Vaaleja malttamattomasti odotellassa ajattelin panna lukijoille ajankuluksi ja kevennykseksi presidenttiaiheisen tietokilpailukysymyksen. Siinä on mukana myös jokunen kepulainen, joten tällaisellä aasinsillalla sovitan sen tälle palstalle. Toivottavasti sheriffi ja lukijat eivät pahastu siitä, että yhteys palstan aiheeseen on melko väljä.
Vuonna 1982 käytiin Suomessa yhdet legendaarisimmista ja kansakuntamme historiaa syvästi muuttaneista presidentinvaaleista. Kansalaiset valitsivat silloin kotimaisen parlamentarismin ulkoaohjautuvan harvainvaltaisen järjestelmän sijaan. Kansalaiset toimivat tämän puolesta useaankin eri otteeseen vaaliprosessin aikana. Näin tapahtui mm. Kepun esivaalissa. Kepun eduskuntaryhmä ja puoluevaltuusto oli suosittanut murskaavalla ääntenenemmistöllä Ahti Karjalaista ehdokkaaksi. Puoluekokous valitsi kuitenkin lähes yhtä musrkaavalla äänten enemmistöllä Johannes Virolaisen.
Vuoden 1982 vaaleissa NL:lla oli myös vahva ehdokas Suomen presidentiksi. Jos neuvostokansalaisilla olisi ollut silloin äänioikeus, Ahti Karjalainen olisi valittu vähintään 95 %:n äänisaalilla Suomen tasavallan (kenraalikuvernementin) presidentiksi. NL toimi painokkaasti ja salailemattakin Ahti Karjalaisen valinnan puolesta vielä senkin jälkeen, kun Virolainen oli valittu Kepun ehdokkaaksi. Puhuttiin vaalien mustasta hevosesta ja sillä tarkoitettiin Karjalaista. Tätä varten Karjalaiselle suunniteltiin vaalien alla näyttävä Moskovan vierailu.
Karjalainen oli siis silloisissa vaaleissa NL:n, Kepun K-linjan ja taistolaiskommunistien ehdoton ykkösehdokas. Tämän kaikki politiikkaa seuranneet ja historiaan perehtyneet tietävät. Tätä ei siis kysytä nyt. NL:lla oli kuitenkin suosituimmuusjärjestys myös muille ehdokkaille. Vladimirov (mahdollisesti myös Derjabin) ovat tästä jälkikäteen kertoneet. Neljä ehdokasta asetettiin Moskovan näkövinkkelistä paremmuusjärjestykseen, jos Karjalaista ei valittaisi. Kahta näistä siedettiin ja kahta pidettiin ei-toivottavina valintoina. Nyt vihdoin pääsemme itse kysymykseen.
Aseta nämä neljä pääehdokasta NL:n silloin esittämään paremmuusjäsrjestykseen. Ykköseksi se, joka oli mieluisin Moskovalle ja viimeiseksi se, joka oli epämieluisin. Ehdokkaina olivat:
Mauno Koivisto (SDP)
Johannes Virolainen (Kepu)
Harri Holkeri (Kokoomus)
Kalevi Kivistö (SKDL)
Saatteeksi sanon sen, että olisin hieman yllättynyt, jos joku osaa oikean järjestyksen.
Tietokilpailukysymys
32
859
Vastaukset
- arvaus
Holkeri Kivistö Koivisto ja Jussi
- mielipidekyselijä
Merkittävin keskustalähtöinen poliittinen henkilö on epäilemättä Urho Kekkonen.
Entäs kukahan mahtaa olla merkittävin SDP-taustainen poliittinen henkilö?
Mielipiteitä, perusteluja- :::
Kautta aikojen suurin demari:
http://www.uta.fi/suomi80/tieto31.htm
(Ei liene epäilystäkään, tuskin tarvitsee edes perustella.) - pikkumatti
sdp taustainen poliittinen henkilö on tietysti
kaikkien demareitten sankari
Otto Ville Kuusinen!!! Merkittävin ulkomailla vaikuttanut on Otto Wille Kuusinen. Hän ei kuitenkaan enää silloin ollut mikään demari, vaan pesunkestävä kommunisti, joka vihasi kaikkia demareita.
Suomessa vaikuttaneita demareita on vaikeampi panna merkittävyysjärjestykseen, koska demareilla ei ole ollut tapana kasata liikaa valtaa yhdelle henkilölle. Ylitse muiden on silti Väinö Tanner, joka vaikutti koko itsenäisyyden alkuajan ja sotavuosina luoden sosiaalidemokraattisen aatepohjan perustaksi tällekin päivälle. Mauno Kovisto on myös merkittävä, koska hänen presidenttikaudestaan alkoi maamme parlamnetaarisen demokratia uudelleentervehdyttäminen.- "manuaalinen" ohjaus
Mielipidepankki kirjoitti:
Merkittävin ulkomailla vaikuttanut on Otto Wille Kuusinen. Hän ei kuitenkaan enää silloin ollut mikään demari, vaan pesunkestävä kommunisti, joka vihasi kaikkia demareita.
Suomessa vaikuttaneita demareita on vaikeampi panna merkittävyysjärjestykseen, koska demareilla ei ole ollut tapana kasata liikaa valtaa yhdelle henkilölle. Ylitse muiden on silti Väinö Tanner, joka vaikutti koko itsenäisyyden alkuajan ja sotavuosina luoden sosiaalidemokraattisen aatepohjan perustaksi tällekin päivälle. Mauno Kovisto on myös merkittävä, koska hänen presidenttikaudestaan alkoi maamme parlamnetaarisen demokratia uudelleentervehdyttäminen.Mauno Koivisto on silannut uransa hämärät aikaansaannokset "prlamentarismin" lumekullalla. Koivisto pyrki kynsin ja hampain pitämään langat käsissään ja toimimaan UM:n tietämättä, jopa hallituksen ohi, eduskunnasta nyt puhumattakaan.
