Adventistiseen uskoon tuleminen.

Järkeisuskoa

Kun ihminen tulee uskoon, se on normaalisti kertakaikkinen ja nopea tapahtuma. Usko aukeaa hetkessä. Kun adventistiseen uskoon tullaan, se ilmeisesti tapahtuu hitaasti, vähän kerrallaan, omaksumalla adventismin oppi.

Jos näin on, adventistiuskoon tulo on pelkkää opin ulkoaoppimista, järkeisuskoa, jossa ei tehdä sydämen ratkaisua Jeesuksen puoleen. En ole koskaan kuullut, että joku olisi tullut adventistiuskoon äkillisesti. Uskoontulo tapahtuu yleensä evankelioinnin tuloksena, ja adventistithan eivät perinteistä evankeliointia harjoitakaan.

55

1835

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • römpötti

      Adventisti kuulee kirkossaan mitä pitää asioista ajatella.
      Se ei ole samaa kuin uskoon tuleminen Raamatun mukaisesti.
      Jumala itse antaa uskovan sisimpään lakinsa.
      Adventistit antavat oman oppinsa toinen toisilleen.
      Se ei ole missään mielessä sitä, mistä Jeesus opetti.

      • EK.

        Valheellisesti pahaa.Te puhutte koko ajan valheellisesti pahaa,ottamatta lainkaan asioista selvää,Tarkoituksenanne vaan vahingoittaa ja saada aikaan epäsopua.Mitä raamattu sanoo tähän?
        Ollettekohan te itse uskossa ollenkaa,vaikka koko ajan peräätte ja arvostelette toisten uskoa.Ottakaa ensin malka(rikka)omasta silmästänne,niin ehkä sitten voitte paremmin nähdä asiat oikeassa valossa.
        Asiattomaan ileilyyn ja valehtelemiseen kyllästynyt.
        Teidän oma oppinne on täyttä harhaa,ei Krituksen rakkaus opeta tuohon,olette todella häpeäksi omalle yhteisöllenne.Menkää kasvamaan ja opetelkaa
        ihmisten tavoille,ennenkuin tulette suutanne soittamaan.Että sillä tavalla sano.EK


      • opikaa tavoille EK
        EK. kirjoitti:

        Valheellisesti pahaa.Te puhutte koko ajan valheellisesti pahaa,ottamatta lainkaan asioista selvää,Tarkoituksenanne vaan vahingoittaa ja saada aikaan epäsopua.Mitä raamattu sanoo tähän?
        Ollettekohan te itse uskossa ollenkaa,vaikka koko ajan peräätte ja arvostelette toisten uskoa.Ottakaa ensin malka(rikka)omasta silmästänne,niin ehkä sitten voitte paremmin nähdä asiat oikeassa valossa.
        Asiattomaan ileilyyn ja valehtelemiseen kyllästynyt.
        Teidän oma oppinne on täyttä harhaa,ei Krituksen rakkaus opeta tuohon,olette todella häpeäksi omalle yhteisöllenne.Menkää kasvamaan ja opetelkaa
        ihmisten tavoille,ennenkuin tulette suutanne soittamaan.Että sillä tavalla sano.EK

        Että ei tulisi väärin käsityksiä,nämä viestit
        eivät ole adventisteja vastaan,vaan näitä jotka valhehdellen pahaa puhuvat.Eikö kotona opetettu,että ei saa lausua väärää todistusta lähimäisestään?Miksi teistä on niin vaikea pysyä totuudessa,vai ettekö pärjää rehellisin keinoin,kun pitää jatkuvasti keksiä valheita.Tuokin väittämä,ettei adventistit ole Kristin usko,sen pystyy kuka vaan hetiottamaan selville,ja taas valehtelitte.Että sillä lailla sano
        EK


      • poika

        Jolle Jeesus Kristus on Herra, sellaiselle Jeesus haluaa antaa kehoituksen tulla hänen todistajakseen. "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti" (Matt. 28:19-20).

        Mitäs väärin siinä on, jos kirkossa kuulee todistettavan niistä asioista, joita Jeesus on käskenyt seurakuntansa opettaa? Itse Ylösnoussut on luvannut olla niiden mukana ja rinnalla, jotka näin tekevät.

        Mikä on Jumalan sanan saarna? Sen tulisi olla Jumalan ojennettu käsivarsi, josta sanan kuulija voi uskossa tarttua kiinni (Jes. 53:1). Saarna ei ole koskaan ajan täyte tai ohjelman jatke. Saarna on tapahtuma, jolloin Jumala antaa ja kuulija vastaanottaa. Me tosin kuulemme tutun veljen tai sisaren äänen, mutta kuulijana emme halua keskittyä tuota inhimillisen välikappaleen ääntä kuulemaan. Me haluamme kuulla Kristuksen todistajan äänen välityksellä Jumalan puhetta meille. Tämä asettaa suuren vastuun myös saarnan pitäjälle. Hänen tulee pyytää Pyhän Hengen ohjausta saarnan valmistukseen ja esittämiseen. Kunnioittakaamme Kristuksen työtovereita.


      • huomioita
        opikaa tavoille EK kirjoitti:

        Että ei tulisi väärin käsityksiä,nämä viestit
        eivät ole adventisteja vastaan,vaan näitä jotka valhehdellen pahaa puhuvat.Eikö kotona opetettu,että ei saa lausua väärää todistusta lähimäisestään?Miksi teistä on niin vaikea pysyä totuudessa,vai ettekö pärjää rehellisin keinoin,kun pitää jatkuvasti keksiä valheita.Tuokin väittämä,ettei adventistit ole Kristin usko,sen pystyy kuka vaan hetiottamaan selville,ja taas valehtelitte.Että sillä lailla sano
        EK

        Huomioi, että adventisit tarkoittavat jo uskoontulollakin eri asiaa kuin muut herätysliikkeet.
        Siksi heidän kanssaan tulee lähes joka asiassa erimielisyyttä.
        Jokaisen yksityiskohdan uskonasioissa adventisti selittää toisin.
        Ei siten voikaan olla yhtä mieltä asioissa.
        Adventistin uskoontulo tarkoittaa sitä, mitä heidän 28 kohtaisessa kastelupauksessaan luvataan uskoa. Ne eivät tosiaankaan ole Raamatunmukaisia kasteen ehtoja.


      • haluaisin tietää!!
        huomioita kirjoitti:

        Huomioi, että adventisit tarkoittavat jo uskoontulollakin eri asiaa kuin muut herätysliikkeet.
        Siksi heidän kanssaan tulee lähes joka asiassa erimielisyyttä.
        Jokaisen yksityiskohdan uskonasioissa adventisti selittää toisin.
        Ei siten voikaan olla yhtä mieltä asioissa.
        Adventistin uskoontulo tarkoittaa sitä, mitä heidän 28 kohtaisessa kastelupauksessaan luvataan uskoa. Ne eivät tosiaankaan ole Raamatunmukaisia kasteen ehtoja.

        Etkö ymmärrä?
        huomioita 2.3.2006 klo 10.53 Adventistin uskoontulo tarkoittaa sitä, mitä heidän 28 kohtaisessa kastelupauksessaan luvataan uskoa.

        Kerropa minullekin.


      • välihuomauttaja
        haluaisin tietää!! kirjoitti:

        Etkö ymmärrä?
        huomioita 2.3.2006 klo 10.53 Adventistin uskoontulo tarkoittaa sitä, mitä heidän 28 kohtaisessa kastelupauksessaan luvataan uskoa.

        Kerropa minullekin.

        Eihän Raamatussa kerrota yhdestäkään ehdosta kastettavan vannottavaksi.
        Kastekäskykin velvoittaa kastajia eikä kastettavia.
        "Matt.28:19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
        20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."


      • kirjoitettu on
        välihuomauttaja kirjoitti:

        Eihän Raamatussa kerrota yhdestäkään ehdosta kastettavan vannottavaksi.
        Kastekäskykin velvoittaa kastajia eikä kastettavia.
        "Matt.28:19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
        20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

        Jos ei usko ei voida kastaa, mutta jos ei tiedä ei silloinkaan. Opetus tulee hyväksyä ennen kastetta. Outoa olisi ensin kastaa ja sitten vasta opettaa.


