Kaipaan syvempää yhteyttä Jumalaan, niin että todella voisin tunnistaa hänet edessäni. Tähän mennessä ei ole onnistunut ihan toivomallani tavalla, mutta ymmärrän Jumalan tahtovan, että aktiivisesti silti etsimme parempaa yhteyttä häneen.
Kysyisin siksi kokeneemmilta, että onko apua siitä, että odottaa rukouksessa pitkään? Voisihan tuota itsekin kokeilla, mutta kun jotenkin on niin paljon kaikkea muuta tehtävänä, etten viitsisi turhaan yrittää... Raamatun lukeminen ja vakituinen esirukous vievät jo niin paljon aikaa, ja niistä en halua turhan päiten luopua...
Jotenki oon ite vaan tottunu hiljentyyn ja odottamaan Herraa korkeintaan 10 minuutiksi. Jos ei siihen mennessä vastausta kuulu, olen tulkinnut sen niin, ettei Jumala vielä halua minun saavan asiaa kuntoon. Onko tämä väärä tulkinta? Pitäisikö jaksaa odottaa ehkä useampi tuntikin? Kun tätä tilannetta on jatkunut jo melko kauan..
Lisäksi tunnen jotenkin ihan hölmöksi vain sellaisen "olemisen". Pakkohan se on rukouksessa puhua jotain, ja jos puhuttava loppuu, niin pitää kohta nousta rukouksesta. Jos ei Jumalastakaan mitään sen kummempaa kuulu. En edes tiedä, mitä pitäisi ajatella tuossa tilanteessa. Helposti lähtevät ajatukset ihan omille raiteilleen ja hiljainen odottaminen tuntuu hyödyttömältä.
Herran odottaminen
4
188
Vastaukset
- annu42
Jumala tietää jo sen. Uskon, että hän johdattaa sinua eteenpäin. Niin kävi minun kohdallani. En itse tehnyt mitään, vaan elin sitä tavallista omasta mielestäni hyvää elämää. Jumalan silmissä se ei sitä ollut, joten hän vähitellen kasvatti minua näkemään.
Asioita vain tapahtui ympärilläni ja jouduin aivan pakosta miettimään, mikä on oikein, mikä väärin. Eteeni asetettiin lopulta aivan selvästi kaksi tietä: ne, joista Simo Korpela teki virren: "--- Lavea on tie tai kaita, kumpi niistä sinun ties? Kumpi on, sä vastaa, oi, molemmat ei olla voi. ---" (ei löytynyt virsikirjasta enää) Jouduin ottamaan kantaa tapahtuneisiin asioihin, ja lopulta aloin huomata Jumalan johdatuksen, suojeluksen tai sallimuksen, jos en ollut totellut.
Koska en tiedä, miten vanha olet, en osaa otta kantaa sinuun, mutta itse en joutanut neljän lapseni kanssa juurikaan istumaan alas ja odottelemaan. Vain silloin menin polvilleni, kun olin aivan toivoton ja neuvoton, yleensä sänkyni viereen ennen nukkumaan menoa. Silloinkin rukous oli hyvin heikkoa, kuten se on vieläkin, mutta olen ehkä hieman edistynyt.
Aamulla en aina edes muistanut, mitä olin pyytänytkään, mutta asiat vain sujuivat eteenpäin. Monen rukousvastauksen sain tietää vasta vuosien päästä. Jotkut ovat edelleen auki, ja joihinkin Jumala on vastannut aivan eri tavalla, kuin pyysin.
On hyvä, että hiljentyy ja odottaa Herran vastausta, mutta hänen vastauksensa voi olla joku ihan tavallinen oivallus, jonka koet oman pienen elämäsi keskellä. Tee niin kuin huomaat ajattelevasi, ehkä siten pääset eteenpäin. Ymmärrän hyvin ajatuksesi "hölmöydestä". Niin minustakin tuntui, mutta kun ahdistus oli liian suuri kantaa, oli helpompaa, jos sen sai edes jotenkin kertoa "jollekin", koska kuitenkin uskoin Jumalan olemassaoloon.
