Synonyymejä

Kersa,mukula,vähälikka tai vähäpoika,kakara,penikka.

muori67 kirjoitti:

Kersa,mukula,vähälikka tai vähäpoika,kakara,penikka.

Kyynysilmä, tihrusilmä, siansilmä.

sun luettelostas!

Kyllä ylipainoisesta varmaan tuntuu aina pahalta, saipa osakseen minkä noista tahansa. Sekin lienee eräs rasismin laji. "Vuokrahaukuttava" vähäksi aikaa kotiin, olisi varmaan ratkaisu. Eiväthän kaikki pysty elämäntaparemonttiin, vaikka kuinka haluaisivat.

Miksi naisten nimissä on enemmän pejoratiivisia kuin miehillä?

Itseäni ei kyllä haittaa nimitykset, tiedän kuka olen, sitä ei jonkun sana voisi muuttaa miksikään.
Eli luulisin osaavani olla välittämättä. Kokemusta ei ole, sillä mies sattumalta oli synnynnäinen herrasmies. Ja sekin sitten menee geeneissä, olen katsonut pientä poikaa ja hänen reaktioitaan, jotka osaavatkin olla yhtä lailla ovelasti hienotunteisia aina! Äitinsä kanssa olemme nauraneet, että ukkiinsa on tullut!

parhaan Komea, jos talossa oli lihava emäntä, sanottiin ,että siinä tlossa sitten on komea ja lihava emäntä, mutta jos oli laiha, sanottiin, että ei uskoisi, noin ison talon emäntä ja niin laiha, että jos menee rautakangen taakse, niin ei näy kuin korvat

unohtui kirjoitti:

sun luettelostas!

Kyllä ylipainoisesta varmaan tuntuu aina pahalta, saipa osakseen minkä noista tahansa. Sekin lienee eräs rasismin laji. "Vuokrahaukuttava" vähäksi aikaa kotiin, olisi varmaan ratkaisu. Eiväthän kaikki pysty elämäntaparemonttiin, vaikka kuinka haluaisivat.

Miksi naisten nimissä on enemmän pejoratiivisia kuin miehillä?

Itseäni ei kyllä haittaa nimitykset, tiedän kuka olen, sitä ei jonkun sana voisi muuttaa miksikään.
Eli luulisin osaavani olla välittämättä. Kokemusta ei ole, sillä mies sattumalta oli synnynnäinen herrasmies. Ja sekin sitten menee geeneissä, olen katsonut pientä poikaa ja hänen reaktioitaan, jotka osaavatkin olla yhtä lailla ovelasti hienotunteisia aina! Äitinsä kanssa olemme nauraneet, että ukkiinsa on tullut!

Lue lisää

puheenolle. Vanhin veljeni kuoli juuri äskettäin yli 90 vuotiaana ja hän kunnioitti kaikkia naisia ja antoi pusut kädelle. Sanoi vain, että siinä sitten oli hyvän makuinen tyttö. Oli tämän tytön ikä sitten mikä tahansa. Pitkästä iästään hän myös laski vitsiä, että on se kummaa, kun kaikki entiset tyttöystävät tulevat potkukelkalla vastaan, oli kesä, tai talvi, jos vielä elävät.
Toivon olevani samanlainen. Ilman huumoria täällä ei elä. Jokainen niin lihava, tai laiha kun on ja se on hyvä.

Minua on sanottu luperoksi koko ikäni, onneksi en enää ole, ainakaan omasta mielestäni olen sentään 182/73.

ylikypsa kirjoitti:

parhaan Komea, jos talossa oli lihava emäntä, sanottiin ,että siinä tlossa sitten on komea ja lihava emäntä, mutta jos oli laiha, sanottiin, että ei uskoisi, noin ison talon emäntä ja niin laiha, että jos menee rautakangen taakse, niin ei näy kuin korvat

Lue lisää

Kerran 6-vuotias tyttärenpoikani sanoi minulle, mummo sinä sanoit ruman sanan. Kun ihmettelin mitä rumaa olin sanonut, selvisi lopulta, olin sanonut:Vanha ämmä.