      • poika
        välihuomauttaja kirjoitti:

        Eihän Raamatussa kerrota yhdestäkään ehdosta kastettavan vannottavaksi.
        Kastekäskykin velvoittaa kastajia eikä kastettavia.
        "Matt.28:19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
        20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

        Lapsikasteen hyväksymiseen vaikuttivat lapsen viattomuus, perisynti ja käsitys siitä, että pelastus on saavutettavissa seurakunnan sisäpuolella. Ensimmäinen verrattain epämääräinen viittaus lapsen kastamiseen on Ireneukselta ja peräisin vuodelta 185 jKr. Tertullianus puolestaan puhui selvästi lapsikasteesta, mutta hän ei rohkaisut sen toimittamista. Tertullianus piti kastetta vakavana asiana ja siksi sen suorittamista tulisi siirtää, kunnes yksilön luonne on kehittynyt. Keisari Konstantinus Suuri siirsi kasteensa aina kuolinhetkeen saakka. Cyprianus puolusti lapsikastetta viitaten perisyntiin. Toisaalta asiaan vaikutti myös lapsen viattomus. Yleisenä oli myös käsitys siitä, että pelastusta ei ollut kirkon ulkopuolella. Lapsikaste ei tullut yleiseksi ennen kuin kuudennella vuosisadalla (Williston Walker, A History of the Christian Church, s. 87-88).


      • välihuomauttaja
        kirjoitettu on kirjoitti:

        Jos ei usko ei voida kastaa, mutta jos ei tiedä ei silloinkaan. Opetus tulee hyväksyä ennen kastetta. Outoa olisi ensin kastaa ja sitten vasta opettaa.

        Onko Raamatussa väärinkun sanotaan;19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
        20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

        Ensin käsketään kastamaan kaikkia kansoja ja sittemmin myös velvoitetaan opettamaan.
        Eikä tuota käskyä ole annettu kastettavalle vaan opettajille ja kastajille.
        Opettaminen käsketään tekemään Jeesuksen opetukseen eikä kirkkokuntien oppeihin.
        Joten velvoitusten asettaminen kastajille on päinvastoin kuin Raamatussa.
        Merkillisesti ihmiset alkavat toteuttamaan omia pyrkimyksiään vastoin neuvoja.
        Monin kohdin saarnataan toisin kuin on apostolien kautta annettu Evankeliumi.
        Opettajilla on suuri vastuu.Nykyisenlaista oppien sekamelskaa ei olisi, ellei kirkkokunnat kilpailisi jäsenistä vaan totuuden julistamisesta.


      • välihuomauttaja
        poika kirjoitti:

        Lapsikasteen hyväksymiseen vaikuttivat lapsen viattomuus, perisynti ja käsitys siitä, että pelastus on saavutettavissa seurakunnan sisäpuolella. Ensimmäinen verrattain epämääräinen viittaus lapsen kastamiseen on Ireneukselta ja peräisin vuodelta 185 jKr. Tertullianus puolestaan puhui selvästi lapsikasteesta, mutta hän ei rohkaisut sen toimittamista. Tertullianus piti kastetta vakavana asiana ja siksi sen suorittamista tulisi siirtää, kunnes yksilön luonne on kehittynyt. Keisari Konstantinus Suuri siirsi kasteensa aina kuolinhetkeen saakka. Cyprianus puolusti lapsikastetta viitaten perisyntiin. Toisaalta asiaan vaikutti myös lapsen viattomus. Yleisenä oli myös käsitys siitä, että pelastusta ei ollut kirkon ulkopuolella. Lapsikaste ei tullut yleiseksi ennen kuin kuudennella vuosisadalla (Williston Walker, A History of the Christian Church, s. 87-88).

        Kannatat siis sitä, että ihminen oppii ensin tekemään hyvin syntiä ennenkuin kelpaa kastettavaksi.
        Siihenhän tuo järjestys johtaa!


      • poika
        välihuomauttaja kirjoitti:

        Kannatat siis sitä, että ihminen oppii ensin tekemään hyvin syntiä ennenkuin kelpaa kastettavaksi.
        Siihenhän tuo järjestys johtaa!

        Kristillisten kirkkojen keskuudessa on käytössä kaksi kristillistä kastetta. Yksi tunnetaan nimellä uskovien kaste eli upotuskaste, joka on vanhempi. Toisesta puhutaan lapsikasteena eli valelukasteena, joka on historiallisesti nuorempi. Viittasin lapsi- eli valelukastekäytännön alkamiseen. En ollenkaan kästitellyt toista kastekäytäntöä. Näille historiallisille tosiasioille ei voi mitään. Lähde, johon viittasin on ollut käytössä kirkkohistorian opetuksessa ja on tunnettu ja arvostettu julkaisu.


      • poika
        välihuomauttaja kirjoitti:

        Kannatat siis sitä, että ihminen oppii ensin tekemään hyvin syntiä ennenkuin kelpaa kastettavaksi.
        Siihenhän tuo järjestys johtaa!

        Lainaan sanatarkasti Williston Walkeria: "The first mention of infant baptism, and an obscure one, was about 185, by Irenaeus. Tertullianus spoke distinctly of the practice, but discuoraged it as so serious a step that delay of baptism was disirable till character was formed" (s. 87). Viittaus lapsen siihen, että kastehetkeä saisi siirtää tuonemmaksi Tertullianuksen näkemys. Omastani en maininnut mitään.

        Pidetään asia nyt täysin selvänä. Walker ei ollut adventisti, kuten niin helposti tällä palstalla väännetään asioita. Minä esitän ainoastaan kasteen historialliseen kehitykseen liittyvän näkökulman. Eri asia on sitten se, onko lasten kastaminen raamatullinen vai ei. Siihen en kirjoituksessani ollenkaan puuttunut.


      • poika
        poika kirjoitti:

        Lainaan sanatarkasti Williston Walkeria: "The first mention of infant baptism, and an obscure one, was about 185, by Irenaeus. Tertullianus spoke distinctly of the practice, but discuoraged it as so serious a step that delay of baptism was disirable till character was formed" (s. 87). Viittaus lapsen siihen, että kastehetkeä saisi siirtää tuonemmaksi Tertullianuksen näkemys. Omastani en maininnut mitään.

        Pidetään asia nyt täysin selvänä. Walker ei ollut adventisti, kuten niin helposti tällä palstalla väännetään asioita. Minä esitän ainoastaan kasteen historialliseen kehitykseen liittyvän näkökulman. Eri asia on sitten se, onko lasten kastaminen raamatullinen vai ei. Siihen en kirjoituksessani ollenkaan puuttunut.

        Pahoittelen edelliseen tekstiini tullutta epäselvyyttä. Heti Williston Walkerilta ottamani lainauksen jälkeen tekstin tulisi jatkua: Viittaus siihen, että kastekäytäntöä saisi siirtää tuonemmaksi, on peräisin Tertullianukselta. Omasta näkemyksestäni en maininnut mitään.


      • poika
        välihuomauttaja kirjoitti:

        Kannatat siis sitä, että ihminen oppii ensin tekemään hyvin syntiä ennenkuin kelpaa kastettavaksi.
        Siihenhän tuo järjestys johtaa!

        Omasta käsityksestäni kristillisestä kasteesta en maininnut mitään. Kerroin ainoastaan, viitaten arvostettuun lähteeseen, valelu- eli lapsikasteen historiaan liittyvästä asiasta. En millään tavalla yrittänyt selittää kasteen hengellistä merkitystä. Tosin kummankin näkökulman edustajat viittaavat Room. 6:1-6, kun he selittävät kasteen hengellistä merkitystä.


      • 28 kastelupausta kyselen.
        huomioita kirjoitti:

        Huomioi, että adventisit tarkoittavat jo uskoontulollakin eri asiaa kuin muut herätysliikkeet.
        Siksi heidän kanssaan tulee lähes joka asiassa erimielisyyttä.
        Jokaisen yksityiskohdan uskonasioissa adventisti selittää toisin.
        Ei siten voikaan olla yhtä mieltä asioissa.
        Adventistin uskoontulo tarkoittaa sitä, mitä heidän 28 kohtaisessa kastelupauksessaan luvataan uskoa. Ne eivät tosiaankaan ole Raamatunmukaisia kasteen ehtoja.

        kirjoitit:
        Etkö ymmärrä?
        huomioita 2.3.2006 klo 10.53

        Huomioi, että adventisit tarkoittavat jo uskoontulollakin eri asiaa kuin muut herätysliikkeet.
        Siksi heidän kanssaan tulee lähes joka asiassa erimielisyyttä.
        Jokaisen yksityiskohdan uskonasioissa adventisti selittää toisin.
        Ei siten voikaan olla yhtä mieltä asioissa.
        Adventistin uskoontulo tarkoittaa sitä, mitä heidän 28 kohtaisessa kastelupauksessaan luvataan uskoa. Ne eivät tosiaankaan ole Raamatunmukaisia kasteen ehtoja.

