Tapaisit täällä netissä ihanan naisen. Hän olisi kaikkea sitä, mitä naiselta haluat ja tunteet roihuaisivat välillänne, mutta... Välimatka olisi pitkä ja nainen ei (todella painavista syistä) pystyisi jättämään kotipaikkakuntaansa (esim. oma yritys).
Olisitko valmis jättämään nykyisen työsi, elinympäristösi ym. ja muuttamaan naisen vuoksi toiselle paikkakunnalle?
Muuttaisitko naisen perässä?
Jos jos jos..
111
30800
Vastaukset
- en.....
en.miksi? koska kaikki suhteet kaatuu perselleen ennemmin tai myöhemmin.heti kun se kuuluisa arki astuu peliin.
se on tätä nykyaikaa...- Piitu
Kyllä muuttaisin... siis miehen perässä.
Jos tunteet on aidot mikäs siinä. Jos ero tulee voi taas palata sinne mistä lähtikin ja tai lähtee taas johonkin muualle ;) KERRAN TÄÄLLÄ ELETÄÄN ja jos koskaan ei ota riskejä niin vanhana saa niitä katua! Mikään ei ole niin ihanaa kun rakastuminen vaikka se sitten olisikin vain pikaromanssi. - nuori rouva
Samaa mieltä olen kanssasi.Arki tulee vastaa jokaisessa suhteessa...
- kysyttiin
nuori rouva kirjoitti:
Samaa mieltä olen kanssasi.Arki tulee vastaa jokaisessa suhteessa...
muuttaisitko naisen perässä.Ei miehen perässä!.
- oli valmis!
On miehiä jotka tekevät sen; oma mieheni muutti perässäni vuosia sitten 500 km:n päästä...
- heidi_tuulia
Minun nykyinen mieheni muutti luokseni,tapasimme täällä chatissa.Ollaan oltu neljä vuotta yhdessä,joista kolme aviossa.Menee tosi hyvin.
Välimatkaa oli 170km.
- Wehnis
Puoli vuotta yhdessä ja mies pakkasi kampsunsa ja muutti (ennen matkaa 200 km). Yksinään hänen oli helpompi muuttaa, kun töitäkin tarjottiin välittömästi.
- J....
jättämään nämä kuviot täällä, vaikka onkin hyvä työ ym. Hyvän ihmissuhteen vuoksi tekisin vaikka mitä sen eteen.
- ehdottomasti
en,mitä helvetin luuseriporukkaa täällä oikein vierailee,minähän en minkään koppelon perässä muuttaisi,jos häntä ei kiinnostaisi muuttaa minu luokseni niin menkööt,onhan noita,jessus
- werty
ehdottomasti kirjoitti:
en,mitä helvetin luuseriporukkaa täällä oikein vierailee,minähän en minkään koppelon perässä muuttaisi,jos häntä ei kiinnostaisi muuttaa minu luokseni niin menkööt,onhan noita,jessus
Taijat olla junailijoita.Veturilla vaan....
- jokea
jos yhtä vastausta haet niin en todellakaan. Nainen saisi painavine syineen pysyä siellä missä on.
Mutta tällä tarkoitan sitä, että jos muutenkin olisin ympäristönmuutoksen tarpeessa, voisi nainen olla viimeinen silaus päätökselle.- Vaki työ ja asunto.
Mulle opetti iäkäs henkilö aikoinaan, että vuokralaisten ja naisen tai miehen perässä ei kannata juosta niitä tulee aina uusia. On muuten pitänyt paikkasa.
- LLL
Olen itsekin juuri samalla asialla ja olen valmis muuttamaan. Siitäkin huolimatta, että se kuuluisa arki astuu kuvioihin, kuten eräs vastaaja edellä mainitsi.
Se on ihmisen omaa heikkoutta, jos ei arkea ja vastoinkäymisiä kestä. Itse olen nähnyt elämää paljon eikä juurikaan mikään enää pysty järkyttämään minua niin paljon, että tämän kultani jättäisin. Koska tiedän, että ruoho ei varmasti ole vihreämpää aidan takana.- Piitu
Onko kenenkään elmä ikuitusta rakastumisen tunnetta ja huumaan. KYLLÄ ELÄMÄ ON ARKEA ja jos ei osaa elää kuin (rakastumisen)huumaan niin loppujenlopuksi jää yksin...
- Asiasta huvittunut
Oma ura on pikkasen tärkeämpi kuin naisen ura. En tosin milloinkaan edes ottaisi yksityisyrittäjänaista, koska niillä on jo näkymätön kihlasormus firman puolesta, enkä harrasta varattuja.
Mutta jos kokisin muutoksen myönteisenä omallekin urakehitykselleni, niin sittenhän sitä voisi hyvinkin muuttaa.- joopa
Ei kai tässä mikään oma ura vastaan naisen ura -asettelu ollutkaan kyseessä vaan oma ura ja elämänsä rakkaus -vastakkainasettelu. Ihmisiä on tietysti monenlaisia, mutta jos minä löytäisin elämäni rakkauden, niin oma urani ei sillon paljon painaisi vaan jättäisin sen hyvän ihmissuhteen vuoksi.
Mutta, senpä vuoksi ihmissuhteet niin tiuhaan tahtiin hajoavatkin, kun monet ovat niin itsekkäitä, eivätkä ole valmiita tekemään kompromisseja hyvien ihmissuhteiden vuoksi. - Asiasta huvittunut
joopa kirjoitti:
Ei kai tässä mikään oma ura vastaan naisen ura -asettelu ollutkaan kyseessä vaan oma ura ja elämänsä rakkaus -vastakkainasettelu. Ihmisiä on tietysti monenlaisia, mutta jos minä löytäisin elämäni rakkauden, niin oma urani ei sillon paljon painaisi vaan jättäisin sen hyvän ihmissuhteen vuoksi.
Mutta, senpä vuoksi ihmissuhteet niin tiuhaan tahtiin hajoavatkin, kun monet ovat niin itsekkäitä, eivätkä ole valmiita tekemään kompromisseja hyvien ihmissuhteiden vuoksi.Miksi uhraisin urani sellaisen naisen takia, joka ei ole valmis uhraamaan omaansa minun takiani?
- Asiasta huvittunut
joopa kirjoitti:
Ei kai tässä mikään oma ura vastaan naisen ura -asettelu ollutkaan kyseessä vaan oma ura ja elämänsä rakkaus -vastakkainasettelu. Ihmisiä on tietysti monenlaisia, mutta jos minä löytäisin elämäni rakkauden, niin oma urani ei sillon paljon painaisi vaan jättäisin sen hyvän ihmissuhteen vuoksi.
Mutta, senpä vuoksi ihmissuhteet niin tiuhaan tahtiin hajoavatkin, kun monet ovat niin itsekkäitä, eivätkä ole valmiita tekemään kompromisseja hyvien ihmissuhteiden vuoksi.Ko. tapauksessa miehen muuttaminen ei ole mikään kompromissi, koska nainen ei luovu mistään.
Kompromississa kummatkin luopuvat jostain molempia osittain tyydyttävän ratkaisun takia. Kompromissi ei koskaan tyydytä kumpaakin sataprosenttisesti. Miehen muutto taas on täsmälleen sitä, mitä nainen haluaa. - Ei niin huvittunut
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Miksi uhraisin urani sellaisen naisen takia, joka ei ole valmis uhraamaan omaansa minun takiani?
Tämä kommentti oli jo pänkkipäisyyden huippu!!!! Uskomatonta ajattelua. Ei ihme, miksi parisuhteet kaatuvat! Aivan liikaa itsekkyyttä. Miksi parisuhteen eteen ei olla valmiita tekemään uhrauksia...
Se, että mies suostuu muuttamaan, ei tarkoita sitä, että nainen ei suostuisi. Jos siis molemmat olisivat siihen valmiita, niin muuttaisitko sinä silloin? Olisi silloin sellainen nainen, joka uhraukseen olisi valmis. Ei sitä ristiinkään kannata muuttaa... heh.
Ja jos sinä muuttaisit, niin et kai uraasi uhraisi vain naisen takia, vaan oman onnesi takia! Rakkauden takia.
Kompromissin eivät aina ole mahdollisia sillä tavalla, että haittaa ja hyötyä tulee molemmille yhtä paljon. Tai ne eivät aina ole sillä tavalla kannattavia. Voisihan sitä Helsinkiläinen nainen ja Oululainen mies muuttaa yhdessä vaikka Jyväskylään, jossa kummallakaan ei ole, yhtälailla, työtä, asuntoa, perhettä tai hyviä ystäviä. Kompromissi siis, mutta ei mitään mieltä.
Itse muutin miehen perässä. Mieskin olisi ollut valmis muuttamaan minun perässäni. Haimme molemmat toistemme paikkakunnilta töitä, ja minulla sattu tärppäämään heti. Siis minä muutin. En ole katunut! :) - Asiasta huvittunut
Ei niin huvittunut kirjoitti:
Tämä kommentti oli jo pänkkipäisyyden huippu!!!! Uskomatonta ajattelua. Ei ihme, miksi parisuhteet kaatuvat! Aivan liikaa itsekkyyttä. Miksi parisuhteen eteen ei olla valmiita tekemään uhrauksia...
Se, että mies suostuu muuttamaan, ei tarkoita sitä, että nainen ei suostuisi. Jos siis molemmat olisivat siihen valmiita, niin muuttaisitko sinä silloin? Olisi silloin sellainen nainen, joka uhraukseen olisi valmis. Ei sitä ristiinkään kannata muuttaa... heh.
Ja jos sinä muuttaisit, niin et kai uraasi uhraisi vain naisen takia, vaan oman onnesi takia! Rakkauden takia.
Kompromissin eivät aina ole mahdollisia sillä tavalla, että haittaa ja hyötyä tulee molemmille yhtä paljon. Tai ne eivät aina ole sillä tavalla kannattavia. Voisihan sitä Helsinkiläinen nainen ja Oululainen mies muuttaa yhdessä vaikka Jyväskylään, jossa kummallakaan ei ole, yhtälailla, työtä, asuntoa, perhettä tai hyviä ystäviä. Kompromissi siis, mutta ei mitään mieltä.
Itse muutin miehen perässä. Mieskin olisi ollut valmis muuttamaan minun perässäni. Haimme molemmat toistemme paikkakunnilta töitä, ja minulla sattu tärppäämään heti. Siis minä muutin. En ole katunut! :)Alkuperäisessä viestissä sanotaan aivan selvästi, että nainen ei painavien syiden takia voi muuttaa. Toisin sanoen kieltäytyy muuttamasta, kieltäytyy uhraamasta, ei pidä "elämänsä rakkautta" niin arvokkaana, että olisi valmis muuttamaan sen takia. Pysyköön sitten siellä yrityksensä kanssa.
Sanoin juuri, että mikäli muutto olisi urakehitykseni kannalta myönteinen asia, voisin muuttaa. Muuten en. Jos nainen suostuisi muuttamaan, niin silloinhan asia olisi selvä ja nainen muuttaisi. Muuten päädyttäisiin kompromissiin, jossa asuttaisiin eri paikkakunnilla.