ylikypsa kirjoitti:

parhaan Komea, jos talossa oli lihava emäntä, sanottiin ,että siinä tlossa sitten on komea ja lihava emäntä, mutta jos oli laiha, sanottiin, että ei uskoisi, noin ison talon emäntä ja niin laiha, että jos menee rautakangen taakse, niin ei näy kuin korvat

Lue lisää

Juuri muutama päivä sitten minulle sanottiin; "Olihan hyvää, mutta tullessani ajattelin,että kun on noin laiha kokki, ei ruoka voi olla hyvää. Aina se ei näy pitävän paikkaansa."

ja minä kun sentään painan taas sen 52....
joten laiha emäntä laittoi kaiken muille kuten opetus kuuluu, tee se toiselle, jne.

unohtui kirjoitti:

sun luettelostas!

Kyllä ylipainoisesta varmaan tuntuu aina pahalta, saipa osakseen minkä noista tahansa. Sekin lienee eräs rasismin laji. "Vuokrahaukuttava" vähäksi aikaa kotiin, olisi varmaan ratkaisu. Eiväthän kaikki pysty elämäntaparemonttiin, vaikka kuinka haluaisivat.

Miksi naisten nimissä on enemmän pejoratiivisia kuin miehillä?

Itseäni ei kyllä haittaa nimitykset, tiedän kuka olen, sitä ei jonkun sana voisi muuttaa miksikään.
Eli luulisin osaavani olla välittämättä. Kokemusta ei ole, sillä mies sattumalta oli synnynnäinen herrasmies. Ja sekin sitten menee geeneissä, olen katsonut pientä poikaa ja hänen reaktioitaan, jotka osaavatkin olla yhtä lailla ovelasti hienotunteisia aina! Äitinsä kanssa olemme nauraneet, että ukkiinsa on tullut!

Lue lisää

Onko se halventava vai mikä? Minulle se on uusi sana.

Minun entinen avovaimoni aikoinaan suuttui siitä(kin), kun en suostunut nimittämään häntä huoraksi. En osaa edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos minä OLISIN nimittänyt häntä sillä nimellä.

Monet lapset oppivat hyvin varhain ilmaisemaan itseään varsin tahdikkaasti ja positiivisesti. Hämmästyttää, että samassa perheessäkin voi olla lapsia, joista toiset "osaavat ottaa yleisönsä" ja toiset eivät ollenkaan.

ii-li kirjoitti:

Onko se halventava vai mikä? Minulle se on uusi sana.

Minun entinen avovaimoni aikoinaan suuttui siitä(kin), kun en suostunut nimittämään häntä huoraksi. En osaa edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos minä OLISIN nimittänyt häntä sillä nimellä.

Monet lapset oppivat hyvin varhain ilmaisemaan itseään varsin tahdikkaasti ja positiivisesti. Hämmästyttää, että samassa perheessäkin voi olla lapsia, joista toiset "osaavat ottaa yleisönsä" ja toiset eivät ollenkaan.

Lue lisää

Olen siinä käsityksessä, että se olisi ~vähättelevä, halventava, huonontava.

Tarkistamaan en nyt lähde. Pitäisi tuoda sanakirjat olohuoneen hyllystä tähän makkarin hyllyyn, niin tulisi käytettyäkin.

*Satu kirjoitti:

Olen siinä käsityksessä, että se olisi ~vähättelevä, halventava, huonontava.

Tarkistamaan en nyt lähde. Pitäisi tuoda sanakirjat olohuoneen hyllystä tähän makkarin hyllyyn, niin tulisi käytettyäkin.

Lue lisää

pitää paikkansa.

kirjar kirjoitti:

Juuri muutama päivä sitten minulle sanottiin; "Olihan hyvää, mutta tullessani ajattelin,että kun on noin laiha kokki, ei ruoka voi olla hyvää. Aina se ei näy pitävän paikkaansa."

ja minä kun sentään painan taas sen 52....
joten laiha emäntä laittoi kaiken muille kuten opetus kuuluu, tee se toiselle, jne.

