Juhla-ajat

Rauhaa ja kiitos

Apt 20:7 ei missään sanota että olisi lepopäivämuutos tapahtunut.
He kokoontuivat ehtoolliselle, eli murtamaan leipää.
Heillä oli tapana kokoontua sapatin jälkeisenä yönä vainojen vuoksi, ja näin kokoukset venyuivät sunnuntain puolelle.

Raamatusta emme voi löytää rivin riviä mitään mistään missä voitaisiin tulkita Jumalan poistaneen lepopäivänsä. Lakikin olisi poissa.
Huom myös esim Matt 24:20 mitä Jeesus puhui
ajasta joka on kuolemansa jälkeen.

Sapattia on vietetty jo 2000 vuotta ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa.
1 Moos 2:1-3.

Raamatullisen viikon 7 päivän vietto väheni 100 luvulta alkaen juutalaisvastaisuuden vuoksi.
He olivat Jumalan kansa.
7.3.321 Keisari Konstantinus suuri yhdisti sapatin auringonjumalan juhlaan, ja määräsi sen lakiasetuksella sunnuntaille, viikon 1 päiväle.
(Súnday= auringon päivä)

Raamatussa ei ole missään asetusta tai sanaakaan joka viittaisi siihen että Jeesuksen ylösnousemuspäivä tulisi asettaa lepopäivän teemaksi.

Arvostan asiassa jokaisen vilpitöntä omaatuntoa enkä esitä vaatimuksia enkä syytöksiä.
Kirkkommekin opettaa että jokainen viettää omantuntonsa mukaisen lepopäivän.

Kerromme kuitenkin mikä saa meidät viettämään Raamatullista viikon 7 päivää.

Jumalan siunausta
Jari Laurila


SAPATIN VIETTO HISTORIASSA JA NYT. VIETON VÄHENEMISEN SYYT.
Aina luomisesta lähtien tähän päivään saakka on sapatin viettäjiä ollut kristittyjen keskuudessa. (1 Moos 2:1-3, Jer 66:22-23)

Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan, ja varoitti tästä etukäteen. (Matt 24:15, Dan 7:25) Myös apostolit puhuivat suuresta luopumuksesta. (Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2)

Poliittisista ja pakanallisista, mutta myös kirkollisista ja sosiaalisista syistä juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa, ja keisari Hadrianus antoi juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen. Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen juutalaisuudesta he kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin auringonlaskun jälkeen, ja kokoukset venyivät usein viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain puolelle.

Rooman kirkko ryhtyi toimiin. Sapatin merkitys alennettiin "Mooseksen käskyksi vain juutalaisille." Jumalan asetus koski ihmiskuntaa, ja sapatin vietto vähenkikin vasta apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Useat kirkkoisät kehittivät erilaisia oppeja, miten sapatin sijaan vietetään auringonjumalan päivää. Auringonpalvonta oli tuolloin pakanaväestön uskonto. (Auringonpäivä= Die Solis (sunnuntai)

Alkukirkko oli tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. He eivät tahtoneet luopua Jumalan käskystä. Osa jäi uskollisiksi, ja osa lankesi poliittisiin ja uskonnollisiin sovitteluihin. Sunnuntai ei ollut lepopäivä silloinkaan, vaan yhteiselle Jumalan palvelukselle pyhitetty päivä. Kristinusko ja pakanallisuus kohtasivat yhteiskunnallisista yms. syistä, ja yhdistyivät tehden sovitteluja tinkien Jumalan antamista asetuksista.

Suuri läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jkr, jolloin Keisari Konstantinus suuri määräsi lailla sunnuntain lepopäiväksi. ("Auringon kunnianarvoiselle päivälle," luki asetuksessa.) Säädettiin sotilaille rukouksetkin, joita sekä auringonpalvojat, että kristityt voisivat käyttää yhteisesti.) Tämän jälkeen katolisissa kirkolliskokouksissa säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Sapatin vuoksi vainottiin monin tavoin kokonaisia perheitä, mm. kidutettiin, ja sapatin vuoksi joutui usein polttoroviolle.

Katolinen kirkko itse vaittää, ja pitää sunnuntaita valtansa ja mahtinsa merkkinä tänään.

Maailmassa on kahdenlaista tapaa numeroida viikonpäivät. Raamatullinen tapa on että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, ja sapatti on lauantai ja viikon seitsemäs päivä. Suomessa siirryttiin 1.1.1973 uuteen viikkojärjestykseen, ja seitsemänneksi päiväksi määrättiin sunnuntai. Tämä käsky annettiin maamme eduskunnan ja hallituksen päätöksellä. Osa almanakoista ehti mukaan vasta seuraavana vuonna. Tällä hetkellä (2005) enää vain Britannia ja Yhdysvallat noudattavat Raamatullista luomisviikon viikkojärjesystä. Nykyinen käsitys lepopäivästä syntyi, kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja yhdessä ryhtyivät ajamaan ajatusta että muutos olisi tapahtunut jo apostolisena aikana. Syyksi mainittiin Kristuksen ylösnousemuksen muistelu apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ajatukselle tukea. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin. (Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20) Korpivaelluksen aikana Jumala erotti sapatin muista päivistä mannaihmeellä. (2 Moos 16:4-5, 14-30. Näin tapahtui 40 vuoden ajan. Opetuslapset viettivät sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Luuk 23:56, Apt 13:42-44, 16:13, 17:2, 18:4)Jeesus ei muuttanut sapattia. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18) Kristityt ovat velvollisia vieläkin noudattamaan lepopäiväkäskyä. (1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12) Alkuseurakunnasta lähtien on sapattia vietetty jokaisella vuosisadalla. Esim. kristitty historioitsija Sozomen kirjoitti vuonna 440 jkr, että hänen aikanaan koko muu maailma vietti sapattia (lauantai) Jumalan käskyn mukaan, ja sunnuntaita valtion käskyn mukaan. Poikkeuksina hän mainitsi Rooman ja Aleksandrian seurakunnat jotka painostivat sunnuntain viettoon. Sapattia viettivät Intian kristityt 200 luvulla, Persian 300 luvulla ja Skotlannin 500 luvulla. Waldolaista osa 1200 luvulla, norjalaisista osa 1400 luvulla, sekä myös osa ruotsalaisista ja suomalaisista talonpojista. Myös eräät luterilaiset papit 1600 luvulla viettivät lauantaisapattia. Jumala itse on asettanut sapatin. (Joh 1:1-3,14, Kol 1:13-17) Sapatti muistuttaa meitä luomisesta, ja on luomisen muistomerkki. (2 Moos 20:8-11, Ps 111:4) Sapatti on Herran päivä. (Ilm 1:10, Jes 58:13) Raamattu kertoo "sortuneiden muurien korjaajista ja maan asutuksen elvytäjästä" ja antaa ohjeita sapatin viettoon. (Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3)

Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten. Ihmisen ja sapatin suhde on siis myönteinen. (Mark 2:27-28) Jumala on rakkaudessaan huolehtinut ihmisen tarpeista lepoon ja Jumalan palvelukseen. Sapatti palvelee ihmistä, ja on ihmiselle siunaukseksi, eikä päivänvastoin. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa erotuksena fariseusten käskyille joista oli tullut taakka. Jeesus halusi palauttaa sapatinviettoon sapatin oikean luonteen ja -hengen.


SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)

Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl. Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.

Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra. Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5) Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.

Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa. Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista. Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7) Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.

Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.

Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioista joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä. Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa käskyä. (Apt 5:29) Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.") Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)

Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi. Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa. Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle. (Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai. Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama. Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)

Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin. Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.

Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra." Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia.


MIKSI LEPOPÄIVÄN (SAPATIN) VIETTO ON TÄRKEÄTÄ?
Lepopäivän vietto perustuu luomiseen ja on siten luomisen muisto. (1 Moos 2:1-3, 2 Moos 20:8-11) Sapatti on myös "merkki" ihmisen ja Jumalan välillä ikuisesti. (2 Moos 31:13-17) Sapattia onkin vietetty kaikkina maailmanaikoina. Käsitys että sapatti oli vain "juutalaisten juhla" ei siten pidä paikkaansa. Sapattia vietettiin jo vuosisatoja ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa.

Ihminen tarvitsee lepopäivän. Levättyään seitsemäntenä päivänä Jumala erotti ja pyhitti lepopäivän ihmiselle jolloin ihmisen lepäisi ja mietiskelisi luomistekoja ja luodut näkisivät Luojan hyvyyden ja rakkaus Luojaan vahvistuisi. Lepopäivä annettiin koko ihmiskunnalle. Jumalan tarkoitus on että ihminen panisi sivuun kaikki omat harrastuksensa, työnsä ja pyrkimyksensä voidakseen vapaammin ajatella ja palvella Jumalaa.

Lepopäivää ei pidä sekoittaa fariseusten arvottomiin ihmiskäskyihin. Jumala on antanut ohjeensa sapatin viettoon: "Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta." (Jes 58:13-14) VKR: "Etkä puhu joutavia", tarkoittaa ettei sapattiin sopimattomista asioista edes puhuta. Ajatuksia ei sapattina tule pitää maallisissa asioissa.

Sapatti on sopiva päivä tavata omaisia ja tehdä evankeliumin työssä hyvää. Vaikka kristitty vaeltaakin Hengessä päivittäin ovat monet työn ja perheiden vuoksi kiireisiä. Ihminen tarvitsee sapatin virkistyäkseen henkisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti. Sapattia vietetään koska se on Jumalan käsky: "Muista pyhittää lepopäiväsi." (2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15) Sapatti vahvistettiin Siinailla, mutta sitä ei silloin tehty tunnetuksi. Sapatti oli Israelin kansalle myös synnistä vapautumisen muisto kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta.

Luomisessa säädetty päivä on edelleen voimassa koska Jumalan lakikin on voimassa.(Jes 66:23, Luuk 16:17) Joka yhtäkin käskyä rikkoo, rikkoo koko lain. Sapatti koetteleekin kuuliaisuutta ja rakkautta (Jaak 2:10-12, 1 Joh 5:3, 1 Joh 2:4) Sapatti viittaa Jumalaan Luojana ja siksi sapatti erottaa oikean Jumalan epäjumalista. Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat sapatin vietollaan olevansa taivaan ja maan Luojan palvelijoita. Näin sapatti pysyy merkkinä ihmisen kuuliaisuudesta ja liitosta Luojansa kanssa ikuisesti. Lepopäiväkäskystä selviää Lain- antajan nimi ja arvo.

Jeesuksen Kristuksen omat sanat kertovat ettei Hän muuttanut sapattia. (Matt 5:17-19) Hän puhui Jerusalemin hävityksestä joka tapahtui vuonna 70 jkr "Rukoilkaa että ette joutuisi pakomatkalle sapattina." (Matt 24:20) Apostoli Johanneskin vietti sapattia (Ilm 1:10)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä (jonka Jumala itse sääti luomisessa ja laissaan) on lauantai. Suomessa muutettiin viikon päiväjärjestystä 1.1.1973 siten että ensimmäisestä päivästä (sunnuntai) tehtiin seitsemäs päivä ihmisasetuksella lainsäädännön keinoin. Monissa maissa lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä.Sapatin muuttamiselle ei ole Raamatullisia perusteita. Siksi sapatin viettäjiä Herralle uskollisia on ollut kaikkina maailman aikoina. Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

jarlau kirjoitti:

Rauhaa ja kiitos

Apt 20:7 ei missään sanota että olisi lepopäivämuutos tapahtunut.
He kokoontuivat ehtoolliselle, eli murtamaan leipää.
Heillä oli tapana kokoontua sapatin jälkeisenä yönä vainojen vuoksi, ja näin kokoukset venyuivät sunnuntain puolelle.

Raamatusta emme voi löytää rivin riviä mitään mistään missä voitaisiin tulkita Jumalan poistaneen lepopäivänsä. Lakikin olisi poissa.
Huom myös esim Matt 24:20 mitä Jeesus puhui
ajasta joka on kuolemansa jälkeen.

Sapattia on vietetty jo 2000 vuotta ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa.
1 Moos 2:1-3.

Raamatullisen viikon 7 päivän vietto väheni 100 luvulta alkaen juutalaisvastaisuuden vuoksi.
He olivat Jumalan kansa.
7.3.321 Keisari Konstantinus suuri yhdisti sapatin auringonjumalan juhlaan, ja määräsi sen lakiasetuksella sunnuntaille, viikon 1 päiväle.
(Súnday= auringon päivä)

Raamatussa ei ole missään asetusta tai sanaakaan joka viittaisi siihen että Jeesuksen ylösnousemuspäivä tulisi asettaa lepopäivän teemaksi.

Arvostan asiassa jokaisen vilpitöntä omaatuntoa enkä esitä vaatimuksia enkä syytöksiä.
Kirkkommekin opettaa että jokainen viettää omantuntonsa mukaisen lepopäivän.

Kerromme kuitenkin mikä saa meidät viettämään Raamatullista viikon 7 päivää.

Jumalan siunausta
Jari Laurila


SAPATIN VIETTO HISTORIASSA JA NYT. VIETON VÄHENEMISEN SYYT.
Aina luomisesta lähtien tähän päivään saakka on sapatin viettäjiä ollut kristittyjen keskuudessa. (1 Moos 2:1-3, Jer 66:22-23)

Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan, ja varoitti tästä etukäteen. (Matt 24:15, Dan 7:25) Myös apostolit puhuivat suuresta luopumuksesta. (Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2)

Poliittisista ja pakanallisista, mutta myös kirkollisista ja sosiaalisista syistä juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa, ja keisari Hadrianus antoi juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen. Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen juutalaisuudesta he kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin auringonlaskun jälkeen, ja kokoukset venyivät usein viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain puolelle.

Rooman kirkko ryhtyi toimiin. Sapatin merkitys alennettiin "Mooseksen käskyksi vain juutalaisille." Jumalan asetus koski ihmiskuntaa, ja sapatin vietto vähenkikin vasta apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Useat kirkkoisät kehittivät erilaisia oppeja, miten sapatin sijaan vietetään auringonjumalan päivää. Auringonpalvonta oli tuolloin pakanaväestön uskonto. (Auringonpäivä= Die Solis (sunnuntai)

Alkukirkko oli tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. He eivät tahtoneet luopua Jumalan käskystä. Osa jäi uskollisiksi, ja osa lankesi poliittisiin ja uskonnollisiin sovitteluihin. Sunnuntai ei ollut lepopäivä silloinkaan, vaan yhteiselle Jumalan palvelukselle pyhitetty päivä. Kristinusko ja pakanallisuus kohtasivat yhteiskunnallisista yms. syistä, ja yhdistyivät tehden sovitteluja tinkien Jumalan antamista asetuksista.

Suuri läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jkr, jolloin Keisari Konstantinus suuri määräsi lailla sunnuntain lepopäiväksi. ("Auringon kunnianarvoiselle päivälle," luki asetuksessa.) Säädettiin sotilaille rukouksetkin, joita sekä auringonpalvojat, että kristityt voisivat käyttää yhteisesti.) Tämän jälkeen katolisissa kirkolliskokouksissa säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Sapatin vuoksi vainottiin monin tavoin kokonaisia perheitä, mm. kidutettiin, ja sapatin vuoksi joutui usein polttoroviolle.

Katolinen kirkko itse vaittää, ja pitää sunnuntaita valtansa ja mahtinsa merkkinä tänään.

Maailmassa on kahdenlaista tapaa numeroida viikonpäivät. Raamatullinen tapa on että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, ja sapatti on lauantai ja viikon seitsemäs päivä. Suomessa siirryttiin 1.1.1973 uuteen viikkojärjestykseen, ja seitsemänneksi päiväksi määrättiin sunnuntai. Tämä käsky annettiin maamme eduskunnan ja hallituksen päätöksellä. Osa almanakoista ehti mukaan vasta seuraavana vuonna. Tällä hetkellä (2005) enää vain Britannia ja Yhdysvallat noudattavat Raamatullista luomisviikon viikkojärjesystä. Nykyinen käsitys lepopäivästä syntyi, kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja yhdessä ryhtyivät ajamaan ajatusta että muutos olisi tapahtunut jo apostolisena aikana. Syyksi mainittiin Kristuksen ylösnousemuksen muistelu apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ajatukselle tukea. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin. (Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20) Korpivaelluksen aikana Jumala erotti sapatin muista päivistä mannaihmeellä. (2 Moos 16:4-5, 14-30. Näin tapahtui 40 vuoden ajan. Opetuslapset viettivät sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Luuk 23:56, Apt 13:42-44, 16:13, 17:2, 18:4)Jeesus ei muuttanut sapattia. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18) Kristityt ovat velvollisia vieläkin noudattamaan lepopäiväkäskyä. (1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12) Alkuseurakunnasta lähtien on sapattia vietetty jokaisella vuosisadalla. Esim. kristitty historioitsija Sozomen kirjoitti vuonna 440 jkr, että hänen aikanaan koko muu maailma vietti sapattia (lauantai) Jumalan käskyn mukaan, ja sunnuntaita valtion käskyn mukaan. Poikkeuksina hän mainitsi Rooman ja Aleksandrian seurakunnat jotka painostivat sunnuntain viettoon. Sapattia viettivät Intian kristityt 200 luvulla, Persian 300 luvulla ja Skotlannin 500 luvulla. Waldolaista osa 1200 luvulla, norjalaisista osa 1400 luvulla, sekä myös osa ruotsalaisista ja suomalaisista talonpojista. Myös eräät luterilaiset papit 1600 luvulla viettivät lauantaisapattia. Jumala itse on asettanut sapatin. (Joh 1:1-3,14, Kol 1:13-17) Sapatti muistuttaa meitä luomisesta, ja on luomisen muistomerkki. (2 Moos 20:8-11, Ps 111:4) Sapatti on Herran päivä. (Ilm 1:10, Jes 58:13) Raamattu kertoo "sortuneiden muurien korjaajista ja maan asutuksen elvytäjästä" ja antaa ohjeita sapatin viettoon. (Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3)

Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten. Ihmisen ja sapatin suhde on siis myönteinen. (Mark 2:27-28) Jumala on rakkaudessaan huolehtinut ihmisen tarpeista lepoon ja Jumalan palvelukseen. Sapatti palvelee ihmistä, ja on ihmiselle siunaukseksi, eikä päivänvastoin. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa erotuksena fariseusten käskyille joista oli tullut taakka. Jeesus halusi palauttaa sapatinviettoon sapatin oikean luonteen ja -hengen.


SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)

Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl. Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.

Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra. Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5) Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.

Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa. Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista. Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7) Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.

Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.

Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioista joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä. Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa käskyä. (Apt 5:29) Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.") Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)

Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi. Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa. Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle. (Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai. Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama. Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)

Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin. Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.

Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra." Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia.


MIKSI LEPOPÄIVÄN (SAPATIN) VIETTO ON TÄRKEÄTÄ?
Lepopäivän vietto perustuu luomiseen ja on siten luomisen muisto. (1 Moos 2:1-3, 2 Moos 20:8-11) Sapatti on myös "merkki" ihmisen ja Jumalan välillä ikuisesti. (2 Moos 31:13-17) Sapattia onkin vietetty kaikkina maailmanaikoina. Käsitys että sapatti oli vain "juutalaisten juhla" ei siten pidä paikkaansa. Sapattia vietettiin jo vuosisatoja ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa.

Ihminen tarvitsee lepopäivän. Levättyään seitsemäntenä päivänä Jumala erotti ja pyhitti lepopäivän ihmiselle jolloin ihmisen lepäisi ja mietiskelisi luomistekoja ja luodut näkisivät Luojan hyvyyden ja rakkaus Luojaan vahvistuisi. Lepopäivä annettiin koko ihmiskunnalle. Jumalan tarkoitus on että ihminen panisi sivuun kaikki omat harrastuksensa, työnsä ja pyrkimyksensä voidakseen vapaammin ajatella ja palvella Jumalaa.

Lepopäivää ei pidä sekoittaa fariseusten arvottomiin ihmiskäskyihin. Jumala on antanut ohjeensa sapatin viettoon: "Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta." (Jes 58:13-14) VKR: "Etkä puhu joutavia", tarkoittaa ettei sapattiin sopimattomista asioista edes puhuta. Ajatuksia ei sapattina tule pitää maallisissa asioissa.

Sapatti on sopiva päivä tavata omaisia ja tehdä evankeliumin työssä hyvää. Vaikka kristitty vaeltaakin Hengessä päivittäin ovat monet työn ja perheiden vuoksi kiireisiä. Ihminen tarvitsee sapatin virkistyäkseen henkisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti. Sapattia vietetään koska se on Jumalan käsky: "Muista pyhittää lepopäiväsi." (2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15) Sapatti vahvistettiin Siinailla, mutta sitä ei silloin tehty tunnetuksi. Sapatti oli Israelin kansalle myös synnistä vapautumisen muisto kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta.

Luomisessa säädetty päivä on edelleen voimassa koska Jumalan lakikin on voimassa.(Jes 66:23, Luuk 16:17) Joka yhtäkin käskyä rikkoo, rikkoo koko lain. Sapatti koetteleekin kuuliaisuutta ja rakkautta (Jaak 2:10-12, 1 Joh 5:3, 1 Joh 2:4) Sapatti viittaa Jumalaan Luojana ja siksi sapatti erottaa oikean Jumalan epäjumalista. Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat sapatin vietollaan olevansa taivaan ja maan Luojan palvelijoita. Näin sapatti pysyy merkkinä ihmisen kuuliaisuudesta ja liitosta Luojansa kanssa ikuisesti. Lepopäiväkäskystä selviää Lain- antajan nimi ja arvo.

Jeesuksen Kristuksen omat sanat kertovat ettei Hän muuttanut sapattia. (Matt 5:17-19) Hän puhui Jerusalemin hävityksestä joka tapahtui vuonna 70 jkr "Rukoilkaa että ette joutuisi pakomatkalle sapattina." (Matt 24:20) Apostoli Johanneskin vietti sapattia (Ilm 1:10)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä (jonka Jumala itse sääti luomisessa ja laissaan) on lauantai. Suomessa muutettiin viikon päiväjärjestystä 1.1.1973 siten että ensimmäisestä päivästä (sunnuntai) tehtiin seitsemäs päivä ihmisasetuksella lainsäädännön keinoin. Monissa maissa lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä.Sapatin muuttamiselle ei ole Raamatullisia perusteita. Siksi sapatin viettäjiä Herralle uskollisia on ollut kaikkina maailman aikoina. Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

Lue lisää

Haluaisin tietää milloin Sapatinviettäminen alkoi ja ketkä sitä viettivät ensimmäisinä?
Minkälaisia viettotapoja alussa oli?
Oliko Kainin ja Aabelin uhri Sapatinviettoon liittyvää perinnettä?

jarlau kirjoitti:

Rauhaa ja kiitos

Apt 20:7 ei missään sanota että olisi lepopäivämuutos tapahtunut.
He kokoontuivat ehtoolliselle, eli murtamaan leipää.
Heillä oli tapana kokoontua sapatin jälkeisenä yönä vainojen vuoksi, ja näin kokoukset venyuivät sunnuntain puolelle.

Raamatusta emme voi löytää rivin riviä mitään mistään missä voitaisiin tulkita Jumalan poistaneen lepopäivänsä. Lakikin olisi poissa.
Huom myös esim Matt 24:20 mitä Jeesus puhui
ajasta joka on kuolemansa jälkeen.

Sapattia on vietetty jo 2000 vuotta ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa.
1 Moos 2:1-3.

Raamatullisen viikon 7 päivän vietto väheni 100 luvulta alkaen juutalaisvastaisuuden vuoksi.
He olivat Jumalan kansa.
7.3.321 Keisari Konstantinus suuri yhdisti sapatin auringonjumalan juhlaan, ja määräsi sen lakiasetuksella sunnuntaille, viikon 1 päiväle.
(Súnday= auringon päivä)

Raamatussa ei ole missään asetusta tai sanaakaan joka viittaisi siihen että Jeesuksen ylösnousemuspäivä tulisi asettaa lepopäivän teemaksi.

Arvostan asiassa jokaisen vilpitöntä omaatuntoa enkä esitä vaatimuksia enkä syytöksiä.
Kirkkommekin opettaa että jokainen viettää omantuntonsa mukaisen lepopäivän.

Kerromme kuitenkin mikä saa meidät viettämään Raamatullista viikon 7 päivää.

Jumalan siunausta
Jari Laurila


SAPATIN VIETTO HISTORIASSA JA NYT. VIETON VÄHENEMISEN SYYT.
Aina luomisesta lähtien tähän päivään saakka on sapatin viettäjiä ollut kristittyjen keskuudessa. (1 Moos 2:1-3, Jer 66:22-23)

Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan, ja varoitti tästä etukäteen. (Matt 24:15, Dan 7:25) Myös apostolit puhuivat suuresta luopumuksesta. (Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2)

Poliittisista ja pakanallisista, mutta myös kirkollisista ja sosiaalisista syistä juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa, ja keisari Hadrianus antoi juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen. Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen juutalaisuudesta he kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin auringonlaskun jälkeen, ja kokoukset venyivät usein viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain puolelle.

Rooman kirkko ryhtyi toimiin. Sapatin merkitys alennettiin "Mooseksen käskyksi vain juutalaisille." Jumalan asetus koski ihmiskuntaa, ja sapatin vietto vähenkikin vasta apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Useat kirkkoisät kehittivät erilaisia oppeja, miten sapatin sijaan vietetään auringonjumalan päivää. Auringonpalvonta oli tuolloin pakanaväestön uskonto. (Auringonpäivä= Die Solis (sunnuntai)

Alkukirkko oli tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. He eivät tahtoneet luopua Jumalan käskystä. Osa jäi uskollisiksi, ja osa lankesi poliittisiin ja uskonnollisiin sovitteluihin. Sunnuntai ei ollut lepopäivä silloinkaan, vaan yhteiselle Jumalan palvelukselle pyhitetty päivä. Kristinusko ja pakanallisuus kohtasivat yhteiskunnallisista yms. syistä, ja yhdistyivät tehden sovitteluja tinkien Jumalan antamista asetuksista.

Suuri läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jkr, jolloin Keisari Konstantinus suuri määräsi lailla sunnuntain lepopäiväksi. ("Auringon kunnianarvoiselle päivälle," luki asetuksessa.) Säädettiin sotilaille rukouksetkin, joita sekä auringonpalvojat, että kristityt voisivat käyttää yhteisesti.) Tämän jälkeen katolisissa kirkolliskokouksissa säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Sapatin vuoksi vainottiin monin tavoin kokonaisia perheitä, mm. kidutettiin, ja sapatin vuoksi joutui usein polttoroviolle.

Katolinen kirkko itse vaittää, ja pitää sunnuntaita valtansa ja mahtinsa merkkinä tänään.

Maailmassa on kahdenlaista tapaa numeroida viikonpäivät. Raamatullinen tapa on että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, ja sapatti on lauantai ja viikon seitsemäs päivä. Suomessa siirryttiin 1.1.1973 uuteen viikkojärjestykseen, ja seitsemänneksi päiväksi määrättiin sunnuntai. Tämä käsky annettiin maamme eduskunnan ja hallituksen päätöksellä. Osa almanakoista ehti mukaan vasta seuraavana vuonna. Tällä hetkellä (2005) enää vain Britannia ja Yhdysvallat noudattavat Raamatullista luomisviikon viikkojärjesystä. Nykyinen käsitys lepopäivästä syntyi, kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja yhdessä ryhtyivät ajamaan ajatusta että muutos olisi tapahtunut jo apostolisena aikana. Syyksi mainittiin Kristuksen ylösnousemuksen muistelu apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ajatukselle tukea. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin. (Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20) Korpivaelluksen aikana Jumala erotti sapatin muista päivistä mannaihmeellä. (2 Moos 16:4-5, 14-30. Näin tapahtui 40 vuoden ajan. Opetuslapset viettivät sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Luuk 23:56, Apt 13:42-44, 16:13, 17:2, 18:4)Jeesus ei muuttanut sapattia. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18) Kristityt ovat velvollisia vieläkin noudattamaan lepopäiväkäskyä. (1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12) Alkuseurakunnasta lähtien on sapattia vietetty jokaisella vuosisadalla. Esim. kristitty historioitsija Sozomen kirjoitti vuonna 440 jkr, että hänen aikanaan koko muu maailma vietti sapattia (lauantai) Jumalan käskyn mukaan, ja sunnuntaita valtion käskyn mukaan. Poikkeuksina hän mainitsi Rooman ja Aleksandrian seurakunnat jotka painostivat sunnuntain viettoon. Sapattia viettivät Intian kristityt 200 luvulla, Persian 300 luvulla ja Skotlannin 500 luvulla. Waldolaista osa 1200 luvulla, norjalaisista osa 1400 luvulla, sekä myös osa ruotsalaisista ja suomalaisista talonpojista. Myös eräät luterilaiset papit 1600 luvulla viettivät lauantaisapattia. Jumala itse on asettanut sapatin. (Joh 1:1-3,14, Kol 1:13-17) Sapatti muistuttaa meitä luomisesta, ja on luomisen muistomerkki. (2 Moos 20:8-11, Ps 111:4) Sapatti on Herran päivä. (Ilm 1:10, Jes 58:13) Raamattu kertoo "sortuneiden muurien korjaajista ja maan asutuksen elvytäjästä" ja antaa ohjeita sapatin viettoon. (Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3)

Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten. Ihmisen ja sapatin suhde on siis myönteinen. (Mark 2:27-28) Jumala on rakkaudessaan huolehtinut ihmisen tarpeista lepoon ja Jumalan palvelukseen. Sapatti palvelee ihmistä, ja on ihmiselle siunaukseksi, eikä päivänvastoin. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa erotuksena fariseusten käskyille joista oli tullut taakka. Jeesus halusi palauttaa sapatinviettoon sapatin oikean luonteen ja -hengen.


SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)

Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl. Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.

Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra. Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5) Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.

Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa. Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista. Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7) Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.

Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.

Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioista joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä. Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa käskyä. (Apt 5:29) Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.") Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)

Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi. Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa. Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle. (Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai. Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama. Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)

Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin. Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.

Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra." Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia.


MIKSI LEPOPÄIVÄN (SAPATIN) VIETTO ON TÄRKEÄTÄ?
Lepopäivän vietto perustuu luomiseen ja on siten luomisen muisto. (1 Moos 2:1-3, 2 Moos 20:8-11) Sapatti on myös "merkki" ihmisen ja Jumalan välillä ikuisesti. (2 Moos 31:13-17) Sapattia onkin vietetty kaikkina maailmanaikoina. Käsitys että sapatti oli vain "juutalaisten juhla" ei siten pidä paikkaansa. Sapattia vietettiin jo vuosisatoja ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa.

Ihminen tarvitsee lepopäivän. Levättyään seitsemäntenä päivänä Jumala erotti ja pyhitti lepopäivän ihmiselle jolloin ihmisen lepäisi ja mietiskelisi luomistekoja ja luodut näkisivät Luojan hyvyyden ja rakkaus Luojaan vahvistuisi. Lepopäivä annettiin koko ihmiskunnalle. Jumalan tarkoitus on että ihminen panisi sivuun kaikki omat harrastuksensa, työnsä ja pyrkimyksensä voidakseen vapaammin ajatella ja palvella Jumalaa.

Lepopäivää ei pidä sekoittaa fariseusten arvottomiin ihmiskäskyihin. Jumala on antanut ohjeensa sapatin viettoon: "Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta." (Jes 58:13-14) VKR: "Etkä puhu joutavia", tarkoittaa ettei sapattiin sopimattomista asioista edes puhuta. Ajatuksia ei sapattina tule pitää maallisissa asioissa.

Sapatti on sopiva päivä tavata omaisia ja tehdä evankeliumin työssä hyvää. Vaikka kristitty vaeltaakin Hengessä päivittäin ovat monet työn ja perheiden vuoksi kiireisiä. Ihminen tarvitsee sapatin virkistyäkseen henkisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti. Sapattia vietetään koska se on Jumalan käsky: "Muista pyhittää lepopäiväsi." (2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15) Sapatti vahvistettiin Siinailla, mutta sitä ei silloin tehty tunnetuksi. Sapatti oli Israelin kansalle myös synnistä vapautumisen muisto kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta.

Luomisessa säädetty päivä on edelleen voimassa koska Jumalan lakikin on voimassa.(Jes 66:23, Luuk 16:17) Joka yhtäkin käskyä rikkoo, rikkoo koko lain. Sapatti koetteleekin kuuliaisuutta ja rakkautta (Jaak 2:10-12, 1 Joh 5:3, 1 Joh 2:4) Sapatti viittaa Jumalaan Luojana ja siksi sapatti erottaa oikean Jumalan epäjumalista. Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat sapatin vietollaan olevansa taivaan ja maan Luojan palvelijoita. Näin sapatti pysyy merkkinä ihmisen kuuliaisuudesta ja liitosta Luojansa kanssa ikuisesti. Lepopäiväkäskystä selviää Lain- antajan nimi ja arvo.

Jeesuksen Kristuksen omat sanat kertovat ettei Hän muuttanut sapattia. (Matt 5:17-19) Hän puhui Jerusalemin hävityksestä joka tapahtui vuonna 70 jkr "Rukoilkaa että ette joutuisi pakomatkalle sapattina." (Matt 24:20) Apostoli Johanneskin vietti sapattia (Ilm 1:10)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä (jonka Jumala itse sääti luomisessa ja laissaan) on lauantai. Suomessa muutettiin viikon päiväjärjestystä 1.1.1973 siten että ensimmäisestä päivästä (sunnuntai) tehtiin seitsemäs päivä ihmisasetuksella lainsäädännön keinoin. Monissa maissa lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä.Sapatin muuttamiselle ei ole Raamatullisia perusteita. Siksi sapatin viettäjiä Herralle uskollisia on ollut kaikkina maailman aikoina. Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

Lue lisää

Jokainen päivä on yhtä tärkeä ja huominen tehdään aina paremmaksi kuin tänään. Kun jokaista päivää arvostaa ja päivistään kiittää Jumalaa. Ei tarvi erikseen päiviä erotella. Selvä balanssi!

lahden maiska kirjoitti:

Haluaisin tietää milloin Sapatinviettäminen alkoi ja ketkä sitä viettivät ensimmäisinä?
Minkälaisia viettotapoja alussa oli?
Oliko Kainin ja Aabelin uhri Sapatinviettoon liittyvää perinnettä?

Lue lisää

Kiitos ja rauhaa

Sapattia alettiin viettämään jo Eedenissä.
1 Moos 2:1-3 todistaa sen.

Sapatille ei ollut määrätty kai uhreja, mutta uhrit annettiin muuten.
Uhripalvelusjärjstelmä oli kokonaan esikuvaa Kristuksen sovitustyöstä.

Kyllä minulla on usko että Kain ja Aabelin uhri olivat esikuvaa Kristuksen sovitustyöstä kuten oli VT:n koko uhripalvelusjärjestelmä.

Jumalan siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

Reino kirjoitti:

Jokainen päivä on yhtä tärkeä ja huominen tehdään aina paremmaksi kuin tänään. Kun jokaista päivää arvostaa ja päivistään kiittää Jumalaa. Ei tarvi erikseen päiviä erotella. Selvä balanssi!

Lue lisää

Rauhaa ja kiitos


Lepopäivällä on aivan erityinen merkitys Raamatun mukaan.
Siis Raamatun mukaan.
Mielipiteitä on monia joita ihminen itse ajattelee, mutta Raamatun mukaan.

Siunausta
jari laurila

jarlau kirjoitti:

Kiitos ja rauhaa

Sapattia alettiin viettämään jo Eedenissä.
1 Moos 2:1-3 todistaa sen.

