Escrima

En tiedä miten paljon olet B.I.F.F escrimaa
harjoitellut, mutta minulla on aivan toisenlainen
käsitys Dobrinin escrimasta (Olen suorittanut 1.level eli 1.ohjaajan asteen B.I.F.F escrimassa).
Järjestelmähän on seuraava 3 ensimmäistä oppilasastetta harjoitellaan perustekniikoita ja sen jälkeen ei oikeastaan "uutta" tekniikka tulekkaan, vaan tasot koostuvat asioiden soveltamisesta eri aseita käyttämällä. Jotta asioita pystyisi soveltamaan, täytyy tekemisessä olla mukana "flowta".
En ole Pekiti Tirsiaa harjoitellut, mutta ainakin meillä harjoitellaa hyvin paljon veitsillä ja hyvin paljon myös terävillä veitsillä.
Minun kokemukseni mukaan Dobrinin escrimaa ei opi sen nopeammin kuin mitään muutakaan lajia/systeemiä.

t:Juhani Mesiäinen

se ongelma eli BIFF on tehty salille ei kontaktisparriin tai kadulle...siinä kuvitellaan että joku voi joskus jonkun "lopetuksen" muka tehdä...vähän sama kuin perinteisen jujtsun torjunta-lyönti-heitto-lopetuslyönti-askel taakse yhdistelmät. PT taas on vapaaottelua jossa toista lyödään etäisyydeltä toiselle siirtyen torjuen tarvittaessa...en usko että yhtään tappelua maailmassa on saatu loppumaan puhtaalla jujutsukombinaatiolla.Ei se kaveri jää odottamaan sitä yhtä lopetuslyöntiä, eikä se ketään kovaa jätkää pysäytä. Samalla tavoin biff opettaa luottamaan siihen että tuollaisilla jäykillä yhdistelmillä saa jotain aikaan, tilanteen voim "pysäyttää" sen viimeisen torjunnan jälkeen ja takoa toista rauhassa neljä-viisi kertaa. PT:ssä liikutaan ja taistellaan niin kauan että uhka lakkaa...

on juuri kirjoitti:

se ongelma eli BIFF on tehty salille ei kontaktisparriin tai kadulle...siinä kuvitellaan että joku voi joskus jonkun "lopetuksen" muka tehdä...vähän sama kuin perinteisen jujtsun torjunta-lyönti-heitto-lopetuslyönti-askel taakse yhdistelmät. PT taas on vapaaottelua jossa toista lyödään etäisyydeltä toiselle siirtyen torjuen tarvittaessa...en usko että yhtään tappelua maailmassa on saatu loppumaan puhtaalla jujutsukombinaatiolla.Ei se kaveri jää odottamaan sitä yhtä lopetuslyöntiä, eikä se ketään kovaa jätkää pysäytä. Samalla tavoin biff opettaa luottamaan siihen että tuollaisilla jäykillä yhdistelmillä saa jotain aikaan, tilanteen voim "pysäyttää" sen viimeisen torjunnan jälkeen ja takoa toista rauhassa neljä-viisi kertaa. PT:ssä liikutaan ja taistellaan niin kauan että uhka lakkaa...

Lue lisää

Dobrinhan nimenomaan korostaa vahvan torjunnan jälkeistä lyöntiä esim roof block ja jatkolyönti kasvoihin tai hyökkäävään kehon osaan. Kuten hyvin (kai) tiedät torjuntablokki ja lopetuslyönti perustasoilla opettaa huomiomaan vain yksinkertaistetun uhan eli astalokäden.

Mehän emme treenaa kuten muinoin alkuperäiskansa taisteli eli torjunta suoraan rystyniveliin - ja poks (siis nivelmurskaus). Jatkohan on jo aivan jotain muuta, kuin salilla tapahtuva turvatreeni!

Jos henkilö lyö kädellä, niin silloinhan seuraava torjunnan jälkeinen lyönti on tuo hyökkäävä käsi, jos potkaisee kohde on jalka ja jne.

