Jokainen haluaa tulla hyväksytyksi. Meihin on iskostunut vuosien myötä kyky arvostella, nähdä asiat eriarvoisesti kuin tuo naapurimme, tai juuri tuo sukulaisemme.
Tuo kyky on voima joka vie meitä jopa niin sanotusti metsikköön!
Se vie meidät kilpailemaan paremmuudesta, se haluaa meidän olevan parempia. Se haluaa...
Jopa niin se haluaa, että ylivelkaannuttaa meidät. Elää yli varojemme, vaikka emme siintä pitäisi.
Sitä se kyky teettää.
Mikä on tuo kyky joka voi ottaa noin suuren vallan meistä. Vie vaikka perikatoon, mutta näyttää täytyy;-kyky?
Minulle tuo kyky näytti nuoruudessani kyllä kaiken. Ihan kaiken.
Hajotti perheeni, yritykseni ja ystäväni.
Näytti, että kykyä on.
Vuodet ovat rauhoittaneet mieleni, ovat jopa anteeksi antaneet itselleni.
Tuon kykyni kanssakin tulen hyvin toimeen.
En vain silloin aiemmin nuoruudessani tiennyt, että tuolla kyvyllä on toinenkin nimitys ja merkitys minun elämässäni.
Nyt sen tiedän; Sanonkin sen kaikille .
Kateus! Siinä tämä kyky! - Se kannustaa, mutta mihin?
Kirjoittelemisiin.
Kateusko kannustaa!
55
3526
Vastaukset
kysyä.
Kyllä kateudella on kykyä saada ihminen valtaansa.
Aineellista hyvinvointia haetaan, vaikka elämä hyvällä mallilla, mutta kun naapurilla on paremmin.
Tämän päivän ihminen vaihtaa huonekalujakin joka toinen vuosi, siksi että naapurilla tehdään niin ja se on niin tredikästä, ja kaikki velkaa ottamalla.
Huolissani olen, mihin maailma meneekään.
Entäs sitten tämä mummeli, miten monta kertaa olen huomannut itsessäni noita mainitsemiasi "kykyjä".
Tarkemmin tutkiskellessani huomaan, kateuttanihan jotakin hullua teen tai epäilen.
Vielä tämän ikäisenä meinaan tähän kateuden syntiin langeta, onneksi jo pystyn tulkitsemaan tunteitani ja pystyn palaamaan "normaaliin"
ajatteluun.(ainakin yritän)
Tarkasti seuratessani, huomaanväliin pienen kateuden poikasen myös täällä palstoilla, muuta sen voi sivuutta hymyillen.
Kateus on kansantautimme.- sampo45
hyvissä ajoissa että siihen oravanpyörään en hyppää mukaan, kun ne varsinkin joilla oli kaikkea liikaakin olivat aina lainaamassa tai nimiä pyytämässä pankkiin, olivat vihaisia ja pitivät itsekkäänä kun en antanut rahaa enkä nimeä, opin tulemaan vähemmällä toimeen ja omavaraisena, eikä ole tarvinnut ketään kahehtia! AIHE ON HYVÄ, KESKUSTELKAA!
kateus ihan suositeltavaa. Kun ajatellaan järkevästi. Miksen minäkin tuo toinen, mikä hänellä on paremmin.
Vaikka ise sanonkin, niin en tunnista itsessäni ainakaan sairaalloista kateutta. ei minua häiritse vaikka naapuri ostaa uuden mersun, päin vastoin olen onnellinen hänen puolestaan. Tosin kyllä samalla ajattelen, että jos minulla olisi ollut rahat tuohon mersuun, olisin silti ostanut edukkaamman auton, vaikka pienemmänkin. Siitä olisi jäänyt vähän rahaa bensaan ja muuhunkin tärkeämpään. einahan tavoitteita on ja pitääkin olla.
Ajatelkaapas jos olisi käteistä ostaa kallis mersu ja ostaakin vain vaikka Opelin, hyvä auto sekin. Käteen jää aikamoinen tukku rahaa.
On kyllä ehkä toisille pieniä asiota josiata, en nyt kateellinen mutta, ajattelen, että miksi minulla ei ole "selänpesijää" miksi minä olen yksin. Siitä kyllä syytän itseäni, saamattomuuttani. Kai minäkin sittenkin olen kateellinen.
Voihan se kannustaakin mutta pahimmoillaan kuluttaa henkistä energiaa.
Jos kaveri vie yhteisestä potista munulle käsittämättömällä perusteella suurimman osan, olen todennäköisesti kateellinen.
