homoseksuaalien adoptio-oikeus

varsinaiseen aiheeseen, koska se on minusta niin puisevan loppuunkaluttu ja niin samoilla urilla jankkaavaan sävyyn, tartun tähän.

Miten niin vain omia tarpeita tyydytetään? Millä tavalla lesbon tai homon lapsihaaveet ovat itsekkäämpiä kuin heteroiden??

Toivoisin, että kerrankin voitaisiin unohtaa tämä varsin itseään toistavaksi muuttunut keskustelu "luonnollisuudesta" ja lisääntymisestä (hohhoijaa)ja puhuttaisiinkin sen sijaan halusta ja tarpeesta saada lapsia, olla vanhempia. En ymmärrä miten se voisi olla kenelläkään itsekäs tarve!! Missä kohtaa ihmiskunnan tavanomaisin ja ehkä yksi yleisimmistä toiveista muuttuu itsekkääksi??? Minusta itsekkyys tässä asiassa on hyvin paljon enemmän persoonakohtaista kuin identiteettiin sidonnainen. Se liittyy huomattavasti enemmän siihen, miten lapsiin suhtaudutaan ja miten heitä kohdellaan. Tässä asiassa ykkössijalla on - se on monen monta kertaa nähty - ihmisen luonne kuin hänen sukupuolensa tai identiteettinsä.

Olen tavannut huomattavasti enemmän lapsista hyvinkin prinsessaunelmasävyyn haaveilevia heteroita eivätkä hekään kovin epäitsekkäiltä ajatuksineen vaikuta. Erityisesti nuoria, joilla ei ole harmainta aavistusta siitä mitä lapsen kanssa eläminen on. Päiväkotien ihmisiltä voitte tiedustella asiaa, jonka olen kuullut ensimmäisiä kertoja jo useita vuosia sitten - heterovanhemmat ovat liian kiireisiä töidensä, harrastustensa, muiden menojensa kanssa välittääkseen tarpeeksi jälkikasvuistaan. Omista "tärkeistä" asioista ei haluta luopua lapsen takia. Niinpä niin, siitä itsekkyydestä..

Ehkä tämä lapsiasia nyt vihdoin näyttää sen, että lesbot ja homot eivät sittenkään ole niiiiiiiiin ihmeellisiä, syntisiä ja vinksahtaneita kuin on kautta aikain väitetty vaan aivan tavallisia ihmisiä, joilla on ihan samat haaveet kuin muillakin. Sekö tässä nyt sitten kaihertaakin? Ettei enää voidakaan mystifioida ja panetella entiseen tapaan, kun pirulaiset elävät ja kasvattavat lapsensakin ihan niinkuin kaikki muutkin. Oisko aika katsoa asiaa välillä näinkin päin?

LaikaQ kirjoitti:

varsinaiseen aiheeseen, koska se on minusta niin puisevan loppuunkaluttu ja niin samoilla urilla jankkaavaan sävyyn, tartun tähän.

Miten niin vain omia tarpeita tyydytetään? Millä tavalla lesbon tai homon lapsihaaveet ovat itsekkäämpiä kuin heteroiden??

Toivoisin, että kerrankin voitaisiin unohtaa tämä varsin itseään toistavaksi muuttunut keskustelu "luonnollisuudesta" ja lisääntymisestä (hohhoijaa)ja puhuttaisiinkin sen sijaan halusta ja tarpeesta saada lapsia, olla vanhempia. En ymmärrä miten se voisi olla kenelläkään itsekäs tarve!! Missä kohtaa ihmiskunnan tavanomaisin ja ehkä yksi yleisimmistä toiveista muuttuu itsekkääksi??? Minusta itsekkyys tässä asiassa on hyvin paljon enemmän persoonakohtaista kuin identiteettiin sidonnainen. Se liittyy huomattavasti enemmän siihen, miten lapsiin suhtaudutaan ja miten heitä kohdellaan. Tässä asiassa ykkössijalla on - se on monen monta kertaa nähty - ihmisen luonne kuin hänen sukupuolensa tai identiteettinsä.

