Kuljen soturin tietä

...on pelkkä paskasoturi. Lue vaikka alempi ketju.

Soturin tie on sellainen oppi, jota voi
seurata omana itsenään. Loppujen lopuksi eletään kuitenkin valtavassa kosmoksessa, jossa on yhteisiä havaintoja, eli mitään täysin omaa maailmaa ei liene olemassakaan.

............................ kirjoitti:

...on pelkkä paskasoturi. Lue vaikka alempi ketju.

Tottakai olen paskasoturi. Täytyyhän nekin
asiat välillä hoitaa.=)

bmad-29 kirjoitti:

Soturin tie on sellainen oppi, jota voi
seurata omana itsenään. Loppujen lopuksi eletään kuitenkin valtavassa kosmoksessa, jossa on yhteisiä havaintoja, eli mitään täysin omaa maailmaa ei liene olemassakaan.

Lue lisää

>>Soturin tie on sellainen oppi, jota voi
seurata omana itsenään.>Loppujen lopuksi eletään kuitenkin valtavassa kosmoksessa, jossa on yhteisiä havaintoja, eli mitään täysin omaa maailmaa ei liene olemassakaan.

Saag Paneer kirjoitti:

>>Soturin tie on sellainen oppi, jota voi
seurata omana itsenään.>Loppujen lopuksi eletään kuitenkin valtavassa kosmoksessa, jossa on yhteisiä havaintoja, eli mitään täysin omaa maailmaa ei liene olemassakaan.

Lue lisää

Äläpäs tule enää puhumaan bullshittiä
tänne. En ole mikään mestari, vaan PELKKÄ SOTURI. Sinä voit sellaisena pysytellä ihan rauhassa. Minä pystn tiukasti kiinni omissa jutuissani ja niin Castanedakin teki. Minulla on varmasti kyky erottaa subjektiivinen todellisuus siitä mitä on kuplan takana. Joskin sielläkin on subjektiivinen todellisuus, että
hehheh.

bmad-29 kirjoitti:

Äläpäs tule enää puhumaan bullshittiä
tänne. En ole mikään mestari, vaan PELKKÄ SOTURI. Sinä voit sellaisena pysytellä ihan rauhassa. Minä pystn tiukasti kiinni omissa jutuissani ja niin Castanedakin teki. Minulla on varmasti kyky erottaa subjektiivinen todellisuus siitä mitä on kuplan takana. Joskin sielläkin on subjektiivinen todellisuus, että
hehheh.

Lue lisää

>>Äläpäs tule enää puhumaan bullshittiä
tänne.>En ole mikään mestari, vaan PELKKÄ SOTURI. Sinä voit sellaisena pysytellä ihan rauhassa.>Minä pystn tiukasti kiinni omissa jutuissani ja niin Castanedakin teki.>Minulla on varmasti kyky erottaa subjektiivinen todellisuus siitä mitä on kuplan takana.>Joskin sielläkin on subjektiivinen todellisuus, että
hehheh.

Saag Paneer kirjoitti:

>>Äläpäs tule enää puhumaan bullshittiä
tänne.>En ole mikään mestari, vaan PELKKÄ SOTURI. Sinä voit sellaisena pysytellä ihan rauhassa.>Minä pystn tiukasti kiinni omissa jutuissani ja niin Castanedakin teki.>Minulla on varmasti kyky erottaa subjektiivinen todellisuus siitä mitä on kuplan takana.>Joskin sielläkin on subjektiivinen todellisuus, että
hehheh.

Lue lisää

>Kerrotko, mikä sanomassani oli bullshittia? >Sekö, miten sinua pätemisentarpeessasi on >helppoa lukea kuin avointa kirjaa? Ja taluttaa >kuin pässiä narussa?

Kirjoituksesi ovat olleet bullshittiä aika pitkälle, ottaen huomioon, että näyt tuntevan paremmin mestarin, kuin soturin maailman. Kyllä näitä on tavattu nuorempanakin.

Soturilla on aina pätemisen tarve, ellei
ole kyse kieltäymyksellisestä askeetikosta. Ja arvattava olen kyllä siinä mielessä, että löydät minulta päivittäin viisi sormea, viisi varvasta kahdesta eri paikasta.=)

>Kuka tässä rauhaa kaipaa? Tämähän on hupia.

Sinulle on. Minä en näe siinä mitään
mielenkiintoista.

>Et ole vielä kertonut >mielipidettäsi "voimistelukirjasta" ja naiivista >magian popularisoinnista.

Maagisilla liikkeillä pyritään saamaan
yhteys tuollepuolen. Se miten populaarista asiasta on kysymys, riippuu jokaisesta itsestään.

>Vaikea uskoa, kun juttujasi lukee.

Aivan. Ja tulee ollakin. Uskottavuus ei ole tärkeää.

>Onko? Olenko minäkin subjektiivisen >todellisuutesi tuote? Niinkö? Olet aika hupaisa >kaveri.

Siis nythän puhuttiin äärettömyydestä, joka
tuolla odottaa.

Se on tietty täysin persoonaton.

bmad-29 kirjoitti:

>Kerrotko, mikä sanomassani oli bullshittia? >Sekö, miten sinua pätemisentarpeessasi on >helppoa lukea kuin avointa kirjaa? Ja taluttaa >kuin pässiä narussa?

Kirjoituksesi ovat olleet bullshittiä aika pitkälle, ottaen huomioon, että näyt tuntevan paremmin mestarin, kuin soturin maailman. Kyllä näitä on tavattu nuorempanakin.

Soturilla on aina pätemisen tarve, ellei
ole kyse kieltäymyksellisestä askeetikosta. Ja arvattava olen kyllä siinä mielessä, että löydät minulta päivittäin viisi sormea, viisi varvasta kahdesta eri paikasta.=)

>Kuka tässä rauhaa kaipaa? Tämähän on hupia.

Sinulle on. Minä en näe siinä mitään
mielenkiintoista.

>Et ole vielä kertonut >mielipidettäsi "voimistelukirjasta" ja naiivista >magian popularisoinnista.

Maagisilla liikkeillä pyritään saamaan
yhteys tuollepuolen. Se miten populaarista asiasta on kysymys, riippuu jokaisesta itsestään.

>Vaikea uskoa, kun juttujasi lukee.

Aivan. Ja tulee ollakin. Uskottavuus ei ole tärkeää.

>Onko? Olenko minäkin subjektiivisen >todellisuutesi tuote? Niinkö? Olet aika hupaisa >kaveri.

Siis nythän puhuttiin äärettömyydestä, joka
tuolla odottaa.

Se on tietty täysin persoonaton.

Lue lisää

>>Kirjoituksesi ovat olleet bullshittiä aika pitkälle, ottaen huomioon, että näyt tuntevan paremmin mestarin, kuin soturin maailman.>Kyllä näitä on tavattu nuorempanakin.>Soturilla on aina pätemisen tarve, ellei
ole kyse kieltäymyksellisestä askeetikosta.>Maagisilla liikkeillä pyritään saamaan
yhteys tuollepuolen.>Se miten populaarista asiasta on kysymys, riippuu jokaisesta itsestään.>Uskottavuus ei ole tärkeää.>Siis nythän puhuttiin äärettömyydestä, joka
tuolla odottaa.>Se on tietty täysin persoonaton.

Saag Paneer kirjoitti:

>>Kirjoituksesi ovat olleet bullshittiä aika pitkälle, ottaen huomioon, että näyt tuntevan paremmin mestarin, kuin soturin maailman.>Kyllä näitä on tavattu nuorempanakin.>Soturilla on aina pätemisen tarve, ellei
ole kyse kieltäymyksellisestä askeetikosta.>Maagisilla liikkeillä pyritään saamaan
yhteys tuollepuolen.>Se miten populaarista asiasta on kysymys, riippuu jokaisesta itsestään.>Uskottavuus ei ole tärkeää.>Siis nythän puhuttiin äärettömyydestä, joka
tuolla odottaa.>Se on tietty täysin persoonaton.

Lue lisää

>Mihin perustuen uskot olevasi pätevä arvioimaan >miten hyvin tunnen tai olen tuntematta "soturin >maailman"?

Olet kuvaillut vain mestarien ja aikuisten maailmaa. Don Juanin opit eivät ole aikuisia ja mestareita varten tehty, vaikka mestareilla on eittämättä oma käsityksensä niistä.

>Miten se ikä tähän liittyy? Sitenkö, että >veivaat omaa puberteettiajan >identiteettikriisiäsi vasta nyt? Teinikapinaa. >Auktoriteettipelkoa.

Minulle tuli 15 vuotiaana eräs toinen 15
vuotias sanomaan samat asiat. Millä perusteella nämä "nuoret aikuiset" ovat mielestäsi "perusteinejä" edellä? Ei ainakaan soturin näkökulmasta.

>Pätemisentarve on oman pullistuneen egon >aikaansaannosta ja se on nimenomaan se saalis, >jota soturi metsästää ja jonka kanssa >kamppailee.

Castaneda sanoi joskus luennolla, ettei ole mitään väliä miten egottomia ja eteviä me olemme.
Oleellista on vain se, miten paljon meillä on tuketta fyysisen ja energeettisen kehon havaitsemisen välissä.

>Niin kauan kuin olet itsetärkeytesi >riepoteltava raukka, niin kauan olet saalis, >uhri.

Luepa itsetärkeys-kohta uudestaan.

>Mille "tuolle puolen"? Kirjoitat kuin kuppanen >kristitty. Edustaako "unennäössä" liikkuminen >sinulle jotain "tuonpuoleista"?

En ole kristitty, enkä kusipää.
Tuollapuolen nyt viittaa epätavanomaisiin aistimuksiin.

>Niinpä. Rajoittuuko kirjastomagiasi ainoastaan >jenkkiläisiin bestsellereihin vai oletko jo >sukeltamassa syvemmille vesille? Jos olet, niin >miten?

Siinä rajalla.

>Et kuitenkaan vastannut kysymykseeni: mikäli >sinua odottaa se äärettömyys, niin olenko minä >silloin subjektiivisen todellisuutesi tuote - >vai osa äärettömyyttä?

Sinä olet samaa paskaa kuin kaikki muukin. Ainoastaan flyermind kusee.

>Onko? Mistä niin päättelet?

Niin. Naguaali pitää järjestää, jotta se saa persoonallisen leiman.

Oli Babun kanssa kärhämöinnistä ainakin se ilo että aloin vähitellen mieltää kuinka pahasti olen ollut CC:n juttujen lumoissa, vaikka aina olen kuvitellut että minä pystyn pysyttelemään niistä sen verran loitolla että en ala tosissani USKOA niihin.