Jos olet joku kaupan kassa (yhtään kassoja väheksymättä) ei missään tapauksessa voida puhua uran uhraamisesta, koska kassoille on töitä missä tahansa. Sen sijaan esimerkiksi meklari joutuisi uhraamaan uransa muuttaessaan Ouluun, sillä Suomessa on vain yksi pörssi: Helsingissä. - hiukan..
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Ko. tapauksessa miehen muuttaminen ei ole mikään kompromissi, koska nainen ei luovu mistään.
Kompromississa kummatkin luopuvat jostain molempia osittain tyydyttävän ratkaisun takia. Kompromissi ei koskaan tyydytä kumpaakin sataprosenttisesti. Miehen muutto taas on täsmälleen sitä, mitä nainen haluaa.niin, että työpaikka on työpaikka ja yritys on yritys. Yritystä ei ole niin helppo siirtää toiseen kaupunkiin, kun on jo olemassaoleva asiakaskunta ym. joiden varassa yritys toimii.
Sinusta mielipiteidesi perusteella muodostunut kuva on kyllä muutenkin niin vastenmielinen, että väliäkö tuolla, mitä tästäkin asiasta ajattelet. Toivottavasti yksikään nainen ei ikinä erehdy suhteeseen kanssasi. - edel.
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Alkuperäisessä viestissä sanotaan aivan selvästi, että nainen ei painavien syiden takia voi muuttaa. Toisin sanoen kieltäytyy muuttamasta, kieltäytyy uhraamasta, ei pidä "elämänsä rakkautta" niin arvokkaana, että olisi valmis muuttamaan sen takia. Pysyköön sitten siellä yrityksensä kanssa.
Sanoin juuri, että mikäli muutto olisi urakehitykseni kannalta myönteinen asia, voisin muuttaa. Muuten en. Jos nainen suostuisi muuttamaan, niin silloinhan asia olisi selvä ja nainen muuttaisi. Muuten päädyttäisiin kompromissiin, jossa asuttaisiin eri paikkakunnilla.
Jos olet joku kaupan kassa (yhtään kassoja väheksymättä) ei missään tapauksessa voida puhua uran uhraamisesta, koska kassoille on töitä missä tahansa. Sen sijaan esimerkiksi meklari joutuisi uhraamaan uransa muuttaessaan Ouluun, sillä Suomessa on vain yksi pörssi: Helsingissä.Mainitsemani paikkakunnat olivat vain esimerkkejä. En ole itse siis muuttanut Helsingistä Ouluun. Enkä ole kaupan kassa.
Meklareilla on koulutus, joka mahdollistaa työskentelyn muuallakin kuin pörssissä. Esimerkiksi pankeissa jne. Eipä tule äkkiä mieleen sellaista koulutusta, joka mahdollistaisi työskentelyn vain yhdellä paikkakunnalla.
Uhraamisesta puhuminen on mielestäni älytöntä, koska kyllähän mies saisi uransa tilalle muuttaessaan jotakin paljon tärkeämpää, eli hyvän parisuhteen. Mitä mies siis uhraa, jos hän muuttaa? Elämästä tulisi kuitenkin täydempää. Jälleen sanoit, että olisit valmis muuttamaan vain siinä tapauksessa että se olisi eduksi urallesi. Ja lisäkysymykseeni (osaan lukea, kysyin vain lisää infoa näkemyksestäsi) vastasit sanomalla, että jos nainen suostuisi muuttamaan, niin sillä selvä. Itse siis et suostuisi silloinkaan. Onko se sitten oikein, että nainen olisi valmis valtavaan päätökseen, jättämään työnsä, asuntonsa ja ystävänsä, mutta sinä et olisi valmis joustamaan lainkaan? Koska auta armias, se ei ehkä olisi hyväksi urallesi.
Itse muuttaessani sain "huonomman" (pienempi palkka, ei esimiestehtäviä, vähemmän vastuuta) työpaikan täältä, kuin mitä minulla aiemmin oli. Sama se, tulipahan haastetta tavoitella takaisin sitä mitä oli. - ....
Itselläni, nainen olen, työ on sellaista että ei tiedä minne Suomessa joutuu ja työ vaatii asumista samaisella paikkakunnalla. Itsekin ajatellut, että tuskin kukaan mies suostuu mukana muuttamaan vaikka ovathan naisetkin monesti joutuneet hylkäämään työnsä ja ympäristönsä miehen muuttaessa työn perässä. Nooh, näitä pieniä miinuspuolia elämässä.
- ajook
edel. kirjoitti:
Mainitsemani paikkakunnat olivat vain esimerkkejä. En ole itse siis muuttanut Helsingistä Ouluun. Enkä ole kaupan kassa.
Meklareilla on koulutus, joka mahdollistaa työskentelyn muuallakin kuin pörssissä. Esimerkiksi pankeissa jne. Eipä tule äkkiä mieleen sellaista koulutusta, joka mahdollistaisi työskentelyn vain yhdellä paikkakunnalla.
Uhraamisesta puhuminen on mielestäni älytöntä, koska kyllähän mies saisi uransa tilalle muuttaessaan jotakin paljon tärkeämpää, eli hyvän parisuhteen. Mitä mies siis uhraa, jos hän muuttaa? Elämästä tulisi kuitenkin täydempää. Jälleen sanoit, että olisit valmis muuttamaan vain siinä tapauksessa että se olisi eduksi urallesi. Ja lisäkysymykseeni (osaan lukea, kysyin vain lisää infoa näkemyksestäsi) vastasit sanomalla, että jos nainen suostuisi muuttamaan, niin sillä selvä. Itse siis et suostuisi silloinkaan. Onko se sitten oikein, että nainen olisi valmis valtavaan päätökseen, jättämään työnsä, asuntonsa ja ystävänsä, mutta sinä et olisi valmis joustamaan lainkaan? Koska auta armias, se ei ehkä olisi hyväksi urallesi.
Itse muuttaessani sain "huonomman" (pienempi palkka, ei esimiestehtäviä, vähemmän vastuuta) työpaikan täältä, kuin mitä minulla aiemmin oli. Sama se, tulipahan haastetta tavoitella takaisin sitä mitä oli.tunnut olevan täysi pälli, joka ei osaa lukea. Asiasta huvittunut on perustellut kantasi, mutta sinä toistat samaa viestistä toiseen.
- edel.
ajook kirjoitti:
tunnut olevan täysi pälli, joka ei osaa lukea. Asiasta huvittunut on perustellut kantasi, mutta sinä toistat samaa viestistä toiseen.
Toistan siksi että ihmettelen. Minun ja Asiasta huvittuneen ajattelu tapa kun tuntuu olevan kovin erilainen. Aluksi hän luuli, etten ymmärtänyt alkuperäistä kysymystä, mutta minähän vain esitin lisäkysymyksen, koska Asiasta huvittuneen kommentti houkutteli siihen. Ja seuraavassa viestissä täsmennän näkemystäni, koska yhä ja edelleen minulle jäi sellainen olo, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä. Tai sitten todella elämäntapamme ja katsontamme on tyystin erilaiset. Kun sellaiseen ihmiseen törmää, niin pistäähän se vaikka kysymään uudelleen, ja varmistelemaan että onko toinen TODELLA ymmärtänyt ja asian miettinyt.
- edel.
edel. kirjoitti:
Toistan siksi että ihmettelen. Minun ja Asiasta huvittuneen ajattelu tapa kun tuntuu olevan kovin erilainen. Aluksi hän luuli, etten ymmärtänyt alkuperäistä kysymystä, mutta minähän vain esitin lisäkysymyksen, koska Asiasta huvittuneen kommentti houkutteli siihen. Ja seuraavassa viestissä täsmennän näkemystäni, koska yhä ja edelleen minulle jäi sellainen olo, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä. Tai sitten todella elämäntapamme ja katsontamme on tyystin erilaiset. Kun sellaiseen ihmiseen törmää, niin pistäähän se vaikka kysymään uudelleen, ja varmistelemaan että onko toinen TODELLA ymmärtänyt ja asian miettinyt.
Ja seuraavasahan viestissä ihmettelin hänen vastaustaan siis lisäkysymykseeni, en pahemmin enää puuttunut siihen, mitä hän kirjoitti aiemmin. Mielestäni hyvässä väittelyssä on hienoa, jos pystyy kohtuullisen hyvin "voittamaan" toisen epäilyt. Asiasta huvittunut on nyt jumittunut sille tasolle, että hän ei muuta, vaikka mikä olisi. Nainen saisi muuttaa. Haluaisin nyt tietää, että kuvitteleeko hän tällaisen tavan olena kovin järkevää.
Ihmettelin myös sitä, miksi hän ajattelee että mies muuttaisi naisen takia. Mieshän muuttaisi oman itsensä takia, oman onnensa takia.
Nyt tuli toistoa. Kun piti kerran rautalangasta vääntää, että mitä haluan selvittää. - Asiasta huvittunut
edel. kirjoitti:
Mainitsemani paikkakunnat olivat vain esimerkkejä. En ole itse siis muuttanut Helsingistä Ouluun. Enkä ole kaupan kassa.
Meklareilla on koulutus, joka mahdollistaa työskentelyn muuallakin kuin pörssissä. Esimerkiksi pankeissa jne. Eipä tule äkkiä mieleen sellaista koulutusta, joka mahdollistaisi työskentelyn vain yhdellä paikkakunnalla.
Uhraamisesta puhuminen on mielestäni älytöntä, koska kyllähän mies saisi uransa tilalle muuttaessaan jotakin paljon tärkeämpää, eli hyvän parisuhteen. Mitä mies siis uhraa, jos hän muuttaa? Elämästä tulisi kuitenkin täydempää. Jälleen sanoit, että olisit valmis muuttamaan vain siinä tapauksessa että se olisi eduksi urallesi. Ja lisäkysymykseeni (osaan lukea, kysyin vain lisää infoa näkemyksestäsi) vastasit sanomalla, että jos nainen suostuisi muuttamaan, niin sillä selvä. Itse siis et suostuisi silloinkaan. Onko se sitten oikein, että nainen olisi valmis valtavaan päätökseen, jättämään työnsä, asuntonsa ja ystävänsä, mutta sinä et olisi valmis joustamaan lainkaan? Koska auta armias, se ei ehkä olisi hyväksi urallesi.
Itse muuttaessani sain "huonomman" (pienempi palkka, ei esimiestehtäviä, vähemmän vastuuta) työpaikan täältä, kuin mitä minulla aiemmin oli. Sama se, tulipahan haastetta tavoitella takaisin sitä mitä oli.Eikö esimerkin naisella sitten ole koulutusta, joka mahdollistaisi yrityksen pyörittämisen tai työllistymisen muilla paikkakunnilla? Entäpä jos meklari haluaakin olla juuri meklari - enemmän kuin haluaa naista? Aivan niinkuin esimerkin nainenkin nähtävästi haluaa pyörittää bisnestään.
Ratkaiseva ero välillämme tulee suhtautumisessa työhön. Mikäli tulkitsen sanojasi oikein, työ näyttäisi olevan sinulle vain ja ainoastaan keino maksaa kuukausittaiset laskut. Tällöin onkin melko se ja sama, mitä työtä tekee (eli mitä keinoa käyttää päästäkseen päämäärään eli laskujen maksuun). Tietysti on mukava bonus, jos työ on vielä mielenkiintoista ja haastavaakin, mutta pääasia on, että tulee massia. Eikö?
