Melojien halliharjoitukset

Olen ollut nyt mukana neljä kertaa seuramme halliharjoituksissa. Joka kerta on ollut erilainen (eri vetäjä). Tietty, kaikki tähtäävät turvallisuutta edistäviin taitoihin, mutta lähestymistavat eroavat melkoisesti toisistaan.

Olen lueskellut jenkkien keskusteluja. Kaksi päälinjaa:

1. "Wet exit" on vasta viimeinen vaihtoehto: siis eskimoa eri muodoissaan ja paljon. Kajakista poistuminen vain lisää riskiä kaatujalle ja muille.

2. Tuennat ovat pääasia ja reskuuttamista eri muodoissaan "märän poistumisen" jälkeen, yksin ja avustettuna. Idea: eskomo ei toimi käytännössä

Mikä olisi paras lähestymistapa halliharjoituksissa? Missä järjestyksessä? Mitkä taidot ovat tärkeimpiä ja missä järjestyksessä?

Tulisiko kunnon keskustelu :)

6

802

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lutraaja

      Vartalon hallinta ja tuennat,sieltä kaikki lähtee.Yleensä suosittelen uudemmille melojille,että ekan vuoden melovat mahdollisimman paljon ja sitten kun itse melonnan perustekniikka on uponnut selkäytimeen,niin sitten siirrytään seuraavaan,eli tuentaharjoituksiin esim juuri hallissa.Ja se eskimo tulee sitten vasta.Koska;jos vartalonkäytön ja tuennat hallitsee,ei tilanne mene niin pitkälle,että eskimoa edes tarvittaisiin.Näin sen näen.

      T.40v naislutraaja

      • Olen periaatteessa melkein samaa mieltä, mutta esitän seuraavan käytännöllisen lähestymistavan.

        1. Märät reskutukset: opetuksen ja harjoittelun on alettava siitä, että harjoitellaan kaikki yksin ja avustettuna suoritettavat kajakkiin kiipeämiset. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto ja ne on joka tapauksessa osattava. Eivätkä ne ole kovin vaikeita.

        2. Seuraavaksi opetellaan eskimo, koska ilman sen hallintaa tuentojen tehokas harjoittelu hallissakin on hankalaa. Kun eskimolla pääse hetkessä takaisin ylös epäonnistuneen tuentayrityksen jälkeen, eikä kaatumista tarvitse erityisesti varoa, on harjoittelu tehokkaampaa kuin ilman eskimoa. Eskimon oppii riittävällä yrityksellä, pätevällä ohjauksella, ajan kanssa jokainen ja tekniikka ei mene hukkaaan. Ylätuennat ja eskimo käyttävät samaa melan ja vartalon hallintaa.

        3.Vasta sitten keskitytään tuentoihin, jotka toivonmukaan tekevät kaksi edellä mainittua tarpettomiksi varokeinoiksi. Ei lähdetä tuennoista vaan päädytään niihin.

        Missä on vika ajattelutavassani?


      • lutraaja
        Yusa kirjoitti:

        Olen periaatteessa melkein samaa mieltä, mutta esitän seuraavan käytännöllisen lähestymistavan.

        1. Märät reskutukset: opetuksen ja harjoittelun on alettava siitä, että harjoitellaan kaikki yksin ja avustettuna suoritettavat kajakkiin kiipeämiset. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto ja ne on joka tapauksessa osattava. Eivätkä ne ole kovin vaikeita.

        2. Seuraavaksi opetellaan eskimo, koska ilman sen hallintaa tuentojen tehokas harjoittelu hallissakin on hankalaa. Kun eskimolla pääse hetkessä takaisin ylös epäonnistuneen tuentayrityksen jälkeen, eikä kaatumista tarvitse erityisesti varoa, on harjoittelu tehokkaampaa kuin ilman eskimoa. Eskimon oppii riittävällä yrityksellä, pätevällä ohjauksella, ajan kanssa jokainen ja tekniikka ei mene hukkaaan. Ylätuennat ja eskimo käyttävät samaa melan ja vartalon hallintaa.

        3.Vasta sitten keskitytään tuentoihin, jotka toivonmukaan tekevät kaksi edellä mainittua tarpettomiksi varokeinoiksi. Ei lähdetä tuennoista vaan päädytään niihin.

