Melojien halliharjoitukset

Olen ollut nyt mukana neljä kertaa seuramme halliharjoituksissa. Joka kerta on ollut erilainen (eri vetäjä). Tietty, kaikki tähtäävät turvallisuutta edistäviin taitoihin, mutta lähestymistavat eroavat melkoisesti toisistaan.

Olen lueskellut jenkkien keskusteluja. Kaksi päälinjaa:

1. "Wet exit" on vasta viimeinen vaihtoehto: siis eskimoa eri muodoissaan ja paljon. Kajakista poistuminen vain lisää riskiä kaatujalle ja muille.

2. Tuennat ovat pääasia ja reskuuttamista eri muodoissaan "märän poistumisen" jälkeen, yksin ja avustettuna. Idea: eskomo ei toimi käytännössä

Mikä olisi paras lähestymistapa halliharjoituksissa? Missä järjestyksessä? Mitkä taidot ovat tärkeimpiä ja missä järjestyksessä?

Tulisiko kunnon keskustelu :)

6

903

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lutraaja

      Vartalon hallinta ja tuennat,sieltä kaikki lähtee.Yleensä suosittelen uudemmille melojille,että ekan vuoden melovat mahdollisimman paljon ja sitten kun itse melonnan perustekniikka on uponnut selkäytimeen,niin sitten siirrytään seuraavaan,eli tuentaharjoituksiin esim juuri hallissa.Ja se eskimo tulee sitten vasta.Koska;jos vartalonkäytön ja tuennat hallitsee,ei tilanne mene niin pitkälle,että eskimoa edes tarvittaisiin.Näin sen näen.

      T.40v naislutraaja

      • Olen periaatteessa melkein samaa mieltä, mutta esitän seuraavan käytännöllisen lähestymistavan.

        1. Märät reskutukset: opetuksen ja harjoittelun on alettava siitä, että harjoitellaan kaikki yksin ja avustettuna suoritettavat kajakkiin kiipeämiset. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto ja ne on joka tapauksessa osattava. Eivätkä ne ole kovin vaikeita.

        2. Seuraavaksi opetellaan eskimo, koska ilman sen hallintaa tuentojen tehokas harjoittelu hallissakin on hankalaa. Kun eskimolla pääse hetkessä takaisin ylös epäonnistuneen tuentayrityksen jälkeen, eikä kaatumista tarvitse erityisesti varoa, on harjoittelu tehokkaampaa kuin ilman eskimoa. Eskimon oppii riittävällä yrityksellä, pätevällä ohjauksella, ajan kanssa jokainen ja tekniikka ei mene hukkaaan. Ylätuennat ja eskimo käyttävät samaa melan ja vartalon hallintaa.

        3.Vasta sitten keskitytään tuentoihin, jotka toivonmukaan tekevät kaksi edellä mainittua tarpettomiksi varokeinoiksi. Ei lähdetä tuennoista vaan päädytään niihin.

        Missä on vika ajattelutavassani?


      • lutraaja
        Yusa kirjoitti:

        Olen periaatteessa melkein samaa mieltä, mutta esitän seuraavan käytännöllisen lähestymistavan.

        1. Märät reskutukset: opetuksen ja harjoittelun on alettava siitä, että harjoitellaan kaikki yksin ja avustettuna suoritettavat kajakkiin kiipeämiset. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto ja ne on joka tapauksessa osattava. Eivätkä ne ole kovin vaikeita.

        2. Seuraavaksi opetellaan eskimo, koska ilman sen hallintaa tuentojen tehokas harjoittelu hallissakin on hankalaa. Kun eskimolla pääse hetkessä takaisin ylös epäonnistuneen tuentayrityksen jälkeen, eikä kaatumista tarvitse erityisesti varoa, on harjoittelu tehokkaampaa kuin ilman eskimoa. Eskimon oppii riittävällä yrityksellä, pätevällä ohjauksella, ajan kanssa jokainen ja tekniikka ei mene hukkaaan. Ylätuennat ja eskimo käyttävät samaa melan ja vartalon hallintaa.