        Ja kysyn uudelleen, että mitä ne on 28 kastelupausta on??
        Jos esittää jotain, niin esittää sitten kysyjälle, että kysyjä tietäisi!


      • kastelija
        poika kirjoitti:

        Pahoittelen edelliseen tekstiini tullutta epäselvyyttä. Heti Williston Walkerilta ottamani lainauksen jälkeen tekstin tulisi jatkua: Viittaus siihen, että kastekäytäntöä saisi siirtää tuonemmaksi, on peräisin Tertullianukselta. Omasta näkemyksestäni en maininnut mitään.

        Mutta kai nyt adventistipastorina olet kastanut aikuisia?


      • poika
        kastelija kirjoitti:

        Mutta kai nyt adventistipastorina olet kastanut aikuisia?

        Kunnioitan kumpaakin kastekäytäntöä kristillisinä kastetoimituksina. Samoin tekee mm. eräs tuttavani (khra), joka ei enää vaadi valelukastetta, jos henkilö oli aiemmin upotuskasteella kastettu, liittyessään luterilaiseen kirkkoon. Näin toimin johdonmukaisesti kunnallisen koulun yläasteella ja lukiossa opettaessani. Mikä lienee kastelijan asenne?


      • annu42
        28 kastelupausta kyselen. kirjoitti:

        kirjoitit:
        Etkö ymmärrä?
        huomioita 2.3.2006 klo 10.53

        Huomioi, että adventisit tarkoittavat jo uskoontulollakin eri asiaa kuin muut herätysliikkeet.
        Siksi heidän kanssaan tulee lähes joka asiassa erimielisyyttä.
        Jokaisen yksityiskohdan uskonasioissa adventisti selittää toisin.
        Ei siten voikaan olla yhtä mieltä asioissa.
        Adventistin uskoontulo tarkoittaa sitä, mitä heidän 28 kohtaisessa kastelupauksessaan luvataan uskoa. Ne eivät tosiaankaan ole Raamatunmukaisia kasteen ehtoja.

        Ja kysyn uudelleen, että mitä ne on 28 kastelupausta on??
        Jos esittää jotain, niin esittää sitten kysyjälle, että kysyjä tietäisi!

        Adventtikirkon opetussivuilta. On hyvä ymmärtää, mitä on opetettu. Ellei ymmärrä, on parempi vielä oppia, ennenkuin ottaa kasteen askeleen, ettei sitten tule pettymystä.

        Itselleni oli tärkeää tietää, mihin olen liittymässä, joten pastorin pitämässä kampanjassa kyselinkin, miksi näin opetettiin ja mihin opetus perustui. Faktat olivat tärkeitä, joten en uskonut vain siihen, mitä ihminen sanoi, vaan mitä Raamattu opetti.


      • välihuomauttaja
        annu42 kirjoitti:

        Adventtikirkon opetussivuilta. On hyvä ymmärtää, mitä on opetettu. Ellei ymmärrä, on parempi vielä oppia, ennenkuin ottaa kasteen askeleen, ettei sitten tule pettymystä.

        Itselleni oli tärkeää tietää, mihin olen liittymässä, joten pastorin pitämässä kampanjassa kyselinkin, miksi näin opetettiin ja mihin opetus perustui. Faktat olivat tärkeitä, joten en uskonut vain siihen, mitä ihminen sanoi, vaan mitä Raamattu opetti.

        Tuossa on juuri se ero.
        Kastekäsky on otettu kirkkokunnan jäsenvärväyksen
        palvelukseen.
        Tätä Jeesus ei ole ymmärtääkseni tarkoittanut.
        Jeesus tarkoitti ihmisen kasteen jälkeen tarkoitetun Hänen opetuslapsekseen eikä Hänen tarkoituksensa ole minkään kirkkokunnan jäsenyys.
        Adventtikirkon säännöt ovat adventtikirkon asia mutta Jeesuksen asialla ei ole sen kanssa mitään yhteistä.


      • annu42
        välihuomauttaja kirjoitti:

        Tuossa on juuri se ero.
        Kastekäsky on otettu kirkkokunnan jäsenvärväyksen
        palvelukseen.
        Tätä Jeesus ei ole ymmärtääkseni tarkoittanut.
        Jeesus tarkoitti ihmisen kasteen jälkeen tarkoitetun Hänen opetuslapsekseen eikä Hänen tarkoituksensa ole minkään kirkkokunnan jäsenyys.
        Adventtikirkon säännöt ovat adventtikirkon asia mutta Jeesuksen asialla ei ole sen kanssa mitään yhteistä.

        Väitteeni on, että vain Adventtikirkon opetus on Raamatun mukaista, ymmärrettävää ja näin ollen minulle sitä oikeaa. Koska "usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta" (Room. 10:17), olen vakuuttunut sen opetuksen oikeasta suunnasta, jota olen Adventtikirkossa saanut. Missään en ole samanlaista opetusta saanut, en siellä, missä olin ennemmin enkä myöskään niissä, joita etsiessäni tutkin.

        Olen toisaalla kirjoittanut siitä, miten Adventtikirkko opetuksensa ymmärtää ja ihmisille välittää, joten en sitä toista. Tärkein on kuitenkin yksin Raamattu ja koko Raamattu itse itsensä selittäjänä. Siinä ei välttämättä tarvita meidän ihmisten tekemiä selityksiä, ei traditioita, eikä myöskään paavia, piispaa tai pappiakaan, vaan Jumala itse voi selittää sanaansa ja antaa myös Pyhän Hengen kautta ymmärrystä.

        Moni ihminen tässä maailmassa on yksin Jumalan opettama, ja kuuluu hänen laumaansa, joka kuulee hänen äänensä ja menee minne Jumala johtaa. Vain Jumala tietää nämä ihmiset, joita on kotoisin kaikista kansoista, sukukunnista, kielistä ja heimoista. Heidät kootaan, kun Jeesus tulee.

        Näin sana avautuu ihmiselle aivan uudella tavalla. Usko on näin ollen yksin Jumalan teko. Kenelle hän sanansa avaa, on hänen vallassaan. Jokainen voi sitä kuitenkin häneltä anoa, ja vastaus tulee aivan varmasti. Vastaanottavaisia Jumala nytkin etsii.


    • Timo Flink

      Adventtikirkon opillisten näkemysten hyväksyminen ja uskoon tuleminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Adventtikirkon opillisten näkemysten hyväksyminen voi olla lyhyt tai pitkä prosessi, riippuen siitä, miten nopeasti henkilö on valmis hyväksymään Raamatun opetuksia eri asioissa, mutta tämä tulee sen jälkeen, kun ihminen on tullut uskoon Kristukseen.

      Kyllä me harjoitamme myös perinteistä evankeliointia. Olen itsekin johtanut evankelioimiskokouksia. Emme vain pidä siitä samanlaista meteliä kuin eräät tahot.

      Timo Flink

      • kulkija123

        Tosi asiassa kun syntinen ihminen saa ottaa vastaan Jeesuksen pelastajanaan, usein miten silloin ei voida välttyä tunnekokemukselta. Pelastus tapahtuman kokeminen vaihtelee toisilla hetkessä, ja toisilla pikku hiljaa hissukseen.
        Pelastuminen ja uudestisyntyminen Jumalan lapseksi on elävä yksilöllinen tapahtuma, jota ei voida rajata yhteen saneltuun muotoon tai muottiin.

        Ainakin mitä itse sivuillanne olen käynyt törmään aika kirkkaaseen vanhurskauttamis oppiin, siihen sanonkin Aamenen! Olisihan se perin outoa jos ei julistamanne Evankeliumin sanoman takana olisikaan Jumalan vaikuttavaa
        voima.

        Kristuksen evankeliumi "on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi." (Room. 1:16)


      • Järkeisuskoa

        Ette todellakaan pidä meteliä evankelioinnistanne: lähes 50 elinvuoteni aikana, monilla paikkakunnilla asuneena ja liikkuvana ihmisenä en ole koskaan enkä missään tavannut elävää adventistia. Ette tosiaan pidä meteliä Jeesuksesta. Ehkä siksi, että laki on teille tärkeämpi?