Jos kaveri voittaa lottopotin niin ei se ole minulta pois. Miksi kadehtisin?
Itse olen ilkeä. Välillä tulee vastustamaton halu "rassata" kateellista ihmistä. Ei kehumalla vaan toteamalla jonkin asian josta tiedän hänen olevan kateellinen.
Vahingonilon laita on samoin.
Kun lopetin työnteon ja kerroin saaneeni lopputilin 53-vuotiaana olivat jotkut avoimen vahingoniloisia (rehelliset), useimmat kätkivät sen huonosti.
Jotkut olivat aidosti myötätuntoisia.
Olin ilkeä kun vahingoniloinen "ihmetteli" että mitenkäs siinä noin kävi niin vastaukseni: Jokainen saa lopputilin kun kävelee esimiehensä luokse kalenterin kanssa ja osoittaa viimeisen työssäolopäivänsä, tarvittaessa kirjallisena!
Pettymystä oli vaikea peittää.
Osa hämmentyi koska heille tilanne oli ilmeisen vieras.
Ei menestyksen tavoitteluun välttämättä kateutta tarvita, ainakaan kaikki!Mikähän siinä lienee että toisten ihmisten menestyminen on pelkkää hyvää
onnea eikä mitään muuta ;-) Tylsää olisi todella jos heidän onnistumisensa
riippuisi siitä että he jaksavat yrittää enemmän kuin toiset.
Itsensä arvostaminen näillä leveysasteilla on rumaa. Olipahan kuinka
menestyvästä ihmisestä tahansa kyse niin ”vaatimattomuus kaunistaa”.
Ajatella, jos joku maratonijuoksun voittaja antaisi tällaisen lausunnon:
- Oli se sentään hyvää onnea, kun voitin tuon maratonin. Satuin ihan
vahingossa juoksemaan nopeammin kuin muut. Ai, että treenannutko?
No, ei niin kauheasti, vaan 18 tuntia päivässä kahdeksan vuoden aikana,
mutta ei kai sillä ollut mitään merkitystä, kyllä voittoni oli pelkkä sattuma!- ii-li
Pohjoismaiseen kulttuuriin kuuluu, ettei vaurautta tai rikkautta saa osoittavasti näyttää. Ne jotka näyttävät ovat "nousukkaita".
Se on oikeastaan hyvä. Se kuuluu jotenkin meikäläiseen tapaan. Pröystäilyä pidetään pahana asiana päinvastoin kuin etelän maissa tai Amerikassa.
Käsittääkseni pröystäilemättömyydessä on mukana hiven sitä pohjoismaista demokratia-ajatusta ja tasa-arvoajatusta.
- fiiuliN
Olen ainakin yksi sellainen joka on kateellinen ja rohkenee sanoakin sen suoraan.
Ei se minua ole mitenkään kannustanut, päin vastoin, masentaa.
Olen monasti nähnyt toisten kateelliset silmäykset jos jotakin on "onni potkaissut", kuitenkin yritetään näyttää iloista ilmettä....
kylläpä sulla menee hyvin.
Joskus oikein etoo tuollainen läpinäkyväisyys.- Suvi2
sillä kylmä totuus on, että jokainen meistä on joskus jollekin kateellinen. Minä ainakin olen ja ilkeän sen sanoakin.
Kylläkin olen sinnikkäästi yrittänyt kontrolloida sitä pahetta.
Miksi meidän pitäisi teeskennellä toisenlaista mikä olemme? Se kateus paistaa kuitenkin läpi. - tulenlieskat
Miksi pitäisi olla kateellinen. Minusta jokainen saa olla niinkuin haluaa. Jos toisella on isotalo, miksi pitäisi kadehtia. Sitäkö , kun hänellä on suuret velat. Pitäisikö kadehtia jonkun sairautta, se kun saa paljon alennusta lääkkeisiin.Minusta kateellisuus on omituinen asia. Se saa ihmiset riitelemään. Silloinhan se on kuin sairaus tai sanotaanko paha yskä. On hyvä kun ihmisillä menee hyvin. Pitäisi olla kiitollinen siitä mitä on.
- olen kateellinen
sen myönnän. Sehän on yksi luonteenpiirre, jonka Luoja on minulle antanut. Mielelläni siitä luopuisin, olisi helpompi olla.
- Kysyn vaan
Joskus nuorempana jonkunasteisen kadehtimisen vielä ymmärtää, mutta että näillä vuosikymmenilläkin varustettuna tuntee kateutta toisia kohtaan, sitä en tahtoisi uskoa.