Normaalin parlamentarismin mukaan vuonna 1987 olisi ollut luonnollista muodostaa neljän porvarillisen puolueen hallitus, koska ne olivat sopineet ohjelmasta ja niillä oli eduskunnassa enemmistö. Mutta mitä teki Koivisto? Vastoin Kokooomuksen tahtoa nimitti hallituksen muodostajaksi Harri Holkerin.
Siinäpäs parlamentarismia kerrakseen! - mielipidekyselijä
Mielipidepankki kirjoitti:
Merkittävin ulkomailla vaikuttanut on Otto Wille Kuusinen. Hän ei kuitenkaan enää silloin ollut mikään demari, vaan pesunkestävä kommunisti, joka vihasi kaikkia demareita.
Suomessa vaikuttaneita demareita on vaikeampi panna merkittävyysjärjestykseen, koska demareilla ei ole ollut tapana kasata liikaa valtaa yhdelle henkilölle. Ylitse muiden on silti Väinö Tanner, joka vaikutti koko itsenäisyyden alkuajan ja sotavuosina luoden sosiaalidemokraattisen aatepohjan perustaksi tällekin päivälle. Mauno Kovisto on myös merkittävä, koska hänen presidenttikaudestaan alkoi maamme parlamnetaarisen demokratia uudelleentervehdyttäminen.Kysymys kuului: Kuka on merkittävin SDP-taustainen poliittinen henkilö?
Siinä katsannossa Otto Wille Kuusinen on täysin ylivoimainen. Hänen SDP-taustaansa on turha kiistää. Hän on SDP:n alkuhistorian merkittävä vaikuttaja joka mm. toimi vuosia puolueen puheenjohtajana.
Ketään muuta demaria ei ennen tai hänen jälkeensä voida pitää lähellekään yhtä merkittävänä poliittisena henkilönä kun tätä Kremlin muuriin haudattua vasemmistolaista suurmiestä.
- ahti
Niinpä. Taas huseeraat totuuksinesi täällä. Ahti Karjalais-vainaa sai puoluekokouksessa 1365 ääntä ja Johannes Virolais-vainaa 2666. Suurin selittävä tekijä oli tuolloisen puoluekokousväen ikä- ja ammattijakauma. On totta, että Karjalaista kannatti K-linja ja nuoriso, mutta tulokseen vaikutti olennaisemmin puolueen tuolloinen ammatti- ja ikäjakauma. Konservatiivit ja maanviljelijät olivat kovasti Virolaisen takana.
MTK:lla taas voimakas halu näyttää puoluejohdolle ja Väyryselle, joka mahtitalonpoika Haaviston ohjeiden ja komentojen vastaisesti oli voittanut 1980 puoluekokouksessa Virolaisen. Puoluekokouksen tulos oli tietysti Karjalaiselle pettymys, mutta sai hän sentään kolmanneksen tuen. Puoluehallitus ja -valtuuskunta olivat todellakin esittäneet Karjalaista. Eduskuntaryhmällä ei ollut eikä ole Keskustapuolueen eikä Suomen Keskustan säännöissä roolia presidenttiehdokkaan asettamisessa.
Totuus asioista ei ole niin yksiulotteinen kuin selität. Kannattaisi esimerkiksi paneutua Keskustapuolueen 1970-luvun ohjelmatyöhön, niin havaitsisi Karjalaisen kannattajilla olleen paljon muitakin motiiveja kuin neuvostosuhteet.
Oma vastaukseni kysymykseesi on: Mainituista ehdokkaista ei kukaan ollut Moskovan erityisessä suosiossa eikä epäsuosiossa. Kenenkään valinta ei suurta hämminkiä olisi aiheuttanut. Hankalinta kuitenkin Moskovalle olisi ollut Kivistön valinta.
Suuntaan sinulle oman tietokilpailukysymyksen: Miten sdp:n jäsenet ja puolue-elimet pystyivät vaikuttamaan puolueensa presidenttiehdokkaan asettamiseen vuoden 1994 presidentinvaaleja varten, vai pystyivätkö mitenkään?- Keskustademari
Kaikkien suosikki, Tamminiemen juoksupoika Eino Uusitalo sanoi Karjalaisen tappion jälkeen yhden monista legendaarisista lausunnoistaan. Hymyilevä, sittemmin Lymyilevä Eikka moitti Keskustan kenttää Virolaisen valinnasta toteamalla, että "kyllä puolueen kentän tulisi tietyissä suurissa kysymyksissä tukea puolueen johdon näkemyksiä." Oivallinen esimerkki K-linjan demokratia-käsityksestä. Pikkuasiat sopivat kenttäväelle, mutta isot asiat (kuten pres.ehdokas) pitää jättää viisaammille.
- JormaKKorhonen
...tilastoa tuosta NL:n pitämästä kauneuskilpailusta, mutta muistojani eräistä tapahtumista ketjuttaen arvelisin voivani asettaa heidät seuraavaan järjestykseen
1. Mauno Koivisto (sittenkin)
2. Harri Holkeri
3. Kalevi Kivistö
4. Johannes Virolainen
Ellei Koivisto olisi tuolloin ollut neukuille noista sittenkin mieluisin, Vladimirov valehtelee muistelmissaan. Ja jos se ei ollut Koivisto, sen täytyi olla Holkeri. Ja jos Jussi V ei ollut epämieluisin, sen täytyi olla Kalevi K.