Sapatille ei ollut määrätty kai uhreja, mutta uhrit annettiin muuten.
Uhripalvelusjärjstelmä oli kokonaan esikuvaa Kristuksen sovitustyöstä.

Kyllä minulla on usko että Kain ja Aabelin uhri olivat esikuvaa Kristuksen sovitustyöstä kuten oli VT:n koko uhripalvelusjärjestelmä.

Jumalan siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

Lue lisää

====Sapattia alettiin viettämään jo Eedenissä.
1 Moos 2:1-3 todistaa sen. ===

No viettäähän jokainen ilmeisesti Suomessa myös sapatti päivää, eikö vain?

Lähinnä käskyistä puhuttaessa niitä odottaisi myös edes vähän jollain todistettavan.Eikö niin?
Eihän voi olla käskyä ellei sille löydy sisältöä?
Mitä Eedenissä pidettiin Sapatin pyhittämisenä?

lahden maiska kirjoitti:

====Sapattia alettiin viettämään jo Eedenissä.
1 Moos 2:1-3 todistaa sen. ===

No viettäähän jokainen ilmeisesti Suomessa myös sapatti päivää, eikö vain?

Lähinnä käskyistä puhuttaessa niitä odottaisi myös edes vähän jollain todistettavan.Eikö niin?
Eihän voi olla käskyä ellei sille löydy sisältöä?
Mitä Eedenissä pidettiin Sapatin pyhittämisenä?

Lue lisää

Rauhaa ja kiitos

En voi tietää Eedenin tapoja, ja tavat ovat muuttuneet ajan mittaan varmaan jonkun verran.

Suomessa ei kaiki vietä lepopäivää. Harvat.
Toiset sapatin ja toiset sunnuntain.

Käskyt voidaan todistaa Raamatulla.
Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 5:3, 3:4. Esim.

Siunausta
jari laurila

jarlau kirjoitti:

Rauhaa ja kiitos

En voi tietää Eedenin tapoja, ja tavat ovat muuttuneet ajan mittaan varmaan jonkun verran.

Suomessa ei kaiki vietä lepopäivää. Harvat.
Toiset sapatin ja toiset sunnuntain.

Käskyt voidaan todistaa Raamatulla.
Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 5:3, 3:4. Esim.

Siunausta
jari laurila

Lue lisää

===En voi tietää Eedenin tapoja, ja tavat ovat muuttuneet ajan mittaan varmaan jonkun verran.===

Eikö kyse ollut lepopäivästä?
Miksi lepopäivälle oli määrätty velvollisuuksia kun niitä ei näytä olleen arkipäivinäkään?
Miten Paratiisissa elettiin arkipäivinä epäpyhemmin kuin Sapattina?
Millä tavalla Sapattina elettiin pyhempää elämää?

lahden maiska kirjoitti:

===En voi tietää Eedenin tapoja, ja tavat ovat muuttuneet ajan mittaan varmaan jonkun verran.===

Eikö kyse ollut lepopäivästä?
Miksi lepopäivälle oli määrätty velvollisuuksia kun niitä ei näytä olleen arkipäivinäkään?
Miten Paratiisissa elettiin arkipäivinä epäpyhemmin kuin Sapattina?
Millä tavalla Sapattina elettiin pyhempää elämää?

Lue lisää

Rauhaa ja kiitos

Lue tuo 1 Moos 2:1-3.
Se riittänee.

Voit käyttää omaa päättelykykyä.

Siunausta
jari laurila

lahden maiska kirjoitti:

===En voi tietää Eedenin tapoja, ja tavat ovat muuttuneet ajan mittaan varmaan jonkun verran.===

Eikö kyse ollut lepopäivästä?
Miksi lepopäivälle oli määrätty velvollisuuksia kun niitä ei näytä olleen arkipäivinäkään?
Miten Paratiisissa elettiin arkipäivinä epäpyhemmin kuin Sapattina?
Millä tavalla Sapattina elettiin pyhempää elämää?

Lue lisää

Meidän ei tarvitse tietää miten Jumala loi maailman tai miten paratiisissa elettiin. Meille riittää se tieto että sapatti on Jumalan siunaama lepopäivä ja annettu ihmisen parhaaksi. Lepopäivällä ei ole mitään velvoitteita koska silloin EI saa tehdä mitään, ei edes niitä velvoitteita. Lepoa ainoastaan Herrassa ja hänen siunausten virroissa. Jos tämä kuulostaa raskaalta, paras painaa duunia sitten kaikki seitsemän päivää ilman levon hetkeä, jos tuntuu niin paremmalta.

jarlau kirjoitti:

Rauhaa ja kiitos

Lue tuo 1 Moos 2:1-3.
Se riittänee.

Voit käyttää omaa päättelykykyä.

Siunausta
jari laurila

1. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.

2. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
3. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.

Oliko oikea lainaus?
"Muista pyhittää lepopäiväsi".
Kun vertaa noita kahta pyhittämistä niin en löydä viittauksestasi käskyä?
Voisitko kertoa mitä pyhittäminen voi olla Paratiisissa jossa ei ollut työtä tehtävänä?
Eikö he olleet pyhiä ja pyhittyneitä ilman erikoista pyhittämistäkin?
Täytyyhän asian perustua johonkin konkreettiseen ollakseen pyhittämistä.
Käsitin että selitit Sapatinvieton perustuvan jo paratiisiin?
Olisi hyvä näin kun asiaa nyt kerran puidaan löytää sellainen peruste jota voi myös perustella muullakin kuin ilmasta temmatulla väitteellä.
Seuraava kerta kun Sapatti mainitaan onkin Israelilaisten Egyptistä lähdön jälkeen.
Siellä voi ajatella perustellusti etteivät he olleet kuitenkaan sapattia viettäneet kun se ei oikein hyvin alkanut sujumaan.
toinen mooseksesta ja 16:23.
Ketkä olivat viettäneet sapattia ennen heitä kun Raamattu ei puhu siitä näköjään mitään?

lahden maiska kirjoitti:

1. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.

2. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
3. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.

Oliko oikea lainaus?
"Muista pyhittää lepopäiväsi".
Kun vertaa noita kahta pyhittämistä niin en löydä viittauksestasi käskyä?
Voisitko kertoa mitä pyhittäminen voi olla Paratiisissa jossa ei ollut työtä tehtävänä?
Eikö he olleet pyhiä ja pyhittyneitä ilman erikoista pyhittämistäkin?
Täytyyhän asian perustua johonkin konkreettiseen ollakseen pyhittämistä.
Käsitin että selitit Sapatinvieton perustuvan jo paratiisiin?
Olisi hyvä näin kun asiaa nyt kerran puidaan löytää sellainen peruste jota voi myös perustella muullakin kuin ilmasta temmatulla väitteellä.
Seuraava kerta kun Sapatti mainitaan onkin Israelilaisten Egyptistä lähdön jälkeen.
Siellä voi ajatella perustellusti etteivät he olleet kuitenkaan sapattia viettäneet kun se ei oikein hyvin alkanut sujumaan.
toinen mooseksesta ja 16:23.
Ketkä olivat viettäneet sapattia ennen heitä kun Raamattu ei puhu siitä näköjään mitään?

Lue lisää

Kiitos ja rauhaa

Jakeessa 3 on riittävä vastaus!

Yksityiskohtia en voi nähdä vietosta käytännössä 6 000 vuoden takse.
Kyllä siellä oli omat tavat.
Sapatti on luomisen muistomerkki, ja Aadam, ja Eeva nautivat siitä varmasti aivan erityisellä kiitollisuudella.


Ei sapatti tarkoittanut vain ihmisen pyhittämistä, vaan Jumalan luomistekojen muiston kunnioitusta.

Jeesus opetti oikean sapatin vieton, ja Matt 24:20 mainitsee sapattia vietettävän Jeesuksen ennustuksen mukaan Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Eikö sitä voisi lukea nuo Raamattuopetukseni Raamatun kanssa?

Jumalan siunausta
jari laurila


MIKSI LEPOPÄIVÄN (SAPATIN) VIETTO ON TÄRKEÄTÄ?
Lepopäivän vietto perustuu luomiseen ja on siten luomisen muisto. (1 Moos 2:1-3, 2 Moos 20:8-11) Sapatti on myös "merkki" ihmisen ja Jumalan välillä ikuisesti. (2 Moos 31:13-17) Sapattia onkin vietetty kaikkina maailmanaikoina. Käsitys että sapatti oli vain "juutalaisten juhla" ei siten pidä paikkaansa. Sapattia vietettiin jo vuosisatoja ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa.

Ihminen tarvitsee lepopäivän. Levättyään seitsemäntenä päivänä Jumala erotti ja pyhitti lepopäivän ihmiselle jolloin ihmisen lepäisi ja mietiskelisi luomistekoja ja luodut näkisivät Luojan hyvyyden ja rakkaus Luojaan vahvistuisi. Lepopäivä annettiin koko ihmiskunnalle. Jumalan tarkoitus on että ihminen panisi sivuun kaikki omat harrastuksensa, työnsä ja pyrkimyksensä voidakseen vapaammin ajatella ja palvella Jumalaa.

Lepopäivää ei pidä sekoittaa fariseusten arvottomiin ihmiskäskyihin. Jumala on antanut ohjeensa sapatin viettoon: "Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta." (Jes 58:13-14) VKR: "Etkä puhu joutavia", tarkoittaa ettei sapattiin sopimattomista asioista edes puhuta. Ajatuksia ei sapattina tule pitää maallisissa asioissa.

Sapatti on sopiva päivä tavata omaisia ja tehdä evankeliumin työssä hyvää. Vaikka kristitty vaeltaakin Hengessä päivittäin ovat monet työn ja perheiden vuoksi kiireisiä. Ihminen tarvitsee sapatin virkistyäkseen henkisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti. Sapattia vietetään koska se on Jumalan käsky: "Muista pyhittää lepopäiväsi." (2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15) Sapatti vahvistettiin Siinailla, mutta sitä ei silloin tehty tunnetuksi. Sapatti oli Israelin kansalle myös synnistä vapautumisen muisto kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta.

Luomisessa säädetty päivä on edelleen voimassa koska Jumalan lakikin on voimassa.(Jes 66:23, Luuk 16:17) Joka yhtäkin käskyä rikkoo, rikkoo koko lain. Sapatti koetteleekin kuuliaisuutta ja rakkautta (Jaak 2:10-12, 1 Joh 5:3, 1 Joh 2:4) Sapatti viittaa Jumalaan Luojana ja siksi sapatti erottaa oikean Jumalan epäjumalista. Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat sapatin vietollaan olevansa taivaan ja maan Luojan palvelijoita. Näin sapatti pysyy merkkinä ihmisen kuuliaisuudesta ja liitosta Luojansa kanssa ikuisesti. Lepopäiväkäskystä selviää Lain- antajan nimi ja arvo.

Jeesuksen Kristuksen omat sanat kertovat ettei Hän muuttanut sapattia. (Matt 5:17-19) Hän puhui Jerusalemin hävityksestä joka tapahtui vuonna 70 jkr "Rukoilkaa että ette joutuisi pakomatkalle sapattina." (Matt 24:20) Apostoli Johanneskin vietti sapattia (Ilm 1:10)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä (jonka Jumala itse sääti luomisessa ja laissaan) on lauantai. Suomessa muutettiin viikon päiväjärjestystä 1.1.1973 siten että ensimmäisestä päivästä (sunnuntai) tehtiin seitsemäs päivä ihmisasetuksella lainsäädännön keinoin. Monissa maissa lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä.Sapatin muuttamiselle ei ole Raamatullisia perusteita. Siksi sapatin viettäjiä Herralle uskollisia on ollut kaikkina maailman aikoina. Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)

Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl. Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.

Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra. Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5) Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.

Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa. Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista. Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7) Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.

Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.

Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioista joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä. Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa käskyä. (Apt 5:29) Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.") Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)

Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi. Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa. Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle. (Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai. Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama. Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)

Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin. Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.

Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra." Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia.

SAPATIN VIETTO HISTORIASSA JA NYT. VIETON VÄHENEMISEN SYYT.
Aina luomisesta lähtien tähän päivään saakka on sapatin viettäjiä ollut kristittyjen keskuudessa. (1 Moos 2:1-3, Jer 66:22-23)

Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan, ja varoitti tästä etukäteen. (Matt 24:15, Dan 7:25) Myös apostolit puhuivat suuresta luopumuksesta. (Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2)

Poliittisista ja pakanallisista, mutta myös kirkollisista ja sosiaalisista syistä juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa, ja keisari Hadrianus antoi juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen. Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen juutalaisuudesta he kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin auringonlaskun jälkeen, ja kokoukset venyivät usein viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain puolelle.

Rooman kirkko ryhtyi toimiin. Sapatin merkitys alennettiin "Mooseksen käskyksi vain juutalaisille." Jumalan asetus koski ihmiskuntaa, ja sapatin vietto vähenkikin vasta apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Useat kirkkoisät kehittivät erilaisia oppeja, miten sapatin sijaan vietetään auringonjumalan päivää. Auringonpalvonta oli tuolloin pakanaväestön uskonto. (Auringonpäivä= Die Solis (sunnuntai)

Alkukirkko oli tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. He eivät tahtoneet luopua Jumalan käskystä. Osa jäi uskollisiksi, ja osa lankesi poliittisiin ja uskonnollisiin sovitteluihin. Sunnuntai ei ollut lepopäivä silloinkaan, vaan yhteiselle Jumalan palvelukselle pyhitetty päivä. Kristinusko ja pakanallisuus kohtasivat yhteiskunnallisista yms. syistä, ja yhdistyivät tehden sovitteluja tinkien Jumalan antamista asetuksista.

Suuri läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jkr, jolloin Keisari Konstantinus suuri määräsi lailla sunnuntain lepopäiväksi. ("Auringon kunnianarvoiselle päivälle," luki asetuksessa.) Säädettiin sotilaille rukouksetkin, joita sekä auringonpalvojat, että kristityt voisivat käyttää yhteisesti.) Tämän jälkeen katolisissa kirkolliskokouksissa säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Sapatin vuoksi vainottiin monin tavoin kokonaisia perheitä, mm. kidutettiin, ja sapatin vuoksi joutui usein polttoroviolle.

Katolinen kirkko itse vaittää, ja pitää sunnuntaita valtansa ja mahtinsa merkkinä tänään.

Maailmassa on kahdenlaista tapaa numeroida viikonpäivät. Raamatullinen tapa on että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, ja sapatti on lauantai ja viikon seitsemäs päivä. Suomessa siirryttiin 1.1.1973 uuteen viikkojärjestykseen, ja seitsemänneksi päiväksi määrättiin sunnuntai. Tämä käsky annettiin maamme eduskunnan ja hallituksen päätöksellä. Osa almanakoista ehti mukaan vasta seuraavana vuonna. Tällä hetkellä (2005) enää vain Britannia ja Yhdysvallat noudattavat Raamatullista luomisviikon viikkojärjesystä. Nykyinen käsitys lepopäivästä syntyi, kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja yhdessä ryhtyivät ajamaan ajatusta että muutos olisi tapahtunut jo apostolisena aikana. Syyksi mainittiin Kristuksen ylösnousemuksen muistelu apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ajatukselle tukea. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin. (Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20) Korpivaelluksen aikana Jumala erotti sapatin muista päivistä mannaihmeellä. (2 Moos 16:4-5, 14-30. Näin tapahtui 40 vuoden ajan. Opetuslapset viettivät sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Luuk 23:56, Apt 13:42-44, 16:13, 17:2, 18:4)Jeesus ei muuttanut sapattia. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18) Kristityt ovat velvollisia vieläkin noudattamaan lepopäiväkäskyä. (1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12) Alkuseurakunnasta lähtien on sapattia vietetty jokaisella vuosisadalla. Esim. kristitty historioitsija Sozomen kirjoitti vuonna 440 jkr, että hänen aikanaan koko muu maailma vietti sapattia (lauantai) Jumalan käskyn mukaan, ja sunnuntaita valtion käskyn mukaan. Poikkeuksina hän mainitsi Rooman ja Aleksandrian seurakunnat jotka painostivat sunnuntain viettoon. Sapattia viettivät Intian kristityt 200 luvulla, Persian 300 luvulla ja Skotlannin 500 luvulla. Waldolaista osa 1200 luvulla, norjalaisista osa 1400 luvulla, sekä myös osa ruotsalaisista ja suomalaisista talonpojista. Myös eräät luterilaiset papit 1600 luvulla viettivät lauantaisapattia. Jumala itse on asettanut sapatin. (Joh 1:1-3,14, Kol 1:13-17) Sapatti muistuttaa meitä luomisesta, ja on luomisen muistomerkki. (2 Moos 20:8-11, Ps 111:4) Sapatti on Herran päivä. (Ilm 1:10, Jes 58:13) Raamattu kertoo "sortuneiden muurien korjaajista ja maan asutuksen elvytäjästä" ja antaa ohjeita sapatin viettoon. (Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3)

Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten. Ihmisen ja sapatin suhde on siis myönteinen. (Mark 2:27-28) Jumala on rakkaudessaan huolehtinut ihmisen tarpeista lepoon ja Jumalan palvelukseen. Sapatti palvelee ihmistä, ja on ihmiselle siunaukseksi, eikä päivänvastoin. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa erotuksena fariseusten käskyille joista oli tullut taakka. Jeesus halusi palauttaa sapatinviettoon sapatin oikean luonteen ja -hengen.

OVATKO JUMALAN KÄSKYT VOIMASSA UUDENKIN LIITON AIKANA?
Jos Jumalan laki olisi voitu poistaa, syntiä ei olisi enää olemassa ja Kristuksen uhrikuolema olisi ollut turha. Laki ilmaisee Jumalan luonteen pyhyyden vastakohtana ihmisen synnillisille taipumuksille, ja kun laki vastaanotetaan uskossa Kristukseen tulee laista myös kristitylle mieluisia asia.

- Sitähän Jumalan rakastaminen on että me pidämme Hänen käskynsä eivätkä ne ole raskaita noudattaa.? (1 Joh 5:3)
- Mutta laista ei häviä piirtoakaan, enemmin katoavat taivas ja maa.? (Luuk 16:17)
- Älkää luulko että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, en minä ole tullut kumoamaan vaan toteuttamaan.? (Matt 5:17-20) (VKR ?täyttämään? =Jeesus antoi lain noudattamisesta esimerkin meille noudattamalla itse lakia, sekä vanhurskautti ihmisen uhrinsa kautta kadutuista lain rikkomuksista.)
- Herran laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta? Ps 19:8
- Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme mitä laki sanoo.? (Room 3:31)
- Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.? Room 7:12
- On yhdentekevää onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen.? (1 Kor 7:19)
- Joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä Hänen käskyjänsä on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. (1 Joh 2:3-5)
- Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.? (Joh 14:15, 21)

Kenenkään ei tarvitse noudattaa lakia omassa voimassaan. Jumala on luvannut uuden liiton aikana oman Henkensä voiman, että ihminen voisi elää Jumalan tahdon mukaan. (Hepr 8:8-10, Hes 36:26-27, Jer 31:31-34) Raamatun opetuksen mukaan uuden liiton Kristittynä olemisen ehtona ja edellytyksenä onkin Jumalan lain olemassaolo sydämen lihatauluissa mieluisena asiana. Näin Jumalan ja ihmisen tahdot yhtyvät pyhyydessä. (Ilm 14:12) Rakkaudesta Jumalaan ja kiitollisena pelastuksesta ihminen tahtoo olla Jumalalle kuuliainen (Room 6:15-18, Gal 5:22-25)

Lain tehtävänä on opettaa mikä on syntiä ja herättää synnin tuntoa, joka taas herättää tarpeen Kristuksen uhriveren sovitukseen. (Room 3:20, Room 7:7, 1 Joh 3:4 ) Seremonialait jotka kuuluivat vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmään lakkasivat olemasta voimasta Jeesuksen kuollessa ristillä. (Ef 2:15, Hepr 7:11-28, 9:9-10)

Kristus oli ?lain loppu? (loppu kreikan telos =lopputulos ja päämäärä) näille vanhan liiton uhripalvelusasetuksille koska ne olivat vain vertauskuva taivaallisesta pappispalveluksesta ja Jeesuksen uhrista. (Hepr 8 luku) Laki ei tee ihmistä vanhurskaaksi, eikä pelasta, mutta voi tehdä pelastuksen mahdottomaksi, sillä tahallinen kapina lakia vastaan on syntiä joka ilman katumusta ja kääntymystä aiheuttaa kuolemantuomion. Raamattu ei tunne armoa joka kattaisi katumattomat ja kääntymättömät synnit. (Room 6:23, Luuk 10:25-28)

Laissa on 10 käskyä. Ei 9 käskyä. Jaak 2:10-12 opettaa että yhdenkin käskyn hylkääminen tarkoittaa koko lain hylkäämistä ja rikkomista. Laki ja evankeliumi ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kumpikaan ei kumoa toistaan, vaan saarnataan rinnakkain. Jumalan käskyt ovat rakkauden käskyt. Mikään hallitus ei voi pysyä pystyssä ilman lakeja. Rakkaus ja laki kuuluvat yhteen uskon kautta. (1 Tim 1:5) Käskyt opettavatkin miten ihmisen tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. ?Lain kuningaskäsky? (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan 10 käskyn siveyslaista. Kumpikaan ei kumoa toistaan. ?Lain kuningaskäsky? vahvistaa 10 käskyn lain ja onkin tiivistelmä kaikesta lain ja profeettojen opetuksesta.

Jeesus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Erehdymme kuitenkin elämämme aikana monin tavoin ja jokainen on syntiä tehnyt. Siksi tarvitsemme armoa jatkuvasti, mutta uuden liiton kristitty vihaa syntiä, eikä halua tehdä syntiä tahallaan. (Room 3:23, 1 Joh 2:1, Ef 1:7)

MIKÄ ON SYNTIÄ?
Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. "Jokainen joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista." (1 Joh 3:4) (2 Moos 20:1-17, 5 Moos 5:1-21)

Syntiä voi tehdä myös jättämällä tekemättä sellaista mitä Jumala on käskenyt tehdä. Synnintekijä ylentää itsensä ja alentaa Jumalan. (1 Moos 3:1-6) Ihminen on perinyt vanhemmiltaan syntisen luonnon jota perisynniksi kutsutaan. (Ps 51:7, Room 7:14-23) Ihminen ei voi omassa voimassaan noudattaa Jumalan tahtoa. Siksi ihminen tarvitsee Jumalan Hengen avun ja tuen, voidakseen noudattaa Jumalan lakia. (Hepr 8:8-10, Jer 31:31-34, Hes 36:26-27, Joh 15:4-5) Vain Jumalan yhteydessä Jeesuksessa Kristuksessa voimme menestyksellisesti taistella syntiä vastaan. Ilman Jeesusta Kristusta emme voi onnistua.

Synti erottaa ihmisen Jumalasta. (Jes 59:1-2) Jumala ei siedä syntiä. (Ps 89:32-34) Joka väittää olevansa synnitön, todistaa väitteellään olevansa kaukana pyhyydestä, mutta "joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä." (1 Joh 2:4-5) Kukaan ei voi tulla pyhäksi joka rikkoo tahallisesti yhtäkin Jumalan käskyä. (Ilm 14:12, Jaak 2:10-12)

Jumalan laki, joka Paavalin mukaan opettaa mikä on syntiä (Room 3:20) on voimassa niin kauan kun taivas ja maa ovat paikoillaan. (Luuk 16:17, Matt 5:17-19) Evankeliumin saarnaaminen ei kumoa lakia, eikä laki evankeliumia. Molempia tulee saarnata rinnakkain. (Room 3:31) Lain kuningaskäsky (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan pyhästä 10- käskyn laista. Jeesus sanoi, että näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Kaikki laithan tähtäävät Jumalan ja lähimmäisten rakastamiseen.

Synnistä nuhtelu on rakkautta ja pelastaa sieluja. Välinpitämättömyys, että antaa ihmisen kulkea kohti tuhoaan, ei ole rakkautta. Usein evankeliumin palvelijoita syytetään tuomitsemisesta, mutta vaikka kristityn toki tuleekin noudattaa kohteliaisuutta, kristityllä on lupa suhtautua kaunistelemattomasti syntiin. Tämä ei ole ristiriidassa rakkauden kanssa ja evankeliumin työ on todellista lähimmäisrakkautta. Vilpittömät iloitsevat totuuksista, vilpilliset usein loukkkaantuvat. Evankeliumin työssä ei ole kyse tuomitsemisesta. Raamatun sana voi tuomita ihmisen, sillä Raamattu on Jumalan sana, tahto ja vilpittömän kristityn auktorieetti.

Jumala on armollinen synnintekijöille antamalla mahdollisuuden katua ja kääntyä pois synnistä. (Room 5:21, Apt 3:19, Joel 2:12-13, Jes 55:7, Hes 18:32) Kristitytkin erehtyvät ja tarvitsevat tätä Jumalan armoa jatkuvasti. (1 Joh 2:1) Vilpitön kristitty ei kuitenkaan elä tahallisesti, jatkuvasti ja tietoisesti Jumalan lakia vastaan. Jumala pelastaakin ihmisen synneistään, mutta ei synneissään. Raamattu ei tunne sellaista halpaa armoa joka kattaisi jatkuvan ja tahallisen kapinoinnin Jumalan lakia vastaan. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room 6:23)

Jumala antaa anteeksi raskaatkin synnit katuvalle. "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes 1:18) Taivaassa iloitaan jokaisesta kääntyneestä syntisestä. (Luuk 15:10)

Vain Jeesuksessa Kristuksessa on syntien sovitus. (Joh 1:29, 1 PIet 2:24, Hebr 9:28, 10:14, 1 Joh 2:2)

LAIN VAI ARMON ALLA?
Opetetaan ettei Jumalan laki olisi enää voimassa koska Room 6:14 sanoo: "Synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole lain, vaan armon alaisia." Usein käy niin että ihminen lainaa mieluisia jakeita Raamatusta huomioimatta asiayhteyttä ja mitä muualla Raamatussa opetetaan samasta asiasta.

Jos luemme Room 6 luvun, siinä Paavali kysyy "Onko jatkuvasti tehtävä syntiä, että armo tulisi suuremmaksi?" (Jae 1) Paavali seuraavissa jakeissa kertoo että ihminen on uudestisyntymisen ja kasteen kautta kuollut synnille, ja elää uutta elämää Jeesuksessa Kristuksessa. (jakeet 2-11) "Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi." (jakeet 12-14) "Miten siis on, saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon." (jakeet 15-16) Jakeissa 17-23 Paavali opettaa selvästi että synnin orjat eivät palvele vanhurskautta, ja synnin palkka on kuolema. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Jae 23)

Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. (1 Joh 3:4; Room 3:20, 3:31) Paavalikaan ei olisi tullut tuntemaan syntiä ilman lakia. (Room 7:7, 22) Jeesuksen veli Jaakob opettaa että meidät tuomitaan "vapauden ja täydellisyyden" lain mukaan, ja joka rikoo yhtäkin käskyä, rikkoo koko lain." (Jaak 2:10-12)

Tärkeätä on tässä yhteydessä huomioida, että uuden liiton jäsenyyden ehtona ja edellytyksenä on että Jumalan laki on ihmisen "sydämen lihatauluihin" kirjoitettuna. (Hebr 10:16, Jer 31:3133, Hes 36:26-27) Lihan mieli ei kuitenkaan tahdo alistua lakiin. (Room 8:7) Silloin ihminen Jumalan Hengen voimassa noudattaa lakia. Jumala näin antaa oman henkensä ihmisen avuksi. Ihmisen omassa voimassa lain noudattaminen on mahdotonta, mutta Hengessä Jumalan tahto eli -laki, on mielekäs sydämen asia uuden liiton kristitylle. Jumalan ja ihmisen tahdot yhdistyvät. Laki ja evankeliumi kulkevat näin käsi kädessä ja niitä sarnataan yhdessä, ja ne kuuluvat yhteen Kaikkivaltiaan ikuisena tahtona. Raamattu ei missään opeta etteikö laki olisi voimassa uudenkin liiton aikana, mutta Raamattu opettaa selvin sanoin että laki on voimassa ikuisesti! (Matt 5:17-18, Luuk 16:17) Laki ei tee ketään vanhurskaaksi, mutta tekee pelastuksen mahdottomaksi, silloin kun se tietoisesti ja tahallisesti kumotaan. Kukaan ei voi rangaistuksetta polkea maahan Jumalan lakia. Tarkoittaahan asia käytännössä tietoista valintaa synnin puolelle. (Jes 24:1-5)

Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös että Jeesus taisteli perinnäissääntöjä vastaan, jotka olivat ihmisten tekemiä lakeja, ja mitätöivät Jumalan antaman lain. Paavali taisteli lisäksi uhripalvelusjärjestelmän lakeja vastaan, jotka kumoutuivat ristillä koska Kristus on näiden lakien loppu, (Room 10:4) mutta myös lain täyttymys ja päämäärä, sillä Jeesus Kristus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Jeesus noudatti lakia esimerkillisesti kaikessa. (Joh 15:10, Matt 7:21) Kristus tuli maailmaan saattamaan lain kunniaan, sillä laki opettaa miten rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä. Lain kunigaskäsky on yhteenveto laista. (Matt 22:36-40) Jeesus opetti että 10 käskyn laki riippuu tässä lain yhteenvetokäskyssä kiinni. (40) Jos Jeesus olisi kumonnut lain, olisi uhrikuolemansa ollut turha, sillä ilman lakia, ei syntiäkään olisi enää olemassa.

Paholaisen eksytys ja hyökkäykset ovat kautta aikojen kohdistuneet juuri Jumalan lakia vastaan, sillä laki on Jumalan tahto ja -luonteen kuvaus. Onnistuessaan saamaan ihmisen hylkäämään yhdenkin käskyn, saatana on onnistunut päämäärässään saada ihminen rikkomaan Jumalan tahtoa, ja kapinaan Jumalaa vastaan.

Lopun aikana uskonnollisessa elämässä on vallalla ihmiskunnan historian suurin ja pettävin eksytys. Tämä eksytys tapahtuu Kristuksen nimissä ja se opettaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. ( 2 Kor 11:14, Jaak 2:10-12, Hebr 12:14) Käytännössä tämä tapahtuu siten että uskonnolliset opettajat opettavat uskoa ilman lakia.

jarlau kirjoitti:

Kiitos ja rauhaa

Jakeessa 3 on riittävä vastaus!

Yksityiskohtia en voi nähdä vietosta käytännössä 6 000 vuoden takse.
Kyllä siellä oli omat tavat.
Sapatti on luomisen muistomerkki, ja Aadam, ja Eeva nautivat siitä varmasti aivan erityisellä kiitollisuudella.


Ei sapatti tarkoittanut vain ihmisen pyhittämistä, vaan Jumalan luomistekojen muiston kunnioitusta.

Jeesus opetti oikean sapatin vieton, ja Matt 24:20 mainitsee sapattia vietettävän Jeesuksen ennustuksen mukaan Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Eikö sitä voisi lukea nuo Raamattuopetukseni Raamatun kanssa?

Jumalan siunausta
jari laurila


MIKSI LEPOPÄIVÄN (SAPATIN) VIETTO ON TÄRKEÄTÄ?
Lepopäivän vietto perustuu luomiseen ja on siten luomisen muisto. (1 Moos 2:1-3, 2 Moos 20:8-11) Sapatti on myös "merkki" ihmisen ja Jumalan välillä ikuisesti. (2 Moos 31:13-17) Sapattia onkin vietetty kaikkina maailmanaikoina. Käsitys että sapatti oli vain "juutalaisten juhla" ei siten pidä paikkaansa. Sapattia vietettiin jo vuosisatoja ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa.

Ihminen tarvitsee lepopäivän. Levättyään seitsemäntenä päivänä Jumala erotti ja pyhitti lepopäivän ihmiselle jolloin ihmisen lepäisi ja mietiskelisi luomistekoja ja luodut näkisivät Luojan hyvyyden ja rakkaus Luojaan vahvistuisi. Lepopäivä annettiin koko ihmiskunnalle. Jumalan tarkoitus on että ihminen panisi sivuun kaikki omat harrastuksensa, työnsä ja pyrkimyksensä voidakseen vapaammin ajatella ja palvella Jumalaa.

Lepopäivää ei pidä sekoittaa fariseusten arvottomiin ihmiskäskyihin. Jumala on antanut ohjeensa sapatin viettoon: "Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta." (Jes 58:13-14) VKR: "Etkä puhu joutavia", tarkoittaa ettei sapattiin sopimattomista asioista edes puhuta. Ajatuksia ei sapattina tule pitää maallisissa asioissa.

Sapatti on sopiva päivä tavata omaisia ja tehdä evankeliumin työssä hyvää. Vaikka kristitty vaeltaakin Hengessä päivittäin ovat monet työn ja perheiden vuoksi kiireisiä. Ihminen tarvitsee sapatin virkistyäkseen henkisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti. Sapattia vietetään koska se on Jumalan käsky: "Muista pyhittää lepopäiväsi." (2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15) Sapatti vahvistettiin Siinailla, mutta sitä ei silloin tehty tunnetuksi. Sapatti oli Israelin kansalle myös synnistä vapautumisen muisto kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta.

Luomisessa säädetty päivä on edelleen voimassa koska Jumalan lakikin on voimassa.(Jes 66:23, Luuk 16:17) Joka yhtäkin käskyä rikkoo, rikkoo koko lain. Sapatti koetteleekin kuuliaisuutta ja rakkautta (Jaak 2:10-12, 1 Joh 5:3, 1 Joh 2:4) Sapatti viittaa Jumalaan Luojana ja siksi sapatti erottaa oikean Jumalan epäjumalista. Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat sapatin vietollaan olevansa taivaan ja maan Luojan palvelijoita. Näin sapatti pysyy merkkinä ihmisen kuuliaisuudesta ja liitosta Luojansa kanssa ikuisesti. Lepopäiväkäskystä selviää Lain- antajan nimi ja arvo.

Jeesuksen Kristuksen omat sanat kertovat ettei Hän muuttanut sapattia. (Matt 5:17-19) Hän puhui Jerusalemin hävityksestä joka tapahtui vuonna 70 jkr "Rukoilkaa että ette joutuisi pakomatkalle sapattina." (Matt 24:20) Apostoli Johanneskin vietti sapattia (Ilm 1:10)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä (jonka Jumala itse sääti luomisessa ja laissaan) on lauantai. Suomessa muutettiin viikon päiväjärjestystä 1.1.1973 siten että ensimmäisestä päivästä (sunnuntai) tehtiin seitsemäs päivä ihmisasetuksella lainsäädännön keinoin. Monissa maissa lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä.Sapatin muuttamiselle ei ole Raamatullisia perusteita. Siksi sapatin viettäjiä Herralle uskollisia on ollut kaikkina maailman aikoina. Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)

Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl. Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.

Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra. Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5) Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.

Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa. Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista. Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7) Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.

Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.

Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioista joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä. Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa käskyä. (Apt 5:29) Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.") Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)

Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi. Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa. Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle. (Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai. Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama. Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)

Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin. Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.

Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra." Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia.

SAPATIN VIETTO HISTORIASSA JA NYT. VIETON VÄHENEMISEN SYYT.
Aina luomisesta lähtien tähän päivään saakka on sapatin viettäjiä ollut kristittyjen keskuudessa. (1 Moos 2:1-3, Jer 66:22-23)

Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan, ja varoitti tästä etukäteen. (Matt 24:15, Dan 7:25) Myös apostolit puhuivat suuresta luopumuksesta. (Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2)

Poliittisista ja pakanallisista, mutta myös kirkollisista ja sosiaalisista syistä juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa, ja keisari Hadrianus antoi juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen. Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen juutalaisuudesta he kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin auringonlaskun jälkeen, ja kokoukset venyivät usein viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain puolelle.