Olen tavannut huomattavasti enemmän lapsista hyvinkin prinsessaunelmasävyyn haaveilevia heteroita eivätkä hekään kovin epäitsekkäiltä ajatuksineen vaikuta. Erityisesti nuoria, joilla ei ole harmainta aavistusta siitä mitä lapsen kanssa eläminen on. Päiväkotien ihmisiltä voitte tiedustella asiaa, jonka olen kuullut ensimmäisiä kertoja jo useita vuosia sitten - heterovanhemmat ovat liian kiireisiä töidensä, harrastustensa, muiden menojensa kanssa välittääkseen tarpeeksi jälkikasvuistaan. Omista "tärkeistä" asioista ei haluta luopua lapsen takia. Niinpä niin, siitä itsekkyydestä..

Ehkä tämä lapsiasia nyt vihdoin näyttää sen, että lesbot ja homot eivät sittenkään ole niiiiiiiiin ihmeellisiä, syntisiä ja vinksahtaneita kuin on kautta aikain väitetty vaan aivan tavallisia ihmisiä, joilla on ihan samat haaveet kuin muillakin. Sekö tässä nyt sitten kaihertaakin? Ettei enää voidakaan mystifioida ja panetella entiseen tapaan, kun pirulaiset elävät ja kasvattavat lapsensakin ihan niinkuin kaikki muutkin. Oisko aika katsoa asiaa välillä näinkin päin?

Lue lisää

Ja mitä erityisesti adoptioon tulee, niin siinähän tarjotaan rakastava koti hylätylle tai orvolle lapselle. Mikä on paras vaihtoehto: katu, laitos, koti?

Ihmetyttää aboptiovanhempien kotimaiden (mm. Suomen) sekä lapsia luovuttavien maiden tympeä suhtautuminen homoseksuaalisiin kasvattajiin. Jos ja kun vanhempi/vanhemmat todetaan kunnollisiksi, kykeneviksi ja halukkaiksi kasvattajiksi, ja tilannetta vielä seurataan viranomaisten toimesta, niin sen pitäisi olla riittävää. Mutta ei, mieluummin lapset saavat jäädä heitteille tai karata kaduille tai laitostua alakuloonsa, jopa kitua sairauksissaan, kuin että heille alennuttaisiin antamaan kodin lämpö ja turva homoseksuaalisen vanhemman luona.

Homoseksuaalisuus on eri asia kuin pedofilia. Ikäänkuin lainsäätäjät ja viranomaiset sotkisivat nämä käsitteet keskenään. Minusta tuntuu, että kuuluisa "pihtiputaan mummokin" olisi käytännössä paljon järkevämpi.

LaikaQ kirjoitti:

varsinaiseen aiheeseen, koska se on minusta niin puisevan loppuunkaluttu ja niin samoilla urilla jankkaavaan sävyyn, tartun tähän.

Miten niin vain omia tarpeita tyydytetään? Millä tavalla lesbon tai homon lapsihaaveet ovat itsekkäämpiä kuin heteroiden??

Toivoisin, että kerrankin voitaisiin unohtaa tämä varsin itseään toistavaksi muuttunut keskustelu "luonnollisuudesta" ja lisääntymisestä (hohhoijaa)ja puhuttaisiinkin sen sijaan halusta ja tarpeesta saada lapsia, olla vanhempia. En ymmärrä miten se voisi olla kenelläkään itsekäs tarve!! Missä kohtaa ihmiskunnan tavanomaisin ja ehkä yksi yleisimmistä toiveista muuttuu itsekkääksi??? Minusta itsekkyys tässä asiassa on hyvin paljon enemmän persoonakohtaista kuin identiteettiin sidonnainen. Se liittyy huomattavasti enemmän siihen, miten lapsiin suhtaudutaan ja miten heitä kohdellaan. Tässä asiassa ykkössijalla on - se on monen monta kertaa nähty - ihmisen luonne kuin hänen sukupuolensa tai identiteettinsä.

Olen tavannut huomattavasti enemmän lapsista hyvinkin prinsessaunelmasävyyn haaveilevia heteroita eivätkä hekään kovin epäitsekkäiltä ajatuksineen vaikuta. Erityisesti nuoria, joilla ei ole harmainta aavistusta siitä mitä lapsen kanssa eläminen on. Päiväkotien ihmisiltä voitte tiedustella asiaa, jonka olen kuullut ensimmäisiä kertoja jo useita vuosia sitten - heterovanhemmat ovat liian kiireisiä töidensä, harrastustensa, muiden menojensa kanssa välittääkseen tarpeeksi jälkikasvuistaan. Omista "tärkeistä" asioista ei haluta luopua lapsen takia. Niinpä niin, siitä itsekkyydestä..