Lue lisää

oli kuulemani mukaan niin hoikkavyötäröinen, vaikkakin rintava, että vieras taloon poikkeaja ei häntä emännäksi tajunnut. Pyysi kutsumaan äitinsä paikalle. Hän oli 19-vuotias. Tilanne korjaantui sitten aikaa myöten.

ihan oikeesti voi naisesta löytää niitä kauniinpiakin sononyymejä. kuten raka,kulta, tipuseni, oms mussukkani, kullanmuru. Tietysti vaimoni, kihlattuni, morsiameni tyttöni, tyttöystävä, salarakas, oma tipuseni, voi kulta pieni näitä kyllä riittää ja kaikki lähtee aidosti lämpimästä sydämestä.

muuttaisin, antaisin kasvaa ihmiseksi asti.

Aika tyypillisiä synonyymejä sanalle vaimo. Tiedätkö itse kauniimpia?

Tuo sikiö-nimitys lapsista on minusta selvästi itäsuomalainen. Pidän itseäni vahvasti länsisuomalaisena ja tuo on karjalaisperäistä.

Huom! Esikoinen, kuopus ja iltatähti eivät ole lapsi-sanan synonyymejä vaan koskevat myös aikuisia.

P.S. Muija on vaimon synonyymi, rouva, leidi, emäntä ja muori naisen. Eukko taas on tietysti vaimon.

Ruuneperi kirjoitti:

Aika tyypillisiä synonyymejä sanalle vaimo. Tiedätkö itse kauniimpia?

Tuo sikiö-nimitys lapsista on minusta selvästi itäsuomalainen. Pidän itseäni vahvasti länsisuomalaisena ja tuo on karjalaisperäistä.

Huom! Esikoinen, kuopus ja iltatähti eivät ole lapsi-sanan synonyymejä vaan koskevat myös aikuisia.

P.S. Muija on vaimon synonyymi, rouva, leidi, emäntä ja muori naisen. Eukko taas on tietysti vaimon.

Lue lisää

sitten tulevat?

Vastaus: jouduttuaan kokemaan miesten sovinistista kohtelua, siitä se muuttuminen alkaa.

"Siivolla sikiöt ja Jussi kans!"
Sanonta on tuttu kotiseudultani. Noin väitettiin erään emännän komennelleen koko perhettään.
Lapsista puhuttiin yleensä postitiivisessa hengessä, mutta erityisesti jos he joskus hermostuttivat tai käyttäytyivät huonosti, silloin olivat penikoita, kakaroita, sikiöitä tai vastaavia. Puhuttiin myös hengessä "meijän lapset ja rannin kakarat", jos ne naapurin sikiöt tuntuivat haittaavan.

Toki monet käyttivät mainittuja nimittelyjä tavallisessa arkikielessäänkin, samaan tapaan kuin puhuttiin ukosta, akasta, äijästä ja eukosta.

Minun pojallani oli pienenä paljon nimityksiä,
Kullannuppu, Sydänkäpynen, Nuperoinen, Söpöliini ym.
Hän saattaa vieläkin joskus pelleillä ja esittelee itsensä minulle soittaessaan: Täällä mamman pieni Nuperoinen! (n 190 cm)

muijat kirjoitti:

sitten tulevat?

Vastaus: jouduttuaan kokemaan miesten sovinistista kohtelua, siitä se muuttuminen alkaa.

Ja vain tytöt ovat nättejä. Minäkin uskoin tuohon aikoinaan. Minä uskoin myös, etteivät tytöt osaa pieraista (paitsi sisko);-)

No silloin olin vasta alakansakoulussa. Käsityksiini vaikutti silloisen alakoulun opettajan käyttäytyminen. Tytöille puhuessaan hänen äänensä lämpeni. Meille pojille hän puhui käskevään ja kylmään sävyyn. Lisäksi pojilta pääsi vielä joskus pieniä narahduksia, joista saivat nuhteita. Tyttöjä ei nuhdeltu, joten ilmeisesti heille ei sat...

matteus kirjoitti:

"Siivolla sikiöt ja Jussi kans!"
Sanonta on tuttu kotiseudultani. Noin väitettiin erään emännän komennelleen koko perhettään.
Lapsista puhuttiin yleensä postitiivisessa hengessä, mutta erityisesti jos he joskus hermostuttivat tai käyttäytyivät huonosti, silloin olivat penikoita, kakaroita, sikiöitä tai vastaavia. Puhuttiin myös hengessä "meijän lapset ja rannin kakarat", jos ne naapurin sikiöt tuntuivat haittaavan.

