Mitä on alkoholismi???
Alkoholismi
Tietoisuus
202774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sairaus.
se ilmenee???
Esim. sillälailla että ihminen ei kykene hallitsemaan alkoholin käyttöä vaan alkoholi hallitsee ihmistä.
Kysymys siis hallinnasta/vallasta???
Alkoholi valtaa ihmisen mielen ja tunne-elämän, pakko juoda vaikka ei vältämättä haluaisi, ei uskalla kohdata asioita, ihmisiä ilman alkoholia elikkä on täysin kykenemätön tekemään mitään ilman alkoholia.
Alkoholisti juo siis voittaakseen PELON...
"ei uskalla kohdata asioita, ihmisiä ilman alkoholia"
Esim. pelon, alenmuudentunteen, yksinäisyydentunteen jne. alkoholi on hyvä "lääke" näihin tunnetiloihin mutta se lakkaa
toimimasta ajanmyötä, toisinsanoen alkoholisti hakee tilapäistä pakotietä pullon välityksellä mutta alkoholi ei toimikkaan enään "lääkkeenä" vaan tuo lisää tuskaa ja kärsimystä, tästä on seurauksena se että juomista täytyy jatkaa seuraavana aamuna, todellisuuden kohtaaminen on kauheaa!! (kirjoitan vain omasta kokemuksesta) mutta nyt lähden ruokakauppaan ilman alkoholia ja ilman pelkoa, olen vapautunut kuningas alkoholin otteesta, kiitos AA-lle.
fyysinen sairaus?
Alkoholismi on fyysinen sairaus. Epänormaali reaktio aineeseen, jota myös allergiaksi nimitetään. Kun fyysinen allergia yhdistyy henkiseen pakkomielteeseen, syntyy tappava yhdistelmä.
Alkoholistin ruumis (=keho) on yhtä epänormaali kuin hänen mielensäkin. "Meitä ei tyydyttänyt väite, että emme osanneet hillitä juomistamme, koska olimme sopeutumattomia, koska pakenimme todellisuutta, koska olimme suorastaan sielullisesti vajavaisia. Jossakin määrin kaikki tämä piti paikkansa. Eräiden kohdalla jopa suuressa määrin. Mutta olemme varmoja siitä, että myös ruumiimme on sairas. Pidämme vajavaisena sellaista käsitystä alkoholismista, joka jättää pois _fyysisen tekijän_".
Lähde: Nimettömät Alkoholistit
"Alkoholismi on primäärinen, krooninen sairaus jonka kehitykseen ja oireisiin vaikuttavat geneettiset, psykososiaaliset ja ympäristölliset tekijät. Sairaus etenee usein asteittain ja johtaa kuolemaan. Siihen kuuluu luonteenomaisesti juomisen hallinnan menettäminen, ajatusten keskittyminen päihteeseen alkoholin haitallisista vaikutuksista huolimatta sekä häiriintynyt ajattelukyky, lähinnä tilan kieltäminen. Jokainen näistä oireista voi olla jatkuva tai ajoittainen. (National Council on Alcoholism and Drug Dependence 1992)"
"Nykyisen lääketieteellisessä luokituksessa käytetyn määritelmän mukaan alkoholismi on oireyhtymä. Mikään yksittäinen oire sellaisenaan ei riitä luokittelemaan ihmistä alkoholistiksi. Alkoholistiselle juomiselle on ominaista alkoholistin tarve käyttää alkoholia terveyttään tai toimintakykyään uhkaavalla tavalla. Toinen keskeinen piirre on alkoholistin kyvyttömyys hallita juomistaan tai sen määrää. Alkoholismin määritelmä ei tee eroa psyykkisen ja fyysisen riippuvuuden välillä. Viimeksi mainitun merkiksi katsotaan toleranssin kehittyminen ja vieroitusoireiden ilmeneminen alkoholin jatkuvan käytön loputtua. Käytännössä alkoholin väärinkäyttöä ja fyysistä alkoholiriippuvuutta on vaikea erottaa toisistaan." (Kansanterveyslaitos)
"F10.2 Alkoholiriippuvuus
Diagnostiset kriteerit: Vähintään kolme seuraavista on todettu yhtäaikaisesti vähintään kuukauden ajan tai, mikäli yhtämittaiset jaksot kuukautta lyhyempiä, toistuvasti viimeisen vuoden aikana:
- voimakas halu tai pakonomainen tarve käyttää alkoholia
- heikentynyt kyky kontrolloida aloittamista ja lopettamista sekä käyttöannoksia
- vieroitusoireyhtymä (F10.3 ja F10.4) aineen käytön vähentyessä tai lopetuksen yhteydessä
- osoitus sietokyvyn (toleranssi) kasvusta
- keskittyminen alkoholin käyttöön niin, että muut mielihyvän lähteet ja kiinnostuksen kohteet jäävät sivuun ja aika kuluu alkoholin käyttöön ja vaikutuksista toipumiseen
- alkoholin jatkuva käyttö haitoista huolimatta.