(Huomasin tuon pistäytyessäni katsomaan erästä ketjua, johon eilen pari viestiä pistin, ja kilpailuviettini heräsi. Toistaisesksi en jatka täällä pitemmälle).Juhani Suomi (Pysähtyneisyyden vuodet) viittaa juuri Vladimirovin muistelmiin ja niissä asetetaan Holkeri parhaimmaksi kompromissiehdokkaaksi. Tämä valinta suoritettiin Moskovassa sikäläisen johdon sisäisissä keskusteluissa. Myöhemmin luottamus Koivistoon varmasti parani, mutta vaalien alla häneen suhtauduttiin varauksellisesti, olihan hän sentään oikeistodemari. Lisäksi patoutunut Kekkoskauna purkautui Koivisto suurena kansansuosiona. Hämmennystä aiheutti vielä se, että Vennamo ja Ehrnrooth kiirehtivät tukemaan Kovistoa. Virolaisen osalta viimeinen pisara syntilistaan oli Virolaisen ilmoitus siitä, ettei hän ole Kekkosen mies. Se ilmeisesti aiheutti väärinkäsityksen siitä, ettei Virolainen olisi Paasikiven-Kekkosen linjalla.
Spekulaatioissasi olet ihan oikeilla jäljillä, mutta Keskustademari antoi kuitenkin varauksettoman täsmävastauksen. Kuitenkin hän, sinä ja Oiva pääsitte hienosti kaikki likipitäen oikeaan vastaukseen. Tältä suunnlta odotin parhaita vastauksia.- tietää...
Mielipidepankki kirjoitti:
Juhani Suomi (Pysähtyneisyyden vuodet) viittaa juuri Vladimirovin muistelmiin ja niissä asetetaan Holkeri parhaimmaksi kompromissiehdokkaaksi. Tämä valinta suoritettiin Moskovassa sikäläisen johdon sisäisissä keskusteluissa. Myöhemmin luottamus Koivistoon varmasti parani, mutta vaalien alla häneen suhtauduttiin varauksellisesti, olihan hän sentään oikeistodemari. Lisäksi patoutunut Kekkoskauna purkautui Koivisto suurena kansansuosiona. Hämmennystä aiheutti vielä se, että Vennamo ja Ehrnrooth kiirehtivät tukemaan Kovistoa. Virolaisen osalta viimeinen pisara syntilistaan oli Virolaisen ilmoitus siitä, ettei hän ole Kekkosen mies. Se ilmeisesti aiheutti väärinkäsityksen siitä, ettei Virolainen olisi Paasikiven-Kekkosen linjalla.
Spekulaatioissasi olet ihan oikeilla jäljillä, mutta Keskustademari antoi kuitenkin varauksettoman täsmävastauksen. Kuitenkin hän, sinä ja Oiva pääsitte hienosti kaikki likipitäen oikeaan vastaukseen. Tältä suunnlta odotin parhaita vastauksia.>> patoutunut Kekkoskauna purkautui Koiviston suurena kansansuosiona
Hehheh. Aivan loistava historiantulkinta. Ilmankos ihmiset, kun luvan saivat, sankoin joukoin yhä vihaavat Kekkosta. Vai onko Kekkonen jossain vaiheessa kokenut rehabilisaation? - JormaKKorhonen
Mielipidepankki kirjoitti:
Juhani Suomi (Pysähtyneisyyden vuodet) viittaa juuri Vladimirovin muistelmiin ja niissä asetetaan Holkeri parhaimmaksi kompromissiehdokkaaksi. Tämä valinta suoritettiin Moskovassa sikäläisen johdon sisäisissä keskusteluissa. Myöhemmin luottamus Koivistoon varmasti parani, mutta vaalien alla häneen suhtauduttiin varauksellisesti, olihan hän sentään oikeistodemari. Lisäksi patoutunut Kekkoskauna purkautui Koivisto suurena kansansuosiona. Hämmennystä aiheutti vielä se, että Vennamo ja Ehrnrooth kiirehtivät tukemaan Kovistoa. Virolaisen osalta viimeinen pisara syntilistaan oli Virolaisen ilmoitus siitä, ettei hän ole Kekkosen mies. Se ilmeisesti aiheutti väärinkäsityksen siitä, ettei Virolainen olisi Paasikiven-Kekkosen linjalla.
Spekulaatioissasi olet ihan oikeilla jäljillä, mutta Keskustademari antoi kuitenkin varauksettoman täsmävastauksen. Kuitenkin hän, sinä ja Oiva pääsitte hienosti kaikki likipitäen oikeaan vastaukseen. Tältä suunnlta odotin parhaita vastauksia....muistaakseni sanoo kyllä Mauno Koiviston olleen hänen ykkösehdokkaansa, mutta ehkä hän on "kaunistellut" asiaa jälkeenpäin, kun muistelmat on kirjoitettu vasta sen jälkeen, kun Vladi ja Manu olivat jo kauan olleet hyviä kavereita.
Oiva Härkönen samat muistelmat lukeneena näkyy muistavan asian samoin kuin minä.
En ole lukenut tuota Juhani Suomen Koivisto-kirjaa ja tuskinpa ihan pian luenkaan, mutta jos siinä tuollainen on pantu Vladimirovin suuhun ja lähde kerrottu, niin kai hän tosiaan niinkin on joskun sanonut.
Se tuppasi olemaan melko elastinen se neukkujenkin mielipide, jos heidän oma etunsa niin vaati. Ihan kuin meidänkin johtajiemme ja varsinkin sen yhden mielipiteet neukuista. Ja Koiviston tultua kovin suosituksi presidentiksi heidän etunsa vaati myös suosimaan Koivistoa, joten alkuperäinen mielipide sai väistyä. JormaKKorhonen kirjoitti:
...muistaakseni sanoo kyllä Mauno Koiviston olleen hänen ykkösehdokkaansa, mutta ehkä hän on "kaunistellut" asiaa jälkeenpäin, kun muistelmat on kirjoitettu vasta sen jälkeen, kun Vladi ja Manu olivat jo kauan olleet hyviä kavereita.
Oiva Härkönen samat muistelmat lukeneena näkyy muistavan asian samoin kuin minä.
En ole lukenut tuota Juhani Suomen Koivisto-kirjaa ja tuskinpa ihan pian luenkaan, mutta jos siinä tuollainen on pantu Vladimirovin suuhun ja lähde kerrottu, niin kai hän tosiaan niinkin on joskun sanonut.