Lienee luonnekysymys.
Kenties, kun lapsesta lähtien on tullut hyväksytyksi ja sen jälkeen itse hyväksyy itsensä ja olotilansa, ei kadehdi toisia, ihailla voi.sanon senkin, kun mieheni kuoleman jälkeen, viikonlopun tullessa itkin ja ikävöin.
Katselin ikkunasta (kuljin ikkunasta toiseen)miten avioparit kulkivat yhdessä, minä olin kateellinen, miksi minulta vietiin kumppani, miksi nuo saavat kulkea yhdessä.
Ehkä tällä iällä ei niinkään sitä aineellista kadehdi, mutta tuon kertomani tapaista.
Yksinäisyys, kun sitä ei ole sisäistänyt, siis oppinut olemaan yksin, se tuo kateuden toisia kohtaan, joilla ei yksinäisyyttä ole.
Tälläinen on minun kateuteni muoto, enimmäkseen.- Katleija
SkillaN kirjoitti:
sanon senkin, kun mieheni kuoleman jälkeen, viikonlopun tullessa itkin ja ikävöin.
Katselin ikkunasta (kuljin ikkunasta toiseen)miten avioparit kulkivat yhdessä, minä olin kateellinen, miksi minulta vietiin kumppani, miksi nuo saavat kulkea yhdessä.
Ehkä tällä iällä ei niinkään sitä aineellista kadehdi, mutta tuon kertomani tapaista.
Yksinäisyys, kun sitä ei ole sisäistänyt, siis oppinut olemaan yksin, se tuo kateuden toisia kohtaan, joilla ei yksinäisyyttä ole.
Tälläinen on minun kateuteni muoto, enimmäkseen.Jäin miettimään tuota sanomaasi, että kadehdit pareja. Olisiko se sittenkin enemmän kapinointia, joka miehesi kuolemasta johtuu. Että miksi minulle kävi näin. Sitä on jopa Jumalallekin vihainen. Muistaakseni miehesi kuolemasta on vasta viisi vuotta. Minulle sanoi työtoveri, joka nuorena miehensä menetti että viisi vuotta on jokin raja jolloin alkaa uusi elämä muodostua. Minulla se piti paikkansa. Vähitellen tuo kapinointi väistyy.
SkillaN kirjoitti:
sanon senkin, kun mieheni kuoleman jälkeen, viikonlopun tullessa itkin ja ikävöin.
Katselin ikkunasta (kuljin ikkunasta toiseen)miten avioparit kulkivat yhdessä, minä olin kateellinen, miksi minulta vietiin kumppani, miksi nuo saavat kulkea yhdessä.
Ehkä tällä iällä ei niinkään sitä aineellista kadehdi, mutta tuon kertomani tapaista.
Yksinäisyys, kun sitä ei ole sisäistänyt, siis oppinut olemaan yksin, se tuo kateuden toisia kohtaan, joilla ei yksinäisyyttä ole.
Tälläinen on minun kateuteni muoto, enimmäkseen.Tuo niin tuttua, että oikein sattuu. Olenhan kokenut tuon saman. Mutta en mielestäni ole kateellinen lähimmäisilleni aviopareille. Päin vastoin olen onnellinen heidän puolestaan kun heillä vielä on toinen toisensa. Olen monelle sanonutkin sen, että kosketelkaa toisianne ja pitäkää hyvänä niin kauan kun se kumppani on siinä vierellä. Sitähän ei kukaan tiedä kumpi ensin otetaan pois. Minä olin se joka jäin toiseksi.
Nauttikaa hyvät avioparit toisistanne, me olemme puolestanne onnellisia, että teillä on toisnne.ylikypsa kirjoitti:
Tuo niin tuttua, että oikein sattuu. Olenhan kokenut tuon saman. Mutta en mielestäni ole kateellinen lähimmäisilleni aviopareille. Päin vastoin olen onnellinen heidän puolestaan kun heillä vielä on toinen toisensa. Olen monelle sanonutkin sen, että kosketelkaa toisianne ja pitäkää hyvänä niin kauan kun se kumppani on siinä vierellä. Sitähän ei kukaan tiedä kumpi ensin otetaan pois. Minä olin se joka jäin toiseksi.
Nauttikaa hyvät avioparit toisistanne, me olemme puolestanne onnellisia, että teillä on toisnne.lenkillä kävellessäni vielä tätä kateus asiaa.
