Espanjanvesikoira vs. Lagotto

...

Osaisiko joku kertoa kyseisistä roduista? Mitä eroa roduilla keskenään? Luonne? Miten tulee toimeen lasten/koirien kanssa? Kuinka pysyy vapaana? Kuinka terve/pitkäikäinen rotu? Saatavuus Suomessa? Hinta?... Tulipas paljon kysymyksiä :D Kiitos jo vastauksista!

52

28134

Vastaukset

  • http://tunturisusi.com/koiralinkit/ ja sieltä kennelit. Jalostustietokannasta tutkiessani näiden rotujen lonkkatilastoja näyttivät olevan aikas huonoja lonkiltaan. Käy myös kurkkaamassa rotuyhdistysten sivuilla. Ainakin lagotoilla tutkitaan joillakin pennuilla esiintyvää tärinätautia. Nämä rodut on käsittääkseni sukusiittoisia. Ottaisin itse ton lagoton jos olisivat terveempiä.

  • hei! espanjanvesikoirasta en tiedä mutta lagotosta voi antaa hieman tietoa. minulla itselläni on viisi vuotias lagotto uros.lagotto on luonteeltaan aika herkkä,sitä ei kärsi kovakouraisesti komennella tai se mököttää pitkäänkin.ainakin meidän lagotto on hyvin ihmisrakas ja kaipaa rapsuttelua ja sen kanssa touhuamista.ulkona se on vilkas ja tykka touhuta ja etsiä sekä kaivaa maasta/lumesta kaiken näköistä.se rakastaa myös piehtaroimista vähän joka paikassa. ainakin meidän lagotto tulee hyvin toimeen toisten koirien sekä lasten kanssa.mutta tietysti sekin riippuu siitä miten se pentuna on saanut olla toisten koirien/lasten kanssa.lagotto on aika pitkä ikäinen rotu, se elää noin 15 vuotiaaksi ja on usein miten virkeä myös vanhana.lagotto pentuja on ihan mukavasti saatavilla ja ainakin tänä keväänä olisi tietääkseni ainakin punatassun kennelissä suunniteilla pentue. lagotto pennun hinta on noin 1200e. internetistä löytyy paljon tietoa ja punatassun kennelin kotisivut löydät osoitteesta:www.lagotto.fi toivottavasti tästä on apua rotu mietinnässä!

    • haluaisin jomman kumman rotuisen,mutta valinta on vaikea näiden kahden rodun välillä.Olen jo parisen vuotta haaveillut lagotosta/ perrosta.Onko siis perro jotenkin liikunnallisemman ihmisen koira,ja lagotto hieman vähempään tyytyvä, vai? Molempien kanssa toki voi harrastaa kaikenlaista ja lenkkeilyä tietysti,mutta onko perro jotenkin "enemmän vaativa"?
      Ja mitä eroja näillä roduilla on toisiinsa verrattuna.
      Olen kolunnut ja kolunnut kaikki mahdolliset sivustot kummastakin rodusta,mutta päätöstä ei näköjään synny ilman ulkopuolisen henkilön apua...
      Itse haluaisin harrastaa koiran kanssa näyttelyitä ja agilityä,ja no tietysti lenkkeilyä,juosten, kävellen,kesällä rullaluistellen,vaellusta jne.. mutta koska olen kolmivuorotyössä,niin pakostakin joku päivä joskus jää vähemmälle liikkumiselle=( Ajan ja tietysti myös väsymyksen johdosta.

      Eli voiko kumpaakaan näistä roduista ajatella minulle??
      Olisin todella kiitollinen,jos joku voisi auttaa minua tässä asiassa kertomalla näistä roduista.En halua vastauksia että -"Itse ottaisin tämän rodun edustajan",vaan hyviä ja huonoja puolia näistä... Kiitos=)


    • Sinttu kirjoitti:

      haluaisin jomman kumman rotuisen,mutta valinta on vaikea näiden kahden rodun välillä.Olen jo parisen vuotta haaveillut lagotosta/ perrosta.Onko siis perro jotenkin liikunnallisemman ihmisen koira,ja lagotto hieman vähempään tyytyvä, vai? Molempien kanssa toki voi harrastaa kaikenlaista ja lenkkeilyä tietysti,mutta onko perro jotenkin "enemmän vaativa"?
      Ja mitä eroja näillä roduilla on toisiinsa verrattuna.
      Olen kolunnut ja kolunnut kaikki mahdolliset sivustot kummastakin rodusta,mutta päätöstä ei näköjään synny ilman ulkopuolisen henkilön apua...
      Itse haluaisin harrastaa koiran kanssa näyttelyitä ja agilityä,ja no tietysti lenkkeilyä,juosten, kävellen,kesällä rullaluistellen,vaellusta jne.. mutta koska olen kolmivuorotyössä,niin pakostakin joku päivä joskus jää vähemmälle liikkumiselle=( Ajan ja tietysti myös väsymyksen johdosta.

      Eli voiko kumpaakaan näistä roduista ajatella minulle??
      Olisin todella kiitollinen,jos joku voisi auttaa minua tässä asiassa kertomalla näistä roduista.En halua vastauksia että -"Itse ottaisin tämän rodun edustajan",vaan hyviä ja huonoja puolia näistä... Kiitos=)

      Tässä linkki vesikoirien keskustelupalstalle:
      http://vesikoirat.10.forumer.com/index.php

      Sieltä löytyy paljon omistajien kokemuksia sekä lagotoista että perroista.


    • Veli sai sieltä ramman koiranpennun ! Kysy onko lonkkakuvat, jotka myyjä esittelee sen nimenomaisen emän ja isän ??!! Asioita tutkittu Punatassussa !!! Varo vähän !!!


    • = vikatassu !! kirjoitti:

      Veli sai sieltä ramman koiranpennun ! Kysy onko lonkkakuvat, jotka myyjä esittelee sen nimenomaisen emän ja isän ??!! Asioita tutkittu Punatassussa !!! Varo vähän !!!

      Huonolonkkaisen lagoton voi saada keneltä kasvattajalta tahansa, koska koiria on tutkittu sen verran vähän eikä missään suvussa lonkkatuloksia tiedetä kovinkaan pitkälle. Rotu on kuitenkin Suomessa ollut vasta noin kymmenen vuotta eikä Italiassa lagottojen lonkkia kuvata suuremmissa määrin.

      Myyjä tuskin esittelee lonkkakuvia, koska niitä on kennelliitolta vaikea saada itselleen ja kuvaustulospapereissa kyllä pitäisi lukea koiran nimi, rekisterinumero ja muut tunnistetiedot, minkä takia asiassa on valveutunutta pennun ostajaa hankala huijata.

      http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx Tuoltahan voi tarkistaa kaikkien kuvattujen koirien viralliset tutkimustulokset ilman, että niitä edes tarvitsee kasvattajalta kysellä.

      Perroista itselläni ei ole kokemusta, mutta jotkut sanovat sen olevan lagottoa hieman vauhdikkaampi ja temperamenttisempi rotu. Erot ovat kuitenkin ilmeisen vähäiset. Suuria vaihteluita yksilöiden välillä on tietysti molemmissa roduissa. Yhtä paljon energiaa lenkkikaveriksi ja harrastuksiin löytyy varmasti kummastakin.


    • Sinttu kirjoitti:

      haluaisin jomman kumman rotuisen,mutta valinta on vaikea näiden kahden rodun välillä.Olen jo parisen vuotta haaveillut lagotosta/ perrosta.Onko siis perro jotenkin liikunnallisemman ihmisen koira,ja lagotto hieman vähempään tyytyvä, vai? Molempien kanssa toki voi harrastaa kaikenlaista ja lenkkeilyä tietysti,mutta onko perro jotenkin "enemmän vaativa"?
      Ja mitä eroja näillä roduilla on toisiinsa verrattuna.
      Olen kolunnut ja kolunnut kaikki mahdolliset sivustot kummastakin rodusta,mutta päätöstä ei näköjään synny ilman ulkopuolisen henkilön apua...
      Itse haluaisin harrastaa koiran kanssa näyttelyitä ja agilityä,ja no tietysti lenkkeilyä,juosten, kävellen,kesällä rullaluistellen,vaellusta jne.. mutta koska olen kolmivuorotyössä,niin pakostakin joku päivä joskus jää vähemmälle liikkumiselle=( Ajan ja tietysti myös väsymyksen johdosta.