Tänään muistin kuinka minulla on ollut tämä ohjenuora jo jokusia vuosia: miten kummassa mittaamattomassa maailmankaikkeudessa joku yksi ainoa kirja, Raamattu, voisi ilmoittaa ainutlaatuisen objektiivisen totuuden?

Miten jonkun äijän useampikaan kirja voisi?

On ollut tosi pirullista kiemurrella ja kaarrella näiden CC:n juttujen kanssa, kun toisaalta olen halunnut älyllisesti ymmärtää että ei niitä voi ottaa elämänsä ainukaiseksi ohjenuoraksi jos mielii pysyä järjissään, ja toisaalta... Niin - toisaalta olen ollut mieltä vailla ja kuvitellut vaikka mitä!

Varsinkin miespuolisten yksilöiden kanssa on tavallaan ymmärrettävää että itsekkäille ja omahyväisille ihmisille kolahtaa "oppi" jossa tunteista yritetään päästä eroon kaikin mahdollisin tavoin. Ja se on sitten muka vapautta. Paskanmarjat, PELKURUUTTA se on! Ei uskalleta eikä haluta kohdata omia eikä muiden ihmisten tunteita. Mutta koko ajan elämä on minä, minä, minä, eli TUNTEILUA. Hyi!

Jonkin verran miehekkäänä ihmisenä tuo on toki ollut minunkin ongelmani, eikä pelkästään täällä nyt horisevan Bimppahullu kaks'ysin. (Siis uskomatonta miten joku voi kuvitella mitenkään harjoittavansa moitteettomuutta kiukuttelemalla raiskatuille ja raiskatun omaisille. Hankkiutukoon ITSE raiskatuksi ja nariskoon vasta sitten!)

Mutta meitsiä vokotteli vielä se enempi sivumennen heitetty ajatus CC:n kirjoissa että voi rakastaa luontoa, Maata ja maailmankaikkeutta. Taisi se aika piilossa se juttu olla siellä. Mutta siitä minä en luovu, vaikka CC:n "opista" olenkin jossain määrin tarpeekseni saanut. Varmasti tulen hänen kirjansakin lukemaan vielä moneen kertaan, mutta toivottavasti järkevämmällä asenteella.

Enemmänkin tekisi mieli keuhkota, mutta jääköön nyt tältä erää. Lukeeko tätä edes kukaan... Ellei sitten Bimppahullu ja hän kun on vielä ehta CC-uskovainen niin hänhän ei voi ymmärtää mistä edes puhun.

-Q- kirjoitti:

Oli Babun kanssa kärhämöinnistä ainakin se ilo että aloin vähitellen mieltää kuinka pahasti olen ollut CC:n juttujen lumoissa, vaikka aina olen kuvitellut että minä pystyn pysyttelemään niistä sen verran loitolla että en ala tosissani USKOA niihin.

Tänään muistin kuinka minulla on ollut tämä ohjenuora jo jokusia vuosia: miten kummassa mittaamattomassa maailmankaikkeudessa joku yksi ainoa kirja, Raamattu, voisi ilmoittaa ainutlaatuisen objektiivisen totuuden?

Miten jonkun äijän useampikaan kirja voisi?

On ollut tosi pirullista kiemurrella ja kaarrella näiden CC:n juttujen kanssa, kun toisaalta olen halunnut älyllisesti ymmärtää että ei niitä voi ottaa elämänsä ainukaiseksi ohjenuoraksi jos mielii pysyä järjissään, ja toisaalta... Niin - toisaalta olen ollut mieltä vailla ja kuvitellut vaikka mitä!

Varsinkin miespuolisten yksilöiden kanssa on tavallaan ymmärrettävää että itsekkäille ja omahyväisille ihmisille kolahtaa "oppi" jossa tunteista yritetään päästä eroon kaikin mahdollisin tavoin. Ja se on sitten muka vapautta. Paskanmarjat, PELKURUUTTA se on! Ei uskalleta eikä haluta kohdata omia eikä muiden ihmisten tunteita. Mutta koko ajan elämä on minä, minä, minä, eli TUNTEILUA. Hyi!

Jonkin verran miehekkäänä ihmisenä tuo on toki ollut minunkin ongelmani, eikä pelkästään täällä nyt horisevan Bimppahullu kaks'ysin. (Siis uskomatonta miten joku voi kuvitella mitenkään harjoittavansa moitteettomuutta kiukuttelemalla raiskatuille ja raiskatun omaisille. Hankkiutukoon ITSE raiskatuksi ja nariskoon vasta sitten!)

Mutta meitsiä vokotteli vielä se enempi sivumennen heitetty ajatus CC:n kirjoissa että voi rakastaa luontoa, Maata ja maailmankaikkeutta. Taisi se aika piilossa se juttu olla siellä. Mutta siitä minä en luovu, vaikka CC:n "opista" olenkin jossain määrin tarpeekseni saanut. Varmasti tulen hänen kirjansakin lukemaan vielä moneen kertaan, mutta toivottavasti järkevämmällä asenteella.

Enemmänkin tekisi mieli keuhkota, mutta jääköön nyt tältä erää. Lukeeko tätä edes kukaan... Ellei sitten Bimppahullu ja hän kun on vielä ehta CC-uskovainen niin hänhän ei voi ymmärtää mistä edes puhun.

Lue lisää

CC:n kirjamateriaalilla ei ole mitään tekemistä uskonnollisten uskomusten kanssa, ne ovat maksimaalisen elämisen manuaaleja. Elämisen voi vain kokea ja löytää omasta itsestä/ympäriltä jos on moitteeton. Useimpien ihmisten tiedostamisen taso ei ole riittävä, on liikaa arkipäivän banaliteetteja.

Mitä raiskattujen puolustelemiseen tulee
sain eilen turpiini kadulla. En kuitenkaan ole yhä sen puolesta, että raiskattuja pitäisi pitää erityisaseman uhreina.

bmad-29 kirjoitti:

CC:n kirjamateriaalilla ei ole mitään tekemistä uskonnollisten uskomusten kanssa, ne ovat maksimaalisen elämisen manuaaleja. Elämisen voi vain kokea ja löytää omasta itsestä/ympäriltä jos on moitteeton. Useimpien ihmisten tiedostamisen taso ei ole riittävä, on liikaa arkipäivän banaliteetteja.

Mitä raiskattujen puolustelemiseen tulee
sain eilen turpiini kadulla. En kuitenkaan ole yhä sen puolesta, että raiskattuja pitäisi pitää erityisaseman uhreina.

Lue lisää

Maksimaalinen elämä lähtee siitä että ihminen ei sensuroi itseltään pienintäkään ajatusta tai tunnetta hänessä itsessään. On toki kiitettävää että et lainkaan sensuroi kyvyttömyyttäsi tuntea myötätuntoa lajikumppaneitasi kohtaan. Tämä sosiopaattinen/psykopaattinen piirre on hyvä tiedostaa omassa itsessä, ettei erehdy kuvittelemaan olevansa suurikin ihmiskunnan hyväntekijä (omassa fanaattisuudessaan).

Maksimaalinen elämä ei ole riekkumista sinne tänne, vaan moitteettomuus liittyy siihen siten että toimitaan kuin on tarkoituksenmukaista. Raiskatuille ja näiden omaisille räpättäminen mielestäni kohoaa vain omasta pätemisentarpeesta ("kuulkaa kuinka olen kova karju kun en säälittele muiden äijien uhreja") ja herättää vain raivoa ihmisissä jotka kokevat elävänsä normaalia, siivoa elämää. En ymmärrä mitä hyötyä ihmisten raivotilaan saattamisesta saa, sillä ainoa syy ihmisten provosointiin on vain oman erinomaisuutensa alleviivaamisen tarve ja siten merkki älämölöisestä egosta. Jota käsittääkseni CC:n oppeja seuraavan pitäisi kaihtaa; mutta tietenkin jos kokee olevansa mieluummin itsekeskeinen vanhan ajan noita, niin sitten voi tietysti riehua kuin sika pellossa.

Korkealla tasolla tiedostava ihminen ei jatkuvasti haasta tavallisia ihmisiä, vaan etsii kaltaisiaan. Näinhän toki nyt teetkin. En kuitenkaan ihmettele jos monikin kokee nyt tykönään että et edes itsekään ole korkealla tasolla tiedostava. Nimittäin "soturin" touhusi kuulostaa lähinnä pikkupoikamaiselta pelleilyltä jonka olennainen osa on se itserakas asenne että minä olen hurja poika minä... Luepa vaikka Kalevalasta miten kävi Joukahaiselle.

Vaikka CC:n kirjat eivät ole totuus sen enempää totuus kuin Raamattu, Koraani tai Dhammapada, voisi sitä moitteettomuuden ja noituuden yleistä ihannetta edes sen verran kunnioittaa ettei jatkuvasti haasta joka paikassa riitaa muiden ihmisten kanssa vain oman erinomaisuutensa tiedostaakseen. SE kun ei kovin "korkeaa" tiedostamista vaadi. Tavallinen bodaava ääliökin moiseen tietoisuudentilaan pääsee.

Mutta tokihan voit olla varsinainen kultamussukka jossain muualla, ja sinulla on joku tietty projekti täällä päällä. Ymmärrän vain mainiosti sen että se ei erityisemmin ehkä sukseeta saa. Kun se niin erehdyttävästi muistuttaa vain tavallisen pikku piiperoisen misogyynistä nurinaa.

-Q- kirjoitti:

Maksimaalinen elämä lähtee siitä että ihminen ei sensuroi itseltään pienintäkään ajatusta tai tunnetta hänessä itsessään. On toki kiitettävää että et lainkaan sensuroi kyvyttömyyttäsi tuntea myötätuntoa lajikumppaneitasi kohtaan. Tämä sosiopaattinen/psykopaattinen piirre on hyvä tiedostaa omassa itsessä, ettei erehdy kuvittelemaan olevansa suurikin ihmiskunnan hyväntekijä (omassa fanaattisuudessaan).

Maksimaalinen elämä ei ole riekkumista sinne tänne, vaan moitteettomuus liittyy siihen siten että toimitaan kuin on tarkoituksenmukaista. Raiskatuille ja näiden omaisille räpättäminen mielestäni kohoaa vain omasta pätemisentarpeesta ("kuulkaa kuinka olen kova karju kun en säälittele muiden äijien uhreja") ja herättää vain raivoa ihmisissä jotka kokevat elävänsä normaalia, siivoa elämää. En ymmärrä mitä hyötyä ihmisten raivotilaan saattamisesta saa, sillä ainoa syy ihmisten provosointiin on vain oman erinomaisuutensa alleviivaamisen tarve ja siten merkki älämölöisestä egosta. Jota käsittääkseni CC:n oppeja seuraavan pitäisi kaihtaa; mutta tietenkin jos kokee olevansa mieluummin itsekeskeinen vanhan ajan noita, niin sitten voi tietysti riehua kuin sika pellossa.