Ihmiset tulkitsevat eri tavalla asioita ja minä sanoessani olevani kateellinen, kyllä olen.
En tietenkään ole näille henkilöille, joita en edes tunne,en tietenkään myös toivo heille mitään pahaa.(en menisi väliin vaikka pyydettäisiin)
Se että tällä miehellä on nainen vierellään, minä haluaisin olla tämä nainen, ja kun en pysty kadehdin tätä naista, siis tuntemettomana.
Meniköhän liian vaikeaksi, no voisin siltä osin hyväksyä kapinoinniksi, että en hyväksy olotilaani.
Olen mestari selittämään, ei tainnut tulla hullua hurskaammaksi ja näistä sitten syntyy väärinkäsitykset.
Ei nyt tästä kumminkaan;))DD- andelmina
SkillaN kirjoitti:
sanon senkin, kun mieheni kuoleman jälkeen, viikonlopun tullessa itkin ja ikävöin.
Katselin ikkunasta (kuljin ikkunasta toiseen)miten avioparit kulkivat yhdessä, minä olin kateellinen, miksi minulta vietiin kumppani, miksi nuo saavat kulkea yhdessä.
Ehkä tällä iällä ei niinkään sitä aineellista kadehdi, mutta tuon kertomani tapaista.
Yksinäisyys, kun sitä ei ole sisäistänyt, siis oppinut olemaan yksin, se tuo kateuden toisia kohtaan, joilla ei yksinäisyyttä ole.
Tälläinen on minun kateuteni muoto, enimmäkseen.Eiköhän tuo ole aivan normaali reaktio puolison kuoleman jälkeen, tilanteeseen kuuluva joka menee ohi aikanaan. Mieheni kuolemasta ei ole vielä vuottakaan ja tunnustan, että tunnen surun ja kaipauksen piston sydämessä kun näen käsi kädessä kulkevia vanhempia pariskuntia. Muistelen, että viime vuonna tähän aikaan mekin kuljimme vielä näin, ja silloin pidin sitä itsestään selvänä asiana. Enää harva asia tuntuu siltä.
- Pääsky64
SkillaN kirjoitti:
lenkillä kävellessäni vielä tätä kateus asiaa.
Ihmiset tulkitsevat eri tavalla asioita ja minä sanoessani olevani kateellinen, kyllä olen.
En tietenkään ole näille henkilöille, joita en edes tunne,en tietenkään myös toivo heille mitään pahaa.(en menisi väliin vaikka pyydettäisiin)
Se että tällä miehellä on nainen vierellään, minä haluaisin olla tämä nainen, ja kun en pysty kadehdin tätä naista, siis tuntemettomana.
Meniköhän liian vaikeaksi, no voisin siltä osin hyväksyä kapinoinniksi, että en hyväksy olotilaani.
Olen mestari selittämään, ei tainnut tulla hullua hurskaammaksi ja näistä sitten syntyy väärinkäsitykset.
Ei nyt tästä kumminkaan;))DDkun haluaa olla pitämänsa miehen vierellä.Se on sitä loputonta läheisen vierelle haluamista.
Aloitteentekijän kateuskaan ei ole aidosti kateutta vaan on joltain asian tuntijan taholta annettu ymmärtää että lainan ottaminen kannattaa.
Sellaista tapahtui koko ajan kun olin työvoima koulutuksessa. Yllytettiin ottamman lainaa ilman kokemusta ilman alkupääomaa.
Epäonnistumiset päättivät ikävästi.
Naapurin isännänkin innostivat ottamaan lainaa alkamaan yrittäjäksi kalastajaksi.No eihän sillä elä.
Yrittäjyys pitää olla monessa polvessa ja kokemusta.
Perhe meni ja oma henki.Ilman näitä koulun anatmia opetuksia olisi elänyt niinkuin muutkin.
- M75*
Kateus on ruma sana. En pidä siitä. Pitäisi kannustaa ihmisiä menestymään, iloitsemaan omasta ja toisten menestymisestä. Kateus johtaa juuri siihen, mistä BilMan kerroit, epäonnistumiseen. Miksi muuten kerroit?
- BilMan
Noissa edellisissä viesteissäkin sivutaan samaa asiaa!
Miksikö minä kerroin,- toin asian esille?
Toin sen palstoille ruodittavaksi tarkoituksella.
Onko nuoruuden into ja menestymisen vietti niin suuri, että se kumoaa joissain määrin jopa elämisen peruselementtejä.
Viekö "kateus tuhkatkin pesästä"?
