Masentaako arkeen siirtyminen?

..huomispäivä se on joka kantaa, piste.

Päivät joulun jälkeen ovat menneet kuin siivillä, onneksi juhlan aika on ohitse. Vuoden vaihtumisen jälkeen on kulunut jo 8 päivää, ajattelepa, lähes kolmannes tammikuusta on takana. Helmikuu on lyhyt kuukausi, maaliskuun pakkaset kun kestämme vielä, niin sen jälkeen alkaa kevät laulaa nurkissa. Vuoden vaihtuessa on hyvä aika muuttaa totuttuja rutiineja, keksiä jotain uutta mielekästä tekemistä. Aloittaa uusi harrastus, laittaa arki uuteen kuosiin.

Googlettamalla sanoja työväenopisto, kansalaisopisto, työväen sivistysliitto voit löytää sinulle sopivaa vaihtelua tulevaan, paikkakuntasi lehdessä on varmasti viimeisen viikon aikana ollut ilmoituksia erilaisista harrastusmahdollisuuksista. www-osoite kirjasto.fi voi olla myös ideapankkina.

Monet sanovat: "Olen kotona viihtyvä, en oikein pidä sellaisesta kimppa tekemisestä, en ole ehtinyt/jaksanut mitään vuosiin..." mutta ne kuullostavat selityksiltä, koska aina voi käydä katsomassa, tutustumassa ja haistella uusia tuulia :)

Jos tunnet itsesi yksinäiseksi, voit käydä ulkoiluttamassa tai jututtamassa naapurissasi asuvaa vanhusta kerran, kaksi viikossa. Se on sydämelle hyväksi, molemmille :)

Oletko sä täysin yksin ollut nämä kaikki pyhät ja vapaapäivät? Tällöin voi kuvitella, että alkaa ahdistamaan, ellei ketään ole jakamassa, tuomassa osaltaan elämää nurkkiin. Kyllä ihminen tietysti tarvitseekin yksinoloa, mutta ainakaan mä en ole niin itseriittoinen, etten kaipaisi aika-ajoin...
Tuohon ihmissuhdeasiaan sanoisin, että osaltani elin henkisesti niin raskaan avioliiton, että vapautui äärettömät määrät energiaa ja elämäniloa pelkästään siitä, että kykenin irrottautumaan siitä liitosta. Itsen kuunteleminen on tärkeää -kaikki ei sovi kaikille. En ole koskaan koettanut mennä virran mukana.

Onnea on se, että on olemassa ihmisiä, jotka näkee, kun toinen tarvitsee tukea, ja nostavat ihan pienilläkin eleillä tarvitsevan jaloilleen. Tällöin tulee taas itselle sellainen tunne, etten taidakaan olla ihan turha...Välittäminen kantaa.

Mulla on lapsia, pieniä, nautin heistä suunnattomasti, heidän kasvustaan, matkastaan täällä. Vielä enemmän sen jälkeen, kun on läheisen menettänyt. osaa arvostaa elämää tässä ja nyt. Yhdeksi tärkeimmäksi evääksi lapsille heidän matkalleen koetan istuttaa riittävän hyvän itsetunnon, ja itsetuntemuksen. Toisten kautta eläminen vie voimia, keskitien kun löytää, löytyy onnikin...

Eiköhän se elämä kulje kun jättä toiset ulkopuo-
lelle eikä välitä niistä sen enempää. Omajuttu.

arki alkaa.Kaksi viikkoa tuli pidettyä lomaa ja nyt on mukava palata töihin.
Noiden surujen yli ei pääse kuin suremalla ne pois.Se saattaa olla aikaa vievä prosessi, mutta muuta keinoa ei ole.

Tietysti jos tuntee olonsa jatkuvasti surulliseksi, kannattaa käydä ihan lääkärissä, ettei ole kyse mistään masentuneisuudesta.Sitä on nykyajan ihmisillä niin usein.

Joskus nuo ihmissuhteetkaan ei riitä, vaan tuntee itsensä yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisi paljonkin ihmisiä.Tuokin koettua...

Mutta olen iloinen tuosta arjen antamasta rytmistä elämään....:)

Päin vastoin.
Jos satun aamulla heräämään hyvin aikaisin niin saatan kuulla töihinlähtijöiden aamuaskareiden ääniä. =kylppäriin vessan pumppauksen.
Siunattu tämä työttömän olotila.
Muija nukkuu aina tuonne puoli yhdeksään.
Sen jälkeen voikin hoidella ihmissuhdetta!

...mun elämässä kantava voima. Vaikka nautinkin vapaapäivistä tosi paljon, on ihana palata maanantaisin tai loman jälkeen arkeen. Jotenkin oon niin laiska, että ilman minkäänlaista aikataulua on vaikea saada mitään aikaiseksi ja arjen selkeä kuvio tuntuu mukavalta. Mun arjessa ei oo juurikaan mitään stressaavaa, illat kotona lasten ja elukoiden kanssa. Lapsilla ei oo sellasia harrastuksia mihin mun pitäs osallistua (tarkotuksella ja itsekkäästi).