Lehtinen: "Oli demareidenkin onni, että valkoiset voittivat sodan 1918"

Pitäs varmaan lukea toi kirja.

– Toteutumatonta historiaa ei voi todistaa, mutta on vaikea kuvitella, että Suomi olisi punaisten voiton jälkeen voinut pysyä itsenäisenä. Se olisi valtansa pitimiksi joutunut turvautumaan Neuvosto-Venäjän apuun, ja silloin Lenin olisi sanellut ehdot, sanoo Lehtinen.

Kirjailija kysyy ”mutta mikä on yllyttäjien vastuu (vuodesta 1918)? Miksi ensin harhauttaa hyväuskoisia katkeria kansalaisia ja tappion hetkellä luikkia pakoon?”.

– Päätös ryhtyä kapinaan oli suuri poliittinen virhe. Ilman kapinaa kaikki sosialidemokraattien yhteiskuntapoliittiset tavoitteet olisi saavutettu laillista tietä. Myös porvarilliset puolueet, maalaisliitto ja kokoomuksen edeltäjä vanhasuomalainen puolue olivat valmiit pitkälle meneviin uudistuksiin, Lasse Lehtinen toteaa kirjassaan.

Lehtinen vetää kaarta myöhempiin SDP:n vasemmistoryhmiin, aina tähän päivään saakka. Teoksen luvussa ”Vasemmistolaisuus lastentautina SDP:ssa”

– Mutta entä kun SDP:n jäsenkirjaa kantava ehdotti, että puna-armeija voisi hoitaa myös Suomen puolustuksen, että DDR piti heti tunnustaa tai että Neuvostoliiton parjaaminen oli kriminalisoitava? Silloin oltiin kyllä enemmän Neuvostoliiton kuin Suomen tai SDP:n asialla. Vain sokea Reetta saattoi nähdä niissä sankarillisen puolustusrintaman.

– Sadankahdenkymmenenviiden vuoden ajalta SDP:n linjariitojen taustalta löytyykin yksi yhteinen piirre: kiistatilanteissa puolueen vasemmiston vaihtoehto on aina ollut enemmän Venäjän mieleen kuin puolueen virallinen kanta, Lehtinen toteaa.

Lasse Lehtinen kertoo, että hänen kirjastaan on tullut paljon kehuja mutta ”vasemmistossa on radiohiljaisuus”.

Hyvä Lasse!

Juuri näin: ex-kommunisti Arvo Poika Tuominenkin totesi:
" Valkoisen puolen voitto pelasti Suomen työväenluokan."

Demarit olisi liittäneet Suomen Neuvosto-Venäjään. Kommunisteilla on ollut tapana murhata n 20% väestöstä, Suomen oloissa olisi tarkoittanut, että yli puoli miljoonaa kylmäksi.

Ja Ylessä korviahuumaava hiljaisuus.

– Ajatuksellinen matka SDP:stä äärivasemmalle on paljon lyhyempi kuin äärioikealle, joten vaara vasemmalta on sosialidemokratialle ehdottomasti suurempi kuin oikealta.

Kapina lopetti Kokoomuksen Kuningas ajatukset ja Saksan sylissä olemisen vähäksi aikaa kunnes taas 1941 oltiin tiukasti kimpassa. Suurin syy kapina sotaan oli Herra eliitin ruokajakelut, eli tahallisesti pidettiin työväki nälässä. Plus vaikutusvallan lisääminen päätöksentekoon, aseisiin tarttuminen aina väärin mutta sillon rakennettiin demokratiaa. Ja olisi syytä muistaa että verellä tämä Hyvinvointi Suomi on rakennettu, nykyhallitus ei muista. Se näkyy.

Ai kun harmi ettei Suomen sisällissota kiinnostanut Venäjän bolsevikkihallintoa niin paljoa, että se olisi lähettänyt tänne tarpeeksi joukkoja saadakseen aikaiseksi myös Suomessa kommunistisen vallankumuouksen, että suomalaiset olisivat saaneet taas yhden syyn historialliseen uhriutumiseensa. Joka edelleenkin näyttää olevan Suomen itsenäisyyden ainut peruste. Tai siis Lehtonen tuossa harrastaa sitä historiallista uhriutumista siitäkin huolimatta.

