Kirjailijan titteliä itsestään käyttävä Katri Manninen esittelee itseään Hesarin viikkoliitteessä huulet kiiltäen tonttupuvussa ja käyrä sauva kädessään ja ilmeestä päätellen voisi kuvitella, että hän omistaa Euroopan.
Ainakin Saksan, kiitos FC Venus -käsikirjoituksen.
Euroopanomistamiselkeet oli nähtävissä jo Arto Nybergin ohjelmassa, missä hän myös kävi kehumasssa itseään.
Viikkoliitteessä toimittaja ihmetteli K. Mannisen nettisivujen kaiken kattavaa K. Mannis-infoa ja taisi koko jutun sävy olla K. Manniselle epämieluinen, sillä jo lehden ilmestymispäivänä oli blogista http://www.kirjailijaelamaa.net/ luettavissa tiukka selvitys haastattelun teosta, esim. siitä, että aloite tuli TOIMITTAJALTA, ei K. Manniselta. Ei tainnut olla hyvä juttu K. Mannisen mielestä, kun melkein joka kohta piti selittää uudestaan.
Ei ole kovin kauan tämäkään laihdutusexpertti julkisuudessa gloriaa itselleen kärkkynyt, mutta jo nyt alkaa kyllästyttää.
Uusi linssilude syntynyt
21
5389
Vastaukset
- chsh22
Minulle jäi jutusta vaikutelma että Manninen olisi ottanut itse yhteyttä toimittajaan, joten hyvä että täsmensi. Kai toistakymmentä kirjaa kirjoittanutta voidaan jo kutsua kirjailijaksi? Entä mitä ihmeellistä siinä on, jos kirjailija antaa haastatteluja kirjan ilmestymisen ja käsikirjoittaja elokuvan ilmestymisen yhteydessä? Itse miellän linssiluteeksi henkilöt, jotka tunkevat julkisuuteen ilman mitään muuta syytä kuin julkisuuden.
- ei luteita, kiitos
Itselleni jäi tästä jutusta se vaikutelma, että jo ennestään narsismiin taipuvainen tekstinvääntäjä oli nyt päättänyt ryhtyä hunajapupuksi.
Oli tosi ällöttävä poseeraus ja kirjallista arvoahan Mannisen teksteillä ei ole.
- elisant
Kuluneen syksyn aikana palstalla käytiin kiivasta keskustelua Anja Kauranen/Snellmanista, joka on yleisesti leimattu julkisuuskipeäksi aktiivisen mediaesiintymisensä ansiosta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000071&posting=22000000010864720
Nyt sama keskustelu näyttää viriävän Katri Mannisen kohdalla. Ilmeisesti suomalainen lukija ei tunnu ymmärtävän, että julkisuus on yksi tehokas tapa myydä kirjoja. Tällä ei ole mitään tekemistä sydämen sivistyksen tai kirjallisten ansioiden kanssa, vaan kyse on puhtaasti mainonnasta ja markkinoinnista.
Sanotaan, ettei sellaista asiaa olekaan kuin huono julkisuus. Pääasia on, että esiintyy mediassa ja kiinnittää ihmisten huomion. Tämä poikkeuksetta nostaa kirjojen myyntiä ja toimii kirjailijalle myös olennaisena työkaluna pysyä ihmisten mielissä. Jos kirjoja ei myydä, jos kukaan ei muista kirjailijaa, on kirjailija hyvin nopeasti unohdettu ja työtön. Valitettava, mutta raadollinen tosiasia.
Harvempi kirjailija myy kirjoja pelkillä kirjallisilla ansioillaan. Tällaisiakin toki löytyy niin Suomesta kuin ulkomailta, mutta jonkinlaista mainontaa ja markkinointia kustannusyhtiöt silti heidänkin kohdallaan tekevät. Pelkän vakiintuneen ja uskollisen lukijakunnan avulla ei tulosta tehdä. Ja kyllä kirjailijatkin haluavat valloittaa uusia lukijoita ja tehdä omia tekstejään tutuksi myös heille.