Se tuppasi olemaan melko elastinen se neukkujenkin mielipide, jos heidän oma etunsa niin vaati. Ihan kuin meidänkin johtajiemme ja varsinkin sen yhden mielipiteet neukuista. Ja Koiviston tultua kovin suosituksi presidentiksi heidän etunsa vaati myös suosimaan Koivistoa, joten alkuperäinen mielipide sai väistyä.Oiva taisi jossain alla jo sanoakin, että Vladimirovilla oli oma kantansa, joka hiukan poikkesi Moskovan sisäpiirin kannasta. Tällaisessa asiassa Moskovan sisäpiirin kanta on kuitenkin olennaisempi kuin Vladimirovin oma kanta.
Kannat ovat elastisia, mutta siihen on voinut vaikuttaa myös tilanteen kehittyminen meillä ja muualla. Kansainvälisesti asian teki herkäksi ja mutkikkaaksi silloin Puolan sekasortoinen tilanne. NL:n arveltiin antavan veljesapua solidaarisuus-liikkeen kukistamiseen ja se puolestaan olisi lisännyt kansainvälistä jännitettä. Tilanne oli myös sikäli tulehtunut, että Reagan oli tehnyt esityksiään rajoitetusta ydiniskusta ja kiihdytti muutenkin asevarustelua. Tämä kireys heijastui myös Suomen presidentinvaaliib neukkujen osalta. Myöhemmin tilanne sitten tassantui.- ahti
Mielipidepankki kirjoitti:
Juhani Suomi (Pysähtyneisyyden vuodet) viittaa juuri Vladimirovin muistelmiin ja niissä asetetaan Holkeri parhaimmaksi kompromissiehdokkaaksi. Tämä valinta suoritettiin Moskovassa sikäläisen johdon sisäisissä keskusteluissa. Myöhemmin luottamus Koivistoon varmasti parani, mutta vaalien alla häneen suhtauduttiin varauksellisesti, olihan hän sentään oikeistodemari. Lisäksi patoutunut Kekkoskauna purkautui Koivisto suurena kansansuosiona. Hämmennystä aiheutti vielä se, että Vennamo ja Ehrnrooth kiirehtivät tukemaan Kovistoa. Virolaisen osalta viimeinen pisara syntilistaan oli Virolaisen ilmoitus siitä, ettei hän ole Kekkosen mies. Se ilmeisesti aiheutti väärinkäsityksen siitä, ettei Virolainen olisi Paasikiven-Kekkosen linjalla.
Spekulaatioissasi olet ihan oikeilla jäljillä, mutta Keskustademari antoi kuitenkin varauksettoman täsmävastauksen. Kuitenkin hän, sinä ja Oiva pääsitte hienosti kaikki likipitäen oikeaan vastaukseen. Tältä suunnlta odotin parhaita vastauksia.minun väitteeseeni, että kaikkein ongelmallisinta Moskovalle olisi kumminkin ollut Kivistön valinta? Näin väitän edelleen, perustelu tarvittaessa.
ahti kirjoitti:
minun väitteeseeni, että kaikkein ongelmallisinta Moskovalle olisi kumminkin ollut Kivistön valinta? Näin väitän edelleen, perustelu tarvittaessa.
Kivistö oli ongelma Moskovalle niin ideologisessa mielessä kuin vaalitaktisesti. Ulkopoliittisen linjamme suhteen Kivistö ei ollut mikään kerettiläinen, vaan olisi pilkuntarkasti jatkanut linjalla kuten muutkin. Itse asiassa Kivistö oli tässä jopa kekkoslaisempi kuin Kekkonen itse, koska Kivistön mukaan YYA-sopimus meni puolueettomuuspolitiikkamme edelle. Sellaisen kannan Moskova hyväksyi mieluusti.
- olennaiset
Mielipidepankki kirjoitti:
Kivistö oli ongelma Moskovalle niin ideologisessa mielessä kuin vaalitaktisesti. Ulkopoliittisen linjamme suhteen Kivistö ei ollut mikään kerettiläinen, vaan olisi pilkuntarkasti jatkanut linjalla kuten muutkin. Itse asiassa Kivistö oli tässä jopa kekkoslaisempi kuin Kekkonen itse, koska Kivistön mukaan YYA-sopimus meni puolueettomuuspolitiikkamme edelle. Sellaisen kannan Moskova hyväksyi mieluusti.
Mahtaako se olla niin kauhean pätevää pohdiskella sitä kuka kanditaateista olisi ollut "Moskovalle" mieluisin, kun maailmassa ei tällaista asiaa voi olla olemassakaan. Jos N-liiton yksittäiset avaintoimijat alistettaisiin tarkasteluun silmiemme alle, heidän käsityksiään määräisi moni muukin seikka kuin kunkin kuvitelmat kunkin kanditaatin ominaisuuksista. Yleissääntönä voisi sanoa, että ensinnäkin heidän keskinäinen valtataistelunsa määräisi enemmän kuin vain käsitteellisesti määriteltävissä oleva maan, puolueen tai oman klikin "yhteinen etu". Toisekseen mitä henkilöarvioihin tulee, tunteet määräävät enemmän kuin järki, ja valinnoissa ilmenee pikemminkin omakuvan projektio kuin kohteena olevan todellinen persoona. Kaikki jutut tällaisista suosikeista ovat siis todellisuudessa varsinaista huuhaata, niin mielellämme kuin tällaisia paremmuusjärjestyksiä mielissämme rakentelemmekin ja niin mielellämme kuin itsekukin myös toimijoina tilanteen kohdalle osuessa niihin oman "perustellun" kantamme puemme.