Toki monet käyttivät mainittuja nimittelyjä tavallisessa arkikielessäänkin, samaan tapaan kuin puhuttiin ukosta, akasta, äijästä ja eukosta.

Lue lisää

Mulle tuo on outoa, vaikka olenkin sieltä maalta kotoisin. Isä sanoi aina "tyttööset" silloin, kun tarkoitti minua ja kaksi ja puoli vuotta nuorempaa siskoani. Olimme niin sanottuja iltatähtiä, isä oli 45-vuotias, äiti 39-vuotias minun syntyessäni. Kaikki neljä isovanhempaani olivat silloin jo kuolleet, sillä sekä isä että äiti olivat perheensä nuorin lapsi. Isä kuitenkin sai sen talon, ja äiti muutti häiden jälkeen joen toisellä puolella olevasta valkeasta talosta meille heti emäntäkoulun suoritettuaan.

Silloin oli jo kovasti opettajat Anna Lagus, Anna Sjöstedt ym. teroittaneet hygienian tärkeyttä, lievää bakteerikauhua kai potivat, joten äitihän se "varitti" usein astioita. Ja ruuan hän laittoi tosi hyvin.

Lentävä keuhkotauti, joka silloin riehui, ei sitten meidän perheeseen pystynytkään. Se tappoi monia aivan nuoriakin siellä. Kurkkumätä oli toinen paha, ja myös polio oli silloin epidemiana.

Sodalta eivät vanhemmat silti pystyneet perhettään suojelemaan, ja sitä kyllä käytiin meiltä käsin täysillä. Vaikka olin alle kouluikäinen, niin vaistosin äidin surun ja voimallisen työn rintaman suuntaan.

*Satu kirjoitti:

Mulle tuo on outoa, vaikka olenkin sieltä maalta kotoisin. Isä sanoi aina "tyttööset" silloin, kun tarkoitti minua ja kaksi ja puoli vuotta nuorempaa siskoani. Olimme niin sanottuja iltatähtiä, isä oli 45-vuotias, äiti 39-vuotias minun syntyessäni. Kaikki neljä isovanhempaani olivat silloin jo kuolleet, sillä sekä isä että äiti olivat perheensä nuorin lapsi. Isä kuitenkin sai sen talon, ja äiti muutti häiden jälkeen joen toisellä puolella olevasta valkeasta talosta meille heti emäntäkoulun suoritettuaan.

Silloin oli jo kovasti opettajat Anna Lagus, Anna Sjöstedt ym. teroittaneet hygienian tärkeyttä, lievää bakteerikauhua kai potivat, joten äitihän se "varitti" usein astioita. Ja ruuan hän laittoi tosi hyvin.

Lentävä keuhkotauti, joka silloin riehui, ei sitten meidän perheeseen pystynytkään. Se tappoi monia aivan nuoriakin siellä. Kurkkumätä oli toinen paha, ja myös polio oli silloin epidemiana.

Sodalta eivät vanhemmat silti pystyneet perhettään suojelemaan, ja sitä kyllä käytiin meiltä käsin täysillä. Vaikka olin alle kouluikäinen, niin vaistosin äidin surun ja voimallisen työn rintaman suuntaan.

Lue lisää

aikaisempiin nimityksiin kerron, että noita ei käytetty kotonani. Maalaiskylän perheillä oli hyvin erilaisia taustoja. Pojilla oli hyvät mahdollisuudet tutustua niihin, juoksennellessaan eri kavereiden kanssa kylillä.

Jokaisen talon ja mökin tupa (joka usein oli perheen ainoa huonetila) oli julkinen paikka, johon kuka tahansa saattoi poiketa. Perheen yksityisyyttä ei silloin suojeltu julkisuudelta nykyiseen tapaan.

Vanhemmat komentelivat lapsiaan vieraiden läsnäollessakin tavalliseen tapaan. Ja silloin kun aikuiset puhuivat keskenään leikillisesti lapsistaan, kakarat ja sikiöt saattoivat silloin olla hellittelyniminäkin.

---
Muistanpa erään naapurin ulkotilan toisesta kylästä. Teimme sinne viiden kilometrin etäisyydelle naapurin Riston ja rengin kanssa heinänhakumatkoja kevättalven aurinkoisina päivinä. Ajelimme hevosella järven yli heinähäkin kanssa ja lopun matkaa maitse. Kun renki oli hangonnut kuorman, jonka Risto ja minä poljimme tiiviiksi, poikkesimme vielä ulkotilan "pehtoorin" taloon huokaisemaan hetkeksi.

