Murteet

loukkaavaa, päinvastoin, onhan lisätieto aina hyväksi. Tämä asia, eli EK:n juuret, eivät millään tavalla tulleet esiin haastattelussa, joten luulin häntä kokonaan savolaiseksi. Tunnen hänet kyllä pitkältä ajalta näistä kirjoistansa. Mutta: kiitokseni, tämäkin tieto oli aivan tarpeellinen!

juttelua kuuntelin minäkin touhutessani keittiöpuuhissani.
Olen tavannut hänet henkilökohtaisesti kerran Kuopiossa. Hän oli silloin vielä terve, liikuntakykyinen ja erittäin miellyttävä ihminen.
Miellyttävä hän on edelleenkin.
Pentti Karjalainen, Elinan kapellimestarimies oli sanonut, että Elinan täytyi saada kertoa asioita, puhua ja kirjoittaa. Taiteilija ymmärsi toista taiteilijaa.
Kulttuuriperheen pikkuisen boheemi elämäntapa ihastutti ihmisiä, kaikkia, jotka vierailivat heidän kodissaan.
Elina Karjalaisella on todellakin karjalaiset juuret. Hänen isänsä oli viipurilainen tuomari ja Elina isän tyttö, jonka verbaalinen lahjakkuus havaittiin jo varhaislapsuudessa.
Isoäidin sanoin: "Tykkään Elina Karjalaisesta."

merimona1 kirjoitti:

juttelua kuuntelin minäkin touhutessani keittiöpuuhissani.
Olen tavannut hänet henkilökohtaisesti kerran Kuopiossa. Hän oli silloin vielä terve, liikuntakykyinen ja erittäin miellyttävä ihminen.
Miellyttävä hän on edelleenkin.
Pentti Karjalainen, Elinan kapellimestarimies oli sanonut, että Elinan täytyi saada kertoa asioita, puhua ja kirjoittaa. Taiteilija ymmärsi toista taiteilijaa.
Kulttuuriperheen pikkuisen boheemi elämäntapa ihastutti ihmisiä, kaikkia, jotka vierailivat heidän kodissaan.
Elina Karjalaisella on todellakin karjalaiset juuret. Hänen isänsä oli viipurilainen tuomari ja Elina isän tyttö, jonka verbaalinen lahjakkuus havaittiin jo varhaislapsuudessa.
Isoäidin sanoin: "Tykkään Elina Karjalaisesta."

Lue lisää

saman ohjelman kuin minäkin!

Yleensäkin pidän ihmisten elämäkerroista ja tuollaisista rehellisistä, vilpittömistä mielipiteistä, mitä Elina esitti päivällä.

Enemmän vain tällaisia.

Kuuntelikohan kukaan muu?

satu kirjoitti:

saman ohjelman kuin minäkin!

Yleensäkin pidän ihmisten elämäkerroista ja tuollaisista rehellisistä, vilpittömistä mielipiteistä, mitä Elina esitti päivällä.

Enemmän vain tällaisia.

Kuuntelikohan kukaan muu?

Lue lisää

sillä olin välillä poissa autosta jonkin aikaa.