Mitä tarkoitat jäykillä yhdistelmillä? Eihän McRath´kaan ole opettanut sparrissa hyörintää suuntaan jos toiseen. Muistat kai 9 sekunnin max streetwisesparriajan (siis sparri minkä tavoitteena oli muu kuin urheilupedagogia)ja kolme sekuntia maksimissaan yhtä vastustajaa kohti Billin näkemyksen ja kokemuksen mukaan.

Niin ja tuo otsikko ... oletko ollut Dobrinin leireillä? Ja jos olet mitä hittoa olet puuhaillut, kun on harjoiteltu?

Oletko muuten saanut koskaan lyöntiä täydellä voimalla (sparrissa) päähäsi? Ainakin minut on saatu knokattua. Lukeudun tosin normaaliaivoiseksi, millä tarkoitan ettei ole aivoja turruttavia crack-kokemuksia.

Emmekä me sparrissakaan kykene simuloimaan täysin tositilannetta. Ei kenenkään ympärillä hyöritä. Hyvänä esimerkkinä Dog Brothersien vapaamättö. Maahan nuokin pyrkivät (joutuvat!!) ja lopetukseen siellä. Samalla tavalla salillammekin sparria myös treenataan.

Pekiti Tirsia on filipinolajien aatelia mutta mielestäni on väärin arvostella mainitsemillasi perusteilla B.I.F.F-järjestelmää. Ainakin minä olen kyennyt soveltamaan myös voimankäytön opetuksessa TKP:n osalta hyvin B.I.F.F.-järjestelmää.

Itse koen, uskon ja myös toteutan sitä, että pelisilmä kehittyy vain tekemällä yksinkertaisia asioita stressitilanteessa. (Tämä tietysti johtuu siitä, että olen yksinkertainen.) Uskon vain sparrityyppisen harjoittelun kehittävän niitä refleksejä, silmää, koordinaatiota ja vaistomaisen päätöksenteon uskallusta mitä stressitilanne vaatii. Mutta tästähän me emme varmastikaan kiistele.

Filipino kirjoitti:

Dobrinhan nimenomaan korostaa vahvan torjunnan jälkeistä lyöntiä esim roof block ja jatkolyönti kasvoihin tai hyökkäävään kehon osaan. Kuten hyvin (kai) tiedät torjuntablokki ja lopetuslyönti perustasoilla opettaa huomiomaan vain yksinkertaistetun uhan eli astalokäden.

Mehän emme treenaa kuten muinoin alkuperäiskansa taisteli eli torjunta suoraan rystyniveliin - ja poks (siis nivelmurskaus). Jatkohan on jo aivan jotain muuta, kuin salilla tapahtuva turvatreeni!

Jos henkilö lyö kädellä, niin silloinhan seuraava torjunnan jälkeinen lyönti on tuo hyökkäävä käsi, jos potkaisee kohde on jalka ja jne.

Mitä tarkoitat jäykillä yhdistelmillä? Eihän McRath´kaan ole opettanut sparrissa hyörintää suuntaan jos toiseen. Muistat kai 9 sekunnin max streetwisesparriajan (siis sparri minkä tavoitteena oli muu kuin urheilupedagogia)ja kolme sekuntia maksimissaan yhtä vastustajaa kohti Billin näkemyksen ja kokemuksen mukaan.

Niin ja tuo otsikko ... oletko ollut Dobrinin leireillä? Ja jos olet mitä hittoa olet puuhaillut, kun on harjoiteltu?

Oletko muuten saanut koskaan lyöntiä täydellä voimalla (sparrissa) päähäsi? Ainakin minut on saatu knokattua. Lukeudun tosin normaaliaivoiseksi, millä tarkoitan ettei ole aivoja turruttavia crack-kokemuksia.

Emmekä me sparrissakaan kykene simuloimaan täysin tositilannetta. Ei kenenkään ympärillä hyöritä. Hyvänä esimerkkinä Dog Brothersien vapaamättö. Maahan nuokin pyrkivät (joutuvat!!) ja lopetukseen siellä. Samalla tavalla salillammekin sparria myös treenataan.

Pekiti Tirsia on filipinolajien aatelia mutta mielestäni on väärin arvostella mainitsemillasi perusteilla B.I.F.F-järjestelmää. Ainakin minä olen kyennyt soveltamaan myös voimankäytön opetuksessa TKP:n osalta hyvin B.I.F.F.-järjestelmää.