Korkealla tasolla tiedostava ihminen ei jatkuvasti haasta tavallisia ihmisiä, vaan etsii kaltaisiaan. Näinhän toki nyt teetkin. En kuitenkaan ihmettele jos monikin kokee nyt tykönään että et edes itsekään ole korkealla tasolla tiedostava. Nimittäin "soturin" touhusi kuulostaa lähinnä pikkupoikamaiselta pelleilyltä jonka olennainen osa on se itserakas asenne että minä olen hurja poika minä... Luepa vaikka Kalevalasta miten kävi Joukahaiselle.

Vaikka CC:n kirjat eivät ole totuus sen enempää totuus kuin Raamattu, Koraani tai Dhammapada, voisi sitä moitteettomuuden ja noituuden yleistä ihannetta edes sen verran kunnioittaa ettei jatkuvasti haasta joka paikassa riitaa muiden ihmisten kanssa vain oman erinomaisuutensa tiedostaakseen. SE kun ei kovin "korkeaa" tiedostamista vaadi. Tavallinen bodaava ääliökin moiseen tietoisuudentilaan pääsee.

Mutta tokihan voit olla varsinainen kultamussukka jossain muualla, ja sinulla on joku tietty projekti täällä päällä. Ymmärrän vain mainiosti sen että se ei erityisemmin ehkä sukseeta saa. Kun se niin erehdyttävästi muistuttaa vain tavallisen pikku piiperoisen misogyynistä nurinaa.

Lue lisää

Castanedaa ei voi verrata uskonnolliseen
materiaaliin. Castanedan kirjoissa kuvaillaan vain elämän kokemista sellaisenaan, eikä siihen liity mitään kieltäymyksiä, uskomuksia, kuten uskontoja tai arkielämän vakiolettamuksia. Elämä, kuten se on meille arjessa opetettu on tosiasiassa hyvin toisenlaista. Arkipäivän kasvatus ajaa meidät pois elämän ja kuoleman kysymyksistä ainakin käytännön tasolla ja antaa meille muuta mietittävää. Castanedan kirjassa
"active side on infinity" (vain engl.) kuvaillaan ihmisen luontainen vihollinen, flyer, joka installoi kopion itsestään ihmisen mieleen ja saa ihmisen heikkoon tilaan niin, että flyer saa ihmisestä ravintoa. Lopulta ihminen ei enää erota itseään flyermindistä ja keitto on valmis syötäväksi.

Tavallisille ihmisille - joilla ei ole
kykyä havaita kuin fysikaalinen todellisuus - nämä asiat ovat tietty uskomuksia muiden joukossa. Meille soturin tien kulkijoille ne ovat jos näin voidaan sanoa, arkipäivää.

Tuon näkemykseni esiin värikkäästi ja
joskus pontevastikin. En ole askeetikko vaan ainoastaan ihminen, joka havaitsee enemmän. Ja nämä havainnot eivät tietenkään miellytä flyermindiä. En tappele ihmisten kanssa, vaan ärsytän ihmisten sisällä olevaa flyeriä.

bmad-29 kirjoitti:

Castanedaa ei voi verrata uskonnolliseen
materiaaliin. Castanedan kirjoissa kuvaillaan vain elämän kokemista sellaisenaan, eikä siihen liity mitään kieltäymyksiä, uskomuksia, kuten uskontoja tai arkielämän vakiolettamuksia. Elämä, kuten se on meille arjessa opetettu on tosiasiassa hyvin toisenlaista. Arkipäivän kasvatus ajaa meidät pois elämän ja kuoleman kysymyksistä ainakin käytännön tasolla ja antaa meille muuta mietittävää. Castanedan kirjassa
"active side on infinity" (vain engl.) kuvaillaan ihmisen luontainen vihollinen, flyer, joka installoi kopion itsestään ihmisen mieleen ja saa ihmisen heikkoon tilaan niin, että flyer saa ihmisestä ravintoa. Lopulta ihminen ei enää erota itseään flyermindistä ja keitto on valmis syötäväksi.

Tavallisille ihmisille - joilla ei ole
kykyä havaita kuin fysikaalinen todellisuus - nämä asiat ovat tietty uskomuksia muiden joukossa. Meille soturin tien kulkijoille ne ovat jos näin voidaan sanoa, arkipäivää.

Tuon näkemykseni esiin värikkäästi ja
joskus pontevastikin. En ole askeetikko vaan ainoastaan ihminen, joka havaitsee enemmän. Ja nämä havainnot eivät tietenkään miellytä flyermindiä. En tappele ihmisten kanssa, vaan ärsytän ihmisten sisällä olevaa flyeriä.

Lue lisää

Noin minäkin joskus ajattelin. Olen lukenut kaikki CC:n kirjat, myöskin naisnoitien Donner-Graun ja Abelairin kirjat, ja minusta se koko hoito vaikutti minun mieleeni semmoiset 20 v ja tulee varmasti tavalla tai toisella vaikuttamaan elämäni loppuun asti.

Vaikka oli kauhean hekumallista ajatella kannattavansa järjestelmää joka kertoo elämästä sellaisenaan, ei uskonnollisen kuvaston kautta, silti kyseessä on usko. Voithan sinäkin suggeroida itsesi näkemään ihan mitä tahansa, vaikkapa sellaisen flyerin. Itse näin joskus 5-vuotiaana unessa (mahdollisesti lucid-uni) linnunpäisen hahmon, jota koskettaessani sain sähköiskun. Aikuisena näkemäni lucid-unet ovat joskus olleet hyvinkin "castanedamaisia", mutta päiväelämässäni en ole erikoisemmin kokenut mitään sellaista mikä todistaisi CC:n oppien puolesta. Näyt sun muu "yliluonnollinen" (huono sana!) mitä olen kokenut ei ole ikinä viitannut lähimainkaan castanedalaiseen maailmaan, paremminkin johonkin ihan muuhun. Näin ainakin äkkiseltään muistelisin.

Mutta pääpointti siinä miksi olen periaatteessa hylännyt CC:n opin fanaattisen seuraamisen on se että minulle se ei vaan toimi. Ei minua kiinnosta kisailla ihmisten kanssa hampaat irvessä egoa tappaen, moitteettomuutta esiin kaivaen. Se puoli meni niin omituiseksi, monimutkaiseksi ja naurettavaksi että aloin kokea että koko paska on vain pelkkää itsepetosta. Egoa vastaan taisteleminen vain kasvattaa egoa.

En ole päättänyt olla "tavis". En myöskään ole tavis. Mutta kun katson koko maailmankaikkeutta, koko elämää ja olemassaoloa, tekisinpä itselleni aikamoisen karhunpalveluksen jos pidättäytyisin kapeuttamaan elämäni jonkun edesmenneen etelä-amerikkalaisen ukon höpäjäisten myötäiseksi.

Jos niin kävisi luonnostaan, että alkaisi kaikenmaailman liittolaisia paukkua ikkunoista ja ovista niin siitä vaan, mutta koska ei pauku, minulle CC tulee voittopuolisesti olemaan lennokasta mielikuvituksen tuotetta jossa on ripaus totuutta (totuus on se mitä on löydettävissä muistakin menetelmistä, järjestelmistä ja katsomuksista).

-Q- kirjoitti:

Oli Babun kanssa kärhämöinnistä ainakin se ilo että aloin vähitellen mieltää kuinka pahasti olen ollut CC:n juttujen lumoissa, vaikka aina olen kuvitellut että minä pystyn pysyttelemään niistä sen verran loitolla että en ala tosissani USKOA niihin.

Tänään muistin kuinka minulla on ollut tämä ohjenuora jo jokusia vuosia: miten kummassa mittaamattomassa maailmankaikkeudessa joku yksi ainoa kirja, Raamattu, voisi ilmoittaa ainutlaatuisen objektiivisen totuuden?

Miten jonkun äijän useampikaan kirja voisi?

On ollut tosi pirullista kiemurrella ja kaarrella näiden CC:n juttujen kanssa, kun toisaalta olen halunnut älyllisesti ymmärtää että ei niitä voi ottaa elämänsä ainukaiseksi ohjenuoraksi jos mielii pysyä järjissään, ja toisaalta... Niin - toisaalta olen ollut mieltä vailla ja kuvitellut vaikka mitä!

Varsinkin miespuolisten yksilöiden kanssa on tavallaan ymmärrettävää että itsekkäille ja omahyväisille ihmisille kolahtaa "oppi" jossa tunteista yritetään päästä eroon kaikin mahdollisin tavoin. Ja se on sitten muka vapautta. Paskanmarjat, PELKURUUTTA se on! Ei uskalleta eikä haluta kohdata omia eikä muiden ihmisten tunteita. Mutta koko ajan elämä on minä, minä, minä, eli TUNTEILUA. Hyi!

Jonkin verran miehekkäänä ihmisenä tuo on toki ollut minunkin ongelmani, eikä pelkästään täällä nyt horisevan Bimppahullu kaks'ysin. (Siis uskomatonta miten joku voi kuvitella mitenkään harjoittavansa moitteettomuutta kiukuttelemalla raiskatuille ja raiskatun omaisille. Hankkiutukoon ITSE raiskatuksi ja nariskoon vasta sitten!)

Mutta meitsiä vokotteli vielä se enempi sivumennen heitetty ajatus CC:n kirjoissa että voi rakastaa luontoa, Maata ja maailmankaikkeutta. Taisi se aika piilossa se juttu olla siellä. Mutta siitä minä en luovu, vaikka CC:n "opista" olenkin jossain määrin tarpeekseni saanut. Varmasti tulen hänen kirjansakin lukemaan vielä moneen kertaan, mutta toivottavasti järkevämmällä asenteella.

Enemmänkin tekisi mieli keuhkota, mutta jääköön nyt tältä erää. Lukeeko tätä edes kukaan... Ellei sitten Bimppahullu ja hän kun on vielä ehta CC-uskovainen niin hänhän ei voi ymmärtää mistä edes puhun.

Lue lisää

Vuosi 1983 oli minun suuri Castaneda-vuoteni. Jokunen vuosi aiemmin olin löytänyt kirjat sisareni suosituksella ja pitihän sitä "soturin tietä" sitten seurata. Siinä oli jotain samanlaista oikeaoppisuutta ja ehdottomuutta, jota löytää nykyään lähinnä scientologeilta. Sanoisinko, toiveiden sekoittamaa itsesuggestiota. Kun homma alussa toimii, niin on varma, että toimii loputkin. Jännää muuten, että homma toimii castanedalaisuudessa samaa kaavaa seuraten kuin scientologiassa: kun alkupuolen niksivalikoimaa analysoi, on kyse puhtaasti suggestiivisista menetelmistä kaikkine purontuijotteluineen ja Mescalitoineen.

