Hyvä englannin kielen taito..

Kyllä korkeakoulutetulla on yleensä hyvä englanti, tuskin tutkintoakaan olisi saanut pykättyä kun suuri osa tentittävästä matskusta on in english..

Tuo hyvä englanti on suhteellista. Olen huomannut, että yksi laittaa cv:hensä erinomainen, kun toinen taas hyvä, silti tällä joka sanoo hyvä on parempi kuin tuolla erinomaisella. Oman arvio perustuu monella kouluarvosanoihin. Esim. puolisollani on englanti "vain" teknikkotasoa, numero 8. Silti hän on se, joka firmassaan on enimmäkseen ulkomaalaisten kanssa tekemisissä. Itse olen opiskellut englantia yhteensä eri kouluissa n. 15 vuotta ja numerot ovat 4-5 nykyjärjestelmällä, mielestäni tasoni on hyvä. Puolisoni pitää omaa tasoaan hyvänä, minä erinomaisena.

Yleensä vaatimus tarkoittaa, että pystyy keskustelemaan englanniksi työasioista. Joskus niinkin, että englanninkielen taitoa vaaditaan, mutta sille ei ole töissä lopulta mitään käyttöä.

Hyvä (riittävä) englanninkielentaito=SUULLINEN kommunikointi sopivalla tasolla. Ei kirjallinen ja kaikkien kielioppisääntöjen pilkulleen muistaminen se oleellinen pointti ole.

Eli jos halutaan erinomaista englantia, niin käytännössä sekin tarkoittaa vain sitä, että osaat niin puhelimessa kuin kasvoista-kasvoihinkin tulla ymmärretyksi ja ymmärrät mitä puhutaan. Harvoin sitä nyt törmää kovin monimutkaisiin kirjoitettuihin ulkomaankieliin, muualla kuin vain tietyissä ammateissa. Englantia nyt vähintään alkaa melko monessa paikassa jo tarvita ainakin joskus.

Hyvä on todella suhteellinen käsite.
Ehdotan, että mietit: ymmärrätkö vaadittavan tason kirjoitettua ja/tai puhuttua kieltä ja osaatko itse kirjoittaa/puhua. Varmaan osaat itsekin arvioida työpaikkaa hakiessasi, millaista taitoa siinä tarvittaisiin - vai tarvittaisiinko ollenkaan.

Kerron pari juttua:
Itse pääsin pitkien haastattelu- ja testikierrosten jälkeen eteenpäin hyvin suosituksin erään todella arvostetun rekrytointifirman kautta ensin työantajayrityksen jatkohaastatteluihin ja sitten töihin.

Saatuani työpaikan esimieheni näytti minulle rekryfirman minusta laatimat paperit. Nauratti, kun heidän suosituksessaan luki: "Erityisenä ansiona pidämme tämän hakijan erinomaista saksan, englannin ja ruotsin sekä suullista että kirjallista taitoa."
He eivät missään vaiheessa testanneet kielitaitoani ja jatkohaastatteluissa heitettiin vain muutamia yksinkertaisia lauseita. Kielitaitoni määriteltiin siis omien rastitusteni perusteella, joiden sijoittamista itse olin pitkään pohtinut. (Työnantaja ei joutunut katumaan valintaansa.)

Joskus nuorempana sain työpaikan, johon vaadittiin myös kielitaitoa. Ihmettelin esimiehelleni, miksi sitä oli vaadittu, koska en tarvinnut kieliä työssäni - "On kiva tietää, että tarvittaessa osaisit", kuului vastaus.

Itse olin palkkaamassa uutta työntekijää ulkomaisen yrityksen palveluksessa ollessani. Tulevan työntekijän piti kyetä hoitamaan yksinkertaisia firman sisäisiä asioita englanniksi ulkomaisten kollegojen kanssa. Yksi haaastateltavista vastasi kielitaitokysymykseeni: "Riittääkö laudatur-taso?" Kun käänsin keskustelun englanniksi, hän ei todellakaan saanut sanaa suustaan. Palkatulla hakijalla oli opistotasoinen koulutus ja vaatimattomasti määritelty kielitaidon taso, mutta hän suoriutui tehtävistään erinomaisesti.

Kannattaisiko yrittää ottaa selvää, mitä työnantaja tarkoittaa hyvällä englannin taidolla ja mihin sitä tarvitaan?

Oon käynyt pian yli kymmenessä työhaastattelussa. Ainoastaan kerran on minua haastateltu englanniksi, vaikka usein tuo kieliasia on hakemuksessa mainittu. Se, mikä minua ärsyttää on tuo ruotsinkielen vaatimus. Sitä roska kieltä kun ei edes periaatteesta huvita puhua.

Olen tehnyt aivan saman havainnon. Itse olen juuri valmistunut DI ja englanninkielen taitoni ei todellakaan ole mikään hyvä. Luettu niinkin menettelee mutta puhuttu ja etenkin kirjoitettu on huonoa tasoa.