Onko ulkokullattu elämisen muoto mitenkään ymmärrettävissä?
Siinä ydin mitä sanomani pitää sisällään. - M75*
BilMan kirjoitti:
Noissa edellisissä viesteissäkin sivutaan samaa asiaa!
Miksikö minä kerroin,- toin asian esille?
Toin sen palstoille ruodittavaksi tarkoituksella.
Onko nuoruuden into ja menestymisen vietti niin suuri, että se kumoaa joissain määrin jopa elämisen peruselementtejä.
Viekö "kateus tuhkatkin pesästä"?
Onko ulkokullattu elämisen muoto mitenkään ymmärrettävissä?
Siinä ydin mitä sanomani pitää sisällään.Elämän voima (silloin kun sitä on) ajaa ylitse kateuden ja pienisieluisuuden. Menestyvä yksilö ei kadehdi. Jos ja kun hän näkee loistoyksilön, hän onnittelee ja tervehtii tätä.
Mitä tarkoitat ulkokullatulla elämisen muodolla? BilMan kirjoitti:
Noissa edellisissä viesteissäkin sivutaan samaa asiaa!
Miksikö minä kerroin,- toin asian esille?
Toin sen palstoille ruodittavaksi tarkoituksella.
Onko nuoruuden into ja menestymisen vietti niin suuri, että se kumoaa joissain määrin jopa elämisen peruselementtejä.
Viekö "kateus tuhkatkin pesästä"?
Onko ulkokullattu elämisen muoto mitenkään ymmärrettävissä?
Siinä ydin mitä sanomani pitää sisällään.Kuvittelen että viestisi sisältö tarkoittaa elintasokilpailun turmiollisuutta, että kaiken on oltava paremmin kuin naapurilla, työkaverilla, sukulaisella.
On ostettava uusi auto osamaksulla vaikka ei oikeastaan olisi varaa ostaa edes kunnon pyörää käteisellä, tämä vaan sen takia että naapurikin on vaihtanut äskettäin autoa.
Tai on ostettava uusi talo tai kesämökki, vaikka siihen ei olisikaan taloudellisia edellytyksiä.
Elämä alkaa pyöriä yhä suuremmassa krediittikarusellissa ja lopulta tuo valhekupla särkyy...
Elämä on ollut "ulkokullattua", kulisseja, velkataakan pönkittämiä harhakuvia.
Kaikki tämä vaan sen takia että ympäristö saisi kuvan menestyvästä ihmisestä, joka ei ajoissa ymmärtänyt että se mikä riittää tällä hetkelle hänelle itselleen, saa riittää toisillekin.- BilMan
MdK-MdK kirjoitti:
Kuvittelen että viestisi sisältö tarkoittaa elintasokilpailun turmiollisuutta, että kaiken on oltava paremmin kuin naapurilla, työkaverilla, sukulaisella.
On ostettava uusi auto osamaksulla vaikka ei oikeastaan olisi varaa ostaa edes kunnon pyörää käteisellä, tämä vaan sen takia että naapurikin on vaihtanut äskettäin autoa.
Tai on ostettava uusi talo tai kesämökki, vaikka siihen ei olisikaan taloudellisia edellytyksiä.
Elämä alkaa pyöriä yhä suuremmassa krediittikarusellissa ja lopulta tuo valhekupla särkyy...
Elämä on ollut "ulkokullattua", kulisseja, velkataakan pönkittämiä harhakuvia.
Kaikki tämä vaan sen takia että ympäristö saisi kuvan menestyvästä ihmisestä, joka ei ajoissa ymmärtänyt että se mikä riittää tällä hetkelle hänelle itselleen, saa riittää toisillekin.Tuota näyttämistä oman tasapainon löytämistä, itsensä hyväksymistä.
Tilanne, että toisella menee paremmin satuttaa.
Se laittaa rattaat pyörimään niin vinhaa vauhtia, että niiden vihdoin hidastuessa huomaamme koko koneiston yskivän.
Vaikka pyrimme askeleen edelle, niin jo kohta olemme kaksi jäljessä.
Kun olemme hypänneet oravanpyörään, niin sitä on vaikea pysäyttää.
- Pääsky64
se paholainen rumahenki.Samalla se saa käyttää ihmisiä omiin tarkoituksiin.
Maksaa sitten palkan omilla rahoillaan.Ja ihminen ei huomaa ennen kuin se alkaa tuntua pahalta. - saara.dma
... on nykyään tullut tavoiteltavaksi elämänmuodoksi. Positiivinen ajattelu sisältää negatiivisten tunteiden, kuten kateuden ja katkeruuden hallinnan ja asioiden hyvien puolien havaitsemisen.
