voiko niitä jotenkin hyödyntää?

Melkeinpä voisin kuvitella tuon itse kirjoittaneeni. Nykyisin se puhumattomuus ei tosin enää niin suuri ongelma ole kuin joissain tilanteissa. Ja muistan hyvinkin kun muutama vuosi sitten opettelin kirjoittamaan, tunnin sanojen järjestelyn jälkeen saattoi tulla ymmärrettävää tekstiä tai jotain aivan käsittämätöntä. Toiveissa minullakin on joskus onnistua oikeassakin elämässä kommunikoimaan... :) Yritin joskus kirjoittaa päiväkirjaakin mutta siitäkään ei jostain syystä mitään tullut - aika käsittämätöntä ettei edes itselle osaa suoraa puhua :).

Niinpä. Harjoittelu auttaa. Ethän ainakaan tyhmältä vaikuta... Esimerkiksi tuo päiväkirjan pitäminen tai tänne keskustelupalstalle kirjoittaminen voisi hyvinkin vähän helpottaa tilannetta. Ainakin minulle tämä toimii ja näkyy pienellä viiveellä puhumisessakin. Niin ja jos haluat, voi minulle henkilökohtaisestikin kirjoittaa vaikken nainen olekaan...

Minullakin oli aikoinaan samanlaisia ongelmia kuin sinulla, mutta ei ole enää, sillä olin paikassa, missä joutui paljon puhumaan. Ongelma poistui paljon puhumisen myötä.

Jos se onnistui minulta miksei sinulta. Jos tämä nyt siis sinua haittaa?

joku muu? Kai nyt sen verran voit vastata.. Jotain ajatuksia olisi, mutta vaikea antaa neuvoja ym, jos ei tiedä, mistä puhumattomuutesi johtuu. Onko kyseessä sairaus/vamma/muu haitta.. No, vastaa, jos siltä tuntuu:)

Vastaan yhteisesti kaikille vastanneille yhdestä erityisestä näkökulmasta.

Minulle puhumattomuus ei ole ongelma vaan ihmisten suhde puhumiseen ja siksi puhumattomuuden seurannaisvaikutukset. Tärkeää on yhdessä oleminen, ei runsas puhuminen. Sana silloin töllöin riittää oikein hyvin. Olen erilainen, erilaisuus on aivojen toiminnassa, en edes halua olla puhelias. Olen kiinnostunut ajattelemisesta, filosofiasta, luonnontieteistä ja urheilusta. En puhumisesta.

Miksi ihmisten pitäisi olla puhuvia ollakseen hyväksytyn arvokas perustamaan perhe? Eiväthän koiratkaan puhu toisilleen ja hyvin yhteiselämä niillä sujuu, itse asiassa paljon paremmin kuin ihmisillä. Toisaalta ihmisen ja koiran suhteesta. Jos tapaan koiran, ei siinä mitään sanoja tarvita. Vähän kun rapsuttaa korvan vierestä niin johan sitä kavereita ollaan. Haluasin naisen, joka on yhtä paljon koira kuin minä. Mutta en ole tavannut naista, joka hyväksyisi miehessä hiljaisuutta, ja sitä kutsun naisten harjoittamaksi rasismiksi parin valinnassa. Vai onko koiranaisia olemassa?

Tunti meni tämän kirjoittamiseen, GRRRRRMURMUR. Ja kohta työpäivä sarastaa.

Minulla on jo "toinen ääni" menossa. Tuli puhuttua oto-työtehtävissä paljon ja kovaa. Viimein meni äänenmuodostuksen opettelu uusiksi. Mielenkiintoinen projekti sinänsä.

Liikaa tulee puhuttua vieläkin. Halauvat minut noihin puhehommiinkin vielä täällä töissä, vaikka minulla on erikoislääkärin todistus tukemassa niistä kieltäytymistäni.

Pitäähän vanhoja kavereita auttaa, vaikka se vähän kivuliasta onkin. Tulee sanottua koulutettaville, että en imeskele pastillia pelkästään viinanhajun peittämiseksi. Pääsyy on ääniongelmani.