      • Järkeisuskoa kirjoitti:

        Ette todellakaan pidä meteliä evankelioinnistanne: lähes 50 elinvuoteni aikana, monilla paikkakunnilla asuneena ja liikkuvana ihmisenä en ole koskaan enkä missään tavannut elävää adventistia. Ette tosiaan pidä meteliä Jeesuksesta. Ehkä siksi, että laki on teille tärkeämpi?

        Mä en ole koskaan tavannut yhtään metodistia tai babtistia. Ne kai on myös kristillisiä kirkkokuntia.

        Johtuisko siitä, että porukkaa on Suomessa aika vähän ja resurssit pieniä.


    • Sirkka Iita

      Jumalan lapsia,He ovat ainoastaan Jumalan armosta Kristuksessa saaneet pelastusen



















      Advendistit eivät ole yhtikäs mitään,ainoastaan armon kerjäläisiä,ja se riittääkin meille.Meidän kerskauksemme on ainoastaan Kristus ja hänen suunnaton armonsa ja rakkautensa meitä kohtaan.Kiitos Jeesus että sinun uskosi riittää viemään meidät kaikki, jotka sinua rakastamme,kerran kotiin Taivaaseen.

      Maran ata

      • ...

        Miksi Aramiz käytät useampaa kuin yhtä nimimerkkiä? Oletko transvestiitti, kun välillä esität Sirkkaa?


      • Sirkka Iita
        ... kirjoitti:

        Miksi Aramiz käytät useampaa kuin yhtä nimimerkkiä? Oletko transvestiitti, kun välillä esität Sirkkaa?

        Olipa aika omituinen väittämä sinulta,meillä on muumuassa se pieni ero,että hän on mies ja minä olen nainen.OLet kyllä tosi ilkeä,mikä sinua oikein riivaa?Ainoa yhteinen piirre on se että hänkin on ilmeisesti ulkomaalainen.Mutta muutoin kyllä pahoin loukkaat Aramiz ia.Että hyi sinulle!Siunausta ja opettele kunniottamaan kanssaihmisiäsi myöskin täällä netissä.tv.aivan oikea Sirkka Iita.Juuri sama kuin äskeisen nimimerkinkin takana.


      • ...
        Sirkka Iita kirjoitti:

        Olipa aika omituinen väittämä sinulta,meillä on muumuassa se pieni ero,että hän on mies ja minä olen nainen.OLet kyllä tosi ilkeä,mikä sinua oikein riivaa?Ainoa yhteinen piirre on se että hänkin on ilmeisesti ulkomaalainen.Mutta muutoin kyllä pahoin loukkaat Aramiz ia.Että hyi sinulle!Siunausta ja opettele kunniottamaan kanssaihmisiäsi myöskin täällä netissä.tv.aivan oikea Sirkka Iita.Juuri sama kuin äskeisen nimimerkinkin takana.

        Kaksi nimimerkkiä, yksi yhteinen tapa huudahtaa arameaksi Maranata! Ei siinä paljon tarvitse arvailla.


      • Sirkka Iita
        ... kirjoitti:

        Kaksi nimimerkkiä, yksi yhteinen tapa huudahtaa arameaksi Maranata! Ei siinä paljon tarvitse arvailla.

        Se tarkoitaa "Herramme tulee",ja se on adveedistien tervehdys.Niin että "MARAN ATA"Kyllä se minun mielestäni on aika yleisessä käytössä advendistien kesken.Empä usko että Aramiz olisi niin tyhmä että jos haluaisi esiintyä jonkun nimimerkillä,että laittaisi oman loppu lauseensa.Saat kuitenkin nukkua yösi rauhassa ,minun nimimerkkiä ei ole lainattu.Ja jos niin kävisi,niin kyllä se olisi ihan joku muu kuin Aramiz,joka ei taatusti tee mitään luvatonta.
        Onhan hän todelisessa Kristuksen uskossan,niinkuin advendistit yleensäkin.Eikä uskova ihminen halua tehdä tahallaan vilppiä,vai kuinka?


      • Aramiz
        ... kirjoitti:

        Miksi Aramiz käytät useampaa kuin yhtä nimimerkkiä? Oletko transvestiitti, kun välillä esität Sirkkaa?

        Erittäin pahasti erehtynyt. Minä käytän ihan omaa Registeröityä nimimerkkiä. Sirkka Iitaa en tunne muuten kuin tämän palstan kirjoitusten sivuilla. Ihailen Hänene rohkeaa ja hyvää selvää
        totuuden ilmisuaan. Hän on Nainen Minä olen mies. En pidä Juotavista Sekasotkuista, jossa yritetään saada sekavuutta aikaan. Sirkka Iita on Erittäin Rehellinen Jumalan Lapsi. Hän uskoo
        Raamattuun niin kuin kirjoitettu on. Hänen ei
        tarvitse etsiä tukea vääryydelle, sillä vääryyttä ei hänessä ole havaittu. Hän perustaa
        kaiken uskomansa suoraan ilmaistulle Jumalan sanalle. Eikä hänen tarvitse kiertää asioita
        kieron konstille, vaan hän ilmaisee asiansa suoraan. Tämän kaltainen on Sirkka Iita Jota en ole koskaan nähnyt

        Maran ata From ARAMIZ


    • poika

      Kirjoittaja ajattelee, että kääntyminen edustaa vain yhtä tyyppiä eli "kääntyminen on kertakaikkinen ja nopea tapahtuma, jossa usko aukeaa hetkessä".

      Lofland ja Skonovd (1981) esittävät kääntymiskokemusten eri tyypit seuraavasti:

      1. Myyttinen kääntyminen (Mystical Conversion)

      Myyttisestä kääntymisestä on hyvä tyyppiesimerkki apostoli Paavalin Damaskon tien kokemus. Siitä voidaan käyttää nimitystä äkillinen kääntyminen. Kirjoittaja ehkä tarkoittaa juuri tätä. Valitettavasti tätä kääntymistyyppiä esiintyy nykyisin verrattain harvoin missään uskonnollisessa yhteisössä.

      2. Herätyskristillinen (Revivalist Conversion)

      Tästä voisimme käyttää nimitystä herätyskristillinen kääntyminen, joka oli yleinen 1800- ja 1900-luvuilla. Tämä kääntymistyyppi on ollut laskusuunnassa teollistumisaikakaudesta lähtien. Tyypillisiä tämän kääntymistyypin esiintymiselle ovat olleet tunnepitoiset tilaisuudet, sosiaalinen paine sekä sarnoissa korostettiin voimakkaasti asioita, jotka herättivat pelkoa, syyllisyyttä tai iloa. Tämä oli erityisen tyypillinen fundamentalistien ja evankelisten tilaisuuksissa. Tätäkään kääntymistyyppiä ei nykyisin enää kovin paljon esiinny suhteessa muihin kääntymiskokemuksiin.

      3. Kokeellinen kääntyminen (Experimental Conversion)

      Tämän kääntymistä kuvailevan tyypin esitteli aikoinaan Balch (1980). Aluksi henkilö asettaa uskonnollisen yhteisön kokeilun alaiseksi. Hän haluaa ikään kuin kokeilla ensin ja on valmis sitoutumaan myöhemmin. Tyypillistä tälle on se, että henkilö oppii käyttäytymään vähitellen kuten kääntynyt konsanaan. Hän vähitellen omaksuu sen yhteisön uskon ja opetuksen. Jonkin aikaa mukana oltuaan ei ole eroa hänen ja muiden välillä havaittavissa. Tämä kääntymistyyppi voi hyvinkin olla määrällisesti lisääntymään päin. Kuten kuvauksesta lukija huomaa, niin kääntymiskokemukseen menee suhteellisen pitkä aika. Näitä esiintyy melko usein.

      4. Affektiivinen kääntyminen (Affectional Conversion)

      Tämän kääntymistyypin ensin esittivät Lofland ja Stark (1965). Tässä on kyse siitä, että kääntyvä henkilö vähitellen hyväksyy ystäviensä uskon ("coming to accept the opinions of one's friends"). Tämä toteutuu siten, että ensin luodaan ystävyyssuhde uskoviin ihmisiin ja sen jälkeen kiinnostutaan heidän uskosta ja omaksutaan se vähitellen. Tämä kääntymistyyppi selittää suuren osan kääntymisiä nykyaikana.