Minulle työ taas on paljon enemmän kuin pelkkä keino. Se on itse tarkoitus, elämäntapa ja osa identiteettiä. Uhraisitko sinä osan identiteettiäsi potentiaalisen suhteen takia? Olisiko esimerkiksi syvästi uskollinen katolilainen nainen valmis kääntymään islamin uskoon miehen takia?
Lisäksi taidamme puhua hieman eri tason tehtävistä. Vuoropäällikköjä ja muita pikkupomoja on joka kaupungissa, joka yrityksessä. Jos tuollaisesta tehtävästä luopuu, saa todennäköisesti saman tason tehtävän myös toisessa kaupungissa. Minä puhun huipputason tehtävistä (esim. ylemmän johdon tehtävistä). Näihin tehtäviin on Suomessa tuhansia potentiaalia omaavia nuorukaisia. Silti näistä vain muutamat pääsevät huipulle. Kaikille ei koko uran aikana tarjoudu edes mahdollisuutta päästä huipulle. Miksi? Nykyisin ei riitä, että omaa edellykset huipulle, täytyy lisäksi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja nyt sitten pitäisi siirtyä naisen perässä väärään paikkaan? Ei onnistu. Minähän alkaisin ajan myötä vihaamaan tuota naista, joka riisti minulta ainoan mahdollisuuteni!
Jos nainen suostuisi muuttamaan, minun ei tarvitsisi muuttaa. Minun ei siis enää sen jälkeen tarvitsisi edes miettiä muuttamista. Ei siis ole mitään järkeä kysyä, suostuisinko muuttamaan jos nainenkin suostuisi. Miksi pitäisi vastata kysymykseen, joka ei tarvitse vastausta?
Sillä, olisiko tämä menettely oikein vai ei, ei ole juurikaan merkitystä. Jokainen tekee omat päätöksensä omista lähtökohdistaan ja arvojensa perusteella. Päätös olisi täysin naisen oma - ei minun - ja perustuisi naisen omaan tahtoon - ei pakkoon. Mikäli päätös myöhemmin osoittautuisi vääräksi, olisi nainen tietysti yksin vastuussa päätöksestään. Turha siinä olisi minua syyttää. - Asiasta huvittunut
hiukan.. kirjoitti:
niin, että työpaikka on työpaikka ja yritys on yritys. Yritystä ei ole niin helppo siirtää toiseen kaupunkiin, kun on jo olemassaoleva asiakaskunta ym. joiden varassa yritys toimii.
Sinusta mielipiteidesi perusteella muodostunut kuva on kyllä muutenkin niin vastenmielinen, että väliäkö tuolla, mitä tästäkin asiasta ajattelet. Toivottavasti yksikään nainen ei ikinä erehdy suhteeseen kanssasi.Ymmärrän toki, ettei yrityksen kotipaikkaa, markkina-aluetta ja asiakaspohjaa noin vain muuteta. Tämän takia alkuperäisessä tekstissä käytettiin termiä "todella painava syy".
Mutta se, että toinen tulee koko matkan vastaan ja toinen pysyy paikoillaan, ei ole mikään kompromissi. Se on dominointia. Kompromissi on sellainen, jossa kumpikin lähenee toisiaan alueelle, jossa kummatkin ovat suhteellisen tyytyväisiä (ns. Zone of Agreement).
Kuitenkin on niin, että yksilöt arvostavat yrityksiään ja työpaikkojaan omista lähtökohdistaan kukin tavallaan; toinen enemmän, toinen vähemmän. Tietylle yksilölle siivojan paikka saattaa olla arvokkaampi kuin toiselle yksilölle miljoonien liikevaihtoa pyörittävä yritys (vrt. vietnamilainen, joka elättää Yhdysvalloissa siivoomalla koko Vietnamissa asuvan sukunsa ja rikkaan suvun perijä, joka tekee bisnestä harrastuksekseen).
Näin ollen yksilön tekemiä päätöksiä on ulkopuolisen paha mennä arvioimaan ja varsinkaan arvostelemaan, koska motiivit ovat selkeitä ainoastaan yksilölle itselleen. - edel.
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Eikö esimerkin naisella sitten ole koulutusta, joka mahdollistaisi yrityksen pyörittämisen tai työllistymisen muilla paikkakunnilla? Entäpä jos meklari haluaakin olla juuri meklari - enemmän kuin haluaa naista? Aivan niinkuin esimerkin nainenkin nähtävästi haluaa pyörittää bisnestään.
Ratkaiseva ero välillämme tulee suhtautumisessa työhön. Mikäli tulkitsen sanojasi oikein, työ näyttäisi olevan sinulle vain ja ainoastaan keino maksaa kuukausittaiset laskut. Tällöin onkin melko se ja sama, mitä työtä tekee (eli mitä keinoa käyttää päästäkseen päämäärään eli laskujen maksuun). Tietysti on mukava bonus, jos työ on vielä mielenkiintoista ja haastavaakin, mutta pääasia on, että tulee massia. Eikö?
Minulle työ taas on paljon enemmän kuin pelkkä keino. Se on itse tarkoitus, elämäntapa ja osa identiteettiä. Uhraisitko sinä osan identiteettiäsi potentiaalisen suhteen takia? Olisiko esimerkiksi syvästi uskollinen katolilainen nainen valmis kääntymään islamin uskoon miehen takia?
Lisäksi taidamme puhua hieman eri tason tehtävistä. Vuoropäällikköjä ja muita pikkupomoja on joka kaupungissa, joka yrityksessä. Jos tuollaisesta tehtävästä luopuu, saa todennäköisesti saman tason tehtävän myös toisessa kaupungissa. Minä puhun huipputason tehtävistä (esim. ylemmän johdon tehtävistä). Näihin tehtäviin on Suomessa tuhansia potentiaalia omaavia nuorukaisia. Silti näistä vain muutamat pääsevät huipulle. Kaikille ei koko uran aikana tarjoudu edes mahdollisuutta päästä huipulle. Miksi? Nykyisin ei riitä, että omaa edellykset huipulle, täytyy lisäksi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja nyt sitten pitäisi siirtyä naisen perässä väärään paikkaan? Ei onnistu. Minähän alkaisin ajan myötä vihaamaan tuota naista, joka riisti minulta ainoan mahdollisuuteni!
Jos nainen suostuisi muuttamaan, minun ei tarvitsisi muuttaa. Minun ei siis enää sen jälkeen tarvitsisi edes miettiä muuttamista. Ei siis ole mitään järkeä kysyä, suostuisinko muuttamaan jos nainenkin suostuisi. Miksi pitäisi vastata kysymykseen, joka ei tarvitse vastausta?
Sillä, olisiko tämä menettely oikein vai ei, ei ole juurikaan merkitystä. Jokainen tekee omat päätöksensä omista lähtökohdistaan ja arvojensa perusteella. Päätös olisi täysin naisen oma - ei minun - ja perustuisi naisen omaan tahtoon - ei pakkoon. Mikäli päätös myöhemmin osoittautuisi vääräksi, olisi nainen tietysti yksin vastuussa päätöksestään. Turha siinä olisi minua syyttää.Siksi kysymys, joka ei mielestäsi kaipaa vastausta, on tärkeä, koska sinun asenteesi vaikuttaa myös naisen asenteeseen. Itsekin sanoit, että miksi olisit valmis uhraamaan urasi naisen takia, joka ei ole valmis uhraamaan omaansa sinun takiasi. No, joku nainen voi hyvinkin ajatella juuri samalla tavalla. Siksi onkin otollista, jos MOLEMMAT ovat siihen valmiita. Ymmärrät varmasti. Siis nainen ei ehkä olekaan siinä vaiheessa valmis muuttamaan, kun sinä huomaa ettet sinä olisi siihen tarvittaessa suhteen takia valmis...
Sinulle ura siis tarkoittaa mahdollisimman suurta esimiesroolia. No, itse toimin alalla, jossa monet parhaimmista töistä on asiantuntijoilla. Heillä ei varsinaisesti ole yhtäkään alaista. Se on minulla tavoitteena.
Ja pikkupomojakin on yhä vähemmän ja vähemmän tämän päivän yritysmaailmassa. Organisaatiot ovat matalia. Vertikaalista nousua ei enää juurikaan tapahdu, vaan urakehitykset ovat horisontaalisia. No, nyt menee aiheen vierestä. Ehkä emme kuitenkaan puhu niin eri asioista siinä, mitä tarkoitamme uralla. Toimimme kuitenkin luultavasti eri alalla. Mutta kyllä minäkin tarkoitan ylemmän tason tehtäviä.
Totta on kuitenkin se, että minulle työ on vain työtä, jos alan vertaamaan sitä ihmissuhteisiini. Tietysti haluan työn olevan mielekästä, ja kertoohan esimerkiksi se mille alalle ihminen ajautuu, jotakin luonteesta ja mielenkiinnonkohteista. En kuitenkaan voisi milloinkaan ajatella työn olevan minulle mitään rakkaiden ihmisten rinnalla. Elämä on opettanut, että se ei kannata. Mikään ei ole ihmissuhteita tärkeämpää. Ja niin, jopa hartaat katolilaiset ovat rakkauden takia saattaneet kääntyä muslimiksi... ;)
Minun näkemykseni mielestä yrittäjäkin voisi vaihtaa paikkakuntaa. Tietysti. En minä itse keksisi mitään syytä, miksi kumpikaan osapuoli ei missään nimessä voisi vaihtaa paikkakuntaa.
Ajatuksesi siitä, että alkaisit syyttämään naistasi siitä, että hän vei sinulta mahdollisuuden... Hmm. Ymmärrän ajatuksen, mutta mielestäni tällainen suhtautuminen asioihin ei ole kovin järkevää. Jos sinä muuttaisit, sinun rakkautesi takia, niin mitä se nainen sinulta on vienyt? Ei mitään. Ja jos alkaa jossittelemaan elämänsä (jos olisin jäänyt, olisin ehkä voinut menestyä paremmin jne.), niin hukkaan menee kaikki ne ilot, joita tarjolla on! Voisithan ajatella niinkin päin, että jos et naisen perässä muuttaisi, niin alkaisit vihaamaan työtäsi ja uraasi, koska niiden takia menetit upean naisen.
Toisekseen, tästä samasta ajatuksestasi. Sinun mielestäsi naisella ei olisi mitään oikeutta syyttää sinua jälkikäteen mistään, jos asiat menisivät pieleen, mutta silti sinä saattaisit syyttää naista, jos asiat eivät menisi ihanteellisella tavalla? Kuulostaa kovin itsekkäältä ajatukselta. - Asiasta huvittunut
edel. kirjoitti:
Siksi kysymys, joka ei mielestäsi kaipaa vastausta, on tärkeä, koska sinun asenteesi vaikuttaa myös naisen asenteeseen. Itsekin sanoit, että miksi olisit valmis uhraamaan urasi naisen takia, joka ei ole valmis uhraamaan omaansa sinun takiasi. No, joku nainen voi hyvinkin ajatella juuri samalla tavalla. Siksi onkin otollista, jos MOLEMMAT ovat siihen valmiita. Ymmärrät varmasti. Siis nainen ei ehkä olekaan siinä vaiheessa valmis muuttamaan, kun sinä huomaa ettet sinä olisi siihen tarvittaessa suhteen takia valmis...