Rooman kirkko ryhtyi toimiin. Sapatin merkitys alennettiin "Mooseksen käskyksi vain juutalaisille." Jumalan asetus koski ihmiskuntaa, ja sapatin vietto vähenkikin vasta apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Useat kirkkoisät kehittivät erilaisia oppeja, miten sapatin sijaan vietetään auringonjumalan päivää. Auringonpalvonta oli tuolloin pakanaväestön uskonto. (Auringonpäivä= Die Solis (sunnuntai)

Alkukirkko oli tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. He eivät tahtoneet luopua Jumalan käskystä. Osa jäi uskollisiksi, ja osa lankesi poliittisiin ja uskonnollisiin sovitteluihin. Sunnuntai ei ollut lepopäivä silloinkaan, vaan yhteiselle Jumalan palvelukselle pyhitetty päivä. Kristinusko ja pakanallisuus kohtasivat yhteiskunnallisista yms. syistä, ja yhdistyivät tehden sovitteluja tinkien Jumalan antamista asetuksista.

Suuri läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jkr, jolloin Keisari Konstantinus suuri määräsi lailla sunnuntain lepopäiväksi. ("Auringon kunnianarvoiselle päivälle," luki asetuksessa.) Säädettiin sotilaille rukouksetkin, joita sekä auringonpalvojat, että kristityt voisivat käyttää yhteisesti.) Tämän jälkeen katolisissa kirkolliskokouksissa säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Sapatin vuoksi vainottiin monin tavoin kokonaisia perheitä, mm. kidutettiin, ja sapatin vuoksi joutui usein polttoroviolle.

Katolinen kirkko itse vaittää, ja pitää sunnuntaita valtansa ja mahtinsa merkkinä tänään.

Maailmassa on kahdenlaista tapaa numeroida viikonpäivät. Raamatullinen tapa on että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, ja sapatti on lauantai ja viikon seitsemäs päivä. Suomessa siirryttiin 1.1.1973 uuteen viikkojärjestykseen, ja seitsemänneksi päiväksi määrättiin sunnuntai. Tämä käsky annettiin maamme eduskunnan ja hallituksen päätöksellä. Osa almanakoista ehti mukaan vasta seuraavana vuonna. Tällä hetkellä (2005) enää vain Britannia ja Yhdysvallat noudattavat Raamatullista luomisviikon viikkojärjesystä. Nykyinen käsitys lepopäivästä syntyi, kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja yhdessä ryhtyivät ajamaan ajatusta että muutos olisi tapahtunut jo apostolisena aikana. Syyksi mainittiin Kristuksen ylösnousemuksen muistelu apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ajatukselle tukea. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin. (Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20) Korpivaelluksen aikana Jumala erotti sapatin muista päivistä mannaihmeellä. (2 Moos 16:4-5, 14-30. Näin tapahtui 40 vuoden ajan. Opetuslapset viettivät sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Luuk 23:56, Apt 13:42-44, 16:13, 17:2, 18:4)Jeesus ei muuttanut sapattia. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18) Kristityt ovat velvollisia vieläkin noudattamaan lepopäiväkäskyä. (1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12) Alkuseurakunnasta lähtien on sapattia vietetty jokaisella vuosisadalla. Esim. kristitty historioitsija Sozomen kirjoitti vuonna 440 jkr, että hänen aikanaan koko muu maailma vietti sapattia (lauantai) Jumalan käskyn mukaan, ja sunnuntaita valtion käskyn mukaan. Poikkeuksina hän mainitsi Rooman ja Aleksandrian seurakunnat jotka painostivat sunnuntain viettoon. Sapattia viettivät Intian kristityt 200 luvulla, Persian 300 luvulla ja Skotlannin 500 luvulla. Waldolaista osa 1200 luvulla, norjalaisista osa 1400 luvulla, sekä myös osa ruotsalaisista ja suomalaisista talonpojista. Myös eräät luterilaiset papit 1600 luvulla viettivät lauantaisapattia. Jumala itse on asettanut sapatin. (Joh 1:1-3,14, Kol 1:13-17) Sapatti muistuttaa meitä luomisesta, ja on luomisen muistomerkki. (2 Moos 20:8-11, Ps 111:4) Sapatti on Herran päivä. (Ilm 1:10, Jes 58:13) Raamattu kertoo "sortuneiden muurien korjaajista ja maan asutuksen elvytäjästä" ja antaa ohjeita sapatin viettoon. (Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3)

Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten. Ihmisen ja sapatin suhde on siis myönteinen. (Mark 2:27-28) Jumala on rakkaudessaan huolehtinut ihmisen tarpeista lepoon ja Jumalan palvelukseen. Sapatti palvelee ihmistä, ja on ihmiselle siunaukseksi, eikä päivänvastoin. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa erotuksena fariseusten käskyille joista oli tullut taakka. Jeesus halusi palauttaa sapatinviettoon sapatin oikean luonteen ja -hengen.

OVATKO JUMALAN KÄSKYT VOIMASSA UUDENKIN LIITON AIKANA?
Jos Jumalan laki olisi voitu poistaa, syntiä ei olisi enää olemassa ja Kristuksen uhrikuolema olisi ollut turha. Laki ilmaisee Jumalan luonteen pyhyyden vastakohtana ihmisen synnillisille taipumuksille, ja kun laki vastaanotetaan uskossa Kristukseen tulee laista myös kristitylle mieluisia asia.

- Sitähän Jumalan rakastaminen on että me pidämme Hänen käskynsä eivätkä ne ole raskaita noudattaa.? (1 Joh 5:3)
- Mutta laista ei häviä piirtoakaan, enemmin katoavat taivas ja maa.? (Luuk 16:17)
- Älkää luulko että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, en minä ole tullut kumoamaan vaan toteuttamaan.? (Matt 5:17-20) (VKR ?täyttämään? =Jeesus antoi lain noudattamisesta esimerkin meille noudattamalla itse lakia, sekä vanhurskautti ihmisen uhrinsa kautta kadutuista lain rikkomuksista.)
- Herran laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta? Ps 19:8
- Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme mitä laki sanoo.? (Room 3:31)
- Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.? Room 7:12
- On yhdentekevää onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen.? (1 Kor 7:19)
- Joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä Hänen käskyjänsä on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. (1 Joh 2:3-5)
- Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.? (Joh 14:15, 21)

Kenenkään ei tarvitse noudattaa lakia omassa voimassaan. Jumala on luvannut uuden liiton aikana oman Henkensä voiman, että ihminen voisi elää Jumalan tahdon mukaan. (Hepr 8:8-10, Hes 36:26-27, Jer 31:31-34) Raamatun opetuksen mukaan uuden liiton Kristittynä olemisen ehtona ja edellytyksenä onkin Jumalan lain olemassaolo sydämen lihatauluissa mieluisena asiana. Näin Jumalan ja ihmisen tahdot yhtyvät pyhyydessä. (Ilm 14:12) Rakkaudesta Jumalaan ja kiitollisena pelastuksesta ihminen tahtoo olla Jumalalle kuuliainen (Room 6:15-18, Gal 5:22-25)

Lain tehtävänä on opettaa mikä on syntiä ja herättää synnin tuntoa, joka taas herättää tarpeen Kristuksen uhriveren sovitukseen. (Room 3:20, Room 7:7, 1 Joh 3:4 ) Seremonialait jotka kuuluivat vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmään lakkasivat olemasta voimasta Jeesuksen kuollessa ristillä. (Ef 2:15, Hepr 7:11-28, 9:9-10)

Kristus oli ?lain loppu? (loppu kreikan telos =lopputulos ja päämäärä) näille vanhan liiton uhripalvelusasetuksille koska ne olivat vain vertauskuva taivaallisesta pappispalveluksesta ja Jeesuksen uhrista. (Hepr 8 luku) Laki ei tee ihmistä vanhurskaaksi, eikä pelasta, mutta voi tehdä pelastuksen mahdottomaksi, sillä tahallinen kapina lakia vastaan on syntiä joka ilman katumusta ja kääntymystä aiheuttaa kuolemantuomion. Raamattu ei tunne armoa joka kattaisi katumattomat ja kääntymättömät synnit. (Room 6:23, Luuk 10:25-28)

Laissa on 10 käskyä. Ei 9 käskyä. Jaak 2:10-12 opettaa että yhdenkin käskyn hylkääminen tarkoittaa koko lain hylkäämistä ja rikkomista. Laki ja evankeliumi ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kumpikaan ei kumoa toistaan, vaan saarnataan rinnakkain. Jumalan käskyt ovat rakkauden käskyt. Mikään hallitus ei voi pysyä pystyssä ilman lakeja. Rakkaus ja laki kuuluvat yhteen uskon kautta. (1 Tim 1:5) Käskyt opettavatkin miten ihmisen tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. ?Lain kuningaskäsky? (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan 10 käskyn siveyslaista. Kumpikaan ei kumoa toistaan. ?Lain kuningaskäsky? vahvistaa 10 käskyn lain ja onkin tiivistelmä kaikesta lain ja profeettojen opetuksesta.

Jeesus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Erehdymme kuitenkin elämämme aikana monin tavoin ja jokainen on syntiä tehnyt. Siksi tarvitsemme armoa jatkuvasti, mutta uuden liiton kristitty vihaa syntiä, eikä halua tehdä syntiä tahallaan. (Room 3:23, 1 Joh 2:1, Ef 1:7)

MIKÄ ON SYNTIÄ?
Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. "Jokainen joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista." (1 Joh 3:4) (2 Moos 20:1-17, 5 Moos 5:1-21)

Syntiä voi tehdä myös jättämällä tekemättä sellaista mitä Jumala on käskenyt tehdä. Synnintekijä ylentää itsensä ja alentaa Jumalan. (1 Moos 3:1-6) Ihminen on perinyt vanhemmiltaan syntisen luonnon jota perisynniksi kutsutaan. (Ps 51:7, Room 7:14-23) Ihminen ei voi omassa voimassaan noudattaa Jumalan tahtoa. Siksi ihminen tarvitsee Jumalan Hengen avun ja tuen, voidakseen noudattaa Jumalan lakia. (Hepr 8:8-10, Jer 31:31-34, Hes 36:26-27, Joh 15:4-5) Vain Jumalan yhteydessä Jeesuksessa Kristuksessa voimme menestyksellisesti taistella syntiä vastaan. Ilman Jeesusta Kristusta emme voi onnistua.

Synti erottaa ihmisen Jumalasta. (Jes 59:1-2) Jumala ei siedä syntiä. (Ps 89:32-34) Joka väittää olevansa synnitön, todistaa väitteellään olevansa kaukana pyhyydestä, mutta "joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä." (1 Joh 2:4-5) Kukaan ei voi tulla pyhäksi joka rikkoo tahallisesti yhtäkin Jumalan käskyä. (Ilm 14:12, Jaak 2:10-12)

Jumalan laki, joka Paavalin mukaan opettaa mikä on syntiä (Room 3:20) on voimassa niin kauan kun taivas ja maa ovat paikoillaan. (Luuk 16:17, Matt 5:17-19) Evankeliumin saarnaaminen ei kumoa lakia, eikä laki evankeliumia. Molempia tulee saarnata rinnakkain. (Room 3:31) Lain kuningaskäsky (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan pyhästä 10- käskyn laista. Jeesus sanoi, että näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Kaikki laithan tähtäävät Jumalan ja lähimmäisten rakastamiseen.

Synnistä nuhtelu on rakkautta ja pelastaa sieluja. Välinpitämättömyys, että antaa ihmisen kulkea kohti tuhoaan, ei ole rakkautta. Usein evankeliumin palvelijoita syytetään tuomitsemisesta, mutta vaikka kristityn toki tuleekin noudattaa kohteliaisuutta, kristityllä on lupa suhtautua kaunistelemattomasti syntiin. Tämä ei ole ristiriidassa rakkauden kanssa ja evankeliumin työ on todellista lähimmäisrakkautta. Vilpittömät iloitsevat totuuksista, vilpilliset usein loukkkaantuvat. Evankeliumin työssä ei ole kyse tuomitsemisesta. Raamatun sana voi tuomita ihmisen, sillä Raamattu on Jumalan sana, tahto ja vilpittömän kristityn auktorieetti.

Jumala on armollinen synnintekijöille antamalla mahdollisuuden katua ja kääntyä pois synnistä. (Room 5:21, Apt 3:19, Joel 2:12-13, Jes 55:7, Hes 18:32) Kristitytkin erehtyvät ja tarvitsevat tätä Jumalan armoa jatkuvasti. (1 Joh 2:1) Vilpitön kristitty ei kuitenkaan elä tahallisesti, jatkuvasti ja tietoisesti Jumalan lakia vastaan. Jumala pelastaakin ihmisen synneistään, mutta ei synneissään. Raamattu ei tunne sellaista halpaa armoa joka kattaisi jatkuvan ja tahallisen kapinoinnin Jumalan lakia vastaan. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room 6:23)

Jumala antaa anteeksi raskaatkin synnit katuvalle. "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes 1:18) Taivaassa iloitaan jokaisesta kääntyneestä syntisestä. (Luuk 15:10)

Vain Jeesuksessa Kristuksessa on syntien sovitus. (Joh 1:29, 1 PIet 2:24, Hebr 9:28, 10:14, 1 Joh 2:2)

LAIN VAI ARMON ALLA?
Opetetaan ettei Jumalan laki olisi enää voimassa koska Room 6:14 sanoo: "Synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole lain, vaan armon alaisia." Usein käy niin että ihminen lainaa mieluisia jakeita Raamatusta huomioimatta asiayhteyttä ja mitä muualla Raamatussa opetetaan samasta asiasta.

Jos luemme Room 6 luvun, siinä Paavali kysyy "Onko jatkuvasti tehtävä syntiä, että armo tulisi suuremmaksi?" (Jae 1) Paavali seuraavissa jakeissa kertoo että ihminen on uudestisyntymisen ja kasteen kautta kuollut synnille, ja elää uutta elämää Jeesuksessa Kristuksessa. (jakeet 2-11) "Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi." (jakeet 12-14) "Miten siis on, saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon." (jakeet 15-16) Jakeissa 17-23 Paavali opettaa selvästi että synnin orjat eivät palvele vanhurskautta, ja synnin palkka on kuolema. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Jae 23)

Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. (1 Joh 3:4; Room 3:20, 3:31) Paavalikaan ei olisi tullut tuntemaan syntiä ilman lakia. (Room 7:7, 22) Jeesuksen veli Jaakob opettaa että meidät tuomitaan "vapauden ja täydellisyyden" lain mukaan, ja joka rikoo yhtäkin käskyä, rikkoo koko lain." (Jaak 2:10-12)

Tärkeätä on tässä yhteydessä huomioida, että uuden liiton jäsenyyden ehtona ja edellytyksenä on että Jumalan laki on ihmisen "sydämen lihatauluihin" kirjoitettuna. (Hebr 10:16, Jer 31:3133, Hes 36:26-27) Lihan mieli ei kuitenkaan tahdo alistua lakiin. (Room 8:7) Silloin ihminen Jumalan Hengen voimassa noudattaa lakia. Jumala näin antaa oman henkensä ihmisen avuksi. Ihmisen omassa voimassa lain noudattaminen on mahdotonta, mutta Hengessä Jumalan tahto eli -laki, on mielekäs sydämen asia uuden liiton kristitylle. Jumalan ja ihmisen tahdot yhdistyvät. Laki ja evankeliumi kulkevat näin käsi kädessä ja niitä sarnataan yhdessä, ja ne kuuluvat yhteen Kaikkivaltiaan ikuisena tahtona. Raamattu ei missään opeta etteikö laki olisi voimassa uudenkin liiton aikana, mutta Raamattu opettaa selvin sanoin että laki on voimassa ikuisesti! (Matt 5:17-18, Luuk 16:17) Laki ei tee ketään vanhurskaaksi, mutta tekee pelastuksen mahdottomaksi, silloin kun se tietoisesti ja tahallisesti kumotaan. Kukaan ei voi rangaistuksetta polkea maahan Jumalan lakia. Tarkoittaahan asia käytännössä tietoista valintaa synnin puolelle. (Jes 24:1-5)

Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös että Jeesus taisteli perinnäissääntöjä vastaan, jotka olivat ihmisten tekemiä lakeja, ja mitätöivät Jumalan antaman lain. Paavali taisteli lisäksi uhripalvelusjärjestelmän lakeja vastaan, jotka kumoutuivat ristillä koska Kristus on näiden lakien loppu, (Room 10:4) mutta myös lain täyttymys ja päämäärä, sillä Jeesus Kristus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Jeesus noudatti lakia esimerkillisesti kaikessa. (Joh 15:10, Matt 7:21) Kristus tuli maailmaan saattamaan lain kunniaan, sillä laki opettaa miten rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä. Lain kunigaskäsky on yhteenveto laista. (Matt 22:36-40) Jeesus opetti että 10 käskyn laki riippuu tässä lain yhteenvetokäskyssä kiinni. (40) Jos Jeesus olisi kumonnut lain, olisi uhrikuolemansa ollut turha, sillä ilman lakia, ei syntiäkään olisi enää olemassa.

Paholaisen eksytys ja hyökkäykset ovat kautta aikojen kohdistuneet juuri Jumalan lakia vastaan, sillä laki on Jumalan tahto ja -luonteen kuvaus. Onnistuessaan saamaan ihmisen hylkäämään yhdenkin käskyn, saatana on onnistunut päämäärässään saada ihminen rikkomaan Jumalan tahtoa, ja kapinaan Jumalaa vastaan.

Lopun aikana uskonnollisessa elämässä on vallalla ihmiskunnan historian suurin ja pettävin eksytys. Tämä eksytys tapahtuu Kristuksen nimissä ja se opettaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. ( 2 Kor 11:14, Jaak 2:10-12, Hebr 12:14) Käytännössä tämä tapahtuu siten että uskonnolliset opettajat opettavat uskoa ilman lakia.

Lue lisää

3.Mooseksen kirja:
20:24 Mutta minä sanon teille: Te saatte ottaa omaksenne heidän maansa, sillä minä annan sen teille omaksi, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka olen teidät erottanut muista kansoista.
20:26 Olkaa siis minulle pyhät, sillä minä, Herra, olen pyhä, ja minä olen teidät erottanut muista kansoista olemaan minun omani.



2.Moos.31:12. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
13. "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
14. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa.
15. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla.
16. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona.
17. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."
18. Ja kun hän oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinain vuorella, antoi hän hänelle kaksi laintaulua, kivitaulua, joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu.

Nuo lainkohdathan olivat lakiliittoa jolla Israelilaiset tulivat jumalan kansaksi erotukseksi muista kansoista, käsittäisin?
Niitä lakejahan ei annettu muille kansoille.

Sitten myöhemmin tulikin jo uusi liitto.
Jeremia:
31:31 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;

Siinäkin oli myös laki muutta liitto olikin erilainen, miksi?

Jesaja:
49:6 hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

Vielä kun näinkin löytyy sanottunaniin näkee ettei Mooseksen liitto ollutkaan tarkoitettu kaikille kansoille.
Näin ei mitenkään minun päähäni mahdu miten laki olisi voinut joutua pakanoille velvollisuudeksi niinkuin sinä sanot.

-----/Raamatullinen viikon seitsemäs päivä (jonka Jumala itse sääti luomisessa ja laissaan) on lauantai. Suomessa muutettiin viikon päiväjärjestystä 1.1.1973 siten että ensimmäisestä päivästä (sunnuntai) tehtiin seitsemäs päivä ihmisasetuksella lainsäädännön keinoin. Monissa maissa lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä.Sapatin muuttamiselle ei ole Raamatullisia perusteita. Siksi sapatin viettäjiä Herralle uskollisia on ollut kaikkina maailman aikoina. Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23) /-------

Tuossahan puhut taas siitä laista joka ei ollut meillä kristityillä koskaan lakina. miten kerrot sen joutuneen kun uudessa liitossa ei ole kiveen kirjoitettuja lakeja mukana?
Eikös nuo sinun lakisi ole ne kiveen kirjoitetut?

lahden maiska kirjoitti:

3.Mooseksen kirja:
20:24 Mutta minä sanon teille: Te saatte ottaa omaksenne heidän maansa, sillä minä annan sen teille omaksi, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka olen teidät erottanut muista kansoista.
20:26 Olkaa siis minulle pyhät, sillä minä, Herra, olen pyhä, ja minä olen teidät erottanut muista kansoista olemaan minun omani.



2.Moos.31:12. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
13. "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
14. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa.
15. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla.
16. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona.
17. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."
18. Ja kun hän oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinain vuorella, antoi hän hänelle kaksi laintaulua, kivitaulua, joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu.

Nuo lainkohdathan olivat lakiliittoa jolla Israelilaiset tulivat jumalan kansaksi erotukseksi muista kansoista, käsittäisin?
Niitä lakejahan ei annettu muille kansoille.

Sitten myöhemmin tulikin jo uusi liitto.
Jeremia:
31:31 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;

Siinäkin oli myös laki muutta liitto olikin erilainen, miksi?

Jesaja:
49:6 hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

Vielä kun näinkin löytyy sanottunaniin näkee ettei Mooseksen liitto ollutkaan tarkoitettu kaikille kansoille.
Näin ei mitenkään minun päähäni mahdu miten laki olisi voinut joutua pakanoille velvollisuudeksi niinkuin sinä sanot.

-----/Raamatullinen viikon seitsemäs päivä (jonka Jumala itse sääti luomisessa ja laissaan) on lauantai. Suomessa muutettiin viikon päiväjärjestystä 1.1.1973 siten että ensimmäisestä päivästä (sunnuntai) tehtiin seitsemäs päivä ihmisasetuksella lainsäädännön keinoin. Monissa maissa lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä.Sapatin muuttamiselle ei ole Raamatullisia perusteita. Siksi sapatin viettäjiä Herralle uskollisia on ollut kaikkina maailman aikoina. Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23) /-------

Tuossahan puhut taas siitä laista joka ei ollut meillä kristityillä koskaan lakina. miten kerrot sen joutuneen kun uudessa liitossa ei ole kiveen kirjoitettuja lakeja mukana?
Eikös nuo sinun lakisi ole ne kiveen kirjoitetut?

Lue lisää

Rauhaa ja kiitos

Etsi hotellista "Vanha ja uusi liitto"
Ei siinä muuta eroa ole kuin että VT:n aikana oli laki kivitauluissa ja uudessa liitossa sama laki, mutta sydämessä.

Jumalan siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

jarlau kirjoitti:

Rauhaa ja kiitos


Lepopäivällä on aivan erityinen merkitys Raamatun mukaan.
Siis Raamatun mukaan.
Mielipiteitä on monia joita ihminen itse ajattelee, mutta Raamatun mukaan.

Siunausta
jari laurila

Lue lisää

Ja ihan Raamatun opetusta:

Room.14:5. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.

Kol. 2:13-17: Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen, joka oli meitä vastaan... Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka ovat vain tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.

Joh. 5:18: Jeesus ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan sanoi Jumalaa Isäksensä tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.

weha kirjoitti:

Ja ihan Raamatun opetusta:

Room.14:5. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.

Kol. 2:13-17: Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen, joka oli meitä vastaan... Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka ovat vain tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.

Joh. 5:18: Jeesus ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan sanoi Jumalaa Isäksensä tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.

Lue lisää

Tauhaa ja kiitos

Ei ole kuule asiaa!
Pikkusta erehdystä.

Raamatunjakeet ovat oikein, mutta ne pitää tulkita oikein.

Room 14:5. Oli olemassa paastomääräyksiä, sekä pakanallisia tapoja.

Kol 2:13-17; Kysymys on taas paastopäivistä joista oli määräyksiä, Oli erilaisia pakanallisa juhlia joita kutsuttiin sapateiksi.

Joh 5:18; Jeesus rikkoi fariseusten sapattikäsyjä vastaan!
Jeesus piti isänsä käskyt. Hän piti käskyt, ja opetti niihin, sekä opetti oikeata sapatin viettoa.
Vrt: Matt 24:20 jossa Jeesus ennusti sapatin vietosta kuolemansa jälkeen alkuseurakunnassa.

JUHLA-AJAT

Kristikunta on aina vietänyt erilaisia juhlia.
Osaan juhlista on ollut jumalallinen asetus, mutta osa on ihmisten itsensä asettamia juhlia.

VT:n puolella on kaksi kohtaa jossa Jumala oli kyllästynyt ihmisten juhliin jotka eivät olleet Herran asettamia. (Hoos 2:13, Jes 1:11-15)
Kun Jumala suuttui kansan juhlintaan, oli asiayhteys aina sama; - Kansa ei ollut kuuliainen Jumalalle. Asiayhteyden voimme havaita lukemalla Raamattua ko. jakeiden ympäriltä. (Jes 1:16-20)

Jumala ei halunnut tietenkään poistaa itse asettamiaan juhlapäiviä, ja siitä vakuuttaakin (Jes 58:13-14)

Apostoli Paavali oli pahoillaan kun uskoon tulleet pitivät silmällä "päiviä, kuukausia, juhla-aikoja, ja määrävuosia." (Gal 4:8-11) Mistä tässä on kysymys?

Tuohon aikaan oli runsaasti kreikkalais-roomalaisia pakanallisia juhlia.
Luonnollisesti Paavali tarkoitti tässä ihmisten asettamia juhlia. (Matt 15:1-9)
"Alkeisvoimat" (9) olivat luontoon liittyviä palvontamenoja. Myös astrologia oli käytössä palvonnassa. On myös huomattava että juhliin liityi aina valtava määrä erilaisia ihmisten tekemiä yksityiskohtaisia määräyksiä miten juhlia tuli viettää. Jeesus ja Paavali taistelivat näitä fariseusten asettamia määräyksiä vastaan. (Matt 15:3-9, Gal 2:16-17)

Nykyisinkin meillä on suuri määrä erilaisia liputus-, ja uskonnollisessa mielessä vietettäviä juhlapäiviä. Ihmiset ovat nämä juhlat asettaneet itse itselleen.
On kuitenkin usein varsin hyvä silloin miettiä asioita mitkä näihin juhliin liittyvät pelastuksen kannalta, ja miten ne kiinnittävät ja antavat uskoa Jeesukseen.

Jumalan lain asettama sapatti on ollut aina voimassa, maailman luomisesta lähtien, niin kuin Jumalan lakikin on ollut aina voimassa.
(1 Moos 2:2-3, Matt 5:17-18, Room 3:31, Luuk 16:17, 1 Kor 7:19, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3) Laki on voimassa ajan loppuun saakka.

Voidaan sanoa että Raamatullisia jumalallisen asetuksen juhlia uuden liiton aikana ovat vain lepopäivä eli sapatti, sekä myös kristillinen kaste ja ehtoollinen ovat juhlia jotka Jeesus asetti kuolemansa ja ylösnousemuksensa muistoksi. (Matt 26:26-30, Luuk 22:14-20, Room 6:3-14, 1 Kor 23-29) Sunnuntaille ei ole mitään asetusta. Juhlaa ylösnousemuksen muistoksi ei ole asetettu Raamatussa, eikä lepopäivän merkitystäkään voida muuttaa siitä miksi Jumala sen asetti.

Uuden liiton ajalle ei ole joulusta eikä pääsiäisestäkään asetusta.
Kuitenkin joulua ja pääsiäistä vietetään, ja käytetään mahdollisuus viedä evankeliumia hyväksi. Näiden juhlien vietossa on syytä huomoida että ne vietetään oikeassa hengessä.
Juhlat sisältävät myös tapoja ja perinteitä joiden mielekkyyttä on hyvä miettiä.

SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)

Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl. Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.

Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra. Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5) Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.

Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa. Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista. Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7) Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.

Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.

Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioista joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä. Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa käskyä. (Apt 5:29) Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.") Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)

Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi. Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa. Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle. (Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai. Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama. Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)

Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin. Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.

Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra." Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia


MIKSI LEPOPÄIVÄN (SAPATIN) VIETTO ON TÄRKEÄTÄ?
Lepopäivän vietto perustuu luomiseen ja on siten luomisen muisto. (1 Moos 2:1-3, 2 Moos 20:8-11) Sapatti on myös "merkki" ihmisen ja Jumalan välillä ikuisesti. (2 Moos 31:13-17) Sapattia onkin vietetty kaikkina maailmanaikoina. Käsitys että sapatti oli vain "juutalaisten juhla" ei siten pidä paikkaansa. Sapattia vietettiin jo vuosisatoja ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa.

Ihminen tarvitsee lepopäivän. Levättyään seitsemäntenä päivänä Jumala erotti ja pyhitti lepopäivän ihmiselle jolloin ihmisen lepäisi ja mietiskelisi luomistekoja ja luodut näkisivät Luojan hyvyyden ja rakkaus Luojaan vahvistuisi. Lepopäivä annettiin koko ihmiskunnalle. Jumalan tarkoitus on että ihminen panisi sivuun kaikki omat harrastuksensa, työnsä ja pyrkimyksensä voidakseen vapaammin ajatella ja palvella Jumalaa.

Lepopäivää ei pidä sekoittaa fariseusten arvottomiin ihmiskäskyihin. Jumala on antanut ohjeensa sapatin viettoon: "Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta." (Jes 58:13-14) VKR: "Etkä puhu joutavia", tarkoittaa ettei sapattiin sopimattomista asioista edes puhuta. Ajatuksia ei sapattina tule pitää maallisissa asioissa.

Sapatti on sopiva päivä tavata omaisia ja tehdä evankeliumin työssä hyvää. Vaikka kristitty vaeltaakin Hengessä päivittäin ovat monet työn ja perheiden vuoksi kiireisiä. Ihminen tarvitsee sapatin virkistyäkseen henkisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti. Sapattia vietetään koska se on Jumalan käsky: "Muista pyhittää lepopäiväsi." (2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15) Sapatti vahvistettiin Siinailla, mutta sitä ei silloin tehty tunnetuksi. Sapatti oli Israelin kansalle myös synnistä vapautumisen muisto kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta.

Luomisessa säädetty päivä on edelleen voimassa koska Jumalan lakikin on voimassa.(Jes 66:23, Luuk 16:17) Joka yhtäkin käskyä rikkoo, rikkoo koko lain. Sapatti koetteleekin kuuliaisuutta ja rakkautta (Jaak 2:10-12, 1 Joh 5:3, 1 Joh 2:4) Sapatti viittaa Jumalaan Luojana ja siksi sapatti erottaa oikean Jumalan epäjumalista. Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat sapatin vietollaan olevansa taivaan ja maan Luojan palvelijoita. Näin sapatti pysyy merkkinä ihmisen kuuliaisuudesta ja liitosta Luojansa kanssa ikuisesti. Lepopäiväkäskystä selviää Lain- antajan nimi ja arvo.

Jeesuksen Kristuksen omat sanat kertovat ettei Hän muuttanut sapattia. (Matt 5:17-19) Hän puhui Jerusalemin hävityksestä joka tapahtui vuonna 70 jkr "Rukoilkaa että ette joutuisi pakomatkalle sapattina." (Matt 24:20) Apostoli Johanneskin vietti sapattia (Ilm 1:10)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä (jonka Jumala itse sääti luomisessa ja laissaan) on lauantai. Suomessa muutettiin viikon päiväjärjestystä 1.1.1973 siten että ensimmäisestä päivästä (sunnuntai) tehtiin seitsemäs päivä ihmisasetuksella lainsäädännön keinoin. Monissa maissa lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä.Sapatin muuttamiselle ei ole Raamatullisia perusteita. Siksi sapatin viettäjiä Herralle uskollisia on ollut kaikkina maailman aikoina. Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

SAPATIN VIETTO HISTORIASSA JA NYT. VIETON VÄHENEMISEN SYYT.
Aina luomisesta lähtien tähän päivään saakka on sapatin viettäjiä ollut kristittyjen keskuudessa. (1 Moos 2:1-3, Jer 66:22-23)

Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan, ja varoitti tästä etukäteen. (Matt 24:15, Dan 7:25) Myös apostolit puhuivat suuresta luopumuksesta. (Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2)

Poliittisista ja pakanallisista, mutta myös kirkollisista ja sosiaalisista syistä juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa, ja keisari Hadrianus antoi juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen. Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen juutalaisuudesta he kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin auringonlaskun jälkeen, ja kokoukset venyivät usein viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain puolelle.

Rooman kirkko ryhtyi toimiin. Sapatin merkitys alennettiin "Mooseksen käskyksi vain juutalaisille." Jumalan asetus koski ihmiskuntaa, ja sapatin vietto vähenkikin vasta apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Useat kirkkoisät kehittivät erilaisia oppeja, miten sapatin sijaan vietetään auringonjumalan päivää. Auringonpalvonta oli tuolloin pakanaväestön uskonto. (Auringonpäivä= Die Solis (sunnuntai)

Alkukirkko oli tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. He eivät tahtoneet luopua Jumalan käskystä. Osa jäi uskollisiksi, ja osa lankesi poliittisiin ja uskonnollisiin sovitteluihin. Sunnuntai ei ollut lepopäivä silloinkaan, vaan yhteiselle Jumalan palvelukselle pyhitetty päivä. Kristinusko ja pakanallisuus kohtasivat yhteiskunnallisista yms. syistä, ja yhdistyivät tehden sovitteluja tinkien Jumalan antamista asetuksista.

Suuri läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jkr, jolloin Keisari Konstantinus suuri määräsi lailla sunnuntain lepopäiväksi. ("Auringon kunnianarvoiselle päivälle," luki asetuksessa.) Säädettiin sotilaille rukouksetkin, joita sekä auringonpalvojat, että kristityt voisivat käyttää yhteisesti.) Tämän jälkeen katolisissa kirkolliskokouksissa säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Sapatin vuoksi vainottiin monin tavoin kokonaisia perheitä, mm. kidutettiin, ja sapatin vuoksi joutui usein polttoroviolle.

Katolinen kirkko itse vaittää, ja pitää sunnuntaita valtansa ja mahtinsa merkkinä tänään.