Siitä, millä tavalla julkisuutta sitten käyttää voidaan toki keskustella paljonkin, ja puhua siitä mikä on "oikein" ja "väärin". Julkisuus on aina kaksiteräinen miekka. Toisia lööpeissä esiintyvät henkilöt ärsyttävät ja toiset lukevat kaiken minkä käsiinsä saavat. Sitä, onko oleellista esiintyä kaikissa maailman kissanristiäisissä tai hyväntekeväisyystempauksissa, voidaan puida vaikka tuomiopäivään saakka. Julkisuudessa esiintyvä henkilö käyttää tätä keinoa kuitenkin itselleen parhaalla mahdollisella tavalla. Kukaan ei pakota lukemaan lööppejä tai viikkolehtien juoruja, kukaan ei pakota ostamaan. Valinnan tekee kuitenkin lopussa kuluttaja, jolla on aina valinnan mahdollisuus.- varoittaja
antaa Mannisen kerätä itselleen julkisuutta puputyttö-kuvilla ja kapealla vyötäröllään niin paljon kuin haluaa. Hänellä lykästää varmaan yhtä hyvin kuin Tommy Tabermannilla, joka on mieskirjailijoistamme kaikista pahin linssilude. Tommy saa kirjojaan hyvin myytyä, vaikka niiden sisältö on vanhan kertausta 70-luvulta.
Mannisen kannattaisi kuitenkin muistaa, että linssiluteena oleminen ja besserwisserin leikkiminen voi kostautua. Esimerkiksi Timo T. A. Mikkonen on Suomen vihatuin toimittaja, hän oli jo uransa alkuvaiheissa mahtipontinen linssilude, joka luulee olevansa ainoa, joka tietää mistään mitään. Vaikka T. Mikkonen on ollut pois kaikkein näkyvimmästä julkisuudesta muutamia vuosia, niin vanha leima otsasta ei ole poistunut.
Samoin Laila Hirvisaari on auttamatta leimautunut roskakirjallisuuden tekijäksi, sitä leimaa ei otsasta pyyhitä millään, vaikka ämmä tekisi sata tieteellistä ei-populistista tutkimusta. - k. Mukka
varoittaja kirjoitti:
antaa Mannisen kerätä itselleen julkisuutta puputyttö-kuvilla ja kapealla vyötäröllään niin paljon kuin haluaa. Hänellä lykästää varmaan yhtä hyvin kuin Tommy Tabermannilla, joka on mieskirjailijoistamme kaikista pahin linssilude. Tommy saa kirjojaan hyvin myytyä, vaikka niiden sisältö on vanhan kertausta 70-luvulta.
Mannisen kannattaisi kuitenkin muistaa, että linssiluteena oleminen ja besserwisserin leikkiminen voi kostautua. Esimerkiksi Timo T. A. Mikkonen on Suomen vihatuin toimittaja, hän oli jo uransa alkuvaiheissa mahtipontinen linssilude, joka luulee olevansa ainoa, joka tietää mistään mitään. Vaikka T. Mikkonen on ollut pois kaikkein näkyvimmästä julkisuudesta muutamia vuosia, niin vanha leima otsasta ei ole poistunut.
Samoin Laila Hirvisaari on auttamatta leimautunut roskakirjallisuuden tekijäksi, sitä leimaa ei otsasta pyyhitä millään, vaikka ämmä tekisi sata tieteellistä ei-populistista tutkimusta.mukka kun aikoinaan sanaa pukkas. siihen kasvo kukka.
- tauno palo
k. Mukka kirjoitti:
mukka kun aikoinaan sanaa pukkas. siihen kasvo kukka.
kuvan kaunis vyötärö. ansas kun ääneen kajahtaa.
- qummamuzzi
Selitäpä vielä minulle, kuinka kirjalija VOI olla työtön?
Minun maailmankäsitykseni mukaan kirjoittaja - siis menestysteosten suoltaja tai esim. toimittaja - voi olla työtön, kirjailija ei koskaan, eikä edes eläkkeellä.
Esimerkikkinä kirjailijan koko elämäniän kestävästä työllisyydestä mainitsen tässä vain Bo Carpelanin (ikä 77 vuotta). - elisant
qummamuzzi kirjoitti:
Selitäpä vielä minulle, kuinka kirjalija VOI olla työtön?
Minun maailmankäsitykseni mukaan kirjoittaja - siis menestysteosten suoltaja tai esim. toimittaja - voi olla työtön, kirjailija ei koskaan, eikä edes eläkkeellä.
Esimerkikkinä kirjailijan koko elämäniän kestävästä työllisyydestä mainitsen tässä vain Bo Carpelanin (ikä 77 vuotta).Kysymyksen ydin lienee siinä, voiko taiteilija, esim. kirjailija, koskaan olla "työtön"? Jos hän ei löydä tuotoksilleen kysyntää, onko hän edes kirjailija?
Kirjailija ilman tuottavaa toimintaa mielletään työttömäksi. Esim. työvoimatoimisto tarjoaa "työttömälle" kirjailijalle korvaavaa työtä. Tämän mukaan kirjailijan voi laskea työttömäksi.
