Armi Ratia, ihmeellinen nainen

soilike

TV-ohjelma veresti muistoja, joita käsite MARI-MEKKO , on häivyttänyt.
Piti ihan miettiä, kuka se olikaan
Mutta kuka oli herra Ratia?
Kerrottiin , että Armi meni töihin miehensä yritykseen.

15

1693

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ii-li

      Armi R:n mies oli yrittäjä, jonka tekstiilifirma meni konkurssiin joskus 50-luvulla.

      Armin R:n isä oli kauppias, joten yrittäjähenkisyys on varmaankin ollut perheessä tärkeällä sijalla. Armi itse oli koulutukseltaan vaatesuunnittelija ja ollut työssä myös mainostoimistossa, joten yrittämisen osaaminen oli hänellä hallussa. - Hän myös osasi palkata firmaansa hyviä suunnittelijoita. En osaa ollenkaan sanoa, onko Armi Ratian omia töitä ollut Markimekon tuotannossa mukana.

      Ehkä siinä olikin yrityksen menestyksen salaisuus, että hän ymmärsi ajoissa, ettei osaa itse kaikkea.

    • http://www.marimekko.fi/FI/marimekkokonserni/historia/1950/

      Maija Isolan suunnittelema Unikko-kuvio on ollut suosittu. Minullakin sitä on ollut kaikissa värisävyissä, missä sitä on painettu.

      Luonani käyvät lapset (ja lapsenmieliset) ovat ihastuneita alakerran tuvan seinällä olevaan Maija Isolan "Pepe" seinäkankaaseen vuodelta 1972. Siinä on iloisen värisiä suuria papukaijoja ja kangas oli aikoinaan poikani huoneen ikkunaverhona. Löysin verhot muutama vuosi sitten ja ompelin ne yhteen ja sain koko seinän korkuisen seinävaatteen.

      Marimekko tuli koko maailman tietoisuuteen 1960 kun Jaqueline Kennedy osti Marimekon leninkejä ja niitä tietenkin näkyi sitten kaikkialla lehdistössä.
      Armi Ratia oli se moottori, joka sai Marimekon käyntiin.

      • ii-li

        Siellä oli kuva siitä maailman rumimmasta housupuvusta, jossa oli kumilangan avulla rypytetty peffaosa. Muistaaksen myös polvet oli rypytetty samalla tavalla. :) Sorry, jos nyt astuin jonkun varpaille.

        Minulla oli 60-luvulla naistuttava, joka oli aika pulska. Hän käytti juuri tuota asua. Olisipa hän nähnyt itsensä takaapäin! - Ainakin miehen silmissä se oli aika pahan näköistä.

        Se miesten raidallinen nörttipaita on säilyttänyt asemansa tähän päivään asti, ja on yhä tuotannossa. Ei liene montakaan vaatekappaletta, joka olisi ollut samanlaisena tuotannossa yli 50 vuotta ja silti yhä suosittu.

        Siellä ei ollut yhtäkään kuvaa siitä 70-luvun tyylikkäästä naisten asusta, jossa oli kapeita mustia ja valkoisia raitoja. Sitä ulkomaalaiset pitivät suuressa arvossa ja hyvinkin seksikkäänä. Raidat olivat Marimekon tavaramerkki suurien kuvioiden lisäksi.

        Voi olla, että se oli Vuokko Nurmesniemen suunnittelema. Hänhän lähti Marimekosta ja perusti kilpailevan yrityksen. - Hänellä oli omassa firmassaan tavaramerkkinä alussa 2-väriset, suurikuvioiset kankaat, joissa väreinä olivat vaalea kitinväri ja tumma, lähes musta seepia. Minusta se oli sekä silloin että vielä nytkin hieno väriyhdistelmä.


      • *Satu
        ii-li kirjoitti:

        Siellä oli kuva siitä maailman rumimmasta housupuvusta, jossa oli kumilangan avulla rypytetty peffaosa. Muistaaksen myös polvet oli rypytetty samalla tavalla. :) Sorry, jos nyt astuin jonkun varpaille.

        Minulla oli 60-luvulla naistuttava, joka oli aika pulska. Hän käytti juuri tuota asua. Olisipa hän nähnyt itsensä takaapäin! - Ainakin miehen silmissä se oli aika pahan näköistä.

        Se miesten raidallinen nörttipaita on säilyttänyt asemansa tähän päivään asti, ja on yhä tuotannossa. Ei liene montakaan vaatekappaletta, joka olisi ollut samanlaisena tuotannossa yli 50 vuotta ja silti yhä suosittu.