Tämä kaikki alkoi sitten epäilyttää, kun tapasin vanhan kunnon 60-luvun hippitädin, joka castaneda-intoilujani aikansa kuunneltuaan totesi lakonisesti: "Aha, sitä ollaan nyt tossa vaiheessa. Koskas aiot pyhiinvaellusmatkalla Sonoraan?"

Toinen vakavampi merkki olivat hallusinaatiot, kun kuukausitolkulla unennäköä harjoittaessani ne "liittolaiset" ja muut mörrimöykyt alkoivat tunkeutua osaksi päivätajuntaa. Inkkarimystiikka kiehtoi - kiehtoo tosin vieläkin - ja niitä Varjojen valtakuntiin kadonneita sieluja oli pakko välillä lähteä etsiskelemään. Ongelma oli, että hemmot tahtoivat tulla tähän todellisuuteen kyläilemään...

Itse en usko pätkääkään Castanedan tutkimuksiin, enkä edes Don Juanin olemassaoloon. Sen sijaan uskon Carlos Castanedan omaan sisäavaruuteensa tekemiin tutkimusmatkoihin, joista hän on lähinnä olohuoneen sohvalla maaten ammentanut samaa ikiaikaista informaatiota, jota jo kivikautiset esi-isämme visualisoivat tulenkajossa luolan kattoon. Viimesimmän tiedon mukaan kun luolaäijät eivät maalanneetkaan seinille saalistettavia, vaan voimaeläimiä. Tätä teoriaa tukee mm. luolamaalausten psykedeliset, geometriset kuviot, joita sen ajan ihmiset eivät olleet voineet luonnosta löytää. Ainoa inspiksen lähde täytyi olla siis oma nuppi.

Olen samaa mieltä tuon tunteiden tukahduttamisen kanssa. On trendikästä olla cool, tukahduttaa omat emootionsa ja kuvitella olevansa kaikkien tällaisten "hallittavissa olevien ilmiöitten" yläpuolella. Turhan usein se tunteiden hallinta vain johtaa masislääkkeisiin ja trendikkääseen sinkkuelämään - olosuhteiden pakosta. Kuuluukohan runkkaaminen "soturin tiehen"...?

Mielestäni se moitteettomuus kaikissa muodoissaan on todellisen soturin tien a ja o. Se että kykenee irrottautumaan itsekeskeisistä ja itsetärkeistä egomässäilyistä. Että oppisi innostumaan ja nauramaan ihan oikeasti ja vilpittömästi, ja tuntemaan surua kun on sen aika. Mikäpä olisi sen lähempänä äärettömyyttä kuin toimiva parisuhde. Paskahousut intoilkoot soturin tiestään, kun lopulta kyseessä on pelkkä eksjuussi sille ettei osaa olla naisen kanssa. Siinä sitä on oikealle soturille kamppailua lopuksi elämää, mutta ah, niin antoisaa...

bmad-29 kirjoitti:

>Mihin perustuen uskot olevasi pätevä arvioimaan >miten hyvin tunnen tai olen tuntematta "soturin >maailman"?

Olet kuvaillut vain mestarien ja aikuisten maailmaa. Don Juanin opit eivät ole aikuisia ja mestareita varten tehty, vaikka mestareilla on eittämättä oma käsityksensä niistä.

>Miten se ikä tähän liittyy? Sitenkö, että >veivaat omaa puberteettiajan >identiteettikriisiäsi vasta nyt? Teinikapinaa. >Auktoriteettipelkoa.

Minulle tuli 15 vuotiaana eräs toinen 15
vuotias sanomaan samat asiat. Millä perusteella nämä "nuoret aikuiset" ovat mielestäsi "perusteinejä" edellä? Ei ainakaan soturin näkökulmasta.

>Pätemisentarve on oman pullistuneen egon >aikaansaannosta ja se on nimenomaan se saalis, >jota soturi metsästää ja jonka kanssa >kamppailee.

Castaneda sanoi joskus luennolla, ettei ole mitään väliä miten egottomia ja eteviä me olemme.
Oleellista on vain se, miten paljon meillä on tuketta fyysisen ja energeettisen kehon havaitsemisen välissä.

>Niin kauan kuin olet itsetärkeytesi >riepoteltava raukka, niin kauan olet saalis, >uhri.

Luepa itsetärkeys-kohta uudestaan.

>Mille "tuolle puolen"? Kirjoitat kuin kuppanen >kristitty. Edustaako "unennäössä" liikkuminen >sinulle jotain "tuonpuoleista"?

En ole kristitty, enkä kusipää.
Tuollapuolen nyt viittaa epätavanomaisiin aistimuksiin.

>Niinpä. Rajoittuuko kirjastomagiasi ainoastaan >jenkkiläisiin bestsellereihin vai oletko jo >sukeltamassa syvemmille vesille? Jos olet, niin >miten?

Siinä rajalla.

>Et kuitenkaan vastannut kysymykseeni: mikäli >sinua odottaa se äärettömyys, niin olenko minä >silloin subjektiivisen todellisuutesi tuote - >vai osa äärettömyyttä?

Sinä olet samaa paskaa kuin kaikki muukin. Ainoastaan flyermind kusee.

>Onko? Mistä niin päättelet?

Niin. Naguaali pitää järjestää, jotta se saa persoonallisen leiman.

Lue lisää

>>Olet kuvaillut vain mestarien ja aikuisten maailmaa. Don Juanin opit eivät ole aikuisia ja mestareita varten tehty, vaikka mestareilla on eittämättä oma käsityksensä niistä.>Minulle tuli 15 vuotiaana eräs toinen 15
vuotias sanomaan samat asiat. Millä perusteella nämä "nuoret aikuiset" ovat mielestäsi "perusteinejä" edellä? Ei ainakaan soturin näkökulmasta.>Castaneda sanoi joskus luennolla, ettei ole mitään väliä miten egottomia ja eteviä me olemme.
Oleellista on vain se, miten paljon meillä on tuketta fyysisen ja energeettisen kehon havaitsemisen välissä.>Tuollapuolen nyt viittaa epätavanomaisiin aistimuksiin.>Siinä rajalla.>Sinä olet samaa paskaa kuin kaikki muukin. Ainoastaan flyermind kusee.>Niin. Naguaali pitää järjestää, jotta se saa persoonallisen leiman.

Saag Paneer kirjoitti:

Vuosi 1983 oli minun suuri Castaneda-vuoteni. Jokunen vuosi aiemmin olin löytänyt kirjat sisareni suosituksella ja pitihän sitä "soturin tietä" sitten seurata. Siinä oli jotain samanlaista oikeaoppisuutta ja ehdottomuutta, jota löytää nykyään lähinnä scientologeilta. Sanoisinko, toiveiden sekoittamaa itsesuggestiota. Kun homma alussa toimii, niin on varma, että toimii loputkin. Jännää muuten, että homma toimii castanedalaisuudessa samaa kaavaa seuraten kuin scientologiassa: kun alkupuolen niksivalikoimaa analysoi, on kyse puhtaasti suggestiivisista menetelmistä kaikkine purontuijotteluineen ja Mescalitoineen.

Tämä kaikki alkoi sitten epäilyttää, kun tapasin vanhan kunnon 60-luvun hippitädin, joka castaneda-intoilujani aikansa kuunneltuaan totesi lakonisesti: "Aha, sitä ollaan nyt tossa vaiheessa. Koskas aiot pyhiinvaellusmatkalla Sonoraan?"

Toinen vakavampi merkki olivat hallusinaatiot, kun kuukausitolkulla unennäköä harjoittaessani ne "liittolaiset" ja muut mörrimöykyt alkoivat tunkeutua osaksi päivätajuntaa. Inkkarimystiikka kiehtoi - kiehtoo tosin vieläkin - ja niitä Varjojen valtakuntiin kadonneita sieluja oli pakko välillä lähteä etsiskelemään. Ongelma oli, että hemmot tahtoivat tulla tähän todellisuuteen kyläilemään...

Itse en usko pätkääkään Castanedan tutkimuksiin, enkä edes Don Juanin olemassaoloon. Sen sijaan uskon Carlos Castanedan omaan sisäavaruuteensa tekemiin tutkimusmatkoihin, joista hän on lähinnä olohuoneen sohvalla maaten ammentanut samaa ikiaikaista informaatiota, jota jo kivikautiset esi-isämme visualisoivat tulenkajossa luolan kattoon. Viimesimmän tiedon mukaan kun luolaäijät eivät maalanneetkaan seinille saalistettavia, vaan voimaeläimiä. Tätä teoriaa tukee mm. luolamaalausten psykedeliset, geometriset kuviot, joita sen ajan ihmiset eivät olleet voineet luonnosta löytää. Ainoa inspiksen lähde täytyi olla siis oma nuppi.

Olen samaa mieltä tuon tunteiden tukahduttamisen kanssa. On trendikästä olla cool, tukahduttaa omat emootionsa ja kuvitella olevansa kaikkien tällaisten "hallittavissa olevien ilmiöitten" yläpuolella. Turhan usein se tunteiden hallinta vain johtaa masislääkkeisiin ja trendikkääseen sinkkuelämään - olosuhteiden pakosta. Kuuluukohan runkkaaminen "soturin tiehen"...?

Mielestäni se moitteettomuus kaikissa muodoissaan on todellisen soturin tien a ja o. Se että kykenee irrottautumaan itsekeskeisistä ja itsetärkeistä egomässäilyistä. Että oppisi innostumaan ja nauramaan ihan oikeasti ja vilpittömästi, ja tuntemaan surua kun on sen aika. Mikäpä olisi sen lähempänä äärettömyyttä kuin toimiva parisuhde. Paskahousut intoilkoot soturin tiestään, kun lopulta kyseessä on pelkkä eksjuussi sille ettei osaa olla naisen kanssa. Siinä sitä on oikealle soturille kamppailua lopuksi elämää, mutta ah, niin antoisaa...

Lue lisää

Ais sö pöys kaikki jotka vähänkin viehättyvät CC:n jutuista kulkevat sen yhden ja saman tien... On minullakin ollut "Meksiko-säpinäni", lähinnä ajatukset että jumankauta se se vasta on elämää kun ollaan koko ajan kuin vaarallisten petojen seassa ja kehenkään ja mihinkään ei voi luottaa mitenkään, paitsi ehkä itseensä. Mutta meitsillä se homma aina kusee siten että meitsi ei voi luottaa itseensäkään. Eikä siinä auttanut mikään fantasointi että olenpa sitten umpihullu lännen noita ja uneksuja, että eipä tämmöisen sitten tarvitsekaan kyetä pysymään järjissään.