      Eli voiko kumpaakaan näistä roduista ajatella minulle??
      Olisin todella kiitollinen,jos joku voisi auttaa minua tässä asiassa kertomalla näistä roduista.En halua vastauksia että -"Itse ottaisin tämän rodun edustajan",vaan hyviä ja huonoja puolia näistä... Kiitos=)

      kannattaa ottaa lagotto ne ovat hyviä jos haluaa harrastaa jotain koirankanssa. ne pitää agilitystä ja kaikesta. ne on ihmisrakkaita eläimiä. Lagoton turkkia ei tarvitse hoitaa muuten kun trimmata kokonnaan 2 kert vuodes.


    • = vikatassu !! kirjoitti:

      Veli sai sieltä ramman koiranpennun ! Kysy onko lonkkakuvat, jotka myyjä esittelee sen nimenomaisen emän ja isän ??!! Asioita tutkittu Punatassussa !!! Varo vähän !!!

      MITÄ VÄLIÄ MILLAINEN KOIRAON KUNHAN ON HYVÄ YSTÄVÄ JA KIVA LENKKISEURA SE RIITTÄÄ. EI SEN TARVII OLLA MIKKÄÄN TYPERÄ TRIMMATTU PÖLYHUISKUPUUDELI JA VOITTAA JOKA NÄYTTELY.


    • lagorakas kirjoitti:

      kannattaa ottaa lagotto ne ovat hyviä jos haluaa harrastaa jotain koirankanssa. ne pitää agilitystä ja kaikesta. ne on ihmisrakkaita eläimiä. Lagoton turkkia ei tarvitse hoitaa muuten kun trimmata kokonnaan 2 kert vuodes.

      Sen verran haluaisin lisätä turkinhoitoon liittyen, että sekä perroilla että lagotoilla tosissaan trimmataan turkki 1-3 kertaa vuodessa. vähän makuasia siinä mielessä, että haluaako pitää pitkää vai lyhyttä turkkia koirallaan. Mutta se lisäys on siis se, että tietenkin mahdollisia takkuja pitää avata käsin ja pitkänä turkki myös kerää metsästä kaikenlaista, joten risun pätkien irrotus on myös tuttua puuhaa. Eli turkkia ei saa selvittää harjalla tai kammalla, mutta ei pidä tuudittautua ajatukseen ettei vuodessa tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin trimmata kerran pari.
      Tietysti lyhyt turkki saattaa hyvinkin pysyä takuttomana, ja on aika helppo hoitoinen =)


    • lagorakas kirjoitti:

      kannattaa ottaa lagotto ne ovat hyviä jos haluaa harrastaa jotain koirankanssa. ne pitää agilitystä ja kaikesta. ne on ihmisrakkaita eläimiä. Lagoton turkkia ei tarvitse hoitaa muuten kun trimmata kokonnaan 2 kert vuodes.

      "Lagoton turkkia ei tarvitse hoitaa muuten kun trimmata kokonnaan 2 kert vuodes."

      Ei ole noin. Lagoton turkki on hyvä alasajaa 1-2 kertaa vuodessa, eli leikata lyhyeksi, (voi viedä alasajettavaksi trimmaajalle joka hoitaa sen koneella, päivää sitä ennen kannattaa pestä koira) mutta sen turkkia on syytä saksia joka kuukausi tai joka toinen kuukausi, riippuen miten nopeasti karva kasvaa, että turkki pysyisi siistin näköisenä. Se ei ole kuitenkaan kovin vaikeaa, kun lagoton turkkia ei tarvitse muotoilla, senhän täytyykin näyttää "maalaskoiralta" eikä miltään bichon friséltä tai puudelilta. Lagotto on myös hyvä totuttaa käsittelyyn, esim. nosta se pöydälle ja anna makupala ja anna sen käsittää niin että rauhallisesti paikoillaan olemalla se pääsee pöydältä alas. Voit sitten antaa vieraidenkin ihmisten nostaa se pöydälle ja tutkia sitä, niin se pian oppii rakastamaan pöydällä olemista. Tarvittavat välineet lagoton turkin saksimiseen ja siistimiseen: terävät trimmaussakset, sakset (pyöristetyt päät tassunpohjan karvoille), piikkikampa takunleikkaaja jos takut ovat niin suuria ettei niitä saa auki. lagoton turkkia ei saa koskaan kammata.

      Tarkempaa tietoa miten leikkaat ja siistit lagoton kehon, pään, jalat tassut ja korvat löytyy osotteesta http://romagnavalleys.tripod.com/id22.html

      Rohkeasti kannattaa saksia lagoton turkkia, kyllä se siitä takaisin kasvaa :-)


  • Eli siis ittelläni on perro (espanjanvesikoira), lasten kanssa se tulee toimeen hyvin, se on energinen mutta silti normaalisti kiltti, arkuutta on esiintynyt, omani on arka. Turkin hoidosta sen verran, että se on pari kertaa vuodessa trimmattava, eikä saa harjata, muuten karva huopuu.

  • minun lempieläimeni on lagotto romagnolo ne ovat ihmisrakkaita lumessa piehtaroivia otuksia. Espanjan vesikoiratkin on kivoja. kannattaa kattoo osoitteesta www.koirat.com siel on tietoo ainaki lagotosta. varmaan espanjanvesikoirastakin.

  • lagotto romagnolosta en oikein muuta tiedä, mutta alunperin niitä käytettiin vesikoirina, myöhemmin tryffelikoirina, joina niitä käytetään yhä mm. Italiassa. Kannattaa käydä katsomassa Suomen spanieliliiton sivuilta lisää.

    Espanjanvesikoirat ovat luonteeltaan iloisia, oppivaisia, uskollisia ja rohkeita. Niillä esiintyy yksilökohtaisesti jonkin verran paimennus- ja metsästysviettiä.
    Suomessa oli vuonna 2008 39. rekisteröidyin rotu, ja kasvattajia kyllä löytyy.
    lisää perrosta löytyy mm. Vesikoirat ry:n ja Suomen spanieliliiton sivuilta.

    Hintaa molemmilla roduilla kai jotain 900-1500 euroa.

    • Meille on tulossa sellainen ruskeavalkoinen lagottopoika. :)
      Maksoi 1200 euroa, ja varausmaksua olen nyt maksanut 200 e.
      Lagotoilla on jalostettu metsästysviettiä ainakin vähän pois. Ne ovat herkkiä, lempeitä, innokkaita, helposti koulutettavia, kiintyvät kotiväkeensä, mutta myös arkojakin yksilöitä esiintyy. Kannattaa siis varmistua että emo on hyvähermoinen ja -luonteinen. Turkkikin on melkoisen helppo hoitaa, minun mielestäni ainakin :D Saa sitten nähdä. Liikunnasta lagot tykkäävät ja osallistuvat mielellään pitkille lenkeillekin -> itse aion harrastaa tulevan lagoni kanssa tokoa agilityä (ainakin omalle pihalle rakennan esteradan jos en minnekään agilitykentälle mene) Ja uimista tietenkin rakastavat, ovathan vesikoiria :) Olen jostain lukenut, että jos lago on todella kova uimari, niin sille saattaa tulla vesihäntä eli kipeytynyt häntä liiallisesta uimisesta, silloin pitää vaan lepuuttaa sitä häntää eikä saa päästää koiraa enää uimaan.

      Innolla odottelen meille joskus syksyllä tulevaa lagottoa ;)
      Ovat espanjanvesikoiratkin varmasti kivoja koiria, yhdellä kaverillani on sellainen ^^


    • ehottomasti:) kirjoitti:

      Meille on tulossa sellainen ruskeavalkoinen lagottopoika. :)
      Maksoi 1200 euroa, ja varausmaksua olen nyt maksanut 200 e.
      Lagotoilla on jalostettu metsästysviettiä ainakin vähän pois. Ne ovat herkkiä, lempeitä, innokkaita, helposti koulutettavia, kiintyvät kotiväkeensä, mutta myös arkojakin yksilöitä esiintyy. Kannattaa siis varmistua että emo on hyvähermoinen ja -luonteinen. Turkkikin on melkoisen helppo hoitaa, minun mielestäni ainakin :D Saa sitten nähdä. Liikunnasta lagot tykkäävät ja osallistuvat mielellään pitkille lenkeillekin -> itse aion harrastaa tulevan lagoni kanssa tokoa agilityä (ainakin omalle pihalle rakennan esteradan jos en minnekään agilitykentälle mene) Ja uimista tietenkin rakastavat, ovathan vesikoiria :) Olen jostain lukenut, että jos lago on todella kova uimari, niin sille saattaa tulla vesihäntä eli kipeytynyt häntä liiallisesta uimisesta, silloin pitää vaan lepuuttaa sitä häntää eikä saa päästää koiraa enää uimaan.