Viidennellä merkillä (F10.2x) kuvataan tarkemmin riippuvuuden vaihetta ja luonnetta. Jos tähän ei voida tai haluta ottaa tarkempaa kantaa, tulee käyttää desimaalia 9 (F10.29):
F10.20 alkoholiriippuvuus, vieroittunut
F10.21 alkoholiriippuvuus, ei käytä rajoittavassa ympäristössä
F10.22 alkoholiriippuvuus (valvotulla ylläpito- tai korvauslääkityksellä, kontrolloitu riippuvuus)
F10.23 alkoholiriippuvuus, aversio- tai estolääkityksellä
F10.24 aktiivinen alkoholiriippuvuus
F10.25 alkoholiriippuvuus, jatkuva käyttö (hoitamaton tila)
F10.26 alkoholiriippuvuus, jaksottainen käyttö (tuurijuoppous)
F10.29 tarkemmin määrittämätön alkoholiriippuvuus." (Käypä hoito, Duodecim/Suomen lääkäriliitto)
On Sinun mielipiteesi. Olethan ollut raittiina jo pitkän aikaa...
ymmärrykseni mukaan alkoholismi on aivosairaus, jolle voi olla alttius jo geeneissä, mutta puhjetakseen se tarvitsee sopivan ympäristön ja alkoholin käytön (toisaalta puhuisin mieluummin yleisesti riippuvuudesta, koska jos alkoholia ei ole tarjolla niin riippuvuus voi kohdistua johonkin muuhun aineeseen).
Perimmäinen näkemykseni alkoholiriippuvuudesta pohjautuu siis biologiaan, aivojen kemiaan; kyse on välittäjäaineiden tasolla tapahtuvista pysyvistä muutoksista. Sairaus (alttius) ei siis ole ainakaan toistaiseksi parannettavissa, jos paranemisella tarkoitetaan tilaa, jossa alkoholisti voisi käyttää alkoholia (/riippuvuutta aiheuttavaa ainetta) ilman riippuvuuden uudelleen puhkeamista.
Alkoholismista on kuitenkin mahdollista *toipua*. Edellytys toipumisprosessin alkamiselle on riippuvuutta aiheuttavan aineen käytön lopettaminen, josta käynnistyy psykososiaalinen toipuminen.
Koska alkoholismi on vaurioittanut myös yksilön tunne-elämää niin alkoholisti, joka tyytyy vain lopettamaan juomisen, jää tunne-elämältään samalle tasolle kuin juodessaan, ellei hän lähde käsittelemään niitä asioita, jotka ovat jääneet hänessä "kesken". Samalla yleensä tarvitaan sosiaalisen ympäristön muutosta ja/tai ylipäänsä paluuta "normaaliin" sosiaaliseen kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa, eli toipuminen edellyttää psykososiaalista muutosta.
Syvimmällä tasollaan tämä prosessi koskettaa myös ihmisen arvoja, elämänasennetta ja elämänkatsomusta. Hänellä on tarve löytää uudenlainen pohja/tarkoitus elämälleen. Todennäköisesti tämä on ensimmäinen kerta elämässä kun hän pysähtyy perimmäisten kysymysten äärelle (ei liene sattumaa että monet alkoholistit raitistuvat noin 40-vuotiaina, jolloin elämänkaariteorioiden mukaan ihmiset muutenkin tekevät "välitilinpäätöstä" elämästään ja siitä mihin he uskovat ja millaisten arvojen varassa he ovat eläneet ja haluavat jatkossa elää).
Omalla kohdallani AA on ollut paikka, jossa olen voinut toteuttaa kaikkia näitä ulottuvuuksia: tehdä itsetutkiskelua (psyykkinen taso), opetella uudestaan tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa ja välittämään heistä (sosiaalinen taso) ja etsiä löytää oma elämänkatsomukseni (hengellinen taso).
Aloitin tämän keskustelun nimenomaan löytääksemme tämän "syvimmän tason":
>>Syvimmällä tasollaan tämä prosessi koskettaa myös ihmisen arvoja, elämänasennetta ja elämänkatsomusta. Hänellä on tarve löytää uudenlainen pohja/tarkoitus elämälleen.>>
Oman kokemukseni mukaan alkoholismi on hoitamattomana tila, jossa on pakko olla jatkuvasti juovuksissa, olosuhteista tai tilanteista, riippumatta.