Olipa mukava lukea pitkästä aikaa juttuja, joissa murteella kirjoittamista ja puhumista arvostetaan.
Turun Norssissa meille auskultanteille painotettiin yleiskielen puhumisen tärkeyttä ettemme vaikuttaisi rahvaanomaisilta mennessämme työhön kouluihin.Tämä tapahtui 1970-luvun puolivälissä.
Sanonpa vain että HUHHUH! Minkähänlaiseen identiteettikriisiin olisin joutunut, jos olisin yrittänyt väkisin irrottautua omasta rakkaasta suonenjokelaismurteestani? Ei tullut mieleeni edes yrittääkään! Olin silloin ylpeä omasta murteestani ja olen vieläkin.Opiskeluaikanani en muista kertaakaan kokeneeni minkäänlaista vähättelyä tai pilkkaa puhumiseni takia. Taisipa olla niin, että suorastaan odottivat minun puhuvan.
Työyhteisön ihmiset olivat ympäri Suomea. Kukin puhui kielellään, murteellaan, ketään ei väheksytty. Päinvastoin - oli mielenkiintoista tutustua uusiin murteisiin.
Nyt olen työni tehnyt, tai jo 10 vuotta sitten jäänyt pois työelämästä. Minulla on kuitenkin ilo olla sillä tavalla työelämässä mukana, että saan käydä pitämässä luentoja ammattiopistolla ja -korkeakoululla tuleville hoitoalan työntekijöille. Kerron opiskelijoille rankoistakin elämänkokemuksistani - ja kokonaan omalla murteellani. Palautteissa lukee usein, että puhuthan aina omaa murrettasi, se kuuluu persoonaasi. Parin viikon kuluttua on seuraava tilaisuus, odotan sitä jo innolla.
Voi mikä rikkaus murteemme ovatkaan meille! Niitä ei voi ostaa, lyhentää, piilottaa, panna alennusmyyntiin tai viedä kaatopaikalle. Voi säilyttää ja siinä asiassa voisimmekin tehdä paljon, nyt kun isiä, äitejä, mummoja ja pappoja, setiä ja tätejä on vielä elossa.
Olen nauhoittanut Äitini puhetta kaksi kasetillista. Niillä hän kertoi lapsuudestaan, koulunkäynnistään ja nuoruusvuosistaan sodan melskeissä. Äiti oli syntynyt 1923, joten sota oli koko hänen parhaan nuoruutensa seuralainen. Niin on ollut monen Teidän lukijankin äidin ja isän osa.
Lopettelen tähän, toivon saavani kommentteja tähän kirjoitukseeni.
Nyt alkaa vaalijännääminen, selviääkö asia yhdellä äänestyksellä. Natosta tuntuvat inttävän koko ajan, eikä tainnut vieläkään seljetä, mikä siinä asiassa niin kiihdyttää mieliä.
Tarja Halonen oli vaalijuhlassamme. Pääsin kättelemään häntä ja rohkenin kysyä, että onko hänen puolisollaan sisaria. On, hän vastasi, kaksi oikein mukavaa sisarta. Kyllä minua helpotti: sanoin Hänelle, että nyt ei olekaan mitään hätää, kun NATO-suhteet ovat kunnossa! TH naurahti, että niinpä ovatkin!

Hili(ma)kka kirjoitti:

Olipa mukava lukea pitkästä aikaa juttuja, joissa murteella kirjoittamista ja puhumista arvostetaan.
Turun Norssissa meille auskultanteille painotettiin yleiskielen puhumisen tärkeyttä ettemme vaikuttaisi rahvaanomaisilta mennessämme työhön kouluihin.Tämä tapahtui 1970-luvun puolivälissä.
Sanonpa vain että HUHHUH! Minkähänlaiseen identiteettikriisiin olisin joutunut, jos olisin yrittänyt väkisin irrottautua omasta rakkaasta suonenjokelaismurteestani? Ei tullut mieleeni edes yrittääkään! Olin silloin ylpeä omasta murteestani ja olen vieläkin.Opiskeluaikanani en muista kertaakaan kokeneeni minkäänlaista vähättelyä tai pilkkaa puhumiseni takia. Taisipa olla niin, että suorastaan odottivat minun puhuvan.
Työyhteisön ihmiset olivat ympäri Suomea. Kukin puhui kielellään, murteellaan, ketään ei väheksytty. Päinvastoin - oli mielenkiintoista tutustua uusiin murteisiin.
Nyt olen työni tehnyt, tai jo 10 vuotta sitten jäänyt pois työelämästä. Minulla on kuitenkin ilo olla sillä tavalla työelämässä mukana, että saan käydä pitämässä luentoja ammattiopistolla ja -korkeakoululla tuleville hoitoalan työntekijöille. Kerron opiskelijoille rankoistakin elämänkokemuksistani - ja kokonaan omalla murteellani. Palautteissa lukee usein, että puhuthan aina omaa murrettasi, se kuuluu persoonaasi. Parin viikon kuluttua on seuraava tilaisuus, odotan sitä jo innolla.
Voi mikä rikkaus murteemme ovatkaan meille! Niitä ei voi ostaa, lyhentää, piilottaa, panna alennusmyyntiin tai viedä kaatopaikalle. Voi säilyttää ja siinä asiassa voisimmekin tehdä paljon, nyt kun isiä, äitejä, mummoja ja pappoja, setiä ja tätejä on vielä elossa.
Olen nauhoittanut Äitini puhetta kaksi kasetillista. Niillä hän kertoi lapsuudestaan, koulunkäynnistään ja nuoruusvuosistaan sodan melskeissä. Äiti oli syntynyt 1923, joten sota oli koko hänen parhaan nuoruutensa seuralainen. Niin on ollut monen Teidän lukijankin äidin ja isän osa.
Lopettelen tähän, toivon saavani kommentteja tähän kirjoitukseeni.
Nyt alkaa vaalijännääminen, selviääkö asia yhdellä äänestyksellä. Natosta tuntuvat inttävän koko ajan, eikä tainnut vieläkään seljetä, mikä siinä asiassa niin kiihdyttää mieliä.
Tarja Halonen oli vaalijuhlassamme. Pääsin kättelemään häntä ja rohkenin kysyä, että onko hänen puolisollaan sisaria. On, hän vastasi, kaksi oikein mukavaa sisarta. Kyllä minua helpotti: sanoin Hänelle, että nyt ei olekaan mitään hätää, kun NATO-suhteet ovat kunnossa! TH naurahti, että niinpä ovatkin!

Lue lisää

mutta kirjoituksessasi kuljet voittoisasti läpi opiskelusi ja työelämäsi, koulukiusaamista et kokenut, et myöskään työpaikkakiusaamista.

Kuitenkin nuo asiat ovat olleet monen jokapäiväistä painajaista, työpaikallani oli esim. laaja klikki, jtka yhdessä tupakalla käyden kiinteyttivät oman klikkinsä ja 'söivät' pois yksittäisiä henkilöitä, sanoen suoraankin heille jossain tilaisuudessa, että olette syntyneet väärällä puolella Suomea. Näissä ei ollut pohjalaisia, hämäläisiä eikä savolaisia.

Se voi olla todella vaikeata, sillä raskaan työn lisäksi on todella r a n k k a a kestää epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa suuren joukon taholta. Sitä ei unohda, vaikka anteeksi antaakin.

Kieli, murre voi olla klikille yhdistävä tekijä. Se voi myös erottaa muut yhteydestä.

Niin paljon kuin murteista pidänkin, näen myös niiden huonotkin puolet. Murteet eivät saisi olla itsensä kehumista, vaan pitäisi ottaa huomioon muidenkin tunteet.

Tarja Halosesta pidän myöskin, hän on reilu suomalainen nainen. Ja 'nato' on todella miehen sisar, näin pienillä kirjaimilla, NATO on sitten tuo P.Atl.sotilasliitto.

varmasti hauskin murre!

Olin kesäyliopistossa Kuopiossa kauan sitten,
ja muistan pikkupojan, joka sanoi: "Mun koskoo
peähän!"

Äidilleen sanoi, mutta silloin ajattelin, että tuo intonaatio, tapa lausua, puheen nuotti, on ehkä se määräävin piirre savon murteessa.

Se ei kuulu kirjoitetussa tekstissä, mutta sen voi (jos osaa) kuvitella siihen.

savon murre kirjoitti:

varmasti hauskin murre!

Olin kesäyliopistossa Kuopiossa kauan sitten,
ja muistan pikkupojan, joka sanoi: "Mun koskoo
peähän!"

Äidilleen sanoi, mutta silloin ajattelin, että tuo intonaatio, tapa lausua, puheen nuotti, on ehkä se määräävin piirre savon murteessa.

Se ei kuulu kirjoitetussa tekstissä, mutta sen voi (jos osaa) kuvitella siihen.