Pähkinänkuoressa asian voi ilmaista seuraavasti... Taiteilijan, jopa kirjailijan, on maksettava laskunsa ja opintolainansa. Tämä on yhteiskunnan edessä jokaisen aikuisen pakko, jollei halua menettää luottotietojaan. Ja kirjojen myynnissä auttaa mainonta ja markkinointi. Mainostetaan niitä Bo Carpelaninkin kirjoja, ja media kertoo laveasti kuinka hän on voittanut palkintoja. Mainontaa tämäkin. Oli siitä maksettu tai ei. - hutuman
Et lähtenyt sitten ratsupoliisiksi sinne nigeriaan?
- qummamuzzi
Katri Manninen, kuten äitinsäkin Kirsti Manninen (Enni Mustonen), on kirjoittaja mutta ei kirjailija, joten hänen bloginsa otsikko on harhaanjohtava.
- elisant
"Kirjailija" tittelinä herättää ihmisissä aina tiettyjä mielikuvia. Kuka saa kutsua itseään kirjailijaksi?
Yhtenä kriteerinä pidetään sitä, että on kirjailijaliiton jäsen, mutta entäpä ne kirjailijat, jotka eivät liittoon kuulu tai ovat siitä eronneet? Ovatko he "vähemmän" kirjailijoita kuin liitossa olevat? Toisena kriteerinä on pidetty, että kirjailijan teosta on arvioitu Helsingin Sanomissa. Kolmas kriteeri on, että kirjailijan teoksen arvostelu tai hänen artikkelinsa/novellinsa tai runonsa on julkaistu Parnassossa. Näiden kriteerien mukaan kyseinen ammattikunta jäisi sangen suppeaksi.
Katri Manninen on julkaissut niin monta kirjaa, että kyllä hän on ansainnut nimittää itseään kirjailijaksi. Kirjoittaja mielletään kuitenkin lähinnä pöytälaatikkoon kirjoittavaksi henkilöksi. - qummamuzzi
elisant kirjoitti:
"Kirjailija" tittelinä herättää ihmisissä aina tiettyjä mielikuvia. Kuka saa kutsua itseään kirjailijaksi?
Yhtenä kriteerinä pidetään sitä, että on kirjailijaliiton jäsen, mutta entäpä ne kirjailijat, jotka eivät liittoon kuulu tai ovat siitä eronneet? Ovatko he "vähemmän" kirjailijoita kuin liitossa olevat? Toisena kriteerinä on pidetty, että kirjailijan teosta on arvioitu Helsingin Sanomissa. Kolmas kriteeri on, että kirjailijan teoksen arvostelu tai hänen artikkelinsa/novellinsa tai runonsa on julkaistu Parnassossa. Näiden kriteerien mukaan kyseinen ammattikunta jäisi sangen suppeaksi.
Katri Manninen on julkaissut niin monta kirjaa, että kyllä hän on ansainnut nimittää itseään kirjailijaksi. Kirjoittaja mielletään kuitenkin lähinnä pöytälaatikkoon kirjoittavaksi henkilöksi.Kirjailijan rajana - ja liiton jäsenyteen oikeuttavana - pidetään Suomessa kahta julkaistua teosta.
Oman rajanvetoni on täysin individualistinen, koska en edusta tällä palstalla kuin itseäni.
Minun mielestäni, mikä tahansa julkaisu ei ole kirja eikä kuka tahansa kirjoittaja kirjailija. Kirjailijan merkitys ei ole myöskään suoraan verrannollinen hänen teostense myyntilukuihin. Siitähän seuraisi että Kauranen, Manninen, Hietamies (Laila), Remes, Paasilinna tai Härkönen olisivat automaattisesti hyviä kirjailijoita.
Viime vuonna edesmennyt Hannu Salakka oli esimerkiksi mielestäni sellainen aika hyvä kirjailija, joka ei koskaan saanut osakseen arvostusta tai myyntimenestystä. Myöskään hänen henkilöstään ei tiedetä juuri mitään. Hän ei myöskään ollut julkisesti palkittu kirjailija. En tiedä saiko hän koskaan edes ns. pitkiä apurahoja. Depression ja suomalaisen miehen mielen kuvaajana hän on monen arvostetumman kollegansa tasoinen.
Kirjailija ei ole titeli. Sitä ei voi kukaan toiselle antaa. Kirjailijaksi tullaan elämälle kirjailijalle sopiva elämä ja harjoittamalla kirjoittamisen taitoa pisteeseen, joka puhuttelee muita ihmisiä ja tekee kirjailijan kokemuksista ja tuntemuksista yleispäteviä. - vatsi
qummamuzzi kirjoitti:
Kirjailijan rajana - ja liiton jäsenyteen oikeuttavana - pidetään Suomessa kahta julkaistua teosta.
