Eilisessä vaalitentissä yleisökysymyksenä otettiin esille Karjalan palautus. Asia sopii hyvin Keskusta -palstalle, koska on paljon sellaisia palautusta vastaan puhuvia syitä, jotka historiallisesti palautuvat Keskustan ja erityisesti Urho Kekkosen harjoittamaan politiikkaan.
Matti Vanhanen kertoi kantanaan asiaa, että sotia Suomi on käynyt historiansa aikana useitakin. Emme voi enää hakeutua uusiin sotiin kiistämällä entiset sopimukset. Vanhanen kannattaa siis pacta sunt servanda -ajattelua ja on siinä täysin oikeassa.
Karjalan palauttamisen argumentoinnin kestävyyttä voidaan myös tarkastella ikään kuin loogis-oikeudelliselta kannalta. Onko palautukseen siis kestäviä perusteita, joihin voitaisiin vedota?
Ensinnäkin voidaan todeta, että Suomi ei antautunut sodassa ehdoitta. Karjalan menetys kytkeytyy väirauhansopimuksessa sovittiin ja myöhemmin Pariisin rauhansopimuksessa vahvistettuun. Suomalainen puoli on siis itse ollut sopimassa rauhanehdoista ja tähän Matti Vanhanenkin kannassaan siis vetosi.
Sen jälkeen suomalaiset ovat antaneet lisäperusteita sille, että rauhanehdot Karjalan menetys niihin mukaan lukien olivat oikeutettuja. Oikeutus liittyy siihen, että Suomi oli syyllinen sotaan, ei Neuvostoliitto. Ja tässä tullaan nyt Kekkoseen.
Ensimmäinen myönnytys Suomen syyllisyyden puolesta tapahtui sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Ketäänhän ei olisi voitu syyttää ja tuomita sotasyylliseksi, ellei Suomi olisi sotaan syyllinen. Alunperin rauhansopimuksen 13 artiklassa ei puhuttu sotasyyllisyydestä, vaan ainoistaan sotarikoksista, joihin suomalaiset eivät olleet syyllistyneet. Sen vuoksi piti ajaa läpi taannehtiva sotasyyllisyyslaki, jotta sotaan syylliset voitaisiin tuomita. Kekkosta on pidetty sotasyyllisyyslain ideoijana ja hän oli kaikkein vahvimmin oikeusministerinä junttaamassa tuomioiden puolesta käännyttäen mm. epäröivät maalaisliittolaiset tuomarit tuomitsemisen puolelle. Huomionarvoista on siis se, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä ei ollut kyse vain siitä, että jotkut poliitikot saivat tuomioita. Kyse oli ennen kaikkea siitä, että sillä tavoin voitiin auktratiivisesti osoittaa suomalaisten itsensä toimesta, että me olimme syyllisiä. Tämän vuoksi oikeudenkäynti jätettiinkin mieluusti suomalaisten harteille.
Ei ole vielä löytynyt vahvistusta sille, että NL olisi alunperin vaatinut sotasyyllisten rankaisemista ja koko sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä. Valvontakomission puheenjohtaja Zhdanov kyllä sellaista vaati yhdessä kotikommunistien kanssa. Zhdanov ´näytti kuitenkin toimineen paljolti yksityisyritteliäisyyden varassa salaten asioita briteiltä ja neuvoshallitukselta. Zhdanov saikin pyyhekeitä toimistaan Molotovilta ja hän joutui kirjoittelemaan anteeksipyytäviä kirjeita Moskovaan. Rautkallion-Lehtisen kirjassa asetetaankin kysymyksenalaiseksi se, vaatiko Moskova todella sotasyyllisten tuomistemista ja Suomen osoittamista tällä tavoin sotaan syylliseksi. Kekkonen on tällaista väittänyt, mutta mitään kirjallisia dokumentteja ei Kekkosen puheiden takeeksi ole löytynyt.
Vuonna 1974 pidetyssä välirauhan muistotilaisudessa presidentti Kekkonen Suomen tasavallan ylimpänänä edustajan vahvisti Suomen olleen jatkosotaan syyllinen puhuessaan jatkosotaa edeltäneistä suomalaisten toimista. Kekkonen sanoi NL:n harjoittaneen Suomeen päin vain defensiivistä, puolustuksellista politiikkaa. Näin Kekkonen valtionpäämiehenä vahvisti neuvostoliittolaisen osapuolen edessä Suomen olleen sotaan syyllinen. Kekkonen ei asettanut tässä edes talvisotaa toisenlaisen tulkinnan alaiseksi.