Itse koen, uskon ja myös toteutan sitä, että pelisilmä kehittyy vain tekemällä yksinkertaisia asioita stressitilanteessa. (Tämä tietysti johtuu siitä, että olen yksinkertainen.) Uskon vain sparrityyppisen harjoittelun kehittävän niitä refleksejä, silmää, koordinaatiota ja vaistomaisen päätöksenteon uskallusta mitä stressitilanne vaatii. Mutta tästähän me emme varmastikaan kiistele.

Lue lisää

matsissa tehdään BIFF torjunta (esim. roof block),alakautta luuppaava lyönti keppikäteen ja joku vitun "abadikolopetus"? Lähdetään siitä. Kumpaa lähempänä kontaktimatsit ovat, PT:tä vai BIFFIÄ? PT:ssä lähdetään keppi olalla kyttäämään että vedänkö samasta asennosta oikealta vasemmalta vai alhaalta kun biffiläinen odottaa pääsevänsä tekemään roof blockia.

Dog Brothersin kirjoitti:

matsissa tehdään BIFF torjunta (esim. roof block),alakautta luuppaava lyönti keppikäteen ja joku vitun "abadikolopetus"? Lähdetään siitä. Kumpaa lähempänä kontaktimatsit ovat, PT:tä vai BIFFIÄ? PT:ssä lähdetään keppi olalla kyttäämään että vedänkö samasta asennosta oikealta vasemmalta vai alhaalta kun biffiläinen odottaa pääsevänsä tekemään roof blockia.

Lue lisää

Lukekaa nyt hyvät ihmiset ja yrittäkää ymmärtää aiemmin kirjoitetut viestit. Jos lyönti tehdään rystisiin lopetuslyönti VOI OLLA MAHDOLLINEN. MIKÄLI HYÖKKÄÄJÄ LYÖ NYRKILLÄ turpaan kohde on käsi. MIKÄLI POTKAISEE munille kohde on jalka.

Kerro minulle mikä on mainitsemasi "vitun abadikolopetus"? Mainitse myös miten se liittyy mainitsemaasi tekniikan aloitukseen. Itse käytän
usein näistä termiä genitaalialue, koska treenissäni on molemmman sukupuolen edustajia. Ongelma olisi tuolloin se, että vain toinen voi tuon lopetuksen tehdä. Aina oppii, joten kerro tarkemmin!

Salisparrissa käytän kaikkia niitä lyöntejä, mitä olen vuosien aikana hermottanut ratoihin. Harjoittelen myös säännöllisesti PTI:n peruslyöntikuvioita (jopa niin, että olen saanut vaivani palkaksi teniskyynärpään). Ovat hyviä.

Todellisuutta ei salisparrissa kyetä koskaan simuloimaan. Ilman suojia ja suojien kanssa on sparrattava. Suojien kanssa sparri lähenee totuutta, mutta vaarana on se että toimitaan liian rohkeasti. Tällöinhän voidaan lyödä tosissaan käsiin ja vaikka hyvin osunut isku sattuu (usein juuri kiekkohanskan peukaloon) otetaan noita murskalyöntejä urheiluhenkeen liikaa vastaan. Ilman suojia sparraus ei voi loukkantumisvaaran vuoksi olla samantyyppistä. Torjunnat on suunnattava vastalyönteinä keppiin.

Vaikka olen harjoitellut PTI:iaa ja B.I.F.F.-syteemiä en pysty - enkä edes pyri erittelemään -käyttämiäni tekniikoita sparrissa. Tuo ei ole mielestäni missään nimessä tarpeen. Lyönnit ja torjunnat tulee alitajunnasta ei niitä voi "lähteä tekemään". Jos näin on, vastapuoli on auttamattoman hidas tai muuten surkea. Maassa sen sijaan tilanne on toinen, siellä on mahdollista vähän enemmän miettiä ja yrittää lopetusta. Pistotkin ovat lähinnä staattista työntämistä arkaan kohtaan tai tekniikka on "ronkkimistyyppistä". Tosin keppikuristus toimii yllättävän usein.