        Missä on vika ajattelutavassani?

        No makunsa mukaan tietenkin,mutta en tajunnut ajatusjärjestystä,että tuennat oppisi vasta eskimon opittuaan.Itse aikanaan opettelin ensin tuentoja ja siitä oli jotenkin luontevaa jatkaa syvemmälle,eli pyöräyttää vehje lopulta kokonaan ympäri.Tuentoja korostan aina siitä syystä,että kovassa tuulessa ja aallokon ollessa jyrkkää ei eskimo aina onnistu.Mutta pystyssä ollessaan näkee aallot ja voi lukea niistä,mitä tuleman pitää ja käyttää melaa aina aallonharjalla tukemiseen.mutta ei sinunkaan tapasi huono ole;)


      • lutraaja
        Yusa kirjoitti:

        Olen periaatteessa melkein samaa mieltä, mutta esitän seuraavan käytännöllisen lähestymistavan.

        1. Märät reskutukset: opetuksen ja harjoittelun on alettava siitä, että harjoitellaan kaikki yksin ja avustettuna suoritettavat kajakkiin kiipeämiset. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto ja ne on joka tapauksessa osattava. Eivätkä ne ole kovin vaikeita.

        2. Seuraavaksi opetellaan eskimo, koska ilman sen hallintaa tuentojen tehokas harjoittelu hallissakin on hankalaa. Kun eskimolla pääse hetkessä takaisin ylös epäonnistuneen tuentayrityksen jälkeen, eikä kaatumista tarvitse erityisesti varoa, on harjoittelu tehokkaampaa kuin ilman eskimoa. Eskimon oppii riittävällä yrityksellä, pätevällä ohjauksella, ajan kanssa jokainen ja tekniikka ei mene hukkaaan. Ylätuennat ja eskimo käyttävät samaa melan ja vartalon hallintaa.

        3.Vasta sitten keskitytään tuentoihin, jotka toivonmukaan tekevät kaksi edellä mainittua tarpettomiksi varokeinoiksi. Ei lähdetä tuennoista vaan päädytään niihin.

        Missä on vika ajattelutavassani?

        Tuli mieleeni että toi eka kohta,eli märät poistumiset ,jäävät usein vähemmälle harjoittelulle.Meidän seurassa ainakin on keskitytty eskimoon ja tuentoihin.Hmm,taidankin ottaa ohjelmaan nyt kevättalveksi...


      • Roisto
        lutraaja kirjoitti:

        Tuli mieleeni että toi eka kohta,eli märät poistumiset ,jäävät usein vähemmälle harjoittelulle.Meidän seurassa ainakin on keskitytty eskimoon ja tuentoihin.Hmm,taidankin ottaa ohjelmaan nyt kevättalveksi...

        Meidän seuran hallivuorot eivät ole ohjattuja. Vaan jokainen meloo mielensä mukaan. Autetaan toinen toisiamme. Aloin käydä seillä syksyllä, tavoitteena oli eskimo ennen kevättä.

        Ekoissa harjotuksissa tutustuin kajaakkilla kaatumisseen (en ollu kaatanu kajaakkia ku kerran, kahden melonta vuoteni aikana...) Sekä tunnustelin kajaakin pyörähtämistä altaanreunalta tukea ottaen.

        Toiset harkat käytin itsekseni omapäiseen vääntöön rodeopaatilla (kajaakki nurin veto... 2.veto... uinti altaan reunalle nosto reunasta pystyyn hengähdys. Ja uudestaan...). Se oli "hieman" hankalaa ja sain parhaimmillaankin kajaakin melkeen 90 asteen kulmaan.

        Kolmas harjoitus kerta. Helppo rotopaatti ja ekalla keralla nousi kajaakki oikein päin. :D Taisin olla koht onnekas ku kolmella 1h harjotuksilla "opin" eskimon. Seuraavat harkat sisälsivät tekniikan toistuvan hukkaamisen ja uudelleen löytämisen.

        Vasta eskimon opittua aloin opetella tuentoja, joka tosiaan on mukavampaa ku voi nostaa itsensä pystyyn jos epä onnistuu. Harjitukset ovat myös hyvä tapaamispaikka näin talvella.