Sen talon kulttuuriin kuuluivat kirosanat joka toisena sanana aivan tavallisessa puheessa, mikä kuulosti kummalliselta.

Sen "pehtoorin" poika kävi myöhemmin tapaamassa Ristoa ja minua Riston pihapiirissä. Aikamme juteltuamme, moitimme poikaa kiroilemisesta ja käskimme hänen lopettaa heti. Hän ei itse huomannut puheessaan mitään erityistä eikä ymmärtänyt komenteluamme.

Kun pojan kiroilu ei harventunut, tuumimme Riston kanssa, että poikaa pitää nyt kurittaa. Tönäisimme kerran häntä, jolloin hän hämmästyneenä alkoi sellaisen puoli-itkuisen kiroilutulvan, ettei sitä kestänyt kuunnella. Niinpä touhusimme sitten lopun päivää hänen ehdoillaan.

matteus kirjoitti:

aikaisempiin nimityksiin kerron, että noita ei käytetty kotonani. Maalaiskylän perheillä oli hyvin erilaisia taustoja. Pojilla oli hyvät mahdollisuudet tutustua niihin, juoksennellessaan eri kavereiden kanssa kylillä.

Jokaisen talon ja mökin tupa (joka usein oli perheen ainoa huonetila) oli julkinen paikka, johon kuka tahansa saattoi poiketa. Perheen yksityisyyttä ei silloin suojeltu julkisuudelta nykyiseen tapaan.

Vanhemmat komentelivat lapsiaan vieraiden läsnäollessakin tavalliseen tapaan. Ja silloin kun aikuiset puhuivat keskenään leikillisesti lapsistaan, kakarat ja sikiöt saattoivat silloin olla hellittelyniminäkin.

---
Muistanpa erään naapurin ulkotilan toisesta kylästä. Teimme sinne viiden kilometrin etäisyydelle naapurin Riston ja rengin kanssa heinänhakumatkoja kevättalven aurinkoisina päivinä. Ajelimme hevosella järven yli heinähäkin kanssa ja lopun matkaa maitse. Kun renki oli hangonnut kuorman, jonka Risto ja minä poljimme tiiviiksi, poikkesimme vielä ulkotilan "pehtoorin" taloon huokaisemaan hetkeksi.

Sen talon kulttuuriin kuuluivat kirosanat joka toisena sanana aivan tavallisessa puheessa, mikä kuulosti kummalliselta.

Sen "pehtoorin" poika kävi myöhemmin tapaamassa Ristoa ja minua Riston pihapiirissä. Aikamme juteltuamme, moitimme poikaa kiroilemisesta ja käskimme hänen lopettaa heti. Hän ei itse huomannut puheessaan mitään erityistä eikä ymmärtänyt komenteluamme.

Kun pojan kiroilu ei harventunut, tuumimme Riston kanssa, että poikaa pitää nyt kurittaa. Tönäisimme kerran häntä, jolloin hän hämmästyneenä alkoi sellaisen puoli-itkuisen kiroilutulvan, ettei sitä kestänyt kuunnella. Niinpä touhusimme sitten lopun päivää hänen ehdoillaan.

Lue lisää

matteus muistelmia entisajoista on mukava lukea. Olin viime kesänä 70-vuotispäivillä, jossa yhtenä ohjelmanumerona oli päivänsankarin haastattelu. Hän kertoi kuinka paljon oikeita töitä lapset tekivät ja joutuivat ottamaan ylivoimaisilta tuntuvia vastuita.

Hän oli 12-vuotias, kun joutui sodan jälkeen kuljettamaan yksin lehmän Kokkolasta Helsinkiin rautateitse. Lehmä pantiin lihoiksi perillä. Hän kertoi, että mukaan annettiin sinkkiämpäri lehmän juottamista varten. Itse hän matkusti lehmänsä kanssa härkävaunussa. Kun juna pysähtyi asemalla, hän kiireesti etsimään vettä lehmälle.