Lue lisää

Meillä täällä lännessä vaalea ohra-kauraleipä on nimeltään kakko. Kun olen matkalla, ostan usein tuliaiksiksi itselleni sen paikkakunnan leipää, jossa olen käynyt.

Kun menin Kuopioon käymään, ystäväni varoitteli minua, että älä vaan mene kaupasta pyytämään "kakkoo".

Mitähän olisin saanut?

saara.dma kirjoitti:

Meillä täällä lännessä vaalea ohra-kauraleipä on nimeltään kakko. Kun olen matkalla, ostan usein tuliaiksiksi itselleni sen paikkakunnan leipää, jossa olen käynyt.

Kun menin Kuopioon käymään, ystäväni varoitteli minua, että älä vaan mene kaupasta pyytämään "kakkoo".

Mitähän olisin saanut?

Lue lisää

saatettu kysyä, että "paskooko tarkotat?"
Tuossa ylempänä oli mainittu intonatiosta, mikä on Savon murteessa erittäin oleellinen kiinnostavuude syy, tai aihe, samoin luultavasti esm Turunkin murteessa - ehkä kaikissa muissakin.

savon murre kirjoitti:

varmasti hauskin murre!

Olin kesäyliopistossa Kuopiossa kauan sitten,
ja muistan pikkupojan, joka sanoi: "Mun koskoo
peähän!"

Äidilleen sanoi, mutta silloin ajattelin, että tuo intonaatio, tapa lausua, puheen nuotti, on ehkä se määräävin piirre savon murteessa.

Se ei kuulu kirjoitetussa tekstissä, mutta sen voi (jos osaa) kuvitella siihen.

Lue lisää

Muutin 45 vuotta sitten pois Varkaudesta Turun seudulle. Työni vuoksi en voinut puhua sitä murretta, johon lapsena olin oppinut. Kuinkas ollakaan, vieläkin puheessani on kuulemma häivähdys savolaista intonaatiota, vaikka yrittäisin puhua kirjakieltä. Savossa, vaikka yrittäisin savoa, väittävät ulkosuomalaisummikoksi!

vaarivaari kirjoitti:

Muutin 45 vuotta sitten pois Varkaudesta Turun seudulle. Työni vuoksi en voinut puhua sitä murretta, johon lapsena olin oppinut. Kuinkas ollakaan, vieläkin puheessani on kuulemma häivähdys savolaista intonaatiota, vaikka yrittäisin puhua kirjakieltä. Savossa, vaikka yrittäisin savoa, väittävät ulkosuomalaisummikoksi!

Lue lisää

Väliinputoamme helposti! Pikkulikkana kaupunkiin kouluun mennessäni (sodan jälkeen) puhuin eteläpohjalaista ja huomasin koulukavereitten reaktioista, että kaikki ei ollut ihan kohdallaan kieleni suhteen.

Kaupunki oli kaksikielinen, ruotsia puhuttiin monissa kaupoissa (Varuboden) ja ruotsinkieliseen tervehdykseen osasin vastata, mutta sitten: "Får jag en Pax?" kysymykseeni sainkin suomenkielisen vastauksen. Kadulle mennessäni availin Pax-askiani ja mietin. Kysyin tyttökaveriltani: "Mistä ne tietää?" Mutta ei osannut vastata hänkään.

Lomalla kotipuolessani taas ystäväni kyselivät: "Mihinä sää oot tuollaasen sanan oppinu?"

Sitten vähitellen yleiskieleksi vaihtui puheenparteni, viimeistään opiskelu- ja työelämän aikana, murteet ovat vöngelskaa ja engelskaa mun suussani, en ota niistä minkäänlaisia paineita, nautin kuunnella, puhun, minkä muistan ja pystyn.

Raumlaisil on iha oma giäl. Voi sitä tetty muttekski sanno, sanos turkulainen.

(voiko noin sanoa?)

täällä!!! Jos osaat sitä.