Oman rajanvetoni on täysin individualistinen, koska en edusta tällä palstalla kuin itseäni.
Minun mielestäni, mikä tahansa julkaisu ei ole kirja eikä kuka tahansa kirjoittaja kirjailija. Kirjailijan merkitys ei ole myöskään suoraan verrannollinen hänen teostense myyntilukuihin. Siitähän seuraisi että Kauranen, Manninen, Hietamies (Laila), Remes, Paasilinna tai Härkönen olisivat automaattisesti hyviä kirjailijoita.
Viime vuonna edesmennyt Hannu Salakka oli esimerkiksi mielestäni sellainen aika hyvä kirjailija, joka ei koskaan saanut osakseen arvostusta tai myyntimenestystä. Myöskään hänen henkilöstään ei tiedetä juuri mitään. Hän ei myöskään ollut julkisesti palkittu kirjailija. En tiedä saiko hän koskaan edes ns. pitkiä apurahoja. Depression ja suomalaisen miehen mielen kuvaajana hän on monen arvostetumman kollegansa tasoinen.
Kirjailija ei ole titeli. Sitä ei voi kukaan toiselle antaa. Kirjailijaksi tullaan elämälle kirjailijalle sopiva elämä ja harjoittamalla kirjoittamisen taitoa pisteeseen, joka puhuttelee muita ihmisiä ja tekee kirjailijan kokemuksista ja tuntemuksista yleispäteviä.Kiinnitä huomiota kielioppiin, eritoten pilkku- ja oikeinkirjoitussääntöihin. Ja yritä välttää tämänkaltaisia latteuksia: "...tekee kirjailijan kokemuksista ja tuntemuksista yleispäteviä." Ne eivät tarkoita mitään.
Puhutaan sitten vasta kirjallisuudesta. - lukija22
elisant kirjoitti:
"Kirjailija" tittelinä herättää ihmisissä aina tiettyjä mielikuvia. Kuka saa kutsua itseään kirjailijaksi?
Yhtenä kriteerinä pidetään sitä, että on kirjailijaliiton jäsen, mutta entäpä ne kirjailijat, jotka eivät liittoon kuulu tai ovat siitä eronneet? Ovatko he "vähemmän" kirjailijoita kuin liitossa olevat? Toisena kriteerinä on pidetty, että kirjailijan teosta on arvioitu Helsingin Sanomissa. Kolmas kriteeri on, että kirjailijan teoksen arvostelu tai hänen artikkelinsa/novellinsa tai runonsa on julkaistu Parnassossa. Näiden kriteerien mukaan kyseinen ammattikunta jäisi sangen suppeaksi.
Katri Manninen on julkaissut niin monta kirjaa, että kyllä hän on ansainnut nimittää itseään kirjailijaksi. Kirjoittaja mielletään kuitenkin lähinnä pöytälaatikkoon kirjoittavaksi henkilöksi.Manninen on kuulunut kirjailijaliittoon, nykyään kuuluu bloginsa mukaan näytelmäkirjailijaliittoon.
- kuoli 2003
qummamuzzi kirjoitti:
Kirjailijan rajana - ja liiton jäsenyteen oikeuttavana - pidetään Suomessa kahta julkaistua teosta.
Oman rajanvetoni on täysin individualistinen, koska en edusta tällä palstalla kuin itseäni.
Minun mielestäni, mikä tahansa julkaisu ei ole kirja eikä kuka tahansa kirjoittaja kirjailija. Kirjailijan merkitys ei ole myöskään suoraan verrannollinen hänen teostense myyntilukuihin. Siitähän seuraisi että Kauranen, Manninen, Hietamies (Laila), Remes, Paasilinna tai Härkönen olisivat automaattisesti hyviä kirjailijoita.
Viime vuonna edesmennyt Hannu Salakka oli esimerkiksi mielestäni sellainen aika hyvä kirjailija, joka ei koskaan saanut osakseen arvostusta tai myyntimenestystä. Myöskään hänen henkilöstään ei tiedetä juuri mitään. Hän ei myöskään ollut julkisesti palkittu kirjailija. En tiedä saiko hän koskaan edes ns. pitkiä apurahoja. Depression ja suomalaisen miehen mielen kuvaajana hän on monen arvostetumman kollegansa tasoinen.