Sinulle ura siis tarkoittaa mahdollisimman suurta esimiesroolia. No, itse toimin alalla, jossa monet parhaimmista töistä on asiantuntijoilla. Heillä ei varsinaisesti ole yhtäkään alaista. Se on minulla tavoitteena.
Ja pikkupomojakin on yhä vähemmän ja vähemmän tämän päivän yritysmaailmassa. Organisaatiot ovat matalia. Vertikaalista nousua ei enää juurikaan tapahdu, vaan urakehitykset ovat horisontaalisia. No, nyt menee aiheen vierestä. Ehkä emme kuitenkaan puhu niin eri asioista siinä, mitä tarkoitamme uralla. Toimimme kuitenkin luultavasti eri alalla. Mutta kyllä minäkin tarkoitan ylemmän tason tehtäviä.
Totta on kuitenkin se, että minulle työ on vain työtä, jos alan vertaamaan sitä ihmissuhteisiini. Tietysti haluan työn olevan mielekästä, ja kertoohan esimerkiksi se mille alalle ihminen ajautuu, jotakin luonteesta ja mielenkiinnonkohteista. En kuitenkaan voisi milloinkaan ajatella työn olevan minulle mitään rakkaiden ihmisten rinnalla. Elämä on opettanut, että se ei kannata. Mikään ei ole ihmissuhteita tärkeämpää. Ja niin, jopa hartaat katolilaiset ovat rakkauden takia saattaneet kääntyä muslimiksi... ;)
Minun näkemykseni mielestä yrittäjäkin voisi vaihtaa paikkakuntaa. Tietysti. En minä itse keksisi mitään syytä, miksi kumpikaan osapuoli ei missään nimessä voisi vaihtaa paikkakuntaa.
Ajatuksesi siitä, että alkaisit syyttämään naistasi siitä, että hän vei sinulta mahdollisuuden... Hmm. Ymmärrän ajatuksen, mutta mielestäni tällainen suhtautuminen asioihin ei ole kovin järkevää. Jos sinä muuttaisit, sinun rakkautesi takia, niin mitä se nainen sinulta on vienyt? Ei mitään. Ja jos alkaa jossittelemaan elämänsä (jos olisin jäänyt, olisin ehkä voinut menestyä paremmin jne.), niin hukkaan menee kaikki ne ilot, joita tarjolla on! Voisithan ajatella niinkin päin, että jos et naisen perässä muuttaisi, niin alkaisit vihaamaan työtäsi ja uraasi, koska niiden takia menetit upean naisen.
Toisekseen, tästä samasta ajatuksestasi. Sinun mielestäsi naisella ei olisi mitään oikeutta syyttää sinua jälkikäteen mistään, jos asiat menisivät pieleen, mutta silti sinä saattaisit syyttää naista, jos asiat eivät menisi ihanteellisella tavalla? Kuulostaa kovin itsekkäältä ajatukselta.Tunnen ja tiedän itseni, enkä edes viitsi yrittää itseäni juksata siinä, vihaisinko vai enkö. Ja mitä olen naisen sielunelämään tutustunut, niin jälkikäteen vääräksi osoittautunut päätös on aina miehen vika, vaikka nainen itse olisi päätöksen tehnytkin. Tiedän, ettei toisen syyttäminen omista päätöksistä olisi järkevää tai oikeutettua, mutta ihmismieli on itsekäs eikä aina niin kovin järkevä.
"Voisithan ajatella niinkin päin, että jos et naisen perässä muuttaisi, niin alkaisit vihaamaan työtäsi ja uraasi, koska niiden takia menetit upean naisen."
Naisia tulee, naisia menee, mutta lätkä on ikuista! Ja on noita tyttöjä tullut, ollut ja mennytkin. Takaraivossa on kuitenkin koko ajan takonut pari tavoitetta (joku saattaisi nimittää niitä haaveiksi, minä tavoitteiksi). Ja ne ovat kantaneet läpi kaikkien aikojen.
Henkilökohtaisesti en ole valmis jättämään noita tavoitteita pelkän potentiaalisen suhteen vuoksi. Joku voisi olla, mutta minä en. Ja esimerkin suhdehan on nimenomaan vasta potentiaalinen, jos ei olla päivääkään asuttu saman katon alla. Pahimmillaan se voi olla täysin tyhjä arpa. - ...
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Eikö esimerkin naisella sitten ole koulutusta, joka mahdollistaisi yrityksen pyörittämisen tai työllistymisen muilla paikkakunnilla? Entäpä jos meklari haluaakin olla juuri meklari - enemmän kuin haluaa naista? Aivan niinkuin esimerkin nainenkin nähtävästi haluaa pyörittää bisnestään.
Ratkaiseva ero välillämme tulee suhtautumisessa työhön. Mikäli tulkitsen sanojasi oikein, työ näyttäisi olevan sinulle vain ja ainoastaan keino maksaa kuukausittaiset laskut. Tällöin onkin melko se ja sama, mitä työtä tekee (eli mitä keinoa käyttää päästäkseen päämäärään eli laskujen maksuun). Tietysti on mukava bonus, jos työ on vielä mielenkiintoista ja haastavaakin, mutta pääasia on, että tulee massia. Eikö?
Minulle työ taas on paljon enemmän kuin pelkkä keino. Se on itse tarkoitus, elämäntapa ja osa identiteettiä. Uhraisitko sinä osan identiteettiäsi potentiaalisen suhteen takia? Olisiko esimerkiksi syvästi uskollinen katolilainen nainen valmis kääntymään islamin uskoon miehen takia?
Lisäksi taidamme puhua hieman eri tason tehtävistä. Vuoropäällikköjä ja muita pikkupomoja on joka kaupungissa, joka yrityksessä. Jos tuollaisesta tehtävästä luopuu, saa todennäköisesti saman tason tehtävän myös toisessa kaupungissa. Minä puhun huipputason tehtävistä (esim. ylemmän johdon tehtävistä). Näihin tehtäviin on Suomessa tuhansia potentiaalia omaavia nuorukaisia. Silti näistä vain muutamat pääsevät huipulle. Kaikille ei koko uran aikana tarjoudu edes mahdollisuutta päästä huipulle. Miksi? Nykyisin ei riitä, että omaa edellykset huipulle, täytyy lisäksi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja nyt sitten pitäisi siirtyä naisen perässä väärään paikkaan? Ei onnistu. Minähän alkaisin ajan myötä vihaamaan tuota naista, joka riisti minulta ainoan mahdollisuuteni!
Jos nainen suostuisi muuttamaan, minun ei tarvitsisi muuttaa. Minun ei siis enää sen jälkeen tarvitsisi edes miettiä muuttamista. Ei siis ole mitään järkeä kysyä, suostuisinko muuttamaan jos nainenkin suostuisi. Miksi pitäisi vastata kysymykseen, joka ei tarvitse vastausta?
Sillä, olisiko tämä menettely oikein vai ei, ei ole juurikaan merkitystä. Jokainen tekee omat päätöksensä omista lähtökohdistaan ja arvojensa perusteella. Päätös olisi täysin naisen oma - ei minun - ja perustuisi naisen omaan tahtoon - ei pakkoon. Mikäli päätös myöhemmin osoittautuisi vääräksi, olisi nainen tietysti yksin vastuussa päätöksestään. Turha siinä olisi minua syyttää.... että ihminen, jolla on niin hieno ura ei kirjoittele suomi.24:n keskustelupalstoilla... Tai jos tosiaan näin on, niin sinulla taitaa olla vähän väärä käsitys urastasi...
Mutta olen kyllä joka tapauksessa aika surullinen puolestasi, ettet ole koskaan tavannut naista jonka puolesta tekisit mitä vain! No, eipä silti, et kuulosta mitenkään loistosaaliilta sovinistisine mielipiteinesi, joten ehkä on parempikin, ettet tiedä mitä menetät. Eipä taida kukaan nainen sinun takiasi muuttaa... - Asiasta huvittunut
... kirjoitti:
... että ihminen, jolla on niin hieno ura ei kirjoittele suomi.24:n keskustelupalstoilla... Tai jos tosiaan näin on, niin sinulla taitaa olla vähän väärä käsitys urastasi...
Mutta olen kyllä joka tapauksessa aika surullinen puolestasi, ettet ole koskaan tavannut naista jonka puolesta tekisit mitä vain! No, eipä silti, et kuulosta mitenkään loistosaaliilta sovinistisine mielipiteinesi, joten ehkä on parempikin, ettet tiedä mitä menetät. Eipä taida kukaan nainen sinun takiasi muuttaa...Mutta kuten niin tavallista, et suinkaan kokonaan...
Eihän minulla mitään uraa vielä ole, kaikki on vasta edessä päin. Mutta lupaan, että heti kun valmistun ja alan menestymään, jätän tämän rahvaan keskustelunne ja siirryn herrasmiesklubille sikaria tupruttelemaan. - TSK
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Eikö esimerkin naisella sitten ole koulutusta, joka mahdollistaisi yrityksen pyörittämisen tai työllistymisen muilla paikkakunnilla? Entäpä jos meklari haluaakin olla juuri meklari - enemmän kuin haluaa naista? Aivan niinkuin esimerkin nainenkin nähtävästi haluaa pyörittää bisnestään.
Ratkaiseva ero välillämme tulee suhtautumisessa työhön. Mikäli tulkitsen sanojasi oikein, työ näyttäisi olevan sinulle vain ja ainoastaan keino maksaa kuukausittaiset laskut. Tällöin onkin melko se ja sama, mitä työtä tekee (eli mitä keinoa käyttää päästäkseen päämäärään eli laskujen maksuun). Tietysti on mukava bonus, jos työ on vielä mielenkiintoista ja haastavaakin, mutta pääasia on, että tulee massia. Eikö?
Minulle työ taas on paljon enemmän kuin pelkkä keino. Se on itse tarkoitus, elämäntapa ja osa identiteettiä. Uhraisitko sinä osan identiteettiäsi potentiaalisen suhteen takia? Olisiko esimerkiksi syvästi uskollinen katolilainen nainen valmis kääntymään islamin uskoon miehen takia?
Lisäksi taidamme puhua hieman eri tason tehtävistä. Vuoropäällikköjä ja muita pikkupomoja on joka kaupungissa, joka yrityksessä. Jos tuollaisesta tehtävästä luopuu, saa todennäköisesti saman tason tehtävän myös toisessa kaupungissa. Minä puhun huipputason tehtävistä (esim. ylemmän johdon tehtävistä). Näihin tehtäviin on Suomessa tuhansia potentiaalia omaavia nuorukaisia. Silti näistä vain muutamat pääsevät huipulle. Kaikille ei koko uran aikana tarjoudu edes mahdollisuutta päästä huipulle. Miksi? Nykyisin ei riitä, että omaa edellykset huipulle, täytyy lisäksi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja nyt sitten pitäisi siirtyä naisen perässä väärään paikkaan? Ei onnistu. Minähän alkaisin ajan myötä vihaamaan tuota naista, joka riisti minulta ainoan mahdollisuuteni!