No eiköhän jokainen ole jo vuosikymmeniä tiennyt, että kapina oli paha virhe. Työläisten asema oli jo kääntymässä parempaan suuntaan, ja maltillisten voimien neuvotteluilla tilanne olisi tullut entistä paremmaksi.

Asiat vaan eivät aina mene niin, mikä olisi järkevintä. Sama on valitettavasti nykyajassa; Vastakkainasettelu on vuosikymmenien tauon jälkeen kiristynyt surulliselle tasolle.

Lasse on niitä harvoja fiksuja demuja.

Kuinka moni demu näkee punaista Lassen kirjasta.

Lasse tuo aito punaporvari heh. No onneksi Helsingin valloittivat saksalaiset eikä valkoinen hännnystelijä joukko.

Oli SUOMEN onni, että valkoiset voittivat. Mutta se kapina oli valkoisten kapina, jonka he voittivat. Punaiset olivat vain hölmöjä nappuloita, joita manipuloitiin sotaan.

Valkoisten kapina alkoi 31.7.1917, kun valkoiset kaatoivat laillisen ja vapailla vaaleilla 1916 valitun eduskunnan. Venäläiset olivat innolla mukana valkoisten katalan kapinan avustajina estäessään laillista eduskuntaa kokoontumasta Heimolan taloon.

Suomen onni kuitenkin oli, että jos valkoiset olisivat epäonnistuneet vallankaappauksessaan, Venäjällä marraskuussa 1917 valtaan nousseet bolsevikit olisivat pettäneet Suomen punaisen hallituksen ja liittäneet Suomen kataluudella Venäjään. Suomen tie olisi ollut sama kuin Ukrainalla, joka joutui alistetuksi osaksi Neuvostoliittoa.

1917-18 rikos siis kannatti! Valkoisten kapina onnsitui lopulta; tosin erittäin veristen vaiheiden jälkeen.

Kunnioittaisin kapinakenraali Mannerheimia paljon enemmän, kun totuus vihdoin kirjoitettasiin oppikirjoihin siitä, kuka kapinan toteutti.

Miksi demarit ei kiitä oikeistoa?

Onhan yrittäjyys /oikeisto luonut demareillekkin vihreitä oksia missä voi elää ilman tuotantovelvoitteita yhteiskunnan palkitsemina .

Ei nykyaikana kannattaisi tuomita noita sadan vuoden takaisia tapahtumia, ja kuka pyrki mihinkin. Eikä varsinkaan tarvitsisi vetää sadan vuoden takaisista asioista johtopäätöksiä nykyaikaan ja syyttää nykyajan poliitikoita.

Silloin oli nimittäin pikkuisen isommista asioista kyse. Ihmiset elivät homeisissa lude-mökeissä ilman sähköä, hyvä jos jonkinlaiset kengät oli ja likaiset vaatteet. Eipä ollut suihkua ja päivisin luot lantaa tai käyt tehdastyössä melun ja pölyn keskellä.
Kaipa siinä itse kukin alkaa niistä olosuhteista toivoa jotakin parempaa tulevaisuudelta ja ihmiset olivat valmiita taistelemaan sen puolesta.

Nykyään ihmiset on kauhuissaan ja sotapsykoosissa kun jossain kaukana Ukrainassa on sota. Kyllä on vit"u kovat ajat ollut Suomessa, melkein yhtä kovat taistelut kuin ensimmäisessä maailmansodassa tai toisessa maailmansodassa.

Totta kai se oli demarien onni, että valkoiset voittivat. Osa vallankumousta vastustaneista demareista joutui piiloutumaan, koska eivät halunneet mukaan aseelliseen kumoukseen. Valitettavasti valkoiset surmasivat heistä muutamia "kiihottajina", onneksi ne tapaukset olivat kuitenkin harvinaisia.