      Innolla odottelen meille joskus syksyllä tulevaa lagottoa ;)
      Ovat espanjanvesikoiratkin varmasti kivoja koiria, yhdellä kaverillani on sellainen ^^

      Olen itsekin harkinnut lagoton ottamista, mutta minua mietityttää suuresti niiden lonkat. Katselin kenneleiden sivuilta ja Koiranetistä ja huomasin että todella huonolonkkaisillakin koirilla oli teetetty pentuja. Te, jotka omistatte lagoton, onko tällä rodulla sitten niin paljon harmia niistä huonoista lonkista, vai minkätakia asia on näin? häiritseekö se koiran elämää paljon esim. vanhempana?


    • alisse kirjoitti:

      Olen itsekin harkinnut lagoton ottamista, mutta minua mietityttää suuresti niiden lonkat. Katselin kenneleiden sivuilta ja Koiranetistä ja huomasin että todella huonolonkkaisillakin koirilla oli teetetty pentuja. Te, jotka omistatte lagoton, onko tällä rodulla sitten niin paljon harmia niistä huonoista lonkista, vai minkätakia asia on näin? häiritseekö se koiran elämää paljon esim. vanhempana?

      Lagotto on mennyt PEVISAAN (=perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) lonkkien osalta tänä vuonna, muistaakseni.
      Suosittelisin kyllä harkitsemaan sellaisen pennun ostoa, jonka vanhemmilla on hyvät lonkat, esim. itselleni tuli muutama päivä sitten lagotonpentu, jonka äidin lonkat ovat A/A ja isän B/B. Ja kyllä luulen että todella huonot lonkat (D/D, E/E) voivat häiritä koiran elämää.


    • Happy lagotto's owner kirjoitti:

      Lagotto on mennyt PEVISAAN (=perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) lonkkien osalta tänä vuonna, muistaakseni.
      Suosittelisin kyllä harkitsemaan sellaisen pennun ostoa, jonka vanhemmilla on hyvät lonkat, esim. itselleni tuli muutama päivä sitten lagotonpentu, jonka äidin lonkat ovat A/A ja isän B/B. Ja kyllä luulen että todella huonot lonkat (D/D, E/E) voivat häiritä koiran elämää.

      Enää ei huonoja lonkkia juurikaan jalosteta ja hyvälonkkaisia pentueita on runsaasti.
      Kannattaa muistaa, ettei vaan tuijota niitä kirjaimia ja kauhistele, jos emolla on vaikka C/C lonkat, se on kuitenkin se kokonaisuus joka ratkaisee: luonne, sukupuu, yms ja tietty isän puolelta on katsottava samat.
      Mutta siis paljon on nyt pentueita, jotka tulee ihan A/A ja A/A lonkkaisista tai b-lonkkaisista, eli parempaan ollaan menty :)

      Oman lagottoni kohdalla yllätyin vähän sen aktiivisuudesta (toisaalta omani onkin vilkkaampi kuin muut tapaamani lagotot..), mutta tärkeintä sille on, että tehdään YHDESSÄ! Se on tosi ihmisrakas ja häntä heiluen odottaa milloin tehdään taas jotain kivaa. Tämä myös rakastaa läheisyyttä ja kotona viihtyy vieressäni sohvalla/jaloissani.

      Lagotoissa esiintyy arkuutta. Se on sellanen piirre, jonka useimmiten näkee jo ihan pienestä pennusta ja pentueen sisälläkin voi esiintyä suuria eroja. Näistä asioista kun puhuu kasvattajan kanssa, hän valitsee juuri sinulle sen sopivimman koiran.

      Tunnen perroja, mutten ole koskaan omistanut. Mielestäni perroissa löytyy kovapäisempiä yksilöitä (uroksissa varsinkin) ja olen nähnyt myös todella machoja uroksia. Yleisesti kuitenkin ihanan elämäniloisia, samoin kuin lagotot aina valmiita toimintaan, mutta kotona nauttivat rapsutuksista ja läheisyydestä.

      Itse valitsisin mieluummin lagoton.. no valitsinkin jo, kun meillä toi yks on :D ja toinen varmaan ens vuonna. Lagotoilla on vaan niin paljon luonnetta, ne ovat ihanan fiksuja ja hauskoja ja ilmeikkäitä


    • mmuuyytt kirjoitti:

      Enää ei huonoja lonkkia juurikaan jalosteta ja hyvälonkkaisia pentueita on runsaasti.
      Kannattaa muistaa, ettei vaan tuijota niitä kirjaimia ja kauhistele, jos emolla on vaikka C/C lonkat, se on kuitenkin se kokonaisuus joka ratkaisee: luonne, sukupuu, yms ja tietty isän puolelta on katsottava samat.
      Mutta siis paljon on nyt pentueita, jotka tulee ihan A/A ja A/A lonkkaisista tai b-lonkkaisista, eli parempaan ollaan menty :)

      Oman lagottoni kohdalla yllätyin vähän sen aktiivisuudesta (toisaalta omani onkin vilkkaampi kuin muut tapaamani lagotot..), mutta tärkeintä sille on, että tehdään YHDESSÄ! Se on tosi ihmisrakas ja häntä heiluen odottaa milloin tehdään taas jotain kivaa. Tämä myös rakastaa läheisyyttä ja kotona viihtyy vieressäni sohvalla/jaloissani.

      Lagotoissa esiintyy arkuutta. Se on sellanen piirre, jonka useimmiten näkee jo ihan pienestä pennusta ja pentueen sisälläkin voi esiintyä suuria eroja. Näistä asioista kun puhuu kasvattajan kanssa, hän valitsee juuri sinulle sen sopivimman koiran.

      Tunnen perroja, mutten ole koskaan omistanut. Mielestäni perroissa löytyy kovapäisempiä yksilöitä (uroksissa varsinkin) ja olen nähnyt myös todella machoja uroksia. Yleisesti kuitenkin ihanan elämäniloisia, samoin kuin lagotot aina valmiita toimintaan, mutta kotona nauttivat rapsutuksista ja läheisyydestä.

      Itse valitsisin mieluummin lagoton.. no valitsinkin jo, kun meillä toi yks on :D ja toinen varmaan ens vuonna. Lagotoilla on vaan niin paljon luonnetta, ne ovat ihanan fiksuja ja hauskoja ja ilmeikkäitä

      Minä olen mieltynyt lagottoihin ja nyt kysyisinkin, mitä kannattaa ottaa huomioon, kun valitsee kenneliä sekä pentuetta? Huonosti muotoiltu kysymys, mutta toivottavasti ymmärrätte =). Onko joitakin asioita, joita kannattaa vältellä?

      Onko se turkki pakko ajaa alas kerran vuodessa vai riittääkö ihan säännöllinen saksiminen? Lammasmalli ei omaa silmää kauheasti miellytä :)

      Soveltuuko lagotto ihan seurakoiraksi? Minua ei siis kiinnosta mikään tavoitteellinen harrastaminen, kotona "temppujen" opettaminen ja perustottelevaisuus riittäisivät siis minulle lenkkeilyn ohella.


    • .. kirjoitti:

      Minä olen mieltynyt lagottoihin ja nyt kysyisinkin, mitä kannattaa ottaa huomioon, kun valitsee kenneliä sekä pentuetta? Huonosti muotoiltu kysymys, mutta toivottavasti ymmärrätte =). Onko joitakin asioita, joita kannattaa vältellä?

      Onko se turkki pakko ajaa alas kerran vuodessa vai riittääkö ihan säännöllinen saksiminen? Lammasmalli ei omaa silmää kauheasti miellytä :)

      Soveltuuko lagotto ihan seurakoiraksi? Minua ei siis kiinnosta mikään tavoitteellinen harrastaminen, kotona "temppujen" opettaminen ja perustottelevaisuus riittäisivät siis minulle lenkkeilyn ohella.