        Siellä ei ollut yhtäkään kuvaa siitä 70-luvun tyylikkäästä naisten asusta, jossa oli kapeita mustia ja valkoisia raitoja. Sitä ulkomaalaiset pitivät suuressa arvossa ja hyvinkin seksikkäänä. Raidat olivat Marimekon tavaramerkki suurien kuvioiden lisäksi.

        Voi olla, että se oli Vuokko Nurmesniemen suunnittelema. Hänhän lähti Marimekosta ja perusti kilpailevan yrityksen. - Hänellä oli omassa firmassaan tavaramerkkinä alussa 2-väriset, suurikuvioiset kankaat, joissa väreinä olivat vaalea kitinväri ja tumma, lähes musta seepia. Minusta se oli sekä silloin että vielä nytkin hieno väriyhdistelmä.

        ovat olleet tosi suosittuja,ja olen käyttänyt niitä paljon.

        Otetaan esimerkiksi vaikkapa tavallinen paitapusero, se on niin laadukas pesua , silitystä ja pitämistä sietävä vaatekappale, että hinta -laatu-suhde on kohdallaan.

        Tuo Maija Isolan Unikko on jo enemmän kuin tuttu ja myös tyttäreni suuresti suosima kodin sisustuksessa. Värejä joskus vaihdellen.


      • soilike
        *Satu kirjoitti:

        ovat olleet tosi suosittuja,ja olen käyttänyt niitä paljon.

        Otetaan esimerkiksi vaikkapa tavallinen paitapusero, se on niin laadukas pesua , silitystä ja pitämistä sietävä vaatekappale, että hinta -laatu-suhde on kohdallaan.

        Tuo Maija Isolan Unikko on jo enemmän kuin tuttu ja myös tyttäreni suuresti suosima kodin sisustuksessa. Värejä joskus vaihdellen.

        Kaksi rakkainta paituani,puna-kelta ja sini-harmaa raita, jättikokoa, on pesty monta kertaa ja yhä ovat ihan kunnossa.
        Edellisessä elämäsäni rakastin Marimekon takkimekkoa, pystyraita , paitakaulus, muistatteko.


    • isoäiti**

      Mitä olisi elämä ilman Marimekkoa - en osaa kuvitella sellaista,
      koska se on kuulunut elämääni nuoruudesta lähtien.

      Marimekoissa on odotettu lapset, niihin on puettu
      lapset, niissä on edustettu, niissä on peuhattu,
      ja niissä on nukuttu.
      Kodissa on aina tilaa Marimekoille.


      Nykysuunnittelijoista Mika Piirainen on elvyttänyt alkuperäisiä kuoseja = raitoja
      ja mekkoja, mitkä täyttävät vaatekaappini nykyäänkin.

      Ritva Fallan malleista pidän myös.

      • Pääsky64

        pyöreän marimekkopöydän jossa unikko ikilevy kansi.Sille ei ollut kenellekkään tilaa.Oli pidetty lasten synkkärit ja juhlat sillä pöytäkälustolla.
        Minulla on samanlaiset papukaija verhot käyttämättä kun Satu kertoi seinällä olevan.Siinäpä idea.
        Tehtaan myymälästä olen ostanut palakankaita ja niistä ommellut mekkoja ja yöpaitoja yhdistäen kukka ja pallokankaita.
        Nyt olen ostattnut tyttärellä marimekon kuppeja ja mukeja,syyksi ettei pikku tytön tartte hävetä synkkäreillä astiota.


      • jos...

        Marivaatteet pukevat. Itse olen lyhyt, leveäluinen, lihavuuteen taipuvainen ja tällaiseen kroppaan en ole ikinä pystynyt perinteisiä Marimekon vaatteita "ripustamaan". Vaakaraitaa leveään selkään, ei, ei saatikka suuria, kirjavia kuvioita. Mariverhot kerran nuoruudessa hankittiin vähistä rahoista ikkunaan ja oli niin trendikästä että. Muutoin Marimekko puolestani saa olla ja edustaa Suomea raikkaudellaan, itselleni vieraana, sopimattomana vaatteiksi ja liian voimakkaat värit "mellastavat" sisustusmateriaaleinakin. Ei omaan makuuni ollenkaan. Mielipiteeni vain.