Vielä parempi demareille oli se, että hävinneet punaiset pakenivat maasta, jolloin SDP pystyi aloittamaan aika puhtaalta pöydältä sillä porukalla, joka kannatti demokratiaa eikä aseellista toimintaa. Toki demarit yrittivät saada tuomitutkin pois leireiltä, omiksi äänestäjikseen ja tavallaan onnistuivatkin. Osahan jatkoi vallankumouksen seuraavan yrityksen valmistelua SDP:n sisällä, mutta vaaleissa hekin lisäsivät nimenomaan maltillisen SDP:n johon vaikutusta.

Marin määritteli SDP:n olevan keskusta-vasemmistolaisen puolueen ja niinhän se onkin. Sellainenkin puolue, siinä missä keskusta-oikeistolainen Keskustakin, voi hyvin tehdä jossain asioissa yhteistyötä myös ääripäiden kanssa, mutta eivät maltilliset voimat keskiviivan kummallakaan puolella halua antaa täyttä valtaa kuumapäille.

Lasse voisi kirjoittaa kirjan Reporadiosta. Kiinnostaisi tietää, mikä sen vaikutus todellisuudessa oli. Saman voisi tehdä myös Hellan Ylestä. Oliko niissä vain kyse siitä, että porvareilla meni huonot housuun, vai oliko pelossa jotain todellista. Eihän Yle Raatikaisen aikana nyt niin hirveästi kai muuttunut eikä siitä vallankumouksesta siltikään mitään tullut. Ei kai se ollut Revonkaan tarkoitus. Alkoi vain puhumaan asioista, joista on puhuttu siitä eteenpäin. Se pahamaineinen Naapurineljänneskin aloitettiin vuosia Revon eroamisen jälkeen, joten epäselvää on, miksi Repo sai kaiken sen loan niskaansa.

Toinen mielenkiintoinen aihe olisi 1970-80-luvun vaihde ja Jörn Donnerin osuus kulttuurielämässä. Yle Areenasta löytyy teos Kainuu 1939, josta sen tekijät Honkasalo ja Lehto vaikenevat nykyään lähes täysin, Honkasalosta tehdyssä dokumentissa siitä ei puhuta mitään, mainitaanko edes teksteissä. Kyseinen elokuvahan on kuin suoraan Moskovan Tiltun sodanaikaisista radiolähetyksistä, paitsi että nekin taisivat olla enemmän totta. Kiinnostaisi todella tietää, mistä tarina on repäisty, onko sillä joku heikko todellisuuspohja jonkun kommunistin kokemuksissa ja jos on, niin kenen. Sellaisena kuin tarina on kerrottu tuossa elokuvassa, se on pääosin puuta heinää.

https://areena.yle.fi/1-392799

Se, mikä tuossa erityisesti kiinnostaa, on se, että Jörn Donner oli mukana tuossa projektissa myös. Jotain selittelyä olen lukenut, että elokuva olisi ollut joku Ruotsista tullut tilaustyö tjms.

Mikä on totuus tuosta elokuvasta ja oliko Jörkka joku Kremlin agentti vai miksi ihmeessä hän sotkeutui tuollaiseen. Vai oliko hän niin varma siitä, että taistolaiset saavat vallankumouksensa tehtyä, että halusi varmistaa tulevaisuutensa liittymällä piireihin.

Honkasalo ja Lehto ovat sittemin tehneet ihan hyvääkin jälkeä, kuten Tsetsinia-dokumentti ja Rusin tapauksesta tehty raina. He voisivat avautua tuosta hämärästä osasta menneisyyttään, vaikka se ehkä jotenkin hävettävälle nyt tuntuukin. He ovat töissään etsineet usein totuutta, siksi uskoisin, että he kestävät kertoa sen myös omasta elämästään. Ja myös Donnerista.

En keksi vaikenemiseen muuta syytä kuin sen, että he tiesivät työskentelevänsä vieraalle vallalle, ehkä jopa niin, että saivat suorat ohjeet, mitä ja miten tehdä.

Toinen hieman vähemmän kiinnostava penkomisen kohde olisi teos Vartioitu kylä 1944, joka on hyvin samanoloinen tekele. Tekijät eivät ole samoja, mutta sapluuna on kovin samanlainen.

Lasse ja historian tutkijat, vaikkapa Keski-Rauska, iskekääpä kyntenne noihin. Nyt kun tekijöitä on vielä elossa, vaikka aika vanhoja jo ovatkin.

