Melojien halliharjoitukset

Olen ollut nyt mukana neljä kertaa seuramme halliharjoituksissa. Joka kerta on ollut erilainen (eri vetäjä). Tietty, kaikki tähtäävät turvallisuutta edistäviin taitoihin, mutta lähestymistavat eroavat melkoisesti toisistaan.

Olen lueskellut jenkkien keskusteluja. Kaksi päälinjaa:

1. "Wet exit" on vasta viimeinen vaihtoehto: siis eskimoa eri muodoissaan ja paljon. Kajakista poistuminen vain lisää riskiä kaatujalle ja muille.

2. Tuennat ovat pääasia ja reskuuttamista eri muodoissaan "märän poistumisen" jälkeen, yksin ja avustettuna. Idea: eskomo ei toimi käytännössä

Mikä olisi paras lähestymistapa halliharjoituksissa? Missä järjestyksessä? Mitkä taidot ovat tärkeimpiä ja missä järjestyksessä?

Tulisiko kunnon keskustelu :)

6

872

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lutraaja

      Vartalon hallinta ja tuennat,sieltä kaikki lähtee.Yleensä suosittelen uudemmille melojille,että ekan vuoden melovat mahdollisimman paljon ja sitten kun itse melonnan perustekniikka on uponnut selkäytimeen,niin sitten siirrytään seuraavaan,eli tuentaharjoituksiin esim juuri hallissa.Ja se eskimo tulee sitten vasta.Koska;jos vartalonkäytön ja tuennat hallitsee,ei tilanne mene niin pitkälle,että eskimoa edes tarvittaisiin.Näin sen näen.

      T.40v naislutraaja

      • Olen periaatteessa melkein samaa mieltä, mutta esitän seuraavan käytännöllisen lähestymistavan.

        1. Märät reskutukset: opetuksen ja harjoittelun on alettava siitä, että harjoitellaan kaikki yksin ja avustettuna suoritettavat kajakkiin kiipeämiset. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto ja ne on joka tapauksessa osattava. Eivätkä ne ole kovin vaikeita.

        2. Seuraavaksi opetellaan eskimo, koska ilman sen hallintaa tuentojen tehokas harjoittelu hallissakin on hankalaa. Kun eskimolla pääse hetkessä takaisin ylös epäonnistuneen tuentayrityksen jälkeen, eikä kaatumista tarvitse erityisesti varoa, on harjoittelu tehokkaampaa kuin ilman eskimoa. Eskimon oppii riittävällä yrityksellä, pätevällä ohjauksella, ajan kanssa jokainen ja tekniikka ei mene hukkaaan. Ylätuennat ja eskimo käyttävät samaa melan ja vartalon hallintaa.

        3.Vasta sitten keskitytään tuentoihin, jotka toivonmukaan tekevät kaksi edellä mainittua tarpettomiksi varokeinoiksi. Ei lähdetä tuennoista vaan päädytään niihin.

        Missä on vika ajattelutavassani?


      • lutraaja
        Yusa kirjoitti:

        Olen periaatteessa melkein samaa mieltä, mutta esitän seuraavan käytännöllisen lähestymistavan.

        1. Märät reskutukset: opetuksen ja harjoittelun on alettava siitä, että harjoitellaan kaikki yksin ja avustettuna suoritettavat kajakkiin kiipeämiset. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto ja ne on joka tapauksessa osattava. Eivätkä ne ole kovin vaikeita.

        2. Seuraavaksi opetellaan eskimo, koska ilman sen hallintaa tuentojen tehokas harjoittelu hallissakin on hankalaa. Kun eskimolla pääse hetkessä takaisin ylös epäonnistuneen tuentayrityksen jälkeen, eikä kaatumista tarvitse erityisesti varoa, on harjoittelu tehokkaampaa kuin ilman eskimoa. Eskimon oppii riittävällä yrityksellä, pätevällä ohjauksella, ajan kanssa jokainen ja tekniikka ei mene hukkaaan. Ylätuennat ja eskimo käyttävät samaa melan ja vartalon hallintaa.

        3.Vasta sitten keskitytään tuentoihin, jotka toivonmukaan tekevät kaksi edellä mainittua tarpettomiksi varokeinoiksi. Ei lähdetä tuennoista vaan päädytään niihin.