Jos nainen suostuisi muuttamaan, minun ei tarvitsisi muuttaa. Minun ei siis enää sen jälkeen tarvitsisi edes miettiä muuttamista. Ei siis ole mitään järkeä kysyä, suostuisinko muuttamaan jos nainenkin suostuisi. Miksi pitäisi vastata kysymykseen, joka ei tarvitse vastausta?
Sillä, olisiko tämä menettely oikein vai ei, ei ole juurikaan merkitystä. Jokainen tekee omat päätöksensä omista lähtökohdistaan ja arvojensa perusteella. Päätös olisi täysin naisen oma - ei minun - ja perustuisi naisen omaan tahtoon - ei pakkoon. Mikäli päätös myöhemmin osoittautuisi vääräksi, olisi nainen tietysti yksin vastuussa päätöksestään. Turha siinä olisi minua syyttää.Siis ymmärsinkö oikein: Jos sinä joutuisit muuttamaan naisen perässä, alkaisit vihata naista ja syyttäisit häntä, jos menettäisit jotain? Sen sijaan jos nainen muuttaisi sinun perässäsi ja se osoittautuisi hänelle huonoksi ratkaisuksi, hän ei saisi syyttää saati vihata sinua, koska itsepähän teki ratkaisunsa? Näinkö?
- hahhaa
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Mutta kuten niin tavallista, et suinkaan kokonaan...
Eihän minulla mitään uraa vielä ole, kaikki on vasta edessä päin. Mutta lupaan, että heti kun valmistun ja alan menestymään, jätän tämän rahvaan keskustelunne ja siirryn herrasmiesklubille sikaria tupruttelemaan.Sikaria tupruttelemaan... Ei hyvää päivää!! LOL =D
- Asiasta huvittunut
TSK kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein: Jos sinä joutuisit muuttamaan naisen perässä, alkaisit vihata naista ja syyttäisit häntä, jos menettäisit jotain? Sen sijaan jos nainen muuttaisi sinun perässäsi ja se osoittautuisi hänelle huonoksi ratkaisuksi, hän ei saisi syyttää saati vihata sinua, koska itsepähän teki ratkaisunsa? Näinkö?
Mutta ei kannata kysellä sellaisia, mihin olen vastauksen antanut jo eilen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000013192578 - edel.
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Tunnen ja tiedän itseni, enkä edes viitsi yrittää itseäni juksata siinä, vihaisinko vai enkö. Ja mitä olen naisen sielunelämään tutustunut, niin jälkikäteen vääräksi osoittautunut päätös on aina miehen vika, vaikka nainen itse olisi päätöksen tehnytkin. Tiedän, ettei toisen syyttäminen omista päätöksistä olisi järkevää tai oikeutettua, mutta ihmismieli on itsekäs eikä aina niin kovin järkevä.
"Voisithan ajatella niinkin päin, että jos et naisen perässä muuttaisi, niin alkaisit vihaamaan työtäsi ja uraasi, koska niiden takia menetit upean naisen."
Naisia tulee, naisia menee, mutta lätkä on ikuista! Ja on noita tyttöjä tullut, ollut ja mennytkin. Takaraivossa on kuitenkin koko ajan takonut pari tavoitetta (joku saattaisi nimittää niitä haaveiksi, minä tavoitteiksi). Ja ne ovat kantaneet läpi kaikkien aikojen.
Henkilökohtaisesti en ole valmis jättämään noita tavoitteita pelkän potentiaalisen suhteen vuoksi. Joku voisi olla, mutta minä en. Ja esimerkin suhdehan on nimenomaan vasta potentiaalinen, jos ei olla päivääkään asuttu saman katon alla. Pahimmillaan se voi olla täysin tyhjä arpa.Minusta töitä, menestystä, rahaa, nousu- ja laskukausia jne. tulee ja menee. Eikä niillä koskaan ole niin suurta merkitystä, että uhraisin sellaisten asioiden takia hyvän parisuhteen. Tehkööt ne sinut onnelliseksi, mutta valitettavasti osa ihmisistä tulee aina pitämään sinua sen takia tunne-elämältäsi köyhempänä, ja ehkä jopa säälii sinua. Niin, sääli on sairautta, etkä sitä osaa ehkä kaivata, mutta ihminen katsoo maailmaa aina omasta vinkkelistään. Ja minun vinkkelissäni rakkaus on ikuista, ei muu. :) Eli minä olen romantikko ja uskon ihmisiin -sinä et kumpaakaan.
- rewq
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Miksi uhraisin urani sellaisen naisen takia, joka ei ole valmis uhraamaan omaansa minun takiani?
Mikähän se siunkin ura mahtaa olla?Paskapönkänvahti.
- Asiasta huvittunut
edel. kirjoitti:
Minusta töitä, menestystä, rahaa, nousu- ja laskukausia jne. tulee ja menee. Eikä niillä koskaan ole niin suurta merkitystä, että uhraisin sellaisten asioiden takia hyvän parisuhteen. Tehkööt ne sinut onnelliseksi, mutta valitettavasti osa ihmisistä tulee aina pitämään sinua sen takia tunne-elämältäsi köyhempänä, ja ehkä jopa säälii sinua. Niin, sääli on sairautta, etkä sitä osaa ehkä kaivata, mutta ihminen katsoo maailmaa aina omasta vinkkelistään. Ja minun vinkkelissäni rakkaus on ikuista, ei muu. :) Eli minä olen romantikko ja uskon ihmisiin -sinä et kumpaakaan.
Entä uhraisitko orastavan, potentiaalisen parisuhteen? Esimerkin pari ei ole vielä päivääkään asunut yhdessä. Voinemme siis olettaa, etteivät he tunne toisiaan vielä läheskään niin hyvin, että voisimme puhua "elämän rakkaudesta".
Itse en mielellään puhuisi rakkaudesta ollenkaan. Esimerkin suhde on siinä vaiheessa, että ainoa yhdistävä side on tunne, ei yhteiset kokemukset tai historia. Kun taas ajatellaan asioita, jotka tehokkaimmin yhdistävät, niitä on juuri yhteiset kokemukset ja vaikeudet.
Jos taas ajatellaan tunnesiteitä, niin niitä ihminen muodostaa elämänsä aikana useita - myös avioliiton aikana. Enkä puhu nyt pettämisestä, vaan esimerkiksi ainoastaan parisuhteen aikaisesta ihastumisesta. Ymmärrän kyllä, jos perhe tai pitkä ja hyvä parisuhde menee uran edelle, mutta että sellainen, josta voi joskus tulla jotain... Ei, ei ja vielä kerran ei. - Miranda
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Mutta kuten niin tavallista, et suinkaan kokonaan...
Eihän minulla mitään uraa vielä ole, kaikki on vasta edessä päin. Mutta lupaan, että heti kun valmistun ja alan menestymään, jätän tämän rahvaan keskustelunne ja siirryn herrasmiesklubille sikaria tupruttelemaan.Alkuperäisessä viestissä ei uskoteltukaan, että kysyjä olisi mies - sinä vain oletit niin:)
Perustit kaikki juttusi olemattomuudelle. Uralle, jota sinulla ei ole nyt eikä ehkä koskaan.
Sähän oot ihan pelle. Parempi, että jatkat vaan haaveilua loistavasta urasta etkä sotke kenenkään naisen elämää. - Poison
Miranda kirjoitti:
Alkuperäisessä viestissä ei uskoteltukaan, että kysyjä olisi mies - sinä vain oletit niin:)
Perustit kaikki juttusi olemattomuudelle. Uralle, jota sinulla ei ole nyt eikä ehkä koskaan.
Sähän oot ihan pelle. Parempi, että jatkat vaan haaveilua loistavasta urasta etkä sotke kenenkään naisen elämää.Se mikä on suunniteltu ja minkä eteen tekee töitä ei ole olematonta, vaan mahdollisuus. Mahdollisuus saavuttaa se mistä on haaveillutkin ja minkä ihminen luulee tekevän onnelliseksi. Ymmärrän itse jos ihminen ei pysty muuttamaan, harvoin sattuu niin ikävästi että suhteen molemmilla osapuolilla on tällainen tilanne.
- Asiasta huvittunut
Miranda kirjoitti:
Alkuperäisessä viestissä ei uskoteltukaan, että kysyjä olisi mies - sinä vain oletit niin:)
Perustit kaikki juttusi olemattomuudelle. Uralle, jota sinulla ei ole nyt eikä ehkä koskaan.
Sähän oot ihan pelle. Parempi, että jatkat vaan haaveilua loistavasta urasta etkä sotke kenenkään naisen elämää.Urani on minulle tasan yhtä olematon kuin sikiö on lapsena raskaana olevalle äidilleen.
Mitä väliä sillä on, mitä sukupuolta kysyjä edustaa? Kysymys oli, muuttaisitko naisen perässä. Minä vastasin tähän miehenä. Ymmärtääkseni kysyjä halusi nimenomaan miesten vastauksia, muussa tapauksessa noinkin fiksun avauksen kirjoittanut henkilö olisi varmasti tiedustellut asiaa palstalla Naisen logiikka. - edel.
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Entä uhraisitko orastavan, potentiaalisen parisuhteen? Esimerkin pari ei ole vielä päivääkään asunut yhdessä. Voinemme siis olettaa, etteivät he tunne toisiaan vielä läheskään niin hyvin, että voisimme puhua "elämän rakkaudesta".
Itse en mielellään puhuisi rakkaudesta ollenkaan. Esimerkin suhde on siinä vaiheessa, että ainoa yhdistävä side on tunne, ei yhteiset kokemukset tai historia. Kun taas ajatellaan asioita, jotka tehokkaimmin yhdistävät, niitä on juuri yhteiset kokemukset ja vaikeudet.
Jos taas ajatellaan tunnesiteitä, niin niitä ihminen muodostaa elämänsä aikana useita - myös avioliiton aikana. Enkä puhu nyt pettämisestä, vaan esimerkiksi ainoastaan parisuhteen aikaisesta ihastumisesta. Ymmärrän kyllä, jos perhe tai pitkä ja hyvä parisuhde menee uran edelle, mutta että sellainen, josta voi joskus tulla jotain... Ei, ei ja vielä kerran ei.Minun mielestäni tunnesidettä ei voi kaavamaisesti määritellä sen perusteella, kuinka kauan on yhdessä elänyt tai mitä asioita on parisuhteen aikana kohdannut.
Omasta historiastani voin kertoa, että olin erään miehen kanssa 8 vuotta, teini-iästä asti. Paljon käytiin läpi, tietysti. Hänen jälkeensä tapasin miehen, jonka kanssa muodostui huomattavasti vahvempi tunneside kuukaudessa! Ei se ole ajasta kiinni, vaan siitä miten antaa sydämensä, miten löytää toisen puolikkaansa. (En minä ihan kuukaudessa uskonut, että onko tämä tottakaan, mutta oli se. Nyt on jo monen monta yhteistä vuotta takana... :))
En uhraisi uraa sellaisen orastavan parisuhteen takia, missä rakkautta ei ole. En lähtisi katsomaan, että mahtaisiko se rakkaus vaikka ajan kanssa kasvaa... En usko sellaiseen. Mutta minun mielestäni siis voi puhua "elämän rakkaudesta" silloinkin jo, kun elämää ei ole vielä vuosikausia yhdessä eletty. Elämän rakkaus on hän, joka eniiten koskettaa, vaikka sitten puolen vuoden etäsuhteessa.