Maailmassa on kahdenlaista tapaa numeroida viikonpäivät. Raamatullinen tapa on että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, ja sapatti on lauantai ja viikon seitsemäs päivä. Suomessa siirryttiin 1.1.1973 uuteen viikkojärjestykseen, ja seitsemänneksi päiväksi määrättiin sunnuntai. Tämä käsky annettiin maamme eduskunnan ja hallituksen päätöksellä. Osa almanakoista ehti mukaan vasta seuraavana vuonna. Tällä hetkellä (2005) enää vain Britannia ja Yhdysvallat noudattavat Raamatullista luomisviikon viikkojärjesystä. Nykyinen käsitys lepopäivästä syntyi, kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja yhdessä ryhtyivät ajamaan ajatusta että muutos olisi tapahtunut jo apostolisena aikana. Syyksi mainittiin Kristuksen ylösnousemuksen muistelu apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ajatukselle tukea. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin. (Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20) Korpivaelluksen aikana Jumala erotti sapatin muista päivistä mannaihmeellä. (2 Moos 16:4-5, 14-30. Näin tapahtui 40 vuoden ajan. Opetuslapset viettivät sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Luuk 23:56, Apt 13:42-44, 16:13, 17:2, 18:4)Jeesus ei muuttanut sapattia. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18) Kristityt ovat velvollisia vieläkin noudattamaan lepopäiväkäskyä. (1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12) Alkuseurakunnasta lähtien on sapattia vietetty jokaisella vuosisadalla. Esim. kristitty historioitsija Sozomen kirjoitti vuonna 440 jkr, että hänen aikanaan koko muu maailma vietti sapattia (lauantai) Jumalan käskyn mukaan, ja sunnuntaita valtion käskyn mukaan. Poikkeuksina hän mainitsi Rooman ja Aleksandrian seurakunnat jotka painostivat sunnuntain viettoon. Sapattia viettivät Intian kristityt 200 luvulla, Persian 300 luvulla ja Skotlannin 500 luvulla. Waldolaista osa 1200 luvulla, norjalaisista osa 1400 luvulla, sekä myös osa ruotsalaisista ja suomalaisista talonpojista. Myös eräät luterilaiset papit 1600 luvulla viettivät lauantaisapattia. Jumala itse on asettanut sapatin. (Joh 1:1-3,14, Kol 1:13-17) Sapatti muistuttaa meitä luomisesta, ja on luomisen muistomerkki. (2 Moos 20:8-11, Ps 111:4) Sapatti on Herran päivä. (Ilm 1:10, Jes 58:13) Raamattu kertoo "sortuneiden muurien korjaajista ja maan asutuksen elvytäjästä" ja antaa ohjeita sapatin viettoon. (Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3)

Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten. Ihmisen ja sapatin suhde on siis myönteinen. (Mark 2:27-28) Jumala on rakkaudessaan huolehtinut ihmisen tarpeista lepoon ja Jumalan palvelukseen. Sapatti palvelee ihmistä, ja on ihmiselle siunaukseksi, eikä päivänvastoin. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa erotuksena fariseusten käskyille joista oli tullut taakka. Jeesus halusi palauttaa sapatinviettoon sapatin oikean luonteen ja -hengen.

kolme enkeliä kirjoitti:

Meidän ei tarvitse tietää miten Jumala loi maailman tai miten paratiisissa elettiin. Meille riittää se tieto että sapatti on Jumalan siunaama lepopäivä ja annettu ihmisen parhaaksi. Lepopäivällä ei ole mitään velvoitteita koska silloin EI saa tehdä mitään, ei edes niitä velvoitteita. Lepoa ainoastaan Herrassa ja hänen siunausten virroissa. Jos tämä kuulostaa raskaalta, paras painaa duunia sitten kaikki seitsemän päivää ilman levon hetkeä, jos tuntuu niin paremmalta.

Lue lisää

Nyt tuli vähän paneuduttua tarkemmin näihin kun näin niistä täällä puhuttavan.
Onkos väärin jos niistä kyselee muilta?

jarlau kirjoitti:

Tauhaa ja kiitos

Ei ole kuule asiaa!
Pikkusta erehdystä.

Raamatunjakeet ovat oikein, mutta ne pitää tulkita oikein.

Room 14:5. Oli olemassa paastomääräyksiä, sekä pakanallisia tapoja.

Kol 2:13-17; Kysymys on taas paastopäivistä joista oli määräyksiä, Oli erilaisia pakanallisa juhlia joita kutsuttiin sapateiksi.

Joh 5:18; Jeesus rikkoi fariseusten sapattikäsyjä vastaan!
Jeesus piti isänsä käskyt. Hän piti käskyt, ja opetti niihin, sekä opetti oikeata sapatin viettoa.
Vrt: Matt 24:20 jossa Jeesus ennusti sapatin vietosta kuolemansa jälkeen alkuseurakunnassa.

JUHLA-AJAT

Kristikunta on aina vietänyt erilaisia juhlia.
Osaan juhlista on ollut jumalallinen asetus, mutta osa on ihmisten itsensä asettamia juhlia.

VT:n puolella on kaksi kohtaa jossa Jumala oli kyllästynyt ihmisten juhliin jotka eivät olleet Herran asettamia. (Hoos 2:13, Jes 1:11-15)
Kun Jumala suuttui kansan juhlintaan, oli asiayhteys aina sama; - Kansa ei ollut kuuliainen Jumalalle. Asiayhteyden voimme havaita lukemalla Raamattua ko. jakeiden ympäriltä. (Jes 1:16-20)

Jumala ei halunnut tietenkään poistaa itse asettamiaan juhlapäiviä, ja siitä vakuuttaakin (Jes 58:13-14)

Apostoli Paavali oli pahoillaan kun uskoon tulleet pitivät silmällä "päiviä, kuukausia, juhla-aikoja, ja määrävuosia." (Gal 4:8-11) Mistä tässä on kysymys?

Tuohon aikaan oli runsaasti kreikkalais-roomalaisia pakanallisia juhlia.
Luonnollisesti Paavali tarkoitti tässä ihmisten asettamia juhlia. (Matt 15:1-9)
"Alkeisvoimat" (9) olivat luontoon liittyviä palvontamenoja. Myös astrologia oli käytössä palvonnassa. On myös huomattava että juhliin liityi aina valtava määrä erilaisia ihmisten tekemiä yksityiskohtaisia määräyksiä miten juhlia tuli viettää. Jeesus ja Paavali taistelivat näitä fariseusten asettamia määräyksiä vastaan. (Matt 15:3-9, Gal 2:16-17)

Nykyisinkin meillä on suuri määrä erilaisia liputus-, ja uskonnollisessa mielessä vietettäviä juhlapäiviä. Ihmiset ovat nämä juhlat asettaneet itse itselleen.
On kuitenkin usein varsin hyvä silloin miettiä asioita mitkä näihin juhliin liittyvät pelastuksen kannalta, ja miten ne kiinnittävät ja antavat uskoa Jeesukseen.

Jumalan lain asettama sapatti on ollut aina voimassa, maailman luomisesta lähtien, niin kuin Jumalan lakikin on ollut aina voimassa.
(1 Moos 2:2-3, Matt 5:17-18, Room 3:31, Luuk 16:17, 1 Kor 7:19, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3) Laki on voimassa ajan loppuun saakka.

Voidaan sanoa että Raamatullisia jumalallisen asetuksen juhlia uuden liiton aikana ovat vain lepopäivä eli sapatti, sekä myös kristillinen kaste ja ehtoollinen ovat juhlia jotka Jeesus asetti kuolemansa ja ylösnousemuksensa muistoksi. (Matt 26:26-30, Luuk 22:14-20, Room 6:3-14, 1 Kor 23-29) Sunnuntaille ei ole mitään asetusta. Juhlaa ylösnousemuksen muistoksi ei ole asetettu Raamatussa, eikä lepopäivän merkitystäkään voida muuttaa siitä miksi Jumala sen asetti.

Uuden liiton ajalle ei ole joulusta eikä pääsiäisestäkään asetusta.
Kuitenkin joulua ja pääsiäistä vietetään, ja käytetään mahdollisuus viedä evankeliumia hyväksi. Näiden juhlien vietossa on syytä huomoida että ne vietetään oikeassa hengessä.
Juhlat sisältävät myös tapoja ja perinteitä joiden mielekkyyttä on hyvä miettiä.

SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)

Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl. Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.

Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra. Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5) Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.

Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa. Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista. Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7) Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.

Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.

Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioista joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä. Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa käskyä. (Apt 5:29) Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.") Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)

Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi. Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa. Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle. (Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai. Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama. Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)

Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin. Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.

Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra." Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia


MIKSI LEPOPÄIVÄN (SAPATIN) VIETTO ON TÄRKEÄTÄ?
Lepopäivän vietto perustuu luomiseen ja on siten luomisen muisto. (1 Moos 2:1-3, 2 Moos 20:8-11) Sapatti on myös "merkki" ihmisen ja Jumalan välillä ikuisesti. (2 Moos 31:13-17) Sapattia onkin vietetty kaikkina maailmanaikoina. Käsitys että sapatti oli vain "juutalaisten juhla" ei siten pidä paikkaansa. Sapattia vietettiin jo vuosisatoja ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa.

Ihminen tarvitsee lepopäivän. Levättyään seitsemäntenä päivänä Jumala erotti ja pyhitti lepopäivän ihmiselle jolloin ihmisen lepäisi ja mietiskelisi luomistekoja ja luodut näkisivät Luojan hyvyyden ja rakkaus Luojaan vahvistuisi. Lepopäivä annettiin koko ihmiskunnalle. Jumalan tarkoitus on että ihminen panisi sivuun kaikki omat harrastuksensa, työnsä ja pyrkimyksensä voidakseen vapaammin ajatella ja palvella Jumalaa.

Lepopäivää ei pidä sekoittaa fariseusten arvottomiin ihmiskäskyihin. Jumala on antanut ohjeensa sapatin viettoon: "Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta." (Jes 58:13-14) VKR: "Etkä puhu joutavia", tarkoittaa ettei sapattiin sopimattomista asioista edes puhuta. Ajatuksia ei sapattina tule pitää maallisissa asioissa.

Sapatti on sopiva päivä tavata omaisia ja tehdä evankeliumin työssä hyvää. Vaikka kristitty vaeltaakin Hengessä päivittäin ovat monet työn ja perheiden vuoksi kiireisiä. Ihminen tarvitsee sapatin virkistyäkseen henkisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti. Sapattia vietetään koska se on Jumalan käsky: "Muista pyhittää lepopäiväsi." (2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15) Sapatti vahvistettiin Siinailla, mutta sitä ei silloin tehty tunnetuksi. Sapatti oli Israelin kansalle myös synnistä vapautumisen muisto kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta.

Luomisessa säädetty päivä on edelleen voimassa koska Jumalan lakikin on voimassa.(Jes 66:23, Luuk 16:17) Joka yhtäkin käskyä rikkoo, rikkoo koko lain. Sapatti koetteleekin kuuliaisuutta ja rakkautta (Jaak 2:10-12, 1 Joh 5:3, 1 Joh 2:4) Sapatti viittaa Jumalaan Luojana ja siksi sapatti erottaa oikean Jumalan epäjumalista. Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat sapatin vietollaan olevansa taivaan ja maan Luojan palvelijoita. Näin sapatti pysyy merkkinä ihmisen kuuliaisuudesta ja liitosta Luojansa kanssa ikuisesti. Lepopäiväkäskystä selviää Lain- antajan nimi ja arvo.

Jeesuksen Kristuksen omat sanat kertovat ettei Hän muuttanut sapattia. (Matt 5:17-19) Hän puhui Jerusalemin hävityksestä joka tapahtui vuonna 70 jkr "Rukoilkaa että ette joutuisi pakomatkalle sapattina." (Matt 24:20) Apostoli Johanneskin vietti sapattia (Ilm 1:10)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä (jonka Jumala itse sääti luomisessa ja laissaan) on lauantai. Suomessa muutettiin viikon päiväjärjestystä 1.1.1973 siten että ensimmäisestä päivästä (sunnuntai) tehtiin seitsemäs päivä ihmisasetuksella lainsäädännön keinoin. Monissa maissa lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä.Sapatin muuttamiselle ei ole Raamatullisia perusteita. Siksi sapatin viettäjiä Herralle uskollisia on ollut kaikkina maailman aikoina. Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

SAPATIN VIETTO HISTORIASSA JA NYT. VIETON VÄHENEMISEN SYYT.
Aina luomisesta lähtien tähän päivään saakka on sapatin viettäjiä ollut kristittyjen keskuudessa. (1 Moos 2:1-3, Jer 66:22-23)

Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan, ja varoitti tästä etukäteen. (Matt 24:15, Dan 7:25) Myös apostolit puhuivat suuresta luopumuksesta. (Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2)

Poliittisista ja pakanallisista, mutta myös kirkollisista ja sosiaalisista syistä juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa, ja keisari Hadrianus antoi juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen. Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen juutalaisuudesta he kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin auringonlaskun jälkeen, ja kokoukset venyivät usein viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain puolelle.

Rooman kirkko ryhtyi toimiin. Sapatin merkitys alennettiin "Mooseksen käskyksi vain juutalaisille." Jumalan asetus koski ihmiskuntaa, ja sapatin vietto vähenkikin vasta apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Useat kirkkoisät kehittivät erilaisia oppeja, miten sapatin sijaan vietetään auringonjumalan päivää. Auringonpalvonta oli tuolloin pakanaväestön uskonto. (Auringonpäivä= Die Solis (sunnuntai)

Alkukirkko oli tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. He eivät tahtoneet luopua Jumalan käskystä. Osa jäi uskollisiksi, ja osa lankesi poliittisiin ja uskonnollisiin sovitteluihin. Sunnuntai ei ollut lepopäivä silloinkaan, vaan yhteiselle Jumalan palvelukselle pyhitetty päivä. Kristinusko ja pakanallisuus kohtasivat yhteiskunnallisista yms. syistä, ja yhdistyivät tehden sovitteluja tinkien Jumalan antamista asetuksista.

Suuri läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jkr, jolloin Keisari Konstantinus suuri määräsi lailla sunnuntain lepopäiväksi. ("Auringon kunnianarvoiselle päivälle," luki asetuksessa.) Säädettiin sotilaille rukouksetkin, joita sekä auringonpalvojat, että kristityt voisivat käyttää yhteisesti.) Tämän jälkeen katolisissa kirkolliskokouksissa säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Sapatin vuoksi vainottiin monin tavoin kokonaisia perheitä, mm. kidutettiin, ja sapatin vuoksi joutui usein polttoroviolle.

Katolinen kirkko itse vaittää, ja pitää sunnuntaita valtansa ja mahtinsa merkkinä tänään.

Maailmassa on kahdenlaista tapaa numeroida viikonpäivät. Raamatullinen tapa on että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, ja sapatti on lauantai ja viikon seitsemäs päivä. Suomessa siirryttiin 1.1.1973 uuteen viikkojärjestykseen, ja seitsemänneksi päiväksi määrättiin sunnuntai. Tämä käsky annettiin maamme eduskunnan ja hallituksen päätöksellä. Osa almanakoista ehti mukaan vasta seuraavana vuonna. Tällä hetkellä (2005) enää vain Britannia ja Yhdysvallat noudattavat Raamatullista luomisviikon viikkojärjesystä. Nykyinen käsitys lepopäivästä syntyi, kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja yhdessä ryhtyivät ajamaan ajatusta että muutos olisi tapahtunut jo apostolisena aikana. Syyksi mainittiin Kristuksen ylösnousemuksen muistelu apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ajatukselle tukea. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin. (Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20) Korpivaelluksen aikana Jumala erotti sapatin muista päivistä mannaihmeellä. (2 Moos 16:4-5, 14-30. Näin tapahtui 40 vuoden ajan. Opetuslapset viettivät sapattia Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Luuk 23:56, Apt 13:42-44, 16:13, 17:2, 18:4)Jeesus ei muuttanut sapattia. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18) Kristityt ovat velvollisia vieläkin noudattamaan lepopäiväkäskyä. (1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12) Alkuseurakunnasta lähtien on sapattia vietetty jokaisella vuosisadalla. Esim. kristitty historioitsija Sozomen kirjoitti vuonna 440 jkr, että hänen aikanaan koko muu maailma vietti sapattia (lauantai) Jumalan käskyn mukaan, ja sunnuntaita valtion käskyn mukaan. Poikkeuksina hän mainitsi Rooman ja Aleksandrian seurakunnat jotka painostivat sunnuntain viettoon. Sapattia viettivät Intian kristityt 200 luvulla, Persian 300 luvulla ja Skotlannin 500 luvulla. Waldolaista osa 1200 luvulla, norjalaisista osa 1400 luvulla, sekä myös osa ruotsalaisista ja suomalaisista talonpojista. Myös eräät luterilaiset papit 1600 luvulla viettivät lauantaisapattia. Jumala itse on asettanut sapatin. (Joh 1:1-3,14, Kol 1:13-17) Sapatti muistuttaa meitä luomisesta, ja on luomisen muistomerkki. (2 Moos 20:8-11, Ps 111:4) Sapatti on Herran päivä. (Ilm 1:10, Jes 58:13) Raamattu kertoo "sortuneiden muurien korjaajista ja maan asutuksen elvytäjästä" ja antaa ohjeita sapatin viettoon. (Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3)

Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten. Ihmisen ja sapatin suhde on siis myönteinen. (Mark 2:27-28) Jumala on rakkaudessaan huolehtinut ihmisen tarpeista lepoon ja Jumalan palvelukseen. Sapatti palvelee ihmistä, ja on ihmiselle siunaukseksi, eikä päivänvastoin. Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa erotuksena fariseusten käskyille joista oli tullut taakka. Jeesus halusi palauttaa sapatinviettoon sapatin oikean luonteen ja -hengen.

Lue lisää

luetaan niinkuin on kirjoitettu, eikä sinne omiaan tarvitse lisätä:

kol.2:14. hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.
15. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.
16. Todellisuus ja sen varjo
Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.
17. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis.

Jeesus on elämällään ja kuolemallaan lain täyttänyt.

Vanhan testamentin lepopäivä oli sapatinpäivä eli lauantai. Silloin kokoonnuttiin Jumalan sanan äärelle. Sapatti on suomeksi lepo. Sapatti oli esikuva Jeesuksesta, jossa meille tuli omantunnon lepo ja iankaikkinen autuus syntiemme anteeksisaamisessa lahjana, ilman omia tekoja.

3 Moos. 23:3: Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous.


Hebr. 4:3: Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon.

Matt. 11:28: Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

Apt. 17: 11: He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksia, oliko asia niin.

weha kirjoitti:

luetaan niinkuin on kirjoitettu, eikä sinne omiaan tarvitse lisätä:

kol.2:14. hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.
15. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.
16. Todellisuus ja sen varjo
Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.
17. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis.

Jeesus on elämällään ja kuolemallaan lain täyttänyt.

Vanhan testamentin lepopäivä oli sapatinpäivä eli lauantai. Silloin kokoonnuttiin Jumalan sanan äärelle. Sapatti on suomeksi lepo. Sapatti oli esikuva Jeesuksesta, jossa meille tuli omantunnon lepo ja iankaikkinen autuus syntiemme anteeksisaamisessa lahjana, ilman omia tekoja.

3 Moos. 23:3: Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous.


Hebr. 4:3: Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon.

Matt. 11:28: Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

Apt. 17: 11: He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksia, oliko asia niin.

Lue lisää

Miksi siis lisäät muuta merkitystä kun kohdassa puhutaan paastopäivistä. Älä siis lisää sinne sapattia, Herran sinun Jumalasi sapattia!

Jos siis tulkitset velkakirjan kymmenenkäskyn laiksi tarkoitat silloin että saamme tappaa, pitää muita jumalia, huorata jne.

Luepas Mooseksen kirjoista noista juhla-ajoista, sapateista (joita oli useita erilaisia) ja vertaapasa mita Jeesus sanoo:

Matt.5:17. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
19. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
20. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Jos siis opetat lain kumoamista olet Jeesuksen sanoja vastaan.

Jos ette erota juutalaisia määräyksiä ja lakeja Jumalan Kymmenen käskyn laista, niin paljon on vielä maitoparroilla oppimista ja vahva ruoka saamatta.

kirjoitettu on kirjoitti:

Miksi siis lisäät muuta merkitystä kun kohdassa puhutaan paastopäivistä. Älä siis lisää sinne sapattia, Herran sinun Jumalasi sapattia!

Jos siis tulkitset velkakirjan kymmenenkäskyn laiksi tarkoitat silloin että saamme tappaa, pitää muita jumalia, huorata jne.

Luepas Mooseksen kirjoista noista juhla-ajoista, sapateista (joita oli useita erilaisia) ja vertaapasa mita Jeesus sanoo:

Matt.5:17. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
19. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
20. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Jos siis opetat lain kumoamista olet Jeesuksen sanoja vastaan.

Jos ette erota juutalaisia määräyksiä ja lakeja Jumalan Kymmenen käskyn laista, niin paljon on vielä maitoparroilla oppimista ja vahva ruoka saamatta.

Lue lisää

puhunut tietenkään lain kumoamisesta, sillä nimenomaan lain kautta tulee synnintunto ja laki on kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.

Gal 3:24. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25. Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.

Ei ole siis laki joka opettaa uskovaista elämään evankeliumin mukaisesti mutta:

Tiit 2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
Jumalan armo ohjaa, eli Pyhä Henki joka armoevankeliumin uskomisen kautta saa sijan ihmisen sydämessä on joka opettaa ja ohjaa Jumalan lasta.

jarlau kirjoitti:

Rauhaa ja kiitos

Etsi hotellista "Vanha ja uusi liitto"
Ei siinä muuta eroa ole kuin että VT:n aikana oli laki kivitauluissa ja uudessa liitossa sama laki, mutta sydämessä.

Jumalan siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

Lue lisää

En saanut millään niitä liittoja täsmäämään kertomallasi tavalla.
Alkaa jo kaikki pyöriä silmissä että pitänee palata huomenna levänneenä uudestaan läpi samat asiat.
Ehkäpä, saas nähdä näkeekö jo pientä tekstiä unissaankin;)

weha kirjoitti:

puhunut tietenkään lain kumoamisesta, sillä nimenomaan lain kautta tulee synnintunto ja laki on kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.

Gal 3:24. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25. Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.

Ei ole siis laki joka opettaa uskovaista elämään evankeliumin mukaisesti mutta:

Tiit 2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,
Jumalan armo ohjaa, eli Pyhä Henki joka armoevankeliumin uskomisen kautta saa sijan ihmisen sydämessä on joka opettaa ja ohjaa Jumalan lasta.

Lue lisää

SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)

Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl. Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.

Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra. Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5) Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.

Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa. Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista. Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7) Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.

Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.

Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioista joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä. Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa käskyä. (Apt 5:29) Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.") Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)

Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi. Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa. Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle. (Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai. Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama. Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)

Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin. Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.

Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra." Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia.

lahden maiska kirjoitti:

En saanut millään niitä liittoja täsmäämään kertomallasi tavalla.
Alkaa jo kaikki pyöriä silmissä että pitänee palata huomenna levänneenä uudestaan läpi samat asiat.
Ehkäpä, saas nähdä näkeekö jo pientä tekstiä unissaankin;)

Lue lisää

Joo hei kiitos

Muistat vaan nyrkkisääntönä sen että vanhassa liitossa laki oli kivitauluissa, mutta uudessa liitossa sydämen lihatauluissa.

Vanhassa liitossa oli uhripalvelusjärjestelmä esikuvaamassa Kristuksen sovitustyötä.
Uudessa liitossa Jeesus on ylipappina taivaassa.

Ei mitään muuta eroa liitoilla ole.

Jumalan siunausta
jari laurila

jarlau kirjoitti:

Joo hei kiitos

Muistat vaan nyrkkisääntönä sen että vanhassa liitossa laki oli kivitauluissa, mutta uudessa liitossa sydämen lihatauluissa.

Vanhassa liitossa oli uhripalvelusjärjestelmä esikuvaamassa Kristuksen sovitustyötä.
Uudessa liitossa Jeesus on ylipappina taivaassa.

Ei mitään muuta eroa liitoilla ole.

Jumalan siunausta
jari laurila

Lue lisää

Miten pitää suhtautua niihin kohtiin Paavalin kirjeissä, joissa puhutaan lain loppumisesta , lain muutoksesta uudessa liiossa, ja jos uudelleen ottaa lain noudattaakseen, pitää Kristuksen sovituksen halpana?
Niistä et ollut kirjoittanut mitään?
Käsittäisin kuitenkin niilläkin olevan jonkun merkityksen koska niistä noin paljon puhutaan?
Täälläkin on paljon mielipiteitä esillä.

lahden maiska kirjoitti:

Miten pitää suhtautua niihin kohtiin Paavalin kirjeissä, joissa puhutaan lain loppumisesta , lain muutoksesta uudessa liiossa, ja jos uudelleen ottaa lain noudattaakseen, pitää Kristuksen sovituksen halpana?
Niistä et ollut kirjoittanut mitään?
Käsittäisin kuitenkin niilläkin olevan jonkun merkityksen koska niistä noin paljon puhutaan?
Täälläkin on paljon mielipiteitä esillä.

Lue lisää

Kiitos Paljon ystävällisyydestä ja mielenkiinnostasi, vastaan sellaiseen mielelläni.

On huomattava ensin että Paavali puhuu lain puolesta. Paavali opettaa että lain kautta tule synnin tunto, ja laki kasvattaa Kristukseen. Ne kohdat joissa hän vastustelee lakeja, hän tarkoittáa ettei lain kautta tule vanhuskaaksi, ja sitten myös sen ajan opettajien itse tekemiä lakeja. Fariseukset tekivät valtavan määrän lakeja joita Jeesus ja paavali vastustivat.

Kristus vahvisti lain ristillä.
Hän ei suinkaan poistanut syntiä maailmasta, vaan syntiä tehdään edelleenkin.
Jos laki olisi poistettu olisi uhrikuolema ollut turha. Uhrihan annettiin syntien anteeksiantamiseksi.
Jos ei olisi syntiä olemassakaan ei tarvittaisi uhrikuolemaakaan, ja laki opettaa mikä on syntiä.

Olen siksi kirjoittanut valmiita opetuksia, että voin niillä vastata.
Seuraavista Raamattuopetuksista löydät varmaan kaiken tarvittavan.
Jos et, niin kysy lisää. Vastaan mielelläni Sinulle.

Jumalan runsasta siunausta Sinulle
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

RISTILLÄ KUMOUTUNEET KÄSKYT JA LOPUN AJAN HARHA-OPPI
"- Ja hän lakkauttaa teuras- ja ruokauhrin." (Dan 9:24-27)

Vuonna 31 jkr, 3,5 vuotta kasteensa jälkeen, Jeesus Vapahtajamme ristiinnaulittiin.

Golgatan uhriin päättyi koko uhripalvelusjärjestelmä, joka oli 4 000 vuotta viitannut ja esikuvannut ainutkertaista Jumalan Karitsaa. Koko vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmä lakkasi. (Hebr 9:1-10) Vertauskuvat poistuivat kaikki, (Hebr 8:5) kun oikea uhri annettiin.

Kun Jeesus kuoli ristillä temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. (Matt 27:51) Esirippu oli kookas, paksu ja lattiasta kattoon ulottuva verho jolla, temppeli jaettiin "pyhään" ja "kaikkein pyhimpään." Kerran vuodessa suurena sovituspäivänä ylipapilla oli lupa mennä kaikkein pyhimpään, (3 Moos 16) jolloin suurena sovituspäivänä sovitettiin kaikki kansan vuoden synnit pois.

Esiripun repeäminen oli vertauskuva siitä että synnin erottava väliseinä Jumalan ja ihmisen välillä oli nyt poissa, ja että kaikilla on suora yhteys taivaaseen Ylipapapin välityksellä. Ylipappi taivaan temppelissä on Jeesus Kristus. (Hebr 10:19) (Hebr 8)

Ristinkuolemassa lakkasivat kaikki seremonialait. (Ef 2:15, Hebr 7:11-28, 9:10, 10:1-10, Kol 2:14)

Jumalan siveyslaki (10 käskyä) on voimassa kaikkina aikoina. Jeesus itse vahvisti tämän omilla sanoillaan (Matt 5:17-19, 21,27, 19:17-19, Luuk 16:17)

Uuden liiton kansalaisuus edellytää, että Jumalan siveyslaki laki on sydämen lihatauluissa: Hebr 8:9-10, Jer 31:31-33, Hes 36:26-27.

Monet uskonnolliset opettajat opettavat harhaoppina että käskyt ovat poistuneet, mutta se on kavala eksytys josta Raamattu varoittaa. ( Room 3:31, 2 Piet 3:3) Laki opettaa mitä synti on, ja laki toimii kasvattajana Jumalan tahdon mukaiseen elämään. (Room 3:20, Gal 3:24, 5:22-23, Room 8:4, 1 Kor 7:19, 1 Tim 1:8-10, Room 13:8:10)

Myös apostolit opettivat kymmeniä käskyjä Jumalan tahtona uuden liiton aikana. (Jaak 2:10-12, Joh 14:15, 20-21, Ilm 14:12, 12:17, 1 Joh 2:1-3, 3:4, 5:3, Ef 6:2-3, 2 Piet 2:21)

Lopun aikana tulee uskonnollista opetusta yhä enemmän, joka hylkää Raamatun uskonnon selviä tukipylväitä ja perustuksia. Raamatun sanan tilalle halutaan ottaa ihmisjärki, ja kaikki pyritään selittämään tieteen keinoin. Raamatun kirjoituksien epäilyä pidetään viisautena, ja Raamatun sanaan tukeutuvia heikkoina. Jumalan viimeiset varoitukset ihmiskunnalle tahdotaan selittää tieteen sääntöjen mukaan kokonaan, jättäen mainitsematta, että ne ovat Raamatussa ennustettu profeettojen suulla. Profeetat eivät ole erehtyneet Raamatun ennustuksien suhteen koskaan. Yksikään profetia ei ole pettänyt, vaan jokainen on toteutunut yksityiskohtiaan myöten. Osa Raamatun profetioista toteutuu parhaillaan, ja osa odottaa toteutumistaan yhtä varmoina ja luotettavina. Todennäköisyys loppujenkin Raamatun ennustuksien toteutumiselle on siis 100% !

Ihmiskunnan viimeisen petollisimman eksytyksen tunnistaa seuraavasta: - Se tunnustaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. Petolliseksi sen tekee juuri se että se tapahtuu Kristuksen nimissä, eli sitä tunnustavat uskovaiset tai uskonnolliset ihmiset. Tämä Jumalan tahdon hylkäävä oppi vie harhaan monen ihmisen jo nyt, ja tulevaisuudessa tämä harhaoppi saa yhä vahvemman jalansijan uskonnollisessa maailmassa. Tämä harhaoppi pettää ne jotka eivät näe vaivaa tutkia Raamatun sanaa, ja jotka eivät ole ymmärrykselleen Raamatusta vilpittömiä. (Luuk 12:47-48) Jumalan Henki jättää ihmisen joka kapinoi ymmärryksessä Jumalaa vastaan.

Lopun aikana ihmisille luvataan rauhaa, ja että mitään hätää ei ole. Silloin yllättää loppu äkkiarvaamatta ne ihmiset jotka eivät ole valmistautuneet, ja ottaneet vaarin Raamatun sanasta. (1 Tess 5:3) Herran Hengessä vaeltavat tietävät mitä on tulossa, ja osaavat tarkkailla ajan merkkejä. (Matt 24:29-51, 25:1-13)

Pelastava usko ei ole tunne-elämyksien ja mystiikan hakemista, vaan luottamista siihen mitä Raamatussa on luvattu, elämistä Jumalan tahdon (käskyjen) mukaan, ja uskoa Jeesukseen Kristukseen, jonka kautta yksin uskosta ihminen voi tulla vanhurskaaksi.

OVATKO JUMALAN KÄSKYT VOIMASSA UUDENKIN LIITON AIKANA?
Jos Jumalan laki olisi voitu poistaa, syntiä ei olisi enää olemassa ja Kristuksen uhrikuolema olisi ollut turha. Laki ilmaisee Jumalan luonteen pyhyyden vastakohtana ihmisen synnillisille taipumuksille, ja kun laki vastaanotetaan uskossa Kristukseen tulee laista myös kristitylle mieluisia asia.

- Sitähän Jumalan rakastaminen on että me pidämme Hänen käskynsä eivätkä ne ole raskaita noudattaa.? (1 Joh 5:3)
- Mutta laista ei häviä piirtoakaan, enemmin katoavat taivas ja maa.? (Luuk 16:17)
- Älkää luulko että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, en minä ole tullut kumoamaan vaan toteuttamaan.? (Matt 5:17-20) (VKR ?täyttämään? =Jeesus antoi lain noudattamisesta esimerkin meille noudattamalla itse lakia, sekä vanhurskautti ihmisen uhrinsa kautta kadutuista lain rikkomuksista.)
- Herran laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta? Ps 19:8
- Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme mitä laki sanoo.? (Room 3:31)
- Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.? Room 7:12
- On yhdentekevää onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen.? (1 Kor 7:19)
- Joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä Hänen käskyjänsä on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. (1 Joh 2:3-5)
- Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.? (Joh 14:15, 21)

Kenenkään ei tarvitse noudattaa lakia omassa voimassaan. Jumala on luvannut uuden liiton aikana oman Henkensä voiman, että ihminen voisi elää Jumalan tahdon mukaan. (Hepr 8:8-10, Hes 36:26-27, Jer 31:31-34) Raamatun opetuksen mukaan uuden liiton Kristittynä olemisen ehtona ja edellytyksenä onkin Jumalan lain olemassaolo sydämen lihatauluissa mieluisena asiana. Näin Jumalan ja ihmisen tahdot yhtyvät pyhyydessä. (Ilm 14:12) Rakkaudesta Jumalaan ja kiitollisena pelastuksesta ihminen tahtoo olla Jumalalle kuuliainen (Room 6:15-18, Gal 5:22-25)

Lain tehtävänä on opettaa mikä on syntiä ja herättää synnin tuntoa, joka taas herättää tarpeen Kristuksen uhriveren sovitukseen. (Room 3:20, Room 7:7, 1 Joh 3:4 ) Seremonialait jotka kuuluivat vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmään lakkasivat olemasta voimasta Jeesuksen kuollessa ristillä. (Ef 2:15, Hepr 7:11-28, 9:9-10)

Kristus oli ?lain loppu? (loppu kreikan telos =lopputulos ja päämäärä) näille vanhan liiton uhripalvelusasetuksille koska ne olivat vain vertauskuva taivaallisesta pappispalveluksesta ja Jeesuksen uhrista. (Hepr 8 luku) Laki ei tee ihmistä vanhurskaaksi, eikä pelasta, mutta voi tehdä pelastuksen mahdottomaksi, sillä tahallinen kapina lakia vastaan on syntiä joka ilman katumusta ja kääntymystä aiheuttaa kuolemantuomion. Raamattu ei tunne armoa joka kattaisi katumattomat ja kääntymättömät synnit. (Room 6:23, Luuk 10:25-28)

Laissa on 10 käskyä. Ei 9 käskyä. Jaak 2:10-12 opettaa että yhdenkin käskyn hylkääminen tarkoittaa koko lain hylkäämistä ja rikkomista. Laki ja evankeliumi ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kumpikaan ei kumoa toistaan, vaan saarnataan rinnakkain. Jumalan käskyt ovat rakkauden käskyt. Mikään hallitus ei voi pysyä pystyssä ilman lakeja. Rakkaus ja laki kuuluvat yhteen uskon kautta. (1 Tim 1:5) Käskyt opettavatkin miten ihmisen tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. ?Lain kuningaskäsky? (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan 10 käskyn siveyslaista. Kumpikaan ei kumoa toistaan. ?Lain kuningaskäsky? vahvistaa 10 käskyn lain ja onkin tiivistelmä kaikesta lain ja profeettojen opetuksesta.

Jeesus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Erehdymme kuitenkin elämämme aikana monin tavoin ja jokainen on syntiä tehnyt. Siksi tarvitsemme armoa jatkuvasti, mutta uuden liiton kristitty vihaa syntiä, eikä halua tehdä syntiä tahallaan. (Room 3:23, 1 Joh 2:1, Ef 1:7)

LAIN VAI ARMON ALLA?
Opetetaan ettei Jumalan laki olisi enää voimassa koska Room 6:14 sanoo: "Synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole lain, vaan armon alaisia." Usein käy niin että ihminen lainaa mieluisia jakeita Raamatusta huomioimatta asiayhteyttä ja mitä muualla Raamatussa opetetaan samasta asiasta.

