tuskan parahdus

Kuha a'la Lilli

timanttiset rossit

sotamies rannalla kirjoitti:

timanttiset rossit

Viskiä tutuille, muki tolkulla.

Paavo kirjoitti:

Viskiä tutuille, muki tolkulla.

Palkat niskassa

Nelli Kuukeri kirjoitti:

Palkat niskassa

Kettulan vintillä puimakone naksutteli

Kettua vinossa kirjoitti:

Kettulan vintillä puimakone naksutteli

Näillä sivuilla esitellyt veturit, sarjat T1/Tk1 - Vr5



K1/Tk1

kevyt tavarajunaveturi

271 - 280 1899
281 - 290 1900

Baldwin Locomotive Works, Philadelpihia, USA


20 kpl
pyörästö 2-8-0
lempinimi "Amerikan satikka"

Vr tilasi tavaraliikenneveturipulaan 1899 Baldwinilta kahdessa erässä 20 veturia, ja ne saatiin liikenteeseen jo seuraavana vuonna. K1:n 1'D-pyörästö oli Vr:llä uusi, mutta siitä tuli vuosikymmeniksi tavaraliikenneveturien tavallisin pyöräjärjestys.

K1-vetureissa oli kaksoiskoneisto, märkähöyrykattila ja tasoluistit, 3-akselisen tenderin 2 viimeistä akselia muodostivat telin. Koko sarja muutettiin myöhemmin (pääosin 1920-luvulla) tulistinvetureiksi, tasoluistit korvattiin mäntäluisteilla ja hyttiä pidennettiin tilavammaksi.

Aluksi koko sarja sijoitettiin Viipurin varikolle Viipurin-Joensuun tavaraliikenteeseen, vuoden 1907 jälkeen niitä oli myös Sortavalan varikolla. Tk1:t palvelivat lähes 30 vuotta pääosin vain näillä varikoilla. Tk3:n käyttöönoton jälkeen 1930-luvun alussa Tk1:t joutuivat järjestely- ja työjuniin sekä vaihtotöihin. Rautatierakennuksilla niitä oli runsaasti, esim. Pori-Haapamäki, Varkaus-Viinijärvi, Kemijärvi-Salla -työmailla. 1930-luvulta alkaen sijoitukset olivat lyhyitä ja siirot varkoilta toisille jatkuvia.

Toisen maailmansodan aikana 20 veturista hävisi 8 (6 Neuvostoliittoon luovutettua, 2 sotatoimialueelle jäänyttä ja 1 takaisin saatu, 1 Lapissa räjäytetty), jäljelle jääneet hylättiin 1951-59, ja kaikki romutettiin.

tyyppi 1D n2
pituus 13,97 m
vetovoima 5830 kp
tyhjäpaino 33,3 Mp
työpaino 37,5 Mp
akselipaino 8,3 Mp
vetopyörien läpimitta 1,133 m
suurin sallittu nopeus 40 km/h
vesitila 7,6 m³
hiilitila 6,5 m³
halkotila 5,9 m³
tulipinta 80,8 m²
työpaine 12,2 kp/cm²
sylinteri/isku 406/508 mm



K2/Tk2

kevyt tavarajunaveturi

407 - 415 1903
416 - 426 1904
457 - 461 1906
462 - 470 1907

Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere


34 kpl
pyörästö 2-8-0
lempinimi "Satikka"

Kun Vr tarvitsi lisää Tk1 -veturien kokoisia vetureita, tilaus tehtiin kotimaasta (Tampellalta 3 erää, 34 kpl) ja samalla veturi suunniteltiin kokonaan uudelleen. Tk1 ja Tk2 poikkesivat toisistaan lähes kaikessa mahdollisessa. Tk2-sarjassa oli levykehys ja yhdyskoneisto, sekä Mellinin käynnistys ja vaihtoventtiili, joka liikkeelle lähdettäessä muutti yhdyskoneiston kaksoiskoneistoksi ja päinvastoin. Yyhdyskonerakenteen takia Tk2 oli kankeakulkuinen laiska veturi.