Psykiologiselta kannalta päädyttäisiin ihan samanlaiseen suosikkilistaan kuin mihin mukamas "asialliselta" pohjalta tehdyissä "perustelluissa" arvioissa päädytään. On itsestään selvää, että kun valtapoliitikko pyrkii julkikuvassaan ilmaisemaan yleisesti hyväksyttävällä tavalla oman pohjimmaisen julmuutensa ja oikeuttamaan taipumuksensa mitä hyveellisimpiin sanakäänteisiin verhottuina, niin myös läheisimmäksi ja ikään kuin eniten vaistonvaraista yhteisymmärrystä signaloivaksi muodostuu vastaavanlainen päältäkatsoen moitteeton mutta pinnan alta raaka valtataistelija. Holkeri oli vastaus tällaisille psyklologisille signaaleille. Vastaavasti taas Kivistö, joka näennäisesti edustaa samaa ideologiaa ja kuuluu ikään kuin omien joukkoon, aiheuttaa vahvaa torjuntaa, koska mies on läpensä peripehmo, eikä hänellä todellisuudessa ole mitään yhteistä syvemmäälä psyykkisellä tasolla.
Ihminen on sellainen, että usein hän tunnustaa julkisesti juuri niitä arvoja jotka hänen todelliselle persoonalleen ovat vastakkaisia. Poliittisten ideologien kohdalla perusrakenne on sellainen, että jos joku haluaa ihan ohjelman kanssa tehdä toisille ihmisille pahaa, hänen poliittinen ideologiansa kertoo kaikesta hyvästä ja kauniista mitä tiettyjä periaatteita toteuttamalla saadaan aikaan. Mitä julmempi uskonto, sitä enemmän sen opinkappaleissa kerrotaan rauhasta ja hyvästä tahdosta. Poliittiset ideologiat ovat usein sellaisia, että niiden kannattajiksi valikoituu sekä ilmoitettujen arvojen että todellisten valtapyrkimysten motivoimia ihmisiä. Politiikkakin on eräänlaista sodankäyntiä, ja tappamiseen vetoa tuntevat ihmiset tunnistavat toisensa psykologisten signaalien varassa yli puoluerajojen -- ja niinpä politiikan käytäntö usein muodostuukin valtapoliitikkojen keskinäisen yhteisymmärryksen tasolla ohjelmallisesti joksikin muuksi kuin mitä ovat puolueiden katekismuksiin kirjatut tavoitteet. Esimerkiksi Tannerin tai Lipposen luotsaama SDP oli tosiasiassa mitä oikeistolaisin puoluekoneisto, jolla ei ollut oikein mitään tekemistä sen hyvän kanssa mikä puolueen periaateohjelmaan on kirjattu. Lipponen oli suositumpi kokoomuslaisten kuin omiensa keskuudessa, ihan samalla tavalla kuin sotarintamilla suuret sotapäälliköt ymmärtävät rintamalinjojen yli toisiaan paremmin kuin mitä lojaalisuutta riittää omia hallituksia kohtaan.
- Keskustademari
Ratkaisevaa on, kuinka lähellä kukin ehdokas oli K-linjaa ja siten hyväksyntää Moskovasta.
Holkeri
Koivisto
Virolainen
Kivistö
Holkeri kokoomuslaisuudestaan huolimatta Remonttimiehenä oli Moskovassa hyväksytty mies. Koivistosta neukut sanoivat siihen tyyliin, että ei miehestä ota selvää, mutta uskoivat Koiviston valinnan olevan turvallinen Moskovan kannalta.
Virolainen oli edelleen yöpakkasten ja K-linjan pitkäaikaisen parjauksen merkitsemä mies ja Kivistöä (kuten Aleniustakin) Moskovassa vihattiin kuin ruttoa. Oli parempi olla vaikka porvari kuin sosialisti, joka ei ole uskollinen Moskovalle...
Kaksi kelvollista ja kaksi kelvotonta ehdokasta siis. Mihinkäs lähteeseen nojaat?Keskustademaria on täällä kirjoittajana kovasti arvostanut ja on mieluista antaa hänelle tunnustus oikeasta vastauksesta.
Holkerin, Koiviston ja Virolaisen neukut asettivat suoraan tällaiseen paremmuusjärjestykseen. Kaikki näitä kuitenkin jossain määrin siedettäsiin Suomen seuraavan presidenttinä. Kalevi Kivistöä ei rankeerattu tässä suosituimmuusjärjestyksessä, koska häntä pidettiin täysin kelvottomana vaihtoehtona. Kivistöön ja Aleniukseen suhtauduttiin Moskovassa ja taistolaispiireissä tosiaan kuin ruttoon. Olen itse aina ihmetellyt sitä, mikseivät niin viisaat miehet kuin Alenius ja Kivistö jo alunperin valinneet SDP:tä poliittiseksi kodikseen. Eivät nämä mitään kommunisteja olleet, vaan hyvinkin demareita mieleltään.Mielipidepankki kirjoitti:
Keskustademaria on täällä kirjoittajana kovasti arvostanut ja on mieluista antaa hänelle tunnustus oikeasta vastauksesta.
Holkerin, Koiviston ja Virolaisen neukut asettivat suoraan tällaiseen paremmuusjärjestykseen. Kaikki näitä kuitenkin jossain määrin siedettäsiin Suomen seuraavan presidenttinä. Kalevi Kivistöä ei rankeerattu tässä suosituimmuusjärjestyksessä, koska häntä pidettiin täysin kelvottomana vaihtoehtona. Kivistöön ja Aleniukseen suhtauduttiin Moskovassa ja taistolaispiireissä tosiaan kuin ruttoon. Olen itse aina ihmetellyt sitä, mikseivät niin viisaat miehet kuin Alenius ja Kivistö jo alunperin valinneet SDP:tä poliittiseksi kodikseen. Eivät nämä mitään kommunisteja olleet, vaan hyvinkin demareita mieleltään.Lähde on kerrottu tässä ketjussa toisaalla eli Juhani Suomen Pysähtyneisyyden vuodet.
Sen verran kuitenkin pieni korjaus vastaukseesi, että Virolaistakin ilmeisesti siedettiin, vaikka pidettiin huonoimpana vaihtohtana kolmikosta. Kivistö oli Moskovan mielestä ainoa täysin epäkelpo ehdokas.