      Mitä useamman pentueen kennel vuodessa tai parissa tuottaa, sitä ennemmän itselläni nousevat niskakarvat pystöön. Älä osta kennelistä, mistä vanhat jalostuksesta poistetut nartut myydään pois, koirille on omat tilat tai paljon häkkejä "vain näyttelyitä varten", koirat ovat varuillaan eivätkä aidosti innostuneita omistajastaan tai pennut eivät esimerkiksi tule itse iloisesti kasvattajaa tai muita ihmisiä vastaan tervehtimään. Kennelliiton lonkkatilastoja kyseisen kennelin kohdalta kannattaa todellakin tarkistella. Onko C tai huonompilonkkaisilla yhdistelmillä teetetty pentuja? Kysy, monellako emän tai vanhempien sisaruksista on kilpirauhasten vajaatoimintaa tai geenivirhe? Mitä allergioita tai mistä syystä vanhemmat ovat koskaan käyneet eläinlääkärissä? Mitä tietoa kasvattajalla on vanhempien sisarusten terveydestä? Mihin vanhempien vanhemmat ovat kuolleet, jos eivät ole enää elossa. Kysy emän omistajalta uroksen omistajan yhteystietoja terveyskyselyä varten. Antaako?

      Vaikka koira olisi useamman maan muotovalio, ei se ole tarpeeksi hyvä syy laittaa pennunomistajia kärsimään kasvattajan ahneudesta, esimerkiksi emän huonojen lonkkien tai allergioiden takia.

      Varsinkin espanjanvesikoirien kohdalla "muotiroduksi" nouseminen on vienyt joiltakin kasvattajilta järjen... Pentuja tuotetaan ansiotarkoituksessa, eikä kasvattaja näyttelyissä muista edes kaikkien kasvattiensa nimeä, saatika syntymäaikaa... Pentutehtailua tapahtuu myös kennelliiton sääntöjen rajoissa ja menestyneiden kasvattajien parissa.

      Lagotot ja vesikoirat ovat työkoiria, joten liian vähäinen aktiviteetti saattaa aiheuttaa remontin tarvetta tai ongelmia naapureiden kanssa. Ainakin pentukurssille kannattaa koiran kanssa osallistua, jo ihan sosiaalistumisen vuoksi. Leikkiähän voi aina tunnin jälkeen.


    • Kayel kirjoitti:

      Mitä useamman pentueen kennel vuodessa tai parissa tuottaa, sitä ennemmän itselläni nousevat niskakarvat pystöön. Älä osta kennelistä, mistä vanhat jalostuksesta poistetut nartut myydään pois, koirille on omat tilat tai paljon häkkejä "vain näyttelyitä varten", koirat ovat varuillaan eivätkä aidosti innostuneita omistajastaan tai pennut eivät esimerkiksi tule itse iloisesti kasvattajaa tai muita ihmisiä vastaan tervehtimään. Kennelliiton lonkkatilastoja kyseisen kennelin kohdalta kannattaa todellakin tarkistella. Onko C tai huonompilonkkaisilla yhdistelmillä teetetty pentuja? Kysy, monellako emän tai vanhempien sisaruksista on kilpirauhasten vajaatoimintaa tai geenivirhe? Mitä allergioita tai mistä syystä vanhemmat ovat koskaan käyneet eläinlääkärissä? Mitä tietoa kasvattajalla on vanhempien sisarusten terveydestä? Mihin vanhempien vanhemmat ovat kuolleet, jos eivät ole enää elossa. Kysy emän omistajalta uroksen omistajan yhteystietoja terveyskyselyä varten. Antaako?

      Vaikka koira olisi useamman maan muotovalio, ei se ole tarpeeksi hyvä syy laittaa pennunomistajia kärsimään kasvattajan ahneudesta, esimerkiksi emän huonojen lonkkien tai allergioiden takia.

      Varsinkin espanjanvesikoirien kohdalla "muotiroduksi" nouseminen on vienyt joiltakin kasvattajilta järjen... Pentuja tuotetaan ansiotarkoituksessa, eikä kasvattaja näyttelyissä muista edes kaikkien kasvattiensa nimeä, saatika syntymäaikaa... Pentutehtailua tapahtuu myös kennelliiton sääntöjen rajoissa ja menestyneiden kasvattajien parissa.

      Lagotot ja vesikoirat ovat työkoiria, joten liian vähäinen aktiviteetti saattaa aiheuttaa remontin tarvetta tai ongelmia naapureiden kanssa. Ainakin pentukurssille kannattaa koiran kanssa osallistua, jo ihan sosiaalistumisen vuoksi. Leikkiähän voi aina tunnin jälkeen.

      Itsellänion nyt 6kk:n ikäinen lagottopoika. Varsin mainio veitikka. Erittän sosiaalinen ja ihmisrakas ja siitä olen ihan samaa mieltä, kun joku aiemmin kirjoitti, ettei toimi kuin robotti. Meillä "kehotetaan" tekemään asioita. Useimmiten homma toimii - teinimeinigillä toki pitää katsastell atoisinaan, että kumpi vetää pidemmän korren. Minun lagottoni on todella pehmeä ja herkkä, mutta rohkea. Sen elämä toimii, jos minä olen johdonmukainen ja se tietää voivansa luottaa minuun. Ts. vahva johtajuus on tarpeen, mutta ei fyysisesti pakottamalla tai rankaisemalla - enemmänkin luottamusta kasvattamalla ja keräämällä kunnoituspisteet aina, kun on mahdollista. Nimenomaan YHDESSÄ tekeminen on jo sinällään sille palkkio. Opettamine on ollut todella helppoa, joskin kaverin huumori ja käytännön pikkupilat on sitten asia erikseen. Lagotto ei todellakaan ole se robotti. Luulen että jokaine lagotto on vähän omanlaisensa ja siihen täytyy luoda hyvin henkilökohtainen suhde, jotta homma toimii.

      Jalostuksesta: lähtisin siitä, että myös luonne on tärkeä osa jalostusta. Toki ne lonkat, mutta jalostukseen käytettävä kanta on Suomessa melko pientä ja siksi täytyy voida käyttää hyväluonteisia, hyvän hermorakenteen omaavia koiria, jotka eivät ole ihan A/A lonkkaa. Itse luulen, että mieluummin ottaisiin reippaan ja hyvillä hermoilla varustetun huonompilonkkaisen koiran kuin hermostuneen ja aran hyvälonkkaisen....jalostuksessa jos yhdistää hyvää ja huonompaa lonkaa ja katsoo, että luonteet on hyviä - on toki riskinä, että tulee huonoa lonkkaa, mutta yhtähyvin voi tulla ihan priimaa!

      Minulla lagotto on seurakoirana, ei sohvakoirana. Ulkoillaan paljon, tokoillaan vähän, nuuskutellaan ja tempuillaan, agia ollaan kokeiltu. Koko ajan pitää olla jotakin hauskaa. KOtona lago on tosi rauhallinen, leikkii toki omilla leluillaan ja pureksii luitaan. Se on ainakin tälle kaverille hyvi ntyypillinen tapa rauhoittaa itsensä tai purkaa ylimääräiset kierrokset silloin kun niitä ei voi riekkua pois. Pureminen helpottaa aina - junassa, autossa, yksin jäädessä, yöllä, kun kielletään jostain kivasta yms. :)


    • hoffe kirjoitti:

      Itsellänion nyt 6kk:n ikäinen lagottopoika. Varsin mainio veitikka. Erittän sosiaalinen ja ihmisrakas ja siitä olen ihan samaa mieltä, kun joku aiemmin kirjoitti, ettei toimi kuin robotti. Meillä "kehotetaan" tekemään asioita. Useimmiten homma toimii - teinimeinigillä toki pitää katsastell atoisinaan, että kumpi vetää pidemmän korren. Minun lagottoni on todella pehmeä ja herkkä, mutta rohkea. Sen elämä toimii, jos minä olen johdonmukainen ja se tietää voivansa luottaa minuun. Ts. vahva johtajuus on tarpeen, mutta ei fyysisesti pakottamalla tai rankaisemalla - enemmänkin luottamusta kasvattamalla ja keräämällä kunnoituspisteet aina, kun on mahdollista. Nimenomaan YHDESSÄ tekeminen on jo sinällään sille palkkio. Opettamine on ollut todella helppoa, joskin kaverin huumori ja käytännön pikkupilat on sitten asia erikseen. Lagotto ei todellakaan ole se robotti. Luulen että jokaine lagotto on vähän omanlaisensa ja siihen täytyy luoda hyvin henkilökohtainen suhde, jotta homma toimii.