Miten voit olla tutkija, jos tuon tekstin kirjoittamiseen meni puoltoista tuntia? Mulle aiheuttaa suuria vaikeuksia saada paperille ne työt mitä vaaditaan yliopistossa edes maisterintutkintoon. Gradu edessä jossain vaiheessa, ja hirvittää miten tulen ikinä sellaisen tekemään. Siitä huolimatta kirjoittaisin kyllä tuon sinun tekstisi kolmessa minuutissa.

Ihan oikeasti, miten pystyy olemaan tutkija, jos tuon kirjoittamiseen meni puoltoista tuntia? Kerro mullekin, saan ehkä jotain vinkkejä kirjallisiin töihin.

Jos puheen tuottaminen ja kirjoittaminen on sinulle noin vaikeaa, niin siihen kenties kannattaisi etsiä ammattiapua, jos et ole jo etsinyt. Onhan mahdollista, että taustalla vaikuttaa tekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa samalla tavalla kuin lukihäiriöistenkin kohdalla.

Jos olet ongelmaasi jo selvitellyt eikä sille voi tehdä mitään, niin älä suotta siitä huolimatta kirvestä kaivoon heitä. Meitä on moneen junaan ja paljon kummallisemmatkin ihmiset ovat pariutuneet. Ei se suuri puhemäärä suhdetta lopulta kasassa kuitenkaan pidä vaan puheen sisältö ja luottamus ja halu jakaa arki.

Naisten kanssa kannattaa olla rehellinen. Kaikille rehellisyys ei kelpaa, koska jotkut metsästävät kiiltokuvapoikia ja mahdotonta fantasiaa, mutta jos sellaisia sattuu kohdalle, niin anna heidän mennä. Naisten joukossa on onneksi myös ihania ihmisiä, jotka osaavat arvostaa miehiä sellaisina kuin he ovat. Sinulla ei ole mitään syytä hävetä tai arkailla sitä, millainen olet, mutta sen sijaan tilannetta voi olla hyvä selventää, ettei synny väärinkäsityksiä.

Netin kautta seuran etsiminen on sillä tavoin helpompaa, että kirjoittaessa ihmisen luonne, arvot ja ominaisuudet tulevat paljon nopeammin ja selvemmin esiin kuin kasvokkain tavatessa. Tällöin ei synny niin helposti väärinkäsityksiä, joita on vaikea niellä.

Suosittelen siis a) ammattiavun hakemista ja b) netti-ilmoitusten tekemistä. Lisäksi kannattaa muistaa, että naisten kanssa voi mennä kahville ilman sen syvempiä päämääriä.

Jos ajattelu ei ole sanoja, mitä se sitten on? Mielenkiintoista. Eikö juuri kieli ole ajattelun pohjana? Ajatus siitä, että joku haluaa sosiaalista kanssakäymistä mutta ei kuitenkaan kommunikointia, tuntuu jotenkin oudolta ja ristiriitaiselta. Vai onko niin, että haluaisit kommunikoida ihmisten kanssa mutta et kielellisesti? Mitä muita tapoja on? Musiikki?

Täällä moni neuvoi, että opettele puhumaan. Jos tilanteesi on todella tuollainen kuin kuvailit, luulenpa, että se on vähän turha neuvo. Ehkä ainoa keino on yrittää tavata nainen, jolla on tuollainen samanlainen ominaisuus. Kokeile nettiä. Silloin joudut kyllä kirjoittamaan ainakin aluksi, mutta ehkä se on ponnistelujen arvoista. Netin kautta voi kuitenkin tavoittaa valtavan määrän ihmisiä.

Ei evoluutio ole puhetta ennenkään tarvinnut. Puheliaisuus on sosiallisten ja läheisriippuvaisten ihmisten ominaisuus. Ole oma itsesi - se on rohkeutta ja aitoa elämää.

Olen erittäin pettynyt tiettyihin kanssaihmisiin, jotka jopa ehdottavat "ammattiapua", jos jutustelu ei maistu. Missähän pellossa he ovat kasvannet...