Päh. Pelkkää rajatilaisuutta se on kaikki ollut, enempi tai vähempi. Jotenkuten paremmin on alkanut nuppikin pysyä kasassa kun olen alkanut mieltää enempi noita psykologisia lähtökohtiani. Se mistä niin mielellään tekee jotain suurta saagaa onkin vain loppujen lopuksi oman minuuden rikkonaisuutta.

"Tavallinen" elämä onkin yllättäen paljon haasteellisempaa. Miten pärjään oikuttelevan kumppanin kanssa? Miten oman itseni kanssa? Miten siedän hel-ve-tin-mois-ta tylsistymistä ja elämän pitkäveteisyyttä, sekoamatta tai uppoutumatta johonkin addiktioon? Siinä sitä on pähkäiltävää itsekullekin.

Parikymppisenä sitä oli koko maailma avoinna ja kaikki oli rajatonta... Väistämättä tulee eteen krapulavaihe, vaikkei joisikaan... Keski-iän puskiessa päälle joutuu määrittelemään täysin uusiksi innovaatiot sun muut. Jaksaako koko elämäänsä juosta kaikenlaisten ihanteiden ja pyrkimysten perässä kieli suusta roikkuen? Jos ne ihanteet (kuten "soturin tie") ovat niin ylimaallisen nerokkaita, hienoja ja tärkeitä, niin miksi omassa itsessä sitten on aina jotain riitasointuja niitä vastaan? En jaksa edes aloittaa reinkarnaatio-opin ja CC:n "nagualismin" vastakkaisuuksista - mutta ilmeistä on että minusta ei saa oikeaoppista noitaa niin millään ilveellä, vaikka ehdottomuus ja rajattomuus ja kykeneminen-mihin-tahansa aina houkuttaakin minua.

(Eipä siis ihme että olen aina tavalla tai toiselle kisailemassa netissä aivan tietyntyyppisten nutipäiden kanssa... Jokin tietty vaikea piirre ihmisessä houkuttaa aina minua. Onko se sitten vain kaltaisuuden tunnistamista?)

Ehkäpä elämässäni on erittäin tärkeällä sijalla se että tämä näkyväinen tässä ei ole kaikki. Myös käsinkoskettelematon (alinen, tuonpuoleinen, astraalimaailma jne. etc.) on minulle aina oleva tärkeää. Mutta en minä sille ihan kaikkea aio enää uhrata, niin että revin risaksi oman elämäni ja muidenkin, niin että kaikenlainen abstrakti tulisi AINA etusijalla konkreettiseen nähden.

Tasapainoa, tasapainoa.

Saag Paneer kirjoitti:

>>Olet kuvaillut vain mestarien ja aikuisten maailmaa. Don Juanin opit eivät ole aikuisia ja mestareita varten tehty, vaikka mestareilla on eittämättä oma käsityksensä niistä.>Minulle tuli 15 vuotiaana eräs toinen 15
vuotias sanomaan samat asiat. Millä perusteella nämä "nuoret aikuiset" ovat mielestäsi "perusteinejä" edellä? Ei ainakaan soturin näkökulmasta.>Castaneda sanoi joskus luennolla, ettei ole mitään väliä miten egottomia ja eteviä me olemme.
Oleellista on vain se, miten paljon meillä on tuketta fyysisen ja energeettisen kehon havaitsemisen välissä.>Tuollapuolen nyt viittaa epätavanomaisiin aistimuksiin.>Siinä rajalla.>Sinä olet samaa paskaa kuin kaikki muukin. Ainoastaan flyermind kusee.>Niin. Naguaali pitää järjestää, jotta se saa persoonallisen leiman.

Lue lisää

   
>Olen kuvaillut sen mitä olen lukenut CC:n >kirjoista, joita sinä taas käytät lähinnä oman >egosi pönkittämiseen.

No eipä sillä informaatiolla kyllä egoa pönkitetä. =)

>Onko soturi siis mielestäsi yhtä kuin >puberteettikriisiään loputtomasti poteva >vanhapoika?

Ylläolevaa kommenttia voidaan pitää henkisenä lasten tai nuorten raiskaamisena, joten jätän siihen kommentoimatta.

>Siinä tapauksessa Castaneda oli väärässä (kuten >niin monessa muussakin asiassa). Miten voit >havaita mitään energeettisiä kehoja, jos huomiosi >on jatkuvasti oman egosi pönkittämisessä?

Sinulla on käsitteet sekaisin. Minulla ei ole kiinnostusta luopua egosta siinä mielessä kun sen esität, koska siitä ei ole mitään hyötyä
minulle itselleni.

>Mistä päättelet, että soturi kokee >"epätavanomaisia aistimuksia"? Mikä tekee niistä >epätavanomaisia?

Ne eriävät kasvatuksestamme.

>Missä rajalla? Hehkutat siis kokemuksista, joista >CC kertoo kirjoissaan, mutta et ole itse >oivaltanut mitään?

Olen kokenut.

>Eli et osaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen?

Vastaan kaikkiin kysymyksiisi, omalla tavallani.

>Minkä vitun leiman? "Persoonallinen" on eri asia >kuin "persoona". Väität, ettei äärettömyydellä >ole persoonaa. Mistä näin päättelet?    

Naguaali on persoonaton kaaos.

-Q- kirjoitti:

Noin minäkin joskus ajattelin. Olen lukenut kaikki CC:n kirjat, myöskin naisnoitien Donner-Graun ja Abelairin kirjat, ja minusta se koko hoito vaikutti minun mieleeni semmoiset 20 v ja tulee varmasti tavalla tai toisella vaikuttamaan elämäni loppuun asti.

Vaikka oli kauhean hekumallista ajatella kannattavansa järjestelmää joka kertoo elämästä sellaisenaan, ei uskonnollisen kuvaston kautta, silti kyseessä on usko. Voithan sinäkin suggeroida itsesi näkemään ihan mitä tahansa, vaikkapa sellaisen flyerin. Itse näin joskus 5-vuotiaana unessa (mahdollisesti lucid-uni) linnunpäisen hahmon, jota koskettaessani sain sähköiskun. Aikuisena näkemäni lucid-unet ovat joskus olleet hyvinkin "castanedamaisia", mutta päiväelämässäni en ole erikoisemmin kokenut mitään sellaista mikä todistaisi CC:n oppien puolesta. Näyt sun muu "yliluonnollinen" (huono sana!) mitä olen kokenut ei ole ikinä viitannut lähimainkaan castanedalaiseen maailmaan, paremminkin johonkin ihan muuhun. Näin ainakin äkkiseltään muistelisin.

Mutta pääpointti siinä miksi olen periaatteessa hylännyt CC:n opin fanaattisen seuraamisen on se että minulle se ei vaan toimi. Ei minua kiinnosta kisailla ihmisten kanssa hampaat irvessä egoa tappaen, moitteettomuutta esiin kaivaen. Se puoli meni niin omituiseksi, monimutkaiseksi ja naurettavaksi että aloin kokea että koko paska on vain pelkkää itsepetosta. Egoa vastaan taisteleminen vain kasvattaa egoa.

En ole päättänyt olla "tavis". En myöskään ole tavis. Mutta kun katson koko maailmankaikkeutta, koko elämää ja olemassaoloa, tekisinpä itselleni aikamoisen karhunpalveluksen jos pidättäytyisin kapeuttamaan elämäni jonkun edesmenneen etelä-amerikkalaisen ukon höpäjäisten myötäiseksi.

Jos niin kävisi luonnostaan, että alkaisi kaikenmaailman liittolaisia paukkua ikkunoista ja ovista niin siitä vaan, mutta koska ei pauku, minulle CC tulee voittopuolisesti olemaan lennokasta mielikuvituksen tuotetta jossa on ripaus totuutta (totuus on se mitä on löydettävissä muistakin menetelmistä, järjestelmistä ja katsomuksista).

Lue lisää

>Jos niin kävisi luonnostaan, että alkaisi >kaikenmaailman liittolaisia paukkua ikkunoista ja >ovista niin siitä vaan, mutta koska ei pauku, >minulle CC tulee voittopuolisesti olemaan >lennokasta mielikuvituksen tuotetta jossa on ripaus >totuutta (totuus on se mitä on löydettävissä >muistakin menetelmistä, järjestelmistä ja >katsomuksista).

Aivan. Ihminen on aikuistuessaan tyhmä, kun uskoo liikaa oman havainnointinsa rajallisuuteen ja tulee siitä vielä ylpeäksi. Sitä ei kannata millään puolustella. Tulet vielä kohtaamaan ne asiat.

Ja noin rohkaisuksi voin sanoa, minä olen niitä olentoja kohdannut ihan livenä.

-Q- kirjoitti:

Ais sö pöys kaikki jotka vähänkin viehättyvät CC:n jutuista kulkevat sen yhden ja saman tien... On minullakin ollut "Meksiko-säpinäni", lähinnä ajatukset että jumankauta se se vasta on elämää kun ollaan koko ajan kuin vaarallisten petojen seassa ja kehenkään ja mihinkään ei voi luottaa mitenkään, paitsi ehkä itseensä. Mutta meitsillä se homma aina kusee siten että meitsi ei voi luottaa itseensäkään. Eikä siinä auttanut mikään fantasointi että olenpa sitten umpihullu lännen noita ja uneksuja, että eipä tämmöisen sitten tarvitsekaan kyetä pysymään järjissään.

Päh. Pelkkää rajatilaisuutta se on kaikki ollut, enempi tai vähempi. Jotenkuten paremmin on alkanut nuppikin pysyä kasassa kun olen alkanut mieltää enempi noita psykologisia lähtökohtiani. Se mistä niin mielellään tekee jotain suurta saagaa onkin vain loppujen lopuksi oman minuuden rikkonaisuutta.

"Tavallinen" elämä onkin yllättäen paljon haasteellisempaa. Miten pärjään oikuttelevan kumppanin kanssa? Miten oman itseni kanssa? Miten siedän hel-ve-tin-mois-ta tylsistymistä ja elämän pitkäveteisyyttä, sekoamatta tai uppoutumatta johonkin addiktioon? Siinä sitä on pähkäiltävää itsekullekin.