Opiskeluaikanani en englantia juurikaan tarvinnut. Jos tenttikirjana oli englanninkielinen teos, niin luin tenttiin vain luentomonisteet ja tenttikirjaa vastaavat asiat muista suomenkielisistä kirjoista. Yhden esityksen olen egnlanniksi pitänyt ja sekin meni "ulkoa opetellen / papareista luntaten". Samoin yhden harjoitustyön olen englanniksi kirjoittanut mutta sekin oli ryhmätyö ja muut ryhmäläiset auttoivat. Muutama luentomoniste on englanniksi ollut ja niitä olen kyllä lukenut (onneksi luennot oli suomeksi). Yksi kurssi on ollut täysin englanniksi (sekä luennot, moniste, harjoitukset että kirjakin) mutta tuo kurssi jäikin sitten suorittamatta. Onneksi kyseessä oli valinnainen kurssi ja kävin sit toisen kurssin sen tilalta.

Tiedän kyllä, että englanninkielen osaaminen on nykypäivänä tärkeää ja olen itsekin kokoajan opiskellut englantia mutta ei se niin nopeaan käytä, kun pohjataso on niin huono. Itse olen jäänyt jo ala-asteella muista jälkeen kun opetus oli todella ala-arvoista. Yläasteella ja lukiossa sitä ei sitten enää kiinni saanutkaa.

Saman huomasin tänään, kaikissa työpaikkailmoituksissa luki "erinomainen englannintaito". Itse tulkitsin tämän niin, että pitää olla silloin C2-tasoa. Itselläni on vain B2, joten en hae tuollaisiin. Erinomainen on joko äidinkielen tasoa tai sitten tuo C2.

Mun mielestä "hyvä" on sellainen, että tulee toimeen ja hoitaa tilanteen. Ei missään nimessä natiivitasoa, mutta että viesti menee perille. Valitettavasti se ei riitä. Useimmiten haetaan "sujuvaa". Minusta sujuva taasen tarkoittaa sitä, että osaa sanoa saman asian monella tapaa. Ymmärtää tilannetajua, eikä hätkähdä eri aksentteja. "Hyvä" sanoo miten pystyy, "sujuva" on supliikki, valitsee parhaat sanat ja heittää vielä small talkia perään.

Sujuvaa kielitaitoa ei opi koulun penkillä, ainakaan täällä kotimaassa. Sen oppii vain kokemuksella. Siksi minusta on aivan sairaalloisen kohtuutonta, että nimen omaan "sujuvaa" taitoa vaaditaan jo nuorilta opiskelijoilta ja vastavalmistuneilta. Ja tämä asia testataan työnhaussa. Minulla on suhteellisuudentajua, olen käyttänyt englantia työssäni. Tiedän, että ulkomaillakaan ei olla täydellisiä. Tiedän, että on ihan turha edes brassailla sanoilla, joita toinen ei ymmärrä. Mutta rekrykonsulteille ei kelpaa "hyvä", heidän asiakkailleen pitää olla "sujuvaa", aina vaan, olipa sitten kotimainen raksafirma tai kansainvälinen konserni.

Minulla on kaksi yliopistollista loppututkintoa suoritettuna, mutta siitä huolimatta surkea englanti. Minulla ei ole ollenkaan ns. kielipäätä, mutta silti olen pystynyt suoriutumaan opinnoistani. Joitakin englanninkielisiä kirjoja olen tenttinyt, mutta koskan pystyn suhteellisen sujuvasti lukemaan ja ymmärtämään englantia, ne eivät ole tuottaneet vaikeuksia. Sen sijaan en osaa puhua englantia ollenkaan. En osaa ääntää sitä enkä muodostaa lauseita. Kun saan kynän ja paperia käteeni, niin sitten luonnistuu kielen tuottaminen. Yliopistossa piti yhdessä vieraassa kielessä omata suullinen taito, ja koska tiesin, että englannissa en sitä pysty suorittamaan, tuli minulle kiire opetella espanjan kieli, koska foneettisesti se on helppo meille suomalaisille. Yrittämisen puutteesta minua ei voi moittia. Kielet kiinnostavat, mutta minulta vie todella paljon aikaa opetella niitä ja joku toinen (tai varmaan kaikki muut) samalla panostuksella saavuttavat huomattavasti paremmat kielelliset valmiudet kuin minä. Ruotsi oli myös pakko suorittaa yliopistossa (tutkinnoistani on aikaa jo 15-20 vuotta, joten systeemit ovat varmaan muuttuneet) ja sen sain läpi pelkästään siksi, että kirjallinen ruotsin kokeeni meni suorastaan hyvin, vaikka suullinen koe oli sitä luokkaa, että opettaja sanoi, että ei hän voi päästää minua läpi, mutta kun tuo kirjallinen meni niin loistavasti niin...

Kielet ovat mielenkiintoisia, mutta vievät ihan hirveästi aikaa. En minä valita. Sitähän minulla (aikaa) nyt on.