      • jos... kirjoitti:

        Marivaatteet pukevat. Itse olen lyhyt, leveäluinen, lihavuuteen taipuvainen ja tällaiseen kroppaan en ole ikinä pystynyt perinteisiä Marimekon vaatteita "ripustamaan". Vaakaraitaa leveään selkään, ei, ei saatikka suuria, kirjavia kuvioita. Mariverhot kerran nuoruudessa hankittiin vähistä rahoista ikkunaan ja oli niin trendikästä että. Muutoin Marimekko puolestani saa olla ja edustaa Suomea raikkaudellaan, itselleni vieraana, sopimattomana vaatteiksi ja liian voimakkaat värit "mellastavat" sisustusmateriaaleinakin. Ei omaan makuuni ollenkaan. Mielipiteeni vain.

        Jos sisustus on pelkistettyä niin joku iloinen Marimekkopalanen esim. sohvatyynyssä voi riittää.
        Olen samaa mieltä kanssasi, että liiallinen voimakkaitten värien käyttäminen saattaa "mellastaa" sisustuksessa.

        Itselläni on aina ollut paljon valkoista sisustuksessa, sen takia että olen tehnyt työtä värien parissa ja väliaikoina on ollut tarve päästää värisilmä "vapaalle". Mutta tiedän että sairaalamaisesta tunnelmasta pääsee äkkiä raikkailla tekstiileillä eroon.
        Minulla on esim vanhat roosa/punakuvioiset Unikko-verhot, joista ompelin kaksi kaitaliinaa.
        Niistä saa ihanan kattauksen alustan neljälle hengelle, kun laittaa liinat poikkipäin ruokapöydälle ja kattaa lautaset molempiin päihin. Kukkasetkin ovat tarpeettomat Unikon kanssa, kynttilöitä vaan tuikkimaan ja tunnelmaa luomaan.


      • isoäiti**
        jos... kirjoitti:

        Marivaatteet pukevat. Itse olen lyhyt, leveäluinen, lihavuuteen taipuvainen ja tällaiseen kroppaan en ole ikinä pystynyt perinteisiä Marimekon vaatteita "ripustamaan". Vaakaraitaa leveään selkään, ei, ei saatikka suuria, kirjavia kuvioita. Mariverhot kerran nuoruudessa hankittiin vähistä rahoista ikkunaan ja oli niin trendikästä että. Muutoin Marimekko puolestani saa olla ja edustaa Suomea raikkaudellaan, itselleni vieraana, sopimattomana vaatteiksi ja liian voimakkaat värit "mellastavat" sisustusmateriaaleinakin. Ei omaan makuuni ollenkaan. Mielipiteeni vain.

        Kyllä mallistoista löytyy pienikuvioisia ja hillittyjä värejäkin.
        Ei jokaisen tarvitse pukeutua unikkoon.
        Hyvä villa heidän jakuissaan ja takeissaan on
        mieleeni.

        Tykkään valosta ja tilasta kotona ns modernista.
        Tekstiilejä käytän niukasti ja verhoja vain, jos tilanne vaatii.

        Marimekkokangas päätyy usein ruokapöydälle, kun
        teen juhlakattauksen. Silloin runsaasti kangasta
        ja paljon värejä tilanteen mukaan irrotellen.


      • soilike
        MdK-MdK kirjoitti:

        Jos sisustus on pelkistettyä niin joku iloinen Marimekkopalanen esim. sohvatyynyssä voi riittää.
        Olen samaa mieltä kanssasi, että liiallinen voimakkaitten värien käyttäminen saattaa "mellastaa" sisustuksessa.

        Itselläni on aina ollut paljon valkoista sisustuksessa, sen takia että olen tehnyt työtä värien parissa ja väliaikoina on ollut tarve päästää värisilmä "vapaalle". Mutta tiedän että sairaalamaisesta tunnelmasta pääsee äkkiä raikkailla tekstiileillä eroon.
        Minulla on esim vanhat roosa/punakuvioiset Unikko-verhot, joista ompelin kaksi kaitaliinaa.
        Niistä saa ihanan kattauksen alustan neljälle hengelle, kun laittaa liinat poikkipäin ruokapöydälle ja kattaa lautaset molempiin päihin. Kukkasetkin ovat tarpeettomat Unikon kanssa, kynttilöitä vaan tuikkimaan ja tunnelmaa luomaan.

        Minullakin on keittiön verho beige-mustaa Unikkoa.
        Minua kiinnostaa tämä MARIMEKKO-käsite.
        Se liitetään nyt tänään menestyvään Kirsti Paakkaseen.
        Itsekkin jouduin oikein miettimään , ennenkuin muistin Armi Ratian.