- oivahärkönen
... paremmuusjärjestykseen. Kun Mpp meille esittää järjestyksen ja lähteen, tarkastelkaamme sitten sen luotettavuutta.
Holkerin suhteen N-liitolla ei ollut juurikaan huomauttamista. Hän karisti puolueesta tannerilais-junnilalaiset rasitteet ja toi sen selkeästi K-linjalle. Puolue ei vain päässyt vieläkään hallitukseen, kun nyt demarit olivat kekkoslaisempia kuin Kekkonen itse.
Koivistolla oli enemmän rasitteita Nordek-sekoiluineen ja vähän yhteyksiää N-liittoon.
Virolaista neukut pysyivät juuri ja juuri sietämään.
Mutta huonoin heidän mielestään oli Kivistö; n-liittolaiset vähät välittivät kansandemokraateista, piti olla kunnon, mieluummin taistilainen, kommunisti.Olet ehkä vähän puolivahingossa päässyt oikeaan järjestykseen, mutta Keskustademari ehti ensin, joten hänelle ykköspalkinto oikeasta vastauksesta.
Lähteeni luotettavuutta sopii kyllä epäillä. Sitä ovat epäilleet muutkin, mm. Paavo Lipponen on luonnehtinut sitä herjakirjaksi. Lähde on siis Juhani Suomen teos Pysähtyneisyyden vuodet (ss.33-35). Kivistön osalta mainintoja löytyy mainituilta sivuilta tai lähisivuilta. Häntä pidettiin täysin epäkelpona vaihtoehtona. Ilmeisesti taustalla vaikuttivat kotikommunistit, jotka kai luonnehtivat Kivistöä ja Aleniusta luokkapettureiksi, pahimmanlaatuisiksi nilkeiksi.- Obs1
Oiva se vaan jatkaa järkkymättä suomettuneella linjalla. Kohta hän on yhtä harvinainen kuin Saimaan norppa, jopa kepulaisten joukossa. Oiva mielipiteineen pitäisi julistaa suojelukohteeksi. Voitaisiin jatkuvasti nuorisoakin varoittaa siitä, että tällainen demokrarian alennustila Suomessa ennen vallitsi
Mielipidepankki kirjoitti:
Olet ehkä vähän puolivahingossa päässyt oikeaan järjestykseen, mutta Keskustademari ehti ensin, joten hänelle ykköspalkinto oikeasta vastauksesta.
Lähteeni luotettavuutta sopii kyllä epäillä. Sitä ovat epäilleet muutkin, mm. Paavo Lipponen on luonnehtinut sitä herjakirjaksi. Lähde on siis Juhani Suomen teos Pysähtyneisyyden vuodet (ss.33-35). Kivistön osalta mainintoja löytyy mainituilta sivuilta tai lähisivuilta. Häntä pidettiin täysin epäkelpona vaihtoehtona. Ilmeisesti taustalla vaikuttivat kotikommunistit, jotka kai luonnehtivat Kivistöä ja Aleniusta luokkapettureiksi, pahimmanlaatuisiksi nilkeiksi.Kalevi Kivistön epäsuosion taustalla oli myös vaalitaktinen asetelma. Moskovassa - ja ihan oikein - arveltiin, että Kivistö suosittaa valitsajamiehiään äänestämään mahdollisella toisella kierroksella Koivistoa eikä Karjalaista. Tämän takia Moskovassa olisi haluttu valituttaa Aarne Saarinen ehdokkaaksi.
Tässäkin lähteenä on Juhani Suomi.- oivahärkönen
Obs1 kirjoitti:
Oiva se vaan jatkaa järkkymättä suomettuneella linjalla. Kohta hän on yhtä harvinainen kuin Saimaan norppa, jopa kepulaisten joukossa. Oiva mielipiteineen pitäisi julistaa suojelukohteeksi. Voitaisiin jatkuvasti nuorisoakin varoittaa siitä, että tällainen demokrarian alennustila Suomessa ennen vallitsi
... positiivinen ilmiö. Sen ja "ystävyyden" avulla Kekkonen piti neukut käsivarrenpäässä Suomen todella tärkeistä asioista. Onnistuakseen piti toisarvoisissa asioissa anttaa pikkumyönnytyksiä.
Minun pitää taas toistaa, mitä nämä tärkeät olivat: meille elintärkeiden läntisten kaupallisten ja poliittistenkin suhteiden hoitaminen, demokratian ja markkinatalouden säilyttäminen, venäläisten torjuminen sotilaalisensta yhteistyöstä ja Kekkosen ajama "puolueettomuuspolitiikka" antoi meille lisää liikkumatilaa N-liiton syleilystä, olimmehan sodassa hävinneiden joukkoon kuuluvana joutuneet N-liiton etupiiriin, minkä voittajat sopivat Jaltassa ja Teheranissa ja mikä sinetöitiin Pariisin rauhansopimukseen ja YYA-sopimukseen. - oivahärkönen
Mielipidepankki kirjoitti:
Olet ehkä vähän puolivahingossa päässyt oikeaan järjestykseen, mutta Keskustademari ehti ensin, joten hänelle ykköspalkinto oikeasta vastauksesta.
Lähteeni luotettavuutta sopii kyllä epäillä. Sitä ovat epäilleet muutkin, mm. Paavo Lipponen on luonnehtinut sitä herjakirjaksi. Lähde on siis Juhani Suomen teos Pysähtyneisyyden vuodet (ss.33-35). Kivistön osalta mainintoja löytyy mainituilta sivuilta tai lähisivuilta. Häntä pidettiin täysin epäkelpona vaihtoehtona. Ilmeisesti taustalla vaikuttivat kotikommunistit, jotka kai luonnehtivat Kivistöä ja Aleniusta luokkapettureiksi, pahimmanlaatuisiksi nilkeiksi.... kirjan mukaan kertoi, että Moskovassa oltiin tuon järjestyksen kannalla, mutta hän itse kannatti järjestystä Koivisto, Holkeri Virolainen ja Kivistö. Wladimirovin mielipide oli ainakin yhtä tärkeä kun Moskovan herrojen siihen aikaan. Koivistosta tulikin sitten Wladimirovin uskollinen soturi. Niin, jotta ei tuo järjestys niin yksiselitteinen ollut.