Ensimmäiset veturit sijoitettiin Tampereelle, Kouvolaan ja Viipuriin. Myöhemmin niitä on ollut muuallakin, mutta pääosin aina Itä-Suomessa. Aluksi ne hoitivat tavaraliikennettä, 1920-luvun lopussa tulleet Tk3:t syrjäyttivät ne hetkessä toisarvoiseen käyttöön. 1930-luvulta alkaen ne olivat rautatierakennuksilla sekä järjestely- ja työjunissa. Lopulta kaikki siirrettiin vaihtotyöhön, johon ne sopivat suunnanvaihtomekanisminsa ansiosta.

Tk2:t palvelivat monien itäsuomalaisten ratapihojen päivystäjinä 1950-luvun puoliväliin. Ne hylättiin loppuun käytettyinä ja liian heikkotehoisina 1057-60 ja romutettiin. 1 veturi hävisi talvi- ja 1 jatkosodassa, 418 lahjoitettiin Portlandiin Oregoniin 1959, 407 varattiin museoveturiksi, 419 annettiin Lastenlinnan pihaan ja 2 myytiin Karhulan-Sunilan Rautatielle.

tyyppi 1D n2v
pituus 14,017 m
vetovoima 4660 kp
tyhjäpaino 34,3 Mp
työpaino 37,4 Mp
akselipaino 8,3 Mp
vetopyörien läpimitta 1,12 m
suurin sallittu nopeus 40 km/h
vesitila 7,5 m³
hiilitila 5,5 m³
halkotila 7 m³
tulipinta 83,6 m²
työpaine 12,5 kp/cm²
yhdyskoneisto, sylinterit 410/590 mm
iskun pituus 510 mm



K3/Tv1

väliraskas tavarajunaveturi

594 - 599 1920
toinen 596 1921
600 - 617 1917
685, 686 1925
687 - 690 1924
691 1923
692 - 696 1924
697, 698 1923
699 - 711 1924
712 - 721 1923
722, 723 1925
724 - 730 1924
731 - 741 1925
900 - 909 1928
910 - 917 1931
918 - 925 1936
926 - 940 1938
941 - 948 1939
1200 - 1211 1944

nrot 594 - 617, 697 - 711, 724 - 741, 921 - 948, 1200 - 1211
Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere

nrot 685 - 696, 722, 723, 910 - 920 Lokomo Oy, Tampere

nrot 712 - 721 Hannoversche Maschinenbau AG, Saksa

nrot 900 - 909 Nyqvist och Holm AB, TRollhättan, Ruotsi


143 kpl
pyörästö 2-8-0
Lempinimi "Jumbo"

Ensimmäisten Hv -vetureiden valmistuttua suunniteltiin niiden pohjalta myös vastaava tavarajunaveturi, Hv:n sisarmalli. Tv1 on Suomen toiseksi lukuisin höyryveturimalli, niitä rakennettiin Vr:lle 1917-45 142 kpl (ja 6 kpl Latviaan).

Tv1 on 1'D-pyörästöinen kaksoiskoneistoinen tulistinveturi, johtoakselina on Kraussin teli, osassa sarjaa oli esilämmittimet (vaihdettiin imureihin), osassa poistohöyryimuri. Kaasuvalo vaihtui sähköön veturista 910, osa sai muutoskorjauksissa paineentasausluistit.

Jumpossa on suomalaisvetureista jäykin kehys, mikä vaati mm. uusia vaihteiden mitoituksia. Ensimmäiset Tv1:t sijoitettiin Viipuriin, 1920-30 niitä saivat myös mm. Riihimäki, Kouvola ja Pieksämäki, myöhemmin isoja keskuksia olivat myös Seinäjoki ja Tampere.

Tv1:t huolehtivat raskaasta tavaraliikenteestä lähes yksinään 1940-luvulle asti, jolloin Ristot alkoivat syrjäyttää niitä toisarvoisempiin tehtäviin ja pohjoisemmaksi. 1960-luvulla käyttö väheni merkittävästi ja loppui 1970-luvun puoliväliin mennessä. Viimeinen toimpaikka oli Kontiomäki, jossa Jumpot vetivät paikallisia tavarajunia kevääseen 1974.