      • Anonyymi
        jos... kirjoitti:

        Marivaatteet pukevat. Itse olen lyhyt, leveäluinen, lihavuuteen taipuvainen ja tällaiseen kroppaan en ole ikinä pystynyt perinteisiä Marimekon vaatteita "ripustamaan". Vaakaraitaa leveään selkään, ei, ei saatikka suuria, kirjavia kuvioita. Mariverhot kerran nuoruudessa hankittiin vähistä rahoista ikkunaan ja oli niin trendikästä että. Muutoin Marimekko puolestani saa olla ja edustaa Suomea raikkaudellaan, itselleni vieraana, sopimattomana vaatteiksi ja liian voimakkaat värit "mellastavat" sisustusmateriaaleinakin. Ei omaan makuuni ollenkaan. Mielipiteeni vain.

        Ratia tais olla juoppo, mutta oliko myös lespo vai urkin Helmi

        Näitä pohdiskellessa..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ratia tais olla juoppo, mutta oliko myös lespo vai urkin Helmi

        Näitä pohdiskellessa..

        Pohdsikelehan niitä...


      • Anonyymi
        soilike kirjoitti:

        Minullakin on keittiön verho beige-mustaa Unikkoa.
        Minua kiinnostaa tämä MARIMEKKO-käsite.
        Se liitetään nyt tänään menestyvään Kirsti Paakkaseen.
        Itsekkin jouduin oikein miettimään , ennenkuin muistin Armi Ratian.

        Marimekon kankaa ei ikinä ole olleet kauniita eikä ikinä ole olleet kiinostavia
        mekot ovat suorastaan olleet karseeta katseltavaa, en osta ainuttakaa vaikka ilman saisi,


    • Anonyymi

      2006 aloitus. Lepää rauhassa Armi !

    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Saisinpa halata sinua joka päivä

      ja kertoa miten paljon sinusta välitän. Vaikka olisi jommalla kummalla huono päivä, väsynyt päivä tai kiireinen päivä, a
      Ikävä
      72
      8516
    2. Me työeläkeläiset äänestämme SDP:tä

      SDP on luonut koko työeläkejärjestelmän, jonka hedelmistä saamme nyt nauttia. Kansaneläkelaitos on Maalaisliiton tekele,
      Maailman menoa
      135
      4778
    3. Kolmen tuiki tavallisen demariahdistelijan nimet julki

      Nyt tiedetään ketkä kolme oli niissä niin tavanomaisissa demarin jokapäiväisissä askareissa avustajia ahdistelemassa. K
      Maailman menoa
      112
      3886
    4. Eikö tunnukin kamalalta, kun en

      anna periksi vaikka parhaasi olet tehnyt antaaksesi täystyrmäyksen? Ja kyllähän minä monta iskua olen saanut ja maannut
      Ikävä
      79
      3452
    5. Sannahan laski sähkön ALV:n 10 prosenttiin, Riikka runnoi 25,5 %:iin

      Tässäkin nähdään kumpi on Suomen kansan puolella, ja kumpi omaa vastaan. Putinistipersuille Suomen kansa tulee aina vii
      Maailman menoa
      74
      3016
    6. Kansalaispalkka ja maksuton joukkoliikenne

      Noilla pienillä parannuksilla saadaan Suomesta taas hitusen parempi paikka peruskansalaiselle, joka elää ekologisesti ja
      Maailman menoa
      143
      2738
    7. SDP on selvästi paras valinta äänestyskopissa

      Puolueella on arvomaailma kohdallaan, sillä on hyvä CV itsenäisen Suomen historiassa vastuunkantajana ja hyvinvointivalt
      Maailman menoa
      20
      2468
    8. SDP:n selitykset ontuu pahasti - "On käsitelty heti, mutta kukaan ei tiedä"

      Kokoomuslaiset pistää taas demareita nippuun. Tuppuraisen mukaan mukaan SDP:n useat ahdistelutapaukset on käsitelty het
      Maailman menoa
      39
      2177
    9. Kenen juontajan pitäisi voittaa tänään Kultainen Venla? Ehdolla Pimiä, Holma ja Vaaherkumpu

      Kultainen Venla gaalassa jaetaan tänään tv-alan palkintoja. Yksi suosituimmista kategorioista on Juontaja. Vappu Pimiä
      Suomalaiset julkkikset
      56
      1988
    10. Antti Lindtman: "Ainahan kaikenlaisia huhuja liikkuu"

      Näin hän siis vastaa SDP:n häirintäkohuun, väistelee vastuutaan Juttuhan on niin, että Lindtman ja Tuppurainen on tasan
      Maailman menoa
      63
      1983
    Aihe