      • Roisto kirjoitti:

        Meidän seuran hallivuorot eivät ole ohjattuja. Vaan jokainen meloo mielensä mukaan. Autetaan toinen toisiamme. Aloin käydä seillä syksyllä, tavoitteena oli eskimo ennen kevättä.

        Ekoissa harjotuksissa tutustuin kajaakkilla kaatumisseen (en ollu kaatanu kajaakkia ku kerran, kahden melonta vuoteni aikana...) Sekä tunnustelin kajaakin pyörähtämistä altaanreunalta tukea ottaen.

        Toiset harkat käytin itsekseni omapäiseen vääntöön rodeopaatilla (kajaakki nurin veto... 2.veto... uinti altaan reunalle nosto reunasta pystyyn hengähdys. Ja uudestaan...). Se oli "hieman" hankalaa ja sain parhaimmillaankin kajaakin melkeen 90 asteen kulmaan.

        Kolmas harjoitus kerta. Helppo rotopaatti ja ekalla keralla nousi kajaakki oikein päin. :D Taisin olla koht onnekas ku kolmella 1h harjotuksilla "opin" eskimon. Seuraavat harkat sisälsivät tekniikan toistuvan hukkaamisen ja uudelleen löytämisen.

        Vasta eskimon opittua aloin opetella tuentoja, joka tosiaan on mukavampaa ku voi nostaa itsensä pystyyn jos epä onnistuu. Harjitukset ovat myös hyvä tapaamispaikka näin talvella.

        Viimeiset halliharkat oli viime lauantaina. Olin yhteensä vain kaksista poissa. Eskimo nyt onnistuu, mutta vain huolellisen keskittymisen ja mentaalisen suorituksen jälkeen. Ei koskaan yllättävän kaatumisen jälkeen, eli ei mitään hyötyä tällä osaamistasolla eskimosta merellä!

        Tuennoissa on joku tolkku, varmaan pysyn paremmin pystyssä kuin aikaisemmin. Samoin perusreskutukset ovat nyt korvienvälissä.

        Totta, hyvää antia on ollut ihmisiin tutustuminen. Erittäin sosiaalista ja viihtyisää lutraamista, hauskaa on ollut.

        Ilman muuta ensi syksynä taas uudestaan!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Moi vaan vielä kerran

      Kivaa päivää samalla. Kukaan ei kaipaa eikä rakasta. 💔🐺🌃🌧️☀️
      Ikävä
      316
      3183
    2. Nainen, millaisista miehistä tykkäät?

      Mielenkiinnosta kysyn 😄
      Ikävä
      202
      2613
    3. Nyt sitten ulos ihmiset!

      Älkää jumittako täällä. Menkää, näkykää ja hankkikaa kokemuksia. Ei teitä kukaan edes bongaile, jos önötätte täällä.
      Ikävä
      140
      2439
    4. Mitä jos saisit tietää että kaivatullasi

      on jo joku toinen?
      Ikävä
      109
      1955
    5. Onnea Solatie !

      On sit valittu uusi kaupunginjohtaja.No ei menny Nivala-Harju- Tapio -Pikkarainen juntan mukkaan.
      Kemijärvi
      14
      1947
    6. Minun pitää tehdä jotain

      En tiedä meneekö siihen viikko vai kuukausi. Mutta jos voit odottaa, niin löydän sinut sen jälkeen kun on homma hoidett
      Ikävä
      44
      1622
    7. Sarvisalon kesätori

      Onpa kiva paikka. Mutta torikahvila oli suorastaan naurettavan alkeellinen ja ne voileivät,olivat kuin pienen lapsen tek
      Loviisa
      16
      1456
    8. Naiselle varatulle

      Jos homma kariutuu kotona, niin saanko sinut ihan omakseni🙂??
      Tunteet
      10
      1296
    9. Sinä oot hyvä ihminen

      Mut ehkä me ei vaa sovita yhteen :(
      Ikävä
      121
      1208
    10. Hindulijat raivoavat täällä, ettei kristinuskossa

      ole itsessään mitään aitoa! No miksi sitten hyökkäilette "nollaa vastaan"? Eikö hnduilijan vaan kannattaisi pieht
      Hindulaisuus
      219
      1134
    Aihe