Jos luemme Room 6 luvun, siinä Paavali kysyy "Onko jatkuvasti tehtävä syntiä, että armo tulisi suuremmaksi?" (Jae 1) Paavali seuraavissa jakeissa kertoo että ihminen on uudestisyntymisen ja kasteen kautta kuollut synnille, ja elää uutta elämää Jeesuksessa Kristuksessa. (jakeet 2-11) "Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi." (jakeet 12-14) "Miten siis on, saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon." (jakeet 15-16) Jakeissa 17-23 Paavali opettaa selvästi että synnin orjat eivät palvele vanhurskautta, ja synnin palkka on kuolema. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Jae 23)

Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. (1 Joh 3:4; Room 3:20, 3:31) Paavalikaan ei olisi tullut tuntemaan syntiä ilman lakia. (Room 7:7, 22) Jeesuksen veli Jaakob opettaa että meidät tuomitaan "vapauden ja täydellisyyden" lain mukaan, ja joka rikoo yhtäkin käskyä, rikkoo koko lain." (Jaak 2:10-12)

Tärkeätä on tässä yhteydessä huomioida, että uuden liiton jäsenyyden ehtona ja edellytyksenä on että Jumalan laki on ihmisen "sydämen lihatauluihin" kirjoitettuna. (Hebr 10:16, Jer 31:3133, Hes 36:26-27) Lihan mieli ei kuitenkaan tahdo alistua lakiin. (Room 8:7) Silloin ihminen Jumalan Hengen voimassa noudattaa lakia. Jumala näin antaa oman henkensä ihmisen avuksi. Ihmisen omassa voimassa lain noudattaminen on mahdotonta, mutta Hengessä Jumalan tahto eli -laki, on mielekäs sydämen asia uuden liiton kristitylle. Jumalan ja ihmisen tahdot yhdistyvät. Laki ja evankeliumi kulkevat näin käsi kädessä ja niitä sarnataan yhdessä, ja ne kuuluvat yhteen Kaikkivaltiaan ikuisena tahtona. Raamattu ei missään opeta etteikö laki olisi voimassa uudenkin liiton aikana, mutta Raamattu opettaa selvin sanoin että laki on voimassa ikuisesti! (Matt 5:17-18, Luuk 16:17) Laki ei tee ketään vanhurskaaksi, mutta tekee pelastuksen mahdottomaksi, silloin kun se tietoisesti ja tahallisesti kumotaan. Kukaan ei voi rangaistuksetta polkea maahan Jumalan lakia. Tarkoittaahan asia käytännössä tietoista valintaa synnin puolelle. (Jes 24:1-5)

Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös että Jeesus taisteli perinnäissääntöjä vastaan, jotka olivat ihmisten tekemiä lakeja, ja mitätöivät Jumalan antaman lain. Paavali taisteli lisäksi uhripalvelusjärjestelmän lakeja vastaan, jotka kumoutuivat ristillä koska Kristus on näiden lakien loppu, (Room 10:4) mutta myös lain täyttymys ja päämäärä, sillä Jeesus Kristus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Jeesus noudatti lakia esimerkillisesti kaikessa. (Joh 15:10, Matt 7:21) Kristus tuli maailmaan saattamaan lain kunniaan, sillä laki opettaa miten rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä. Lain kunigaskäsky on yhteenveto laista. (Matt 22:36-40) Jeesus opetti että 10 käskyn laki riippuu tässä lain yhteenvetokäskyssä kiinni. (40) Jos Jeesus olisi kumonnut lain, olisi uhrikuolemansa ollut turha, sillä ilman lakia, ei syntiäkään olisi enää olemassa.

Paholaisen eksytys ja hyökkäykset ovat kautta aikojen kohdistuneet juuri Jumalan lakia vastaan, sillä laki on Jumalan tahto ja -luonteen kuvaus. Onnistuessaan saamaan ihmisen hylkäämään yhdenkin käskyn, saatana on onnistunut päämäärässään saada ihminen rikkomaan Jumalan tahtoa, ja kapinaan Jumalaa vastaan.

Lopun aikana uskonnollisessa elämässä on vallalla ihmiskunnan historian suurin ja pettävin eksytys. Tämä eksytys tapahtuu Kristuksen nimissä ja se opettaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. ( 2 Kor 11:14, Jaak 2:10-12, Hebr 12:14) Käytännössä tämä tapahtuu siten että uskonnolliset opettajat opettavat uskoa ilman lakia.


MIKÄ ON SYNTIÄ?
Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. "Jokainen joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista." (1 Joh 3:4) (2 Moos 20:1-17, 5 Moos 5:1-21)

Syntiä voi tehdä myös jättämällä tekemättä sellaista mitä Jumala on käskenyt tehdä. Synnintekijä ylentää itsensä ja alentaa Jumalan. (1 Moos 3:1-6) Ihminen on perinyt vanhemmiltaan syntisen luonnon jota perisynniksi kutsutaan. (Ps 51:7, Room 7:14-23) Ihminen ei voi omassa voimassaan noudattaa Jumalan tahtoa. Siksi ihminen tarvitsee Jumalan Hengen avun ja tuen, voidakseen noudattaa Jumalan lakia. (Hepr 8:8-10, Jer 31:31-34, Hes 36:26-27, Joh 15:4-5) Vain Jumalan yhteydessä Jeesuksessa Kristuksessa voimme menestyksellisesti taistella syntiä vastaan. Ilman Jeesusta Kristusta emme voi onnistua.

Synti erottaa ihmisen Jumalasta. (Jes 59:1-2) Jumala ei siedä syntiä. (Ps 89:32-34) Joka väittää olevansa synnitön, todistaa väitteellään olevansa kaukana pyhyydestä, mutta "joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä." (1 Joh 2:4-5) Kukaan ei voi tulla pyhäksi joka rikkoo tahallisesti yhtäkin Jumalan käskyä. (Ilm 14:12, Jaak 2:10-12)

Jumalan laki, joka Paavalin mukaan opettaa mikä on syntiä (Room 3:20) on voimassa niin kauan kun taivas ja maa ovat paikoillaan. (Luuk 16:17, Matt 5:17-19) Evankeliumin saarnaaminen ei kumoa lakia, eikä laki evankeliumia. Molempia tulee saarnata rinnakkain. (Room 3:31) Lain kuningaskäsky (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan pyhästä 10- käskyn laista. Jeesus sanoi, että näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Kaikki laithan tähtäävät Jumalan ja lähimmäisten rakastamiseen.

Synnistä nuhtelu on rakkautta ja pelastaa sieluja. Välinpitämättömyys, että antaa ihmisen kulkea kohti tuhoaan, ei ole rakkautta. Usein evankeliumin palvelijoita syytetään tuomitsemisesta, mutta vaikka kristityn toki tuleekin noudattaa kohteliaisuutta, kristityllä on lupa suhtautua kaunistelemattomasti syntiin. Tämä ei ole ristiriidassa rakkauden kanssa ja evankeliumin työ on todellista lähimmäisrakkautta. Vilpittömät iloitsevat totuuksista, vilpilliset usein loukkkaantuvat. Evankeliumin työssä ei ole kyse tuomitsemisesta. Raamatun sana voi tuomita ihmisen, sillä Raamattu on Jumalan sana, tahto ja vilpittömän kristityn auktorieetti.

Jumala on armollinen synnintekijöille antamalla mahdollisuuden katua ja kääntyä pois synnistä. (Room 5:21, Apt 3:19, Joel 2:12-13, Jes 55:7, Hes 18:32) Kristitytkin erehtyvät ja tarvitsevat tätä Jumalan armoa jatkuvasti. (1 Joh 2:1) Vilpitön kristitty ei kuitenkaan elä tahallisesti, jatkuvasti ja tietoisesti Jumalan lakia vastaan. Jumala pelastaakin ihmisen synneistään, mutta ei synneissään. Raamattu ei tunne sellaista halpaa armoa joka kattaisi jatkuvan ja tahallisen kapinoinnin Jumalan lakia vastaan. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room 6:23)

Jumala antaa anteeksi raskaatkin synnit katuvalle. "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes 1:18) Taivaassa iloitaan jokaisesta kääntyneestä syntisestä. (Luuk 15:10)

Vain Jeesuksessa Kristuksessa on syntien sovitus. (Joh 1:29, 1 PIet 2:24, Hebr 9:28, 10:14, 1 Joh 2:2)

jarlau kirjoitti:

Kiitos Paljon ystävällisyydestä ja mielenkiinnostasi, vastaan sellaiseen mielelläni.

On huomattava ensin että Paavali puhuu lain puolesta. Paavali opettaa että lain kautta tule synnin tunto, ja laki kasvattaa Kristukseen. Ne kohdat joissa hän vastustelee lakeja, hän tarkoittáa ettei lain kautta tule vanhuskaaksi, ja sitten myös sen ajan opettajien itse tekemiä lakeja. Fariseukset tekivät valtavan määrän lakeja joita Jeesus ja paavali vastustivat.

Kristus vahvisti lain ristillä.
Hän ei suinkaan poistanut syntiä maailmasta, vaan syntiä tehdään edelleenkin.
Jos laki olisi poistettu olisi uhrikuolema ollut turha. Uhrihan annettiin syntien anteeksiantamiseksi.
Jos ei olisi syntiä olemassakaan ei tarvittaisi uhrikuolemaakaan, ja laki opettaa mikä on syntiä.

Olen siksi kirjoittanut valmiita opetuksia, että voin niillä vastata.
Seuraavista Raamattuopetuksista löydät varmaan kaiken tarvittavan.
Jos et, niin kysy lisää. Vastaan mielelläni Sinulle.

Jumalan runsasta siunausta Sinulle
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

RISTILLÄ KUMOUTUNEET KÄSKYT JA LOPUN AJAN HARHA-OPPI
"- Ja hän lakkauttaa teuras- ja ruokauhrin." (Dan 9:24-27)

Vuonna 31 jkr, 3,5 vuotta kasteensa jälkeen, Jeesus Vapahtajamme ristiinnaulittiin.

Golgatan uhriin päättyi koko uhripalvelusjärjestelmä, joka oli 4 000 vuotta viitannut ja esikuvannut ainutkertaista Jumalan Karitsaa. Koko vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmä lakkasi. (Hebr 9:1-10) Vertauskuvat poistuivat kaikki, (Hebr 8:5) kun oikea uhri annettiin.

Kun Jeesus kuoli ristillä temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. (Matt 27:51) Esirippu oli kookas, paksu ja lattiasta kattoon ulottuva verho jolla, temppeli jaettiin "pyhään" ja "kaikkein pyhimpään." Kerran vuodessa suurena sovituspäivänä ylipapilla oli lupa mennä kaikkein pyhimpään, (3 Moos 16) jolloin suurena sovituspäivänä sovitettiin kaikki kansan vuoden synnit pois.

Esiripun repeäminen oli vertauskuva siitä että synnin erottava väliseinä Jumalan ja ihmisen välillä oli nyt poissa, ja että kaikilla on suora yhteys taivaaseen Ylipapapin välityksellä. Ylipappi taivaan temppelissä on Jeesus Kristus. (Hebr 10:19) (Hebr 8)

Ristinkuolemassa lakkasivat kaikki seremonialait. (Ef 2:15, Hebr 7:11-28, 9:10, 10:1-10, Kol 2:14)

Jumalan siveyslaki (10 käskyä) on voimassa kaikkina aikoina. Jeesus itse vahvisti tämän omilla sanoillaan (Matt 5:17-19, 21,27, 19:17-19, Luuk 16:17)

Uuden liiton kansalaisuus edellytää, että Jumalan siveyslaki laki on sydämen lihatauluissa: Hebr 8:9-10, Jer 31:31-33, Hes 36:26-27.

Monet uskonnolliset opettajat opettavat harhaoppina että käskyt ovat poistuneet, mutta se on kavala eksytys josta Raamattu varoittaa. ( Room 3:31, 2 Piet 3:3) Laki opettaa mitä synti on, ja laki toimii kasvattajana Jumalan tahdon mukaiseen elämään. (Room 3:20, Gal 3:24, 5:22-23, Room 8:4, 1 Kor 7:19, 1 Tim 1:8-10, Room 13:8:10)

Myös apostolit opettivat kymmeniä käskyjä Jumalan tahtona uuden liiton aikana. (Jaak 2:10-12, Joh 14:15, 20-21, Ilm 14:12, 12:17, 1 Joh 2:1-3, 3:4, 5:3, Ef 6:2-3, 2 Piet 2:21)

Lopun aikana tulee uskonnollista opetusta yhä enemmän, joka hylkää Raamatun uskonnon selviä tukipylväitä ja perustuksia. Raamatun sanan tilalle halutaan ottaa ihmisjärki, ja kaikki pyritään selittämään tieteen keinoin. Raamatun kirjoituksien epäilyä pidetään viisautena, ja Raamatun sanaan tukeutuvia heikkoina. Jumalan viimeiset varoitukset ihmiskunnalle tahdotaan selittää tieteen sääntöjen mukaan kokonaan, jättäen mainitsematta, että ne ovat Raamatussa ennustettu profeettojen suulla. Profeetat eivät ole erehtyneet Raamatun ennustuksien suhteen koskaan. Yksikään profetia ei ole pettänyt, vaan jokainen on toteutunut yksityiskohtiaan myöten. Osa Raamatun profetioista toteutuu parhaillaan, ja osa odottaa toteutumistaan yhtä varmoina ja luotettavina. Todennäköisyys loppujenkin Raamatun ennustuksien toteutumiselle on siis 100% !

Ihmiskunnan viimeisen petollisimman eksytyksen tunnistaa seuraavasta: - Se tunnustaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. Petolliseksi sen tekee juuri se että se tapahtuu Kristuksen nimissä, eli sitä tunnustavat uskovaiset tai uskonnolliset ihmiset. Tämä Jumalan tahdon hylkäävä oppi vie harhaan monen ihmisen jo nyt, ja tulevaisuudessa tämä harhaoppi saa yhä vahvemman jalansijan uskonnollisessa maailmassa. Tämä harhaoppi pettää ne jotka eivät näe vaivaa tutkia Raamatun sanaa, ja jotka eivät ole ymmärrykselleen Raamatusta vilpittömiä. (Luuk 12:47-48) Jumalan Henki jättää ihmisen joka kapinoi ymmärryksessä Jumalaa vastaan.

Lopun aikana ihmisille luvataan rauhaa, ja että mitään hätää ei ole. Silloin yllättää loppu äkkiarvaamatta ne ihmiset jotka eivät ole valmistautuneet, ja ottaneet vaarin Raamatun sanasta. (1 Tess 5:3) Herran Hengessä vaeltavat tietävät mitä on tulossa, ja osaavat tarkkailla ajan merkkejä. (Matt 24:29-51, 25:1-13)

Pelastava usko ei ole tunne-elämyksien ja mystiikan hakemista, vaan luottamista siihen mitä Raamatussa on luvattu, elämistä Jumalan tahdon (käskyjen) mukaan, ja uskoa Jeesukseen Kristukseen, jonka kautta yksin uskosta ihminen voi tulla vanhurskaaksi.

OVATKO JUMALAN KÄSKYT VOIMASSA UUDENKIN LIITON AIKANA?
Jos Jumalan laki olisi voitu poistaa, syntiä ei olisi enää olemassa ja Kristuksen uhrikuolema olisi ollut turha. Laki ilmaisee Jumalan luonteen pyhyyden vastakohtana ihmisen synnillisille taipumuksille, ja kun laki vastaanotetaan uskossa Kristukseen tulee laista myös kristitylle mieluisia asia.

- Sitähän Jumalan rakastaminen on että me pidämme Hänen käskynsä eivätkä ne ole raskaita noudattaa.? (1 Joh 5:3)
- Mutta laista ei häviä piirtoakaan, enemmin katoavat taivas ja maa.? (Luuk 16:17)
- Älkää luulko että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, en minä ole tullut kumoamaan vaan toteuttamaan.? (Matt 5:17-20) (VKR ?täyttämään? =Jeesus antoi lain noudattamisesta esimerkin meille noudattamalla itse lakia, sekä vanhurskautti ihmisen uhrinsa kautta kadutuista lain rikkomuksista.)
- Herran laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta? Ps 19:8
- Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme mitä laki sanoo.? (Room 3:31)
- Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.? Room 7:12
- On yhdentekevää onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen.? (1 Kor 7:19)
- Joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä Hänen käskyjänsä on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. (1 Joh 2:3-5)
- Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.? (Joh 14:15, 21)

Kenenkään ei tarvitse noudattaa lakia omassa voimassaan. Jumala on luvannut uuden liiton aikana oman Henkensä voiman, että ihminen voisi elää Jumalan tahdon mukaan. (Hepr 8:8-10, Hes 36:26-27, Jer 31:31-34) Raamatun opetuksen mukaan uuden liiton Kristittynä olemisen ehtona ja edellytyksenä onkin Jumalan lain olemassaolo sydämen lihatauluissa mieluisena asiana. Näin Jumalan ja ihmisen tahdot yhtyvät pyhyydessä. (Ilm 14:12) Rakkaudesta Jumalaan ja kiitollisena pelastuksesta ihminen tahtoo olla Jumalalle kuuliainen (Room 6:15-18, Gal 5:22-25)

Lain tehtävänä on opettaa mikä on syntiä ja herättää synnin tuntoa, joka taas herättää tarpeen Kristuksen uhriveren sovitukseen. (Room 3:20, Room 7:7, 1 Joh 3:4 ) Seremonialait jotka kuuluivat vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmään lakkasivat olemasta voimasta Jeesuksen kuollessa ristillä. (Ef 2:15, Hepr 7:11-28, 9:9-10)

Kristus oli ?lain loppu? (loppu kreikan telos =lopputulos ja päämäärä) näille vanhan liiton uhripalvelusasetuksille koska ne olivat vain vertauskuva taivaallisesta pappispalveluksesta ja Jeesuksen uhrista. (Hepr 8 luku) Laki ei tee ihmistä vanhurskaaksi, eikä pelasta, mutta voi tehdä pelastuksen mahdottomaksi, sillä tahallinen kapina lakia vastaan on syntiä joka ilman katumusta ja kääntymystä aiheuttaa kuolemantuomion. Raamattu ei tunne armoa joka kattaisi katumattomat ja kääntymättömät synnit. (Room 6:23, Luuk 10:25-28)

Laissa on 10 käskyä. Ei 9 käskyä. Jaak 2:10-12 opettaa että yhdenkin käskyn hylkääminen tarkoittaa koko lain hylkäämistä ja rikkomista. Laki ja evankeliumi ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kumpikaan ei kumoa toistaan, vaan saarnataan rinnakkain. Jumalan käskyt ovat rakkauden käskyt. Mikään hallitus ei voi pysyä pystyssä ilman lakeja. Rakkaus ja laki kuuluvat yhteen uskon kautta. (1 Tim 1:5) Käskyt opettavatkin miten ihmisen tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. ?Lain kuningaskäsky? (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan 10 käskyn siveyslaista. Kumpikaan ei kumoa toistaan. ?Lain kuningaskäsky? vahvistaa 10 käskyn lain ja onkin tiivistelmä kaikesta lain ja profeettojen opetuksesta.

Jeesus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Erehdymme kuitenkin elämämme aikana monin tavoin ja jokainen on syntiä tehnyt. Siksi tarvitsemme armoa jatkuvasti, mutta uuden liiton kristitty vihaa syntiä, eikä halua tehdä syntiä tahallaan. (Room 3:23, 1 Joh 2:1, Ef 1:7)

LAIN VAI ARMON ALLA?
Opetetaan ettei Jumalan laki olisi enää voimassa koska Room 6:14 sanoo: "Synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole lain, vaan armon alaisia." Usein käy niin että ihminen lainaa mieluisia jakeita Raamatusta huomioimatta asiayhteyttä ja mitä muualla Raamatussa opetetaan samasta asiasta.

Jos luemme Room 6 luvun, siinä Paavali kysyy "Onko jatkuvasti tehtävä syntiä, että armo tulisi suuremmaksi?" (Jae 1) Paavali seuraavissa jakeissa kertoo että ihminen on uudestisyntymisen ja kasteen kautta kuollut synnille, ja elää uutta elämää Jeesuksessa Kristuksessa. (jakeet 2-11) "Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi." (jakeet 12-14) "Miten siis on, saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon." (jakeet 15-16) Jakeissa 17-23 Paavali opettaa selvästi että synnin orjat eivät palvele vanhurskautta, ja synnin palkka on kuolema. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Jae 23)

Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. (1 Joh 3:4; Room 3:20, 3:31) Paavalikaan ei olisi tullut tuntemaan syntiä ilman lakia. (Room 7:7, 22) Jeesuksen veli Jaakob opettaa että meidät tuomitaan "vapauden ja täydellisyyden" lain mukaan, ja joka rikoo yhtäkin käskyä, rikkoo koko lain." (Jaak 2:10-12)

Tärkeätä on tässä yhteydessä huomioida, että uuden liiton jäsenyyden ehtona ja edellytyksenä on että Jumalan laki on ihmisen "sydämen lihatauluihin" kirjoitettuna. (Hebr 10:16, Jer 31:3133, Hes 36:26-27) Lihan mieli ei kuitenkaan tahdo alistua lakiin. (Room 8:7) Silloin ihminen Jumalan Hengen voimassa noudattaa lakia. Jumala näin antaa oman henkensä ihmisen avuksi. Ihmisen omassa voimassa lain noudattaminen on mahdotonta, mutta Hengessä Jumalan tahto eli -laki, on mielekäs sydämen asia uuden liiton kristitylle. Jumalan ja ihmisen tahdot yhdistyvät. Laki ja evankeliumi kulkevat näin käsi kädessä ja niitä sarnataan yhdessä, ja ne kuuluvat yhteen Kaikkivaltiaan ikuisena tahtona. Raamattu ei missään opeta etteikö laki olisi voimassa uudenkin liiton aikana, mutta Raamattu opettaa selvin sanoin että laki on voimassa ikuisesti! (Matt 5:17-18, Luuk 16:17) Laki ei tee ketään vanhurskaaksi, mutta tekee pelastuksen mahdottomaksi, silloin kun se tietoisesti ja tahallisesti kumotaan. Kukaan ei voi rangaistuksetta polkea maahan Jumalan lakia. Tarkoittaahan asia käytännössä tietoista valintaa synnin puolelle. (Jes 24:1-5)

Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös että Jeesus taisteli perinnäissääntöjä vastaan, jotka olivat ihmisten tekemiä lakeja, ja mitätöivät Jumalan antaman lain. Paavali taisteli lisäksi uhripalvelusjärjestelmän lakeja vastaan, jotka kumoutuivat ristillä koska Kristus on näiden lakien loppu, (Room 10:4) mutta myös lain täyttymys ja päämäärä, sillä Jeesus Kristus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Jeesus noudatti lakia esimerkillisesti kaikessa. (Joh 15:10, Matt 7:21) Kristus tuli maailmaan saattamaan lain kunniaan, sillä laki opettaa miten rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä. Lain kunigaskäsky on yhteenveto laista. (Matt 22:36-40) Jeesus opetti että 10 käskyn laki riippuu tässä lain yhteenvetokäskyssä kiinni. (40) Jos Jeesus olisi kumonnut lain, olisi uhrikuolemansa ollut turha, sillä ilman lakia, ei syntiäkään olisi enää olemassa.

Paholaisen eksytys ja hyökkäykset ovat kautta aikojen kohdistuneet juuri Jumalan lakia vastaan, sillä laki on Jumalan tahto ja -luonteen kuvaus. Onnistuessaan saamaan ihmisen hylkäämään yhdenkin käskyn, saatana on onnistunut päämäärässään saada ihminen rikkomaan Jumalan tahtoa, ja kapinaan Jumalaa vastaan.

Lopun aikana uskonnollisessa elämässä on vallalla ihmiskunnan historian suurin ja pettävin eksytys. Tämä eksytys tapahtuu Kristuksen nimissä ja se opettaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. ( 2 Kor 11:14, Jaak 2:10-12, Hebr 12:14) Käytännössä tämä tapahtuu siten että uskonnolliset opettajat opettavat uskoa ilman lakia.


MIKÄ ON SYNTIÄ?
Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. "Jokainen joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista." (1 Joh 3:4) (2 Moos 20:1-17, 5 Moos 5:1-21)

Syntiä voi tehdä myös jättämällä tekemättä sellaista mitä Jumala on käskenyt tehdä. Synnintekijä ylentää itsensä ja alentaa Jumalan. (1 Moos 3:1-6) Ihminen on perinyt vanhemmiltaan syntisen luonnon jota perisynniksi kutsutaan. (Ps 51:7, Room 7:14-23) Ihminen ei voi omassa voimassaan noudattaa Jumalan tahtoa. Siksi ihminen tarvitsee Jumalan Hengen avun ja tuen, voidakseen noudattaa Jumalan lakia. (Hepr 8:8-10, Jer 31:31-34, Hes 36:26-27, Joh 15:4-5) Vain Jumalan yhteydessä Jeesuksessa Kristuksessa voimme menestyksellisesti taistella syntiä vastaan. Ilman Jeesusta Kristusta emme voi onnistua.

Synti erottaa ihmisen Jumalasta. (Jes 59:1-2) Jumala ei siedä syntiä. (Ps 89:32-34) Joka väittää olevansa synnitön, todistaa väitteellään olevansa kaukana pyhyydestä, mutta "joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä." (1 Joh 2:4-5) Kukaan ei voi tulla pyhäksi joka rikkoo tahallisesti yhtäkin Jumalan käskyä. (Ilm 14:12, Jaak 2:10-12)

Jumalan laki, joka Paavalin mukaan opettaa mikä on syntiä (Room 3:20) on voimassa niin kauan kun taivas ja maa ovat paikoillaan. (Luuk 16:17, Matt 5:17-19) Evankeliumin saarnaaminen ei kumoa lakia, eikä laki evankeliumia. Molempia tulee saarnata rinnakkain. (Room 3:31) Lain kuningaskäsky (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan pyhästä 10- käskyn laista. Jeesus sanoi, että näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Kaikki laithan tähtäävät Jumalan ja lähimmäisten rakastamiseen.

Synnistä nuhtelu on rakkautta ja pelastaa sieluja. Välinpitämättömyys, että antaa ihmisen kulkea kohti tuhoaan, ei ole rakkautta. Usein evankeliumin palvelijoita syytetään tuomitsemisesta, mutta vaikka kristityn toki tuleekin noudattaa kohteliaisuutta, kristityllä on lupa suhtautua kaunistelemattomasti syntiin. Tämä ei ole ristiriidassa rakkauden kanssa ja evankeliumin työ on todellista lähimmäisrakkautta. Vilpittömät iloitsevat totuuksista, vilpilliset usein loukkkaantuvat. Evankeliumin työssä ei ole kyse tuomitsemisesta. Raamatun sana voi tuomita ihmisen, sillä Raamattu on Jumalan sana, tahto ja vilpittömän kristityn auktorieetti.

Jumala on armollinen synnintekijöille antamalla mahdollisuuden katua ja kääntyä pois synnistä. (Room 5:21, Apt 3:19, Joel 2:12-13, Jes 55:7, Hes 18:32) Kristitytkin erehtyvät ja tarvitsevat tätä Jumalan armoa jatkuvasti. (1 Joh 2:1) Vilpitön kristitty ei kuitenkaan elä tahallisesti, jatkuvasti ja tietoisesti Jumalan lakia vastaan. Jumala pelastaakin ihmisen synneistään, mutta ei synneissään. Raamattu ei tunne sellaista halpaa armoa joka kattaisi jatkuvan ja tahallisen kapinoinnin Jumalan lakia vastaan. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room 6:23)

Jumala antaa anteeksi raskaatkin synnit katuvalle. "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes 1:18) Taivaassa iloitaan jokaisesta kääntyneestä syntisestä. (Luuk 15:10)

Vain Jeesuksessa Kristuksessa on syntien sovitus. (Joh 1:29, 1 PIet 2:24, Hebr 9:28, 10:14, 1 Joh 2:2)

Lue lisää

Johan kovan urakan joutui tekemään, vaikka tämä tekniikka auttaakin arvaamattoman paljon.
Otin paperikopiot muutamista opetussivuistasi ja ryhdyin käymään asioita läpi.
Etsin Uuden Testamentin kohtia jotka olisivat vastaan sinun esittämiäsi mielipiteitä ja kun vastaanpuhuvia Raamatunkohtia löytyi jotain lausumaasi vastaan merkkasin sinun mielipiteesi punaiseksi.
Täytyy myöntää että jokseenkin paljon oli punakynälle asiaa.
Ethän liene pahoillasi vaikka mieluummin luotan Raamattuuni kuin vieraaseen ihmiseen.
Kiitos kuitenkin vaivannäöstäsi. Se auttoi ryhtymään näin vaivalloiseen puuhaan asioita tutkiessa.Toivottavasti olen tässä oppinut jotain vastaisenkin varalle.

jarlau kirjoitti:

SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)

Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl. Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.

Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra. Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5) Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.

Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa. Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista. Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7) Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.

Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.

Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioista joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä. Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa käskyä. (Apt 5:29) Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)

Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.") Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)

Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi. Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa. Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle. (Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)

Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai. Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama. Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)

Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin. Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.

Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra." Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia.

Lue lisää

apt.2:42. Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.

apt.17:11. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.

Room.10:4. "Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo": (siis myös vanhatestamentillisen liiton järjestyksen loppu).

weha kirjoitti:

apt.2:42. Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.

apt.17:11. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.

Room.10:4. "Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo": (siis myös vanhatestamentillisen liiton järjestyksen loppu).

Lue lisää

Rauhaa ja kiitos

Kyllä Kristus lain loppu on, mutta asia on ymmärrettävä oikein ja se ymmärrys tapahtuu kun huomioi sen mitä muualla Raamatussa sanotaan.

Kristus on lain loppu siinä merkityksessä, ettei lain kautta tule vanhurskaaksi.
Ei muuta merkitystä tässä kohdassa ja jakeessa ole olemassa. (Room 10:4)

Älä vaan yritä selittää, että laki on pois pyyhkäisty ja lopetettu.
Niin ei Raamattu opeta.

Jumalan siunausta¨ja hyvää uutta vuotta
jari laurila

jarlau kirjoitti:

Rauhaa ja kiitos

Kyllä Kristus lain loppu on, mutta asia on ymmärrettävä oikein ja se ymmärrys tapahtuu kun huomioi sen mitä muualla Raamatussa sanotaan.

Kristus on lain loppu siinä merkityksessä, ettei lain kautta tule vanhurskaaksi.
Ei muuta merkitystä tässä kohdassa ja jakeessa ole olemassa. (Room 10:4)

Älä vaan yritä selittää, että laki on pois pyyhkäisty ja lopetettu.
Niin ei Raamattu opeta.

Jumalan siunausta¨ja hyvää uutta vuotta
jari laurila

Lue lisää

==== Kristus on lain loppu siinä merkityksessä, ettei lain kautta tule vanhurskaaksi.
Ei muuta merkitystä tässä kohdassa ja jakeessa ole olemassa. (Room 10:4) ====

Vanhurskauttaminenko lain kautta loppui?

Eihän ennenkään kukaan tullut vanhurskaaksi lain teoista.
Näinollen lain loppu ei tarkoita sinun sanomaasi asiaa.

Gal.3:19 Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.

Varsin selvästi sinun esittämäsi käsitys ei pidä paikkaansaTämä laki jostaPaavali puhuu on kiviin kirjoitettu kymmenen käskyä.
Sehän oli jäljestäpäin annettu.
Mehän voimme lukea Raamatusta sen, missä järjestyksessä tuo lain antaminen tapahtui.
Sitä vartenhan Raamattu juuri on kirjoitettu.
Ja tuo laki annettiin juuri juutalaisille eikä muille.
Lain loppu ei ollut pakanoille minkään lain loppumista vaan että Jeesus tuli tuomaan opetuksensa meille ohjeeksi ja neuvoksi sekä pakanoita että juutalaisia varten kunhan he ottavat Jeesuksen vastaan.
Ilman sitä juutalaiset joutuu vielä noudattamaan lakia mutta kääntymättömät pakanat hukkuvat jos pahaa tekevät.

näkeehän tuon kun vähän aja... kirjoitti:

==== Kristus on lain loppu siinä merkityksessä, ettei lain kautta tule vanhurskaaksi.
Ei muuta merkitystä tässä kohdassa ja jakeessa ole olemassa. (Room 10:4) ====

Vanhurskauttaminenko lain kautta loppui?

Eihän ennenkään kukaan tullut vanhurskaaksi lain teoista.
Näinollen lain loppu ei tarkoita sinun sanomaasi asiaa.

Gal.3:19 Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.

Varsin selvästi sinun esittämäsi käsitys ei pidä paikkaansaTämä laki jostaPaavali puhuu on kiviin kirjoitettu kymmenen käskyä.
Sehän oli jäljestäpäin annettu.
Mehän voimme lukea Raamatusta sen, missä järjestyksessä tuo lain antaminen tapahtui.
Sitä vartenhan Raamattu juuri on kirjoitettu.
Ja tuo laki annettiin juuri juutalaisille eikä muille.
Lain loppu ei ollut pakanoille minkään lain loppumista vaan että Jeesus tuli tuomaan opetuksensa meille ohjeeksi ja neuvoksi sekä pakanoita että juutalaisia varten kunhan he ottavat Jeesuksen vastaan.
Ilman sitä juutalaiset joutuu vielä noudattamaan lakia mutta kääntymättömät pakanat hukkuvat jos pahaa tekevät.

Lue lisää

Rauhaa ja kiitos

Ymmärrän tuon ajattelun mitä ajat.
Tiedän kaikki erilaiset versiot miten lakia yritetään Kristuksen nimissä polkea.

Jeesus itse vahvisti lain ristillä.
Jeesus itse noudatti lakia ja opetti lain oikeaa noudattamista.
Matt 5:17-18, Luuk 16:17.

Sinun pitää vaan lukea mitä mualla asiasta Raamatussa sanotaan.
Opetuskirjeistäni ne löydät.

Minä tunnen tuon JT ajattelun tasan tarkkaan.
Minulle ei sitä tarvitse opettaa.
Minä en sitä hyväksy. Se on väärin Raamatun mukaan.

Raamattua tutkittaessa on pantava puntariin kokonaisuudessaan kaikki mitä samasta asiasta Raamatussa sanotaan.

Vanhurskaaksi tuli kaiketi kuuliaisuudesta, kuten Aabraham, ja lain noudattaminen on kuuliaisuutta.
Kristus on ollut totta kaikkina historian aikoina, toki.


Lue se laki. Lue 10 käskyä!
Siinä ei ole poistamista mitään.
Mitä kauhetaa siinä on?
Jos sen kiellät hyväksyt synnin teon.

Ei sen kummempaa.

Sinun pitää huomoida mitä laista kokonaisuudessaan Raamatussa sanotaan, eikä tuputtaa kahta jaetta, JT tahdon mukaan tulkittuna.

Jumalan siunausta
jari laurila

jarlau kirjoitti:

Rauhaa ja kiitos

Ymmärrän tuon ajattelun mitä ajat.
Tiedän kaikki erilaiset versiot miten lakia yritetään Kristuksen nimissä polkea.

Jeesus itse vahvisti lain ristillä.
Jeesus itse noudatti lakia ja opetti lain oikeaa noudattamista.
Matt 5:17-18, Luuk 16:17.

Sinun pitää vaan lukea mitä mualla asiasta Raamatussa sanotaan.
Opetuskirjeistäni ne löydät.

Minä tunnen tuon JT ajattelun tasan tarkkaan.
Minulle ei sitä tarvitse opettaa.
Minä en sitä hyväksy. Se on väärin Raamatun mukaan.

Raamattua tutkittaessa on pantava puntariin kokonaisuudessaan kaikki mitä samasta asiasta Raamatussa sanotaan.

Vanhurskaaksi tuli kaiketi kuuliaisuudesta, kuten Aabraham, ja lain noudattaminen on kuuliaisuutta.
Kristus on ollut totta kaikkina historian aikoina, toki.