Venäjälle 1918 jääneet 5 veturia ostettiin takaisin 1928, talvisodassa jäi sotatoimialuelle 2 Tv:tä. Sodan jälkeen Neuvostoliittoon luovutettiin veturit 712-721, näistä 3 palautettiin 1952. Jatkosodassa katosi 4 veturia, suomalaiset saivat taas sotasaaliiksi yhden Latviaan 1922 toimitetuista Tv1-mallisista vetureista (1299/596). 594-917 hylättiin 1965-69, aluksi osa Jumpoista säilöttiin kriisivarastoihin, mutta hylättiin melko pian. Sarja on romutettu neljää veturia lukuunottamatta.

tyyppi 1D h2
pituus 17,808 m
vetovoima 11350/12300 kp
tyhjäpaino 54,3 Mp
työpaino 60,2 Mp
akselipaino 12,8 Mp
vetopyörien läpimitta 1,4 m
suurin sallittu nopeus 60 km/h
vesitila 16 m³
hiilitila 5 m³
halkotila 13 m³
tulipinta 123,8 m²
tulistin 38,6 m²
työpaine 12 kp/cm²
sylinteri/isku 560/650 mm



K4/Tv2

väliraskas tavarajunaveturi

618 - 637 1917

American Locomotive Company, Schenectady, USA


20 kpl
pyörästö 2-8-0
lempinimi "Wilson", joskus "Kaalimato"

Vr tilasi 1916 USA:sta nopean toimituksen toivossa 20 veturia, Atlantin sotatilan takia sarja oli liikenteessä vasta 1919 (kokoajina Lokomo, Helsingin ja osin Viipurin konepajat). Vaikka veturin piti olla Tv1:n kaltainen, ALCO räätälöi sen amerikkalaiseen malliin, eikä Wilson juuri muistuta Jumpoa. Kun Tv1 oli hyvin jäykkä, Tv2 oli niin notkea että se luikerteli suorallakin radalla (kankikehys oli levykehystä joustavampi ja keveämpi). Kulultaan se oli Tv1:tä parempi, se ei huohottanut kovassakaan vauhdissa, vaan kulki kevyesti.

Tv2:t olivat aikanaan Vr:n pisimmät ja raskaimmat veturit. Wilskit asetettiin Jumpojen kanssa raskaaseen tavaraliikenteeseen. Aluksi tärkeimmät varikot olivat Helsinki, Riihimäki, Tampere ja Kouvola. Vetureita käyttivät myös muut varikot. 1940-luvun alussa koko sarja keskitettiin Kouvolaan ja 10 vuotta myöhemmin Ouluun, missä ne hoitivat Pohjois-Suomen tavaraliikennettä. Vasta Sv 12 -dieselveturit syrjäyttivät ne 1964-65.

Sarja hylättiin 1965-67, täysinpalvellut ja loppuunajettu sarja romutettiin nopeassa tahdissa lukuunottamatta veturia 618.

tyyppi 1D h2
pituus 19,089 m
vetovoima 10650 kp
tyhjäpaino 56,3 Mp
työpaino 62,2 Mp
akselipaino 13 Mp
vetopyörien läpimitta 1,4 m
suurin sallittu nopeus 60 km/h
vesitila 20,5 m³
hiilitila 5,5 Mp
halkotila 13 m³
tulipinta 113,7 m²
tulistin 35,3 m²
työpaine 12,5 kp/cm²
sylinteri/isku 508/711 mm