Toki tunnesiteitä voi elämän varrella tulla, monelle tulee ja erilaisia. Mutta juuri sellaisten takia en olisi valmis uhraamaan juuri mitään. Sen sijaan Oikean kumppanin takia olisin valmis jättämään kaiken.
Tehokkaasti yhdistäviä asioita ovat toki yhteiset kokemukset ja vaikeudet, mutta vain jos on löytänyt oikean kumppanin. Väärän ihmisen kanssa ne vain erottavat.
Olet selvästi kyynisempi rakkauden suhteen kuin minä. Sinulle rakkaus tarkoittaa jotakin, mikä on luottamuksen, arvostuksen, välittämisen, kiintymyksen jne. yhteissumma. Minulle rakkaus on jotakin sellaista, mikä on kaikkien näiden yläpuolella, erillään. Näin olen uskonut siitä asti, kun todella tunsin rakkautta, enkä vain yrittänyt nimittää muiden tunteiden summaa rakkaudeksi. Ja en puhu nyt ihastumisesta, älä luule niin. En toki sotke näitä asioita. Ihastuksia tulee ja menee. En minä sellaisen pohjalle mitään rakentaisi.
Ehkäpä kokemuksemme elämässä ovat hyvinkin erilaisia. Itse olen jo lapsuudessa nähnyt parisuhdemallia vanhemmiltani, missä rakkautta ei peitelty. He menivät naimisiin hyvin nuorena tunnettuaan vain vajaat puoli vuotta. (Niin, tuli mieleeni, isäni lähti äidin perässä toiselle puolelle Suomea... heh) He ovat yhä kovasti rakastuneina yhdessä, vuosikymmenien jälkeenkin. No, esimerkkitapausten kertominen tuskin saa sinua muuttamaan kantaasi, eikä sinun tarvitsekaan. Toivon kuitenkin, että arvostaisit niitäkin ihmisiä, jotka luottavat tunteisiin enemmän kuin järkeen, koska vähintään yhtä usein heistä tulee onnellisia! :)
- ei epäilystäkään
Jos nainen olisi kaikkea sitä, mitä olen naiselta halunnut, niin aivan varmasti olisin valmis muuttamaan. Paljon sinkkuelämää nähneenä kun voin todeta, että sellaisia naisia ei joka päivä tule vastaan!
- HighlandWolf
Muutto on jo kokeiltu ja huonoksi vaihtoehdoksi havaittu.
Sitäpaitsi - nykyisin itselläni on "todella painavia syitä" olla nimenomaan muuttamatta. Esim. vakiintunut asiakaskunta, lasteni arkikoti kivenheiton päässä ja harrasteitteni (=elämäntapa) vaatima ympäristö. - Karjalan_poika
Ilman muuta muuttaisin, ja taidan muuttaakkin. Mutta tässätapauksessa varmaan menee niin, että "me" molemmat joudutaan muuttamaan "omilta paikkakunnilta" yhteiselle...
- muuttaisin
Kiinnostaa tosin tietää, että oletko se kaukosuhteen miespuolinen vaiko naispuolinen, joka nyt asiaa kyselee. No joka tapauksessa, muuttaisin kyllä elämäni naisen perässä. Täällä näköjään on noita näpeilleen saaneita skeptikoita liikenteessä, mutta vaikka he olisivat ryssineet omat ihmissuhteensa, niin se ei tarkoita sitä, etteikö muilla voisi onnistua!
- Jos jos jos
Eikä tässä vielä ole suhdettakaan. Lähinnä mietin, että mitä miehet ovat tästä yleisesti mieltä ja olen kyllä kiinnostunut eräästä toispaikkakuntalaisesta, joka tännekin toisinaan kirjoittelee. Itse en todellakaan pystyisi muuttamaan, koska vaikka olisin itse valmis "uhrautumaan", on usean muunkin ihmisen toimeentulo minun läsnäolostani kiinni, enkä voisi tehdä sitä, että jättäisin kaiken taakseni muista välittämättä.
- Asiasta huvittunut
Jos jos jos kirjoitti:
Eikä tässä vielä ole suhdettakaan. Lähinnä mietin, että mitä miehet ovat tästä yleisesti mieltä ja olen kyllä kiinnostunut eräästä toispaikkakuntalaisesta, joka tännekin toisinaan kirjoittelee. Itse en todellakaan pystyisi muuttamaan, koska vaikka olisin itse valmis "uhrautumaan", on usean muunkin ihmisen toimeentulo minun läsnäolostani kiinni, enkä voisi tehdä sitä, että jättäisin kaiken taakseni muista välittämättä.
Ja tämä koko ketju olikin sitten ovela juoni onkia esille ko. miehen mielipide kysytystä asiasta?
Turhaan olen sivutolkulla kirjannut mietteitäni! Kyllä naiset on petollisia... - Jos...
Asiasta huvittunut kirjoitti:
Ja tämä koko ketju olikin sitten ovela juoni onkia esille ko. miehen mielipide kysytystä asiasta?
Turhaan olen sivutolkulla kirjannut mietteitäni! Kyllä naiset on petollisia...Eipä ole kyseinen vastannut, mutta kiva olisi kuulla hänenkin mielipiteensä. Mitäs petollista tässä nyt sitten oli? Aihe tuntuu kuitenkin kiinnostavan ja paljon on mielipiteitä tullutkin. Yllättävän radikaalejakin mielipiteitä, mm. omasi.
Vaan enpä voi sinua moittia kannastasi, kun itsekin laitan työni ja yritykseni suhteen edelle. En tosin itsekkäistä syistä, vaan vastuun vuoksi.
Oletko muuten oikeassa elämässä yhtä jyrkkä kannoissasi ja mielipiteissäsi naisten suhteen? Millaiseksi luonnehtisit sosiaalista elämääsi? Ihan mielenkiinnon vuoksi kysyn, koska voisin kuvitella olevan vaikeaa olla, elää ja suhtautua mihinkään, kun kaiken pitäisi olla niin täydellistä ja vähempi ei kelpaa..? - Asiasta huvittunut
Jos... kirjoitti:
Eipä ole kyseinen vastannut, mutta kiva olisi kuulla hänenkin mielipiteensä. Mitäs petollista tässä nyt sitten oli? Aihe tuntuu kuitenkin kiinnostavan ja paljon on mielipiteitä tullutkin. Yllättävän radikaalejakin mielipiteitä, mm. omasi.
Vaan enpä voi sinua moittia kannastasi, kun itsekin laitan työni ja yritykseni suhteen edelle. En tosin itsekkäistä syistä, vaan vastuun vuoksi.
Oletko muuten oikeassa elämässä yhtä jyrkkä kannoissasi ja mielipiteissäsi naisten suhteen? Millaiseksi luonnehtisit sosiaalista elämääsi? Ihan mielenkiinnon vuoksi kysyn, koska voisin kuvitella olevan vaikeaa olla, elää ja suhtautua mihinkään, kun kaiken pitäisi olla niin täydellistä ja vähempi ei kelpaa..?Olenko minä muka jyrkkä? Ja vielä mielipiteissä naisten suhteen? Höpsis.
Mutta kieltämättä palstan kysymyksiin on erittäin helppo ottaa ehdoton kanta, koska kysymykset ovat aina pelkistettyjä. Todellisuudessahan kysymykset ja ongelmat ovat aina moniulotteisia ja huomioonotettavia asioita on huomattavasti enemmän. Lisäksi kommentoin yleensä ainoastaan asioita, joihin minulla on selvä kanta. Monisanaiseen pohdiskeluun ei tällä elämänrytmillä edes aikaa olisi, eikä kukaan niitä jaksaisi edes lukea.
Täytyy tosin sanoa, etten Tosielämässä (c) ole samanlainen mielipideautomaatti kuin täällä. Tähän on yksinkertainen syy. Olen huomannut, että kaikkea sanomaani voidaan käyttää ja käytetään minua vastaan. On siis parempi ajatella mitä sanoo kuin sanoa mitä ajattelee. Lisäksi kuuntelemalla oppii, puhumalla voi korkeintaan vaikuttaa.
Mutta se sosiaalinen elämä... Mulla on kotipaikkakunnalla kahden käden sormilla laskettava määrä pitkäaikaisia ja hyviä kavereita. Koulussa mulla on verrattain varsin vähän kavereita, mutta ne on sitäkin parempia. (Yksi kaveri tuntee koulusta varmaan 300 tyyppiä, joutuu moikkaamaan koko ajan, kun kuljetaan käytävillä. Itse tunnen ehkä reilun muutaman kymmentä ihmistä.)
Lisäksi olen - usko tai älä - se, jolle kaikki tulevat avautumaan ongelmistaan. Perfektionistiksi tunnustaudun, yritän tosin kovasti päästä tuota ominaisuudesta eroon. Kaverit kaiketi tykkää meikäläisestä, vihamiehiä taitaapi olla kokonaista kaksi kappaletta. Ja naisasioista en tässä yhteydessä viitsi tarinoida, kun pitäisi ehtiä muutama silmäys uinahtaakin :) - elämä parani molemmilla
Nimenomaan! Kyllä se voi onnistua ja elämä muuttua vielä paremmaksi kuin ennen.
Meillä mies muutti perässäni vuoden arpomisen jälkeen, eikä ole sanojensa mukaan katunut hetkeäkään. Hänelle järjestyi parempi työpaikka, saatiin mieluinen talokin, molempien parhaat ystävät asuvat lähellä ja rakkaus kukoistaa, kun sille on aikaa, eikä kaikki aika mene välimatkan kulkemiseen.
Ilman mieheni muuttoa olisimme molemmat yksin vuokra-asunnoissamme ja hänellä olisi se duuni, jota inhosi...
- Kyllä
Ensi viikolla lähden. Matkaa 2600km. Tosin nainen asui ennen 0,7km päässä mutta halusi muuttaa ja lähtikin jo viikko sitten.
jos se yritys ois sen verran kultakaivos että se maksais myös meikäläisen työttömän joutonomi elämän ja kotikalja-sieppo harrastuksen.Oikein hyvän pakkauksen vuoksi voisin ehkä harkita jopa kotitekoisiin siirtymistä :-)
- postia..
Äläkä sitten tykkää paskaa. Ihan hyvää tarkoittaen.. oli tässä vaan vähän tylsää, niin.. No, sieltähän se selviää :)
- abc
En todellakaan!
Olen elämäni 27 vuoden aikana muuttanut useita kertoja uusiin kaupunkeihin ja jopa ulkomaille sekä opiskelun että työni vuoksi. Naisen perässä en kuitenkaan ole valmis muuttamaan.
Jos esimerkiksi uusi työpaikka ei vastaisikaan odotuksiani, olisi kysymyksessä oma arviointivirheeni, josta voisin syytää vain itseäni. Jos puolestaan muuttan jonnekin naisen perässä, ei ihmissuhteen toimiminen ole ainoastaan minusta kiinni.