Katleija kirjoitti:

Raumlaisil on iha oma giäl. Voi sitä tetty muttekski sanno, sanos turkulainen.

praakka ny rauma gialt,syrames vihlas ni sukkelast ku kuulu isan kielt,et sunkka vial lopet?

*kuulevani* kirjoitti:

(voiko noin sanoa?)

täällä!!! Jos osaat sitä.

Ensinnäkään en ole ihan Raumalta. Murteet ovat muuttuvaisia kieliä, niin että muutama kymmenen kilometriä jo muuttaa siitä jotain. Eräs runoilija, joka viime aikoina on ollut tapetilla, kirjoittaa LAITILAn murteella, ja siitä ei ole pitkä matka Raumalle eikä Turkuun. Kuitenkin Turussa on ihan oma murteensa, ja tosiaan, Raumall o oma giäl eik mikkä murre.

Minä olen sieltä päin, ja lähtenyt yli 50 v. sitten pois. Kuitenkin, kun sinne menen ja kuulen aitoja paikkakuntalaisia, niin eikös vaan oma kielikin jo taas taivu vanhaan tapaan ja puheeseen tulee nuotti.

mirjamarja kirjoitti:

Ensinnäkään en ole ihan Raumalta. Murteet ovat muuttuvaisia kieliä, niin että muutama kymmenen kilometriä jo muuttaa siitä jotain. Eräs runoilija, joka viime aikoina on ollut tapetilla, kirjoittaa LAITILAn murteella, ja siitä ei ole pitkä matka Raumalle eikä Turkuun. Kuitenkin Turussa on ihan oma murteensa, ja tosiaan, Raumall o oma giäl eik mikkä murre.

Minä olen sieltä päin, ja lähtenyt yli 50 v. sitten pois. Kuitenkin, kun sinne menen ja kuulen aitoja paikkakuntalaisia, niin eikös vaan oma kielikin jo taas taivu vanhaan tapaan ja puheeseen tulee nuotti.

Lue lisää

runoilijan puhumana! - Kyllähän se niin on, että puhuttuna ja kuultuna murre on parhaimmillaan.

Mutta jo murre on ollut isän ja äidinkielenä, niin silloin osaa sen 'kuulla' kirjoitettunakin.

Vaikka joku sanoo;taas tuo muori myötäilee.
Me muutettiin 60-luvun alussa pois Kuopiosta.

Asuttiin Järvenpäässä,lapsilla vaihtui murre ensimäisenä kesänä.
Menimme vuoden päästä käymään Savonlinnassa
siellä torilla kulkiesssamme tyttäreni 5v hihitteli.
Ksyin mikä on noin hauskaa hän vastasi;kuuntele äiti kun noi sedät puhuu.

Lapsilla se kieli ja murteet varmasti vaihtuukin nopeaan.

muori67 kirjoitti:

Vaikka joku sanoo;taas tuo muori myötäilee.
Me muutettiin 60-luvun alussa pois Kuopiosta.

Asuttiin Järvenpäässä,lapsilla vaihtui murre ensimäisenä kesänä.
Menimme vuoden päästä käymään Savonlinnassa
siellä torilla kulkiesssamme tyttäreni 5v hihitteli.
Ksyin mikä on noin hauskaa hän vastasi;kuuntele äiti kun noi sedät puhuu.

Lapsilla se kieli ja murteet varmasti vaihtuukin nopeaan.

Lue lisää

Olen savolainen ,mutta en osaa kirjoittaa Savoksi vaikka kirjoittelen paljon.
Töissä jouduin käyttämään kirjakielen ja Savon sekoitusta ,yleiskieltä. Opetuksessa pelkkää kirjakieltä.
Tuolla murreketjussa on jokunen joka osaa oikeata Savoa. Joskus on yliliioittelua "viäntämisessäkin".
Kun kuuntelen esim .videolta Savon murretta se kuulostaa aika kauhealta,mutta niin kotosalta se luonnossa tuntuu.
Itse en ole koskaan salannut murrepainotteista puhettani ,enkä yritä puhua enempää kirjakieltä kuin on pakko. Kyllähän se sieltä vieraan korvaan kuitenkin kuuluu.
Välillä on silti hauska lukea murrejutujakin ,vaikka on vieraita murteita. Kirjoitetaan kuitenkin enimmäkseen kirjakielellä ?