Nykyisin kuulee sanottavan, että "olen alkoholisti", vaikka ihminen on täysin raitis.
Ovatko he jatkuvasti alkoholistisesti ajattelevia, vai ?
diabeetikko on diabeetikko myös oireettomana eli vaikka sairaus on hallinnassa niin hän ei ole parantunut diabeteksesta.
minäkin, vaikka takanani on pitkään jatkunut raittius. Uskon, ettei se sairaus ole häipynyt mihinkään minusta. Olen kuullut niin monen AA-toverini kertovan siitä retkahdettuaan juomaan. Osa on selviytynyt uudelleen raittiuteen, jotkut eivät. He ovat päätyneet jopa nuorellakin iällä hautaan. Jotkut tietysti pysyvät raittiina omin neuvoin, kun tietävät olevansa tekemisissä ylivoimaisen vastustajan kanssa.
Alkoholismia on ollut aina ja siitä on monia mielipiteitä, joilla on taipumusta selittää juomisen ongelmaa, jotenkin hyväksyttävämmäksi.
Nyt on keksitty, että alkoholistilta puuttuu tiettyjä välittäjäaineita aivotoiminnasta ja, että juopouden aiheuttaa tietty geeni.
Alkoholismista on julkaistu tuhansia sivuja tieteellistä materiaalia ja mitä hienoimpia hoito-oppeja -ja menetelmiä. Voisi ajatella, että näitä tieteen tuloksia voitaisiin julkaista pieninä vihkoina ja jakaa niitä kaikille ihmisille. Varoituksena alkoholismista. Saatavaa hyötyä voi kuitenkin epäillä.
Kun minulla oli alkoholismin kanssa suuria vaikeuksia ja ajauduin elämän laitapuolelle, niin edesmennyt isäni soitti poliisit ja toimitti minut mielisairaalaan. Toiveena oli, että minut olisi pidetty siellä lopun elämäni.
Kun yritin selittää, että sairastan alkoholismia, isäni vastasi, että "olet selkärangaton hamppari, jonka pitäisi laittaa turkin hihaan ja n....a uudelleen". Sitten tuttu lause oli "paras juoppo on kuollut juoppo".
Monien vaiheiden jälkeen luin eräästä kirjasta lauseen, joka vaikutti erittäin paljon elämääni, se kuulu: "On tietysti kauheata tunnustaa, että lasi kädessä olemme itse saattaneet itsemme niin tuhoisan pakkomielteen valtaan, että vain Kaitselmuksen avulla voimme siitä vapautua".
Tämän voivat eräät tunnistaa, se on AA:n Toipumisohjelmasta. Ei mitään teoretisointia, ei selityksiä, ei käskyjä vain yksinkertainen toteamus. Niin tosiaan: lasi kädessä...
Tänäänkin paras hoito on ehdoton raittius: siis, korkit kiinni, pysyvästi.
Aikaa on kulunut ja juoppoudesta on vain hirveät muistot, mutta ne on "pää-omana" sieltä menneisyydestä, josta saan vertailukohtaa, jos alan arvostella nykyistä elämääni.
Sitten on olemassa sellainen väite, että alkoholismi on perhesairaus...
Täällä näkee meidän läheisten oirehdintaa...
Mistähän on kysymys???
Jos alkoholisti sanoo omasta perheestään, että alkoholismi on koko perheen sairaus, hänen hyvitystyönsä ei kenties ole vielä alkanut. Toisin sanoen hän ei ole päässyt "yhdeksänteen askeleeseen".
On tietysti eri asia, jos alkoholistin läheinen sanoo saman asian.
Mutta alkoholistille se on alibi, jonka turvin hän jättää suorittamatta rehellisen, pelottoman inventaarion itsestään. Puhumattakaan, että olisi lähtenyt hyvittämisen tielle.
Nimettömät Alkoholistit s. 113:
"Tähän asti tässä kirjassa on puhuttu enimmäkseen miehistä. Mutta se, mitä olemme sanoneet, koskee yhtä lailla naisia."
Edellinen kappale on kahdeksannesta luvusta ja luvun otsikkona on "VAIMOILLE".
Sinä joka olet tehnyt askeleet ymmärtänet ne "syyt ja olosuhteet", jotka ovat johtaneet alkoholismiin...
Oma sairauteni ei "johtunut" puolisoni juomisesta (juominen saattoi ehkä vain pahentaa sitä)...
Tärkeintä on, että joku perheen jäsenistä ottaa sen ENSIMÄISEN ASKELEEN...