Parikymppisenä sitä oli koko maailma avoinna ja kaikki oli rajatonta... Väistämättä tulee eteen krapulavaihe, vaikkei joisikaan... Keski-iän puskiessa päälle joutuu määrittelemään täysin uusiksi innovaatiot sun muut. Jaksaako koko elämäänsä juosta kaikenlaisten ihanteiden ja pyrkimysten perässä kieli suusta roikkuen? Jos ne ihanteet (kuten "soturin tie") ovat niin ylimaallisen nerokkaita, hienoja ja tärkeitä, niin miksi omassa itsessä sitten on aina jotain riitasointuja niitä vastaan? En jaksa edes aloittaa reinkarnaatio-opin ja CC:n "nagualismin" vastakkaisuuksista - mutta ilmeistä on että minusta ei saa oikeaoppista noitaa niin millään ilveellä, vaikka ehdottomuus ja rajattomuus ja kykeneminen-mihin-tahansa aina houkuttaakin minua.

(Eipä siis ihme että olen aina tavalla tai toiselle kisailemassa netissä aivan tietyntyyppisten nutipäiden kanssa... Jokin tietty vaikea piirre ihmisessä houkuttaa aina minua. Onko se sitten vain kaltaisuuden tunnistamista?)

Ehkäpä elämässäni on erittäin tärkeällä sijalla se että tämä näkyväinen tässä ei ole kaikki. Myös käsinkoskettelematon (alinen, tuonpuoleinen, astraalimaailma jne. etc.) on minulle aina oleva tärkeää. Mutta en minä sille ihan kaikkea aio enää uhrata, niin että revin risaksi oman elämäni ja muidenkin, niin että kaikenlainen abstrakti tulisi AINA etusijalla konkreettiseen nähden.

Tasapainoa, tasapainoa.

Lue lisää

No kun älyä puuttuu, alkaa jauhanta
parisuhteen ja ihmissuhteen, vakinaistumisen ja aikuistumisen tarpeellisuudesta. Vaatii soveltaa soturin tietoa muuhunkin kuin siihen lapselliseen minäkuvaan, josta useimmat pääsevät
aikanaan eroon. =)

Jos olisit soturihenkinen koskaan ollutkaan et puhuisi parisuhteen opettavuudesta. jestas
mikä palikka!

bmad-29 kirjoitti:

No kun älyä puuttuu, alkaa jauhanta
parisuhteen ja ihmissuhteen, vakinaistumisen ja aikuistumisen tarpeellisuudesta. Vaatii soveltaa soturin tietoa muuhunkin kuin siihen lapselliseen minäkuvaan, josta useimmat pääsevät
aikanaan eroon. =)

Jos olisit soturihenkinen koskaan ollutkaan et puhuisi parisuhteen opettavuudesta. jestas
mikä palikka!

Lue lisää

...en puhunut parisuhteen opettavuudesta vaan haastellisuudesta. Sanoin:

>"Tavallinen" elämä onkin yllättäen paljon haasteellisempaa. Miten pärjään oikuttelevan kumppanin kanssa? Miten oman itseni kanssa? Miten siedän hel-ve-tin-mois-ta tylsistymistä ja elämän pitkäveteisyyttä, sekoamatta tai uppoutumatta johonkin addiktioon? Siinä sitä on pähkäiltävää itsekullekin.<

Eihän siitä välttämättä yhtään mitään opi. Haasteet ovat vain haasteita, mikään eikä kukaan ei takaa että niistä jotain *oppiikin*.

Mutta eiköhän se "soturi" ole semmoinen epeli että se saattaa oppia ihan mistä vaan, jos se yleensä oppiakseen on?

Siitä minä soturiaatteessa pidinkin: mikään ei ole liian pyhää etteikö siitä voisi ammentaa jonkinlaista informaatiota, kokemusta, nouhauta etc. Ei edes ns. sinkkuuden ns. vapaus ole niin pyhää etteikö siitä voisi hankkiutua eroon jos alkaa siltä tuntua. Eikä parisuhdekaan ole niin pyhä että sellainen on hinkuen vinkuen oltava.

Elikä epäpyhyyksiä sitä minultakin löytyy. ;)

-Q- kirjoitti:

...en puhunut parisuhteen opettavuudesta vaan haastellisuudesta. Sanoin:

>"Tavallinen" elämä onkin yllättäen paljon haasteellisempaa. Miten pärjään oikuttelevan kumppanin kanssa? Miten oman itseni kanssa? Miten siedän hel-ve-tin-mois-ta tylsistymistä ja elämän pitkäveteisyyttä, sekoamatta tai uppoutumatta johonkin addiktioon? Siinä sitä on pähkäiltävää itsekullekin.<

Eihän siitä välttämättä yhtään mitään opi. Haasteet ovat vain haasteita, mikään eikä kukaan ei takaa että niistä jotain *oppiikin*.

Mutta eiköhän se "soturi" ole semmoinen epeli että se saattaa oppia ihan mistä vaan, jos se yleensä oppiakseen on?

Siitä minä soturiaatteessa pidinkin: mikään ei ole liian pyhää etteikö siitä voisi ammentaa jonkinlaista informaatiota, kokemusta, nouhauta etc. Ei edes ns. sinkkuuden ns. vapaus ole niin pyhää etteikö siitä voisi hankkiutua eroon jos alkaa siltä tuntua. Eikä parisuhdekaan ole niin pyhä että sellainen on hinkuen vinkuen oltava.

Elikä epäpyhyyksiä sitä minultakin löytyy. ;)

Lue lisää

Soturi ei treenaa itseään parisuhteessa
tai muussa sellaisessa yhteiskuntaperinteikkään uskonnollisessa laitoksessa. Soturi ymmärtää, ettei siinä ole mitään järkeä ja näin ollen jättää
sen tekemättä.

Mielenvikaista...

bmad-29 kirjoitti:

Soturi ei treenaa itseään parisuhteessa
tai muussa sellaisessa yhteiskuntaperinteikkään uskonnollisessa laitoksessa. Soturi ymmärtää, ettei siinä ole mitään järkeä ja näin ollen jättää
sen tekemättä.

Mielenvikaista...

Lue lisää

...AINA ja kaikkialla, koska mikään ei hänelle ole pyhää. Tästä en tingi, sen verran soturin mieltä minustakin löytyy, vaikken enää oikein noista inkkarileikeistä silleen perustakaan.

Älä sinäkään pysähdy. Itsetyytyväisyys on pelkkää harhaa.

(Apropoo mitähän sitten teet vaimosi kanssa jos et kerta aio hänen kanssaan harjoittaa moitteettomuutta. Hemmottelet itseäsi?)

bmad-29 kirjoitti:

   
>Olen kuvaillut sen mitä olen lukenut CC:n >kirjoista, joita sinä taas käytät lähinnä oman >egosi pönkittämiseen.

No eipä sillä informaatiolla kyllä egoa pönkitetä. =)

>Onko soturi siis mielestäsi yhtä kuin >puberteettikriisiään loputtomasti poteva >vanhapoika?

Ylläolevaa kommenttia voidaan pitää henkisenä lasten tai nuorten raiskaamisena, joten jätän siihen kommentoimatta.

>Siinä tapauksessa Castaneda oli väärässä (kuten >niin monessa muussakin asiassa). Miten voit >havaita mitään energeettisiä kehoja, jos huomiosi >on jatkuvasti oman egosi pönkittämisessä?

Sinulla on käsitteet sekaisin. Minulla ei ole kiinnostusta luopua egosta siinä mielessä kun sen esität, koska siitä ei ole mitään hyötyä
minulle itselleni.

>Mistä päättelet, että soturi kokee >"epätavanomaisia aistimuksia"? Mikä tekee niistä >epätavanomaisia?

Ne eriävät kasvatuksestamme.

>Missä rajalla? Hehkutat siis kokemuksista, joista >CC kertoo kirjoissaan, mutta et ole itse >oivaltanut mitään?

Olen kokenut.

>Eli et osaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen?

Vastaan kaikkiin kysymyksiisi, omalla tavallani.

>Minkä vitun leiman? "Persoonallinen" on eri asia >kuin "persoona". Väität, ettei äärettömyydellä >ole persoonaa. Mistä näin päättelet?    

Naguaali on persoonaton kaaos.

Lue lisää

>>No eipä sillä informaatiolla kyllä egoa pönkitetä.>Ylläolevaa kommenttia voidaan pitää henkisenä lasten tai nuorten raiskaamisena, joten jätän siihen kommentoimatta.>>Sinulla on käsitteet sekaisin. Minulla ei ole kiinnostusta luopua egosta siinä mielessä kun sen esität, koska siitä ei ole mitään hyötyä
minulle itselleni.Ne eriävät kasvatuksestamme.>Olen kokenut.>Vastaan kaikkiin kysymyksiisi, omalla tavallani.>Naguaali on persoonaton kaaos.

Saag Paneer kirjoitti:

>>No eipä sillä informaatiolla kyllä egoa pönkitetä.>Ylläolevaa kommenttia voidaan pitää henkisenä lasten tai nuorten raiskaamisena, joten jätän siihen kommentoimatta.>>Sinulla on käsitteet sekaisin. Minulla ei ole kiinnostusta luopua egosta siinä mielessä kun sen esität, koska siitä ei ole mitään hyötyä
minulle itselleni.Ne eriävät kasvatuksestamme.>Olen kokenut.>Vastaan kaikkiin kysymyksiisi, omalla tavallani.>Naguaali on persoonaton kaaos.

Lue lisää

>Onko sinulla jotenkin traumaattinen suhde >puberteettikriiseihin, luonnolliseen osaan >elämää?

Kuten sanoin: en edes kommentoi.

>Ei vai? Luulin sinun pyrkivän kulkemaan soturin >tietä.

Siihenhän tässä on pyritty.

>Kulttuurierot ovat mielestäsi tuonpuoleisia >asioita...?

Kohtaan, missä sääli loppuu.

>>Olen kokenut.Mitä?

No vaikka mitä.

>Aivan. Kuulostat epäilyttävästi >fundamentalistikristityltä: kysy mitä kysyt, >minä vastaan säilyttääkseni omahyväisyyteni, en >vastatakseni kysymykseen...

En pyri säilyttämään omahyväisyyttäni.

-Q- kirjoitti:

...AINA ja kaikkialla, koska mikään ei hänelle ole pyhää. Tästä en tingi, sen verran soturin mieltä minustakin löytyy, vaikken enää oikein noista inkkarileikeistä silleen perustakaan.

Älä sinäkään pysähdy. Itsetyytyväisyys on pelkkää harhaa.

(Apropoo mitähän sitten teet vaimosi kanssa jos et kerta aio hänen kanssaan harjoittaa moitteettomuutta. Hemmottelet itseäsi?)

Lue lisää

Soturilla ei ole tarvetta sitoutua, se
on tavallisen ihmisen surkea tarve, joka perustuu uskonnollisiin arvoihin. Parisuhteen
ja moitteettomuuden yhdistäminen on sama jos yrittäisi yhdistää moitteettomuutta omien
silmien puhkaisemiseen.