        3.Vasta sitten keskitytään tuentoihin, jotka toivonmukaan tekevät kaksi edellä mainittua tarpettomiksi varokeinoiksi. Ei lähdetä tuennoista vaan päädytään niihin.

        Missä on vika ajattelutavassani?

        No makunsa mukaan tietenkin,mutta en tajunnut ajatusjärjestystä,että tuennat oppisi vasta eskimon opittuaan.Itse aikanaan opettelin ensin tuentoja ja siitä oli jotenkin luontevaa jatkaa syvemmälle,eli pyöräyttää vehje lopulta kokonaan ympäri.Tuentoja korostan aina siitä syystä,että kovassa tuulessa ja aallokon ollessa jyrkkää ei eskimo aina onnistu.Mutta pystyssä ollessaan näkee aallot ja voi lukea niistä,mitä tuleman pitää ja käyttää melaa aina aallonharjalla tukemiseen.mutta ei sinunkaan tapasi huono ole;)


      • lutraaja
        Yusa kirjoitti:

        Olen periaatteessa melkein samaa mieltä, mutta esitän seuraavan käytännöllisen lähestymistavan.

        1. Märät reskutukset: opetuksen ja harjoittelun on alettava siitä, että harjoitellaan kaikki yksin ja avustettuna suoritettavat kajakkiin kiipeämiset. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto ja ne on joka tapauksessa osattava. Eivätkä ne ole kovin vaikeita.

        2. Seuraavaksi opetellaan eskimo, koska ilman sen hallintaa tuentojen tehokas harjoittelu hallissakin on hankalaa. Kun eskimolla pääse hetkessä takaisin ylös epäonnistuneen tuentayrityksen jälkeen, eikä kaatumista tarvitse erityisesti varoa, on harjoittelu tehokkaampaa kuin ilman eskimoa. Eskimon oppii riittävällä yrityksellä, pätevällä ohjauksella, ajan kanssa jokainen ja tekniikka ei mene hukkaaan. Ylätuennat ja eskimo käyttävät samaa melan ja vartalon hallintaa.

        3.Vasta sitten keskitytään tuentoihin, jotka toivonmukaan tekevät kaksi edellä mainittua tarpettomiksi varokeinoiksi. Ei lähdetä tuennoista vaan päädytään niihin.

        Missä on vika ajattelutavassani?

        Tuli mieleeni että toi eka kohta,eli märät poistumiset ,jäävät usein vähemmälle harjoittelulle.Meidän seurassa ainakin on keskitytty eskimoon ja tuentoihin.Hmm,taidankin ottaa ohjelmaan nyt kevättalveksi...


      • Roisto
        lutraaja kirjoitti:

        Tuli mieleeni että toi eka kohta,eli märät poistumiset ,jäävät usein vähemmälle harjoittelulle.Meidän seurassa ainakin on keskitytty eskimoon ja tuentoihin.Hmm,taidankin ottaa ohjelmaan nyt kevättalveksi...

        Meidän seuran hallivuorot eivät ole ohjattuja. Vaan jokainen meloo mielensä mukaan. Autetaan toinen toisiamme. Aloin käydä seillä syksyllä, tavoitteena oli eskimo ennen kevättä.

        Ekoissa harjotuksissa tutustuin kajaakkilla kaatumisseen (en ollu kaatanu kajaakkia ku kerran, kahden melonta vuoteni aikana...) Sekä tunnustelin kajaakin pyörähtämistä altaanreunalta tukea ottaen.

        Toiset harkat käytin itsekseni omapäiseen vääntöön rodeopaatilla (kajaakki nurin veto... 2.veto... uinti altaan reunalle nosto reunasta pystyyn hengähdys. Ja uudestaan...). Se oli "hieman" hankalaa ja sain parhaimmillaankin kajaakin melkeen 90 asteen kulmaan.