Lehmä haettiin asemalta Helsingissä ja poika meni sukulaisten luo. Mukana hän kuljetti sinkkiämpäriään, koska eihän ämpäriä voinut sinne jättää. Hän kertoi ihmisten tuijottaneen häntä raitiotievaunussa, maalaispoikaa ämpärineen. Nolotti kun ämpäri aina kolahteli milloin mihinkin siinä tungoksessa.

matteus kirjoitti:

aikaisempiin nimityksiin kerron, että noita ei käytetty kotonani. Maalaiskylän perheillä oli hyvin erilaisia taustoja. Pojilla oli hyvät mahdollisuudet tutustua niihin, juoksennellessaan eri kavereiden kanssa kylillä.

Jokaisen talon ja mökin tupa (joka usein oli perheen ainoa huonetila) oli julkinen paikka, johon kuka tahansa saattoi poiketa. Perheen yksityisyyttä ei silloin suojeltu julkisuudelta nykyiseen tapaan.

Vanhemmat komentelivat lapsiaan vieraiden läsnäollessakin tavalliseen tapaan. Ja silloin kun aikuiset puhuivat keskenään leikillisesti lapsistaan, kakarat ja sikiöt saattoivat silloin olla hellittelyniminäkin.

---
Muistanpa erään naapurin ulkotilan toisesta kylästä. Teimme sinne viiden kilometrin etäisyydelle naapurin Riston ja rengin kanssa heinänhakumatkoja kevättalven aurinkoisina päivinä. Ajelimme hevosella järven yli heinähäkin kanssa ja lopun matkaa maitse. Kun renki oli hangonnut kuorman, jonka Risto ja minä poljimme tiiviiksi, poikkesimme vielä ulkotilan "pehtoorin" taloon huokaisemaan hetkeksi.

Sen talon kulttuuriin kuuluivat kirosanat joka toisena sanana aivan tavallisessa puheessa, mikä kuulosti kummalliselta.

Sen "pehtoorin" poika kävi myöhemmin tapaamassa Ristoa ja minua Riston pihapiirissä. Aikamme juteltuamme, moitimme poikaa kiroilemisesta ja käskimme hänen lopettaa heti. Hän ei itse huomannut puheessaan mitään erityistä eikä ymmärtänyt komenteluamme.

Kun pojan kiroilu ei harventunut, tuumimme Riston kanssa, että poikaa pitää nyt kurittaa. Tönäisimme kerran häntä, jolloin hän hämmästyneenä alkoi sellaisen puoli-itkuisen kiroilutulvan, ettei sitä kestänyt kuunnella. Niinpä touhusimme sitten lopun päivää hänen ehdoillaan.

Lue lisää

Sääntönä oli, ettei koulumatkani saanut venyä 1½ tuntia pitemmäksi, koska siinähän nyt pidettiin kuolleen hiiren hautajaisia hartausmenoineen ja virsineen yms. tärkeitä toimituksia kotimatkalla, joten suunnilleen tuon 1½ tunnin puitteissa parhaan ystäväni kanssa kävimme joka ainoassa talossa sillä kylällä. Ja todella, puheen'maneeri' saattoi olla aivan eri tyyppinen jossain. Muistan yhden talon, jossa ei kukaan koskaan käynyt (meitä kahta pikkutyttöä lukuun ottamatta), jossa puhuttiin erilaista kieltä. Vieläkin muistan ja voin hyvin kuvitella sen tuvan sisäpuolelta, ja ne sanat 'talterikki, prunni, kahveli, fröökynä...' jne.

Muistan myös erilaisia kastikkeenvalmistustapoja! Kerroin äidille, että Sylvi joka ainoan kerran paistaa ne sipulit siinä voissa liian mustiksi!

En ymmärrä näin jälkikäteen, miten oli mahdollista, että tunsimme olevamme aina tervetulleita vieraita noissa taloissa. Kaikki kotiasiamme myös kerroimme, jos kysyttiin. Se oli se sääntö, että jos kysytään, voit kertoa, muuten ei.