Minun avovaimoni on vain vitsi. Ei siinä
mielessä tosin vitsi, etteikö sitä olisi olemassa.

Saag Paneer kirjoitti:

Vuosi 1983 oli minun suuri Castaneda-vuoteni. Jokunen vuosi aiemmin olin löytänyt kirjat sisareni suosituksella ja pitihän sitä "soturin tietä" sitten seurata. Siinä oli jotain samanlaista oikeaoppisuutta ja ehdottomuutta, jota löytää nykyään lähinnä scientologeilta. Sanoisinko, toiveiden sekoittamaa itsesuggestiota. Kun homma alussa toimii, niin on varma, että toimii loputkin. Jännää muuten, että homma toimii castanedalaisuudessa samaa kaavaa seuraten kuin scientologiassa: kun alkupuolen niksivalikoimaa analysoi, on kyse puhtaasti suggestiivisista menetelmistä kaikkine purontuijotteluineen ja Mescalitoineen.

Tämä kaikki alkoi sitten epäilyttää, kun tapasin vanhan kunnon 60-luvun hippitädin, joka castaneda-intoilujani aikansa kuunneltuaan totesi lakonisesti: "Aha, sitä ollaan nyt tossa vaiheessa. Koskas aiot pyhiinvaellusmatkalla Sonoraan?"

Toinen vakavampi merkki olivat hallusinaatiot, kun kuukausitolkulla unennäköä harjoittaessani ne "liittolaiset" ja muut mörrimöykyt alkoivat tunkeutua osaksi päivätajuntaa. Inkkarimystiikka kiehtoi - kiehtoo tosin vieläkin - ja niitä Varjojen valtakuntiin kadonneita sieluja oli pakko välillä lähteä etsiskelemään. Ongelma oli, että hemmot tahtoivat tulla tähän todellisuuteen kyläilemään...

Itse en usko pätkääkään Castanedan tutkimuksiin, enkä edes Don Juanin olemassaoloon. Sen sijaan uskon Carlos Castanedan omaan sisäavaruuteensa tekemiin tutkimusmatkoihin, joista hän on lähinnä olohuoneen sohvalla maaten ammentanut samaa ikiaikaista informaatiota, jota jo kivikautiset esi-isämme visualisoivat tulenkajossa luolan kattoon. Viimesimmän tiedon mukaan kun luolaäijät eivät maalanneetkaan seinille saalistettavia, vaan voimaeläimiä. Tätä teoriaa tukee mm. luolamaalausten psykedeliset, geometriset kuviot, joita sen ajan ihmiset eivät olleet voineet luonnosta löytää. Ainoa inspiksen lähde täytyi olla siis oma nuppi.

Olen samaa mieltä tuon tunteiden tukahduttamisen kanssa. On trendikästä olla cool, tukahduttaa omat emootionsa ja kuvitella olevansa kaikkien tällaisten "hallittavissa olevien ilmiöitten" yläpuolella. Turhan usein se tunteiden hallinta vain johtaa masislääkkeisiin ja trendikkääseen sinkkuelämään - olosuhteiden pakosta. Kuuluukohan runkkaaminen "soturin tiehen"...?

Mielestäni se moitteettomuus kaikissa muodoissaan on todellisen soturin tien a ja o. Se että kykenee irrottautumaan itsekeskeisistä ja itsetärkeistä egomässäilyistä. Että oppisi innostumaan ja nauramaan ihan oikeasti ja vilpittömästi, ja tuntemaan surua kun on sen aika. Mikäpä olisi sen lähempänä äärettömyyttä kuin toimiva parisuhde. Paskahousut intoilkoot soturin tiestään, kun lopulta kyseessä on pelkkä eksjuussi sille ettei osaa olla naisen kanssa. Siinä sitä on oikealle soturille kamppailua lopuksi elämää, mutta ah, niin antoisaa...

Lue lisää

Ihan vain mieleen palauttamiseksi:
Castanedan kirjat eivät ole fiktiota Don Juanista puhumattakaan. Ei ole näet mahdollista länsimaiselle ihmiselle edes luoda Don Juanin kaltaista mielikuvitusolentoa oman sisäavaruuden pohjalta. Kannattaa lukea
esim. Tarinoita voimasta ja Tietoisuuden hehku -kirjat.

Naisen kanssa oleminen on helppoa siihen verrattuna, että käy soturin tietä. Jos naisen kanssa oleminen alkaa tuntua vaikeammalta, kannattaa katsoa peiliin. =)

bmad-29 kirjoitti:

Ihan vain mieleen palauttamiseksi:
Castanedan kirjat eivät ole fiktiota Don Juanista puhumattakaan. Ei ole näet mahdollista länsimaiselle ihmiselle edes luoda Don Juanin kaltaista mielikuvitusolentoa oman sisäavaruuden pohjalta. Kannattaa lukea
esim. Tarinoita voimasta ja Tietoisuuden hehku -kirjat.

Naisen kanssa oleminen on helppoa siihen verrattuna, että käy soturin tietä. Jos naisen kanssa oleminen alkaa tuntua vaikeammalta, kannattaa katsoa peiliin. =)

Lue lisää

Luettuani melkein kaikki CC:n kirjat useita kertoja (taitaa olla 1 tai 2 jotka olen lukenut vasta kerran) ajattelin minäkin että sussiukkeri kuinka ainutlaatuista.

Sitten ihmiset netissä alkoivat täristä jostain Gurdjieffista, joten tutustuin hänenkin juttuihinsa yhden kirjan verran. Ukkohan oli jo iät ajat ennen Castanedaa varsin samoilla linjoilla sanoisinko "tietoisuuden muokkaamisen" kanssa... Suosittelen tutustumaan häneen. Ouspensky muistaakseni oli se häiskä joka hänestä sen kirjan sutaisi, jonka luin. (Joku voi ehkä tiedottaa enempi?)

Sirpaleita siitä minkä CC on kirjoihinsa koonnut olen toki havainnut muuallakin. Ihmisistä "valomunina" puhuu muistaakseni mm. Elisabeth Haich kirjassaan "Vihkimys". Hän näkee näyn/unen kuinka Jeesus johdattaa ihmisiä kuin lammaslaumaa, ja nämä ihmiset muuttuvat valopalloiksi.

Monet zenbuddhalaiset ovat olleet melkeinpä kiukkuisia CC:lle, koska ovat katsoneet tämän pöllineen heidän kasvatusmenetelmiään kirjoihinsa.

Loppujenlopuksi on ihan ihmisestä itsestään kiinni haluaako hän tuomita CC:n kirjat pelkäksi höpöksi. Itse en niin tee, mutta en katso tarpeelliseksi pitää niitä autenttisena totuutenakaan. Se toki ei ole mikään este hyödyntää niitä, jos se nyt sitten kolahtaa kovastikin elämässä repiä niistä itselleen ohjenuoraa. Mutta ei sitä kannata ihmetellä jos ne jotka ovat oikein hikipäässä perehtyneet kaikkeen mahdolliseen katsovat että ei niissä CC:n jutuissa mitään ainutlaatuista ole. Ne varsinkin jotka itse kiitävät jossain Amazonin viidakoissa ja nauttivat ajahuaskaa etc. varmaan voisivat kertoa montakin mielenkiintoista pointtia tähän keissiin että oliko se CC niin kova gubbe kuin jotkut luulevat.

-Q- kirjoitti:

Luettuani melkein kaikki CC:n kirjat useita kertoja (taitaa olla 1 tai 2 jotka olen lukenut vasta kerran) ajattelin minäkin että sussiukkeri kuinka ainutlaatuista.

Sitten ihmiset netissä alkoivat täristä jostain Gurdjieffista, joten tutustuin hänenkin juttuihinsa yhden kirjan verran. Ukkohan oli jo iät ajat ennen Castanedaa varsin samoilla linjoilla sanoisinko "tietoisuuden muokkaamisen" kanssa... Suosittelen tutustumaan häneen. Ouspensky muistaakseni oli se häiskä joka hänestä sen kirjan sutaisi, jonka luin. (Joku voi ehkä tiedottaa enempi?)

Sirpaleita siitä minkä CC on kirjoihinsa koonnut olen toki havainnut muuallakin. Ihmisistä "valomunina" puhuu muistaakseni mm. Elisabeth Haich kirjassaan "Vihkimys". Hän näkee näyn/unen kuinka Jeesus johdattaa ihmisiä kuin lammaslaumaa, ja nämä ihmiset muuttuvat valopalloiksi.

Monet zenbuddhalaiset ovat olleet melkeinpä kiukkuisia CC:lle, koska ovat katsoneet tämän pöllineen heidän kasvatusmenetelmiään kirjoihinsa.

Loppujenlopuksi on ihan ihmisestä itsestään kiinni haluaako hän tuomita CC:n kirjat pelkäksi höpöksi. Itse en niin tee, mutta en katso tarpeelliseksi pitää niitä autenttisena totuutenakaan. Se toki ei ole mikään este hyödyntää niitä, jos se nyt sitten kolahtaa kovastikin elämässä repiä niistä itselleen ohjenuoraa. Mutta ei sitä kannata ihmetellä jos ne jotka ovat oikein hikipäässä perehtyneet kaikkeen mahdolliseen katsovat että ei niissä CC:n jutuissa mitään ainutlaatuista ole. Ne varsinkin jotka itse kiitävät jossain Amazonin viidakoissa ja nauttivat ajahuaskaa etc. varmaan voisivat kertoa montakin mielenkiintoista pointtia tähän keissiin että oliko se CC niin kova gubbe kuin jotkut luulevat.

Lue lisää

Castanedan ja muiden kirjoissa on
yhtymäkohtia. Esimerkiksi zenissä ja krisnamurtissa. CC kuvailee kirjoissaan shamanismia, joka on saanut alkunsa jo tuhansia vuosia sitten ja muuttunut abstraktiksi tietämiseksi, elämän ja kuoleman noituudeksi.
Näin ollen ei kannata olettaa, että vain Castaneda ottaisi näitä asioita esiin. Meitä ympäröivät maailmat ovat samanlaisia, joten kohtaamme samoja yllättäviä asioita ylittäessämme meille tutut tietoisuuden rajat. Esimerkiksi nuo valopallot ovat yksi erikoisuus. Samoin kun vaikkapa tietyt epäorgaanisten olentojen projektiot ovat todellakin pitkulaisia loisteputkimaisia savumassoja. Niitä on varmasti nähty aikoina ennen ja jälkeen Castanedan.