Kun meillä on siis rauhansopimus, joka on siis sopimus, ja sitten meillä on sotasyyllisyysoikeudenkäynti sekä valtionpäämiehen myöhempi julistus asiassa, niin mitä eväitä myöhemmällä valtiojohdolla on kiistää nämä faktat.
Tottakai kyse on perimmiltään voittaneen osapuolen oikeudesta. Kekkosen toimintaa voidaan myös puolustella sillä, että sotaan syyllisyyden tunnustaminen, rauhanehdot ja niissä Karjalan menetys olivat kuitenkin vaakakupissa pieni hinta siitä, että saatoimme säilyttää suhteellisen itsenäisyyden ja elää omaa elämäämme ainakin arkipäivän tasolla omilla ehdoillamme. Kun Kekkonen katsoi, että tämä hinta voidaan itsenäisyydestä, maksaa, niin perusteita on enää sitä muuksi muuttaa?
Karjalan palautus
15
571
Vastaukset
- Reaalipolitiikka
luovutusvaatimuksilta.
Sinäkin puhut sotasyyllisistä eli siitä, että Suomi tunnusti sotaan syyllisyytensä. Tuomitut eivät olleet sen paremmin turvassa vankilassa kuin vapaudessakaan, koska yhdeltäkään taholta ei ole osoitettu, että heidän luovuttamistaan olisi vaadittu. Ainoa joka tähän viittaa on valvontakomission puheenjohtahtaja Zhdanov kuiskauspuheenvuoroissa, mutta hänkin varoo visusti dokumnetoimasta asiaan ja saattamasta sitä Stalinin tietoon. Stalinille sotasyyllisyyskysymys ei nimittäin tähäna sti löytyneiden dokumenttien valossa ole näyttänyt mitenkään tärkeältä.
Suomi oli Stalinille pehmeän politiikan kokeilu. Venäläiset olivat ilmeisesti ottaneet tosissaan suomalaisen kansanluonteen, jota he pitivät alkukantaisena. Molotov sanoi useaan otteeseen suomalaisten olevan niin itsepäistä kansaa, että vältytään suuremmilta vahingoilta, kun ei tarpeettomasti ärsytetä kovakalloisia suomalaisia. Ilmeisesti suomalaiset koettiin siellä vähän samanlaiseksi jääräpääjoukoksi kuin roomalaiset kokivat gallialaiset tunnetussa Asterix-sarjakuvassa.- mielestä..
Mielipidepankki kirjoitti:
Sinäkin puhut sotasyyllisistä eli siitä, että Suomi tunnusti sotaan syyllisyytensä. Tuomitut eivät olleet sen paremmin turvassa vankilassa kuin vapaudessakaan, koska yhdeltäkään taholta ei ole osoitettu, että heidän luovuttamistaan olisi vaadittu. Ainoa joka tähän viittaa on valvontakomission puheenjohtahtaja Zhdanov kuiskauspuheenvuoroissa, mutta hänkin varoo visusti dokumnetoimasta asiaan ja saattamasta sitä Stalinin tietoon. Stalinille sotasyyllisyyskysymys ei nimittäin tähäna sti löytyneiden dokumenttien valossa ole näyttänyt mitenkään tärkeältä.
Suomi oli Stalinille pehmeän politiikan kokeilu. Venäläiset olivat ilmeisesti ottaneet tosissaan suomalaisen kansanluonteen, jota he pitivät alkukantaisena. Molotov sanoi useaan otteeseen suomalaisten olevan niin itsepäistä kansaa, että vältytään suuremmilta vahingoilta, kun ei tarpeettomasti ärsytetä kovakalloisia suomalaisia. Ilmeisesti suomalaiset koettiin siellä vähän samanlaiseksi jääräpääjoukoksi kuin roomalaiset kokivat gallialaiset tunnetussa Asterix-sarjakuvassa.Kekkosen epäonnistunutta politiikkaa, kun Suomessa vältyttiin teloituksilta?
Kaikissa muissa sodan hävinneissä maissa teloituksilta ei vältytty. mielestä.. kirjoitti:
Kekkosen epäonnistunutta politiikkaa, kun Suomessa vältyttiin teloituksilta?