Uskon niin, ettei aina tapahdu mitää kovia tunnereaktioita tai ihmeitä, vaan Jumala "puhuu" siinä hiljaisessa "tuulen hyminässä", josta saattaa tulla vain hyvä ajatus mieleesi. Siunausta sinulle toivottaen odotuksesi keskellä. Rukouselämä (hiljentyminen) on herkkä laji. Rukouselämä on hyvin henkilökohtaista. Rukous elämä kehittyy elämän varrella. Lähtökohtaisesti kyse on yhteydestä ja olemisesta Kaikki Valtiaan läsnä olossa ja sen kokee pyhäksi tapahtumaksi.
Toistakymmentä vuotta sitten aloin säännöllisesti rukoilemaan etsien Herrani kasvoja. Ei ole Hän ilmestynyt fyysisesti koskaan, vaikka sitä olen usein myös elämän varrella toivonut. Hänen tapansa ilmestyä on taidollista. Hän tulee ja menee kuin tahtoo. Välillä Hänen läsnä olonsa kokee ja rukoukseni syvenee sanomattomiin huokauksiin, joita hiljaisesti vuodatan suustani. Jumalani koskettaa hiljaisesti yhtyen sisimpään ja ruokkien samanaikasesti hengellistä elämääni. Saatan viipyä tunninkin syvässä rukouksessa, rukoilessa kaikkien puolesta ja yhdyn Hänen suuruuteensa. Tämä ei ole enää pakonomaista, vaan syvää halua aina uudelleen palata Hänen syliinsä, palvelemaan ja olla palveltavana. Rakkaudesta tulee riippuvaiseksi. Jos kellään niin Jumalalla sitä on.- Smaragdi
...pistän ne korvan taakse. :)
Jotenki vaan kun on miettinyt erilaisia Herran lähestymisen muotoja ja haluis saada homman nopeesti pois alta, niin on tullu mieleen tällanen Herran lähestymisen tapa kuin pitkä rukous, jollasta verrataan Jaakobin painiin Jumalan kanssa, kun hän tappeli Jumalan kanssa yön läpeensä. Ja sit oon kuullu kertomuksia "luovuttamattomasta rukouksesta", että on rukoiltu "läpimurtoa" monta tuntia, ehkä koko yö putkeen ja kans päästy läpi. Ja oon miettiny, että pitäsköhän minunkin sitten vaan rohjeta pidempään viipyä rukouksessa.. vaikka en ymmärräkään, mitä pointtia siinä on. Miksei Herra voisi vastata nopeammin, jos on vastatakseen? Siksi on aina tuntunut, että vaikenemisellaan Herra tahtoo osoittaa että "ei vielä". Mutta ehkä ei sais ajatella noin vaan niin kuin Jaakob, "en päästä sinua ennen kuin siunaat minua". Tuntuu vaan, että ei oma kantti riitä sellaiseen taistoon Jumalan kanssa.
Kiitän silti vastauksistanne ja jatkan hyvässä toivossa eteen päin. :) Rauhaa ja hei
Saanko antaa omat ohjeeni:
1. Rukoile hengessä ja totuudessa vilpittömänä.
2. Pyydä oikeita asioita.
3. Rukousasennolla ja paikalla ei väliä, mutta sydämestä lähtevät rukoukset polvillaan ovat kyllä hyviä, vaikka ei kaikki niitä olisikaan.
4. Muista että voit luottaa siihen että Jumala kuulee Sinua, mutta vastaa omalla tavallaan ja ajallaan.
5. Usko ei ole tunne-elämyksiä, eli ei kai kannata jäädä odottelemaan mitään suuria ihmeitä määräajaksi rukouksen jälkeen.
Usko kantaa ja siunaa kyllä muutenkin.
Usko on luottamista lupauksiin, ja elämistä kuuliaisena lain mukaan ja
itsensä uhraamista kaikin puolin lähimmäisten eteen Jumalan kunniaksi.
Raamattuopetukseni antaa paljon Raamatunpaikkoja. Mene ne läpi, niin löydät paljon rukouksesta, ja lisäselvitystä edelliseen.
Jumalan siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
RUKOUS
Ihmisellä on aina ollut tarve lähestyä korkeampia voimia. Pakanauskoihinkin on tavallisesti kuulunut rukous.