K5/Tk3

kevyt tavarajunaveturi

800 - 803 1928
804 1927
805 - 836 1928
837 - 844 1929
845 - 850 1928
851 - 866 1929
867 - 870 1930
871 - 884 1929
885 - 899 1930
1100 - 1108 1943
1109 - 1112 1944
1113 - 1116 1945
1117 1935
1118 1927
1129 - 1133 1945
1134, 1135 1946
1136 - 1140 1947
1141 - 1146 1948
1147 - 1166 1949
1167 - 1169 1952
1170 1953

nrot 800 - 803, 815 - 844, 871 - 898, 1117, 1118, 1129 - 1146
Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere

nrot 804 - 814, 845 - 870, 899, 1100 - 1116, 1167 - 1170 Lokomo Oy, Tampere

nrot 1147 - 1166 A/S Frichs, Århus, Tanska


161 kpl
nrot 1117, 1118 Rauman rautatieltä
pyörästö 2-8-0
lempinimi "Pikku-Jumbo"

Tk3 suunniteltiin 1920-luvun lopulla korvaamaan heikoiksi käyneet Sk1 - 6, Tk1 ja Tk2 -veturit (käyttöön jo ehtinyt Tv1 oli liian raskas K22-K25-radoille). Tk3-vetureissa oli kankikehys, Walschaertin luistikoneisto, mäntäluistit, poistohöyryimuri ja tulistinkattila (ensi kertaa Vr:llä 14 kp/cm² työpaine). Pitkän valmistusajan takia eri sarjojen vetureissa on eroja, osin myös sota-ajan materiaalipulan takia. Tanskassa valmistetuissa oli poikkeavia varustimia.

Veturityyppi osoittautui onnistuneeksi ja niitä rakennettiin 100 kpl vuosina 1927-30 (ns. 800 -sarja), ja sotien aiheuttaman veturipulan takia vielä 61 lisää 1943-53 (1100 -sarja).

Tk3 toimi kaikkialla Suomessa tavara- ja hitaissa henkilö- ja sekajunissa, sekä vaihtovetureina. Tk3 on maan runsaslukuisin veturityyppi, ne olivat myös hyvin suosittuja hyvän kulkunsa ja taloudellisuutensa vuoksi.

Sota-ajan yli säilyneet 800 -sarjan veturit hylättiin 1965-69, viimeiset 1100 -sarjan veturit olivat päivystystehtävissä Itä- ja Pohjois-Suomessa vielä 1970-luvulla. Tyypin viimeinen varsinainen ajo kesäkuussa 1975. 1940 luovutettiin Neuvostoliittoon 24 veturia, jatkosodassa saatiin takaisin niistä 2 ja Neuvostoliitto luovutti 3 kpl 1951-52, sotatoimialueelle jäi 1 Tk3. 1115 piti luovuttaa Neuvostoliittoon uutena sotakorvausten viivästysten takia. Pieksämäen kaupunki osti veturin 852 ja 859 on Kouvolan asema-alueella, kriisivarastojen ansiosta 1100-sarjaa on säilynyt joitakin vetureita.

tyyppi 1D h2
pituus 16 m
vetovoima 9550 kp
tyhjäpaino 47,4 Mp
työpaino 51,8 Mp
akselipaino 10,7 Mp
vetopyörien läpimitta 1,27 m
suurin sallittu nopeus 60 km/h
vesitila 9,5 m³
hiilitila 4,5 m³
halkotila 10 m³
tulipinta 84,8 m²
tulistin 26 m²
työpaine 14 kp/cm²
sylinteri/isku 460/630 mm



L1/Vr1

raskas vaihtoveturi

530 - 535 1913
536 - 544 1914
656 - 665 1921
666 - 670 1923
787 - 793 1927
794 - 799 1925

nrot 530 - 544, 656 - 660, 787 - 799 Tampereen Pellava-
ja Rautateollisuus Oy, Tampere

nrot 661 - 670 Hannoversche Maschinenbau AG, Saksa


43 kpl
pyörästö 0-6-0t
lempinimi "Kana"

Kun Vr oli käyttänyt aiemmin vaihtovetureina lähinnä vanhentuneita linjavetureita, se tilasi 1912 Tampellalta 15 täysin uuden tyyppistä raskasta vaihtoveturia (lisätilaukset 1921-27 28 kpl).