Mitäpä jos emme aina vertailisi itseämme toisiin vaan olisimme kiitollisia siitä, mitä meillä on. Toistenkin menestyksestä voisi tällöin hyvällä syyllä iloita.
Tiedän, että tällainen asenne on liian "hampaatonta" monen mielestä, muta tästä voisi lähteä kehityksen tielle, jos katkeruus ja kateus valtaavat mielen.Olen ihan samaa mieltä. Tästä elämästä löytyy aina jotakin positiivista. Ollaan onnellisia siitä mitä meillä on. Saattaa olla, että kaikilla ei ole asiat niinkään hyvin kuin minulla.
Ei tarvitse kuin katsoa uutisia niin huomaa, että kyllä meillä itsellä sentään on asiat hyvin, vaikka paremminkin tietysti voisi olla. Ollaan vaan kiitollisia kun saa olla terveenä ja taas on kesä tulossa, kevättä rinnassa. Mikäpä sen suloisempaa olisi.ylikypsa kirjoitti:
Olen ihan samaa mieltä. Tästä elämästä löytyy aina jotakin positiivista. Ollaan onnellisia siitä mitä meillä on. Saattaa olla, että kaikilla ei ole asiat niinkään hyvin kuin minulla.
Ei tarvitse kuin katsoa uutisia niin huomaa, että kyllä meillä itsellä sentään on asiat hyvin, vaikka paremminkin tietysti voisi olla. Ollaan vaan kiitollisia kun saa olla terveenä ja taas on kesä tulossa, kevättä rinnassa. Mikäpä sen suloisempaa olisi.elämä ei olisi riepotellut.
Minuakin heitellyt ja viskellyt vaikka miten.
Mutta en silti jaksa pitkään murehtia.
Yritän etsiä niitä positiivisia asioita.
Tulee itselle parempi mieli,
ja jaksaa taas.
Mutta JOS tuoollaisen ystävän löytäisi kuin ylikypsa
on,mitenhän häntä oikein paapoisikaan;))muori67 kirjoitti:
elämä ei olisi riepotellut.
Minuakin heitellyt ja viskellyt vaikka miten.
Mutta en silti jaksa pitkään murehtia.
Yritän etsiä niitä positiivisia asioita.
Tulee itselle parempi mieli,
ja jaksaa taas.
Mutta JOS tuoollaisen ystävän löytäisi kuin ylikypsa
on,mitenhän häntä oikein paapoisikaan;))haluaisin olla paapottavana(tuliko oikein).
Kyllähän minäkin 2paaposin2, mutta kun ei voi paapoa, kuin itseään, ja siinä on vaarassa tulla itserakkaaksi ja sitä en missään tapauksessa haluaisi olla.- Hintriika
muori67 kirjoitti:
elämä ei olisi riepotellut.
Minuakin heitellyt ja viskellyt vaikka miten.
Mutta en silti jaksa pitkään murehtia.
Yritän etsiä niitä positiivisia asioita.
Tulee itselle parempi mieli,
ja jaksaa taas.
Mutta JOS tuoollaisen ystävän löytäisi kuin ylikypsa
on,mitenhän häntä oikein paapoisikaan;))Olen ajat sitten päässyt eroon materialistisesta kateudesta. Naapurilla voi olla Bemari, mutta minullapa on kävelysauvat!
Se, mistä SkillaN kertoi, on varmasti jokaiselle yksin jääneelle tuttua. Varsinkin alkuun sydän muljahti ympäri, kun näki käsi kädessä kävelevän vanhan pariskunnan. Ei se ole kateutta, vaan juuri se tunne: "Miksi minä, kun nuo toiset..."
Minulla on kai mennyt elämässä tarpeeksi huonosti tarpeeksi monta kertaa, niin että olen oppinut nauttimaan niistä pienistä asioista, jotka voivat tehdä ihmisen onnelliseksi. Yleensä ne eivät maksa mitään. Niistä on köyhälläkin lupa nauttia sydämensä kyllyydestä...
Luulenpa, että ilman kaikkia koviakin kolhuja en olisi näin onnellinen ja tyytyväinen elämääni kuin nyt olen. Hassua, että tuttavien mielestä minulla menee paljon huonommin kuin omasta mielestäni!!! - Pääsky64
Hintriika kirjoitti:
Olen ajat sitten päässyt eroon materialistisesta kateudesta. Naapurilla voi olla Bemari, mutta minullapa on kävelysauvat!
