Melojien halliharjoitukset

Olen ollut nyt mukana neljä kertaa seuramme halliharjoituksissa. Joka kerta on ollut erilainen (eri vetäjä). Tietty, kaikki tähtäävät turvallisuutta edistäviin taitoihin, mutta lähestymistavat eroavat melkoisesti toisistaan.

Olen lueskellut jenkkien keskusteluja. Kaksi päälinjaa:

1. "Wet exit" on vasta viimeinen vaihtoehto: siis eskimoa eri muodoissaan ja paljon. Kajakista poistuminen vain lisää riskiä kaatujalle ja muille.

2. Tuennat ovat pääasia ja reskuuttamista eri muodoissaan "märän poistumisen" jälkeen, yksin ja avustettuna. Idea: eskomo ei toimi käytännössä

Mikä olisi paras lähestymistapa halliharjoituksissa? Missä järjestyksessä? Mitkä taidot ovat tärkeimpiä ja missä järjestyksessä?

Tulisiko kunnon keskustelu :)

6

834

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lutraaja

      Vartalon hallinta ja tuennat,sieltä kaikki lähtee.Yleensä suosittelen uudemmille melojille,että ekan vuoden melovat mahdollisimman paljon ja sitten kun itse melonnan perustekniikka on uponnut selkäytimeen,niin sitten siirrytään seuraavaan,eli tuentaharjoituksiin esim juuri hallissa.Ja se eskimo tulee sitten vasta.Koska;jos vartalonkäytön ja tuennat hallitsee,ei tilanne mene niin pitkälle,että eskimoa edes tarvittaisiin.Näin sen näen.

      T.40v naislutraaja

      • Olen periaatteessa melkein samaa mieltä, mutta esitän seuraavan käytännöllisen lähestymistavan.

        1. Märät reskutukset: opetuksen ja harjoittelun on alettava siitä, että harjoitellaan kaikki yksin ja avustettuna suoritettavat kajakkiin kiipeämiset. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto ja ne on joka tapauksessa osattava. Eivätkä ne ole kovin vaikeita.

        2. Seuraavaksi opetellaan eskimo, koska ilman sen hallintaa tuentojen tehokas harjoittelu hallissakin on hankalaa. Kun eskimolla pääse hetkessä takaisin ylös epäonnistuneen tuentayrityksen jälkeen, eikä kaatumista tarvitse erityisesti varoa, on harjoittelu tehokkaampaa kuin ilman eskimoa. Eskimon oppii riittävällä yrityksellä, pätevällä ohjauksella, ajan kanssa jokainen ja tekniikka ei mene hukkaaan. Ylätuennat ja eskimo käyttävät samaa melan ja vartalon hallintaa.

        3.Vasta sitten keskitytään tuentoihin, jotka toivonmukaan tekevät kaksi edellä mainittua tarpettomiksi varokeinoiksi. Ei lähdetä tuennoista vaan päädytään niihin.

        Missä on vika ajattelutavassani?


      • lutraaja
        Yusa kirjoitti:

        Olen periaatteessa melkein samaa mieltä, mutta esitän seuraavan käytännöllisen lähestymistavan.

        1. Märät reskutukset: opetuksen ja harjoittelun on alettava siitä, että harjoitellaan kaikki yksin ja avustettuna suoritettavat kajakkiin kiipeämiset. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto ja ne on joka tapauksessa osattava. Eivätkä ne ole kovin vaikeita.

        2. Seuraavaksi opetellaan eskimo, koska ilman sen hallintaa tuentojen tehokas harjoittelu hallissakin on hankalaa. Kun eskimolla pääse hetkessä takaisin ylös epäonnistuneen tuentayrityksen jälkeen, eikä kaatumista tarvitse erityisesti varoa, on harjoittelu tehokkaampaa kuin ilman eskimoa. Eskimon oppii riittävällä yrityksellä, pätevällä ohjauksella, ajan kanssa jokainen ja tekniikka ei mene hukkaaan. Ylätuennat ja eskimo käyttävät samaa melan ja vartalon hallintaa.