- JormaKKorhonen
oivahärkönen kirjoitti:
... kirjan mukaan kertoi, että Moskovassa oltiin tuon järjestyksen kannalla, mutta hän itse kannatti järjestystä Koivisto, Holkeri Virolainen ja Kivistö. Wladimirovin mielipide oli ainakin yhtä tärkeä kun Moskovan herrojen siihen aikaan. Koivistosta tulikin sitten Wladimirovin uskollinen soturi. Niin, jotta ei tuo järjestys niin yksiselitteinen ollut.
...tuo järjestys on jäänyt minunkin mieleeni hänen suosikkeinaan. Puhun asiasta enemmän äskeisessä vastauksessani Mielipidepankille.
- Obs1
oivahärkönen kirjoitti:
... positiivinen ilmiö. Sen ja "ystävyyden" avulla Kekkonen piti neukut käsivarrenpäässä Suomen todella tärkeistä asioista. Onnistuakseen piti toisarvoisissa asioissa anttaa pikkumyönnytyksiä.
Minun pitää taas toistaa, mitä nämä tärkeät olivat: meille elintärkeiden läntisten kaupallisten ja poliittistenkin suhteiden hoitaminen, demokratian ja markkinatalouden säilyttäminen, venäläisten torjuminen sotilaalisensta yhteistyöstä ja Kekkosen ajama "puolueettomuuspolitiikka" antoi meille lisää liikkumatilaa N-liiton syleilystä, olimmehan sodassa hävinneiden joukkoon kuuluvana joutuneet N-liiton etupiiriin, minkä voittajat sopivat Jaltassa ja Teheranissa ja mikä sinetöitiin Pariisin rauhansopimukseen ja YYA-sopimukseen.Ei se ihan noin mennyt noiden positiivisten asioidenkaan suhteen. Kekkonenenhan ei taloudesta juurikaan ymmärtänyt ja kannatti erilaisia huonoja sijoituksia, kuten pieniä sellutehtaita ympäri Suomea (Uimaharju, Kemijärvi, Savon Sellu), jota on sitten muiden kustannuksella jouduttu pelastamaan. Sinulta täysin unohtuivat ulkopolitiikan käyttö sisäpolitiikan aseena ja myös yksityisten ihmisten syrjintä, jos Kekkonen oli loukannut eikä nyt edes ole kyse Ehrnroothista, Junnilasta, Pitsingistä ja kumppaneista. Muistanet myös sen, että 1970-luvulla Kekkonen uskoi Neuvostoliiton voittoon kylmässä sodassa. Se mahdollisti taistolaisten riehunnan sillon.
- talousmies
Obs1 kirjoitti:
Ei se ihan noin mennyt noiden positiivisten asioidenkaan suhteen. Kekkonenenhan ei taloudesta juurikaan ymmärtänyt ja kannatti erilaisia huonoja sijoituksia, kuten pieniä sellutehtaita ympäri Suomea (Uimaharju, Kemijärvi, Savon Sellu), jota on sitten muiden kustannuksella jouduttu pelastamaan. Sinulta täysin unohtuivat ulkopolitiikan käyttö sisäpolitiikan aseena ja myös yksityisten ihmisten syrjintä, jos Kekkonen oli loukannut eikä nyt edes ole kyse Ehrnroothista, Junnilasta, Pitsingistä ja kumppaneista. Muistanet myös sen, että 1970-luvulla Kekkonen uskoi Neuvostoliiton voittoon kylmässä sodassa. Se mahdollisti taistolaisten riehunnan sillon.
Hänen aikanaan taloutta hoidettiin viisaasti. Hänen suurin virheensä oli luuleminen Mauno Koivistoa talousmieheksi. Virhettään hän kerinnyt korjaamaan vaan Koivisto pääsi huseeraamaan Suomen talouden kaikkien aikojen katastrofiin.
- ajasta
talousmies kirjoitti:
Hänen aikanaan taloutta hoidettiin viisaasti. Hänen suurin virheensä oli luuleminen Mauno Koivistoa talousmieheksi. Virhettään hän kerinnyt korjaamaan vaan Koivisto pääsi huseeraamaan Suomen talouden kaikkien aikojen katastrofiin.
Kekkosen aikana suomalainen yhteiskunta kehittyi suhteellisesti eniten. Kaupungistuminen, autoistuminen ja sähköistyminen muuttivat koko suomalaisen elämänmuodon. Reaalisen elintason kohoamista kuvaa hyvin se tosiasia, että miltei jokaisen uuden teknisen laitteen leviämisnopeudessa tehtiin Suomessa maailman- ja vähintään euroopanennätys. Suomea sanottiin maailman amerikkalaisimmaksi maaksi, mikä vastasikin tiettyjä tosiasioita. Valitettavasti poliittiset propagandistit kehittivät vuorineuvossukujen katkerassa suojeluksessa omaan käyttöönsä kekkosloganeita ja tarttuivat innolla sellaisiin ulkoatulleisiin termeihin kuin esim. suomettuminen, joka syntyi Saksassa sisäpoliittisiin käyttötarpeisiin. Saksalaisillahan ei juuri olisi kanttia lähteä kenenkään rauhanpolitiikkaa retostelemaan.