      5. Aivopesu eli pakotettu kääntyminen (Coercive Conversion)

      Tämä kääntymistyyppi on melko harvinainen. Lofland ja Stark (1981) mainitsevat, että tätä usein kutsutaan eri nimillä kuten "brainwashing", "programming", "mind control", "coercive persuasion" ja "thought reform". Jotta tällainen kääntyminen voi toteutua, niin tilanteessa sovelletaan voimakasta ulkoista painostusta suhteellisen pitkän aikaa. Tämän kääntymistyypin syntyyn vaikuttavat lisäksi negatiiviset tunteet kuten pelko ja epävarmuus. Tätä voi esiintyä mm. poliittisen vaikutuksen seurauksena. Tällaista vaikuttamista uskonnon nimissä emme voi pitää suositeltavana.

      Havainto

      Kun ryhdytään luokittelemaan kääntymiskokemuksia eri kirkkokuntien ja uskonnollisten yhteisöjen keskuudessa, niin näissä asioissa tulisi olla varovaisia. Eniten kannattaa kiinnittää huomiota lopputulokseen. Katsoisin, että hiljainen ja rauhallinen kypsyminen Jumalan armossa Jumalan lapseuteen on yhtä aito ja kestävä kuin äkillinen uskonkokemus.

      • poika

        6. Älyllinen kääntyminen (Intellectual Conversion)

        Tämä jäi valitettavasti vahingossa pois edellisestä viestistäni. Kirjoitin liiassa kiireessä ja lisäksi olisin voinut kirjoitella sopivammassa järjestyksessä. Sitten jäi vielä tämä 6. kääntymistyyppi kokonaan mainitsematta.

        Lofland ja Skonovd (1981) mainitsevat, että tämä kääntymistyyppi on vielä verrattain harvinainen. He uskoivat silloin, että näitä kääntymisiä tulee esiintymään useammin jatkossa. Kyseessä on kääntyvän henkilön oma aktiivisuus. Henkilö itse aktivoituu etsimään vastauksia mieltä askaruuttaviin kysymyksiin. Hän lukee kirjoja, katselee TV:stä ohjelmia ja kuuntelee luentoja. Hän etsii erilaisia vaihtoehtoja. Usein kääntyminen tapahtuu muista erillään aivan yksinäisyydessä. Hän kokee myönteisen elämyksen löydettyään vastauksen tai vastauksia mieltään askaruuttaviin kysymyksiin.


      • Järkeisuskoa

        Käskikö Jeesus sinua valehtelemaan minusta? Sanot muka varmana tietona tietäväsi, miten ajattelen. Luuletko, etten tiedä, että uskoon voi tulla eri tavoin? Puhuin siitä, mikä on normaali, se on, yleisin tapa. Olet ilmeisesti tutkinut uskontososiologiaa niin paljon, että olet alkanut itsekin ajatella uskonnollisen ihmisen tavoin, oletko?


      • kulkija123

        Mielenkiintoista oli lukea tuomasi "kääntymisen määritelmät".

        Ja ihan hyvin sanoit tämänkin.. >>"Eniten kannattaa kiinnittää huomiota lopputulokseen. Katsoisin, että hiljainen ja rauhallinen kypsyminen Jumalan armossa Jumalan lapseuteen on yhtä aito ja kestävä kuin äkillinen uskonkokemus."


      • Järkeisuskoa
        poika kirjoitti:

        6. Älyllinen kääntyminen (Intellectual Conversion)

        Tämä jäi valitettavasti vahingossa pois edellisestä viestistäni. Kirjoitin liiassa kiireessä ja lisäksi olisin voinut kirjoitella sopivammassa järjestyksessä. Sitten jäi vielä tämä 6. kääntymistyyppi kokonaan mainitsematta.

        Lofland ja Skonovd (1981) mainitsevat, että tämä kääntymistyyppi on vielä verrattain harvinainen. He uskoivat silloin, että näitä kääntymisiä tulee esiintymään useammin jatkossa. Kyseessä on kääntyvän henkilön oma aktiivisuus. Henkilö itse aktivoituu etsimään vastauksia mieltä askaruuttaviin kysymyksiin. Hän lukee kirjoja, katselee TV:stä ohjelmia ja kuuntelee luentoja. Hän etsii erilaisia vaihtoehtoja. Usein kääntyminen tapahtuu muista erillään aivan yksinäisyydessä. Hän kokee myönteisen elämyksen löydettyään vastauksen tai vastauksia mieltään askaruuttaviin kysymyksiin.

        Uskotko sinä, että on olemassa ihmisiä, jotka opettelevat vähin erin tietyn teologian ja alkavat kuvitella olevansa oikeassa uskossa, puhuvat kaunein sanankääntein pelastuksesta, mutta ovat silti lakiuskossa? Mielestäni Jehovan todistajat ovat tällaisia, ja suurin osa heidän kanssaan saman perinteen omaavista adventisteista. Jos pelastus on armosta, silloin pelastus ei ole (sapatti)laista.


      • poika
        Järkeisuskoa kirjoitti:

        Uskotko sinä, että on olemassa ihmisiä, jotka opettelevat vähin erin tietyn teologian ja alkavat kuvitella olevansa oikeassa uskossa, puhuvat kaunein sanankääntein pelastuksesta, mutta ovat silti lakiuskossa? Mielestäni Jehovan todistajat ovat tällaisia, ja suurin osa heidän kanssaan saman perinteen omaavista adventisteista. Jos pelastus on armosta, silloin pelastus ei ole (sapatti)laista.

        Ristin luokse on monta tietä. Jotkut mevät sinne kanssasi samaa tietä eli äkillisen kääntymisen kautta. Sinä et voi sanoa, että tuo toinen ei ole Jumalan lapsi eikä oikeasti uskossa, joka edustaa lähinnä esim. kasvatuskristillisyyttä.

        Uskoisin, että Jehovan todistajien keskuudessa voi hyvinkin olla niitä, jotka ensin asettavat tuon uskontokunnan kokeille eli edustavat ns. Experimental Conversion-tyyppiä. Adventisteista en mene sanomaan sitä enkä tätä varmuudella. Uskoisin, että heidän keskuudessaan on jonkin verran herätyskristillisyyttä ja mahdollisesti affektiivisia kääntymisiä. Toinen sukupolvi heidänkin keskuudessaan edustanee kasvatuskritillisyyttä muodossa tai toisessa.

        Yhtä tapaa kokea uskonnollinen kääntyminen ei kannata arvottaa enemmän kuin toista. Lopputulokseen tulee enemmän kiinnittää huomiota. Kristus tuntee omansa. Tänä päivänä Jumalan pyhät ovat usein ihmisiltä salassa.


      • poika
        Järkeisuskoa kirjoitti:

        Käskikö Jeesus sinua valehtelemaan minusta? Sanot muka varmana tietona tietäväsi, miten ajattelen. Luuletko, etten tiedä, että uskoon voi tulla eri tavoin? Puhuin siitä, mikä on normaali, se on, yleisin tapa. Olet ilmeisesti tutkinut uskontososiologiaa niin paljon, että olet alkanut itsekin ajatella uskonnollisen ihmisen tavoin, oletko?

        Löydät minut kirjasta Suomen Teologit, mutta mitä sillä on väliä. Mehän keskustelemme asioista tällä palstalla. Pyydän nöyrästi anteeksi, jos olen loukannut sinua.


      • annu42
        poika kirjoitti:

        6. Älyllinen kääntyminen (Intellectual Conversion)

        Tämä jäi valitettavasti vahingossa pois edellisestä viestistäni. Kirjoitin liiassa kiireessä ja lisäksi olisin voinut kirjoitella sopivammassa järjestyksessä. Sitten jäi vielä tämä 6. kääntymistyyppi kokonaan mainitsematta.

        Lofland ja Skonovd (1981) mainitsevat, että tämä kääntymistyyppi on vielä verrattain harvinainen. He uskoivat silloin, että näitä kääntymisiä tulee esiintymään useammin jatkossa. Kyseessä on kääntyvän henkilön oma aktiivisuus. Henkilö itse aktivoituu etsimään vastauksia mieltä askaruuttaviin kysymyksiin. Hän lukee kirjoja, katselee TV:stä ohjelmia ja kuuntelee luentoja. Hän etsii erilaisia vaihtoehtoja. Usein kääntyminen tapahtuu muista erillään aivan yksinäisyydessä. Hän kokee myönteisen elämyksen löydettyään vastauksen tai vastauksia mieltään askaruuttaviin kysymyksiin.

        Vuodesta 1968-1981 tapahtui tuo etsiminen ja löytäminen. Se on ihmeellinen prosessi, jota ei itsekään osaa selittää. Sitä ei edes huomaa aina tapahtuvaksi, mutta näin jälkeenpäin toteaa asian, että näin on käynyt.