        3.Vasta sitten keskitytään tuentoihin, jotka toivonmukaan tekevät kaksi edellä mainittua tarpettomiksi varokeinoiksi. Ei lähdetä tuennoista vaan päädytään niihin.

        Missä on vika ajattelutavassani?

        No makunsa mukaan tietenkin,mutta en tajunnut ajatusjärjestystä,että tuennat oppisi vasta eskimon opittuaan.Itse aikanaan opettelin ensin tuentoja ja siitä oli jotenkin luontevaa jatkaa syvemmälle,eli pyöräyttää vehje lopulta kokonaan ympäri.Tuentoja korostan aina siitä syystä,että kovassa tuulessa ja aallokon ollessa jyrkkää ei eskimo aina onnistu.Mutta pystyssä ollessaan näkee aallot ja voi lukea niistä,mitä tuleman pitää ja käyttää melaa aina aallonharjalla tukemiseen.mutta ei sinunkaan tapasi huono ole;)


      • lutraaja
        Yusa kirjoitti:

        Olen periaatteessa melkein samaa mieltä, mutta esitän seuraavan käytännöllisen lähestymistavan.

        1. Märät reskutukset: opetuksen ja harjoittelun on alettava siitä, että harjoitellaan kaikki yksin ja avustettuna suoritettavat kajakkiin kiipeämiset. Ne ovat se viimeinen vaihtoehto ja ne on joka tapauksessa osattava. Eivätkä ne ole kovin vaikeita.

        2. Seuraavaksi opetellaan eskimo, koska ilman sen hallintaa tuentojen tehokas harjoittelu hallissakin on hankalaa. Kun eskimolla pääse hetkessä takaisin ylös epäonnistuneen tuentayrityksen jälkeen, eikä kaatumista tarvitse erityisesti varoa, on harjoittelu tehokkaampaa kuin ilman eskimoa. Eskimon oppii riittävällä yrityksellä, pätevällä ohjauksella, ajan kanssa jokainen ja tekniikka ei mene hukkaaan. Ylätuennat ja eskimo käyttävät samaa melan ja vartalon hallintaa.

        3.Vasta sitten keskitytään tuentoihin, jotka toivonmukaan tekevät kaksi edellä mainittua tarpettomiksi varokeinoiksi. Ei lähdetä tuennoista vaan päädytään niihin.

        Missä on vika ajattelutavassani?

        Tuli mieleeni että toi eka kohta,eli märät poistumiset ,jäävät usein vähemmälle harjoittelulle.Meidän seurassa ainakin on keskitytty eskimoon ja tuentoihin.Hmm,taidankin ottaa ohjelmaan nyt kevättalveksi...


      • Roisto
        lutraaja kirjoitti:

        Tuli mieleeni että toi eka kohta,eli märät poistumiset ,jäävät usein vähemmälle harjoittelulle.Meidän seurassa ainakin on keskitytty eskimoon ja tuentoihin.Hmm,taidankin ottaa ohjelmaan nyt kevättalveksi...

        Meidän seuran hallivuorot eivät ole ohjattuja. Vaan jokainen meloo mielensä mukaan. Autetaan toinen toisiamme. Aloin käydä seillä syksyllä, tavoitteena oli eskimo ennen kevättä.

        Ekoissa harjotuksissa tutustuin kajaakkilla kaatumisseen (en ollu kaatanu kajaakkia ku kerran, kahden melonta vuoteni aikana...) Sekä tunnustelin kajaakin pyörähtämistä altaanreunalta tukea ottaen.

        Toiset harkat käytin itsekseni omapäiseen vääntöön rodeopaatilla (kajaakki nurin veto... 2.veto... uinti altaan reunalle nosto reunasta pystyyn hengähdys. Ja uudestaan...). Se oli "hieman" hankalaa ja sain parhaimmillaankin kajaakin melkeen 90 asteen kulmaan.