      Jalostuksesta: lähtisin siitä, että myös luonne on tärkeä osa jalostusta. Toki ne lonkat, mutta jalostukseen käytettävä kanta on Suomessa melko pientä ja siksi täytyy voida käyttää hyväluonteisia, hyvän hermorakenteen omaavia koiria, jotka eivät ole ihan A/A lonkkaa. Itse luulen, että mieluummin ottaisiin reippaan ja hyvillä hermoilla varustetun huonompilonkkaisen koiran kuin hermostuneen ja aran hyvälonkkaisen....jalostuksessa jos yhdistää hyvää ja huonompaa lonkaa ja katsoo, että luonteet on hyviä - on toki riskinä, että tulee huonoa lonkkaa, mutta yhtähyvin voi tulla ihan priimaa!

      Minulla lagotto on seurakoirana, ei sohvakoirana. Ulkoillaan paljon, tokoillaan vähän, nuuskutellaan ja tempuillaan, agia ollaan kokeiltu. Koko ajan pitää olla jotakin hauskaa. KOtona lago on tosi rauhallinen, leikkii toki omilla leluillaan ja pureksii luitaan. Se on ainakin tälle kaverille hyvi ntyypillinen tapa rauhoittaa itsensä tai purkaa ylimääräiset kierrokset silloin kun niitä ei voi riekkua pois. Pureminen helpottaa aina - junassa, autossa, yksin jäädessä, yöllä, kun kielletään jostain kivasta yms. :)

      Lagottoklubin sivuilta löytyy paljon tietoa lagotoista sitä haluaville.Ja keskustelu foorumilta löytyy omistajien kokemuksia.Kannattaa tutustua.
      itselläni on 7 kuukauden ikäinen lagotto tyttö.Edustaa rotunsa villeintä ja kovapäisintä puolta,ei helpoin tapaus ole ollut.Mutta selvitty on.lagotoissa on ainakin oman kokemukseni mukaan todella suuria yksilökohtaisia eroja jo ihan saman pentueen koirissakin.Luonteen,ulkonäön ja turkin hoidettavuuden suhteen.Hetken mielijohteesta en lagottoa suosittele ottamaan.Se vaatii paljon toimintaa ollakseen onnellinen ja rauhallinen sisätiloissa.Nämä vain minun näkemyksiäni.Siitä huolimatta olen toistakin lagottoa ottamassa.Ja todellakin nämä koirat eivät tee asioita miellyttääkseen vaan niille täytyy oppimisen olla hauskaa leikkiä.


    • lagoton omistaja kirjoitti:

      Lagottoklubin sivuilta löytyy paljon tietoa lagotoista sitä haluaville.Ja keskustelu foorumilta löytyy omistajien kokemuksia.Kannattaa tutustua.
      itselläni on 7 kuukauden ikäinen lagotto tyttö.Edustaa rotunsa villeintä ja kovapäisintä puolta,ei helpoin tapaus ole ollut.Mutta selvitty on.lagotoissa on ainakin oman kokemukseni mukaan todella suuria yksilökohtaisia eroja jo ihan saman pentueen koirissakin.Luonteen,ulkonäön ja turkin hoidettavuuden suhteen.Hetken mielijohteesta en lagottoa suosittele ottamaan.Se vaatii paljon toimintaa ollakseen onnellinen ja rauhallinen sisätiloissa.Nämä vain minun näkemyksiäni.Siitä huolimatta olen toistakin lagottoa ottamassa.Ja todellakin nämä koirat eivät tee asioita miellyttääkseen vaan niille täytyy oppimisen olla hauskaa leikkiä.

      Samaa mieltä edellisen kanssa. En olisi arvannutkaan miten haastava ja energinen tapaus Lagotto on, mutta olen myös toisaalta niin myyty, että jossain vaiheessa otan meidän nyt 1v lagottopojalle kaverin. Turkin hoidon kanssa ei ole ollut ongelmia. Kannattaa vain pitää huoli, ettei pääse takkuuntumaan pahasti ja jos turkin pitää suht lyhyenä niin hoito on paljon helpompaa.

      Meillä on käyty melkoiset taistelut nyt vuoden ajan kuka on se joka määrää ja pomottaa. Missään ei saa antaa periksi, koska Lagotto huomaa helposti mistä naruista vetää jatkossa, että saa oman päänsä pidetyksi. On tärkeää opettaa ja totutella myös heti pennusta kaikki hoitotoimenpiteet. Meidänkin pojastakin kovapäisyyttä löytyy ja ihmistä miellyttääkseen ei tee mitään. Lagoton kanssa saa olla todella ovela väillä itsekin että sen saa tekemään kuinka itse haluaa, ettei koira ala viemään kuin pässiä narussa ;)

      Meidän Lagottopoju tulee todella hyvin kaikkien kanssa toimeen ja on erittäin koirasosiaalinen. Tykkää myös kovasti lapsista. Tähän asti on ollut myös terve ja eläinlääkäriä ei ole vielä tarvittu kuin rokotusten merkeissä. Lagotto on myös todella helppo saada oppimaan, mutta oppii myös helposti ne huonot tavat. Osaa olla myös todella vekkuli ja omistajat saa monet hyvät naurut Lagoton touhuja seuratessa.


    • ehottomasti:) kirjoitti:

      Meille on tulossa sellainen ruskeavalkoinen lagottopoika. :)
      Maksoi 1200 euroa, ja varausmaksua olen nyt maksanut 200 e.
      Lagotoilla on jalostettu metsästysviettiä ainakin vähän pois. Ne ovat herkkiä, lempeitä, innokkaita, helposti koulutettavia, kiintyvät kotiväkeensä, mutta myös arkojakin yksilöitä esiintyy. Kannattaa siis varmistua että emo on hyvähermoinen ja -luonteinen. Turkkikin on melkoisen helppo hoitaa, minun mielestäni ainakin :D Saa sitten nähdä. Liikunnasta lagot tykkäävät ja osallistuvat mielellään pitkille lenkeillekin -> itse aion harrastaa tulevan lagoni kanssa tokoa agilityä (ainakin omalle pihalle rakennan esteradan jos en minnekään agilitykentälle mene) Ja uimista tietenkin rakastavat, ovathan vesikoiria :) Olen jostain lukenut, että jos lago on todella kova uimari, niin sille saattaa tulla vesihäntä eli kipeytynyt häntä liiallisesta uimisesta, silloin pitää vaan lepuuttaa sitä häntää eikä saa päästää koiraa enää uimaan.

      Innolla odottelen meille joskus syksyllä tulevaa lagottoa ;)
      Ovat espanjanvesikoiratkin varmasti kivoja koiria, yhdellä kaverillani on sellainen ^^

      Moikka! Meilläkin on lagotto. Perroihin en ole suuremmin tutustunut, mutta sen verran uskallan sanoa, että mitä luonteeseen tulee, uskon että lajin sisäinen vaihtelu on paljon suurempaa kuin lajien väliset erot. Tarkoitan, että lagotto voi olla aktiivinen tai rauhallinen, ihmisrakas tai arka, helppo koulutettava tai varsinainen maanvaiva :)
      Tykkään kovasti rodusta ja etenkin meidän epelistämme, mutta helpoin mahdollinen ensikoira lagotto ei meille ole ollut. Olen tavannut paljon muitakin lagottojen omistajia ja etenkin uroslagoton omistajilla on monesti hankaluuksia koiransa kanssa (Erinäistä machoilua...)
      Itselle tuli hiukan yllätyksenä, että lagotto todellakin on työkoira. Se vaatii paljon liikuntaa ja aivotyöskentelyä. Lagotto on älykäs ja nopea oppimaan, se on myös kivan kokoinen, joten esimerkiksi agilityssä ollut meillä oikein unelmakoira. Toisaalta älykkyydellä on myös ikävä puolensa. Omistajasta ei välttämättä ole kivaa, kun koira pitää pilkkanaan...
      Tahtojen taistelua tämä on ollut. Pojalla todellakin riittää energiaa ja välillä on vaikea saada aika riittämään siihen, että kaiken saisi purettua. Huumorintajuinen omistaja saa kuitenkin lagotosta monet mojovat naurut ja lagoton kanssa harrastamisesta nauttii niin koira kuin omistajakin.