On kuitenkin vain yksi Jumala joka kuulee rukoukset. (Ps 10:17, 65:3) Hän on elävä Jumala, joka on luonut viisaasti luomakunnan. (Ps 115:15, 121:2, 1 Moos 1:1, Ilm 4:11)
Pakanajumalat ovat tavallisesti puusta tai kivestä tehtyjä, jotka eivät kuule eivätkä ole olemassa kuin patsaina ihmisten tekeminä, ja mielikuvituksessa. (Apt 14:15, 2 Kor 16-18, 2 Moos 23:13)
Ainoa oikea Jumala, Luoja, on myös ilmaissut itsensä ihmiselle. Jumala on ilmaisut itsensä Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, sekä sanassaan Raamatussa. (2 Piet 1:21, Joh 3:16)
Rukous on “sielun hengitystä” joka lähtee Jumalasta. (Sak 12:10, Room 8:15, Gal 4:6) Pyhä Henki valaisee ihmisen tarpeita, ja herättää ihmisen pyytämään, kiittämään, (Fil 4:6) ylistämään tai esirukoukseen, (1 Tim 2:1) jotta ihminen ymmärtäisi oman tarpeensa ja kiitosaiheensa.
Rukous on välttämätöntä hengellisen elämän ylläpitämiseksi. (Fil 4:6, Room 9:1-2, Ef 5:20, 1:3, 1 Piet 1:3)
Jeesus kehotti anomaan rukouksessa. “Anokaa, niin teille annetaan” (Luuk 11:9, Matt 7:11) Hän kehotti pyytämään nimessään, että rukoilija olisi Jeesuksen opetuslapsi; “Jeesuksen nimessä, Aamen“ (Joh 14:14, 16:24)
Rukous esitetään Jumalalle, Ps 5:3, ja Kristukselle. (Apt 7:59) ja Kristuksen kautta (Ef 2:18, Hebr 4:16) Pyhässä Hengessä ja totuudessa, (Ef 6:18) ja uskossa (Mark 11:24) hartaasti (Matt 21:22, Jaak 1:6) lakkaamatta (Luuk 18:1, 1 Tess 5:17, Room 12:12) ja kaikessa (Fil 4:6)
Vanhurskaan rukous voi paljon (Jaak 5:16, Hebr 10:22)
Ihminen voi tunnustaa syntejään, (Dan 9:4-11) katua, (1 Kun 18:33) ja kiittää (Fil 4:6, Kol 4:2) rukouksessa.
Rukouksessa vedotaan Jumalan lupauksiin (Ps 119:49) uskollisuuteen ja vanhurskauteen (Ps 143:1) ja armoon (Hebr 4:16, Dan 9:18)
On tärkeätä että ihminen rukoilee Jumalan tahdon mukaisesti ja noudattaa käskyjä (1 Joh 3:22, 5:14) ja pysyy Hänessä. (Joh 15:7)
Jeesus kehotti rukoilemaan myös vainoojien ja vihamiesten puolesta. (Matt 5:44, Jer 29:7)
Rukous on tärkeä tehtävä kaikille seurakunnassa. (Apt 6:3-4, 1 Tim 2:1)
Vastaako Jumala aina toivomallamme tavalla?
- Ihminen helposti pyytää maallisia asioita, taloa, autoa, huvilaa, palkankorotuksia, yms? Jumala ei suosi asioita joissa ihminen tyydyttäisi maallisia halujaan. (1 Joh 2:16, Jaak 4:4)
Oikeat rukousaiheet liikkuvat asioissa miten ihminen voi olla hyödyksi lähimmäisille Jumalan kunniaksi. Ihminen voi pyytää armolahjoja Herran työhön, viisautta ja kestävyyttä Herran työssä.
Sellaiseen pyyntöön Jumala vastaa mielellään, ja ihminen voi aina luottaa siihen että Jumala kuulee vilpittömän rukouksen, vaikka ei viisaudessaan aina vastaisi niin kuin me itse tahtoisimme. (Luuk 12:30-31)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?1022196- 1041634
- 821318
- 1211283
- 1171236
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘591059Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis601034- 511007
- 36942
- 33814