Ja niitä kavereita kutsuttiin myös yökylään ja käytiin itsekin, ainakin tuon 'bestiksen' kotona.
Muistan, miten valmistimme meillä 'pappilan hätävaraa', joka oli lempiherkkujamme.

satu kirjoitti:

Sääntönä oli, ettei koulumatkani saanut venyä 1½ tuntia pitemmäksi, koska siinähän nyt pidettiin kuolleen hiiren hautajaisia hartausmenoineen ja virsineen yms. tärkeitä toimituksia kotimatkalla, joten suunnilleen tuon 1½ tunnin puitteissa parhaan ystäväni kanssa kävimme joka ainoassa talossa sillä kylällä. Ja todella, puheen'maneeri' saattoi olla aivan eri tyyppinen jossain. Muistan yhden talon, jossa ei kukaan koskaan käynyt (meitä kahta pikkutyttöä lukuun ottamatta), jossa puhuttiin erilaista kieltä. Vieläkin muistan ja voin hyvin kuvitella sen tuvan sisäpuolelta, ja ne sanat 'talterikki, prunni, kahveli, fröökynä...' jne.

Muistan myös erilaisia kastikkeenvalmistustapoja! Kerroin äidille, että Sylvi joka ainoan kerran paistaa ne sipulit siinä voissa liian mustiksi!

En ymmärrä näin jälkikäteen, miten oli mahdollista, että tunsimme olevamme aina tervetulleita vieraita noissa taloissa. Kaikki kotiasiamme myös kerroimme, jos kysyttiin. Se oli se sääntö, että jos kysytään, voit kertoa, muuten ei.

Ja niitä kavereita kutsuttiin myös yökylään ja käytiin itsekin, ainakin tuon 'bestiksen' kotona.
Muistan, miten valmistimme meillä 'pappilan hätävaraa', joka oli lempiherkkujamme.

Lue lisää

Lasten maailma ja kaikki se empaattisuus!

*Satu kirjoitti:

Mulle tuo on outoa, vaikka olenkin sieltä maalta kotoisin. Isä sanoi aina "tyttööset" silloin, kun tarkoitti minua ja kaksi ja puoli vuotta nuorempaa siskoani. Olimme niin sanottuja iltatähtiä, isä oli 45-vuotias, äiti 39-vuotias minun syntyessäni. Kaikki neljä isovanhempaani olivat silloin jo kuolleet, sillä sekä isä että äiti olivat perheensä nuorin lapsi. Isä kuitenkin sai sen talon, ja äiti muutti häiden jälkeen joen toisellä puolella olevasta valkeasta talosta meille heti emäntäkoulun suoritettuaan.

Silloin oli jo kovasti opettajat Anna Lagus, Anna Sjöstedt ym. teroittaneet hygienian tärkeyttä, lievää bakteerikauhua kai potivat, joten äitihän se "varitti" usein astioita. Ja ruuan hän laittoi tosi hyvin.

Lentävä keuhkotauti, joka silloin riehui, ei sitten meidän perheeseen pystynytkään. Se tappoi monia aivan nuoriakin siellä. Kurkkumätä oli toinen paha, ja myös polio oli silloin epidemiana.

Sodalta eivät vanhemmat silti pystyneet perhettään suojelemaan, ja sitä kyllä käytiin meiltä käsin täysillä. Vaikka olin alle kouluikäinen, niin vaistosin äidin surun ja voimallisen työn rintaman suuntaan.

Lue lisää

meilläkin ^varitettiin^ (=kiehuvalla vedellä desinfioitiin) astioita.
Kyllä oli työmäärä äitiparalla!

samoin kirjoitti:

meilläkin ^varitettiin^ (=kiehuvalla vedellä desinfioitiin) astioita.
Kyllä oli työmäärä äitiparalla!

melkein kätensä poltti, ei ollut vielä atuloita, joilla minun lasteni tuttipullot kiehuvasta vedestä nostettiin.
Mutta taudit pysyivät poissa.

siinä äiti kirjoitti:

melkein kätensä poltti, ei ollut vielä atuloita, joilla minun lasteni tuttipullot kiehuvasta vedestä nostettiin.
Mutta taudit pysyivät poissa.

Minä käytin haarukkaa ja käytän edelleenkin lapstenlasten tuttien keittämisessä. Haarukka tutin reunaan vaan!

mutta naiset älkää loukkaantuko jos ei kaikki nimitykset miellytä, emme me miehetkään edellisistä.