Filipino kirjoitti:

Lukekaa nyt hyvät ihmiset ja yrittäkää ymmärtää aiemmin kirjoitetut viestit. Jos lyönti tehdään rystisiin lopetuslyönti VOI OLLA MAHDOLLINEN. MIKÄLI HYÖKKÄÄJÄ LYÖ NYRKILLÄ turpaan kohde on käsi. MIKÄLI POTKAISEE munille kohde on jalka.

Kerro minulle mikä on mainitsemasi "vitun abadikolopetus"? Mainitse myös miten se liittyy mainitsemaasi tekniikan aloitukseen. Itse käytän
usein näistä termiä genitaalialue, koska treenissäni on molemmman sukupuolen edustajia. Ongelma olisi tuolloin se, että vain toinen voi tuon lopetuksen tehdä. Aina oppii, joten kerro tarkemmin!

Salisparrissa käytän kaikkia niitä lyöntejä, mitä olen vuosien aikana hermottanut ratoihin. Harjoittelen myös säännöllisesti PTI:n peruslyöntikuvioita (jopa niin, että olen saanut vaivani palkaksi teniskyynärpään). Ovat hyviä.

Todellisuutta ei salisparrissa kyetä koskaan simuloimaan. Ilman suojia ja suojien kanssa on sparrattava. Suojien kanssa sparri lähenee totuutta, mutta vaarana on se että toimitaan liian rohkeasti. Tällöinhän voidaan lyödä tosissaan käsiin ja vaikka hyvin osunut isku sattuu (usein juuri kiekkohanskan peukaloon) otetaan noita murskalyöntejä urheiluhenkeen liikaa vastaan. Ilman suojia sparraus ei voi loukkantumisvaaran vuoksi olla samantyyppistä. Torjunnat on suunnattava vastalyönteinä keppiin.

Vaikka olen harjoitellut PTI:iaa ja B.I.F.F.-syteemiä en pysty - enkä edes pyri erittelemään -käyttämiäni tekniikoita sparrissa. Tuo ei ole mielestäni missään nimessä tarpeen. Lyönnit ja torjunnat tulee alitajunnasta ei niitä voi "lähteä tekemään". Jos näin on, vastapuoli on auttamattoman hidas tai muuten surkea. Maassa sen sijaan tilanne on toinen, siellä on mahdollista vähän enemmän miettiä ja yrittää lopetusta. Pistotkin ovat lähinnä staattista työntämistä arkaan kohtaan tai tekniikka on "ronkkimistyyppistä". Tosin keppikuristus toimii yllättävän usein.

Lue lisää

asioita joita voi käyttää kontaktisparrissa..en menetä mitään mutta pois jää tekniikoita joiden toimivuudesta ei voi olla varma. Kaikki mikä onnistuu maski päässä onnistuu ilmankin...

kuvaamasi harjoittelu vastaa ytenniksen pelharjoittelua niin että lyö kymmenen tuntia päivässä palloa verkkoon ja luottaa että sitten pelissä kaikki menee hyvin.

EN henkilökohtaisesti usko saavani keppiä vastustajan rystysiin tämän yrittäessä irrottaa päätäni jollain karahkalla.Tkp on muutenkin eri asia kuin keppi, ja mainitunlainen hienosäätö sekunnin murto-osassa on mahdoton. Kyseistä manööveriä ei edes harjoitella koskaan, valmentaja vaan selittää että "noin se sitten käytännössä menisi.." Pelkkä ajautuskin siitä että vaistomaisesti vaihtaa käsien paikat keskenään roof blockissa on naurettava..

harjoittelen kirjoitti:

asioita joita voi käyttää kontaktisparrissa..en menetä mitään mutta pois jää tekniikoita joiden toimivuudesta ei voi olla varma. Kaikki mikä onnistuu maski päässä onnistuu ilmankin...

kuvaamasi harjoittelu vastaa ytenniksen pelharjoittelua niin että lyö kymmenen tuntia päivässä palloa verkkoon ja luottaa että sitten pelissä kaikki menee hyvin.