Kaikissa muissa sodan hävinneissä maissa teloituksilta ei vältytty.Pitää ensin kysyä, olisiko Suomessa ketään teloitettu, vaikka sotasyyllisyysoikeudenkäyniä ei olisi järjestettykään.
Suomen tilanne poikkesi huomattavasti muista sodan hävinneistä maista. Suomi oli tehnyt erillisrauhan ennen maailmansodan loppumista ja jäänyt ainoana hävinneiden puolella olevana miehittämättä.
Sotarikosten osalta Suomi erosi vieläkin enemmän muista. Suomalaiset eivät syyllistyneet sotarikoksiin eivätkä rotuvainoihin kuin korkeintaan vähäisessä määrin. Poliittinen johtomme ei tällaiseen syyllistynyt laisinkaan. Suomessa ei myöskään ollut Quislingeja tai Petaineja, jotka olisivat toimineet vihollisen kanssa yhteistyössä. Muissa maissa teloitetiin juuri näihin kahteen sorttiin kuuluvia fasistien lisäksi. Jos Saksa olisi ollut Suomessakin miehittäjävalta, meillä olisi ihan surutta teloitettu tällaisen Saksan kanssa yhteistoiminnassa olleita.
NL:n eikä liittoututuneiden taholta vaadittukaan mitään teloituksia. Mahdollisiin sotarikoksiin syyllistyneet olisi voitu ihan hyvin tuomita ja sellaiset tuomiot olisivat silloin kaiketi koskeneet sodanjohtoa esim. venäläisten vankien kohtelun osalta, jos syytä siihen olisi löytynyt.
Epäilemättä sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli rahallisten sotakorvausten ohella poliittinen hinta, sotakorvaus. Sotasyyllisyyden maksussa on vaan se historiallinen erikoisuus, että on epäselvää, olisivatko venäläiset edes huomanneet sellaista vaatia ilman kotimaista avitusta. Välirauhansopimuksen 13 artiklassahan puhuttiin vain sotarikoksiin syyllistyvien tuomitsemista. Se ei käsitellyt mahdollisten sotaan syyllisten tuomitsemista.- istuivat..
Mielipidepankki kirjoitti:
Pitää ensin kysyä, olisiko Suomessa ketään teloitettu, vaikka sotasyyllisyysoikeudenkäyniä ei olisi järjestettykään.
Suomen tilanne poikkesi huomattavasti muista sodan hävinneistä maista. Suomi oli tehnyt erillisrauhan ennen maailmansodan loppumista ja jäänyt ainoana hävinneiden puolella olevana miehittämättä.
Sotarikosten osalta Suomi erosi vieläkin enemmän muista. Suomalaiset eivät syyllistyneet sotarikoksiin eivätkä rotuvainoihin kuin korkeintaan vähäisessä määrin. Poliittinen johtomme ei tällaiseen syyllistynyt laisinkaan. Suomessa ei myöskään ollut Quislingeja tai Petaineja, jotka olisivat toimineet vihollisen kanssa yhteistyössä. Muissa maissa teloitetiin juuri näihin kahteen sorttiin kuuluvia fasistien lisäksi. Jos Saksa olisi ollut Suomessakin miehittäjävalta, meillä olisi ihan surutta teloitettu tällaisen Saksan kanssa yhteistoiminnassa olleita.
NL:n eikä liittoututuneiden taholta vaadittukaan mitään teloituksia. Mahdollisiin sotarikoksiin syyllistyneet olisi voitu ihan hyvin tuomita ja sellaiset tuomiot olisivat silloin kaiketi koskeneet sodanjohtoa esim. venäläisten vankien kohtelun osalta, jos syytä siihen olisi löytynyt.
Epäilemättä sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli rahallisten sotakorvausten ohella poliittinen hinta, sotakorvaus. Sotasyyllisyyden maksussa on vaan se historiallinen erikoisuus, että on epäselvää, olisivatko venäläiset edes huomanneet sellaista vaatia ilman kotimaista avitusta. Välirauhansopimuksen 13 artiklassahan puhuttiin vain sotarikoksiin syyllistyvien tuomitsemista. Se ei käsitellyt mahdollisten sotaan syyllisten tuomitsemista.sotasyyllisyystuomioita, Kekkosta niistä tuomioista?
istuivat.. kirjoitti:
sotasyyllisyystuomioita, Kekkosta niistä tuomioista?