    • .. kirjoitti:

      Minä olen mieltynyt lagottoihin ja nyt kysyisinkin, mitä kannattaa ottaa huomioon, kun valitsee kenneliä sekä pentuetta? Huonosti muotoiltu kysymys, mutta toivottavasti ymmärrätte =). Onko joitakin asioita, joita kannattaa vältellä?

      Onko se turkki pakko ajaa alas kerran vuodessa vai riittääkö ihan säännöllinen saksiminen? Lammasmalli ei omaa silmää kauheasti miellytä :)

      Soveltuuko lagotto ihan seurakoiraksi? Minua ei siis kiinnosta mikään tavoitteellinen harrastaminen, kotona "temppujen" opettaminen ja perustottelevaisuus riittäisivät siis minulle lenkkeilyn ohella.

      Kyllä lagotto taitaa pitkästyä ihan vaan seurakoirana. Omani ainakin kaipaa tekemistä. Ei sen tarvitse olla välttämättä liikuntaa, aivojen vaivaaminen käy myös!
      eikä lagottoa taida saada juoksuttamalla väsymään. Jotain aktiviteettia se kyllä kaipaa.


  • Kumpi rotu on halvempi? Kummasta rodusta uros sopisi paremmin ekaksi koiraksi? Haluaisin kyllä perron, mutta pitääpä kuitenkin kysyä ennen kuin menee jossain vaiheessa hankkimaan. Ettei tule huonoa/väärää valintaa.

  • ensimmäiseksi koiraksi ehdottomasti mieluummin lagotto. perro on vaativa työkoira ja vaatii enemmän pysyäkseen hanskassa. lagotoissa ei esiinny yhtä paljon arkuutta ja varautuneisuutta, perro vaatii järjestelmällistä sosiaalistamista, eikä siitä siltikään välttämättä tule joka paikan ja joka ihmisen koiraa.

  • Lagottot on yleisesti ottaen älykkäämpiä ja kauniipia luin persjalkaiset Espanjanvesikoirat.

    Tämänkin viestin lähettämisen edellyttämän laskun suoritti lahjakas ja komea Lagotton pentu.

  • Minulla on puolitoistavuotias Perro uros ja sen verran mitä olen espanjanvesikoiria tavannut ja niihin tutustunut, niin voin sanoa että rodun sisällä löytyy valtavasti luonne eroja. Minun koirani on lapsirakas hellyyden kipeä arkajalka, joka ei oikeastaan haku. ja tuttavallani on enemmmän vakavamielisempi haukkuherkkä työkoira joka on rohkea ja määrätietoinen. Molemmat ovat kuitenkin ystävällisiä ja kilttejä luonteeltaan , mutta kuten rodun luonnekuvaukseenkin kuuluu ovat hieman varautuneita tuntemattomien ihmisten suhteen. Eli eivät siis syöksy kaikkien syliin vaan tarkkailevat heitä hieman kauempaa enen kun käyvät tutustumassa lähemmin.

    Perrot ovat kotioloissa ihanan trauhallisia, eivät riehu turhia jos mitään ei tapahdu. Oli ihmeissäni kun edes pentuna koirani ei turhia riehunut sisätiloissa. Ulos tai harrastuksiin lädettäessä ei kyllä intoa puutu! Perro on ainavalmis ja reipas harrastus ja lenkkikaveri.

  • Olen itse miettinyt Lagotto romagnolo hommaamista. Näitä lukiessani innostus lisääntyy vain. Tietystihän koiraa kuin koiraa pitää kouluttaa, joten se ei pelota minua. Missä hinta luokissa lagotot on nykyään? Entä kenneleitä, missä päin suomena lagoton kasvattajia on?

    Sukulaisellani on espanjanvesikoira, eikä ole pahaa sanottavaa. Iloinen ja ihmisystävällinen, tunkee aina minun syliin ja antaa kunnon märän pusun tavatessaan , arastelee TODELLA VÄHÄN tuntemattomia ihmisiä, yleensä jos ei ole koskaan tavannut kyseistä henkilöä, tosin aikansa kateltuaan menee varovasti nuuskimaan. Suloinen touhottaja :) Tosin joskus on pahapäinen.

  • Haluaisin tietää enemmän lagoton karvasta. Onko karva sellainen ettei ole aluskarvaa?
    Koiranhalu on kova, ja olen monen koiran vaiheilla.. lagotto, perro vai sitten joku bichon.

  • Lagoton turkki epäilyttää täälläkin! Jostakin luin että karva on 'vähäallergisoivaa'. Itse olen joillekin koirille allerginen, mutta suurinosa tapaamistani koirista ei ole tuottanut minkään sortin allergiaoireita. Lagotolla on tiivis pohjavilla, ja se tässä nyt epäilyttääkin. Voisiko joku kertoa lagoton turkista enemmän. Koiraa ollaan hommaamassa, ja lagotto on ehdoton suosikki!!!!

    Kiitos vastauksista. :)

  • Kannattaisi tutustua rotuyhdistyksien sivuihin ja olla yhteydessä rodun tunteviin. Jos hinta on rotuvalintaan vaikuttavin tekijä niin kannattaa varmaan miettiä koko koiran hankinta uudestaan....

    Mikään koirarotu ei ole vähemmän allergisoiva kun toinen. Allergiaa ei varsinaisesti aiheuta eläimen karva (voi toki sekin) vaan hilse, sylki, yms. eritteet. Lagotto ei ole yhtään sen vähempää allergisoiva kun perrokaan tai bischoni tms.

  • meidän lagotto on kiltti, mutta vähän villi.
    maksoi 1300e

  • Narttujen hinnat 1400-1700e. Urosten vähemmän 1300 ylöspäin. Minulla kaksi lagotto narttua ja en ikinä vaihtaisi toiseen rotuun, ovat ne niin ihania. Omat lagottoni reippaita ja ei pätkääkään arkuutta, mutta olen kyllä tavannut lagottoja jotka ovat arkoja.

  • Tiedän että tää kessa on jo vanha mutta mun on vaan pakko kertoa että itse en ottaisi espanjanvesikoiraa, harkitsimme sitä, mutta päädyimme portugalinvesikoiraan (aikapaljon samanlainen kun lagotto/italianvesikoira) sillä kuulemma se on paljon helpompi rotu halittaviksi, ja jos ensimäisen koian ottaa, ja päätyy vesikoiraan - kuulemma espanjanvesikoira olisi ehkä huonoin valinta. Ei kuulemma sovi lapsiperheisiin muutenkaan.
    Nyt kun meillä on ollut kohta koiramme 14kk ymmärrän täysin mitä kennelinomistaja tarkoitti (hänellä on pari espanjanvesikoiraa) Jos tämä rotu siis porttugeesi on jo näin vaikea, miten vaikea olisi ollut perro? Perrossa (tai siis espanjanvesikoirassa) Ja portugeesissä on paljon samaa, mutta loppujenlpouksi se että perro ei sovi lapsipperheeseen, kun portugeesi sopii, ja muutenkin kuulemma kaikki on vaikeampaa perrossa, valitsisin ehdottomasti portugeesin, mutta nyt kun puhuttiin lagotoista, lagoton. Sanoisin että itsekkin voisin ottaa vuoden taiko parin jälkeen mieluusti lagoton. :) Lagotossa ja portugeesissä on se erona että porttuheesi on vähän isompi, sekä on aika itsepäinen tyyppi, joka joskus tekee asioista pikkaisen vaikeimpia.

    • Ja millähän perusteella espanjanvesikoira EI sovi lapsiperheeseen? Kyselee espanjanvesikoiran omistava lapsiperhe.