EN henkilökohtaisesti usko saavani keppiä vastustajan rystysiin tämän yrittäessä irrottaa päätäni jollain karahkalla.Tkp on muutenkin eri asia kuin keppi, ja mainitunlainen hienosäätö sekunnin murto-osassa on mahdoton. Kyseistä manööveriä ei edes harjoitella koskaan, valmentaja vaan selittää että "noin se sitten käytännössä menisi.." Pelkkä ajautuskin siitä että vaistomaisesti vaihtaa käsien paikat keskenään roof blockissa on naurettava..

Lue lisää

siihen että biffin MURSKATORJUNTOJA ei juuri kukaan suojasparrissakaan käytä koskapa eivät toimi yhtä hyvin kuin keppiin suunnatut torjunnat. Ehkä ne siellä kadulla tai morojen taisteluissa sitten toimivat heheh..

harjoittelen kirjoitti:

asioita joita voi käyttää kontaktisparrissa..en menetä mitään mutta pois jää tekniikoita joiden toimivuudesta ei voi olla varma. Kaikki mikä onnistuu maski päässä onnistuu ilmankin...

kuvaamasi harjoittelu vastaa ytenniksen pelharjoittelua niin että lyö kymmenen tuntia päivässä palloa verkkoon ja luottaa että sitten pelissä kaikki menee hyvin.

EN henkilökohtaisesti usko saavani keppiä vastustajan rystysiin tämän yrittäessä irrottaa päätäni jollain karahkalla.Tkp on muutenkin eri asia kuin keppi, ja mainitunlainen hienosäätö sekunnin murto-osassa on mahdoton. Kyseistä manööveriä ei edes harjoitella koskaan, valmentaja vaan selittää että "noin se sitten käytännössä menisi.." Pelkkä ajautuskin siitä että vaistomaisesti vaihtaa käsien paikat keskenään roof blockissa on naurettava..

Lue lisää

No et todellakaan saa keppiä suunnattua mihinkään kohtaan lyömällä, jos vastapuoli on iholla yrittämässä päätä irti. Kyllähän tuolloin ollaan jo jollain muulla etäisyydellä kuin kepin kärkilyönnin päässä. Eli "punjosivukoukku", polvi, kyynärpää jne. Tartuin noin tuohon kommenttiisi, koska TARKASTI lukien muunlaiseen johtopäätökseen - etäisyyden suhteen - ei voi vastineestasi tulla!

Olen täysin samaa mieltä siitä, että stressitilanteessa ei kyetä miettimään vaan tehdään mitä vaistomainen reagointi tuottaa. Ja tehdään siten, kuin on harjoiteltu. En myöskään usko PELKÄSTÄÄN drillin, perustekniikan tekemisen tai muun muodollisemman harjoittelun luovan pelisilmää. Pelisilmä on synonyymi käsitteelle "selviytymisen avain". Ainut tie PERUSTEKNIIKAN osaamisen jälkeen on soveltaminen sparraamalla.

Ennen escrimaa taustani oli judo. Tuossa lajissa opin sen, mikä perustekniikan oppimisen jälkeen toimi ja mikä ei - siis otteluissa tai salilla randorissa. Mikäli teit virheen, katselit salin kattolamppuja selällään.

Mutta perustekniikkaa ei hermoteta liikeradoiksi ja toimintatavaksi ellei sitä manitsemaasi palloa lyödä 10 000 kertaa eri tavoin (= 10 000 potenssiin Xmäärä). Tuossa ei ole minkäänlaista oikotietä!! Tai jos on kerro heti, että en tuhraisi oppilaiden ja omaa kallista aikaani!

Minusta "Round the clock" -harjoitteessa toteutuu hyvin B.I.F.F:n olemus ja siihen sekaan Dobrinin vaade välittömästä hyökkäyksestä lähimpään maalin (= arka kohta, haavoittuvin kohta). Tähän sovellan ihmisen kykyä reagoiga. Eli oma vastasuoritus pitää lähteä reaktioajan puitteissa (0,2-0,3 sek .... 0,5 sek on jo liikaa). Ei tuohon sen ihmeellisempää maalin hakua ehdi tehdä. Vaistot syntyvät vain sparrissa.

Ja TKP:sta puheenollen. Mitäs ne B.I.F.F.:n ykkös- ja kakkoskulman lyönnit ovatkaan - ettei vaan asekäsi-/tukikäsi?