Ehkä tämä lapsiasia nyt vihdoin näyttää sen, että lesbot ja homot eivät sittenkään ole niiiiiiiiin ihmeellisiä, syntisiä ja vinksahtaneita kuin on kautta aikain väitetty vaan aivan tavallisia ihmisiä, joilla on ihan samat haaveet kuin muillakin. Sekö tässä nyt sitten kaihertaakin? Ettei enää voidakaan mystifioida ja panetella entiseen tapaan, kun pirulaiset elävät ja kasvattavat lapsensakin ihan niinkuin kaikki muutkin. Oisko aika katsoa asiaa välillä näinkin päin?

Lue lisää

Erittäin hyvin kirjoitettu! Ei tuohon kirjoitukseesi ole mitään lisättävää.

Tinni-tunni

tuossa kommentissa on kyllä aika paljon asiaa, josta olen samaa mieltä!
Juuri tuo oikeus saada lapsia: ei sellaista oikeutta ole olemassa. Lapsia saadaan lahjana!

Pir kirjoitti:

Ja mitä erityisesti adoptioon tulee, niin siinähän tarjotaan rakastava koti hylätylle tai orvolle lapselle. Mikä on paras vaihtoehto: katu, laitos, koti?

Ihmetyttää aboptiovanhempien kotimaiden (mm. Suomen) sekä lapsia luovuttavien maiden tympeä suhtautuminen homoseksuaalisiin kasvattajiin. Jos ja kun vanhempi/vanhemmat todetaan kunnollisiksi, kykeneviksi ja halukkaiksi kasvattajiksi, ja tilannetta vielä seurataan viranomaisten toimesta, niin sen pitäisi olla riittävää. Mutta ei, mieluummin lapset saavat jäädä heitteille tai karata kaduille tai laitostua alakuloonsa, jopa kitua sairauksissaan, kuin että heille alennuttaisiin antamaan kodin lämpö ja turva homoseksuaalisen vanhemman luona.

Homoseksuaalisuus on eri asia kuin pedofilia. Ikäänkuin lainsäätäjät ja viranomaiset sotkisivat nämä käsitteet keskenään. Minusta tuntuu, että kuuluisa "pihtiputaan mummokin" olisi käytännössä paljon järkevämpi.

Lue lisää

Mieshomoilla pedofilia on 6 - 20 kertaa yleisempää kuin heteroilla.
Katso tarkemmin:

http://katsaus.mail15.com

Täytyy adoptioista ja hedelmöityshoidoista puhuttaessa tehdä aina selvä ero mies ja naisparein välillä.

Uudet tutkimukset kirjoitti:

Mieshomoilla pedofilia on 6 - 20 kertaa yleisempää kuin heteroilla.
Katso tarkemmin:

http://katsaus.mail15.com

Täytyy adoptioista ja hedelmöityshoidoista puhuttaessa tehdä aina selvä ero mies ja naisparein välillä.

Lue lisää

Vanhemmuuden edellytykset täytyy tietenkin täyttää, mm. pedofiilit on ehdottomasti karsittava pois lasten yhteydestä kaiken kaikkiaankin. Pedofiilejä on myös heteroissa. Samat kriteerit hetero- ja homovanhemmille, se olisi oikeudenmukaista. Tarkka seula on tarpeen, mutta sen seulan pitää olla sellainen, että lasten etu on pääasia. Sama asiallinen ja huolellinen ennakkotutkimus ja jälkiseuranta kaikille adoptio- ja sijaisvanhemmille, ei niin, että homoseksuaalisuus estää vanhemmuuden kokonaan.

Miesten on yleensä naisia vaikeampi vakuuttaa viranomaisia paremmuudestaan vanhempina, ovatpa he sitten biologisia vanhempia tai eivät. Käytännössä syyt ovat olleet jokseenkin ymmärrettäviä: jos äiti on ollut lasten pääasiallinen hoitaja koko ajan, ruokkinut, hoitanut sairaana, leikittänyt jne, kumman huostaan lapset tulisi luovuttaa? Ratkaisevaa ei pitäisi olla varallisuuden tai vanhempien omistushalun, vaan lasten oman tahdon ja heidän tosiasiallisen etunsa.