  • Kiinostava ketju.. Juurikin näitä 3 rotua tutkittu, keväällä 2013 hankinta :)

    • Suosittelen portugeesiä !
      Täytyy kuitenkin muistaa että aika usein on niin ettei koirassa/rodussa ole vikaa vaan omistajassa suhteessa siihen mitä hän koirasta toivoo/odottaa ja mitä hän voi tarjota koiralle !
      Perrot ja Lagotot ovat usein hieman arkoja minkä seurauksena voivat haukkua ja olla vaikeita sosialistaa. Mutta kuten jo sanoin, ihminen on kyllä aika pitkälle vastuussa siitä minkälainen koirasta tulee. Pennun kannssa kannataa käydä eri paikoissa, tavata ihmisiä, muita eläimiä jne. jne. Totutella ihan kaikkeen. Jos koira on arka tai epävarma niin sitä pitää rohkaista tekemään ja kohtaamaan niitä asioita mitä pelkää, tietysti palkitsemalla ja aivan lyhkäsiä harjoitteluja alussa !
      Miksi Portugalin vesikoira ?
      PWD on ystävällinen, iloinen, valpas, kiltti, helposti koulutettava (oppii jopa yhden toiston jälkeen), todella älykäs ja erittäin ihmisrakas eli omaa mahtavan luonteen. Nyt en puhu ainostaan omasta koirasta, vaan tiedän/tunnen n. parikymmentä PWD:tä.
      PWD ei ole vaikea mutta vaativa, eli tarvitsee liikuntaa ja tekemistä (aivotyötä). Koiralla pitää olla tekemistä niin kuin lapsellakin. Se tylsistyy jos ei ole tekemistä ja virikkeitä.
      Aikaisemmin ketjussa puhuttiin allergia ystävällisyydestä. Suosittelen Australian Labradoodlea.


  • välttäkää Punatssun kenneliä. Eivät pidä sopimuksia ja toiminta muutenkin hyvin epämääräistä ja rahan perässä touhuamista. Ihmettelen, jos eivät rosiksessa ole vielä olleet...

  • Meillä on neljävuotias espanjanvesikoira narttu.parempaa koiraa saa hakea pysyy omalla pihalla todella hyvin kunhan vaan pienestä asti kouluttaa siihen huono puoli on vain että haukkuu lenkillä kaikille vastaan tulioille ja on arka koira mutta kunhan se saa tutustua kunnolla niin ei ole arka enää.meidän hauva ainakin vaistoaa ihmisistä mielialan tosi hyvin ettei vihaista ihmistä edes haistamaan mene.mutta meidän perro rakastaa omaa perhettä yli kaiken ja metsässäkin sitä voi pitää vapaana ja ei mene monen metrin päähän perheestä ja on paimennusviettiä sen verran että jos metässä ollaan senkanssa se yrittää pitää "lauman" koossa. Ja jos senkanssa menee uimaan niin se yrittää urheasti pelastaa ja tuoda vedestä pois ottamalla bikineistä kiinni.jokaikinen espanjanvesikoira jonka tiedän on tosi arkoja ja varautuneita vieraita ihmisiä kohtaan eräskin tapaus on sellainen että ei uskalla vieraassa paikassa edes kusella käydä.ja tosi kranttu ruoan suhteen ainakin meijän perro.

  • Itse olen harkinnut/lueskellut perrosta, samoin kuin monesta muusta rodusta, mutta tällaiset ketjut saavat usein miettimään että pitäisikö sittenkään.

    Yhteen aikaan harkitsin lagottoa, mutta katseltuani tarpeeksi naapurien pihalta karkailevaa ja kaikille vieraille hampaansa näyttävää koiraa tulin toisiin ajatuksiin (tiedän että se koira saa liikuntaa ja sitä juoksutetaan isolla pihalla vapaana päivittäin, mutta karkailee silti toisinaan). Toki rodun sisällä on eroja, mutta lukemani perusteella suuri osa tämän päivän ongelmakoirista on lagottoja, mikä johtuu kuulemma pitkälti virikkeiden huonosta saatavuudesta (eli isännän valinnoista).

    Tulin tänne etsimään tietoa perrosta. Kiinnitin rotuun ensikertaa huomiota, kun hauvakone-testi esitti sitä toistuvasti minulle sopivimmaksi koiraksi. Rotuesittelystä löysin paljon hyödyllistä tietoa, mutta paljon jäi silti auki. Täältä löytyi ihan kivoja huomioita, mutta moni asia vielä mietityttää.

    Mitkä asiat koetaan perrossa vaikeampina kuin lagotossa? Onko kyse pahemmasta tempperamentistä? Suuremmasta liikunnantarpeesta? Sisällä riehumisesta? Arkuudesta tai luokse päästämättömyydestä vieraita kohtaan?
    Olisi mukava kuulla vähän ajatuksia näihin kysymyksiin, kun tuota lagottojen ylistystä ja perrojen vaikeiksi moittimista ilman tarkempia perusteita on niin paljon.

    • lagsu ei oo ongelma koira! "ongelmakoiria ei ole mutta ongelmaihmisiä on!"


  • Espanjanvesikoira on mielestäni koira muiden koirien joukossa. Rodun sisällä on suuuuuria eroja yksilöissä, toiset koirat ovat "pehmempiä" eli helpompia koulutta, niillä ei ole työkoiran viettejä, sopivat loistavasti ensimmäiseksi koiraksi.
    Kun taas on sitten niitä "kova" luontoisia työkoiria jotka tarvitsevat ehdottomasti jotain työtä tehtäväksi oli se sitten agia, tokoa, ym...

    Se miten espanjanvesikoira, kuten mikä tahansa koira suhtautuu lapsiin riippu aivan miten hyvin ihminen on osannut koiran kouluttaa.

    Kun hankit ensimmäistä koiraa kannattaa ottaa koira aika pienestä kennelistä eli sellaisesta että pentueita ei tule 5 vuodessa. Kun olet karsinut nämä pois kannattaa sopivien kenneleiden kanssa olla yhteydessä ja kertoa, esim. että olet ottamassa ensimmäistä koiraa ja olisiko teille tulossa sopivaa pentuetta, millaiseen perheeseen koira on tulossa jne?

    Kun olet keskustellut kasvattajan kanssa pystyt paremmin sanomaan onko kennel juuri sinulle sopiva! Muista kysyä kasvattajalta kaikkea mikä mietityttää, sillä jos kasvattaja on oikeasti kiinnostunut espanjanvesikoirista ja kasvattaa rotua oikeista syistä hän jaksaa vastata kaikkiin kysymyksiin jne.

    Espanjanvesikoira on mahtava rotu, itse en vaihtaisi sitä enää mihinkään muuhun..:D Harmittaa vain miten sairaita osa rodun kasvattajista on ja he kyllä höynäyttävät rahan himossaan vähemmän tietäviä ostajia.

  • Oma koirani on pian viisivuotias narttu, tsekkituonti. Pienikokoinen rimpula, terve kuin pukki. Omalla tavallaan haastava koira, pentuna hieman arka mutta nykyään vain varautunut. Ei hae huomiota vierailta vaan väistää mieluummin, lasten tosin antaa silitellä. Herkkä ja pehmeäluontoinen, pienikin turhautuneisuus ilmassa vaikuttaa koiraani heti ja saa sen ahdistumaan, jolloin omaan käytökseen saa kiinnittää paljon huomiota. Omalla perrollani ei ole metsästys- tai paimennusviettiä, ja se pysyy ulkona irti eikä ole kertaakaan karannut. Ottaa helposti kontaktia minuun, todella miellyttämishaluinen ja tekee tosiaankin kaiken mitä pyydän. Johtajuusongelmia ei ole ikinä ollut.

    Kumpikin rotu tarvitsee perehtymistä, eikä välttämättä ole aivan aloittelijan rotu. Hieman kokemusta kun on, pärjää sekä perron että lagoton kanssa mainiosti, kunhan tekee tiivistä yhteistyötä kasvattajan kanssa saadakseen sen luontoisen koiran, joka sopii itselle kaikista parhaiten. Kumpikin rotu tarvitsee pentuna paljon uusia kokemuksia. Kumpikaan rotu ei ole "allergisoimaton", eikä allergisoimatonta koirarotua ole olemassakaan. Molemmat rodut ovat myös yleisesti ottaen varsin pehmeitä, joten on hyvä opetella "puhumaan koiraa".
    Kumpikin rotu myös vaatii toimintaa, eikä voi suoralta kädeltä sanoa kumpi roduista olisi "vaikeampi". Suosittelisinkin ennemmin tällaisten palstojen sijasta koiriin tutustumista aivan paikan päällä: kasvattajilla, näyttelyissä, agilitykisoissa, mätsäreissä vierailuja.