Pahimmassa tapauksessa muutto voisi haitata myös omaa työuraani ja suhteita entisiin kavereihini. Jos muuton syynä ollut suhde katkeaa, voisi siitä aiheutua melkoisia ongelmia, joista varmasti syyttäisin kyseistä naista.- vaikka
kyseessä olisi se kauan kaivattu unelmien ihminen ja olisit umpirakastunut, niin sanoisit vain heippa, ei tuu mitään, en uskalla jos vaikka tulee ero ja kaverit kaikkoaa. Sitten kotona yksin tai useampien epäonnistuneiden suhteitten ja vuosien jälkeen toteaisit, että ei ole parempaa löytänyt ja olisi kuitenkin silloin muinon pitänyt lähteä.
- Prättänä
Miesystäväni muutti luokseni ja sai työpaikankin tästä läheltä! Nyt olemme jo naimisissa ja tyytyväisiä elämäämme. Meistä tämä oli erittäin hyvä ratkaisu!
- kutikuti
Jos nainen olisi unelma, olisin valmis muuttamaan vaikka kuinka pitkälle, mikäli nainen puolestaan olisi valmis ottamaan sen riskin, että en ehkä löytäisi töitä hänen kotipaikkakunnaltaan ja haluaisi elättää minut.
- monta vuotta sitten
Läksin naisen perässä vajaan 400 kilometrin päähän kahdeksan vuotta sitten. Hain töitä ja löysinkin. En ihan aikaisempaa vastaavia hommia aluksi, mutta vuosien varrella onni on potkinut silläkin saralla. Ystäviäkin on tullut uusia, eikä kaikki vanhat ole kadonneet kilometrien takia.
Ja parisuhde kukoistaa! Jos täältä nyt pitäisi muuttaa pois, niin yhdessä lähtisimme. - dayum
Varmaan riippuisi juuri sen hetkisestä tilanteesta omassa elämässäni. Ja varmaan vähän siitäkin, että minne se muutto sitten olisi. Varmaan olisi myös hyvä saada työpaikka sieltä uudelta paikkakunnalta, olisi kuitenkin aika paskamaista nyhjätä päivät pitkät vailla mitään tekemistä. Eikä olisi muita tuttujakaan kuin se oma nainen.
Eikä sen puoleen ole mitään halujakaan muuttaa pois täältä. Ei se kokonaan mahdoton ajatus ole, mutta...
Tietysti ei ole sitä naistakaan vieraalla paikkakunnalla ;) - Onnellinen avovaimo
Minä tein niin, tosin muutin miehen perässä! Minulla oli oma yritys, joka ei ollut ihan sitä mitä halusin, nooh, pistin puljun kiinni irtisanoin vuokrasopimukseni ja pakkasin laukkuni! Koskaan emme edes miettineet, että muuttaisiko mieheni minun paikkakunnalleni, hän oli minulle se viimeinen syy muutta pois jo "ahtaaksi" käyneeltä paikkakunnalta! Hetkeäkään en ole katunut! Nyt meillä on ihana 1,5 vuotias poika ja elämä muutenkin mallillaan!
- nainen 43v
ihan ilman miestäkin. Muuttaminen on ihan mukavaa, jos ei oteta pakkaamista, kantamista ja purkamista huomioon. Tulee uusia työpaikkoja, ihmisiä jne. elämään. Voi kauhistus, jos joutuisi koko elämänsä elämään samassa paikassa!
- Art-zi
Heitit todella hyvan kysymyksen. Tuossa tilanteessa tarttis tosiaankin miettia tarkkaan mita tehda ja punnita eri vaihtoehtoja. Toisaalta olen tottunut muuttamaan pitkallekin, niin se sinallansa ei olisi ongelma.
No jos talla naisella olisi oma yritys, niin eikohan han sitten pystyisi jarkkaamaan minulle siita firmastansa hommia? Ja jos se paikkakunta olisi suurempi kuin oma kapykyla mista olen kotoisin, niin miksen vaihtaisi maisemia?
Ja tarkeimpana syyna tietenkin, jos taman naisen kanssa sopisi henkilokemiat hyvin yhteen. Toisaalta sen verran realistina tarvii lisata, etta antaisin ajan kulua sen verran etta olisimme varmoja tunteistamme puolin ja toisin. Ettei tulisi tehtya hatikoitya ratkaisua, mista molemmat karsisivat.
Sitten kun kaikki on klaari, ei muuta kuin muuttokuormaa tekemaan! - varmasti
En ainakaan kenenkään nettitutun takia muuttaisi yhtään mihinkään, se on saletti!
- Kokemusta on
Elän elmääni omilla ehdoillani, en naisen ehdoilla.
- vilperi
ketään nainen ei ole sen arvoinen, että jättäisin kaiken taakseni ja muuttaisin perähikiälle.
En nyt kyllä ihan vielä lähtis yhtään minnekään, mut sitten ku saan paperit ulos koulusta niin mikäpä siinä, mut saa ottaa kyllä vastaan kaverin jonka omaisuus mahtuu auton peräkonttiin. Nii ja kitara takapenkille tietysti.
Siis muuttaisin, syyhän se ois seki- muutto mielessä
Kyllä jokainen varmaan muuttaa jos kunnolla kolahtaa, mikäli ei sitten ole aivan kauheista yrityksen myynneistä/lopettamisista kyse.
Itse voisin kuvitella jättäväni kaiken ja ostavani seuraavana aamuna uuden hammasharjan, pääsisi vanhoista kaluista eroon ja eihän ne varmaan sopisikaan tyyliltään ja tiloiltaan uuteen asuntoon.
Sellainen kävisi hyvästä seikkailustakin ja toisi elämään vaihtelua. - skeba
No muutin naisen takia 7 vuotta sitten yli 200km päähän kotipaikkakunnasta. Ja ollaan naimisissa, oltu jo 5.5 vuotta. Mun kohdalla kannatti muuttaa.
Jos ja jos...pistetään nyt muutama jossittelu.
Jos ko. paikkakunnalta löytyisi minullekin jotain mielekästä työtä. Jos paikkakunta ei olisi ihan mitätön perähikiä keskellä ei mitään.
Toisaalta, jos naiselle tosiaan olisi riittävän iso ja menestyvä yritys niin voisihan sitä muuttaa siivellä eläväksi "koti-isäksi" tai alkaa totettaa omia yrittäjä haaveita =D- Mies000000000006
Kuka hullu nyt niin tekisi?
- moni :)
Rakastunut tekisi niin! Minä yhtenä heistä, jo 15 vuotta sitten. En ole katunut!
- Ei pysty
En ainakaan tällä hetkellä. Minulla on opiskelut meneillään
ja aion hoitaa ne kunnialla loppuun. Sitten valmistumisen
jälkeen voisi harkita asiaa uudestaan, jos suhde on
vielä olemassa, eikä kyseessä ole paikkakunta jossa
en viihdy.
Olen jo kerran asunut yli 4v paikassa jonne en kotiutunut,
enkä aio tehdä sitä virhettä uudestaan. Ei auttanut
vaikka oli hyvä työpaikka ja paljon ystäviä. - Nimetön
eteläsuomesta tänne pohjanmaalle tulin ja nyt itse ajan eteläsuomeen töihin viikkotain mutta kyllä kannati
- älä muita
Kuuntele omaa sydämesi ääntä. jos sinusta tuntuu siltä, että tunnet naisesi hyvin ja sinusta tuntuu, että olet valmis tekemään melkein mitävaan yhteisen elämänne eteen niin siitä vaan. Itse olen muuttanut niin monta kertaa ja hypännyt myös ihan tuntemattomaan, mutta aina olen pärjännyt ja vielä lapsen kanssa. Itsekin ajattelin ennen, että mitä muut mahtavat sanoa, jos teen näin tai näin, mutta viimeisien vuosien aikana olen sisäistänyt sen, että muut eivät elä minun elämääni vaan minä itse. Koskaan en ole katunut päätöksiäni vaikka jotkut ovat menneet myöhemmin persiilleen. Olen ajatellut asian niin, että olen yhtä kokemusta rikkaampi ja eipähän tule sitten kiikkustuolissa harmiteltua tekemättä jättämisiä. Toisen avioliittoni jälkeen minulla oli sellainen tunne, että ei ikinä enää ainakaan naimisiin, mutta mutta kuinka ollakaan löysin ihanan miehen aivan seinänaapurista ja nyt sitä sitten ollaan naimisissa. Enkä kadu kyllä pätkääkään. Siksi toiseksi elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi johonkin jossitteluun ja miettimiseen, koska kukaan ei tiedä onko sinulla tai hänellä huomista. Elämä on yllätyksiä täynnä. Joten elä omaa elämääsi ja jos olet varma tunteistasi niin anna palaa ja pakkaa matkalaukkusi ja nauti elämästäsi. Kaikki loksahtaa kohdalleen jos vaan haluaa. tsemppiä teille molemmille.
- jos siltä tuntuu
Kyllä muutaisn ja itseasiassa muutin ja vieläpä aivan toiselle puolelle maailmaa ja tutustuttiin vieläpä netissä.En tasan voinut uskoa asiaa todeksi,että sitä voi yhtä lailla tavata jonkun ihanan naisen netin kautta ja rakastua minkä jälkeen alkaa järjestää uutta elämää aivan toisella puolen pallon puoliskoo.Nyt elellään rauhaisasti toistemme kanssa käydään töissä vietetään yhteistä aikaa toistemme, sukulaisten,kavereiden kanssa ja ehdottomasti elämäsisen arvoista.Kaikkea sitä mistä Suomessa korkeintaan näki unta.
- Siis jos
olisin rakastunut ja haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan.
- reipas
kyllä muuttaisin jos tuntisin aitoa rakkautta. pitää antaa rakkautta niin saakin sitä.. aito rakkaus ei katso matkan pituutta.. eikä rahaa.. niin rahallahan saa mitä melkein tahansa mut ei aitoa rakkautta.. seksiä kylläkin...
- blondi-72hki
hän muutti toiselle paikkakunnalle kumppanin työn takia vaikka itse oli työtön eikä tuntenut siellä ketään. No parisen vuotta hän oli yksin kun ei tutustunut kehenkään tai tutustui mutta ei saanut uusia ystäviä ja nyt he ovat eronneet mutta kyllä tuollainen saattaa onnistuakin. Kannattaa miettiä ekaksi kaikki hyvät ja hunot puolet enen päätöstä!
- mr67
Muutin 7 vuotta sitten pois Helsingistä nykyisen vaimoni kotiseudulle. Hyvä ratkaisu jota en ole koskaan katunut.
Ensin vähän hirvitti että miten käy työnsaannin kanssa on mutta kolmen viikon etsiskelyn jälkeen sain hyvän duunin jossa vieläkin olen.
Elämän laatu muuttui huomattavasti paremmaksi.
Ainut mitä jäin kaipaamaan on vapaa-aika. Silloin ei ollut harrastuksia muita kuin baarissa istuminen ja telkkarin katsominen. Nykyisin elämä harrastuksineen vie mukanaan sellasista kyytiä että oksat pois.
