Lepakoita on n. tuhatta eri lajia ja niitten tutkimisen tuloksista yritetään päätellä erilaisia kehittymisen taustoja.
On todettu, että joissakin lajeissa missä naaraspuolisilla lepakoilla on useita uroksia, on uroksilla isommat testikkelit mutta pienet aivot. Kun taas lajeissa, missä naaraat ovat uskollisia, on uroksilla suuremmat aivot mutta pienemmät testikkelit.
Voisikohan tästä tehdä jonkunlaisen johtopäätöksen: joko villiä rakkauselämää tai sitten enemmän aivokapasiteettia. Molempiin ei energia riitä.
On todettu, että joissakin lajeissa missä naaraspuolisilla lepakoilla on useita uroksia, on uroksilla isommat testikkelit mutta pienet aivot. Kun taas lajeissa, missä naaraat ovat uskollisia, on uroksilla suuremmat aivot mutta pienemmät testikkelit.
Voisikohan tästä tehdä jonkunlaisen johtopäätöksen: joko villiä rakkauselämää tai sitten enemmän aivokapasiteettia. Molempiin ei energia riitä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Wautsi!
Arvaisko kysäistä, mitä ovat ne.....testikkelit?
( oisko kirjoitusvirhe? :)))))
Mulla on sen verran "hoono soomi", että en tiedä aivan virallista nimitystä. Olisikohan "pesämuna"? Niitä on yleensä kaksi ja niitä säilytetään nahkapussissa, jatkeena on varsi, jolla myös on monta nimeä.
...ja sapiensilla tämän kaiken on väitetty löytyvän korvien välistä? :)
Joillakin on pulloposket ja iso nenä! :))
ei niitten koko ole ratkaiseva
Hihhii....enpä ole ennen kuullut että testikkelit löytyvät korvien välistää...hih..
..onkin vain mielikuvitusta toisessa merkityksessä. :)))
Miltä senäyttäisi Mdk-Mdk?
Tuohon toiseen asiaan - eihän verta riitä jokapaikkaan ;-)
Sama juttu toisinpäin: Koululaisten piti kirjoittaa aine aiheena "Mikä minusta isona"
Pikku liisa pontevasti kirjoitteli: "Jos minulle kasvaa isot rinat, minusta tulee näytelijä. Jos kasvaa pienet, minusta tulee opetaja!
Koolla on väliä!
niiden rakkauselämän¨ja anatomian perusteella en uskaltaisi vetää kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä isojen nisäkkäiden maailmaan. Jälkimmäisistä taas ei taida olla riittävästi tutkimustietoa. Minäkään en tunne sellaisia, joiden voisin kuvitella kiinnostuvan empiirisen tutkimuksen tekemisestä.;))
PS: Kävin muuten syyskuun alussa lepakkotutkijan vetämällä luontoretkellä, ja sain kuulla monia uusia, hämmästyttäviä asioita. En olisi esim. osannut kuvitellakaan, että Suomessa tosiaan elää tuhatkunta erilaista lepakkolajia. Kuvissa näin kaikennäköisiä, -kokoisia ja -tapaisia, toiset vähemmän viehkoja kuin toiset. Lepakoita näytti myös lentelevän melkein kaikkialla luonnossa, kun oli tilaisuus etsiskellä niitä detektorin kanssa kuuntelemalla. Useimmilla lajeilla on oma taajuusalueensa, joten se auttoi tunnistamistakin; varsinkin kun useimmat lentelivät hurjalla vauhdilla - niin kuin lepakot tekevät. (Halvimpienkin kuuntelulaitteiden hinnat ovat valitettavasti kuulemma nelinumeroisia.)
Muistelin, että meille olisi koulussa opetettu lepakoiden roikkuvan ylösalaisin siksi, että ne voivat pudottautua liitämään. Nyt kuulin niiden pääsevän ihan ongelmitta lentoon tasaiselta alustaltakin.
Olin iloinen, että olin käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja lähtenyt liikkeelle. Lisämausteeksi luonto tarjoili upean revontulinäytelmän, jotka täällä päin ovat tosi harvinaisia.
Minäkin innostuin lepakoista sen jälkeen lepakko
puri minua.
Purema sinällään oli vaatimaton, vain muutama
neulan piston näköinen reikä
kädessäni, mutta sairaalaan oli
kuitenkin lähdettävä mitä pikimmin saamaan
rabiesrokote.