  • Espanjanvesikoirasta voisin sanoa, että on aivan ihana rotu! Itselläni on nyt kaksivuotias urosperro, ja tänä keväänä on toinen uros tulossa.

    Ja siis tuo 2 v uros oli ensimmäinen koira meidän perheessä, ja hyvin on selvitty. Energiaa piisaa, ja harrastetaankin tokoa, agilityä ja ajoittain myös hakua. Ja joka päivä pyritään vähintään tunnin lenkki kävelemään/juoksemaan illalla, ja aamulla käytetään vajaa puolentunnin pissilenkki.

    Sisällä ei pahemmin riehuta, välillä nuorempana iski "hepuli", mutta silloin laitettiin omaan tilaan rauhoittumaan. Piha on meillä aidattu, ja siellä on tilaa juosta ja riehua niin paljon kuin haluaa.

    Luonnetta varsinkin uroksilla kyllä on, ja meidänkin herra lenkillä ärisee leikkaamattomille uroksille, mutta leikattujen urosten sekä narttujen kanssa tulee hyvin toimeen. Myös urosten, joiden kanssa on ollut paljon tekemisissä pienestä pennusta asti, kanssa tulee hyvin toimeen, on ilmeisesti oppinut asemansa kyseisten koirien kanssa.

    Suurin osa perroista, joita olen nähnyt, on ollut hyväkäytöksisiä ja mukavia, mutta iso osa on tietysti koulutuksesta kiinni. Ja SOSIAALISTAMINEN on perrojen tapauksessa erittäin tärkeää ihan pienestä asti, koska arkuutta ja varautuneisuutta rodussa esiintyy.

    En suosittele perroa pelkäksi sohvakaveriksi, ja hihnalenkki ei riitä energian purkamiseen. Mutta välttämättä ei tarvitse harrastaa varsinaisesti, jos huolehtii, että koira saa virikkeitä ja ajatustyötä, esim. metsälenkeillä, naminpiilotusta ja temppujen opetusta. Perus tottelevaisuus pitää kyllä olla hallussa, ja jonkinlainen pentukurssi on ehdottomasti hyvä ajatus.

    Esp.vesikoira on mahtava rotu, jonka energia on kyllä purettavissa. Ja kasvattajalle kannattaa aina kertoa, mihin tarkoitukseen on koiraa ottamassa, he osaavat kyllä kertoa, mikä pentu sopisi. :)

  • Koirarotua valitessa kannattaa käydä kasvattajien luona tutustumassa rotuun ja myöskin kasvattajaan. Ja tyhmiä kysymyksiä ei ole!!! Kaikkea pitää kysyä!!!!

  • Itselläni on nuori lagottouros, joten kerron omista huomioistani.

    Minusta lagoton pentu tarvitsee omistajalta paljon aikaa, hermoja, itsevarmuutta ja huumorintajua. Ensimmäiset vuodet meidän pojun kanssa olivat... hmm... No kutsuisinko sitä vaikka opetteluksi? Poju testasi minua kaikilla mahdollisilla tavoilla ja rauhoittumisvaihde löytyi vasta väsyneen pennun itkupotkuraivarin jälkeen...
    Sain muunmuassa kuulla sellaisia kommentteja, että "koira pitää sinua pilkkanaan". Ja niin se tosiaan teki... Yhden asian kun sain koiran viimein oppimaan, parin viikon päästä se "unohti" sen ja senkin mitä oli oppinut jo sitä ennen.
    Kun otus sitten täytti 2 vuotta tuntui kuin taivaan portit olisivat auenneet ja järki ja yhteisymmärrys laskeutuivat jostain pojun päähän. (Siihen asti pyrkimykset tähän olivat tuntuneet pään hakkaamiselta tiiliseinään). Rauhoittumisvaihdekin löytyi.
    Lagotto, ainakin minun on aivan ihana koira. Se on hirvittävän herkkä, nokkela ja huumorintajuinen, mutta sitä on ymmärrettävä ja sille on oltava johdonmukainen ja itsevarma johtaja. Vieläkin koirani saattaa joskus saada pentuajan tyypillisen itkupotkuraivarin, jos annan sille sen mielestä epäjohdonmukaisia käskyjä.
    Nyt naurattaa, kun muistelee pojun pentuaikaa, mutta silloin kyllä välillä itketti... Sen voin sanoa, että poju kasvatti minua ainakin yhtä paljon kuin minä sitä :) Minusta lagotto on koira suurella sielulla. Se on vaatinut paljon työtä, mutta nykyään, kun tulee niitä hetkiä, että tuntuu kuin lukisimme toistemme ajatuksia, olen varma että se on sen arvoista :D

  • jos mietityttää kumman rodun valitsette, ottakaa samantien villakoira :) ne on terveitä, aktiivisia mutta myös ihan perhekoiria. jos suuri koko ei miellytä, voi ottaa kääpiö- tai toyvillakoirankin. Itselläni villakoirista 12v kokemus :)! Enkä kadu hetkeäkään sitä kun otin ensimmäisen villakoirani

    • Niin paitsi villakoira on rotuna hirveän sairas! Itselläkin on toyvillakoira, mutta seuraava koirani tulee olemaan varmaaan perro, koska villakoirilla on niin paljon kaikki sairauksia.


  • Espanjanvesikoirista en tiedä mitään rotukohtaista ainakaan paljoa, mutta lagotoista tiedän melko paljon, koska meillä on lagoton pentu. Kaikkea en osaa selittää niin www.hankikoira.fi : löytyy paljon tietoa..

    Lagotto on seurallinen ja aktiivinen koira. Se on herkkä ja melko helposti koulutettava, mut on myös melko itsepäinen mutta agressiivisuutta näissä koirissa näkyy TODELLA vähän. Lagoton kanssa voi harrastaa paljon:

    •Näyttelyt
    •Agility
    •Rauniot
    •Vesipelastus

    ...ja kymmeniä muita.

  • Aloitus on tehty 5.3.2006 9:36 joten ehkäpä ap:lla jompi kumpi koirista on.

    Lemmikkipalstoilla on liikkeellä riemuidiootti ja laholatva joka koko ajan ikivanhoja ketjuja nostaa. Miksi?

    Trollausta vai tarve jutella edes jostain?

    Hakeutuisi hoitoon tai hankkisi ystäviä ja oman elämän.

  • Minulla on lagotto ja isovillakoira. Ensikoiraksi isovillis on parempi. Lagotto vaatii koirankäsittelykokemusta ja taitoa. Lagotossa on arkuutta, herkkyyttä, pehmeyttä, impulsiivisuutta, ahdistumistaipumusta ja läheisriippuvuutta. Lagotto viihtyy kenties toisen koiran kanssa jotta se ei tunne ahdistusta yksinolosta kun omistaja on pois kotoa. Lagotto vaatii lempeän ja taidolla tehdyn kasvatuksen kasvaakseen rohkeaksi ja onnelliseksi. Kokeneelle koiraihmiselle ihan ok.

    Isovillis on eri luonteinen. Isovilliksissäkin on arkuutta, mutta ei kaikissa linjoissa. Oma isovillikseni on emosta joka on ihmisiä kohtaan avoin ja luoksepäästävä, rento ja luottavainen luonne. Myös isä on tasapainoinen ja luoksepäästävä. Isovillakoirat ovat upeita harrastuskoiria. Kauniisti liikkuvia, ylväitä, sopeutuvia ja älykkäitä. Kun osaa pentueensa valita, myös terveitä ja reippaita. Sohvaperynaksi ei, nämä tarvitsevat liikuntaa ja aivojumppaa.

    Perro ja lagotto eivät ole helppoja koiria. Luonteissa on haastetta. Unohtakaa söpö nallemaisuus, koira ei ole ensisijaisesti nallekarhu. Molemmissa roduissa on reaktioherkkyyttä, haukkuherkkyyttä ja koiraaggressiivisuutta. Tunnen uroslagottoja jotka eivät siedä muita uroksia. Perroissa on samaa epäsosiaalisuutta.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.