Dog Brothersin kirjoitti:

matsissa tehdään BIFF torjunta (esim. roof block),alakautta luuppaava lyönti keppikäteen ja joku vitun "abadikolopetus"? Lähdetään siitä. Kumpaa lähempänä kontaktimatsit ovat, PT:tä vai BIFFIÄ? PT:ssä lähdetään keppi olalla kyttäämään että vedänkö samasta asennosta oikealta vasemmalta vai alhaalta kun biffiläinen odottaa pääsevänsä tekemään roof blockia.

Lue lisää

”matsissa tehdään BIFF torjunta (esim. roof block),alakautta luuppaava lyönti keppikäteen ja joku vitun "abadikolopetus"?”

Tuolla kommentilla nähtävästi viitataan BIFF:n järjestelmässä ensimmäisessä oppilasasteessa roof blockin jälkeen tehtävään lyöntikombinaatioon. Ensimmäisen oppilasasteen torjuntojen jälkeen tehtäviä tiettyjä lyöntikombinaatioita ei kuitenkaan ole tarkoitettu realistiseksi jatkumoksi torjunnasta. Kaikkein vähiten kuvitellaan, että sellaisia jatkoja voisi torjunnoista tehdä vapaassa sparrissa!

Kuten täällä on jo aiemmin todettu, aluksi homma pidetään yksinkertaisena ja torjunnan jälkeen tehtävät jatkolyönnit kohdistetaan pääosin asekäteen, ja siltä osin kuin jatkolyönnit tehdään tiettyinä lyöntikombinaatioina, niin niillä haetaan aluksi lähinnä vartalonkäytön opettelemista. Myöhemmin soveltava, tiettyä kaavaa seuraamaton, harjoittelu nousee yhä suurempaan asemaan.

BIFF escrimassa eräänkin ihan ensimmäisten joukossa opeteltavan torjunnan jälkeen tehdään kolmen lyönnin sarja hyökkääjän asekäteen. Kuvittelevatko BIFF escriman harrastajat, että vapaassa sparrissa vastustaja jämähtäisi torjunnan jälkeen paikalleen ja mystisesti myös hänen kätensä pysyisi paikoillaan silloin kun siihen lyödään lyöntisarjaa? Voin kertoa, että näin ei todellakaan kuvitella käyvän! Jos joku muu kuvittelee, että BIFF escrimaa harrastavat ajattelevat toisin, niin ehkä olisi aika pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan kriittisesti OMAA ajatuksen juoksua! Kyseisellä kolmen lyönnin lyöntisarjalla opetellaan jotain muuta asiaa kuin realistista jatkumoa torjunnan jälkeen. Jokaiselle jonkin aikaa lajeja harjoitelleelle tulisi olla selvää, että yksittäisten harjoitteiden perusteella ei välttämättä kykene päättelemään sitä, miten jonkin lajin olisi tarkoitus toimia todellisessa tilanteessa. Jotkin harjoitteet ovat vapaamuotoisempia, toiset rajoittuneempia. Rajoittuneemmat harjoitteet voivat näyttää todella typeriltäkin, jos kuvittelee että niiden olisi muka tarkoitus vastata todellista taistelutilannetta eikä tiedä sitä, mitä kyseisellä harjoitteella haetaan.

Ei BIFF-mies kuvittele, että vapaassa sparrissa vastustaja jämähtää staattisesti paikoilleen torjunnan jälkeen, jolloin voidaan lyödä nätti lyöntisarja vastustajan asekäteen. Eipä taida myöskään Pekiti-tirsia-mies kuvitella, että vapaassa sparrissa hänen vastustajansa käyttäytyy siten, että sparrissa voidaan alkaa käymään läpi drillejä (joka on siis aivan eri asia kuin drilleistä opittavien asioiden soveltava hyödyntäminen!). Jotain perspektiiviä pitää vertailuissa olla. Muuten mennään vielä naurettavammalle tasolle kuin Black Belt –lehden lajivertailuissa.

Ari kirjoitti:

”matsissa tehdään BIFF torjunta (esim. roof block),alakautta luuppaava lyönti keppikäteen ja joku vitun "abadikolopetus"?”