Itse oikeudenkäynnissä ja ennen sitä sotasyyllisyyslakia säädettäessä vedettiin puolustuksen taholta esille myös Kekkosen ja Paasikiven sodanaikaisia lausuntoja. Kyllä tämä kai merkitsee syyttävän sormen nostamista näitä kahta kohtaan. Jälkikäteisarviosta en ole aivan varma, mutta muistelisin Edwin Linkomiehen suhtautuneen pisteliäästi Kekkoseen muistelmissaan tässä suhteessa.
Tanneriin taas eräässä mielessä henkilöityi Honka-liittoon johtanut ja päättynyt Kekkosen poliittinen vastustus. Mikä paino sotasyyllisyyskysymyksillä tässä on ollut, on vaikea sanoa. Tanner kuten eivät muutkaan tuomitut pyrkineet esiintymään minään marttyyreinä, vaan mielsivät itsekin sotapalvelunsa isänmaan puolesta jatkuvan tällä tavalla. Ryti kai tämän ihan suoraan sanoikin, että linnassa tai vankilassa, isänmaata palvellen.- kohdalleen
Mielipidepankki kirjoitti:
Itse oikeudenkäynnissä ja ennen sitä sotasyyllisyyslakia säädettäessä vedettiin puolustuksen taholta esille myös Kekkosen ja Paasikiven sodanaikaisia lausuntoja. Kyllä tämä kai merkitsee syyttävän sormen nostamista näitä kahta kohtaan. Jälkikäteisarviosta en ole aivan varma, mutta muistelisin Edwin Linkomiehen suhtautuneen pisteliäästi Kekkoseen muistelmissaan tässä suhteessa.
Tanneriin taas eräässä mielessä henkilöityi Honka-liittoon johtanut ja päättynyt Kekkosen poliittinen vastustus. Mikä paino sotasyyllisyyskysymyksillä tässä on ollut, on vaikea sanoa. Tanner kuten eivät muutkaan tuomitut pyrkineet esiintymään minään marttyyreinä, vaan mielsivät itsekin sotapalvelunsa isänmaan puolesta jatkuvan tällä tavalla. Ryti kai tämän ihan suoraan sanoikin, että linnassa tai vankilassa, isänmaata palvellen.Kekkosen poliittisista vaistoista ehkä herkin oli taju konfliktien eskaloitumismahdollisuuksista. Koko hänen pitkän uransa kliimaksiksi muodostunut ETY-kokous tavallaan kiteytty tämän erikoistaidon. Mutta uran varrelta voidaan hyvinkin nähdä miten menestyminen perustui nimenomaan kyvylle hallita ja manipuloida esiintyviä ristiriitoja ja konflikteja. Kansan suuren enemmistön Kekkoselle lahjoittama luottamus myös perustui tuollaiseen päivänpoliittisista asioista omalle tasolleen nousseeseen ohjailevan isänhahmon habitukseen.
Kyseessä oli kuitenkin todellinen kyky, ei mikään imago. Kekkonen käytti ulkopoliittista hallintaansa, suvereniteettiaan valttianaan, sisäpoliittisena panoksena, jolla vuorineuvoksia suoranaisesti uhattiin ja saatiin nämä hyväksymään Kekkosen birmarckilainen sosiaalipoliittinen linja. Suomea kehitettiin reippaasti manaten esimerkkivaltioksi Ruotsi -- ja tämä on se kokonaiskuva, konteksti, johon esim. liian rajun kaupungistumisen kylkeen liittynyt talouspakolaisuus Ruotsiin kuuluu.
Esimerkkinä varsinaisista konfliktinhallintanerokkuudesta olkoon ns. noottikriisi. Siinä Kekkosen ja N-liiton johdon intressit lyötiin yhteen tavalla, joka osoittautui kaikille loistavaksi voitoksi. N-liiton Suomelle lähettämä nootti toimi suurvaltapolitiikassa Berliinin kriisissä niin sanotusti negatiivisena eskalaatioaskeleena, ja samalla hoidettiin homma kotomaassa niin että tannerilais- ja oikeistopiirien katkeran pelkurimaisen marionettipolitiikan hyväksikäyttämä pöllämystynyt Honka luopui ehdokkuudestaan. -- Tällainen on todellista poliittista taitoa, vaistonvaraisesti tehtyjä etulyöntejä, joilla estetään tehokkaasti varsinaisten tuhoisien konfliktien syveneminen.