Se missä CC:n jutut poikkeavat muista
rajatiedeviritelmistä on, että ne muodostavat
loogisen oppikokonaisuuden (lue: itsensä kokonaisuus), eikä asioille anneta uskonnollisia merkityksiä. Jos niitä asioita aikoo elämässään toteuttaa tarvitsee suunnattomasti voimaa. Näinollen nuoren ihmisen innostus kaatuu ennenpitkää yleensä siihen, ettei mitään tapahdu.
Se on kuitenkin aika köykäinen peruste sille, että CC:n kirjat ovat epärelevantteja ja mielikuvituksesta vedettyjä. Omasta mielestäni mikään ei viittaa siihen, vaikka täytyy myöntää; olen ollut asian kanssa joskus epäuskoinen, mutta tuskinpa se asioita muuttaa. Tiedän jo, että voiman avulla niitä asioita tapahtuu.

bmad-29 kirjoitti:

Soturilla ei ole tarvetta sitoutua, se
on tavallisen ihmisen surkea tarve, joka perustuu uskonnollisiin arvoihin. Parisuhteen
ja moitteettomuuden yhdistäminen on sama jos yrittäisi yhdistää moitteettomuutta omien
silmien puhkaisemiseen.

Minun avovaimoni on vain vitsi. Ei siinä
mielessä tosin vitsi, etteikö sitä olisi olemassa.

Lue lisää

Näin sivusta seuranneena vaikutat bmad kyllä varsin säälittävältä. Kun on ongelmia niinkin voimakkaan vietin kuin seksuaalisuuden kanssa, tuntuu että pönkität egoasi loputtomiin moisella täysin turhalla paasaamisella ja ehdottomuudella. Kiellät itsesi, ja samalla pönkität omaa egoasi lujana miehenä joka ei lankea banaaleihin houkutuksiin. Itsekin olen omat unitilan seikkailuni kokenut, ja koen varmasti vielä lisää. Silti, tämän elämän kieltäminen tai "arkisten banaliteettien" avoin halveksunta on mielestäni uskomattoman naiivia ja lapsellista. Jos kerran niin maailmaa halveksut, mikset muuta luontoon elämään suoraan siitä ja seuraamaan "soturin" tietäsi. Siinä olisi rohkeutta. Sen sijaan itsensä soturiksi julistus sekä puusilmäinen toisien halveksunta on mielestäni säälittävää. Toivon että vielä löydät itsesi ja ajatuksesi.

Noita on sinänsä aika häilyvä käsite,
että vanhanajan noidat olivat keskittyneet vain ihmisten manipulointiin ja tuhoamiseen. Uudet noidat ovat vain tiedon ja tietoisuuden perään. Luin Castanedaa ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten, eli 14 vuotiaana. Siitä asti olen omaksunut noita oppirakennelmia omaan elämääni pala palalta.

bmad-29 kirjoitti:

Noita on sinänsä aika häilyvä käsite,
että vanhanajan noidat olivat keskittyneet vain ihmisten manipulointiin ja tuhoamiseen. Uudet noidat ovat vain tiedon ja tietoisuuden perään. Luin Castanedaa ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten, eli 14 vuotiaana. Siitä asti olen omaksunut noita oppirakennelmia omaan elämääni pala palalta.

Lue lisää

Juttujasi luettuani olen nähnyt että pyrit manipuloimaan (raiskattuja ja näiden omaisia kiukkuiseksi) ja tuhoamaan (ihmisten mielenrauhan).

Uuden ajan soturit tuskin viitsisivät kiusata tavallisia ihmisiä, eivätkös he kisaile lähinnä keskenään?

Eerikki kirjoitti:

Juttujasi luettuani olen nähnyt että pyrit manipuloimaan (raiskattuja ja näiden omaisia kiukkuiseksi) ja tuhoamaan (ihmisten mielenrauhan).

Uuden ajan soturit tuskin viitsisivät kiusata tavallisia ihmisiä, eivätkös he kisaile lähinnä keskenään?

Lue lisää

Minä taas niitä miehiä...

Eerikki kirjoitti:

Juttujasi luettuani olen nähnyt että pyrit manipuloimaan (raiskattuja ja näiden omaisia kiukkuiseksi) ja tuhoamaan (ihmisten mielenrauhan).

Uuden ajan soturit tuskin viitsisivät kiusata tavallisia ihmisiä, eivätkös he kisaile lähinnä keskenään?

Lue lisää

Halusin puuttua tuolla toisella alueella
siihen ikuiseen mantraan, että raiskatut elävät loppuikänsä säälissä. Omaiset tukevat heitä siinä säälissä, eikä se ole alkuunkaan hyvä asia. Jos luulet, että minä kannatan raiskauksia olet siinä väärässä. Uskon, että raiskaus ja etenkin lapsuudenajan insesti voi olla hyvin vaikeasti käsiteltäviä asioita.

Toivoa ei saa silti menettää.

bmad-29 kirjoitti:

Halusin puuttua tuolla toisella alueella
siihen ikuiseen mantraan, että raiskatut elävät loppuikänsä säälissä. Omaiset tukevat heitä siinä säälissä, eikä se ole alkuunkaan hyvä asia. Jos luulet, että minä kannatan raiskauksia olet siinä väärässä. Uskon, että raiskaus ja etenkin lapsuudenajan insesti voi olla hyvin vaikeasti käsiteltäviä asioita.

Toivoa ei saa silti menettää.

Lue lisää

"ne jotka puhuvat eivät tiedä. Ne jotka tietävät eivät puhu."

Tämä on eräästä zen-kirjasta ja kun tätä bmad-29 nimimerkkiä katsoo tajuaa todellakin että tuossa aforismissa on oikeasti jotain perää.

psyke kirjoitti:

"ne jotka puhuvat eivät tiedä. Ne jotka tietävät eivät puhu."

Tämä on eräästä zen-kirjasta ja kun tätä bmad-29 nimimerkkiä katsoo tajuaa todellakin että tuossa aforismissa on oikeasti jotain perää.

Lue lisää

Eihän varsinaisesti kukaan mitään tiedä.
Koska ei ole olemassa mitään korkeinta totuutta, tieto on todellisuudessa vain kykyä käsitellä
havaintomaailmaa.

Viisaat miehet voivat puolestani olla hiljaa kaikessa viisaudessaan. Minulle riittää tämä paskasoturin osa hyvin.

Shamaaneista on loppujen lopuksi aika
vähän selväjärkistä tietoa liikkeellä. Koska länsimainen tutkimuskenttä on rajallinen, shamaanit nähdään usein kylä/heimovanhuksina, jotka takovat rumpua ja matkustavat toisille tasoille. Periaatteessa shamaani-termiä voidaankin käyttää kaikista, jotka kykenevät tasoa vaihtamaan.

Castanedalaisittain shamanismi
esitetään laajana ja täysin neutraalina oppijärjestelmänä, jossa ei ole ylimääräisiä riittejä tai uskonnollisia katsomuksia tai sivuvaikutuksia. Toisinsanoen jokaisella meistä on mahdollisuus kulkea soturin tietä vaihtamalla tasoa ja kitkemällä menneisyys/itsetärkeys/ tavoitettavuus jne.

Shamaanit historiallisessa mielessä olivat yksilöitä jotka joidenkin poikkeuksellisten ominaisuuksiensa tai kokemustensa vuoksi "tunnistettiin" erityisesti siunatuiksi ihmisiksi joilla oli kyky auttaa heimoaan esim. parantamalla sairaita, etsimällä "yliaistillisin" kyvyin saaliseläimiä ja taistelemalla "henkimaailmassa" vihollisia vastaan.

Sehän on selvää.

Oma vapaamuotoinen hahmotelmani:

Mutta Castanedan noidat ovatkin aivan eri juttu. CC:n kirjoista käy ilmi että kyseessä on (mahdollisesti fiktiivinen) joukko ihmisiä joiden ainoa tarkoitus elämässä on vapauttaa itsensä materiaalisen muodon kahleista. He voivat auttaa tielle vapauteen vaihtelevan määrän oppipoikia jotka he ovat valinneet näiden energeettisen rakenteen perusteella. Tähän kaikkeen ohjaa "Henki", se jokin abstrakti mihin ihmisellä voi olla hyvä tai huono yhteys. Suurimmalla osalla ihmiskuntaa yhteys on huono, mutta ne joilla se on hyvä pystyvät poikkeuksellisiin tekoihin.

Missään vaiheessa CC:n kirjoista ei käy ilmi että tämä mahdollisuus vapauteen olisi jokaisella ihmisellä joka vain itse päättää niin. Minulle jäi mielikuva että tarinan mukaan se on Henki joka lopulta päättää kuka tekee ja mitä. Ja Henkikin tarjoaa vain mahdollisuuksia, ihmisestä itsestään on kiinni onnistuuko hän itsensä muuntamisessa Hengen kaltaiseksi, eli vapaaksi muodon kahleista.

Monet ovat tehneet sen johtopäätöksen että koska CC on nämä kirjansa kirjoittanut, se tarkoittaisi sitä että Henki tarjoaa nyt kaikille mahdollisille vastaanosuville (kirjat lukeville) ihmisille vapautta. Olisiko niin...?

Eniten iloa olen henk.koht. saanut CC:n kirjoista kun en ole jaksanut välittää siitä ovatko ne totta, rotta vai potta. Ne, siinä missä kuin mikä tahansa muukin elämässä, voivat olla väline antaa itselleen mahdollisuus ajatella ja kokea asioita aivan uudella tavalla, sellaisella mikä on paljon rikkaampi ja intohimoisempi kuin tämä tavallisen ihmisen nyherrys ja jollotus.

Monet kuitenkin tekevät itselleen ja toisilleen paljon hallaa heittäytymällä täysin fanaattiseksi näiden(kin) juttujen kanssa. Pieni etäisyys asioihin ei ole koskaan pahitteeksi. Mutta toisaalta... Miksi pidätellä jos vietättää eikä vikisytä...

;)

bmad-29 kirjoitti:

Shamaaneista on loppujen lopuksi aika
vähän selväjärkistä tietoa liikkeellä. Koska länsimainen tutkimuskenttä on rajallinen, shamaanit nähdään usein kylä/heimovanhuksina, jotka takovat rumpua ja matkustavat toisille tasoille. Periaatteessa shamaani-termiä voidaankin käyttää kaikista, jotka kykenevät tasoa vaihtamaan.

Castanedalaisittain shamanismi
esitetään laajana ja täysin neutraalina oppijärjestelmänä, jossa ei ole ylimääräisiä riittejä tai uskonnollisia katsomuksia tai sivuvaikutuksia. Toisinsanoen jokaisella meistä on mahdollisuus kulkea soturin tietä vaihtamalla tasoa ja kitkemällä menneisyys/itsetärkeys/ tavoitettavuus jne.

Lue lisää

Joka välissä voidaan tekosyyllä käyttää sieniä ja kaktuksia. Volaá