- nainen
- neiti
- piika
- vanhapiika
- yljäämätyttö
- muija
- vaimo
- kulta
- oma rakas
- sydänkäpyseni
- kullan nuppu
- avovaimo
- leipäsusi
- iloolintu
- huntsu
- huora
- huono nainen
- morsian
- salarakas
- rakas
- mummi
- mummo
- muori
- noita akka

Hyvällä lapsella on monta nimeä, kukin nimittää rakastaan omalla tavallaan.

Oma sydänkäpyseni minusta on ihana nimi. Olisi vaan kenelle sen lausuisi.
-

ylikypsa kirjoitti:

mutta naiset älkää loukkaantuko jos ei kaikki nimitykset miellytä, emme me miehetkään edellisistä.

- nainen
- neiti
- piika
- vanhapiika
- yljäämätyttö
- muija
- vaimo
- kulta
- oma rakas
- sydänkäpyseni
- kullan nuppu
- avovaimo
- leipäsusi
- iloolintu
- huntsu
- huora
- huono nainen
- morsian
- salarakas
- rakas
- mummi
- mummo
- muori
- noita akka

Hyvällä lapsella on monta nimeä, kukin nimittää rakastaan omalla tavallaan.

Oma sydänkäpyseni minusta on ihana nimi. Olisi vaan kenelle sen lausuisi.
-

Lue lisää

Hyvä, hyvä Ylikypsä. Minä tässä nauraa hekotan, kun jotenkin tuli niin iso kontrasti, kun sinä joka hellillä sanoilla meitä hemmottelet keksit tuohon loppuun vielä tuon noita-akan.(:-))))))

Mihinkäs unohdit hyvin usein kuullun miehen nimityksen: Jätkä?
Itse en kyllä ole, muistaakseni *virn.*, ketään miehenpuolikasta jätkäksi sanonut, mutta tyttäreni antoi kissalleen nimeksi Jätkä, ja kyllä usein jouduin sanan sanomaan kun kissa oli minulla hoidossa monta vuotta. Oli siinä akkiloimista, ettei kissa päässyt karkaamaan ulos ja olisin joutunut pitkin pihoja huutelemaan "Jätkääää Jätkääää tule tänne Jätkäää ;))

ylikypsa kirjoitti:

mutta naiset älkää loukkaantuko jos ei kaikki nimitykset miellytä, emme me miehetkään edellisistä.

- nainen
- neiti
- piika
- vanhapiika
- yljäämätyttö
- muija
- vaimo
- kulta
- oma rakas
- sydänkäpyseni
- kullan nuppu
- avovaimo
- leipäsusi
- iloolintu
- huntsu
- huora
- huono nainen
- morsian
- salarakas
- rakas
- mummi
- mummo
- muori
- noita akka

Hyvällä lapsella on monta nimeä, kukin nimittää rakastaan omalla tavallaan.

Oma sydänkäpyseni minusta on ihana nimi. Olisi vaan kenelle sen lausuisi.
-

Lue lisää

Muutamia nimityksiä sellaisia joukossa, että naisten kuoro voisi nimitellä sinua Epäkypsäksi.
Ellei peräti Raakileeksi.
Voisitko muuttaa nimesi? :D

*Nelly kirjoitti:

Muutamia nimityksiä sellaisia joukossa, että naisten kuoro voisi nimitellä sinua Epäkypsäksi.
Ellei peräti Raakileeksi.
Voisitko muuttaa nimesi? :D

älä nyt vaan ota tosissasi!

Silloin nainen jatkaa entiseen tyyliinsä vielä kauan. Kun vaimo kuolee, niin mies kuolee usein varsin nopeasti sen jälkeen.

Ilmeisesti syynä on juuri tuo, että nainen on tässä ikäluokassa paljon enemmän kiinni arkisissa askareissa kuin mies. Vaimon kuollessa mies, joka ei ole osallistunut kodinhoitoon, on aivan kädetön. Hänen täytyy opetella vanhana kaikki se, jota vaimo on tehnyt koko ikänsä, eikä se ehdi enää tulla sellaiseksi rutiiniksi, joka pitää kiinni elämässä ja arjessa.

Ehkäpä nuoremman sukupolven osalta asia on toinen, sillä nykyisin nuoret miehet osallistuvat paljon enemmän kotiaskareisiin kuin ennen.