Se, mistä SkillaN kertoi, on varmasti jokaiselle yksin jääneelle tuttua. Varsinkin alkuun sydän muljahti ympäri, kun näki käsi kädessä kävelevän vanhan pariskunnan. Ei se ole kateutta, vaan juuri se tunne: "Miksi minä, kun nuo toiset..."
Minulla on kai mennyt elämässä tarpeeksi huonosti tarpeeksi monta kertaa, niin että olen oppinut nauttimaan niistä pienistä asioista, jotka voivat tehdä ihmisen onnelliseksi. Yleensä ne eivät maksa mitään. Niistä on köyhälläkin lupa nauttia sydämensä kyllyydestä...
Luulenpa, että ilman kaikkia koviakin kolhuja en olisi näin onnellinen ja tyytyväinen elämääni kuin nyt olen. Hassua, että tuttavien mielestä minulla menee paljon huonommin kuin omasta mielestäni!!!ihmisen ajatukset niissä ei ole onnen häivääkään.
Pitää pystyä halaamaan kaikkia hyvällä mielellä ja sekös tuntuu hyvältä.
En voi olla kertomatta minulla on ihana ystävä.Ehtii joka paikkaan ei koskaan huonolla tuulella vaikka on vastoinkäymisiäkin.
Enemmän menestystä joka paikassa.On kaikissa jäsenenä ja luottamushenkilönä,lautamiehenkin niin kauan kun muistan.
Aina toisia viihdyttämässä laulamalla ja sketsejä esittämällä eikä sillä pokka petä vaikka yleisöä olisi viisikin sataa.
Kaikki hoivakodit ovat hänen laululistalla ja vielä yhteisvastuu keräystä tekee.
Montakohan kertaa on halannut niistä tulisi pitkä jono.
Pyysi minut vielä miehelleen seniori tanssipariksi kun ei itse jouda tänä keväänä.
Vaikka sanoin että vieläkö luulee saavansa miehensä takaisin keväällä.
Eikä tartte paljoa ,vain toisten huomioon ottamista ja aina auttamassa toisia.
- lassiiihhh
Olen sivutoimelta kirjailija. Kun tulee apurahaa muutama tonni, niin vaimo huutaa viikon pelkästä
kateudesta. Yleensä kyllä annan puolet vaimolle,
enkä lähde esim. ulkomaille lisäämään ammattitaitoa, mikä olisi apurahan tarkoitus.- Pääsky64
kyllä sinun olisi oltava ulkomailla kun olet vielä matkustus kunnossa.Vanhemmaksi ei kannata siirtää matkoja minkä voit tänään tehdä.
Turhaan on yrittää muutta vaimoa jos hän ei itse anna tarpeeksi arvoa sinun kirjoitukselle.
Pitäisi käyttää ovelampia keinoja.
Varmaan tykkää laittautua juhliin joihin sinua kutsutaan ja nauttia glamourista.Siitä puolesta voisi alkaa kiristämään.
Kiinnostaisi nähdä minkälaista kirjoitat.Onko sinulla kotosivut? - googletus
Miksi et vastaa, oliko ne hevostarinat toisessa ketjussa sinun kirjoittamia? Jos et ole Jouko Varonen, niin sitten olet plagioija.
- eri kohtan
googletus kirjoitti:
Miksi et vastaa, oliko ne hevostarinat toisessa ketjussa sinun kirjoittamia? Jos et ole Jouko Varonen, niin sitten olet plagioija.
tuohon alemmas.
voivat olla monenlaiset. Se tuli mieleeni kun vastasin erään onnellisen naisen viestiin naapuripalstalla ja muistin kuinka itse olin liikkeellä samantapaisen viestin kanssa pari vuotta sitten ja minkälaisen vastaanoton viestini silloin sai.
Suurin osa palautteesta oli selvää kateutta, todella ilkeää ja halpamaista vihjailua.
Kukapa nyt olisi suonut sellaista onnea 60 naiselle, että hän muka löytäisi vielä rakkauden?
Kaikkea sitä saa kuulla ennenkuin korvat päästä tippuu! "Romanssinpoikaset tuon ikäisillä naisilla ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta", kirjoitti nimim. aatu.