Lue se laki. Lue 10 käskyä!
Siinä ei ole poistamista mitään.
Mitä kauhetaa siinä on?
Jos sen kiellät hyväksyt synnin teon.

Ei sen kummempaa.

Sinun pitää huomoida mitä laista kokonaisuudessaan Raamatussa sanotaan, eikä tuputtaa kahta jaetta, JT tahdon mukaan tulkittuna.

Jumalan siunausta
jari laurila

Lue lisää

Kun lukee vain sen mitä on kirjoitettu, ei voi olla toista mieltä kuin kerroin.
Pyysit lukemaan mitä Sinä olet kirjoittanut.
Juurihan kirjoitin ettei sinun ajatuksesi kulkenut Raamatun kertoman mukaan, vaan tulkinnan mukaan.
Mihin tuollaisia tulkintoja tarvitaan kun lukee pelkästään Jumalan Sanomat ilmoitukset ilman muita kirjoitettuja asioita niin ei voi tulla kuin esittämääni tulokseen.
Ethän sinakään ala arkkia tekemään Nooan tavoin vaikka siellä on kehoitus arkin tekoon!!
Sapattia vietätte juuri tuolla perusteella???
Jumala on sanonut eri asioita eri ihmisiä varten.
Vain niille kuuluu totteleminen joille käsky on annettu.
Jos olet eri mieltä niin asia ei minua kiusaa.
Sanoin vain koska näytät opettavan niinkuin sinun sanojesi mukaan pitäisi muidenkin muka tehdä.
Kyllä näitä neuvojia riittää jos tulkintoja lähtee kuuntelemaan. Sinä olet vain yksi miljoonasta.
Raamattu on riittävä sellaisenaan ilman itseään viisaina pitäviä uskonsuuntia.
Eihän me voida tulla uskoon kuitenkaa teihin.
No mitä sitten muuta kuin lukea sitä mihin uskomisesta pitääkin olla kyse.
Raamattu selittää minulle riittävästi asian ilman kirkkojen katekismuksia ja tunnuskirjoituksia.
Jumalan tahto on kerrottu vain Raamatussa eikä sinun opetuskirjeessäs.

näen asian näin kirjoitti:

Kun lukee vain sen mitä on kirjoitettu, ei voi olla toista mieltä kuin kerroin.
Pyysit lukemaan mitä Sinä olet kirjoittanut.
Juurihan kirjoitin ettei sinun ajatuksesi kulkenut Raamatun kertoman mukaan, vaan tulkinnan mukaan.
Mihin tuollaisia tulkintoja tarvitaan kun lukee pelkästään Jumalan Sanomat ilmoitukset ilman muita kirjoitettuja asioita niin ei voi tulla kuin esittämääni tulokseen.
Ethän sinakään ala arkkia tekemään Nooan tavoin vaikka siellä on kehoitus arkin tekoon!!
Sapattia vietätte juuri tuolla perusteella???
Jumala on sanonut eri asioita eri ihmisiä varten.
Vain niille kuuluu totteleminen joille käsky on annettu.
Jos olet eri mieltä niin asia ei minua kiusaa.
Sanoin vain koska näytät opettavan niinkuin sinun sanojesi mukaan pitäisi muidenkin muka tehdä.
Kyllä näitä neuvojia riittää jos tulkintoja lähtee kuuntelemaan. Sinä olet vain yksi miljoonasta.
Raamattu on riittävä sellaisenaan ilman itseään viisaina pitäviä uskonsuuntia.
Eihän me voida tulla uskoon kuitenkaa teihin.
No mitä sitten muuta kuin lukea sitä mihin uskomisesta pitääkin olla kyse.
Raamattu selittää minulle riittävästi asian ilman kirkkojen katekismuksia ja tunnuskirjoituksia.
Jumalan tahto on kerrottu vain Raamatussa eikä sinun opetuskirjeessäs.

Lue lisää

Rauhaa ja kiitos

Johdattelen Raamattuun opetuskirjeilläni. On tarkoitus lukea Raamattua!

Älä pidä minua niin tyhmänä että optuskierjeilläni haluaisin tehdä tyhjäksi Jumalan sanan.
Kyllä minä tiedän hyvin että koulukuntia on erilaisia, eikä ajatukset äkkiä muutu mitä on opetettu.
Kyllä tarkoitus on päinvastainen.

Ihminen ylpeydessään usein on aina valmis torjumaan siinäkin tapauksessa että joku asia puhuttelisi.
Hän ei halua myöntää että on ollut väärässä.

Tarvitaan nöyryyttä ja vilpittömyyttä.
Jos olet vilpitön etkä petä itseäsi niin kaikki hyvin. Muista Luuk 12:47-48.
Silloin vastaat Jumalan edessä. Minä en vastaanota tilityksiä mistään.
Oma harkinta on aina välttämätön.

Minä esitän oman näkemykseni rakkaudessa ja
vilpittömyydessä miten näen Raamatun valossa, ja jokainen saa tehdä mitä lystää minun puolestani.
Jumalalle vastaamme siitä torjummeko Hänen tahtoaan, vai haluammeko pitää kiinni omasta tai jonkun järjestön opista.


Siunausta
jari laurila

jarlau kirjoitti:

Rauhaa ja kiitos

Johdattelen Raamattuun opetuskirjeilläni. On tarkoitus lukea Raamattua!

Älä pidä minua niin tyhmänä että optuskierjeilläni haluaisin tehdä tyhjäksi Jumalan sanan.
Kyllä minä tiedän hyvin että koulukuntia on erilaisia, eikä ajatukset äkkiä muutu mitä on opetettu.
Kyllä tarkoitus on päinvastainen.

Ihminen ylpeydessään usein on aina valmis torjumaan siinäkin tapauksessa että joku asia puhuttelisi.
Hän ei halua myöntää että on ollut väärässä.

Tarvitaan nöyryyttä ja vilpittömyyttä.
Jos olet vilpitön etkä petä itseäsi niin kaikki hyvin. Muista Luuk 12:47-48.
Silloin vastaat Jumalan edessä. Minä en vastaanota tilityksiä mistään.
Oma harkinta on aina välttämätön.

Minä esitän oman näkemykseni rakkaudessa ja
vilpittömyydessä miten näen Raamatun valossa, ja jokainen saa tehdä mitä lystää minun puolestani.
Jumalalle vastaamme siitä torjummeko Hänen tahtoaan, vai haluammeko pitää kiinni omasta tai jonkun järjestön opista.


Siunausta
jari laurila

Lue lisää

>>>>Ihminen ylpeydessään usein on aina valmis torjumaan siinäkin tapauksessa että joku asia puhuttelisi.
Hän ei halua myöntää että on ollut väärässä.

näen asian näin kirjoitti:

>>>>Ihminen ylpeydessään usein on aina valmis torjumaan siinäkin tapauksessa että joku asia puhuttelisi.
Hän ei halua myöntää että on ollut väärässä.

Rauhaa ja kiitos

Sitähän minä yritän Sinulle just selittääkin etteivät minun kirjeeni ole Jumalan sanaa.
Ne ovat johdattelua Raamatun tutkimiseen, ja Raamatun sana on Jumalan sana.

Tätähän mimä olen koko ajan yrittänyt sanoa Sinulle!
Hyvä että meni perille.
Oikein.

Siunausta
jari laurila

jarlau kirjoitti:

Rauhaa ja kiitos

Johdattelen Raamattuun opetuskirjeilläni. On tarkoitus lukea Raamattua!

Älä pidä minua niin tyhmänä että optuskierjeilläni haluaisin tehdä tyhjäksi Jumalan sanan.
Kyllä minä tiedän hyvin että koulukuntia on erilaisia, eikä ajatukset äkkiä muutu mitä on opetettu.
Kyllä tarkoitus on päinvastainen.

Ihminen ylpeydessään usein on aina valmis torjumaan siinäkin tapauksessa että joku asia puhuttelisi.
Hän ei halua myöntää että on ollut väärässä.

Tarvitaan nöyryyttä ja vilpittömyyttä.
Jos olet vilpitön etkä petä itseäsi niin kaikki hyvin. Muista Luuk 12:47-48.
Silloin vastaat Jumalan edessä. Minä en vastaanota tilityksiä mistään.
Oma harkinta on aina välttämätön.

Minä esitän oman näkemykseni rakkaudessa ja
vilpittömyydessä miten näen Raamatun valossa, ja jokainen saa tehdä mitä lystää minun puolestani.
Jumalalle vastaamme siitä torjummeko Hänen tahtoaan, vai haluammeko pitää kiinni omasta tai jonkun järjestön opista.


Siunausta
jari laurila

Lue lisää

OOOOOOOOOOORauhaa ja kiitos

Sitähän minä yritän Sinulle just selittääkin etteivät minun kirjeeni ole Jumalan sanaa.
Ne ovat johdattelua Raamatun tutkimiseen, ja Raamatun sana on Jumalan sana.

Tätähän mimä olen koko ajan yrittänyt sanoa Sinulle!
Hyvä että meni perille.
Oikein.

Siunausta
jari laurila .....(lainausta)

Näin kun sanot, niin miksi ihmeessä sitten esittelet Raamatun sanasta poikkeavia mielipiteitäsi??
Sinähän juuri käännät tulkinnoillasi merkitykset pois niistä, joita teksteistä on luettavina.
Eihän teitä mistään muusta ole kukaan syyttänytkään.
Kun Raamattu rajaa selkeästi asian johonkin tiettyyn merkitykseen, te tulkinnallanne muutatte sen aivan toiseksi.
Sinä loukkaannut omiin sanoihisi kohdistuneesta arvostelusta mutta et Raamatun arvostelemisesta:
Siitä näkee suoraan että hoidat omaa asiaasi.



OOOOOOOOOOOOOOO

mökin ukko kirjoitti:

OOOOOOOOOOORauhaa ja kiitos

Sitähän minä yritän Sinulle just selittääkin etteivät minun kirjeeni ole Jumalan sanaa.
Ne ovat johdattelua Raamatun tutkimiseen, ja Raamatun sana on Jumalan sana.

Tätähän mimä olen koko ajan yrittänyt sanoa Sinulle!
Hyvä että meni perille.
Oikein.

Siunausta
jari laurila .....(lainausta)

Näin kun sanot, niin miksi ihmeessä sitten esittelet Raamatun sanasta poikkeavia mielipiteitäsi??
Sinähän juuri käännät tulkinnoillasi merkitykset pois niistä, joita teksteistä on luettavina.
Eihän teitä mistään muusta ole kukaan syyttänytkään.
Kun Raamattu rajaa selkeästi asian johonkin tiettyyn merkitykseen, te tulkinnallanne muutatte sen aivan toiseksi.
Sinä loukkaannut omiin sanoihisi kohdistuneesta arvostelusta mutta et Raamatun arvostelemisesta:
Siitä näkee suoraan että hoidat omaa asiaasi.



OOOOOOOOOOOOOOO

Lue lisää

Rauhaa ja kiitos

Olen vastannut jo.

Siunausta
jari laurila

jarlau kirjoitti:

Rauhaa ja kiitos

Johdattelen Raamattuun opetuskirjeilläni. On tarkoitus lukea Raamattua!

Älä pidä minua niin tyhmänä että optuskierjeilläni haluaisin tehdä tyhjäksi Jumalan sanan.
Kyllä minä tiedän hyvin että koulukuntia on erilaisia, eikä ajatukset äkkiä muutu mitä on opetettu.
Kyllä tarkoitus on päinvastainen.

Ihminen ylpeydessään usein on aina valmis torjumaan siinäkin tapauksessa että joku asia puhuttelisi.
Hän ei halua myöntää että on ollut väärässä.

Tarvitaan nöyryyttä ja vilpittömyyttä.
Jos olet vilpitön etkä petä itseäsi niin kaikki hyvin. Muista Luuk 12:47-48.
Silloin vastaat Jumalan edessä. Minä en vastaanota tilityksiä mistään.
Oma harkinta on aina välttämätön.

Minä esitän oman näkemykseni rakkaudessa ja
vilpittömyydessä miten näen Raamatun valossa, ja jokainen saa tehdä mitä lystää minun puolestani.
Jumalalle vastaamme siitä torjummeko Hänen tahtoaan, vai haluammeko pitää kiinni omasta tai jonkun järjestön opista.


Siunausta
jari laurila

Lue lisää

mökin ukko kirjoitti:

Ole sitten niin viisas, ja jätä haukkumatta.
Käytä kristillistä kieltä.

Minua ei kiinnosta lukea herjaamista.
Kiitän keskustelusta.

Olen vastannut jo.
Viimeinen jäi jo lukematta.

Siunausta
jari lauila

mökin ukko kirjoitti:

PILKKAAJAT LOPUN AIKANA
Ihminen on aina halunnut tehdä oman tahtonsa mukaan ja Jumala on antanut ihmiselle omantunnon, valinnan vapauden, ja järjen tehdä omia päätöksiä. Jumala kysyy ihmiseltä vapaaehtoista rakkautta. Hän ei pakota ketään rakkauteen.

Läpi maailmanhistorian on ollut niitä jotka katsovat ylen Luojansa tahdon ja noudattavat omia synnin polkujaan luullen sitä vapaudeksi. (1 Piet 2:19, 2 Kor 4:4) Todellinen vapaus on kuitenkin Jumalan lain noudattajilla, ( 2 Kor 3:17, Luuk 4:18, Room 8:21, Gal 5:1,13) jotka Jumalan Hengen avulla ja -voimassa ovat vapaita siveyslain syytöksistä. He elävät armon alla ilman omantunnon syytöksiä lain rikkomuksista, (Room 6:14) ja nauttivat Jumalan rakkaudesta. Heillä on varmuus elämänsä jatkuvuudesta paratiisimaassa ikuisesti. (Luuk 23:43, Ilm 2:7, Joh 17:2, 5:24, 3:15-16, 12:25, Room 2:7)

Vaikka Jumala on antanut ihmiselle oman järjen, ei ihmisjärki tee aina viisaita päätöksiä. Kautta maailmanhistorian ihminen on myös kapinoinut Jumalaa vastaan. (1 Moos 3, 4, 6, 32, 4 Moos 21:4-9, mm) Usko ei ole joka miehen, (2 Tess 3:2) mutta myös Jumalan oma kansa lankesi synteihin. Uskovainenkin erehtyy elämänsä aikana, mutta ei elä tietoisesti ja tahallisesti synnissä. (1 Joh 2:1)

Aina on ollut ihmisiä jotka halveksivat ja pilkkaavat armon Henkeä, (Matt 12:32, Luuk 12:10, Hebr 10:29) taivaan pyhyyksiä ja Jumalan palvelijoita. (Jes 52:5, Room 2:24, Ilm 13:6, 16:9, Jer 6:10) Heille ei riitä synnissä eläminen, he lisäksi pilkkaavat ja jopa vainoavatkin Herran omia. (Luuk 21:12, Joh 15:20, 2 Tim 3:12) Monista pilkkaajista on kuitenkin tullut totuuden tunnustajia ja julistajia. (Apt 9, 22:4)

Jeesus Kristus on kärsinyt eniten pilkkaa kirjanoppineiden, hallitusmiesten, vangitsijoittensa ja kansan pilkkaamana. (Matt 27:41, Luuk 16:14, 18:32, 22:63, 23:35, Matt 27:29,31,39, Ps 22:8, 69:20-21, 109:25, Mark 10:34)

Lopun aikana Jumalan palvelijat joutuvat julistamaan maailmalle sen synnin ja tulevan Jumalan tuomion. (Ilm 14:6, Juud 15, Matt 25:46, 2 Piet 2:9, Ilm 14:9-11, 21:8 ) Varoitusssanomaan suhtaudutaan pilkallisesti kuten suihtauduttiin muinoin myös profeettojen, Nooan ja Jeesuksen sanomaan. Viimeinen sukupolvikin väheksyy ja pilkkaa armon tarjouksen sanomaa. (Matt 24:37-40, 1 Piet 3:20) Jeesuksen tulon läheisyydessä on pilkkaajia ja Herran tulo yllättää heidät. (1 Tess 5:2-4, 2 Piet 3:3,10, 1 Tim 4:1-2, 2 Tim 3:1-2, Hebr 2:3, 12:25, Ilm 3:3, 16:15)

Ihmisten sokeus on sanoinkuvaamaton. Halukkaasti ihmiset hylkäävät Raamatun opetuksen ja profetiat, mutta halukkaasti ahmivat saatanan petoksia spiritismeineen. Ihmiset ovat valmiita luottamaan ennustajien ennustuksiin, ihmisoppeihin ja saatanan ihmetekoihin, (Ilm 13:13, 16:13-14) mutta hylkäävät Jumalan sanan ilmoituksen. Raamatun sanaan luottavia pidetään ymmärtämättöminä ja heikkoina kun sielunvihollisen ansat valtaavat paadutetun mielen. Jokainen Raamatun ennustus on toteutunut yksityiskohtiaan myöten, osa profetioista toteutuvat parhaillaan ja osa odottavat toteutumistaan yhtä varmasti kuin kaikki muutkin ovat toteutuneet.

Pilkkaaminen kuitenkin loppuu, ja jokainen saa nähdä kuka sanoo viimeisen sanan. (Ilm 6:15-17, Joel 2:11, Mal 3:2, Room 2:5, Room 1:18, Ilm 19:11-14, San 1:24-26, Matt 26:64, Jes 24)

Evankeliumi julistetaan koko maailmaan. Sitten tulee loppu. (Matt 28:19-20, Mark 13:10)

jarlau kirjoitti:

Kiitos Paljon ystävällisyydestä ja mielenkiinnostasi, vastaan sellaiseen mielelläni.

On huomattava ensin että Paavali puhuu lain puolesta. Paavali opettaa että lain kautta tule synnin tunto, ja laki kasvattaa Kristukseen. Ne kohdat joissa hän vastustelee lakeja, hän tarkoittáa ettei lain kautta tule vanhuskaaksi, ja sitten myös sen ajan opettajien itse tekemiä lakeja. Fariseukset tekivät valtavan määrän lakeja joita Jeesus ja paavali vastustivat.

Kristus vahvisti lain ristillä.
Hän ei suinkaan poistanut syntiä maailmasta, vaan syntiä tehdään edelleenkin.
Jos laki olisi poistettu olisi uhrikuolema ollut turha. Uhrihan annettiin syntien anteeksiantamiseksi.
Jos ei olisi syntiä olemassakaan ei tarvittaisi uhrikuolemaakaan, ja laki opettaa mikä on syntiä.

Olen siksi kirjoittanut valmiita opetuksia, että voin niillä vastata.
Seuraavista Raamattuopetuksista löydät varmaan kaiken tarvittavan.
Jos et, niin kysy lisää. Vastaan mielelläni Sinulle.

Jumalan runsasta siunausta Sinulle
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

RISTILLÄ KUMOUTUNEET KÄSKYT JA LOPUN AJAN HARHA-OPPI
"- Ja hän lakkauttaa teuras- ja ruokauhrin." (Dan 9:24-27)

Vuonna 31 jkr, 3,5 vuotta kasteensa jälkeen, Jeesus Vapahtajamme ristiinnaulittiin.

Golgatan uhriin päättyi koko uhripalvelusjärjestelmä, joka oli 4 000 vuotta viitannut ja esikuvannut ainutkertaista Jumalan Karitsaa. Koko vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmä lakkasi. (Hebr 9:1-10) Vertauskuvat poistuivat kaikki, (Hebr 8:5) kun oikea uhri annettiin.

Kun Jeesus kuoli ristillä temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. (Matt 27:51) Esirippu oli kookas, paksu ja lattiasta kattoon ulottuva verho jolla, temppeli jaettiin "pyhään" ja "kaikkein pyhimpään." Kerran vuodessa suurena sovituspäivänä ylipapilla oli lupa mennä kaikkein pyhimpään, (3 Moos 16) jolloin suurena sovituspäivänä sovitettiin kaikki kansan vuoden synnit pois.

Esiripun repeäminen oli vertauskuva siitä että synnin erottava väliseinä Jumalan ja ihmisen välillä oli nyt poissa, ja että kaikilla on suora yhteys taivaaseen Ylipapapin välityksellä. Ylipappi taivaan temppelissä on Jeesus Kristus. (Hebr 10:19) (Hebr 8)

Ristinkuolemassa lakkasivat kaikki seremonialait. (Ef 2:15, Hebr 7:11-28, 9:10, 10:1-10, Kol 2:14)

Jumalan siveyslaki (10 käskyä) on voimassa kaikkina aikoina. Jeesus itse vahvisti tämän omilla sanoillaan (Matt 5:17-19, 21,27, 19:17-19, Luuk 16:17)

Uuden liiton kansalaisuus edellytää, että Jumalan siveyslaki laki on sydämen lihatauluissa: Hebr 8:9-10, Jer 31:31-33, Hes 36:26-27.

Monet uskonnolliset opettajat opettavat harhaoppina että käskyt ovat poistuneet, mutta se on kavala eksytys josta Raamattu varoittaa. ( Room 3:31, 2 Piet 3:3) Laki opettaa mitä synti on, ja laki toimii kasvattajana Jumalan tahdon mukaiseen elämään. (Room 3:20, Gal 3:24, 5:22-23, Room 8:4, 1 Kor 7:19, 1 Tim 1:8-10, Room 13:8:10)

Myös apostolit opettivat kymmeniä käskyjä Jumalan tahtona uuden liiton aikana. (Jaak 2:10-12, Joh 14:15, 20-21, Ilm 14:12, 12:17, 1 Joh 2:1-3, 3:4, 5:3, Ef 6:2-3, 2 Piet 2:21)

Lopun aikana tulee uskonnollista opetusta yhä enemmän, joka hylkää Raamatun uskonnon selviä tukipylväitä ja perustuksia. Raamatun sanan tilalle halutaan ottaa ihmisjärki, ja kaikki pyritään selittämään tieteen keinoin. Raamatun kirjoituksien epäilyä pidetään viisautena, ja Raamatun sanaan tukeutuvia heikkoina. Jumalan viimeiset varoitukset ihmiskunnalle tahdotaan selittää tieteen sääntöjen mukaan kokonaan, jättäen mainitsematta, että ne ovat Raamatussa ennustettu profeettojen suulla. Profeetat eivät ole erehtyneet Raamatun ennustuksien suhteen koskaan. Yksikään profetia ei ole pettänyt, vaan jokainen on toteutunut yksityiskohtiaan myöten. Osa Raamatun profetioista toteutuu parhaillaan, ja osa odottaa toteutumistaan yhtä varmoina ja luotettavina. Todennäköisyys loppujenkin Raamatun ennustuksien toteutumiselle on siis 100% !

Ihmiskunnan viimeisen petollisimman eksytyksen tunnistaa seuraavasta: - Se tunnustaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. Petolliseksi sen tekee juuri se että se tapahtuu Kristuksen nimissä, eli sitä tunnustavat uskovaiset tai uskonnolliset ihmiset. Tämä Jumalan tahdon hylkäävä oppi vie harhaan monen ihmisen jo nyt, ja tulevaisuudessa tämä harhaoppi saa yhä vahvemman jalansijan uskonnollisessa maailmassa. Tämä harhaoppi pettää ne jotka eivät näe vaivaa tutkia Raamatun sanaa, ja jotka eivät ole ymmärrykselleen Raamatusta vilpittömiä. (Luuk 12:47-48) Jumalan Henki jättää ihmisen joka kapinoi ymmärryksessä Jumalaa vastaan.

Lopun aikana ihmisille luvataan rauhaa, ja että mitään hätää ei ole. Silloin yllättää loppu äkkiarvaamatta ne ihmiset jotka eivät ole valmistautuneet, ja ottaneet vaarin Raamatun sanasta. (1 Tess 5:3) Herran Hengessä vaeltavat tietävät mitä on tulossa, ja osaavat tarkkailla ajan merkkejä. (Matt 24:29-51, 25:1-13)

Pelastava usko ei ole tunne-elämyksien ja mystiikan hakemista, vaan luottamista siihen mitä Raamatussa on luvattu, elämistä Jumalan tahdon (käskyjen) mukaan, ja uskoa Jeesukseen Kristukseen, jonka kautta yksin uskosta ihminen voi tulla vanhurskaaksi.

OVATKO JUMALAN KÄSKYT VOIMASSA UUDENKIN LIITON AIKANA?
Jos Jumalan laki olisi voitu poistaa, syntiä ei olisi enää olemassa ja Kristuksen uhrikuolema olisi ollut turha. Laki ilmaisee Jumalan luonteen pyhyyden vastakohtana ihmisen synnillisille taipumuksille, ja kun laki vastaanotetaan uskossa Kristukseen tulee laista myös kristitylle mieluisia asia.

- Sitähän Jumalan rakastaminen on että me pidämme Hänen käskynsä eivätkä ne ole raskaita noudattaa.? (1 Joh 5:3)
- Mutta laista ei häviä piirtoakaan, enemmin katoavat taivas ja maa.? (Luuk 16:17)
- Älkää luulko että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, en minä ole tullut kumoamaan vaan toteuttamaan.? (Matt 5:17-20) (VKR ?täyttämään? =Jeesus antoi lain noudattamisesta esimerkin meille noudattamalla itse lakia, sekä vanhurskautti ihmisen uhrinsa kautta kadutuista lain rikkomuksista.)
- Herran laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta? Ps 19:8
- Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme mitä laki sanoo.? (Room 3:31)
- Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.? Room 7:12
- On yhdentekevää onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen.? (1 Kor 7:19)
- Joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä Hänen käskyjänsä on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. (1 Joh 2:3-5)
- Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.? (Joh 14:15, 21)

Kenenkään ei tarvitse noudattaa lakia omassa voimassaan. Jumala on luvannut uuden liiton aikana oman Henkensä voiman, että ihminen voisi elää Jumalan tahdon mukaan. (Hepr 8:8-10, Hes 36:26-27, Jer 31:31-34) Raamatun opetuksen mukaan uuden liiton Kristittynä olemisen ehtona ja edellytyksenä onkin Jumalan lain olemassaolo sydämen lihatauluissa mieluisena asiana. Näin Jumalan ja ihmisen tahdot yhtyvät pyhyydessä. (Ilm 14:12) Rakkaudesta Jumalaan ja kiitollisena pelastuksesta ihminen tahtoo olla Jumalalle kuuliainen (Room 6:15-18, Gal 5:22-25)

Lain tehtävänä on opettaa mikä on syntiä ja herättää synnin tuntoa, joka taas herättää tarpeen Kristuksen uhriveren sovitukseen. (Room 3:20, Room 7:7, 1 Joh 3:4 ) Seremonialait jotka kuuluivat vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmään lakkasivat olemasta voimasta Jeesuksen kuollessa ristillä. (Ef 2:15, Hepr 7:11-28, 9:9-10)

Kristus oli ?lain loppu? (loppu kreikan telos =lopputulos ja päämäärä) näille vanhan liiton uhripalvelusasetuksille koska ne olivat vain vertauskuva taivaallisesta pappispalveluksesta ja Jeesuksen uhrista. (Hepr 8 luku) Laki ei tee ihmistä vanhurskaaksi, eikä pelasta, mutta voi tehdä pelastuksen mahdottomaksi, sillä tahallinen kapina lakia vastaan on syntiä joka ilman katumusta ja kääntymystä aiheuttaa kuolemantuomion. Raamattu ei tunne armoa joka kattaisi katumattomat ja kääntymättömät synnit. (Room 6:23, Luuk 10:25-28)

Laissa on 10 käskyä. Ei 9 käskyä. Jaak 2:10-12 opettaa että yhdenkin käskyn hylkääminen tarkoittaa koko lain hylkäämistä ja rikkomista. Laki ja evankeliumi ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kumpikaan ei kumoa toistaan, vaan saarnataan rinnakkain. Jumalan käskyt ovat rakkauden käskyt. Mikään hallitus ei voi pysyä pystyssä ilman lakeja. Rakkaus ja laki kuuluvat yhteen uskon kautta. (1 Tim 1:5) Käskyt opettavatkin miten ihmisen tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. ?Lain kuningaskäsky? (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan 10 käskyn siveyslaista. Kumpikaan ei kumoa toistaan. ?Lain kuningaskäsky? vahvistaa 10 käskyn lain ja onkin tiivistelmä kaikesta lain ja profeettojen opetuksesta.

Jeesus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Erehdymme kuitenkin elämämme aikana monin tavoin ja jokainen on syntiä tehnyt. Siksi tarvitsemme armoa jatkuvasti, mutta uuden liiton kristitty vihaa syntiä, eikä halua tehdä syntiä tahallaan. (Room 3:23, 1 Joh 2:1, Ef 1:7)

LAIN VAI ARMON ALLA?
Opetetaan ettei Jumalan laki olisi enää voimassa koska Room 6:14 sanoo: "Synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole lain, vaan armon alaisia." Usein käy niin että ihminen lainaa mieluisia jakeita Raamatusta huomioimatta asiayhteyttä ja mitä muualla Raamatussa opetetaan samasta asiasta.

Jos luemme Room 6 luvun, siinä Paavali kysyy "Onko jatkuvasti tehtävä syntiä, että armo tulisi suuremmaksi?" (Jae 1) Paavali seuraavissa jakeissa kertoo että ihminen on uudestisyntymisen ja kasteen kautta kuollut synnille, ja elää uutta elämää Jeesuksessa Kristuksessa. (jakeet 2-11) "Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi." (jakeet 12-14) "Miten siis on, saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon." (jakeet 15-16) Jakeissa 17-23 Paavali opettaa selvästi että synnin orjat eivät palvele vanhurskautta, ja synnin palkka on kuolema. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Jae 23)

Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. (1 Joh 3:4; Room 3:20, 3:31) Paavalikaan ei olisi tullut tuntemaan syntiä ilman lakia. (Room 7:7, 22) Jeesuksen veli Jaakob opettaa että meidät tuomitaan "vapauden ja täydellisyyden" lain mukaan, ja joka rikoo yhtäkin käskyä, rikkoo koko lain." (Jaak 2:10-12)

Tärkeätä on tässä yhteydessä huomioida, että uuden liiton jäsenyyden ehtona ja edellytyksenä on että Jumalan laki on ihmisen "sydämen lihatauluihin" kirjoitettuna. (Hebr 10:16, Jer 31:3133, Hes 36:26-27) Lihan mieli ei kuitenkaan tahdo alistua lakiin. (Room 8:7) Silloin ihminen Jumalan Hengen voimassa noudattaa lakia. Jumala näin antaa oman henkensä ihmisen avuksi. Ihmisen omassa voimassa lain noudattaminen on mahdotonta, mutta Hengessä Jumalan tahto eli -laki, on mielekäs sydämen asia uuden liiton kristitylle. Jumalan ja ihmisen tahdot yhdistyvät. Laki ja evankeliumi kulkevat näin käsi kädessä ja niitä sarnataan yhdessä, ja ne kuuluvat yhteen Kaikkivaltiaan ikuisena tahtona. Raamattu ei missään opeta etteikö laki olisi voimassa uudenkin liiton aikana, mutta Raamattu opettaa selvin sanoin että laki on voimassa ikuisesti! (Matt 5:17-18, Luuk 16:17) Laki ei tee ketään vanhurskaaksi, mutta tekee pelastuksen mahdottomaksi, silloin kun se tietoisesti ja tahallisesti kumotaan. Kukaan ei voi rangaistuksetta polkea maahan Jumalan lakia. Tarkoittaahan asia käytännössä tietoista valintaa synnin puolelle. (Jes 24:1-5)

Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös että Jeesus taisteli perinnäissääntöjä vastaan, jotka olivat ihmisten tekemiä lakeja, ja mitätöivät Jumalan antaman lain. Paavali taisteli lisäksi uhripalvelusjärjestelmän lakeja vastaan, jotka kumoutuivat ristillä koska Kristus on näiden lakien loppu, (Room 10:4) mutta myös lain täyttymys ja päämäärä, sillä Jeesus Kristus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Jeesus noudatti lakia esimerkillisesti kaikessa. (Joh 15:10, Matt 7:21) Kristus tuli maailmaan saattamaan lain kunniaan, sillä laki opettaa miten rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä. Lain kunigaskäsky on yhteenveto laista. (Matt 22:36-40) Jeesus opetti että 10 käskyn laki riippuu tässä lain yhteenvetokäskyssä kiinni. (40) Jos Jeesus olisi kumonnut lain, olisi uhrikuolemansa ollut turha, sillä ilman lakia, ei syntiäkään olisi enää olemassa.

Paholaisen eksytys ja hyökkäykset ovat kautta aikojen kohdistuneet juuri Jumalan lakia vastaan, sillä laki on Jumalan tahto ja -luonteen kuvaus. Onnistuessaan saamaan ihmisen hylkäämään yhdenkin käskyn, saatana on onnistunut päämäärässään saada ihminen rikkomaan Jumalan tahtoa, ja kapinaan Jumalaa vastaan.

Lopun aikana uskonnollisessa elämässä on vallalla ihmiskunnan historian suurin ja pettävin eksytys. Tämä eksytys tapahtuu Kristuksen nimissä ja se opettaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. ( 2 Kor 11:14, Jaak 2:10-12, Hebr 12:14) Käytännössä tämä tapahtuu siten että uskonnolliset opettajat opettavat uskoa ilman lakia.


MIKÄ ON SYNTIÄ?
Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. "Jokainen joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista." (1 Joh 3:4) (2 Moos 20:1-17, 5 Moos 5:1-21)

Syntiä voi tehdä myös jättämällä tekemättä sellaista mitä Jumala on käskenyt tehdä. Synnintekijä ylentää itsensä ja alentaa Jumalan. (1 Moos 3:1-6) Ihminen on perinyt vanhemmiltaan syntisen luonnon jota perisynniksi kutsutaan. (Ps 51:7, Room 7:14-23) Ihminen ei voi omassa voimassaan noudattaa Jumalan tahtoa. Siksi ihminen tarvitsee Jumalan Hengen avun ja tuen, voidakseen noudattaa Jumalan lakia. (Hepr 8:8-10, Jer 31:31-34, Hes 36:26-27, Joh 15:4-5) Vain Jumalan yhteydessä Jeesuksessa Kristuksessa voimme menestyksellisesti taistella syntiä vastaan. Ilman Jeesusta Kristusta emme voi onnistua.

Synti erottaa ihmisen Jumalasta. (Jes 59:1-2) Jumala ei siedä syntiä. (Ps 89:32-34) Joka väittää olevansa synnitön, todistaa väitteellään olevansa kaukana pyhyydestä, mutta "joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä." (1 Joh 2:4-5) Kukaan ei voi tulla pyhäksi joka rikkoo tahallisesti yhtäkin Jumalan käskyä. (Ilm 14:12, Jaak 2:10-12)

Jumalan laki, joka Paavalin mukaan opettaa mikä on syntiä (Room 3:20) on voimassa niin kauan kun taivas ja maa ovat paikoillaan. (Luuk 16:17, Matt 5:17-19) Evankeliumin saarnaaminen ei kumoa lakia, eikä laki evankeliumia. Molempia tulee saarnata rinnakkain. (Room 3:31) Lain kuningaskäsky (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan pyhästä 10- käskyn laista. Jeesus sanoi, että näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Kaikki laithan tähtäävät Jumalan ja lähimmäisten rakastamiseen.