Vastaavanlaista vaistoa voidaan nähdä myös Kekkosen otteissa sotasyyllisyysasiassa. Tästä näkökulmasta ei ole mitään mieltä esittää sellaisia kysymyksiä kuin kuka teki aloitteita mistäkin yksittäisestä aktivaatiosta, vaan pitää kysyä mikä aloite mahdollisti asioiden kulun parhaan hallinnan. Samaten ei ole mitään järkeä spekuloida sillä mitkä psykologiset motiivit selittäisivät esim. Kekkosen suuren aktiivisuuden asian hoitelemisessa. Tällaisia kyselevät nyt vieläpä tyypit, joille psykologian alkeetkin ovat hepreaa. Vielä vähemmän on tällaisten tyyppien typerille tulkintatarpeille pohjautuvien toiminnallisten mielikuvatodellisuuksien varassa syytä lähteä harjoittamaan historiallisia jossitteluja siitä mitä olisi tapahtunut jos ja jos ja jos... Historia ei ole kontrafaktuaalinen tiede.
Kyseessä oli selvä konfliktitilanne, ja Kekkonen reagoi hyvin tyypillisellä kekkosmaisella tavalla. Jos aktiivisuudesta kysymyksiä esitetään, niiden tulisi olla muotoa: mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, ellei Kekkonen olisi ottanut asiaa aktiivisesti haltuunsa, vaan paineet olisi ensin päästetty kasvamaan ja konflikti eskaloitumaan hallinnan mahdollisuuksien ulkopuolelle. Tällaista nimittäin oli tapahtumassa, ja silloin olisi voinut sattua mitä tahansa -- eikä sillä mitä olisi seurannut välttämättä olisi enää mitään järjellistä selitystä. Ihminen ei nimittäin historiallisena olentonakaan käyttäydy välttämättä järkevästi, vaan historian yksi opetus on nimenomaan se, että järjettömyyksille ja hirvittävyyksille löytyy tietynlaisissa tilanteissa tilaus.
Liian syvälle eskaloituneet konfliktit ovat sellaisia tilauksia -- siksi nimenomaan Kekkosen vaistoilla ja kyvyillä varustettuja poliitikkoja maailmassa tarvitaan. Valitettavasti vain hänen erikoislaatuisen lahjakkuutensa täysin tajuavat konfliktintutkijat ja intellektuellit eivät voi kieltää kaikenlaisia hannurautkallioita ja lasselehtisiä hämmentelemästä omia vähäjärkisiä spekulatiivisia taikinoitaan.
- allegro
Vanhanen perusteli kantaansa Karjalan palauttamisvaatimusten suhteen kertoen oman sukunsa asuinpaikan, Karjalan kannaksen, olleen 13 kertaa milloin Ruotsia, Suomea tai Venäjää. Hänen mielestään se riittää. Nykyinen raja on aivan hyvä ja pitää vain varmistaa sen pysyminen nykyisellä paikallaan.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä pidettiin hiljakkoin seminaari Säätytalolla parhain asiantuntijavoimin.
Lehtisen&Rautkallion uudet tulkinnat osoitettiin heppoisiksi. Harvoin on nähnyt yliopistomiesten heittäytyvän niin purevaan kritiikkiin kuin kyseistä uutta sosialidemokraattista historiakirjoitusta arvostellessaan.
Video tilaisuudesta löytyy täältä:
http://www.yle.fi/yle24/videosali/Olen nähnyt tuon taltioidun ohjelman. Ainakaan siinä ei esitetty erityisen purevaa kritiikkiä juuri muiden suusta kuin Juri Derjabinin. Päinvastoin esim. Martti Häikiö totesi sen kysymyksen olevan edelleen auki, painostiko Stalin ja Moskova Suomea sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin.
Voisitko mainita, missäkohdin Rautkallion-Lehtisen kirjassa esitetyt kannat oikein tyrmättiin. Itse ole lukenut kyseisen kirjan eikä siinä itse asiassa oteta kovin vahvoja kantoja minkään tulkinnan puolesta, vaan esitellään lähinnä kerättyä materiaalia ja esitetään sen pohjalta avoimeksi jääneitä kysymyksiä.