Oho! Lasse parani penikkataudista vanhoillapäivillään ! Ihme vinkumista punaisista uhreista kun itse aloittivat kapinan! Ja sitä punikkien jälkeläisten kirjoittamien kirjojen ja kolumnien määrää joissa uhriudutaan ja itketään kohtaloa.
Ukkini veli teloitettiin navetan taakse kiven juureen punaisten desanttien toimesta.
Onneksi valkoiset saivat torjuntavoiton ja pääsivät rakentamaan Suomea!
Kuka muu tätä 'vapaussotaa' pitää tapetilla vuodesta toiseen, kuin sodan aloittajat, jotka hävisivät raukkamaisen attentaatinsa?

7. marraskuuta 1917 Kerenskin hallinto syrjäytettiin Leninin ja hänen bolševikkipuolueensa Petrogradissa suunnittelemassa helpossa, lähes verettömässä vallankumouksessa.

26. maaliskuuta 1917 maailman ensimmäinen sosialistijohtoinen hallitus alkoi hallita Suomea.

Seurasi Kerenskin päätös hajottaa demokraattisesti valittu eduskunta . Julistettiin uudet eduskuntavaalit, joissa tsaarin porukka pääsi valtaan.

Mitään punakapinaa ei olisi syntynyt ilman tätä.

Leninin johtama bolshevistinen hallitus hyväksyy Suomen itsenäisyyden.
Helsingin järjestyskaartin onnistui soluttaa poliisi ja ajaa valkoiset pois kaupungista Suomenlinnan venäläisjoukkojen aseilla. Brest Litovskin jälkeen venäläiset luovuttivat.
Syrjäytetty SDP:n Manner siirtyi nyt laillisuuden puolustamisesta kumouslinjalle. Sitä ennen hän ehti vielä vaikuttamaan Suomen itsenäistymiseen suositellessaan Leninille maan itsenäisyyden tunnustamista.

Punaisen Suomen pääministerinä kuin sotilasdiktaattorinakaan Mannerilla ei ollut kovin suurta valtaa, sillä punakaartia johti neuvostovenäläinen punaeversti M.Svetsnikov. Valkoiset saatiin mukaan tällä venäläiskortilla rintamalle, mutta Svetsnikov ei saanut venäläisiä joukkoja punaisten taisteluihin ja Ali Aaltosta odotti katastrofi Haapamäellä.

Suomen kuningaskunta oli epäonnistunut yritys perustaa Suomeen monarkia Suomen itsenäisyysjulistuksen Venäjältä joulukuussa 1917 ja Suomen sisällissodan jälkeen tammi-toukokuussa 1918. Eduskunnassa voittaneet valkoiset aloittivat Suomen muuttamisen kuningaskunnaksi ja monarkian luomisen.

Täyttä roskaa, koska Ruotsi alkoi vaurastua 1800-l. alussa ja punakaartista tuli nälän ja työttömyyden takia suurempi kuin SDP:stä jo kauan ennen kapinaa.

Ilman kapinaa sosialidemokraatit olisivat maltillisen porvariston tuella johtaneet Suomen politiikkaa jo 1920-luvulla. Hyvinvointiyhteiskuntaa olisi täällä päästy rakentamaan ennen kuin Ruotsissa.

Se on luettava.

Punikkien valitus köyhyydestä alkoi jo 1918, eikä siitä
haluta luopua vieläkään, vaikka menisi kuinka hyvin.
Aate velvoittaa ruikuttamaan. Vasemmistolaiset ei
tunnetusti perusta yrityksiä, koska maine kärsisi tovereiden
keskuudessa, syyttäisivät vielä porvareiksi.

Tampereen voitto oli tärkeä kun kuitenkaan tahdottu Saksan puuttuvan liikaa sitten Suomen sisäisiin asioihin.

Persujen homoviguli, ilmetty Gylling!

noh, lehtinen on oikeasti lahtari ja kirjoitukset sen mukaisia, pitää kuitenkin huomata että kapina syntyi aiheesta kun tietää millainen työläisen ja torpparin asema oli tuolloin. Historian kulkua on turha spekuloida, kukaan ei tiedä mitä polkuja olisi muuten kuljettu.

