Hyvä vai paha dubbaus?

no rumaankan poikanen on TODELLA huonosti dubattu

Minä en jaksa kuunnella dubbausta, jos

1) selvästi kuulee, että on ruvettu vaan mekaaniseen käännöstyöhön automaattivaihde päällä mutta dubbaustyöryhmän oma persoonallinen panos on jätetty heti kättelyssä narikkaan,

2) esim. suomen kieltä yritetään puhua jonkin muun kielen intonaatioilla tai ominaispiirteillä (esim. kysymyslauseen nuotti nousee lopussa ja you-passiivi on käännetty kirjaimellisesti "sä" - pätee myös muuhunkin kielenkäyttöön!!)

3) on dubattu piirretyn sijaan livenäyttelijöitä - huulisynkka on tuomittu kusemaan, aaaaargh!

4) ääninäyttelijällä on joku puhevika tai sen suuntainen (esim. missiässä tai helsinkiläinen sössöässä)

5) ääninäyttelijän ulosanti kuulostaa näyttelemiseltä ja luonnollisuus uupuu (tiedätte varmasti eron - mutta kuinka sitä nyt sitten verbaalisesti kuvailisi)

6) ja jos leffa on paska ja vasemmalla kädellä tehty niin varmasti dubbauskaan ei luista eikä loista.


Omassa lapsuudessani piirrettyjä ei dubattu yhtä hanakasti kuin nykyään - siinä samalla opin lukemaan nopeasti ja tarttuipa jopa englannin kielen ääntämyskin näpsäkästi korvaan.

Mitä tulee dubbaamisen puolustamiseen, muistan ikuisesti sen yleisönosastokirjoituksen jossa kahden lapsen äiti kertoi kuopuksensa katsovan Teletappeja ja oppivan vain katkonaista morsekieltä, siinä missä vanhempi samanikäisenä katsoi Muumeja ja oppi täydellisesti kirjakielen.

Kyllä mun puolesta saa dubata... Kunhan se tehdään hyvin.

Mitään vanhemmille suunnattuja ohjelmia, esim. simpsonit ja kukkulan kuningas, ei tietenkään tarvi dubata.

Yhdessä viestissä oli hyvä lista, jonka voin pitkälti allekirjoittaa.

Musta piirretyissä vois mieluummin puhua kirjakieltä. Tulee jotenkin vaivaantunut olo kun piirretyissä väännetään jotain mikä yrittää kuulostaa jotenkin nuorekkaalta... ei nyt ihan täydellistä kirjakieltä tarvi olla.

Näyttelijöillä olis hyvä olla persoonallinen ja hyvä ääni. Kuulostaa aika itsestään selvältä mutta ei valitettavasti tunnu olevan.
Sen kyllä kuulee jos yritetään kauheesti muuttaa omaa ääntä, usein siitä tulee epäluonnollinen... Toiset osaa, toiset ei.

Yhtenä päivänä katoin Vekaroita jossa Ankalla oli ihan järkyttävä ääni! Se yritti kai kuulostaa ankalta, mutta se oli töykeän oloinen ja huusi kokoajan. Sylki varmaan lentänyt kivasti... Se otti korviin.

Olen samoilla linjoilla Baxterin kanssa.
Itse opin myös lukemaan 5-vuotiaana ja englantia ymmärsin aikoja ennen 3:nnen luokan alkua, kiitos dubbaamattomien ohjelmien. Aika oli 70-luvun alku.

Dubbaus sinällään ei ole pahasta, mutta mielestäni kyllä alkuperäistuote kärsii aina muutoksista, joista yksi on ääni.
Hyvin tehty dubbaus, kuten Disneyn kontrolloitu, helpottaa pikkupilttien taidenautintoa (heh), mutta ei mielestäni ole mahdotonta, että sama elokuva katsotaan myöhemmin aidolla äänellä.
Dvd-elokuvat antavat ihailtavasti tämän mahdollisuuden. Oppiminen on helppoa ja mukavaa tälläisin keinoin.

Pienessä maassa, kuten Suomi, väistämättä yhtenä rajoitteena on ääninäyttelijöiden määrä.
Kuten aiemmin todettiin, ei dubbaus saa olla ääneen lukemista, vaan sen tulee olla aitoa näyttelemistä, jotta elokuva ei kadottaisi alkuperäisestä annistaan paljoakaan.
Itse en pidä tilanteesta, jossa sama ääni esiintyy useammassa, toisistaan paljonkin erovassa roolissa. Toisaalta kauhein vaihtoehto on, että yksi monotoninen ääni suorittaa kaikki roolit satusetätyyliin.

(1)Dubbauksen perusasiat ovat:
Mikkiin oikein puhuminen
Mikin oikea paikka (älä syö mikkiä tai hönkäile mikkiin)

(2)Kunnon sarja.
mitään Die Hard elokuvaa ei kannata dubata suomeksi.
Scifi ei ole hyvä vaihtoehto.
Piirretyt ovat hyviä vaihtoehtoja.

(3)Dubbauskamat.
Jos dubbaat kotona, ei IKINÄ kannata ruveta dubbaamaan huonoilla kamoilla.
Kunnon mikit ovat aina eduksi.
Kunnon ohjelma on aina eduksi.
Kunnon tila on aina eduksi.