        Kolmas harjoitus kerta. Helppo rotopaatti ja ekalla keralla nousi kajaakki oikein päin. :D Taisin olla koht onnekas ku kolmella 1h harjotuksilla "opin" eskimon. Seuraavat harkat sisälsivät tekniikan toistuvan hukkaamisen ja uudelleen löytämisen.

        Vasta eskimon opittua aloin opetella tuentoja, joka tosiaan on mukavampaa ku voi nostaa itsensä pystyyn jos epä onnistuu. Harjitukset ovat myös hyvä tapaamispaikka näin talvella.


      • Roisto kirjoitti:

        Meidän seuran hallivuorot eivät ole ohjattuja. Vaan jokainen meloo mielensä mukaan. Autetaan toinen toisiamme. Aloin käydä seillä syksyllä, tavoitteena oli eskimo ennen kevättä.

        Ekoissa harjotuksissa tutustuin kajaakkilla kaatumisseen (en ollu kaatanu kajaakkia ku kerran, kahden melonta vuoteni aikana...) Sekä tunnustelin kajaakin pyörähtämistä altaanreunalta tukea ottaen.

        Toiset harkat käytin itsekseni omapäiseen vääntöön rodeopaatilla (kajaakki nurin veto... 2.veto... uinti altaan reunalle nosto reunasta pystyyn hengähdys. Ja uudestaan...). Se oli "hieman" hankalaa ja sain parhaimmillaankin kajaakin melkeen 90 asteen kulmaan.

        Kolmas harjoitus kerta. Helppo rotopaatti ja ekalla keralla nousi kajaakki oikein päin. :D Taisin olla koht onnekas ku kolmella 1h harjotuksilla "opin" eskimon. Seuraavat harkat sisälsivät tekniikan toistuvan hukkaamisen ja uudelleen löytämisen.

        Vasta eskimon opittua aloin opetella tuentoja, joka tosiaan on mukavampaa ku voi nostaa itsensä pystyyn jos epä onnistuu. Harjitukset ovat myös hyvä tapaamispaikka näin talvella.

        Viimeiset halliharkat oli viime lauantaina. Olin yhteensä vain kaksista poissa. Eskimo nyt onnistuu, mutta vain huolellisen keskittymisen ja mentaalisen suorituksen jälkeen. Ei koskaan yllättävän kaatumisen jälkeen, eli ei mitään hyötyä tällä osaamistasolla eskimosta merellä!

        Tuennoissa on joku tolkku, varmaan pysyn paremmin pystyssä kuin aikaisemmin. Samoin perusreskutukset ovat nyt korvienvälissä.

        Totta, hyvää antia on ollut ihmisiin tutustuminen. Erittäin sosiaalista ja viihtyisää lutraamista, hauskaa on ollut.

        Ilman muuta ensi syksynä taas uudestaan!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä teidän jutussa on ongelmana?

      Missä meni pieleen?
      Ikävä
      185
      1559
    2. No nytkö tuli lähtö Orpolle?

      Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall
      Maailman menoa
      208
      1530
    3. Kauhavan häiriköijistä

      Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä
      Kauhava
      44
      1154
    4. Haluan sinut, kuuletko minua.

      Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad
      Ikävä
      44
      846
    5. Auto ajoi päälle?

      Ja pakeni luin iltapäivälehdestä. ! Ken on kuski joka tuollee teki
      Kuusankoski
      14
      730
    6. Miksi Lapset kiusaa yöllä

      Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä
      Kauhava
      30
      721
    7. Sama ransetti taas!

      Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver
      Hyrynsalmi
      21
      710
    8. Hän on tosi

      hyvännäköinen. Ei edes ryppyi oo. :D
      Ikävä
      36
      691
    9. Viimeinen lankafest

      Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .
      Puolanka
      20
      656
    10. Tehdäänkö tänään toiveista totta?

      Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..
      Ikävä
      46
      617
    Aihe