Lapsillakin on varmasti paremmat olosuhteet kasvaa turvallisessa ympäristössä ja nauttia luonnosta.
Asuntoasiatkin on mallillaan, kun sain ostettua itsellinen hyvän kodin (250 neliötä) maksamalla vain 70.000 euroa. Mitä saat sillä helsingistä?
En kylläkään enään viitsi käydä lauantaisin lottoamassa, kun tuntuu että olen jo voittanut sen tuplajättipotin aikoinaan.- aivan...
järkyttävältä, melkein oksensin. vittu mikä "elämä"..
- hyvä
mies!! kiva kuulla että joku on toiminut noin =))
- -hesa-
Nojoo, kai nyt kaikki jostain takahikiältä pois muuttais, mut eikait kukaan täyjärkinen täält hesasta kenenkään perässä muuttais!
- hesasta takahikiälle
Just...
Kyllä. Näin siinä tuli tapahtumaan että muutin pois Hesasta Taka-Hikiälle. Mutta funtsippas sitäkin että minkä verran kaikki elämiskustannuksetkin aleni tuon muuton takia?
- paljon
Naisen perästä,että menisinkö perässä nimittäin perästä kuuluu.
- MÄ AINASKI
muuttaisin ehtona tosin olisi et jos en itse
löytäis sieltä jotain tointa sen naisen TÄYTYY
pystyä elättämään minut!!! (kokonaan toinen juttu
on et haluaisinko edes itse tehdä jotain työtä..)
olisi aivan ihQQQ kun voisi "vain" olla koton ja
nainen elättää eli SAATTAISIN HYVINKIN MUUTTAA!!!- kunnon
urpo!!
- Dragon
En muuttais ku kerranki on saanu elämän raiteilleen. On loisto työpaikka, asunto kiikarissa ja naisia ympärillä. Elämä hymyilee ja kyl niitä naisia lähempääki löytyy. Tosin jos ois tilanne se et en ois töissä/paska duuni niin muuttasin heti. Jos työpaikan helpolla löydät niin muuta vaan.
- Meikä
Meillä on eroa 50 km ja oon muuttamassa toiselle paikkakunnalle, heti kun saadaan iso asunto.
Molemmilla kertynyt tota roinaa niin paljon ettei pienempään mahduta. Kuitenkin hinnaksi tästä muodostuu sitten hieman kohonneet bensakustannukset, mutta luultavasti saan ne verovähennyksinä pois. Eli ainoa mikä muuttuu on pidempi työmatka ja se on mielestäni ihan ok juttu. Töitäni en jätä, koska pidän työstäni todella paljon, enkä usko että löydän toista yhtä mukavaa hommaa muualta.- kohtalon keskisormi
Muutin yhdessä naisen kanssa pois uudelle paikkakunnalle. Talo tontti ja tramboliini. Onnea kesti viikon.Makselen vieläkin. Chattionni on häilyväistä.
- Meikä
kohtalon keskisormi kirjoitti:
Muutin yhdessä naisen kanssa pois uudelle paikkakunnalle. Talo tontti ja tramboliini. Onnea kesti viikon.Makselen vieläkin. Chattionni on häilyväistä.
No nyt ei olekkaan kyse chättionnesta vaan asusteltu jo toistemme kämpillä vuoronperään jo vuodenpäivät...
- Johanna
Minä muutin mieheni luokse, toiseen kaupunkiin. Mutta en minä häntä täällä tavannut ja vuosi tapailtiin ennen tätä.
Kannatan siis tarv. muuttoa oli sitten nainen tai mies, mutta pohjaa pitää olla alla...ja työmahdollisuus toisessa kaupungissa... - J**na
Olen ollut "näin lähellä" vieraalle paikkakunnalle muuttoa akan perässä. Tänä päivänä olen kiitollisempi kuin mistään siitä että en tehnyt sitä virhettä. Jos sydämesi sanoo että muuta niin sitten muutat. Se on oppitunti.
- Naisen vuoksiko
En koskaan naisenvuoksi. Naisia tulee ja menee, supliikkmies saa naisen silloin kun haluaa, Mielenkiintoisen ja haastavan työn on vaikeampi löytää. Varsinkin sellaisen jossa viihtyy eikä aamulla vituta lähteä töihin.
Antaa naisen olla rauhassa siellä toisella paikkakunnalla.- kannattaisi
ensin tutkailla uudella paikkakunnalla. arki tulee tosi pian vastaan, jos toisen tuloilla eletään. Ota vaikka joku sapattivapaa nykyisestä työstäsi, mikäli sun nykyinen työ natsaa.
ehkä voisin toisenkin kerran naisen perässä muuttaa. mut todennäköisesti vain siinä tapauksessa, että toinenkin olisi valmis tekemään saman = olisi yhtä tosissaan suhteen kanssa. Ihan tyhjän päälle en lähtisi vakityöstä mistään hinnasta.
- virhekkö??
ja onnea kesti 5kk mutta löysin myös hyvän työpaikan.
- kipakka
Irtisanouduin unelma työpaikasta ja muutin kauas miehen takia,kaikki sukulaiset ja kaverit kaukana.olin työttömäna pari kuukautta ja sain mukavan työpaikan.kyllä kannatti ,vaikka olimme tunteneet vain 3kk ennen muuttoa,en kadu pätkääkään.
- Ne vaa menee pettää
Ei kannata, ne menee kavereittensa kaa vaan pettämään..
kokemuxella voi kertoo - tosimies
15 vuotta sitten, olemme naimisissa ja meillä on ihana lapsi.
- tukkaputkella
heti kun saan tarpeeksi pätäkkää, matkaan ulkomaille mamasitan torppaa asuttamaan ja töihin sinne.
täällä oo ku työttömyyttä ja katkeria kurttunaamoja baareissa toisiaan tuuppimassa. - tuomo
Henkilökohtaisesti itse olen muuttanut naiseni perässä,ja olen enemän kuin tyytyväinen ratkaisuuni.
Jätin myös työpaikkani,töitä löytää aina, kyllä se on
rakkaus mikä minun lähtöni ratkaisi.haittapuolet ovat tällähetkellä työttömyys,mutta aktiivisena hakijana sekin puoli on kohta järjestyksessä.tylsää kyllä välillä on kun päivät on saanut yksin norkoilla,mutta kyllä täyty sanoa että joka tapauksessa minulle tämä valinta on ollut helpotus,ja olen oppinut tuntemaan itseäni kun on ollut aikaa itselle.
hetkeen kun tarttuu niin siitä voi pitää kiinni..eli ei elämä anna jos ei ole uskallusta ottaa vastaan... - lappi, eteläpohjanmaa
kuljin vuoden verran väliä lappi eteläpohjanmaa autolla, välillä junalla. en muuttanut ja hyvä niin, suhteemme kaatui lopulta, eikä se kaatunut välimatkaan vaan muihin syihin...
- kipa38
elämäni mies niin varmasti muuttaisin.. olen nimittäin tätä kuopioo jo ihan täynnä. Lapset vaan mukaan ja eikun sinne.
no miksi ei..kyllä todellakin voisin muuttaa vaikka maailman ääriin jos jonkun unelmien naisen tapaisisin!
- ...........
Muutin mieheni perässä. Ja kannatti.
- tehtyä
En tavannut ihanaa naistani netissä vaan ihan todellisessa käsinkosketettavassa elämässä.
Olimme työtön ja kaikkeen tuskastunut pariskunta. Hän ei ollut enää elämäni valo, vaan ainoastaan pahainen tuikkukynttilä.
Tämä ns. rakastettuni sai vihdoin työtä kaukaa eteläisestä Suomesta. Aluksi olin tyytyväinen - pääsinhän eroon moisesta harakasta.
Asiat eivät ole koskaan niin yksinkertaisia, kuten silloinkaan. Kaipaus jäi, kuten sain huomata, meille molemmille.
Maantieteellinen välimatka kuroi tunteellisemman välimatkamme pois ja todettuamme erilläänolomme olevan mahdottomuus alkoi uuden kotipesän etsiminen.
Me saimme molemmat raahattua maallisen omaisuutemme jälleen samaan osoitteeseen. Sain itsekin etelän hullunmyllystä poimittua itselleni ansiotyön.
Taisimme olla näitä rahattomuuden tuoman kireyden järjiltään ajamia onnettomia. Onneksi onnistuimme saamaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Mikään ei voi korvata ihmistä, jonka tuntee itselleen oikeaksi.
En ole hetkekään katunut riskialtista muuttoani naisen perässä. Siinä myrskyisässä tilanteessa suhteemme pelastaminen meni kaiken edelle.
Minä menin, ja voitin. - Alpakka Lusikka
Naisen täytyisi vaan olla valmis suurempiin menoihin, jos paikkakunnalla ei olisi töitä.
- TIINAliina
en ikinä muuttaisi miehen takia minnekkään. Oman elämän seppä pitää jokaisen olla, mitä sitä ripustautumaan johonkin toiseen ihmiseen. Oma työ, opiskelu, ystävät ja kaikki muu on paljon tärkeämpää. En ottaisi riskiä sitten millään. Herätkää läheisriippuvaiset ihmiset! Ihastuminen on tunne joka loppuu yhtä pian kuin alkoi ja niitä tulee aina lisää! Kehittäkää itseänne vaikka opiskelemalla mieluummin! ;)
- laiskuri
No jos tytöllä on tarpeeksi paalua ja se on muutenkin viehättävä ja kykenevä stabiiliin parisuhteeseen (vrt Mervi Tapola), niin muuttaisin hetkeäkään miettimättä.
- vastaan
Muutaisin vaikka kuuhun jos niin ihanan naisen löytäisin.
Onko sellaisia ???????????????- Yksi sellainen
No tottahan toki meitä on!!
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Korjaa toki jos...
Koet että ymmärsin sinut kuitenkin aivan väärin. Jännittäminen on täyttä puppua kun et muitakaan miehiä näköjään jännitä293135- 1191265
Ellen Jokikunnas paljasti somessa ison perheuutisen - Ralph-poika elämänmuutoksen edessä!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask sekä Ralph-poika ovat uuden edessä. Tsemppiä koko perheelle ja erityisesti Ralphille! Lu101145- 58981
- 70969
olet kaiken rakkauden arvoinen
Olisinpa kertonut kuinka rakastuin sinuun. Kuinka hyvältä tunnuit siinä lähelläni, kunpa en olisi väistänyt vastapäätyy26917Nainen, jos kuuntelet ja tottelet, niin sinulle on hyvä osa
Ominpäin toimiessasi olet jo nähnyt mihin se on johtanut. Olen jo edeltä sen sinulle kertonut ja näen sen asian ja totuu171899Olisi kiva
Tietää, mitä oikein ajattelet minusta tai meistä? Mitä meidän välillä on? Salattua tykkäämistä, halua, himoa? Onhan tämä38891Mikä koirarotu muistuttaa kaivattuasi eniten?
Koirien piirteet muistuttavat usein ihmisten ja omistajiensa piirteitä.66860Oot mun koko maailma
Ei ole koskaan ollut ketään, joka olisi niin täydellinen minulle kuin sinä mies ❤️ Ikävöin sua🥹75794