        Alussa luin jopa tieteiskirjoja, tilasin Herätkää-lehteä, ostin Hyvä Paimen-lehden kiertävältä kauppiaalta aina, kun hän tuli, luin Raamattua ja sen kuuluisan Suuri taistelu-eepoksen, jonka olin ostanut 1973. Kun tietoa karttuu, karttuu myös tuskaa. Oman elämän asiat nousevat esiin, ja niitä joutuu tilittämään ja punnitsemaan toden teolla. Tätä voisi sanoa synnintunnoksi, koska siihen se lopulta johti.

        Lopulta, kun vuoden 1981 loka-marraskuulla sain henkilökohtaisesti keskustella pastorin kanssa, tiesin jo, etä tämä se on. Tämä on minun seurakuntani, johon liityn ja jossa haluan tehdä töitä niillä voimilla ja lahjoilla, jotka Jumala on minulle antanut. Olin valmis seuraamaan löytämääni Vapahtajaa minne hän veisikin. Olin valmis ottamaan armon vastaan, koska se nyt oli edessäni tarjolla. Mikä helpotus tuon päätöksen jälkeen.

        Tiesin, ettei tulevaisuus ole helppo toisinajattelijana pienessä kylässä, mutta mitä nuo vaikeudet ovatkaan Kristuksen rakkauden rinnalla. Alussa sai kuulla, mihin oli päänsä pistänyt, juuri näin kun täälläkin ihmetellään kaikkea. Tuosta asti olen ollut "lain alla", vaikka minusta itsestäni tuntuu aivan toiselta. Juuri syntisenä olinkin lain alla, mutta armahdettuna en sitä enää ole. Olen saanut syntini anteeksi ja se helpottaa suuresti syntisen elämää.

        Ei ole tarvinnut katua valintaansa, koska kaikesta saa kiittää Jumalaa, ja kaikessa luottaa häneen tapahtui mitä tahansa. Valinnan tein juuri älyllisesti, tietoisesti, ymmärtäen, että tätä juuri minä tarvitsen, sanokoot muut mitä tahansa.

        Kuulin näistä vaihtoehdoista joskus luennon, ja silloin jo tiedostin, että näin on kohdallani tapahtunut. Jumala johtaa meitä jokaista omalla tavallaan, joka on juuri meille itsellemme parhaaksi. Kiitos kirjoittajalle näistä tiedoista, kääntyminen on kuitenkin aina Jumalan tekoa, ei meidän omamme.


      • poika
        kulkija123 kirjoitti:

        Mielenkiintoista oli lukea tuomasi "kääntymisen määritelmät".

        Ja ihan hyvin sanoit tämänkin.. >>"Eniten kannattaa kiinnittää huomiota lopputulokseen. Katsoisin, että hiljainen ja rauhallinen kypsyminen Jumalan armossa Jumalan lapseuteen on yhtä aito ja kestävä kuin äkillinen uskonkokemus."

        Arvostan itse juuri tuota hiljaista kasvua iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. Mikä olen minä määräämään Jumalan armon toimintaa omassa elämässäni. Toivon vain, että omassa hengellisessä kasvussani kyseessä on Jumalan armon toiminta. Paavalikin sanoi, että "Jumalan armosta hän on sitä mitä hän on". Siihen voin koko sydämestäni yhtyä.


      • poika
        annu42 kirjoitti:

        Vuodesta 1968-1981 tapahtui tuo etsiminen ja löytäminen. Se on ihmeellinen prosessi, jota ei itsekään osaa selittää. Sitä ei edes huomaa aina tapahtuvaksi, mutta näin jälkeenpäin toteaa asian, että näin on käynyt.

        Alussa luin jopa tieteiskirjoja, tilasin Herätkää-lehteä, ostin Hyvä Paimen-lehden kiertävältä kauppiaalta aina, kun hän tuli, luin Raamattua ja sen kuuluisan Suuri taistelu-eepoksen, jonka olin ostanut 1973. Kun tietoa karttuu, karttuu myös tuskaa. Oman elämän asiat nousevat esiin, ja niitä joutuu tilittämään ja punnitsemaan toden teolla. Tätä voisi sanoa synnintunnoksi, koska siihen se lopulta johti.

        Lopulta, kun vuoden 1981 loka-marraskuulla sain henkilökohtaisesti keskustella pastorin kanssa, tiesin jo, etä tämä se on. Tämä on minun seurakuntani, johon liityn ja jossa haluan tehdä töitä niillä voimilla ja lahjoilla, jotka Jumala on minulle antanut. Olin valmis seuraamaan löytämääni Vapahtajaa minne hän veisikin. Olin valmis ottamaan armon vastaan, koska se nyt oli edessäni tarjolla. Mikä helpotus tuon päätöksen jälkeen.

        Tiesin, ettei tulevaisuus ole helppo toisinajattelijana pienessä kylässä, mutta mitä nuo vaikeudet ovatkaan Kristuksen rakkauden rinnalla. Alussa sai kuulla, mihin oli päänsä pistänyt, juuri näin kun täälläkin ihmetellään kaikkea. Tuosta asti olen ollut "lain alla", vaikka minusta itsestäni tuntuu aivan toiselta. Juuri syntisenä olinkin lain alla, mutta armahdettuna en sitä enää ole. Olen saanut syntini anteeksi ja se helpottaa suuresti syntisen elämää.

        Ei ole tarvinnut katua valintaansa, koska kaikesta saa kiittää Jumalaa, ja kaikessa luottaa häneen tapahtui mitä tahansa. Valinnan tein juuri älyllisesti, tietoisesti, ymmärtäen, että tätä juuri minä tarvitsen, sanokoot muut mitä tahansa.

        Kuulin näistä vaihtoehdoista joskus luennon, ja silloin jo tiedostin, että näin on kohdallani tapahtunut. Jumala johtaa meitä jokaista omalla tavallaan, joka on juuri meille itsellemme parhaaksi. Kiitos kirjoittajalle näistä tiedoista, kääntyminen on kuitenkin aina Jumalan tekoa, ei meidän omamme.

        Kiitos sinulle, kun kerroit omasta etsinnästäsi ja lopullisesta kohtaamisesta tai aarteen löytämisestä. Jumalan Henki innoitti sinua etsimään. Samaa tietä kanssasi ovat monet muut uskovat pelastuksen löytäneet. Pidä "katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään" (Hepr. 12:2). "Herra, Jumalasi on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta" (Sef. 3:17).


      • .......
        poika kirjoitti:

        Ristin luokse on monta tietä. Jotkut mevät sinne kanssasi samaa tietä eli äkillisen kääntymisen kautta. Sinä et voi sanoa, että tuo toinen ei ole Jumalan lapsi eikä oikeasti uskossa, joka edustaa lähinnä esim. kasvatuskristillisyyttä.

        Uskoisin, että Jehovan todistajien keskuudessa voi hyvinkin olla niitä, jotka ensin asettavat tuon uskontokunnan kokeille eli edustavat ns. Experimental Conversion-tyyppiä. Adventisteista en mene sanomaan sitä enkä tätä varmuudella. Uskoisin, että heidän keskuudessaan on jonkin verran herätyskristillisyyttä ja mahdollisesti affektiivisia kääntymisiä. Toinen sukupolvi heidänkin keskuudessaan edustanee kasvatuskritillisyyttä muodossa tai toisessa.

        Yhtä tapaa kokea uskonnollinen kääntyminen ei kannata arvottaa enemmän kuin toista. Lopputulokseen tulee enemmän kiinnittää huomiota. Kristus tuntee omansa. Tänä päivänä Jumalan pyhät ovat usein ihmisiltä salassa.

        Vakan alla usko ei elä.


      • ............
        poika kirjoitti:

        Kiitos sinulle, kun kerroit omasta etsinnästäsi ja lopullisesta kohtaamisesta tai aarteen löytämisestä. Jumalan Henki innoitti sinua etsimään. Samaa tietä kanssasi ovat monet muut uskovat pelastuksen löytäneet. Pidä "katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään" (Hepr. 12:2). "Herra, Jumalasi on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta" (Sef. 3:17).

        Adventisti adventistia ylistää.


      • poika
        ............ kirjoitti:

        Adventisti adventistia ylistää.