        Kolmas harjoitus kerta. Helppo rotopaatti ja ekalla keralla nousi kajaakki oikein päin. :D Taisin olla koht onnekas ku kolmella 1h harjotuksilla "opin" eskimon. Seuraavat harkat sisälsivät tekniikan toistuvan hukkaamisen ja uudelleen löytämisen.

        Vasta eskimon opittua aloin opetella tuentoja, joka tosiaan on mukavampaa ku voi nostaa itsensä pystyyn jos epä onnistuu. Harjitukset ovat myös hyvä tapaamispaikka näin talvella.


      • Roisto kirjoitti:

        Meidän seuran hallivuorot eivät ole ohjattuja. Vaan jokainen meloo mielensä mukaan. Autetaan toinen toisiamme. Aloin käydä seillä syksyllä, tavoitteena oli eskimo ennen kevättä.

        Ekoissa harjotuksissa tutustuin kajaakkilla kaatumisseen (en ollu kaatanu kajaakkia ku kerran, kahden melonta vuoteni aikana...) Sekä tunnustelin kajaakin pyörähtämistä altaanreunalta tukea ottaen.

        Toiset harkat käytin itsekseni omapäiseen vääntöön rodeopaatilla (kajaakki nurin veto... 2.veto... uinti altaan reunalle nosto reunasta pystyyn hengähdys. Ja uudestaan...). Se oli "hieman" hankalaa ja sain parhaimmillaankin kajaakin melkeen 90 asteen kulmaan.

        Kolmas harjoitus kerta. Helppo rotopaatti ja ekalla keralla nousi kajaakki oikein päin. :D Taisin olla koht onnekas ku kolmella 1h harjotuksilla "opin" eskimon. Seuraavat harkat sisälsivät tekniikan toistuvan hukkaamisen ja uudelleen löytämisen.

        Vasta eskimon opittua aloin opetella tuentoja, joka tosiaan on mukavampaa ku voi nostaa itsensä pystyyn jos epä onnistuu. Harjitukset ovat myös hyvä tapaamispaikka näin talvella.

        Viimeiset halliharkat oli viime lauantaina. Olin yhteensä vain kaksista poissa. Eskimo nyt onnistuu, mutta vain huolellisen keskittymisen ja mentaalisen suorituksen jälkeen. Ei koskaan yllättävän kaatumisen jälkeen, eli ei mitään hyötyä tällä osaamistasolla eskimosta merellä!

        Tuennoissa on joku tolkku, varmaan pysyn paremmin pystyssä kuin aikaisemmin. Samoin perusreskutukset ovat nyt korvienvälissä.

        Totta, hyvää antia on ollut ihmisiin tutustuminen. Erittäin sosiaalista ja viihtyisää lutraamista, hauskaa on ollut.

        Ilman muuta ensi syksynä taas uudestaan!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä sinä näet

      kun katsot peiliin?
      Ikävä
      112
      1441
    2. Se helpottaisi oloa jos

      Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin
      Ikävä
      88
      1297
    3. Palsta kysely..

      Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott
      Sinkut
      136
      1047
    4. Missä väleissä ollaan

      Jatkossa? Vai ollaanko missään? Koetko ikäväksi näkemisen)
      Ikävä
      68
      974
    5. aivan mieletön ikävä

      paha olo 😥🫣 kaipaan sua 😔💔
      Ikävä
      39
      897
    6. Riittääkö vielä

      Pelkät kuvat? 😉
      Ikävä
      69
      864
    7. Haluatko naimisiin kaivattusi kanssa?

      Alttarille astelette
      Ikävä
      97
      857
    8. Mitä toivot

      Välienne olevan?
      Ikävä
      75
      846
    9. Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa

      Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.
      Ikävä
      54
      832
    10. Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun

      Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että
      Ikävä
      39
      774
    Aihe