Olennaisin avoin kysymys koskee sitä, kuka oli aloitteellinen sotasyyllisyyskysymyksessä. Oliko se Stalin, Zhdanov, britit, Kekkonen vai kotikommunistit? Kuka oli aloitteellinen syytettyjen piirin suhteen? Kuka vaati lopulta kovempia tuomioita kuin mitä tuomioistuin oli valmis langettamaan? Tutkijoiden sanoma asiassa on se, että ei löytynyt dokumentteja sen puolesta, että Stalin ja NL:n hallitus olisi tällaisia asioita vaatinut.- pariinkin kertaan
Mielipidepankki kirjoitti:
Olen nähnyt tuon taltioidun ohjelman. Ainakaan siinä ei esitetty erityisen purevaa kritiikkiä juuri muiden suusta kuin Juri Derjabinin. Päinvastoin esim. Martti Häikiö totesi sen kysymyksen olevan edelleen auki, painostiko Stalin ja Moskova Suomea sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin.
Voisitko mainita, missäkohdin Rautkallion-Lehtisen kirjassa esitetyt kannat oikein tyrmättiin. Itse ole lukenut kyseisen kirjan eikä siinä itse asiassa oteta kovin vahvoja kantoja minkään tulkinnan puolesta, vaan esitellään lähinnä kerättyä materiaalia ja esitetään sen pohjalta avoimeksi jääneitä kysymyksiä.
Olennaisin avoin kysymys koskee sitä, kuka oli aloitteellinen sotasyyllisyyskysymyksessä. Oliko se Stalin, Zhdanov, britit, Kekkonen vai kotikommunistit? Kuka oli aloitteellinen syytettyjen piirin suhteen? Kuka vaati lopulta kovempia tuomioita kuin mitä tuomioistuin oli valmis langettamaan? Tutkijoiden sanoma asiassa on se, että ei löytynyt dokumentteja sen puolesta, että Stalin ja NL:n hallitus olisi tällaisia asioita vaatinut.Yliopistomiehet eivät veetuile niin suoraan kuin keris. Katseleppa videota "sillä silmällä" niin ymmärrät.
- tajuttomuus
Olennaista olisi, ettei historian harrastelussa sorruttaisi kontekstittomiin tulkintoihin. Hitler ei ollut kaiken pahan alku, siis historiallisesti katsoen. Hitler oli sairaan kansakunnan sairauden oire. Jos tämä sairaus olisi levinnyt kuten se tahtoi levitä, olisivat syyllisiä lopulta olleet ne jotka eivät suostuneet bakteerinkantajiksi. 30-luvulla ne olivatkin syyllisiä. Kelkat pantiin liikkeelle siellä, myöhemmin oli kysymys enää siitä keitä kelkkaan istutettiin. Kontekstit luodaan suurissa, koko kansakuntaa koskettavissa tunnoissa, niitä eivät luo poliittiset toimijat. Ei Hitler, ei edes Kekkonen, vaikka niin saatanan paholaismainen olikin.
Jos Saksa ja Suomi olisivat voittaneet, kokonaan toiset miehet olisivat joutuneet jälkipyykin ja -selvittelyjen tulilinjalle. Tätä jälkipyykkiä pestään yhä, ja sehän on siinä mielessä kiitollista tavaraa, etteivät paidat enää ole kenenkään käytössä. Itse historiallinen konteksti, siis liha ja veri, ovat näistä räteistä ajat sitten haihtuneet. Nyt pikkumiehet, sellaiset kuin Hannu Rautkallio ja Lasse Lehtinen, puristelelevat kuin ahdistuneet kollit historian finnejä. Historian kontekstia luovia aputieteitä, antropologiaa, sosiologiaa, psykologiaa tai taloutta he eivät edes tunne tarvitsevansa, heille riittää se että he kaivelevat esiin sitä mikä heidän suttuisissa mielissään näyttää hyvältä tai pahalta. Moralismi on valloittanut historian. Ja koska meissä jokaisessa asuu pieni kurkistelija, katso-tyyppinen roskajournalistinen historiankirjoitus saa kukoistaa.