        Missä on vika ajattelutavassani?

        No makunsa mukaan tietenkin,mutta en tajunnut ajatusjärjestystä,että tuennat oppisi vasta eskimon opittuaan.Itse aikanaan opettelin ensin tuentoja ja siitä oli jotenkin luontevaa jatkaa syvemmälle,eli pyöräyttää vehje lopulta kokonaan ympäri.Tuentoja korostan aina siitä syystä,että kovassa tuulessa ja aallokon ollessa jyrkkää ei eskimo aina onnistu.Mutta pystyssä ollessaan näkee aallot ja voi lukea niistä,mitä tuleman pitää ja käyttää melaa aina aallonharjalla tukemiseen.mutta ei sinunkaan tapasi huono ole;)


      • lutraaja
        Yusa kirjoitti:

        Olen periaatteessa melkein samaa mieltä, mutta esitän seuraavan käytännöllisen lähestymistavan.

        1. Märät reskutukset: opetuksen ja harjoittelun on alettava siitä, että harjoitellaan kaikki yksin ja avustettuna suoritettavat kajakkiin kiipeämiset. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto ja ne on joka tapauksessa osattava. Eivätkä ne ole kovin vaikeita.

        2. Seuraavaksi opetellaan eskimo, koska ilman sen hallintaa tuentojen tehokas harjoittelu hallissakin on hankalaa. Kun eskimolla pääse hetkessä takaisin ylös epäonnistuneen tuentayrityksen jälkeen, eikä kaatumista tarvitse erityisesti varoa, on harjoittelu tehokkaampaa kuin ilman eskimoa. Eskimon oppii riittävällä yrityksellä, pätevällä ohjauksella, ajan kanssa jokainen ja tekniikka ei mene hukkaaan. Ylätuennat ja eskimo käyttävät samaa melan ja vartalon hallintaa.

        3.Vasta sitten keskitytään tuentoihin, jotka toivonmukaan tekevät kaksi edellä mainittua tarpettomiksi varokeinoiksi. Ei lähdetä tuennoista vaan päädytään niihin.

        Missä on vika ajattelutavassani?

        Tuli mieleeni että toi eka kohta,eli märät poistumiset ,jäävät usein vähemmälle harjoittelulle.Meidän seurassa ainakin on keskitytty eskimoon ja tuentoihin.Hmm,taidankin ottaa ohjelmaan nyt kevättalveksi...


      • Roisto
        lutraaja kirjoitti:

        Tuli mieleeni että toi eka kohta,eli märät poistumiset ,jäävät usein vähemmälle harjoittelulle.Meidän seurassa ainakin on keskitytty eskimoon ja tuentoihin.Hmm,taidankin ottaa ohjelmaan nyt kevättalveksi...

        Meidän seuran hallivuorot eivät ole ohjattuja. Vaan jokainen meloo mielensä mukaan. Autetaan toinen toisiamme. Aloin käydä seillä syksyllä, tavoitteena oli eskimo ennen kevättä.

        Ekoissa harjotuksissa tutustuin kajaakkilla kaatumisseen (en ollu kaatanu kajaakkia ku kerran, kahden melonta vuoteni aikana...) Sekä tunnustelin kajaakin pyörähtämistä altaanreunalta tukea ottaen.

        Toiset harkat käytin itsekseni omapäiseen vääntöön rodeopaatilla (kajaakki nurin veto... 2.veto... uinti altaan reunalle nosto reunasta pystyyn hengähdys. Ja uudestaan...). Se oli "hieman" hankalaa ja sain parhaimmillaankin kajaakin melkeen 90 asteen kulmaan.

        Kolmas harjoitus kerta. Helppo rotopaatti ja ekalla keralla nousi kajaakki oikein päin. :D Taisin olla koht onnekas ku kolmella 1h harjotuksilla "opin" eskimon. Seuraavat harkat sisälsivät tekniikan toistuvan hukkaamisen ja uudelleen löytämisen.

        Vasta eskimon opittua aloin opetella tuentoja, joka tosiaan on mukavampaa ku voi nostaa itsensä pystyyn jos epä onnistuu. Harjitukset ovat myös hyvä tapaamispaikka näin talvella.