Jos punikit olisivat voittaneet 1918, miten Suomen olisi käynyt 1939, kun etupiirit oli jaettu liittolaisten kesken MR-sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa.

SDP olisi voinut rakentaa "hyvinvointiyhteiskuntaa", kun se oli saanut ehdottoman enemmistön eduskunnassa vuonna 1916 laillisissa ja vapaissa vaaleissa.

Mutta tämä estettiin laittomin keinoin. Valkoiset kappaajat juonivat Kerenskin laittoman hallituksen kanssa Venäjällä ja estivät laillisen eduskunnan toiminnan 31.7.1917 lukien.

Näin rauhallinen kehitys Suomessa katkesi, eikä SDP voinut toimia enää eduskunnassa enemmistönsä turvin.

Alkoi taistelu hallitusvallasta ja Oskari Tokoin (sd) johtama hallitus joutui eroamaan. Valkoiset julistivat käytännössä aseellisen kapinansa alkamaan 12 1.1918, kun porvaripuoleet julistivat suojeluskunnat "hallituksen joukoiksi".

Sotilaalliset yhteenotot olivat tosin jo alkaneet Viipurissa 9.1.1918.

Kapinalliset luikkivat pohjoisen jäitä pitkin Ruotsiin ja sieltä aina Saksaan saakka saamaan sotilaskoulutusta kapinalliset.

Vasemmisto ei varmaan halua lukea tuota Lassen kirjaa.

Alwari Tuohitorvi teki laulunkin Tampereen hassilaisesta Tuija Purrasta.

Lehtinen onkin oikeistodemari. Liekö tämä yksimielinen näkemys sossujen keskuudessa.

Kyllä Suomen tilanne kiinnosti kovastikin Venäjän bolshevikkeja.

"Suomalaiset toverit alkoivat tässä vaiheessa todella harmittaa Leniniä. Pelkkää puhetta Helsingissä ilman tekoja. Lenin piti vuoden 1918 alussa muutaman päivän loman Terijoella ja merkitsi työtehtäviinsä artikkelin aiheesta "Pikkuporvariston loismaisuus ja suomalaisten sosialidemokraattien petos".
Viikkoa myöhemmin Tukholman sosialistinen pormestari Carl Lindhagen kävi tervehtimässä Leniniä Smolnassa ja sai kuulla, että "suomalaiset sosialidemokraatit ovat pettureita . . . he eivät halua tehdä vallankumousta vaikka se on heidän velvollisuutensa".

Lähde: Lasse Lehtinen, Risto Volanen: 1918 - Kuinka vallankumous levisi Suomeen. 2018. s. 158.

Lasse sanoo oikein.

Hyvä Lasse!

Porvarit eivät olisi pystyneet hallitsemaan maata ilman aseellista välien selvittelyä, koska työttömyys, nälänhätä ja lakkoilu olivat kasvattaneet vasemmiston kannatuksen valtavaksi. Helsingin järjestyskaartilla oli kaikki valta tsaarin hallinnon lakattua, sossut sai kaksi edustajaa tulevan punakaartin kokouksiin, siinä kaikki. Helsingin punakaarti perustettiin kaartilaiskokouksessa tammikuun alussa vuonna 1918, sen jälkeen SDP:llä ei ollut mitään sanomista, senaatti julisti suojeluskunnat joukoikseen. Suojeluskunta ei Helsingissä yrittänyt vastarintaa. On vaikea kuvitella 1918 SDP:n tuntien, olisko se Svinhufvudin kelkkaan lähtenyt. Maassa oli vielä noin 75 000 venäläissotilasta. Suomella ei ollut omaa armeijaa. Brest-Litovsk vei punaisilta mahdollisuudet. Trotskin tavoitteenaan oli venyttää neuvotteluita niin kauan, että maailmanvallankumous puhkeaisi, koko SDP oli mennyt tähän retkuun.

Ylös vaan.