Hienojen nimikkeiden ja ylevien tunnusten alla rautkalliomaista historiankirjoitusta harrastetaan. Ah, demokratia, ah vapaus, ah totuus. Terveet ja tieteellisesti ainoat mahdolliset lähtökohdat unohdetaan. Historian tehtävä on tehdä ymmärettäväksi mitä tapahtui. Tämä ymmärrys on mahdollista ainoastaan kokonaisuuksien puitteissa - siksi kontekstit täytyisi aina hahmottaa. Suomalainen kansaluonne on legitiimi konteksti, suomalaisen yhteiskunnan sosiologinen ominaislaatu jykkine perusvastakohtaisuuksineen on legitiimi konteksti, suomalaisen yhteiskunnan valtava muutos yhtenäiskulttuurista pluralistiseksi keskustelukulttuuriksi on erittäin merkittävä konteksti, maan muuttuminen agraariyhteiskunnasta kaupungistuneeksi teknologiayhteiskunnaksi on suorastaan maailmanennätyskonteksti -- ja Kekkosen rooli toimii vain suhteutettuna näihin taustoihin. Kun joku alkaa harrastaa historiaa lähtökohtanaan todistustarve Kekkosen pirullisuudelle ja pahuudelle,
niin hohhoijaa.- jälleen kerran?
Anneli Jäätteenmäki torjui Suomen epämääräiseen koalitiokelkkaan joutumisen ehkä paremminkin naisen vaistolla kuin siihen liittyvän vaaran tiedostaen. Pääasia, että jarrut saatiin ajoissa päälle.
**********************************************
Irakin sota saattaa jäädä vasta alkusoitoksi
Tässä mielellään erehtyisi. Mutta alkaa olla vahvoja perusteita sille, että päättyvän vuoden tärkein kansainvälisen politiikan tapahtuma nähtiin juhannusaattona. Silloin Iranin johtoon valittiin mies nimeltä Mahmud Ahmadinejad. Yhä useammat löytävät noille presidentinvaaleille vertailukohdan vuodesta 1933, jolloin Saksassa valtaan pääsi Adolf Hitler.
Tällainen vertailu on tietysti aina väärin. Asiat eivät toistu samanlaisina eri ajassa ja paikassa. Mutta se auttaa silti suhteuttamaan sitä, mistä saattaa olla kysymys. Ahmadinejad otti virkansa vastaan elokuussa. Nyt eletään joulukuuta, ja viikko viikolta mies on nostanut profiiliaan kilpailussa maailman vaarallisimman johtajan tittelistä.
Viime vuodet on jo kyllästymiseen asti sälytetty Yhdysvaltain johtajan George W. Bushin niskaan syytä asioista, jotka ovat tavalla tai toisella menneet pieleen. Ikävä kyllä siitä ei voi välttyä nytkään. Ahmadinejadin kaltaisen fanaatikon nousu valtaan selittyy parhaiten Yhdysvaltain aloittamasta Irakin sodasta, jonka virheen jättimäisyys tuskin vieläkään on kunnolla paljastunut. Se on saanut liikkeelle asioita, joita on äärimmäisen vaikea kääntää takaisin.
Yksi näistä on se, että Irakin sisäpolitiikka näyttää viime viikon vaalien jäljiltä päätyvän hyvin vahvasti Iranin käsiin. Nyt noudatetaan demokratiaa, jolloin hyvin uskonnollismieliset shiiapuolueet ovat voittamassa vaalit ja odottelevat seuraavaksi ohjeita uskonveljiltään Teheranista.
Yhdysvallat on siis auttamassa Irakin päätymistä arkkivihollisensa Iranin vasallivaltioksi. Tämä on kyllin omituista jo sinänsä, mutta vielä oudompaa on luvassa.
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfml?o=174 Jonkun on kuitenkin kerättävä ja koottava myös se tieto, mikä on löydettävissä eri lähteistä. Tällaista aikalaistiedon keräämistähän joku on puolustellut esim. siinä, kun Juhani Suomi kirjoittaa Kekkosesta sen, minkä Kekkonen kertoi istestään ja ajastaan. Ei siinäkään mitään kontekstia ollut.