Synnistä nuhtelu on rakkautta ja pelastaa sieluja. Välinpitämättömyys, että antaa ihmisen kulkea kohti tuhoaan, ei ole rakkautta. Usein evankeliumin palvelijoita syytetään tuomitsemisesta, mutta vaikka kristityn toki tuleekin noudattaa kohteliaisuutta, kristityllä on lupa suhtautua kaunistelemattomasti syntiin. Tämä ei ole ristiriidassa rakkauden kanssa ja evankeliumin työ on todellista lähimmäisrakkautta. Vilpittömät iloitsevat totuuksista, vilpilliset usein loukkkaantuvat. Evankeliumin työssä ei ole kyse tuomitsemisesta. Raamatun sana voi tuomita ihmisen, sillä Raamattu on Jumalan sana, tahto ja vilpittömän kristityn auktorieetti.

Jumala on armollinen synnintekijöille antamalla mahdollisuuden katua ja kääntyä pois synnistä. (Room 5:21, Apt 3:19, Joel 2:12-13, Jes 55:7, Hes 18:32) Kristitytkin erehtyvät ja tarvitsevat tätä Jumalan armoa jatkuvasti. (1 Joh 2:1) Vilpitön kristitty ei kuitenkaan elä tahallisesti, jatkuvasti ja tietoisesti Jumalan lakia vastaan. Jumala pelastaakin ihmisen synneistään, mutta ei synneissään. Raamattu ei tunne sellaista halpaa armoa joka kattaisi jatkuvan ja tahallisen kapinoinnin Jumalan lakia vastaan. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room 6:23)

Jumala antaa anteeksi raskaatkin synnit katuvalle. "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes 1:18) Taivaassa iloitaan jokaisesta kääntyneestä syntisestä. (Luuk 15:10)

Vain Jeesuksessa Kristuksessa on syntien sovitus. (Joh 1:29, 1 PIet 2:24, Hebr 9:28, 10:14, 1 Joh 2:2)

Lue lisää

Olet taas vedossa....on tämä kristinusko mielenkiintoista...Kiergegaardia kannattaa lukea ja pohdiskella?

Häneltä ...mm.seuraavaa....

"Usko on mietiskelyn tulos"

"Äärimmäinen nöyryys ja armahdus ja sen jälkeen suunnaton kiitollisuus---sitä on kristinusko!"

"Objektiivinen probleema koskee kristinuskon totuutta, subjektiivinen probleema yksilön suhdetta kristinuskoon!"

ja

"Usko syntien anteeksisaamiseen on käännekohta, jossa ihmisestä tulee henki. Joka ei siihen usko, ei ole henki."

maajussi

jarlau kirjoitti:

Kiitos Paljon ystävällisyydestä ja mielenkiinnostasi, vastaan sellaiseen mielelläni.

On huomattava ensin että Paavali puhuu lain puolesta. Paavali opettaa että lain kautta tule synnin tunto, ja laki kasvattaa Kristukseen. Ne kohdat joissa hän vastustelee lakeja, hän tarkoittáa ettei lain kautta tule vanhuskaaksi, ja sitten myös sen ajan opettajien itse tekemiä lakeja. Fariseukset tekivät valtavan määrän lakeja joita Jeesus ja paavali vastustivat.

Kristus vahvisti lain ristillä.
Hän ei suinkaan poistanut syntiä maailmasta, vaan syntiä tehdään edelleenkin.
Jos laki olisi poistettu olisi uhrikuolema ollut turha. Uhrihan annettiin syntien anteeksiantamiseksi.
Jos ei olisi syntiä olemassakaan ei tarvittaisi uhrikuolemaakaan, ja laki opettaa mikä on syntiä.

Olen siksi kirjoittanut valmiita opetuksia, että voin niillä vastata.
Seuraavista Raamattuopetuksista löydät varmaan kaiken tarvittavan.
Jos et, niin kysy lisää. Vastaan mielelläni Sinulle.

Jumalan runsasta siunausta Sinulle
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

RISTILLÄ KUMOUTUNEET KÄSKYT JA LOPUN AJAN HARHA-OPPI
"- Ja hän lakkauttaa teuras- ja ruokauhrin." (Dan 9:24-27)

Vuonna 31 jkr, 3,5 vuotta kasteensa jälkeen, Jeesus Vapahtajamme ristiinnaulittiin.

Golgatan uhriin päättyi koko uhripalvelusjärjestelmä, joka oli 4 000 vuotta viitannut ja esikuvannut ainutkertaista Jumalan Karitsaa. Koko vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmä lakkasi. (Hebr 9:1-10) Vertauskuvat poistuivat kaikki, (Hebr 8:5) kun oikea uhri annettiin.

Kun Jeesus kuoli ristillä temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. (Matt 27:51) Esirippu oli kookas, paksu ja lattiasta kattoon ulottuva verho jolla, temppeli jaettiin "pyhään" ja "kaikkein pyhimpään." Kerran vuodessa suurena sovituspäivänä ylipapilla oli lupa mennä kaikkein pyhimpään, (3 Moos 16) jolloin suurena sovituspäivänä sovitettiin kaikki kansan vuoden synnit pois.

Esiripun repeäminen oli vertauskuva siitä että synnin erottava väliseinä Jumalan ja ihmisen välillä oli nyt poissa, ja että kaikilla on suora yhteys taivaaseen Ylipapapin välityksellä. Ylipappi taivaan temppelissä on Jeesus Kristus. (Hebr 10:19) (Hebr 8)

Ristinkuolemassa lakkasivat kaikki seremonialait. (Ef 2:15, Hebr 7:11-28, 9:10, 10:1-10, Kol 2:14)

Jumalan siveyslaki (10 käskyä) on voimassa kaikkina aikoina. Jeesus itse vahvisti tämän omilla sanoillaan (Matt 5:17-19, 21,27, 19:17-19, Luuk 16:17)

Uuden liiton kansalaisuus edellytää, että Jumalan siveyslaki laki on sydämen lihatauluissa: Hebr 8:9-10, Jer 31:31-33, Hes 36:26-27.

Monet uskonnolliset opettajat opettavat harhaoppina että käskyt ovat poistuneet, mutta se on kavala eksytys josta Raamattu varoittaa. ( Room 3:31, 2 Piet 3:3) Laki opettaa mitä synti on, ja laki toimii kasvattajana Jumalan tahdon mukaiseen elämään. (Room 3:20, Gal 3:24, 5:22-23, Room 8:4, 1 Kor 7:19, 1 Tim 1:8-10, Room 13:8:10)

Myös apostolit opettivat kymmeniä käskyjä Jumalan tahtona uuden liiton aikana. (Jaak 2:10-12, Joh 14:15, 20-21, Ilm 14:12, 12:17, 1 Joh 2:1-3, 3:4, 5:3, Ef 6:2-3, 2 Piet 2:21)

Lopun aikana tulee uskonnollista opetusta yhä enemmän, joka hylkää Raamatun uskonnon selviä tukipylväitä ja perustuksia. Raamatun sanan tilalle halutaan ottaa ihmisjärki, ja kaikki pyritään selittämään tieteen keinoin. Raamatun kirjoituksien epäilyä pidetään viisautena, ja Raamatun sanaan tukeutuvia heikkoina. Jumalan viimeiset varoitukset ihmiskunnalle tahdotaan selittää tieteen sääntöjen mukaan kokonaan, jättäen mainitsematta, että ne ovat Raamatussa ennustettu profeettojen suulla. Profeetat eivät ole erehtyneet Raamatun ennustuksien suhteen koskaan. Yksikään profetia ei ole pettänyt, vaan jokainen on toteutunut yksityiskohtiaan myöten. Osa Raamatun profetioista toteutuu parhaillaan, ja osa odottaa toteutumistaan yhtä varmoina ja luotettavina. Todennäköisyys loppujenkin Raamatun ennustuksien toteutumiselle on siis 100% !

Ihmiskunnan viimeisen petollisimman eksytyksen tunnistaa seuraavasta: - Se tunnustaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. Petolliseksi sen tekee juuri se että se tapahtuu Kristuksen nimissä, eli sitä tunnustavat uskovaiset tai uskonnolliset ihmiset. Tämä Jumalan tahdon hylkäävä oppi vie harhaan monen ihmisen jo nyt, ja tulevaisuudessa tämä harhaoppi saa yhä vahvemman jalansijan uskonnollisessa maailmassa. Tämä harhaoppi pettää ne jotka eivät näe vaivaa tutkia Raamatun sanaa, ja jotka eivät ole ymmärrykselleen Raamatusta vilpittömiä. (Luuk 12:47-48) Jumalan Henki jättää ihmisen joka kapinoi ymmärryksessä Jumalaa vastaan.

Lopun aikana ihmisille luvataan rauhaa, ja että mitään hätää ei ole. Silloin yllättää loppu äkkiarvaamatta ne ihmiset jotka eivät ole valmistautuneet, ja ottaneet vaarin Raamatun sanasta. (1 Tess 5:3) Herran Hengessä vaeltavat tietävät mitä on tulossa, ja osaavat tarkkailla ajan merkkejä. (Matt 24:29-51, 25:1-13)

Pelastava usko ei ole tunne-elämyksien ja mystiikan hakemista, vaan luottamista siihen mitä Raamatussa on luvattu, elämistä Jumalan tahdon (käskyjen) mukaan, ja uskoa Jeesukseen Kristukseen, jonka kautta yksin uskosta ihminen voi tulla vanhurskaaksi.

OVATKO JUMALAN KÄSKYT VOIMASSA UUDENKIN LIITON AIKANA?
Jos Jumalan laki olisi voitu poistaa, syntiä ei olisi enää olemassa ja Kristuksen uhrikuolema olisi ollut turha. Laki ilmaisee Jumalan luonteen pyhyyden vastakohtana ihmisen synnillisille taipumuksille, ja kun laki vastaanotetaan uskossa Kristukseen tulee laista myös kristitylle mieluisia asia.

- Sitähän Jumalan rakastaminen on että me pidämme Hänen käskynsä eivätkä ne ole raskaita noudattaa.? (1 Joh 5:3)
- Mutta laista ei häviä piirtoakaan, enemmin katoavat taivas ja maa.? (Luuk 16:17)
- Älkää luulko että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, en minä ole tullut kumoamaan vaan toteuttamaan.? (Matt 5:17-20) (VKR ?täyttämään? =Jeesus antoi lain noudattamisesta esimerkin meille noudattamalla itse lakia, sekä vanhurskautti ihmisen uhrinsa kautta kadutuista lain rikkomuksista.)
- Herran laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta? Ps 19:8
- Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme mitä laki sanoo.? (Room 3:31)
- Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.? Room 7:12
- On yhdentekevää onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen.? (1 Kor 7:19)
- Joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä Hänen käskyjänsä on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. (1 Joh 2:3-5)
- Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.? (Joh 14:15, 21)

Kenenkään ei tarvitse noudattaa lakia omassa voimassaan. Jumala on luvannut uuden liiton aikana oman Henkensä voiman, että ihminen voisi elää Jumalan tahdon mukaan. (Hepr 8:8-10, Hes 36:26-27, Jer 31:31-34) Raamatun opetuksen mukaan uuden liiton Kristittynä olemisen ehtona ja edellytyksenä onkin Jumalan lain olemassaolo sydämen lihatauluissa mieluisena asiana. Näin Jumalan ja ihmisen tahdot yhtyvät pyhyydessä. (Ilm 14:12) Rakkaudesta Jumalaan ja kiitollisena pelastuksesta ihminen tahtoo olla Jumalalle kuuliainen (Room 6:15-18, Gal 5:22-25)

Lain tehtävänä on opettaa mikä on syntiä ja herättää synnin tuntoa, joka taas herättää tarpeen Kristuksen uhriveren sovitukseen. (Room 3:20, Room 7:7, 1 Joh 3:4 ) Seremonialait jotka kuuluivat vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmään lakkasivat olemasta voimasta Jeesuksen kuollessa ristillä. (Ef 2:15, Hepr 7:11-28, 9:9-10)

Kristus oli ?lain loppu? (loppu kreikan telos =lopputulos ja päämäärä) näille vanhan liiton uhripalvelusasetuksille koska ne olivat vain vertauskuva taivaallisesta pappispalveluksesta ja Jeesuksen uhrista. (Hepr 8 luku) Laki ei tee ihmistä vanhurskaaksi, eikä pelasta, mutta voi tehdä pelastuksen mahdottomaksi, sillä tahallinen kapina lakia vastaan on syntiä joka ilman katumusta ja kääntymystä aiheuttaa kuolemantuomion. Raamattu ei tunne armoa joka kattaisi katumattomat ja kääntymättömät synnit. (Room 6:23, Luuk 10:25-28)

Laissa on 10 käskyä. Ei 9 käskyä. Jaak 2:10-12 opettaa että yhdenkin käskyn hylkääminen tarkoittaa koko lain hylkäämistä ja rikkomista. Laki ja evankeliumi ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kumpikaan ei kumoa toistaan, vaan saarnataan rinnakkain. Jumalan käskyt ovat rakkauden käskyt. Mikään hallitus ei voi pysyä pystyssä ilman lakeja. Rakkaus ja laki kuuluvat yhteen uskon kautta. (1 Tim 1:5) Käskyt opettavatkin miten ihmisen tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. ?Lain kuningaskäsky? (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan 10 käskyn siveyslaista. Kumpikaan ei kumoa toistaan. ?Lain kuningaskäsky? vahvistaa 10 käskyn lain ja onkin tiivistelmä kaikesta lain ja profeettojen opetuksesta.

Jeesus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Erehdymme kuitenkin elämämme aikana monin tavoin ja jokainen on syntiä tehnyt. Siksi tarvitsemme armoa jatkuvasti, mutta uuden liiton kristitty vihaa syntiä, eikä halua tehdä syntiä tahallaan. (Room 3:23, 1 Joh 2:1, Ef 1:7)

LAIN VAI ARMON ALLA?
Opetetaan ettei Jumalan laki olisi enää voimassa koska Room 6:14 sanoo: "Synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole lain, vaan armon alaisia." Usein käy niin että ihminen lainaa mieluisia jakeita Raamatusta huomioimatta asiayhteyttä ja mitä muualla Raamatussa opetetaan samasta asiasta.

Jos luemme Room 6 luvun, siinä Paavali kysyy "Onko jatkuvasti tehtävä syntiä, että armo tulisi suuremmaksi?" (Jae 1) Paavali seuraavissa jakeissa kertoo että ihminen on uudestisyntymisen ja kasteen kautta kuollut synnille, ja elää uutta elämää Jeesuksessa Kristuksessa. (jakeet 2-11) "Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi." (jakeet 12-14) "Miten siis on, saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon." (jakeet 15-16) Jakeissa 17-23 Paavali opettaa selvästi että synnin orjat eivät palvele vanhurskautta, ja synnin palkka on kuolema. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Jae 23)

Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. (1 Joh 3:4; Room 3:20, 3:31) Paavalikaan ei olisi tullut tuntemaan syntiä ilman lakia. (Room 7:7, 22) Jeesuksen veli Jaakob opettaa että meidät tuomitaan "vapauden ja täydellisyyden" lain mukaan, ja joka rikoo yhtäkin käskyä, rikkoo koko lain." (Jaak 2:10-12)

Tärkeätä on tässä yhteydessä huomioida, että uuden liiton jäsenyyden ehtona ja edellytyksenä on että Jumalan laki on ihmisen "sydämen lihatauluihin" kirjoitettuna. (Hebr 10:16, Jer 31:3133, Hes 36:26-27) Lihan mieli ei kuitenkaan tahdo alistua lakiin. (Room 8:7) Silloin ihminen Jumalan Hengen voimassa noudattaa lakia. Jumala näin antaa oman henkensä ihmisen avuksi. Ihmisen omassa voimassa lain noudattaminen on mahdotonta, mutta Hengessä Jumalan tahto eli -laki, on mielekäs sydämen asia uuden liiton kristitylle. Jumalan ja ihmisen tahdot yhdistyvät. Laki ja evankeliumi kulkevat näin käsi kädessä ja niitä sarnataan yhdessä, ja ne kuuluvat yhteen Kaikkivaltiaan ikuisena tahtona. Raamattu ei missään opeta etteikö laki olisi voimassa uudenkin liiton aikana, mutta Raamattu opettaa selvin sanoin että laki on voimassa ikuisesti! (Matt 5:17-18, Luuk 16:17) Laki ei tee ketään vanhurskaaksi, mutta tekee pelastuksen mahdottomaksi, silloin kun se tietoisesti ja tahallisesti kumotaan. Kukaan ei voi rangaistuksetta polkea maahan Jumalan lakia. Tarkoittaahan asia käytännössä tietoista valintaa synnin puolelle. (Jes 24:1-5)

Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös että Jeesus taisteli perinnäissääntöjä vastaan, jotka olivat ihmisten tekemiä lakeja, ja mitätöivät Jumalan antaman lain. Paavali taisteli lisäksi uhripalvelusjärjestelmän lakeja vastaan, jotka kumoutuivat ristillä koska Kristus on näiden lakien loppu, (Room 10:4) mutta myös lain täyttymys ja päämäärä, sillä Jeesus Kristus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Jeesus noudatti lakia esimerkillisesti kaikessa. (Joh 15:10, Matt 7:21) Kristus tuli maailmaan saattamaan lain kunniaan, sillä laki opettaa miten rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä. Lain kunigaskäsky on yhteenveto laista. (Matt 22:36-40) Jeesus opetti että 10 käskyn laki riippuu tässä lain yhteenvetokäskyssä kiinni. (40) Jos Jeesus olisi kumonnut lain, olisi uhrikuolemansa ollut turha, sillä ilman lakia, ei syntiäkään olisi enää olemassa.

Paholaisen eksytys ja hyökkäykset ovat kautta aikojen kohdistuneet juuri Jumalan lakia vastaan, sillä laki on Jumalan tahto ja -luonteen kuvaus. Onnistuessaan saamaan ihmisen hylkäämään yhdenkin käskyn, saatana on onnistunut päämäärässään saada ihminen rikkomaan Jumalan tahtoa, ja kapinaan Jumalaa vastaan.

Lopun aikana uskonnollisessa elämässä on vallalla ihmiskunnan historian suurin ja pettävin eksytys. Tämä eksytys tapahtuu Kristuksen nimissä ja se opettaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. ( 2 Kor 11:14, Jaak 2:10-12, Hebr 12:14) Käytännössä tämä tapahtuu siten että uskonnolliset opettajat opettavat uskoa ilman lakia.


MIKÄ ON SYNTIÄ?
Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. "Jokainen joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista." (1 Joh 3:4) (2 Moos 20:1-17, 5 Moos 5:1-21)

Syntiä voi tehdä myös jättämällä tekemättä sellaista mitä Jumala on käskenyt tehdä. Synnintekijä ylentää itsensä ja alentaa Jumalan. (1 Moos 3:1-6) Ihminen on perinyt vanhemmiltaan syntisen luonnon jota perisynniksi kutsutaan. (Ps 51:7, Room 7:14-23) Ihminen ei voi omassa voimassaan noudattaa Jumalan tahtoa. Siksi ihminen tarvitsee Jumalan Hengen avun ja tuen, voidakseen noudattaa Jumalan lakia. (Hepr 8:8-10, Jer 31:31-34, Hes 36:26-27, Joh 15:4-5) Vain Jumalan yhteydessä Jeesuksessa Kristuksessa voimme menestyksellisesti taistella syntiä vastaan. Ilman Jeesusta Kristusta emme voi onnistua.

Synti erottaa ihmisen Jumalasta. (Jes 59:1-2) Jumala ei siedä syntiä. (Ps 89:32-34) Joka väittää olevansa synnitön, todistaa väitteellään olevansa kaukana pyhyydestä, mutta "joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä." (1 Joh 2:4-5) Kukaan ei voi tulla pyhäksi joka rikkoo tahallisesti yhtäkin Jumalan käskyä. (Ilm 14:12, Jaak 2:10-12)

Jumalan laki, joka Paavalin mukaan opettaa mikä on syntiä (Room 3:20) on voimassa niin kauan kun taivas ja maa ovat paikoillaan. (Luuk 16:17, Matt 5:17-19) Evankeliumin saarnaaminen ei kumoa lakia, eikä laki evankeliumia. Molempia tulee saarnata rinnakkain. (Room 3:31) Lain kuningaskäsky (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan pyhästä 10- käskyn laista. Jeesus sanoi, että näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Kaikki laithan tähtäävät Jumalan ja lähimmäisten rakastamiseen.

Synnistä nuhtelu on rakkautta ja pelastaa sieluja. Välinpitämättömyys, että antaa ihmisen kulkea kohti tuhoaan, ei ole rakkautta. Usein evankeliumin palvelijoita syytetään tuomitsemisesta, mutta vaikka kristityn toki tuleekin noudattaa kohteliaisuutta, kristityllä on lupa suhtautua kaunistelemattomasti syntiin. Tämä ei ole ristiriidassa rakkauden kanssa ja evankeliumin työ on todellista lähimmäisrakkautta. Vilpittömät iloitsevat totuuksista, vilpilliset usein loukkkaantuvat. Evankeliumin työssä ei ole kyse tuomitsemisesta. Raamatun sana voi tuomita ihmisen, sillä Raamattu on Jumalan sana, tahto ja vilpittömän kristityn auktorieetti.

Jumala on armollinen synnintekijöille antamalla mahdollisuuden katua ja kääntyä pois synnistä. (Room 5:21, Apt 3:19, Joel 2:12-13, Jes 55:7, Hes 18:32) Kristitytkin erehtyvät ja tarvitsevat tätä Jumalan armoa jatkuvasti. (1 Joh 2:1) Vilpitön kristitty ei kuitenkaan elä tahallisesti, jatkuvasti ja tietoisesti Jumalan lakia vastaan. Jumala pelastaakin ihmisen synneistään, mutta ei synneissään. Raamattu ei tunne sellaista halpaa armoa joka kattaisi jatkuvan ja tahallisen kapinoinnin Jumalan lakia vastaan. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room 6:23)

Jumala antaa anteeksi raskaatkin synnit katuvalle. "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes 1:18) Taivaassa iloitaan jokaisesta kääntyneestä syntisestä. (Luuk 15:10)

Vain Jeesuksessa Kristuksessa on syntien sovitus. (Joh 1:29, 1 PIet 2:24, Hebr 9:28, 10:14, 1 Joh 2:2)

Lue lisää

Sinä olet luvannut muille vastata asiallisiin kysymyksiin.
Mielestäni kysymykseni olivat asiallisia.
Mieleeni heräsi kysy,ysettä miksi et sitten kuitenkaan vastaa asiallisesti tehtyihin kysymyksiin vaan viet keskustelun niihin asioihin joita tahdot kertoa.
Kuten tässäkin minun tapaukseni osoittaa, et tee niinkuin lupaat.

lahden maiska kirjoitti:

Sinä olet luvannut muille vastata asiallisiin kysymyksiin.
Mielestäni kysymykseni olivat asiallisia.
Mieleeni heräsi kysy,ysettä miksi et sitten kuitenkaan vastaa asiallisesti tehtyihin kysymyksiin vaan viet keskustelun niihin asioihin joita tahdot kertoa.
Kuten tässäkin minun tapaukseni osoittaa, et tee niinkuin lupaat.

Lue lisää

Kiitos ja rauhaa

Ole hyvä ja esitä kysymyksesi.
Jos se menee haukkumiseksi ja pilkanteoksi, lopetan heti lukemisen.


siunausta
jari laurila

lahden maiska kirjoitti:

Sinä olet luvannut muille vastata asiallisiin kysymyksiin.
Mielestäni kysymykseni olivat asiallisia.
Mieleeni heräsi kysy,ysettä miksi et sitten kuitenkaan vastaa asiallisesti tehtyihin kysymyksiin vaan viet keskustelun niihin asioihin joita tahdot kertoa.
Kuten tässäkin minun tapaukseni osoittaa, et tee niinkuin lupaat.

Lue lisää

Kun esitin alussa kysymykseni et vastannut niihin. sensijaan lähdit vedättämään jutun juonta sinun tarkoitustesi perässä.
Menin näköjään siihen halpaan.
Nyt kun olen lukenut noita viestejä uudelleen huomasin asian.
Et itseasiassa vastannut yhteenkään kysymykseen muuten kuin suosittelemalla asioita joita en kysynyt.
Näyttää muutkin todenneen samanlaista kun seuraa juttujanne.
Mistä johtuu että tuolla on vain adventistit jättäneet viestit vastaamatta kun on tullut liian pahoja kysymyksiä.
Aloin käydä läpi aikaisempaa viestiesi historiaa kun sinun nimimerkkisi kaikki viestit saa tuolta näkyviin. Jätät näköjään muillekin vastaamatta jos tulee hankalia kysymyksiä eteen.

OVATKO JUMALAN KÄSKYT VOIMASSA UUDENKIN LIITON AIKANA?
Jos Jumalan laki olisi voitu poistaa, syntiä ei olisi enää olemassa ja Kristuksen uhrikuolema olisi ollut turha. Laki ilmaisee Jumalan luonteen pyhyyden vastakohtana ihmisen synnillisille taipumuksille, ja kun laki vastaanotetaan uskossa Kristukseen tulee laista myös kristitylle mieluisia asia.

- Sitähän Jumalan rakastaminen on että me pidämme Hänen käskynsä eivätkä ne ole raskaita noudattaa.? (1 Joh 5:3)
- Mutta laista ei häviä piirtoakaan, enemmin katoavat taivas ja maa.? (Luuk 16:17)
- Älkää luulko että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, en minä ole tullut kumoamaan vaan toteuttamaan.? (Matt 5:17-20) (VKR ?täyttämään? =Jeesus antoi lain noudattamisesta esimerkin meille noudattamalla itse lakia, sekä vanhurskautti ihmisen uhrinsa kautta kadutuista lain rikkomuksista.)
- Herran laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta? Ps 19:8
- Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme mitä laki sanoo.? (Room 3:31)
- Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.? Room 7:12
- On yhdentekevää onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen.? (1 Kor 7:19)
- Joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä Hänen käskyjänsä on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. (1 Joh 2:3-5)
- Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.? (Joh 14:15, 21)

Kenenkään ei tarvitse noudattaa lakia omassa voimassaan. Jumala on luvannut uuden liiton aikana oman Henkensä voiman, että ihminen voisi elää Jumalan tahdon mukaan. (Hepr 8:8-10, Hes 36:26-27, Jer 31:31-34) Raamatun opetuksen mukaan uuden liiton Kristittynä olemisen ehtona ja edellytyksenä onkin Jumalan lain olemassaolo sydämen lihatauluissa mieluisena asiana. Näin Jumalan ja ihmisen tahdot yhtyvät pyhyydessä. (Ilm 14:12) Rakkaudesta Jumalaan ja kiitollisena pelastuksesta ihminen tahtoo olla Jumalalle kuuliainen (Room 6:15-18, Gal 5:22-25)

Lain tehtävänä on opettaa mikä on syntiä ja herättää synnin tuntoa, joka taas herättää tarpeen Kristuksen uhriveren sovitukseen. (Room 3:20, Room 7:7, 1 Joh 3:4 ) Seremonialait jotka kuuluivat vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmään lakkasivat olemasta voimasta Jeesuksen kuollessa ristillä. (Ef 2:15, Hepr 7:11-28, 9:9-10)

Kristus oli ?lain loppu? (loppu kreikan telos =lopputulos ja päämäärä) näille vanhan liiton uhripalvelusasetuksille koska ne olivat vain vertauskuva taivaallisesta pappispalveluksesta ja Jeesuksen uhrista. (Hepr 8 luku) Laki ei tee ihmistä vanhurskaaksi, eikä pelasta, mutta voi tehdä pelastuksen mahdottomaksi, sillä tahallinen kapina lakia vastaan on syntiä joka ilman katumusta ja kääntymystä aiheuttaa kuolemantuomion. Raamattu ei tunne armoa joka kattaisi katumattomat ja kääntymättömät synnit. (Room 6:23, Luuk 10:25-28)

Laissa on 10 käskyä. Ei 9 käskyä. Jaak 2:10-12 opettaa että yhdenkin käskyn hylkääminen tarkoittaa koko lain hylkäämistä ja rikkomista. Laki ja evankeliumi ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kumpikaan ei kumoa toistaan, vaan saarnataan rinnakkain. Jumalan käskyt ovat rakkauden käskyt. Mikään hallitus ei voi pysyä pystyssä ilman lakeja. Rakkaus ja laki kuuluvat yhteen uskon kautta. (1 Tim 1:5) Käskyt opettavatkin miten ihmisen tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. ?Lain kuningaskäsky? (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan 10 käskyn siveyslaista. Kumpikaan ei kumoa toistaan. ?Lain kuningaskäsky? vahvistaa 10 käskyn lain ja onkin tiivistelmä kaikesta lain ja profeettojen opetuksesta.

Jeesus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Erehdymme kuitenkin elämämme aikana monin tavoin ja jokainen on syntiä tehnyt. Siksi tarvitsemme armoa jatkuvasti, mutta uuden liiton kristitty vihaa syntiä, eikä halua tehdä syntiä tahallaan. (Room 3:23, 1 Joh 2:1, Ef 1:7)

LAIN VAI ARMON ALLA?
Opetetaan ettei Jumalan laki olisi enää voimassa koska Room 6:14 sanoo: "Synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole lain, vaan armon alaisia." Usein käy niin että ihminen lainaa mieluisia jakeita Raamatusta huomioimatta asiayhteyttä ja mitä muualla Raamatussa opetetaan samasta asiasta.

Jos luemme Room 6 luvun, siinä Paavali kysyy "Onko jatkuvasti tehtävä syntiä, että armo tulisi suuremmaksi?" (Jae 1) Paavali seuraavissa jakeissa kertoo että ihminen on uudestisyntymisen ja kasteen kautta kuollut synnille, ja elää uutta elämää Jeesuksessa Kristuksessa. (jakeet 2-11) "Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi." (jakeet 12-14) "Miten siis on, saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon." (jakeet 15-16) Jakeissa 17-23 Paavali opettaa selvästi että synnin orjat eivät palvele vanhurskautta, ja synnin palkka on kuolema. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Jae 23)

Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. (1 Joh 3:4; Room 3:20, 3:31) Paavalikaan ei olisi tullut tuntemaan syntiä ilman lakia. (Room 7:7, 22) Jeesuksen veli Jaakob opettaa että meidät tuomitaan "vapauden ja täydellisyyden" lain mukaan, ja joka rikoo yhtäkin käskyä, rikkoo koko lain." (Jaak 2:10-12)

Tärkeätä on tässä yhteydessä huomioida, että uuden liiton jäsenyyden ehtona ja edellytyksenä on että Jumalan laki on ihmisen "sydämen lihatauluihin" kirjoitettuna. (Hebr 10:16, Jer 31:3133, Hes 36:26-27) Lihan mieli ei kuitenkaan tahdo alistua lakiin. (Room 8:7) Silloin ihminen Jumalan Hengen voimassa noudattaa lakia. Jumala näin antaa oman henkensä ihmisen avuksi. Ihmisen omassa voimassa lain noudattaminen on mahdotonta, mutta Hengessä Jumalan tahto eli -laki, on mielekäs sydämen asia uuden liiton kristitylle. Jumalan ja ihmisen tahdot yhdistyvät. Laki ja evankeliumi kulkevat näin käsi kädessä ja niitä sarnataan yhdessä, ja ne kuuluvat yhteen Kaikkivaltiaan ikuisena tahtona. Raamattu ei missään opeta etteikö laki olisi voimassa uudenkin liiton aikana, mutta Raamattu opettaa selvin sanoin että laki on voimassa ikuisesti! (Matt 5:17-18, Luuk 16:17) Laki ei tee ketään vanhurskaaksi, mutta tekee pelastuksen mahdottomaksi, silloin kun se tietoisesti ja tahallisesti kumotaan. Kukaan ei voi rangaistuksetta polkea maahan Jumalan lakia. Tarkoittaahan asia käytännössä tietoista valintaa synnin puolelle. (Jes 24:1-5)

Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös että Jeesus taisteli perinnäissääntöjä vastaan, jotka olivat ihmisten tekemiä lakeja, ja mitätöivät Jumalan antaman lain. Paavali taisteli lisäksi uhripalvelusjärjestelmän lakeja vastaan, jotka kumoutuivat ristillä koska Kristus on näiden lakien loppu, (Room 10:4) mutta myös lain täyttymys ja päämäärä, sillä Jeesus Kristus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Jeesus noudatti lakia esimerkillisesti kaikessa. (Joh 15:10, Matt 7:21) Kristus tuli maailmaan saattamaan lain kunniaan, sillä laki opettaa miten rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä. Lain kunigaskäsky on yhteenveto laista. (Matt 22:36-40) Jeesus opetti että 10 käskyn laki riippuu tässä lain yhteenvetokäskyssä kiinni. (40) Jos Jeesus olisi kumonnut lain, olisi uhrikuolemansa ollut turha, sillä ilman lakia, ei syntiäkään olisi enää olemassa.

Paholaisen eksytys ja hyökkäykset ovat kautta aikojen kohdistuneet juuri Jumalan lakia vastaan, sillä laki on Jumalan tahto ja -luonteen kuvaus. Onnistuessaan saamaan ihmisen hylkäämään yhdenkin käskyn, saatana on onnistunut päämäärässään saada ihminen rikkomaan Jumalan tahtoa, ja kapinaan Jumalaa vastaan.

Lopun aikana uskonnollisessa elämässä on vallalla ihmiskunnan historian suurin ja pettävin eksytys. Tämä eksytys tapahtuu Kristuksen nimissä ja se opettaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. ( 2 Kor 11:14, Jaak 2:10-12, Hebr 12:14) Käytännössä tämä tapahtuu siten että uskonnolliset opettajat opettavat uskoa ilman lakia.

RISTILLÄ KUMOUTUNEET KÄSKYT JA LOPUN AJAN HARHA-OPPI
"- Ja hän lakkauttaa teuras- ja ruokauhrin." (Dan 9:24-27)

Vuonna 31 jkr, 3,5 vuotta kasteensa jälkeen, Jeesus Vapahtajamme ristiinnaulittiin.

Golgatan uhriin päättyi koko uhripalvelusjärjestelmä, joka oli 4 000 vuotta viitannut ja esikuvannut ainutkertaista Jumalan Karitsaa. Koko vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmä lakkasi. (Hebr 9:1-10) Vertauskuvat poistuivat kaikki, (Hebr 8:5) kun oikea uhri annettiin.

Kun Jeesus kuoli ristillä temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. (Matt 27:51) Esirippu oli kookas, paksu ja lattiasta kattoon ulottuva verho jolla, temppeli jaettiin "pyhään" ja "kaikkein pyhimpään." Kerran vuodessa suurena sovituspäivänä ylipapilla oli lupa mennä kaikkein pyhimpään, (3 Moos 16) jolloin suurena sovituspäivänä sovitettiin kaikki kansan vuoden synnit pois.

Esiripun repeäminen oli vertauskuva siitä että synnin erottava väliseinä Jumalan ja ihmisen välillä oli nyt poissa, ja että kaikilla on suora yhteys taivaaseen Ylipapapin välityksellä. Ylipappi taivaan temppelissä on Jeesus Kristus. (Hebr 10:19) (Hebr 8)

Ristinkuolemassa lakkasivat kaikki seremonialait. (Ef 2:15, Hebr 7:11-28, 9:10, 10:1-10, Kol 2:14)

Jumalan siveyslaki (10 käskyä) on voimassa kaikkina aikoina. Jeesus itse vahvisti tämän omilla sanoillaan (Matt 5:17-19, 21,27, 19:17-19, Luuk 16:17)

Uuden liiton kansalaisuus edellytää, että Jumalan siveyslaki laki on sydämen lihatauluissa: Hebr 8:9-10, Jer 31:31-33, Hes 36:26-27.