Olikohan onni niille tavallisille työläisille, joita lahtarit teloittivat näytösoikeudenkäynneissä. Enpä sanoisi, että tavallinen työntekijä oli kovinkaan onnessaan. Luodista saivat monen nykyisen perusduunarin isovanhemmat ja sukulaiset. Olihan se onnea, kun ei tarvinnut nähdä tätä surkeaa EU-aikaa, johon Suomi nyt on ajettu.

Ryti ja Tanner olivat maalaisten inhokkeja lama-aikaan.

Koville ottaa vasemmistossa.

Oli todellakin onni, että valkoiset voittivat sen konfliktin, jonka pieni määrä punaisia aloitti. Monet sosiaalidemokraatit mm. Väinö Tanner pysyttelivät tiukasti erossa koko kahakasta ja tuomitsivat punaisten aloittaman kapinan.

Minunkin sukulaisissa on sosiaalidemokraatteja ja hyvinkin vastuullisessa asemassa, sekä ihan tavan työläisiä, mutta he pysyivät erossa koko hullutuksesta ja jopa joutuivat piiloutumaan punakaartilaisilta säilyttääkseen henkensä.

Äitini isoisä oli torppari ja hän joutui jopa lähtemään punaisten terrorin vuoksi perheensä kanssa evakkoon turvaan järven ylitse valkoisten puolelle, ettei häntä olisi murhattu.

Monet työläiset joutuivat punakaartiin, kuten mm. Paavo Järvinen toteaa kirjassaan Kovaa aikaa, joka on kirjoittajan omakohtainen kokemus punakaartiin joutumisesta ja sitä kautta Hennalaan vankileirille. Sieltä hän pääsee kyllä pois, kun pystyy todistamaan sen, että joutui punakaartiin.

Kannattaa myös lukea Kaiho Niemisen kirja Hännikäisen tapaus, siinäkin punaiset murhauttavat valkoisilla "omiaan", siis sellaisia, jotka eivät halunneet lähteä punakaartiin, vaan pysyttelivät erossa. Tätäkin tapahtui, että annettiin valkoisille perätön ilmianto jostakin toverista ja vieraalta paikkakunnalta tulleet valkoiset hoitivat sitten homman. Näitäkin sitten käsiteltiin myöhemmin murhina, kun paikallinen suojeluskunta lähti peräämään oikeutta näille murhatuille täysin syyttömille työmiehille.

Oli todellakin onni, ettei punakaarti voittanut, sillä täältä Suomesta Neuvostoliittoon loikanneet punakaartilaiset tappoivat siellä sitten toisiaan. Kannattaa lukea August Lehmuksen kirja Suomalaiset kommunistit Itä-Karjalassa, joka on kirjoittajan omaa kokemaa 14 vuoden aikana. Siitä saa hyvän kuvan, että mikä olisi täällä Suomessa tapahtunut, jos punaiset olisivat voittaneet.

Suomen demarit eivät ole fiksuja, sanoi lasse.

Oliskohan vaan, Tanner leimattiin porvariston taholta ”punakaartin muonittajaksi”.

Vassut aika hiljaa....

Oltaisiin varmaan vieläkin osa puttelassa

Lausunto: olettaisi Lehtisenkin kuitenkin ymmärtävän, että Suomi oli itsenäistyessään jotakin aivan muuta kuin nyt. Osaa köyhemmästä väestöstä houkutteli sosialismi, joka myöhemmin kyllä sitten paljastui ihan muuksi kuin oli kuviteltu. Ei ole ihme, että suomalaiset lankesivat kuvitelmiin "työläisten paratiisista". Lankesihan siihen väkeä myös esimerkiksi Yhdysvalloista.

Sisällissodan jälkeen tehtiin uudistuksia Suomessa ja ne olivat tarpeen. Kyllä täällä köyhiä oli.

Lehtinen luultavasti ymmärtää ja tietää senkin, että punaisilla ei ollut mahdollisuuksia voittaa. Lisäksi hän lienee perillä siitä, että radikaalisiipi aloitti kapinan omine lupineen.

Hieman outoa, että Lehtisen jutut täällä huomiota vielä saavat.

Tulee olemaan persujenkin onni että häviävät seuraavat eduskuntavaalit.

Oppositiossa puolueet vahvistuvat - hallituksessa kutistuvat.

Oikeassa on.