Tuolla kommentilla nähtävästi viitataan BIFF:n järjestelmässä ensimmäisessä oppilasasteessa roof blockin jälkeen tehtävään lyöntikombinaatioon. Ensimmäisen oppilasasteen torjuntojen jälkeen tehtäviä tiettyjä lyöntikombinaatioita ei kuitenkaan ole tarkoitettu realistiseksi jatkumoksi torjunnasta. Kaikkein vähiten kuvitellaan, että sellaisia jatkoja voisi torjunnoista tehdä vapaassa sparrissa!

Kuten täällä on jo aiemmin todettu, aluksi homma pidetään yksinkertaisena ja torjunnan jälkeen tehtävät jatkolyönnit kohdistetaan pääosin asekäteen, ja siltä osin kuin jatkolyönnit tehdään tiettyinä lyöntikombinaatioina, niin niillä haetaan aluksi lähinnä vartalonkäytön opettelemista. Myöhemmin soveltava, tiettyä kaavaa seuraamaton, harjoittelu nousee yhä suurempaan asemaan.

BIFF escrimassa eräänkin ihan ensimmäisten joukossa opeteltavan torjunnan jälkeen tehdään kolmen lyönnin sarja hyökkääjän asekäteen. Kuvittelevatko BIFF escriman harrastajat, että vapaassa sparrissa vastustaja jämähtäisi torjunnan jälkeen paikalleen ja mystisesti myös hänen kätensä pysyisi paikoillaan silloin kun siihen lyödään lyöntisarjaa? Voin kertoa, että näin ei todellakaan kuvitella käyvän! Jos joku muu kuvittelee, että BIFF escrimaa harrastavat ajattelevat toisin, niin ehkä olisi aika pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan kriittisesti OMAA ajatuksen juoksua! Kyseisellä kolmen lyönnin lyöntisarjalla opetellaan jotain muuta asiaa kuin realistista jatkumoa torjunnan jälkeen. Jokaiselle jonkin aikaa lajeja harjoitelleelle tulisi olla selvää, että yksittäisten harjoitteiden perusteella ei välttämättä kykene päättelemään sitä, miten jonkin lajin olisi tarkoitus toimia todellisessa tilanteessa. Jotkin harjoitteet ovat vapaamuotoisempia, toiset rajoittuneempia. Rajoittuneemmat harjoitteet voivat näyttää todella typeriltäkin, jos kuvittelee että niiden olisi muka tarkoitus vastata todellista taistelutilannetta eikä tiedä sitä, mitä kyseisellä harjoitteella haetaan.

Ei BIFF-mies kuvittele, että vapaassa sparrissa vastustaja jämähtää staattisesti paikoilleen torjunnan jälkeen, jolloin voidaan lyödä nätti lyöntisarja vastustajan asekäteen. Eipä taida myöskään Pekiti-tirsia-mies kuvitella, että vapaassa sparrissa hänen vastustajansa käyttäytyy siten, että sparrissa voidaan alkaa käymään läpi drillejä (joka on siis aivan eri asia kuin drilleistä opittavien asioiden soveltava hyödyntäminen!). Jotain perspektiiviä pitää vertailuissa olla. Muuten mennään vielä naurettavammalle tasolle kuin Black Belt –lehden lajivertailuissa.

Lue lisää

harjoitteella sitten haetaan? Onko se salaista tietoa, tiedätkö itsekään? Uskallatko kertoa.Huuuuu..... Vääriä hermoitteita alusta asti, sanon minä....verrattavissa karaten alkuvaiheeseen harjoittelussa vs. thainyrkkeily yms..

sillä kirjoitti:

harjoitteella sitten haetaan? Onko se salaista tietoa, tiedätkö itsekään? Uskallatko kertoa.Huuuuu..... Vääriä hermoitteita alusta asti, sanon minä....verrattavissa karaten alkuvaiheeseen harjoittelussa vs. thainyrkkeily yms..

Lue lisää

Horjutusta ja kehonkäyttöä, kun puhutaan torjunnan jälkeisestä jatkosta. Ihan kuule yleisluontoisia periaatteita.