Monet uskonnolliset opettajat opettavat harhaoppina että käskyt ovat poistuneet, mutta se on kavala eksytys josta Raamattu varoittaa. ( Room 3:31, 2 Piet 3:3) Laki opettaa mitä synti on, ja laki toimii kasvattajana Jumalan tahdon mukaiseen elämään. (Room 3:20, Gal 3:24, 5:22-23, Room 8:4, 1 Kor 7:19, 1 Tim 1:8-10, Room 13:8:10)

Myös apostolit opettivat kymmeniä käskyjä Jumalan tahtona uuden liiton aikana. (Jaak 2:10-12, Joh 14:15, 20-21, Ilm 14:12, 12:17, 1 Joh 2:1-3, 3:4, 5:3, Ef 6:2-3, 2 Piet 2:21)

Lopun aikana tulee uskonnollista opetusta yhä enemmän, joka hylkää Raamatun uskonnon selviä tukipylväitä ja perustuksia. Raamatun sanan tilalle halutaan ottaa ihmisjärki, ja kaikki pyritään selittämään tieteen keinoin. Raamatun kirjoituksien epäilyä pidetään viisautena, ja Raamatun sanaan tukeutuvia heikkoina. Jumalan viimeiset varoitukset ihmiskunnalle tahdotaan selittää tieteen sääntöjen mukaan kokonaan, jättäen mainitsematta, että ne ovat Raamatussa ennustettu profeettojen suulla. Profeetat eivät ole erehtyneet Raamatun ennustuksien suhteen koskaan. Yksikään profetia ei ole pettänyt, vaan jokainen on toteutunut yksityiskohtiaan myöten. Osa Raamatun profetioista toteutuu parhaillaan, ja osa odottaa toteutumistaan yhtä varmoina ja luotettavina. Todennäköisyys loppujenkin Raamatun ennustuksien toteutumiselle on siis 100% !

Ihmiskunnan viimeisen petollisimman eksytyksen tunnistaa seuraavasta: - Se tunnustaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. Petolliseksi sen tekee juuri se että se tapahtuu Kristuksen nimissä, eli sitä tunnustavat uskovaiset tai uskonnolliset ihmiset. Tämä Jumalan tahdon hylkäävä oppi vie harhaan monen ihmisen jo nyt, ja tulevaisuudessa tämä harhaoppi saa yhä vahvemman jalansijan uskonnollisessa maailmassa. Tämä harhaoppi pettää ne jotka eivät näe vaivaa tutkia Raamatun sanaa, ja jotka eivät ole ymmärrykselleen Raamatusta vilpittömiä. (Luuk 12:47-48) Jumalan Henki jättää ihmisen joka kapinoi ymmärryksessä Jumalaa vastaan.

Lopun aikana ihmisille luvataan rauhaa, ja että mitään hätää ei ole. Silloin yllättää loppu äkkiarvaamatta ne ihmiset jotka eivät ole valmistautuneet, ja ottaneet vaarin Raamatun sanasta. (1 Tess 5:3) Herran Hengessä vaeltavat tietävät mitä on tulossa, ja osaavat tarkkailla ajan merkkejä. (Matt 24:29-51, 25:1-13)

Pelastava usko ei ole tunne-elämyksien ja mystiikan hakemista, vaan luottamista siihen mitä Raamatussa on luvattu, elämistä Jumalan tahdon (käskyjen) mukaan, ja uskoa Jeesukseen Kristukseen, jonka kautta yksin uskosta ihminen voi tulla vanhurskaaksi.

jarlau kirjoitti:

OVATKO JUMALAN KÄSKYT VOIMASSA UUDENKIN LIITON AIKANA?
Jos Jumalan laki olisi voitu poistaa, syntiä ei olisi enää olemassa ja Kristuksen uhrikuolema olisi ollut turha. Laki ilmaisee Jumalan luonteen pyhyyden vastakohtana ihmisen synnillisille taipumuksille, ja kun laki vastaanotetaan uskossa Kristukseen tulee laista myös kristitylle mieluisia asia.

- Sitähän Jumalan rakastaminen on että me pidämme Hänen käskynsä eivätkä ne ole raskaita noudattaa.? (1 Joh 5:3)
- Mutta laista ei häviä piirtoakaan, enemmin katoavat taivas ja maa.? (Luuk 16:17)
- Älkää luulko että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan, en minä ole tullut kumoamaan vaan toteuttamaan.? (Matt 5:17-20) (VKR ?täyttämään? =Jeesus antoi lain noudattamisesta esimerkin meille noudattamalla itse lakia, sekä vanhurskautti ihmisen uhrinsa kautta kadutuista lain rikkomuksista.)
- Herran laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta? Ps 19:8
- Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme mitä laki sanoo.? (Room 3:31)
- Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.? Room 7:12
- On yhdentekevää onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen.? (1 Kor 7:19)
- Joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä Hänen käskyjänsä on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. (1 Joh 2:3-5)
- Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.? (Joh 14:15, 21)

Kenenkään ei tarvitse noudattaa lakia omassa voimassaan. Jumala on luvannut uuden liiton aikana oman Henkensä voiman, että ihminen voisi elää Jumalan tahdon mukaan. (Hepr 8:8-10, Hes 36:26-27, Jer 31:31-34) Raamatun opetuksen mukaan uuden liiton Kristittynä olemisen ehtona ja edellytyksenä onkin Jumalan lain olemassaolo sydämen lihatauluissa mieluisena asiana. Näin Jumalan ja ihmisen tahdot yhtyvät pyhyydessä. (Ilm 14:12) Rakkaudesta Jumalaan ja kiitollisena pelastuksesta ihminen tahtoo olla Jumalalle kuuliainen (Room 6:15-18, Gal 5:22-25)

Lain tehtävänä on opettaa mikä on syntiä ja herättää synnin tuntoa, joka taas herättää tarpeen Kristuksen uhriveren sovitukseen. (Room 3:20, Room 7:7, 1 Joh 3:4 ) Seremonialait jotka kuuluivat vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmään lakkasivat olemasta voimasta Jeesuksen kuollessa ristillä. (Ef 2:15, Hepr 7:11-28, 9:9-10)

Kristus oli ?lain loppu? (loppu kreikan telos =lopputulos ja päämäärä) näille vanhan liiton uhripalvelusasetuksille koska ne olivat vain vertauskuva taivaallisesta pappispalveluksesta ja Jeesuksen uhrista. (Hepr 8 luku) Laki ei tee ihmistä vanhurskaaksi, eikä pelasta, mutta voi tehdä pelastuksen mahdottomaksi, sillä tahallinen kapina lakia vastaan on syntiä joka ilman katumusta ja kääntymystä aiheuttaa kuolemantuomion. Raamattu ei tunne armoa joka kattaisi katumattomat ja kääntymättömät synnit. (Room 6:23, Luuk 10:25-28)

Laissa on 10 käskyä. Ei 9 käskyä. Jaak 2:10-12 opettaa että yhdenkin käskyn hylkääminen tarkoittaa koko lain hylkäämistä ja rikkomista. Laki ja evankeliumi ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kumpikaan ei kumoa toistaan, vaan saarnataan rinnakkain. Jumalan käskyt ovat rakkauden käskyt. Mikään hallitus ei voi pysyä pystyssä ilman lakeja. Rakkaus ja laki kuuluvat yhteen uskon kautta. (1 Tim 1:5) Käskyt opettavatkin miten ihmisen tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. ?Lain kuningaskäsky? (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan 10 käskyn siveyslaista. Kumpikaan ei kumoa toistaan. ?Lain kuningaskäsky? vahvistaa 10 käskyn lain ja onkin tiivistelmä kaikesta lain ja profeettojen opetuksesta.

Jeesus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Erehdymme kuitenkin elämämme aikana monin tavoin ja jokainen on syntiä tehnyt. Siksi tarvitsemme armoa jatkuvasti, mutta uuden liiton kristitty vihaa syntiä, eikä halua tehdä syntiä tahallaan. (Room 3:23, 1 Joh 2:1, Ef 1:7)

LAIN VAI ARMON ALLA?
Opetetaan ettei Jumalan laki olisi enää voimassa koska Room 6:14 sanoo: "Synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole lain, vaan armon alaisia." Usein käy niin että ihminen lainaa mieluisia jakeita Raamatusta huomioimatta asiayhteyttä ja mitä muualla Raamatussa opetetaan samasta asiasta.

Jos luemme Room 6 luvun, siinä Paavali kysyy "Onko jatkuvasti tehtävä syntiä, että armo tulisi suuremmaksi?" (Jae 1) Paavali seuraavissa jakeissa kertoo että ihminen on uudestisyntymisen ja kasteen kautta kuollut synnille, ja elää uutta elämää Jeesuksessa Kristuksessa. (jakeet 2-11) "Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi." (jakeet 12-14) "Miten siis on, saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon." (jakeet 15-16) Jakeissa 17-23 Paavali opettaa selvästi että synnin orjat eivät palvele vanhurskautta, ja synnin palkka on kuolema. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Jae 23)

Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. (1 Joh 3:4; Room 3:20, 3:31) Paavalikaan ei olisi tullut tuntemaan syntiä ilman lakia. (Room 7:7, 22) Jeesuksen veli Jaakob opettaa että meidät tuomitaan "vapauden ja täydellisyyden" lain mukaan, ja joka rikoo yhtäkin käskyä, rikkoo koko lain." (Jaak 2:10-12)

Tärkeätä on tässä yhteydessä huomioida, että uuden liiton jäsenyyden ehtona ja edellytyksenä on että Jumalan laki on ihmisen "sydämen lihatauluihin" kirjoitettuna. (Hebr 10:16, Jer 31:3133, Hes 36:26-27) Lihan mieli ei kuitenkaan tahdo alistua lakiin. (Room 8:7) Silloin ihminen Jumalan Hengen voimassa noudattaa lakia. Jumala näin antaa oman henkensä ihmisen avuksi. Ihmisen omassa voimassa lain noudattaminen on mahdotonta, mutta Hengessä Jumalan tahto eli -laki, on mielekäs sydämen asia uuden liiton kristitylle. Jumalan ja ihmisen tahdot yhdistyvät. Laki ja evankeliumi kulkevat näin käsi kädessä ja niitä sarnataan yhdessä, ja ne kuuluvat yhteen Kaikkivaltiaan ikuisena tahtona. Raamattu ei missään opeta etteikö laki olisi voimassa uudenkin liiton aikana, mutta Raamattu opettaa selvin sanoin että laki on voimassa ikuisesti! (Matt 5:17-18, Luuk 16:17) Laki ei tee ketään vanhurskaaksi, mutta tekee pelastuksen mahdottomaksi, silloin kun se tietoisesti ja tahallisesti kumotaan. Kukaan ei voi rangaistuksetta polkea maahan Jumalan lakia. Tarkoittaahan asia käytännössä tietoista valintaa synnin puolelle. (Jes 24:1-5)

Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös että Jeesus taisteli perinnäissääntöjä vastaan, jotka olivat ihmisten tekemiä lakeja, ja mitätöivät Jumalan antaman lain. Paavali taisteli lisäksi uhripalvelusjärjestelmän lakeja vastaan, jotka kumoutuivat ristillä koska Kristus on näiden lakien loppu, (Room 10:4) mutta myös lain täyttymys ja päämäärä, sillä Jeesus Kristus antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta. Jeesus noudatti lakia esimerkillisesti kaikessa. (Joh 15:10, Matt 7:21) Kristus tuli maailmaan saattamaan lain kunniaan, sillä laki opettaa miten rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä. Lain kunigaskäsky on yhteenveto laista. (Matt 22:36-40) Jeesus opetti että 10 käskyn laki riippuu tässä lain yhteenvetokäskyssä kiinni. (40) Jos Jeesus olisi kumonnut lain, olisi uhrikuolemansa ollut turha, sillä ilman lakia, ei syntiäkään olisi enää olemassa.

Paholaisen eksytys ja hyökkäykset ovat kautta aikojen kohdistuneet juuri Jumalan lakia vastaan, sillä laki on Jumalan tahto ja -luonteen kuvaus. Onnistuessaan saamaan ihmisen hylkäämään yhdenkin käskyn, saatana on onnistunut päämäärässään saada ihminen rikkomaan Jumalan tahtoa, ja kapinaan Jumalaa vastaan.

Lopun aikana uskonnollisessa elämässä on vallalla ihmiskunnan historian suurin ja pettävin eksytys. Tämä eksytys tapahtuu Kristuksen nimissä ja se opettaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. ( 2 Kor 11:14, Jaak 2:10-12, Hebr 12:14) Käytännössä tämä tapahtuu siten että uskonnolliset opettajat opettavat uskoa ilman lakia.

RISTILLÄ KUMOUTUNEET KÄSKYT JA LOPUN AJAN HARHA-OPPI
"- Ja hän lakkauttaa teuras- ja ruokauhrin." (Dan 9:24-27)

Vuonna 31 jkr, 3,5 vuotta kasteensa jälkeen, Jeesus Vapahtajamme ristiinnaulittiin.

Golgatan uhriin päättyi koko uhripalvelusjärjestelmä, joka oli 4 000 vuotta viitannut ja esikuvannut ainutkertaista Jumalan Karitsaa. Koko vanhan liiton uhripalvelusjärjestelmä lakkasi. (Hebr 9:1-10) Vertauskuvat poistuivat kaikki, (Hebr 8:5) kun oikea uhri annettiin.

Kun Jeesus kuoli ristillä temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. (Matt 27:51) Esirippu oli kookas, paksu ja lattiasta kattoon ulottuva verho jolla, temppeli jaettiin "pyhään" ja "kaikkein pyhimpään." Kerran vuodessa suurena sovituspäivänä ylipapilla oli lupa mennä kaikkein pyhimpään, (3 Moos 16) jolloin suurena sovituspäivänä sovitettiin kaikki kansan vuoden synnit pois.

Esiripun repeäminen oli vertauskuva siitä että synnin erottava väliseinä Jumalan ja ihmisen välillä oli nyt poissa, ja että kaikilla on suora yhteys taivaaseen Ylipapapin välityksellä. Ylipappi taivaan temppelissä on Jeesus Kristus. (Hebr 10:19) (Hebr 8)

Ristinkuolemassa lakkasivat kaikki seremonialait. (Ef 2:15, Hebr 7:11-28, 9:10, 10:1-10, Kol 2:14)

Jumalan siveyslaki (10 käskyä) on voimassa kaikkina aikoina. Jeesus itse vahvisti tämän omilla sanoillaan (Matt 5:17-19, 21,27, 19:17-19, Luuk 16:17)

Uuden liiton kansalaisuus edellytää, että Jumalan siveyslaki laki on sydämen lihatauluissa: Hebr 8:9-10, Jer 31:31-33, Hes 36:26-27.

Monet uskonnolliset opettajat opettavat harhaoppina että käskyt ovat poistuneet, mutta se on kavala eksytys josta Raamattu varoittaa. ( Room 3:31, 2 Piet 3:3) Laki opettaa mitä synti on, ja laki toimii kasvattajana Jumalan tahdon mukaiseen elämään. (Room 3:20, Gal 3:24, 5:22-23, Room 8:4, 1 Kor 7:19, 1 Tim 1:8-10, Room 13:8:10)

Myös apostolit opettivat kymmeniä käskyjä Jumalan tahtona uuden liiton aikana. (Jaak 2:10-12, Joh 14:15, 20-21, Ilm 14:12, 12:17, 1 Joh 2:1-3, 3:4, 5:3, Ef 6:2-3, 2 Piet 2:21)

Lopun aikana tulee uskonnollista opetusta yhä enemmän, joka hylkää Raamatun uskonnon selviä tukipylväitä ja perustuksia. Raamatun sanan tilalle halutaan ottaa ihmisjärki, ja kaikki pyritään selittämään tieteen keinoin. Raamatun kirjoituksien epäilyä pidetään viisautena, ja Raamatun sanaan tukeutuvia heikkoina. Jumalan viimeiset varoitukset ihmiskunnalle tahdotaan selittää tieteen sääntöjen mukaan kokonaan, jättäen mainitsematta, että ne ovat Raamatussa ennustettu profeettojen suulla. Profeetat eivät ole erehtyneet Raamatun ennustuksien suhteen koskaan. Yksikään profetia ei ole pettänyt, vaan jokainen on toteutunut yksityiskohtiaan myöten. Osa Raamatun profetioista toteutuu parhaillaan, ja osa odottaa toteutumistaan yhtä varmoina ja luotettavina. Todennäköisyys loppujenkin Raamatun ennustuksien toteutumiselle on siis 100% !

Ihmiskunnan viimeisen petollisimman eksytyksen tunnistaa seuraavasta: - Se tunnustaa uskoa, armoa ja Kristusta kuten pitääkin, mutta kieltää Jumalan lain ja pyhityksen. Petolliseksi sen tekee juuri se että se tapahtuu Kristuksen nimissä, eli sitä tunnustavat uskovaiset tai uskonnolliset ihmiset. Tämä Jumalan tahdon hylkäävä oppi vie harhaan monen ihmisen jo nyt, ja tulevaisuudessa tämä harhaoppi saa yhä vahvemman jalansijan uskonnollisessa maailmassa. Tämä harhaoppi pettää ne jotka eivät näe vaivaa tutkia Raamatun sanaa, ja jotka eivät ole ymmärrykselleen Raamatusta vilpittömiä. (Luuk 12:47-48) Jumalan Henki jättää ihmisen joka kapinoi ymmärryksessä Jumalaa vastaan.

Lopun aikana ihmisille luvataan rauhaa, ja että mitään hätää ei ole. Silloin yllättää loppu äkkiarvaamatta ne ihmiset jotka eivät ole valmistautuneet, ja ottaneet vaarin Raamatun sanasta. (1 Tess 5:3) Herran Hengessä vaeltavat tietävät mitä on tulossa, ja osaavat tarkkailla ajan merkkejä. (Matt 24:29-51, 25:1-13)

Pelastava usko ei ole tunne-elämyksien ja mystiikan hakemista, vaan luottamista siihen mitä Raamatussa on luvattu, elämistä Jumalan tahdon (käskyjen) mukaan, ja uskoa Jeesukseen Kristukseen, jonka kautta yksin uskosta ihminen voi tulla vanhurskaaksi.

Lue lisää

=====Apostoli Paavali oli pahoillaan kun uskoon tulleet pitivät silmällä "päiviä, kuukausia, juhla-aikoja, ja määrävuosia." (Gal 4:8-11) Mistä tässä on kysymys? Tuohon aikaan oli runsaasti kreikkalais-roomalaisia pakanallisia juhlia. Luonnollisesti Paavali tarkoitti tässä ihmisten asettamia juhlia. (Matt 15:1-9) "Alkeisvoimat" (9) olivat luontoon liittyviä palvontamenoja. Myös astrologia oli käytössä palvonnassa. On myös huomattava että juhliin liityi aina valtava määrä erilaisia ihmisten tekemiä yksityiskohtaisia määräyksiä miten juhlia tuli viettää. Jeesus ja Paavali taistelivat näitä fariseusten asettamia määräyksiä vastaan. (Matt 15:3-9, Gal 2:16-17) ====

Edellinen viestini oli vastausta tähän lainaamaani osaan sinun viestiäsi.
Jakeessa 17 selkeästi osoitetaan ettei Paavali puhunut mistään pakanallisista juhlista.
Miksi olisi puhunutkaan?
Jae 21 kertoo selkeästi että oli kyse juutalaisten Mooseksen laista.21. Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo?
Siihenhän Paavali viittaa eikä juutalaisten sommittelemista lisäyksistä ollut kyse koska "mitä laki sanoo ?" ilmaisee kiistattomasti että kirjoitit väärää selitystä.
Jeesuksen saamat Jumalan käskyt eivät siten ole sama kuin Mooseksen laki jo tuon lainauksen perusteella.
Eihän Paavalilla olisi muuten ollut mitään syytä huomauttaa siitä "mitä laki sanoo".
Olisi päinvastoin ollut luonnollista että Paavali olisi juuri päinvastoin kannustanut lakia noudattamaan pienintä piirtoa myöten.
Sinähän aloituksen olet laittanut keskusteltavaksi ja myös arvioitavaksi, eikö niin?

T. Ala-Olli kirjoitti:

=====Apostoli Paavali oli pahoillaan kun uskoon tulleet pitivät silmällä "päiviä, kuukausia, juhla-aikoja, ja määrävuosia." (Gal 4:8-11) Mistä tässä on kysymys? Tuohon aikaan oli runsaasti kreikkalais-roomalaisia pakanallisia juhlia. Luonnollisesti Paavali tarkoitti tässä ihmisten asettamia juhlia. (Matt 15:1-9) "Alkeisvoimat" (9) olivat luontoon liittyviä palvontamenoja. Myös astrologia oli käytössä palvonnassa. On myös huomattava että juhliin liityi aina valtava määrä erilaisia ihmisten tekemiä yksityiskohtaisia määräyksiä miten juhlia tuli viettää. Jeesus ja Paavali taistelivat näitä fariseusten asettamia määräyksiä vastaan. (Matt 15:3-9, Gal 2:16-17) ====

Edellinen viestini oli vastausta tähän lainaamaani osaan sinun viestiäsi.
Jakeessa 17 selkeästi osoitetaan ettei Paavali puhunut mistään pakanallisista juhlista.
Miksi olisi puhunutkaan?
Jae 21 kertoo selkeästi että oli kyse juutalaisten Mooseksen laista.21. Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo?
Siihenhän Paavali viittaa eikä juutalaisten sommittelemista lisäyksistä ollut kyse koska "mitä laki sanoo ?" ilmaisee kiistattomasti että kirjoitit väärää selitystä.
Jeesuksen saamat Jumalan käskyt eivät siten ole sama kuin Mooseksen laki jo tuon lainauksen perusteella.
Eihän Paavalilla olisi muuten ollut mitään syytä huomauttaa siitä "mitä laki sanoo".
Olisi päinvastoin ollut luonnollista että Paavali olisi juuri päinvastoin kannustanut lakia noudattamaan pienintä piirtoa myöten.
Sinähän aloituksen olet laittanut keskusteltavaksi ja myös arvioitavaksi, eikö niin?

Lue lisää

Rauha ja kiitos

Minä tiedän etukäteen jo nämä änkkäämiset.
Raamattuopetuksissani olen kyllä tuonut asiat esiin.
Joo minä tiedän, olet JT (?), ja nuo tekstit ei Sinuun vaikuta. Olet oman oppisi saanut, ja päätäsi ei käännä mikään.
Että Jumalan laki ei olisi voimassa?!
Lue Raamattua.
Jaa että Jeesus olisi poistanut synnin maailmasta kokonaan jo ristillä kumoamalla Jumalan siveyslain , Huh , huh. ?!

Kiitän keskustelusta. Turha jatkaa. Kirjeissäni on kaikki tieto mitä tarvitaan Raamatun kannan selvittämiseksi.

Jumalan runsasta siunausta
jari laurila

T. Ala-Olli kirjoitti:

=====Apostoli Paavali oli pahoillaan kun uskoon tulleet pitivät silmällä "päiviä, kuukausia, juhla-aikoja, ja määrävuosia." (Gal 4:8-11) Mistä tässä on kysymys? Tuohon aikaan oli runsaasti kreikkalais-roomalaisia pakanallisia juhlia. Luonnollisesti Paavali tarkoitti tässä ihmisten asettamia juhlia. (Matt 15:1-9) "Alkeisvoimat" (9) olivat luontoon liittyviä palvontamenoja. Myös astrologia oli käytössä palvonnassa. On myös huomattava että juhliin liityi aina valtava määrä erilaisia ihmisten tekemiä yksityiskohtaisia määräyksiä miten juhlia tuli viettää. Jeesus ja Paavali taistelivat näitä fariseusten asettamia määräyksiä vastaan. (Matt 15:3-9, Gal 2:16-17) ====

Edellinen viestini oli vastausta tähän lainaamaani osaan sinun viestiäsi.
Jakeessa 17 selkeästi osoitetaan ettei Paavali puhunut mistään pakanallisista juhlista.
Miksi olisi puhunutkaan?
Jae 21 kertoo selkeästi että oli kyse juutalaisten Mooseksen laista.21. Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo?
Siihenhän Paavali viittaa eikä juutalaisten sommittelemista lisäyksistä ollut kyse koska "mitä laki sanoo ?" ilmaisee kiistattomasti että kirjoitit väärää selitystä.
Jeesuksen saamat Jumalan käskyt eivät siten ole sama kuin Mooseksen laki jo tuon lainauksen perusteella.
Eihän Paavalilla olisi muuten ollut mitään syytä huomauttaa siitä "mitä laki sanoo".
Olisi päinvastoin ollut luonnollista että Paavali olisi juuri päinvastoin kannustanut lakia noudattamaan pienintä piirtoa myöten.
Sinähän aloituksen olet laittanut keskusteltavaksi ja myös arvioitavaksi, eikö niin?

Lue lisää

Jos kaikki pelastuvat, kukaan ei pelastu.


Looginen seuraus "Kaikki pelastuvat"-opista: Mitään ei siis ole tehtävissä eli on aivan sama, mitä kukin tekee - kohtalomme on oleva aina sama. Jos "Kaikki pelastuisivat, olisi sama vaikka olisimme julkijumalattomia, sarjamurhaajia tai ihmissyöjiä, -pelastuisimme. Emme siis voisi tehdä mitään joutuaksemme kadotukseen. Eikö tällainen (muistaakseni vuoden 553 kirkolliskokouksessa harhaopiksi julistettu) näkemys romuta tyystin moraaliin kytketyn henkilökohtaisen hyveellisyyden ja vastuullisuuden vaatimuksen?


"Kaikki pelastuvat"-ajatuksen taustalta löytyy Origeneen platonistinen oppi "kaiken ennalleen saattamisesta" (kreik.apokatasis, lat./engl. recapitulation).Konstantinopolin toisessa synodissa (553) tämä siis kuitenkin julistettiin harhaopiksi. Vielä tarkemmin sanottuna: harhaopiksi julistettiin itse asiassa apokatasiksen taustalla ollut platoninen ajatus jälleensyntymisestä, joka perustuu siihen oletukseen, että ihmisen sielu on aina ollut olemassa (18.9 - ns. sielujen pre-eksistenssi).Jumala sen sitten asettaa/luo maanpäälliseen ruumiiseen. Eli Jumala ei luo tyhjästä vaan eräänlaisesta maailmansielusta, jossa kaikki yksilöt=sielut ovat aina jo valmiina ikäänkuin odottamassa inkarnoitumistaan (lihaksi tuloaan).Kuollessaan tämä sielu sitten palaa takaisin alkuperäiseen, ikuiseen ja täydelliseen olotilaansa, "varastonhoitaja - Jumalansa" tykö.
Ihmisen yksilöllisen moraalin kannalta tällä - ilmeisen lohduttavalla - näkemyksellä on kuitenkin - kuten edellä kirjoitin - arvaamattoman vakavia seurauksia.Sitäpaitsi se kyseenalaistaa Jumalan kaikkivaltiuden: eihän kaikkivaltias voi olla riippuvainen jostain "ikuisesti olemassaolleesta, luomattomasta 'sieluvarastosta'."
Puhumattakaan siitä, että Jumala olisi platonisesti riippuvainen esimerkiksi hyvän ideasta, eikä siten loisikaan kaikkea tyhjästä eli vain omasta itsestään- ihmiselle tuntemattomasta olemuksestaan.


Pelastuvatko kaikki ihmiset Kristuksen kautta, ihan niin kuin he hukkuivat Aatamin kautta?

Eivät. Vain ne pelastuvat, jotka oikean uskon kautta ovat Kristukseen oksastettuja ja Hänen kaikkien lahjojensa vastaanottajia.[1]

[1] Ma. 7:14; Joh. 1:12; 3:16,18,36; Ro. 11:16-21


Armo on toki ilmaista, koska se on Jumalan lahja meille, mutta sen perustana on Jeesuksen sovintokuolema meidän puolestamme. Siksi meidän ei pidä polkea armoa maahan ja tehdä siitä halpaa armoa, ei pidä laittaa armoa alennusmyyntiin.
Halpa armo on Kristuksen sovitusuhrin pilkkaamista. Suhtautumalla sallivasti ja hyväksyvästi syntiä kohtaan, halveksimme Kristuksen sovitusuhria. Yhtä lailla, jos yritämme omilla ansioillemme ansaita armoa, ettemme siitä halpaa armoa.


Halpa armo olisi sanonut naiselle: ”Kaikki hyvin, jokainen on erehtyväinen, olemme kaikki heikkoja ja syntisiä, emmehän kykene muuttamaan itseämme, jatka vain entistä syntistä elämääsi, Jumalahan on rakkaus, ei Hän lopulta ketään tuomitse, unohda puheet synnistä ja tuomiosta”. Halpa armo olisi sanonut:"Älä pelkää, jatka ihan rauhassa vaan synnin tekemistä"



Mikäli tämä olisi Raamatun sanoma, niin miksi Jeesus ylipäätänsä oli kärsinyt ja kuollut? Aivan turhaan, jos kerran jokainen voisi elää niin kuin haluaa ja kuitenkin kerran kaikki pääsisivät taivaaseen.



Raamatun totuus on kuitenkin se, että Jumala, joka tietää meidän hirvittävän kohtalomme, mikäli kuolemme synneissämme ja ilman Jeesusta, oli valmis lähettämään tänne Poikansa – oikeastaan – tulemaan tänne itse ja sovittamaan meidän syntimme Golgatan ristillä. Kallis armo on maksanut Jumalalle Hänen Poikansa hengen. Niinpä tämä kallis armo sanoo naiselle: ”Minä en sinua tuomitse, mutta älä tee enää tätä syntiä”. Tämä merkitsee samalla kutsua Jeesuksen seuraamiseen ja elämän puhtauteen Hänen omanaan.



Nykyajan halvan armon julistaminen on sitä, että julistetaan syntien anteeksiantamusta yleisenä totuutena, jossa otetaan Jeesuksen sanoista vain ensimmäiset: ”Minä en sinua tuomitse”, mutta unohdetaan kokonaan Jeesuksen sanojen jälkimmäinen osa: ”Älä enää syntiä tee”. Todellinen anteeksianto synneistä koetaan siellä, missä ihminen katuu syntejänsä ja tekee niistä parannuksen ja haluaa entistä syvemmin seurata Jeesusta.



Kallis armo vihaa syntiä, mutta vanhurskauttaa katuvan syntisen, halpa armo sen sijaan vanhurskauttaakin synnin tekemällä siitä hyväksyttävän. Näin ihminen jää ilman todellista vanhurskauttamista. Ja samalla mukaan tulee ajatus: ”Eläkäämme niin kuin maailma elää, samanlaisia syntisiähän tässä kaikki ollaan, ollaan vain maailman kaltaisia ja mennään maailman arvojen mukaan”. Tällainen halpa armo on armoa ilman todellista Jeesuksen seuraamista, armoa ilman elävää, ihmiseksi tullutta Jeesusta, syntiemme Sovittajaa.



Kallis armo kutsuu meitä seuraamaan Jeesusta, maksamaan hinnan Jeesuksen seuraamisesta, repäisemään vaikkapa viettelevän silmämme, jotta säilyttäisimme puhtaan mielen ja sydämen. Tällainen armo vanhurskauttaa katuvan syntisen, se tuo anteeksiantamuksen ja lohdutuksen ahdistuneelle sielulle ja murtuneelle sydämelle. Ja se tuo meidät elävään yhteyteen Herramme kanssa.



Nykyäänkin voimme rohkeasti sanoa: ”Raamattu sanoo näin”. Tosin, mikäli sanot tämän lauseen: ”Raamattu sanoo näin”, niin saat heti vastaasi syytöksen: ”Sinä moralisoit tai sinä lyöt Raamatulla päähän”. Mutta onko se näin? Vai ovatko esim. kymmenen käskyä kumottu? Elleivät ole, mikäli ne edelleen ovat voimassa, silloinhan ne antavat meille suunnan ja vastauksen esim. siihen, miten meidän tulee elää tässä maailmassa Jeesuksen omina. Ja silloinhan ei ole moralisointia tai Raamatulla päähän lyömistä, jos me sanomme niitä ääneen.



Entä, mikäli joudumme aivan tavalliseen oikeusistuimeen, jossa tuomari lukee lakikirjasta pykälän ja tuomitsee meidät sen mukaan, niin sanommeko me tuomarille, että hän lyö meitä päähän Suomen lakikirjalla ja että hän moralisoi? En ole ainakaan itse kuullut yhdenkään tuomitun vetoavan tähän. Mutta, mikäli uskallamme ottaa esille jotakin mitä Jumala sanoo Sanassaan, niin heti tulee leima otsaan.



Meitä kutsutaan tänään Jumalan todellisen armon yhteyteen. Jeesuksen kutsuessa opetuslapsensa, nämä jättivät verkkonsa tai tulliasemansa, sanalla sanoen kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Ainakin Pietari tiesi, että se merkitsi kutsua myös marttyyriuteen Jeesuksen sanoessa Gennesaretin järven rannalla ylösnousemisensa jälkeen Pietarille: ”Kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo. Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa”. Ja tästä tiedosta huolimatta Pietari seurasi Jeesusta ja antoi elämänsä Hänen käyttöönsä. Tähän seuraamiseen meitä kutsutaan tänään.

jarlau kirjoitti:

Rauha ja kiitos

Minä tiedän etukäteen jo nämä änkkäämiset.
Raamattuopetuksissani olen kyllä tuonut asiat esiin.
Joo minä tiedän, olet JT (?), ja nuo tekstit ei Sinuun vaikuta. Olet oman oppisi saanut, ja päätäsi ei käännä mikään.
Että Jumalan laki ei olisi voimassa?!
Lue Raamattua.
Jaa että Jeesus olisi poistanut synnin maailmasta kokonaan jo ristillä kumoamalla Jumalan siveyslain , Huh , huh. ?!

Kiitän keskustelusta. Turha jatkaa. Kirjeissäni on kaikki tieto mitä tarvitaan Raamatun kannan selvittämiseksi.

Jumalan runsasta siunausta
jari laurila

Lue lisää

koko maailman ihmisiä.

Luuletko ettei adventistien oppia tunneta? Kyllä nämä väitöksesi ovat melko tunnettuja adventistien opetuksessa.

2.kor.5:19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
21. Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.
1. Mutta me niinkuin apulaiset neuvomme teitä, ettette Jumalan armoa hukkaan ottaisi.

Niin, koko maailma on sovitettu n.2000 vuotta sitten golgatan keskimmäisellä ristillä. Tästä sovituksesta tullaan osallisiksi uskon kautta ja vain uskon kautta.

Näin olemme syntisinä armahdettuja.

weha kirjoitti:

koko maailman ihmisiä.

Luuletko ettei adventistien oppia tunneta? Kyllä nämä väitöksesi ovat melko tunnettuja adventistien opetuksessa.

2.kor.5:19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
21. Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.
1. Mutta me niinkuin apulaiset neuvomme teitä, ettette Jumalan armoa hukkaan ottaisi.

Niin, koko maailma on sovitettu n.2000 vuotta sitten golgatan keskimmäisellä ristillä. Tästä sovituksesta tullaan osallisiksi uskon kautta ja vain uskon kautta.

Näin olemme syntisinä armahdettuja.

Lue lisää

rauhaa ja kiitos

Jumalan kansaa ja -lapsia, vilpittömiä sieluja, on kaikissa kristillisissä piireissä enemmän kuin Adventtikirkossa. Näin opettaa adventtikirkko tänään.

Vilpitön sielu on; - Hän joka seuraa sitä valoa vilpittömästi minkä on saanut, oli sitten protestanttisesissa, tai katolisissa kirkoissa.

Hyvää uutta vuotta
Siunausta
jari laurila