Kirjailija ei ole titeli. Sitä ei voi kukaan toiselle antaa. Kirjailijaksi tullaan elämälle kirjailijalle sopiva elämä ja harjoittamalla kirjoittamisen taitoa pisteeseen, joka puhuttelee muita ihmisiä ja tekee kirjailijan kokemuksista ja tuntemuksista yleispäteviä.Ainakin tämän uutisen mukaan:
12.8.2003
Kirjailija Hannu Salakka kuollut
Kirjailija Hannu Salakka kuoli lauantaina 48-vuotiaana.
Hän oli syntynyt Säämingissä vuonna 1955.
Salakka oli vapaa kirjailija ja hän asui Kangasniemellä.
Hän oli oman polvensa keskeisiä lyyrikoita, ja varsinkin monet hänen luontorunonsa kuuluvat nykylyriikkamme parhaimpiin.
Salakka ehti 25 vuotta kestäneellä urallaan kirjoittaa runojen lisäksi romaaneja ja novellikokoelmia.
Hänen esikoisrunokokoelmansa Muuttolintumaisemaa ilmestyi vuonna 1974 ja esikoisromaaninsa Kesästä kaduille, kaduilta syksyyn vuonna 1988.
Hannu Salakka sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 1982.
- vatsi
näytelmän nimi?
- kirjailijalta
Olen Suomen kirjailijaliiton jäsenenä täysin eri mieltä sinun kanssasi kirjailijan määrittelystä. Kirjailija on kirjailija huolimatta siitä, pidätkö sinä hänen kirjoistaan vai et. Samoin näytelmäkirjailija on näytelmäkirjailija huolimatta siitä, pidätkö hänen näytelmistään vai et.
Katri Manninen on minun ja varmasti myös muidenkin kirjailijaliiton jäsenten mielestä oikea kirjailija. Jokainen, joka on kyennyt saamaan aikaan yhdenkin kirjan, tietää, kuinka valtava työ se on. Kaksi julkaistua (fiktiivistä) teosta on pätevä objektiivinen kriteeri kirjailijalle.
Itse asiassa olen vähän kateellinen Katri Mannniselle hänen rohkeudestaan astua julkisuuteen. Me muut olemme vähän nyhveröitä pelätessämme julkisuuden väistämättä tuomia haittavaikutuksia.- MatiasH-nen
Mitkä ovat Katrin kirjalliset ansiot? Niitä ei ole. Hän ei ole siis kirjailija. Kirjoittaja titteli hänelle sopii.
Painetun tekstin määrä ei ratkaise, vain laatu ratkaisee. Katri Manninen ei ole lukuisista yrityksistään huolimatta päässyt Siuomen Kirjailijaliiton jäseneksi. Liiton kirjallinen lautakunta ei ole pitänyt hänen tekstejään jäsenyyden arvoisena. Kirjailija-titteliä voi mielestäni käyttää vain Suomen Kirjailijaliiton jäsen. - kirjailijaxx
MatiasH-nen kirjoitti:
Mitkä ovat Katrin kirjalliset ansiot? Niitä ei ole. Hän ei ole siis kirjailija. Kirjoittaja titteli hänelle sopii.
Painetun tekstin määrä ei ratkaise, vain laatu ratkaisee. Katri Manninen ei ole lukuisista yrityksistään huolimatta päässyt Siuomen Kirjailijaliiton jäseneksi. Liiton kirjallinen lautakunta ei ole pitänyt hänen tekstejään jäsenyyden arvoisena. Kirjailija-titteliä voi mielestäni käyttää vain Suomen Kirjailijaliiton jäsen.Katri Manninen on ollut Suomen kirjailijaliiton ja Nuortenkirjailijaliiton jäsen, mutta erotettu jäsenmaksun laiminlyönnin takia. Muistaakseni hän pääsi jäseneksi ihan ensi yrittämällä.
- 0 pistettä
ei tosiaan kannata halventaa kirjailijan ammattinimikettä sen enempää kuin mitä katakärkkäiset ja reijomäet jo ovat tehneet.
kerätään katrille kolehti niin että voi ostaa asunnon ulkomailta ja jäädä sinne leikkimään besserwisseriä.- Kirjailijja
Kuka tai mikä? Mikä ihmeen kirjailija? kirjailijaliitto ei edes tunne tapausta. Mikä ihmeen käsikirjoittaja. Onko Salattujen elämien soopaaminen muka käsikirjoittelua. Roskaahan se on. Kaikenlaisia tyhjäntoimittajia maa päällään kantaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1562677
- 1991957
- 711706
- 921638
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91421- 751098
- 811040
- 951019
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.261004Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes191954