        Käsittelen tällä palstalla ihmisten uskonnollisia kokemuksia riippumatta siitä, mihin kirkkokuntaan tai uskonnolliseen yhdyskuntaan he kuuluvat. Ei ole ollenkaan ihme, että voit sovittaa tulkintoja eri yhteyksiin, koskapa uskontopsykologinen tieto perustuu ihmisten omiin kokemuksiin. Tiede pelkästään kuuntelee, analysoi ja luokittelee ihmisten uskonnollisia kokemuksia. Kyse ei ole oikeasta tai väärästä, vaan siitä mitä ihmiset ovat kokeneet.


      • poika
        ....... kirjoitti:

        Vakan alla usko ei elä.

        Kristitty on kutsuttu olemaan valona ja suolana tässä maailmassa. Tämän tehtävän on Kristus itse seuraajilleen antanut. Ylösnoussut jätti seurakunnalle lähetyskäskyn, jolle seurakunnan on pysyttävä uskollisena loppuun asti (Matt. 28:19-20)


      • annu42
        ............ kirjoitti:

        Adventisti adventistia ylistää.

        Olen vajavainen ihminen, joka itsekin ylistän vain Jeesusta Kristusta. Kokemukseni kerroin, mutta jatketaan vielä, ehkä tästä selviää lisää. Raitkaisuaan ei aina ole helppo pitää, koska vainoojamme käy ympäri kuin kiljuva jalopura etsien kenet saisi niellä. Hän on velampi kuin luulemmekaan, mutta Jeesukseen katsomalla me voimme kestää.

        Joulukuun 4. v. 1981 oli perjantai-ilta. Menimme kirkkoon, jossa olimme käyneet kuuntelemassa Jumalan sanaa Raamatusta (saimme oman, ettei meitä narrata, ja voimme siitä seurata)jo seitsemän viikon ajan. Samalla viikolla olin ollut oman seurakuntani (silloin ev.lut.)päivähoitolasten vanhemmille tarkoitetussa tilaisuudessa, jossa odotin edes yhtä vihjausta Raamattuun. Sitä ei tullut, joten tyhjänä palasin kotiin, miettien, miksi kukaan ei vedonnut edes lauseeseen: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi." Ei, vain ihmisten kirjoja, ihmisten mielipiteitä tuotiin esille, niitä sain kuulla koko puolentoista tunnia ajan. Tuossa iltatilaisuudessa Adventtikirkossa pastori kertoi Jeesuksen uhrista ja vapaudesta, jonka vain hän voi antaa ja teki vetoomuksen. Minä vastasin siihen: Kyllä.

        Tuona perjantaina nostin käteni ylös ja lupasin seurata Herraani, mihin ikinä hän johtaa. Pastori rukoili puolestamme ja siunasi meidät yhdeksän lupauksen antajaa. Kotimatkalla soi mielessäni laulu: "Siunattu varmuus, Jeesus on mun..." Tuntui, että ihan leijailin ilmassa, niin kevuyt ja autuas oli olla.

        Pääsin kotiin, ja pian puhelin soi. Eräs pyhäkoulunopettaja-ystäväni soitti: "Oletko jo ollut kymmenen vuotta pyhäkoulun opettajana? Jos olet, saat ansiomerkin siitä työstäsi. " Ihoani pitkin kulkivat vilun väreet, kun tajusin, että sanoma on tämä: "Älä pidä lupaustasi, saat maallista kunniaa, jopa mitalin, ja kuka ties mitä vielä seuraa. Pysy vain seurakunnassasi." Tunsin äänen, joka kuiskutti, jätä Jeesus ja pysy tässä.

        Eikä aikaakaan soi puhelin jälleen. Soittaja oli nyt sisareni. Hän oli ollut noidan eli selvännäkijän puheilla, kuten siihen aikaan joskus kävi. Hän oli hieman katkera, kun oli uhrannut varojaan, mutta noidan terveiset olivatkin minulle: "Sano sisarellesi, että minä näen hänelle hyvin rakkaan ihmisen menevän pois ja liittyvän toisten seuraan. Hän tervehtii sinua (siis minua)ja kertoo, että hänen on hyvä olla, hän on kohdannut isänsä ja äitinsä rajan takana."

        Nyt tunsin vielä jäätävämmän olon. Tätini oli kuollut syyskuussa, joten heti tiesin, kenestä on kysymys. Hänen äitinsä oli kuollut jo 40 vuotta sitten ja isänkin kuolemasta oli lähes kaksikymmentä vuotta. Tämä valhe olisi mennyt minuun vielä hetki sitten kuin kuuma veitsi voihin, mutta ei nyt enää. Tiesin, ettei täti tiedä mitään, eivät myöskään hänen vanhempansa, koska kuolemassa ei ole tietoa ei ajatusta. Jo toisen kerran saman illan aikana uskoani koeteltiin, mutta Jeesus vahvisti minua ja annoin terveisille sen arvon, minkä ne ansaitsivatkin.

        Aamulla heräsin sapatin päivään ja astelin kasteen hautaan mieheni kanssa yhdessä. Siitä pitäen olen yhdessä Jeesuksen kanssa viettänyt jokaisen sapatinpäivän. Hänen siunauksensa alla on ollut hyvä olla. Hän on ylistykseni aihe kautta ikuisuuksien, kunhan siihen asti päästään. Taivallan hänen askelissaan, otan vastaan sen, minkä hän katsoo hyväksi minulle antaa ja odotan hänen toista tulemistaan.
        Maran ata!


      • poika
        Järkeisuskoa kirjoitti:

        Käskikö Jeesus sinua valehtelemaan minusta? Sanot muka varmana tietona tietäväsi, miten ajattelen. Luuletko, etten tiedä, että uskoon voi tulla eri tavoin? Puhuin siitä, mikä on normaali, se on, yleisin tapa. Olet ilmeisesti tutkinut uskontososiologiaa niin paljon, että olet alkanut itsekin ajatella uskonnollisen ihmisen tavoin, oletko?

        Mainitsin, että en ole uskontososiologi, mutta olen väitellyt uskontopsykologiassa. Auttoiko tämä asiaa yhtään?


      • ??????????
        annu42 kirjoitti:

        Olen vajavainen ihminen, joka itsekin ylistän vain Jeesusta Kristusta. Kokemukseni kerroin, mutta jatketaan vielä, ehkä tästä selviää lisää. Raitkaisuaan ei aina ole helppo pitää, koska vainoojamme käy ympäri kuin kiljuva jalopura etsien kenet saisi niellä. Hän on velampi kuin luulemmekaan, mutta Jeesukseen katsomalla me voimme kestää.

        Joulukuun 4. v. 1981 oli perjantai-ilta. Menimme kirkkoon, jossa olimme käyneet kuuntelemassa Jumalan sanaa Raamatusta (saimme oman, ettei meitä narrata, ja voimme siitä seurata)jo seitsemän viikon ajan. Samalla viikolla olin ollut oman seurakuntani (silloin ev.lut.)päivähoitolasten vanhemmille tarkoitetussa tilaisuudessa, jossa odotin edes yhtä vihjausta Raamattuun. Sitä ei tullut, joten tyhjänä palasin kotiin, miettien, miksi kukaan ei vedonnut edes lauseeseen: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi." Ei, vain ihmisten kirjoja, ihmisten mielipiteitä tuotiin esille, niitä sain kuulla koko puolentoista tunnia ajan. Tuossa iltatilaisuudessa Adventtikirkossa pastori kertoi Jeesuksen uhrista ja vapaudesta, jonka vain hän voi antaa ja teki vetoomuksen. Minä vastasin siihen: Kyllä.

        Tuona perjantaina nostin käteni ylös ja lupasin seurata Herraani, mihin ikinä hän johtaa. Pastori rukoili puolestamme ja siunasi meidät yhdeksän lupauksen antajaa. Kotimatkalla soi mielessäni laulu: "Siunattu varmuus, Jeesus on mun..." Tuntui, että ihan leijailin ilmassa, niin kevuyt ja autuas oli olla.

        Pääsin kotiin, ja pian puhelin soi. Eräs pyhäkoulunopettaja-ystäväni soitti: "Oletko jo ollut kymmenen vuotta pyhäkoulun opettajana? Jos olet, saat ansiomerkin siitä työstäsi. " Ihoani pitkin kulkivat vilun väreet, kun tajusin, että sanoma on tämä: "Älä pidä lupaustasi, saat maallista kunniaa, jopa mitalin, ja kuka ties mitä vielä seuraa. Pysy vain seurakunnassasi." Tunsin äänen, joka kuiskutti, jätä Jeesus ja pysy tässä.