Neljä vahvistusrokotettava oli
lisäksi otettava neljän viikon aikana.
Tutkimuksen mukaan lepakot kantavat rabiesta
sairastumatta itse siihen ja minä olin alueella,
missä vesikauhua esiintyi.
Onneksi purija sattui olemaan pieni, punasuinen lepakko
eikä suuri lentäväkettu (flying fox),
minkä siipien väli lähes 2m.
Kysymys ei myöskään ollut vampyyrista, mikä olisi
antanut jännittävälle jutulle lisäväriä.
käydä lääkärissä. ;))
...jouduit lepakon puremaksi?
Jotenkin lepakot ovat sympaattisia elukoita, mutta olen nähnyt, että niillä on neulanterävät hampaat. Sen vuoksi kuitenkin jonkin verran aristelen niitä.
Lapsena lepakoita houkuteltiin viuhuttamalla ilmassa pitkää, notkeaa keppiä. Se kyllä vaikutti, lepakot lentelivät lähelle keppiä. Vanhempani kielsivät tekemästä sitä, koska lepakko tosiaan saattaa erehtyä suunnasta äänen vuoksi ja voi loukkaantua törmätessään ilmaa piiskaavan keppiin.
Halusin ottaa oksan mulperipuusta ja kysessä oli sellainen kurttulehtinen, koristeellinen puu,minkä
oksat kääntyvät spiraaleiksi.
Oksat ovat suosittuja asetelmissa juuri kauniitten
kiemuroittensa takia.
Poimin oksassa olevan kuivan lehden ja puristin sen rits ja sitten toisen ja se ei ollutkaan
lehti vaan silkinpehmeä, lämmin otus, mikä pelästyneenä lennähti selkääni.
Siellä se riippui paidassani, enkä saanut sitä
irroitetuksi hyppelyistäni huolimatta.
Riisuin puseron pois ja tuijotin eläimen
kurttunaamaa pottunenineen ja lohenpunaista
ammolaan olevaa suuta, mikä oli täynnä pieniä neulamaisia hampaita.
Lepakon kummallisimmat kasvot, mitä ikinä olen
nähnyt, syöpyivät muistiini ikiajoiksi.
Rokotteen tehosta ollaan epävarmoja vaikuttaako se enää ollenkaan jälkikäteen,
joten odottelin mahdollisia vesikauhun oireita ja varmaan olin lähimmäisteni tiukassa tarkkailussa.
Merkittävimmät oireet ovat kouristukset, mitkä ilmenevät vettä juodessa, mistä taudin nimikin,
ja hulluksi tuleminen ja lopuksi kuolema.
Lepakoiden puremat ovat erittäin harvinaisia ja
niitä esiintyy yleensä vai lepakkotutkijoiden
keskuudessa.
Minäkin jouduin kirjoihin ja kansiin sekä sain
pientä huomioita tapauksen harvinaisuuden takia.
Kävin (40 vuotta sitten) työpaikkani kellarissa. Siellä oli hämärää, ja minulla oli taskulamppu mukanani. Edessäni lattialla oli äskettäin syntynyt rotanpoikanen. Se oli ruma kuin mikäkin, iso litteä nenä. Se ryömi, se ei osaanut edes kävellä. Se vain tuijotti minua suurilla, silmillään. Tömistelin lattiaa, ja poikanen ryömi 20 sentin päähän ja jäi siihen tuijottamaan.
Minun olisi kai pitänyt tappaa se, mutta en mitenkään raatsinut. Se oli niin liikuttavan näköinen rumilus, mitään ymmärtämätön, viaton luotokappale. - Jaa-a mitä kaikkea vahinkoa sekin elukka sitten ehti tehdä elämänsä aikana.
olleen keskikokoa suuremmat aivot.
Olisikohan suhteellisteorian voinut keksiä joku pieniaivoisempi?:D
Olen kyllä muistaakseni lukenut että Einsteinin rakkauselämäkin olisi ollut vilkkaan puoleista.
Hän saattoi sitten erikoisuudessaan ollakin sellainen poikkeus, joka vahvistaa sääntöjä:D
huhuilujen ja ääntmään mukaa kukkuu käki.
haetaanko tässä mitä? enpäs salli mitään poies katkistvan.
En jummarra.