Kun historian palapeliä rakennetaan, paloja voi jossain vaiheessa olla niin paljon, ettei olennaisesti enempää (lisäarvoa) ole löydettävissä ja joku voi alkaa sijoittaa noita palasia erilaisiin konteksteihin. Tässä Rautkallion-Lehtisen kirjassa sen paremmin kuin aiemmissakaan aihetta käsitelleissä kirjoissa ei ole löydetty mitään suurempaa kontekstia. Tuskin historiankirjoitusta voi silti kontekstin puutteen takia kokonaan tyrmätä. Ja onhan kai näillä ollut jonkinlaista yritystä asettaa Kekkosen toiminta johonkin kontekstiin. Se konteksti on silloin kai luonteeltaan vähän sosiaalipsykologinen eli yhden ihmisen suuri vallanhalu keinoja kaihtamatta. Joku toinen taas asettaa Kekkosen toiminnan kontekstiin, missä isänmaata pelastettiin katkaisemalla vaikka tarpeettomia jäseniä ruumiista kunhan itsenäisyys säilyi.
Kaupungisyumiskehityksen kontekstiin en ole huomannut vielä kenenkään sotasyyllisyyskysymystä asettaneen.- virheet
Mielipidepankki kirjoitti:
Jonkun on kuitenkin kerättävä ja koottava myös se tieto, mikä on löydettävissä eri lähteistä. Tällaista aikalaistiedon keräämistähän joku on puolustellut esim. siinä, kun Juhani Suomi kirjoittaa Kekkosesta sen, minkä Kekkonen kertoi istestään ja ajastaan. Ei siinäkään mitään kontekstia ollut.
Kun historian palapeliä rakennetaan, paloja voi jossain vaiheessa olla niin paljon, ettei olennaisesti enempää (lisäarvoa) ole löydettävissä ja joku voi alkaa sijoittaa noita palasia erilaisiin konteksteihin. Tässä Rautkallion-Lehtisen kirjassa sen paremmin kuin aiemmissakaan aihetta käsitelleissä kirjoissa ei ole löydetty mitään suurempaa kontekstia. Tuskin historiankirjoitusta voi silti kontekstin puutteen takia kokonaan tyrmätä. Ja onhan kai näillä ollut jonkinlaista yritystä asettaa Kekkosen toiminta johonkin kontekstiin. Se konteksti on silloin kai luonteeltaan vähän sosiaalipsykologinen eli yhden ihmisen suuri vallanhalu keinoja kaihtamatta. Joku toinen taas asettaa Kekkosen toiminnan kontekstiin, missä isänmaata pelastettiin katkaisemalla vaikka tarpeettomia jäseniä ruumiista kunhan itsenäisyys säilyi.
Kaupungisyumiskehityksen kontekstiin en ole huomannut vielä kenenkään sotasyyllisyyskysymystä asettaneen.Juhani Suomen anti historiankirjoitukselle on nimenomaan siinä että sisäistynyt ote voi taata tietyn kontekstin tallentumisen. Hänen tehtävänsä ei ole konekirjoittaa arkistomateriaalia puhtaaksi, vaan suorittaa valintaa Kekkosen silmälasien läpi.
>> Kun historian palapeliä rakennetaan, paloja voi jossain vaiheessa olla niin paljon, ettei olennaisesti enempää (lisäarvoa) ole löydettävissä ja joku voi alkaa sijoittaa noita palasia erilaisiin konteksteihin.
Tässä olet tiedonfilosofisesti perusteellisesti harhassa. Kysymys koherenttisen kokonaiskuvan ja dokumentaation pitävyyden keskinäissuhteesta elää historiankirjoituksessa motiivien tasolla. Kuten kauniisti on sanottu, historian tehtävä on auttaa ymmärtämään miksi tapahtui kuten tapahtui. Tätä ymmärrystä ei saavuteta atomistisesta lähtökohdasta, vaan suhteuttamalla jatkuvasti koherenssia korrespondenssiin. Mutta jos ymmärrykseen ei edes pyritä, voidaan tapahtumisen määrättömästä monenkirjavuudesta poimia yksittäisiä todistuskappaleita vaikka minkälaisiin tarpeisiin. Jopa niin alhaisiin tarpeisiin, joita herroilla Rautkallio ja Lehtinen on.
- Karjala takaisin?
Karjalasta evakkoon lähteneet saivat valtiolta täyden korvauksen rajan taakse jääneestä maaomaisuudestaan. Vastaavat maapalstat muualta Suomesta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1761715
- 108977
- 87834
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa19663- 51655
ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann41557Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..45508Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m164503Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä
Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;191453- 26439