        Eikä aikaakaan soi puhelin jälleen. Soittaja oli nyt sisareni. Hän oli ollut noidan eli selvännäkijän puheilla, kuten siihen aikaan joskus kävi. Hän oli hieman katkera, kun oli uhrannut varojaan, mutta noidan terveiset olivatkin minulle: "Sano sisarellesi, että minä näen hänelle hyvin rakkaan ihmisen menevän pois ja liittyvän toisten seuraan. Hän tervehtii sinua (siis minua)ja kertoo, että hänen on hyvä olla, hän on kohdannut isänsä ja äitinsä rajan takana."

        Nyt tunsin vielä jäätävämmän olon. Tätini oli kuollut syyskuussa, joten heti tiesin, kenestä on kysymys. Hänen äitinsä oli kuollut jo 40 vuotta sitten ja isänkin kuolemasta oli lähes kaksikymmentä vuotta. Tämä valhe olisi mennyt minuun vielä hetki sitten kuin kuuma veitsi voihin, mutta ei nyt enää. Tiesin, ettei täti tiedä mitään, eivät myöskään hänen vanhempansa, koska kuolemassa ei ole tietoa ei ajatusta. Jo toisen kerran saman illan aikana uskoani koeteltiin, mutta Jeesus vahvisti minua ja annoin terveisille sen arvon, minkä ne ansaitsivatkin.

        Aamulla heräsin sapatin päivään ja astelin kasteen hautaan mieheni kanssa yhdessä. Siitä pitäen olen yhdessä Jeesuksen kanssa viettänyt jokaisen sapatinpäivän. Hänen siunauksensa alla on ollut hyvä olla. Hän on ylistykseni aihe kautta ikuisuuksien, kunhan siihen asti päästään. Taivallan hänen askelissaan, otan vastaan sen, minkä hän katsoo hyväksi minulle antaa ja odotan hänen toista tulemistaan.
        Maran ata!

        et vaikuta aidolta uskovalta.


      • ?????????? kirjoitti:

        et vaikuta aidolta uskovalta.

        Miltä vaikuttaa aito uskova?


      • annu42
        ?????????? kirjoitti:

        et vaikuta aidolta uskovalta.

        Mitä sinä vaadit aidolta uskovalta? Onko minun välitettävä siitä, mitä sinä vaadit? Eikö se riitä, mitä olen Jumalalle luvannut uskoon tullessani ja kasteen ottaessani?

        Jos siihen liittyy vielä adventistinen näkökulma Raamatun sanaan, miten sinä voit sanoa siitä, ettei se ole aito? Eikö Jumala yksin ole minun tuomarini? Mikä on sinun mielestäsi raamatullinen, aito usko? Minä jään odottamaan aitoa selitystäsi, enkä odota vuosisatoja muunnneltua opetusta, jota täällä saa lukea aivan tarpeeksi.


    • Lappuliisa

      Minulle on tullut jonkinlainen väsymys termiin "tulla uskoon", tuohon yhtäkkiseen rapahtumaan joka ei kuitenkaan kerro pysyykö uskossa. Enemmän toivoisin puhuttavan Jumalan kohtaamisesta, löytämisestä tai uskon vastaanottamisesta. No, näistä tosin sopii olla erimieltäkin. Mutta jos "uskoon tulolla" johonkin tarkoitetaan kristilliseen ryhmittymään sisälle menoa ja sen näkemyksiin antautumista niin sitten tämä sopii. Menemmeko vai tulemmeko adventti uskoon, luterilaiseen uskoon, helluntailaiseen uskoon, katolliseen uskoon...jne?
      Entäpä jos kuitenkin vastaanottaisimme uskon sellaisena kuin sen Jumala meille sanassaan tarjoaa, tuijottamatta siihen mitä ihmiset asiasta kertovat ja sen jälkeen myöntyisimme elinikäiseen kasvamiseen uskossa kaikessa nöyryydessä ja rukouksessa ja kaikki Jumalan aikataulun mukaan. Tämä lienee Jumalan tahtoon taipumista enemmän kuin se, että alamme noudattamaan jonkun muun ulkoa antamia opetuksia, käsityksiä tai ohjeita siitä mikä juuri minun uskossa elämiseni kannalta olisi oikein.

      • poika

        Varmaankin meidän tulisi puhua kahdesta eri asiasta, kun käsittelemme siirtymistä yhdestä uskontokunnasta toiseen ja toisaalta uskoon tulemisesta yhdessä ja samassa perinteessä. Uudestisyntyminen pitäisi kai määritellä hetkeksi, jolloin yksilössä herää usko ristiinnaulittuun Vapahtajaan. Tuo on Jumalan lapseksi tulemisen hetki. Kaikki eivät varmasti tätä määritelmää hyväksy mielellään.

        Aikoinaan Natan Söderblomille (ruotsalainen arkkipiispa) kirkastui tämä asia, kun hän luki jälleen uudelleen Joh. 3:14-16. Hän jotenkin ajatuksissaan halusi siirtyä myrkkykäärmeiden puremien israelilaisten puolelle ja kohottaa heidän kanssaan katseensa ristille ylennettyyn Vapahtajaan. Hän itse sanoi, että tulloin se tapahtui, mitä hän oli kaivannut. Hänet otettiin Jumalan lapseksi. Huone täyttyi kirkkaudella ja hänen sydämensä kiitoksella.


    • Se siitä

      JÄRKEISOPISTA!!!!!!???????

      Pikkuhiljaa kusetetaan...korvasyyhyyn?

      • tunnista ajoissa

        Uskonnollisuus vie Pyhän Hengen pois.
        Uskoon tuleminen ei ole oppikysymys.
        Uskossa voidaan turvautua ihmisiin ja oppiin Jumalan sijasta.


      • huonoa tekohengitystä
        tunnista ajoissa kirjoitti:

        Uskonnollisuus vie Pyhän Hengen pois.
        Uskoon tuleminen ei ole oppikysymys.
        Uskossa voidaan turvautua ihmisiin ja oppiin Jumalan sijasta.

        Usko näkyy teoissa!

        ..jos ei näy rakkautta, armoa ja totuutta...voi olla varma, ettei henkilö ole kohdannut henkilökohtaisetsi Vapahtajaansa?! :)

        Nämä kiistat täällä kertovat lahkolaisuudesta---uskonnollisuudesta---lihan teoista?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko nainen siis

      Ihastunut vai rakastunut?
      Ikävä
      75
      2403
    2. Sointu Borg keikistelee vartaloa nuolevassa mekossa -Kohukaunotar Marika Fingerroos kuittaa "Mikä.."

      Sointu Borg ei jätä kylmäksi edes aikansa kohukaunotarta, Marika Fingerroosia. Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihd
      Kotimaiset julkkisjuorut
      31
      2234
    3. Mies rakkain

      Meidän rakkaus ei pala tulessakaan❤️‍🔥
      Ikävä
      49
      2103
    4. Sinulle kaunis ihana yh...

      Kerro jotain lisää elämäntilanteestasi ja itsestäsi. 😊
      Ikävä
      74
      1989
    5. Karpo kujalla

      PrimeTimessä joku demari pyörittää Karpoa 100-0.
      Ähtäri
      53
      1942
    6. Näytit minulle

      aivan uudenlaisen maailman. Sellaisen, jossa peilien pinta ei ole säröillä. Ihastuin sinuun mitä paremmin opin sinut tun
      Ikävä
      50
      1558
    7. Kuka huijasi Suomea hakemaan NATO jäsenyyttä?

      Huh huh huh… Nuoret sotaintoilijat eivät ymmärrä mitä kirjoittavat. Suomella on mennyt aina hyvin, kun suhteet itäiseen
      Maailman menoa
      518
      1481
    8. Persut eivät lähde mukaan hallituksen rasisminvastaiseen kampanjaan

      Ja sekö on sille yhdelle hallitusta johtavalle töppöselle ihan ok? 🤪 https://www.is.fi/politiikka/art-2000010657169.htm
      Maailman menoa
      312
      1467
    9. Autolla markettiin

      Kiire ollut ku ovista läpi tyhjään kauppaan. Liekö sairauskohtaus.
      Kajaani
      58
      1388
    10. Lapinlahtelaisessa koulussa laulettiin virsiä ja ruokarukouksia, rehtorille vakava huomautus

      Suomen kulttuuriin kuuluu jo kristillisyys. Käsittämättömäksi on aika muuttunut. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/la
      Helluntailaisuus
      183
      1383
    Aihe