Olen vihainen, masentunut, lohduton jne... Jo toinen keskenmeno puolen vuoden sisällä. Eihän jaksa/uskalla enää iloita jos tulisikin taas kaksi viivaa raskaustestiin. Olen jo 36 vuotta ja tietysti "oma vika" että ei ole aikaisemmin hankkinut lapsia. Mutta rajansa kaikella. Tiedän että monet kokevat montakin keskenmenoa ja olette ehkä sitä mieltä että voi voi mutta nyt minulla on paha olla ja en tiedä miten olisin ja kenelle puhuisin. Itken ja toivon että heräisin tästä pahasta unesta. Jos jumala tai joku muu haluaa minua rankaista niin oneksi olkoon olen lyöty!
TAAS keskenmeno
Rochetta
4833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
HALEJA MILJOONA KILOA!!!!!!!!!!!OLEN HENGESSÄ MUKANA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!:(
Olen kokenut osaltani saman, hieman eri tavalla.
Ensimmäinen lapseni kaavittiin ulos rv12 kehityshäiriöiden takia. En koskaan edes voinut kuvitella, että keskenmeno voisi kohtua omalle kohdalle, joten shokki oli kova!
Puoli vuotta yritettiin ja seuraava tärppäsi. Edellisestä kerrasta viisaanpana en kertonut mieheni kanssa kuin lähimmille. Salasin raskauttani melkein loppuun asti kaikilta. Kaunis poika vauvamme syntyi kaksi vuotta sitten. olimme onnesta soikeita, tietenkin ja tuntui, että kaikki suru oli taakse jäänyttä. Kaksi viikkoa myöhemmin kaunis poikamme kuoli kät kyt kuoleman. Syytä ei koskaan saatu selville ja sairaalan mukaan poika oli nukkunut kauniin kuoleman omaan sänkyynsä. Irtisanouduin työstäni, jätin ystäväni joidenka mielestä oli syytä puhua muustakin kuin meitä kohdanneesta pohjattomasta surusta. Olin hetken aikaa psykiatrisessa laitoksessa paikkailemassa itseäni. Se auttoi päällimmäiseen suruun, mutta sain hullun leiman, samoin mieheni. Muutimme, lopetimme ehkäisyn. kaksi vuotta eikä vieläkään tärppäämistä. Tuntuu surkealta, lievästi sanoen. Lääkärin mukaan syy voi olla missä vaan, mutta epäilee psykologista. En edes tiedä haluanko koskaan enää tulla raskaaksi. Lapsen haluan, mutta jotenkin muuten kuin "perinteisellä" keinolla.
Tuntu samalta, että Jumala tai mikä lie kirosi minut mennessään ohi viemällä lapseni...
Voimia suruusi, me vahvat jaksamme vaikka pohja mutia myöden.
iässä samoin. Sitten sain lapsen ja sitten taas kolme keskenmenoa. Ei kaksi vielä mitään. Voi olla sattumaakin. Tsemppiä silti. Tiedän olotilasi.
Aloitin lapsenteon 24-v. ja keskenmenot alkoivat
samantien. Syytä ei ole saatu selville.
Jaksamisia kuitenkin.