MUMMELI1 kirjoitti:

Olen savolainen ,mutta en osaa kirjoittaa Savoksi vaikka kirjoittelen paljon.
Töissä jouduin käyttämään kirjakielen ja Savon sekoitusta ,yleiskieltä. Opetuksessa pelkkää kirjakieltä.
Tuolla murreketjussa on jokunen joka osaa oikeata Savoa. Joskus on yliliioittelua "viäntämisessäkin".
Kun kuuntelen esim .videolta Savon murretta se kuulostaa aika kauhealta,mutta niin kotosalta se luonnossa tuntuu.
Itse en ole koskaan salannut murrepainotteista puhettani ,enkä yritä puhua enempää kirjakieltä kuin on pakko. Kyllähän se sieltä vieraan korvaan kuitenkin kuuluu.
Välillä on silti hauska lukea murrejutujakin ,vaikka on vieraita murteita. Kirjoitetaan kuitenkin enimmäkseen kirjakielellä ?

Lue lisää

oli aivan pakollinen.

Kun vielä miehen vanhemmatkin sitä puhuivat, niin se murre tuli esiin vain kun äiti soitti, joskus harvoin isäkin tai muut sukulaiset sieltä eteläiseltä Pohjanmaalta.

Niinpä viisivuotias tyttäreni ja seitsenvuotias veljensä ihmettelivät, kun puhuin äitini kanssa, että miksi sinä joskus puhut eri kieltä puhelimessa, ja vielä niiin pitkään, että olen ehtinyt virkata ketjusilmukkaa vaikka olohuoneesta makuuhuoneeseen asti?

KIRJAkieli kirjoitti:

oli aivan pakollinen.

Kun vielä miehen vanhemmatkin sitä puhuivat, niin se murre tuli esiin vain kun äiti soitti, joskus harvoin isäkin tai muut sukulaiset sieltä eteläiseltä Pohjanmaalta.

Niinpä viisivuotias tyttäreni ja seitsenvuotias veljensä ihmettelivät, kun puhuin äitini kanssa, että miksi sinä joskus puhut eri kieltä puhelimessa, ja vielä niiin pitkään, että olen ehtinyt virkata ketjusilmukkaa vaikka olohuoneesta makuuhuoneeseen asti?

Lue lisää

on aivan pakotettu
puhumaan puhdasta äidinkieltä.

Silti saattaa jollakulla olla esimerkiksi vokaali ä epäpuhdas, a:han päin kallistunut.

esimerkiksi kirjoitti:

on aivan pakotettu
puhumaan puhdasta äidinkieltä.

Silti saattaa jollakulla olla esimerkiksi vokaali ä epäpuhdas, a:han päin kallistunut.

Tuosta tuli mieleeni ent. yhdistetyn hiihtäjämme Samppa Lajunen, jolla tuo ä kallistui a:n puoleen selvästi. Kuuluuko tuo jonkin seudun murteeseen. Se vivahde helposti siirtyy sitten yleiskieltä puhuttaessa.

Katleija kirjoitti:

Tuosta tuli mieleeni ent. yhdistetyn hiihtäjämme Samppa Lajunen, jolla tuo ä kallistui a:n puoleen selvästi. Kuuluuko tuo jonkin seudun murteeseen. Se vivahde helposti siirtyy sitten yleiskieltä puhuttaessa.

Lue lisää

muuttuminen miltei a:ksi.

Mutta jos ei ole tottunut murteisiin luettuna, ei kyllä jaksa seurata murreketjulaisia. Itse olen seurannut vain tavallisinta, eli "Tambereen flikkaa". Tuon b:n laitan tuohon siksi, että jotkut manselaiset TV:ssä lausuvat kaupungin nimen noin.