L1:t olivat 6-kytkyisiä, niissä oli levykehys ja Walschaertin luistikoneisto. Valmistuessaan vetureissa 781-793 oli tulistinkattila (jälkikäteen se asennettiin kaikkiin). Kana oli ketterä, vahva ja tarkoitukseensa sopiva veturi, niiden ansiosta voitiin luopua B- ja suurelta osin C-sarjoista.

Vr1 palveli kaikilla suurilla ratapihoilla 1960-luvulle asti, jolloin tilalle alkoi tulla Vr11 ja Vv15-16 -dieseleitä. 1918 jäi Venäjälle 6 veturia, joista 4 ostettiin takaisin, toisessa maailmansodassa menetettiin 2 Kanaa. Vanhimmat 500 -sarjan Kanat hylättiin 1969-70 palveltuaan 50 vuotta, 600 ja 700 -sarjojen Vr1:t säilöttiin kriisivarastoihin. Viimeinen varsinainen ajo 25.4.1975.

tyyppi C h2t
pituus 9,415 m
vetovoima 6250 kp
tyhjäpaino 35,4 Mp
työpaino 44,8 Mp
akselipaino 15 Mp
vetopyörien läpimitta 1,27 m
suurin sallittu nopeus 25 km/h
vesitila 4,5 m³
hiilitila 2 m³
halkotila 4 m³
tulipinta 52,9 m²
tulistin 15,4 m²
työpaine 12 kp/cm²
sylinteri/isku 430/550 mm



N1/Pr1

raskas paikallisjunaveturi

761 - 768 1924
769, 770 1926
771, 772 1925
773 - 776 1926

nrot 761 - 768 Hannoversche Maschinenbau AG, Saksa

nrot 769, 770 Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere

nrot 771 - 776 Lokomo Oy, Tampere


16 kpl
pyörästö 2-8-2t
lempinimi "Paikku"

Radanvarsien laajenneen asutuksen myötä Helsingin paikallisliikenteen junat kävivät liian suuriksi liikennettä hoitaneille Vk1-3 -vetureille. Vr tilasi 1923 Hanomagilta 8 suomalaisten suunnitelmien mukaista raskasta paikallislikenneveturia, mutta valmistaja muutti rakennetta huomattavasti, mm. pyöräjärjestystä. Tuloksena ollut Pr1 oli onnistunut, ja vetureita tilattiin vielä kotimaasta lisää (Tampella 2 kpl ja Lokomo 6 kpl).

Hanomagit saatiin liikenteeseen 1924 ja kotimaiset talvella -26. Veturissa oli amerikkalaistyyppinen kankikehys ja vesitankit kattilan sivuilla, Knorr-esilämmittimet ja kaasuvalaistus. Suurin nopeus oli 80 km/h molempiin suuntiin. Myöhemmin esilämmitin korvattiin Friedmann-imurilla ja veturit saivat sähkölaitteet. Vuosina 1947-48 joukko Paikkuja muutettiin kokeeksi öljykäyttöisiksi, mutta öljyn hinnan nousu pysäytti muutossuunnitelmat.

Pr1:t sijoitetiin Helsingin paikallisliikenteeseen, missä ne palvelivat vuoteen 1968 asti, yli 40 vuotta (yleensä säteellä Järvenpää-Siuntio). Porkkalan vuokra-aikana ne hoitivat osuuden Turun pikajunaliikenteestä. Paikuilla ajettiin niiden suuren vetovoiman takia myös tavarajunia ja tehtiin vaihtotöitä. 1950-luvun lopulta Lättähatut syrjäyttivät Paikut pääkaupungin lähiliikenteestä, ja ne siirtyivät 1965 Tampereelle (Toijalan ja Oriveden liikenteeseen). Pr1-liikenne loppui Tampereella 1967 ja Helsingin ruuhkaliikenteessä -68.