- oivahärkönen
ajasta kirjoitti:
Kekkosen aikana suomalainen yhteiskunta kehittyi suhteellisesti eniten. Kaupungistuminen, autoistuminen ja sähköistyminen muuttivat koko suomalaisen elämänmuodon. Reaalisen elintason kohoamista kuvaa hyvin se tosiasia, että miltei jokaisen uuden teknisen laitteen leviämisnopeudessa tehtiin Suomessa maailman- ja vähintään euroopanennätys. Suomea sanottiin maailman amerikkalaisimmaksi maaksi, mikä vastasikin tiettyjä tosiasioita. Valitettavasti poliittiset propagandistit kehittivät vuorineuvossukujen katkerassa suojeluksessa omaan käyttöönsä kekkosloganeita ja tarttuivat innolla sellaisiin ulkoatulleisiin termeihin kuin esim. suomettuminen, joka syntyi Saksassa sisäpoliittisiin käyttötarpeisiin. Saksalaisillahan ei juuri olisi kanttia lähteä kenenkään rauhanpolitiikkaa retostelemaan.
... julkaistun Siikalan ja Keijo Immosen kirjoittaman kirjan "Suomi Kekkosen jälkeen". Siikalahan on tunnettu keskustalainen ajattelija ja Immonen oli silloin kirjan julkaisseen Kirjayhtymän kirjallinen johtaja.
Kirjan julkaisutilanteessa Kekkonen oli juuri valittu suurella kansan antamalla enemmistöllä Kekkosen valitsijamiehille vielä kerran presidentiksi. Kirjoittajat ymmärtävät, että tämä on viimeinen Kekkosen kausi, -84 valitaan varmasti joku muu aivan inhimillisistöä syistä. (Kekkonenhan sitten joutuikin terveyden pettäessä jo luopumaan tehtävästä -81)
Kirjoittajat käyvät läpi Kekkosen uraa ja niitä näkymiä, joita vallitsi silloin -78 tilanteessa Kekkosen jälkeisestä ajasta. Olisi paikallaan Mpp:n ja KKK:kin lukea se kirja, jotta saisivat Lasse Lehtisen ja kumppaneiden jälkikäteiskirjoituksille vastapainoa.
Itse olen lukenut äskettäin Georg Ehrnrootin kirjan Krokotiilien keskellä, jossa selkein Kekkosen vastustaja Suomessa kertoo poliittisen elämänsä. G.E. vain kuului siihen joukkoon, joka rehdisti jo Kekkosen eläessä vastusti häntä totaalisesti.
Nämä nykyiset vastustajat saivat alkunsa siitä, kun Paavo Lipponen pääministerinä piti Kekkosen syntymän 100-vuotisjulassa päivänsankaria mollaavan puheen, jolle Koivisto ja Virolainen innolla taputtivat.
Enempää Koivisto, Ahtisaari kuin Lehtinenkään, eikä Virolainenkaan viimeisinä vuosinaan, eivät Kekkosen eläessä uskaltaneet oman uransa turvatakseen sanoa mitään. - diktaattori, vai?
oivahärkönen kirjoitti:
... julkaistun Siikalan ja Keijo Immosen kirjoittaman kirjan "Suomi Kekkosen jälkeen". Siikalahan on tunnettu keskustalainen ajattelija ja Immonen oli silloin kirjan julkaisseen Kirjayhtymän kirjallinen johtaja.
Kirjan julkaisutilanteessa Kekkonen oli juuri valittu suurella kansan antamalla enemmistöllä Kekkosen valitsijamiehille vielä kerran presidentiksi. Kirjoittajat ymmärtävät, että tämä on viimeinen Kekkosen kausi, -84 valitaan varmasti joku muu aivan inhimillisistöä syistä. (Kekkonenhan sitten joutuikin terveyden pettäessä jo luopumaan tehtävästä -81)
Kirjoittajat käyvät läpi Kekkosen uraa ja niitä näkymiä, joita vallitsi silloin -78 tilanteessa Kekkosen jälkeisestä ajasta. Olisi paikallaan Mpp:n ja KKK:kin lukea se kirja, jotta saisivat Lasse Lehtisen ja kumppaneiden jälkikäteiskirjoituksille vastapainoa.
Itse olen lukenut äskettäin Georg Ehrnrootin kirjan Krokotiilien keskellä, jossa selkein Kekkosen vastustaja Suomessa kertoo poliittisen elämänsä. G.E. vain kuului siihen joukkoon, joka rehdisti jo Kekkosen eläessä vastusti häntä totaalisesti.
Nämä nykyiset vastustajat saivat alkunsa siitä, kun Paavo Lipponen pääministerinä piti Kekkosen syntymän 100-vuotisjulassa päivänsankaria mollaavan puheen, jolle Koivisto ja Virolainen innolla taputtivat.
Enempää Koivisto, Ahtisaari kuin Lehtinenkään, eikä Virolainenkaan viimeisinä vuosinaan, eivät Kekkosen eläessä uskaltaneet oman uransa turvatakseen sanoa mitään.- Koivisto, Ahtisaari kuin Lehtinenkään, eikä Virolainenkaan viimeisinä vuosinaan, eivät Kekkosen eläessä uskaltaneet oman uransa turvatakseen sanoa mitään. -
Kukapa Neuvostoliitossakaan olisi uskaltanut sanoa poikkipuolista sanaa Stalinille. Häneltähän Kekkonen oli kaiken oppinsa ottanut.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1101104
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82824Nostetaanpas kissa pöydälle: Onko Kuhmossa työpaikkakiusaamista?
Kuka uskaltaa puhua? Vai uskaltaako kukaan? Naisvaltaisella alalla on kuulemma Kuhmossa ruma tilanne. Mitä aikuiset ede18659Tuleeko Martinasta rouva Muhis
Saako vihdoinkin ne haaveilemansa prinsessa häät Hajjin entinen Muhammad kanssa, 😂 yhteistä heillä on se, että molemmat271631- 77598
- 104574
- 54547
- 26522
Oletko miettinyt sitä
Että jos meidän persoonat ei sovi yhtään yhteen ;) No onneksi kumpikin on fiksu eikä halua toiselle mitään pahaa.49513Eipä oo näkyny montakkasn etelänvetelää vielä kylällä.
Liekkö tuo pensanhinta vetelille liian kallista, kun ovat jeäneet kesäksi kottiinsa vetelehtimmään. Pärjätään iliman vet88438