Ei tätä pitäisi olla kovin vaikeaa ymmärtää. Jotakin periaatetta voi opetella ensiksi rajoittuneemmassa harjoitteessa, tietyllä tavalla tehtynä ja sitten siirtää se vapaampaan muotoon. Ihan samoin voi alkaa poikkeamaan peruslyöntikulmistakin, kunhan osaa lyödä kovaa, nopeasti ja järkevällä tavalla. Yhtä hyvin voisit alkaa valittamaan siitä, että aluksi opetellaan lyömään kepillä vain tiettyjä lyöntikulmia, vaikka oikeasti kepillä voi lyödä mistä kulmasta tahansa.

Et taida itse tehdä terävillä terillä ollenkaan pariharjoituksia? Varmaan nimittäin sinun logiikan mukaan terävillä terillä harjoittelussa sitä vasta väärää hermotusta opetellaankin, kun ei lyödä perille asti. Ettei vain olisi niin, että terävillä terillä harjoittelu voi antaa paljon, vaikka liikkeet tehdäänkin siinä mielessä väärin, että perille ei lyödä.

En tiedä etkö sinä ymmärrä vai etkö vain halua ymmärtää ja purnaat muuten vain. Minun osalta tämä keskustelu taitaa olla ohi. Jos joskus toiste satut näkemään jossakin lajissa harjoitteen, jonka tarkoitusta et heti ymmärrä, niin koitapa sellaista lähestymistapaa, että kysyt lajin opettajalta, mitä asiaa siinä harjoitellaan, sen sijaan että alat lajia tuntematta itse spekuloimaan ja arvioimaan lajin toimivuutta yksittäisen harjoitteen perusteella.

Ari kirjoitti:

Horjutusta ja kehonkäyttöä, kun puhutaan torjunnan jälkeisestä jatkosta. Ihan kuule yleisluontoisia periaatteita.

Ei tätä pitäisi olla kovin vaikeaa ymmärtää. Jotakin periaatetta voi opetella ensiksi rajoittuneemmassa harjoitteessa, tietyllä tavalla tehtynä ja sitten siirtää se vapaampaan muotoon. Ihan samoin voi alkaa poikkeamaan peruslyöntikulmistakin, kunhan osaa lyödä kovaa, nopeasti ja järkevällä tavalla. Yhtä hyvin voisit alkaa valittamaan siitä, että aluksi opetellaan lyömään kepillä vain tiettyjä lyöntikulmia, vaikka oikeasti kepillä voi lyödä mistä kulmasta tahansa.

Et taida itse tehdä terävillä terillä ollenkaan pariharjoituksia? Varmaan nimittäin sinun logiikan mukaan terävillä terillä harjoittelussa sitä vasta väärää hermotusta opetellaankin, kun ei lyödä perille asti. Ettei vain olisi niin, että terävillä terillä harjoittelu voi antaa paljon, vaikka liikkeet tehdäänkin siinä mielessä väärin, että perille ei lyödä.

En tiedä etkö sinä ymmärrä vai etkö vain halua ymmärtää ja purnaat muuten vain. Minun osalta tämä keskustelu taitaa olla ohi. Jos joskus toiste satut näkemään jossakin lajissa harjoitteen, jonka tarkoitusta et heti ymmärrä, niin koitapa sellaista lähestymistapaa, että kysyt lajin opettajalta, mitä asiaa siinä harjoitellaan, sen sijaan että alat lajia tuntematta itse spekuloimaan ja arvioimaan lajin toimivuutta yksittäisen harjoitteen perusteella.

Lue lisää

En odottanut tällaista eipäs/juupas väittelyä FMA tyylien suhteen. Takalo Ja Mesiäinen ovat pitkänlinjan Escrima-miehiä, joka käy selville noista vastauksistakin. Varmasti kannattaisi kysyä Kaj Westersundiltakin, jos haluaa lisää valoa asiaan, sillä hänhän on BIFF veteraani ja tuonut vielä Pekiti-tirsian Suomeen.Luulisi hänen tietävän. Joka tyylissä on pointtinsa, ei kannata ruveta tosiuskovaiseksi,jos ei testaa muitakin vaihtoehtoja,kuin omansa.