      • Roisto kirjoitti:

        Meidän seuran hallivuorot eivät ole ohjattuja. Vaan jokainen meloo mielensä mukaan. Autetaan toinen toisiamme. Aloin käydä seillä syksyllä, tavoitteena oli eskimo ennen kevättä.

        Ekoissa harjotuksissa tutustuin kajaakkilla kaatumisseen (en ollu kaatanu kajaakkia ku kerran, kahden melonta vuoteni aikana...) Sekä tunnustelin kajaakin pyörähtämistä altaanreunalta tukea ottaen.

        Toiset harkat käytin itsekseni omapäiseen vääntöön rodeopaatilla (kajaakki nurin veto... 2.veto... uinti altaan reunalle nosto reunasta pystyyn hengähdys. Ja uudestaan...). Se oli "hieman" hankalaa ja sain parhaimmillaankin kajaakin melkeen 90 asteen kulmaan.

        Kolmas harjoitus kerta. Helppo rotopaatti ja ekalla keralla nousi kajaakki oikein päin. :D Taisin olla koht onnekas ku kolmella 1h harjotuksilla "opin" eskimon. Seuraavat harkat sisälsivät tekniikan toistuvan hukkaamisen ja uudelleen löytämisen.

        Vasta eskimon opittua aloin opetella tuentoja, joka tosiaan on mukavampaa ku voi nostaa itsensä pystyyn jos epä onnistuu. Harjitukset ovat myös hyvä tapaamispaikka näin talvella.

        Viimeiset halliharkat oli viime lauantaina. Olin yhteensä vain kaksista poissa. Eskimo nyt onnistuu, mutta vain huolellisen keskittymisen ja mentaalisen suorituksen jälkeen. Ei koskaan yllättävän kaatumisen jälkeen, eli ei mitään hyötyä tällä osaamistasolla eskimosta merellä!

        Tuennoissa on joku tolkku, varmaan pysyn paremmin pystyssä kuin aikaisemmin. Samoin perusreskutukset ovat nyt korvienvälissä.

        Totta, hyvää antia on ollut ihmisiin tutustuminen. Erittäin sosiaalista ja viihtyisää lutraamista, hauskaa on ollut.

        Ilman muuta ensi syksynä taas uudestaan!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomen kansa haluaa Antti Lindtmanista pääministerin

      Lindtman on miltei tuplasti suositumpi kuin etunimikaimansa Kaikkonen. Näin kertoo porvarimedian teettämä kysely. http
      Maailman menoa
      233
      4169
    2. Vain 21% kannattaa Lindtmania pääministeriksi

      se on selvästi vähemmän kuin puolueen kannatus, mites nyt noin?
      Maailman menoa
      112
      2634
    3. Miten löydän sinut

      Ja saan sanottua kaiken mitä haluan sinulle kertoa? Ja kuinka kuuntelisit minua sen hetken? Kuinka voin ilmaista sen mit
      Ikävä
      41
      2382
    4. Vaikea tilanne

      Hieman kolkuttaa omatuntoa, kun on osoittanut kiinnostusta väärää naista kohtaan. En ymmärrä miten toinen on voinut te
      Ikävä
      116
      1436
    5. Yöllinen autolla kaahari Heinolan seudulla

      Asukkaita häiriköivän nuoren herran autokaahaus keskustelu poistettu, onko jokin hyvävelijärjestelmä käytössä ?
      Heinola
      81
      1436
    6. Milloin kaivatullasi

      .. on nimipäivä?
      Ikävä
      48
      1179
    7. Kehtaisitko näyttäytyä

      kaivattusi seurassa?
      Ikävä
      78
      1087
    8. Ne viimeiset kerrat

      Kun katsoit minua niin lämpimästi. En unohda sitä ❤️
      Ikävä
      59
      963
    9. Missä kunnassa kaivattusi asuu

      Kuinka tarkkaa uskalla sanoa?
      Ikävä
      45
      946
    10. Emme koskaan keskustelleet kasvotusten syistä välirikollemme

      Enkä voisi kertoa perimmäistä rehellistä syytä. Kerroin sinulle pintapuolisen ”paketin” ja otin tavallaan omalle vastuu
      Ikävä
      58
      921
    Aihe