Viimeiset Pr1:t palvelivat järjestelytöissä suurilla ratapihoilla (Riihimäki, Kouvola, Pieksämäki, Joensuu), sarja hylättiin 1969-72, viimeinen Pieksämäellä. Vain 776 on säilynyt.

tyyppi 1D1h2t
pituus 13,25 m
vetovoima 10300 kp
tyhjäpaino 71,5 Mp
työpaino 88,2 Mp
akselipaino 15,2 Mp
vetopyörien läpimitta 1,6 m
suurin sallittu nopeus 80 km/h
vesitila 7,5 m³
hiilitila 4 m³
halkotila 6,5 m³
tulipinta 122 m²
tulistin 38 m²
työpaine 12 kp/cm²
sylinteri/isku 570/650 mm



O1/Vr3

raskas vaihtoveturi

752 1924
753 - 756 1926

nro 752 Hannoversche Maschinenbau AG, Saksa

nrot 753 - 756 Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy, Tampere


5 kpl
pyörästö 0-10-0t
lempinimi "Kukko"

Vr3 on suuri laskumäkikäyttöön ja suurille ratapihoille tarkoitettu raskas vaihtoveturi. Samaan aikaan kun Hanomagilla Saksassa rakennettiin ensimmäistä Paikkua, tehdas sai tehtäväkseen suunnitella ja rakentaa vastaavan raskaan vaihtoveturin (tarkoituksena saada vaihtomahdollisuus Pr1:n kattilan ja muiden varustimien kanssa). Erona on pyörästö, Kukossa kaikki paino on 5-kytkyisen vetopyörästön päällä. Pitkän vetopyörästön yhteenkytkeminen olisi tuottanut hankaluuksia ratapihojen pienisäteisissä kaarteissa, ellei äärimmäisiä pyöräpareja olisi varustettu poikittaisella liikkumavaralla. Hyvien kokemusten pohjalta Tampella sai vielä 4:n veturin tilauksen.

Ensimmäinen veturi sijoitettiin Helsinkiin, koko sarjan valmistuttua Hki sai 3 Kukkoa ja Viipuri 2 (sodan jälkeen Kouvola). Vr3:ea ovat käyttäneet myös mm. Tampere ja Pieksämäki. Ne hoitivat laskumäkitöitä, pitkien junarunkojen siirtoja ratapiha-alueelta toiselle, ja satamien vetopäivystystä. Suuren vetovoiman ansiosta tavaraliikennevetureiden tuomia täysipainoisia junia ei tarvinnut jakaa vaihtotöissä. Suomessa Kukko oli ennennäkemättömän voimakas veturi ja edes ensimmäisistä suurista dieseleistä (Vr11, Vv15, Vv16) ei ollut vastusta Kukoille. Vasta raskaat Vr12 dieselvaihtoveturit pystyivät syrjäyttämään Vr3:t. Tyyppi poistui liikenteestä 1975. Aluksi Kukot säilöttiin kriisivarastoihin, mutta poistettiin pian. Jäljellä on 3 veturia.

tyyppi E h2t
pituus 12,835 m
vetovoima 12970 kp
tyhjäpaino 63 Mp
työpaino 77,9 Mp
akselipaino 15,8 Mp
vetopyörien läpimitta 1,27 m
suurin sallittu nopeus 45 km/h
vesitila 6 m³
hiilitila 4 m³
halkotila 6,5 m³
tulipinta 122 m²
tulistin 38 m²
työpaine 12 kp/cm²
sylinteri/isku 570/650 mm

Sarvista kyhätty kudonnan malli

voihan ollin kurjuus kuistekin kun alkoi olli kalastelaan niin lahnatin vesneessä kun niitä päästeli verkoista irti niin ne sylliin kulueksi, ja ne ollin kurjuus vei vieno huttuselle joka sorvan kylän kunnanhallituksen puheenjohtaja, joka mielellään puhuu parvella toskaa, ollin kurjuus ja vieno huttunen yhdessä pottua vilkaisevat ja tilliä kukittavat ilman aikojaan ja heidän poika arska on tehtaalla töissä.sananamuunnos tangoa he mielellään tanssivat ja heidän ystävä kuvosen helli tanssi sitä miellellään ja ilman aikoijaan pienessa tujussa.