Voi melkein nähdä sielunsa silmin verenhimoiset, kateelliset, katkerat vanhukset repimässä MdK:ta silpuiksi! :DD
Kaikkea se kateus teettää...noh mutta mitäs teille kaikille!!! siis kaikille säätyyn tahi ikään katsomatta todella kuuluu...!!!?
tääl maailmassa on joka tapauksessa hyvä olla.
olen mielestäni kaikesta huolimatta etuoikeutettu eläessäni nyt.
t:yks monista- reetta2
Mitä sitä toisen onnea kadehtimaan, jos toisella on hyvin se on hänen onnensa. Tunnen aina sykähdyksen rinnassa kun joku ystävistäni kertoo pikku romanssin poikasen olevan ilmassa.
Eino Leino on viisaasti oivaltanut:
"Kell onni on, se onnen kätkeköön,
kell aarre on se aarteen peittäköön.
Ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit ihmisten,
Kell´onni on se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan."
Tämä oli nyt muistista vedetty runo. Pieniähän me ihmiset olemme kadehtiessamme toisten onnea, turhaan kulutamme omia energiavarastojamme. - Örkki
Ei tunne-elämä iän mukana katoa, vaikka luusto voi haurastua, lihakset, kauneus ja muisti voivat kadota.
- isoäiti**
Kuten Bilman avauksessaan kirjoitti vuosien rauhoittaneen hänen mielensä
niin samoin minäkin ajattelen,
että ovatko kuuskymppiä ylittäneet enää kateellisia toisilleen - tuskin.
En ole tavannut verenhimoisia ja kateellisia vanhuksia
ainoastaan ainoastaan mieleltään sairaita
tai yksinäisiä vanhuksia löytyy valitettavasti monien reippaiden ja iloisten joukosta.
Tittelinkipeys kuuluu mielestäni edelliselle sukupolvelle,
koska oma äitini edustaa hieman tätä lajia.
Hän arvostaa kirjainlyhenteitä nimen edellä ja
mitä useampia sen parempi.
Hänellä on tapana myös tiedottaa ikäsiskoilleen,
jos joku läheinen esiintyy televisiossa tai kirjoittaa painetussa sanassa.
Tuskin siinä on mitään pahaa taka-ajatusta.
Eläköön rakkaus ja romanssit! - Pääsky64
artoqqqq kirjoitti:
noh mutta mitäs teille kaikille!!! siis kaikille säätyyn tahi ikään katsomatta todella kuuluu...!!!?
tääl maailmassa on joka tapauksessa hyvä olla.
olen mielestäni kaikesta huolimatta etuoikeutettu eläessäni nyt.
t:yks monistaollaankohan oikean vai keksityn hahmon kanssa.Vaikka olisi ufo on kaikki mahdollisuudet olla mikä vain.
Voipihan meitä nuorisokin vaikka omat nuoret huijata.En olisi siitäkään yllättynyt,mutta haittaako tuo kaikesta oppii.
Kerran minulle soitti Hytönen ja pyysi TV:ohjelmaan vuosia sitten.Se paljastui pojan kepposeksi. - merkille
Pääsky64 kirjoitti:
ollaankohan oikean vai keksityn hahmon kanssa.Vaikka olisi ufo on kaikki mahdollisuudet olla mikä vain.
Voipihan meitä nuorisokin vaikka omat nuoret huijata.En olisi siitäkään yllättynyt,mutta haittaako tuo kaikesta oppii.
Kerran minulle soitti Hytönen ja pyysi TV:ohjelmaan vuosia sitten.Se paljastui pojan kepposeksi.miksi et vastaa.
isoäiti** kirjoitti:
Kuten Bilman avauksessaan kirjoitti vuosien rauhoittaneen hänen mielensä
niin samoin minäkin ajattelen,
että ovatko kuuskymppiä ylittäneet enää kateellisia toisilleen - tuskin.
En ole tavannut verenhimoisia ja kateellisia vanhuksia
ainoastaan ainoastaan mieleltään sairaita
tai yksinäisiä vanhuksia löytyy valitettavasti monien reippaiden ja iloisten joukosta.
Tittelinkipeys kuuluu mielestäni edelliselle sukupolvelle,
koska oma äitini edustaa hieman tätä lajia.
Hän arvostaa kirjainlyhenteitä nimen edellä ja
mitä useampia sen parempi.
Hänellä on tapana myös tiedottaa ikäsiskoilleen,
jos joku läheinen esiintyy televisiossa tai kirjoittaa painetussa sanassa.
Tuskin siinä on mitään pahaa taka-ajatusta.
Eläköön rakkaus ja romanssit!Kadehtia toisia muusta,kuin laulun lahjoista,
olkaa onnellisia ne jotka osaa laulaa.
MInä olisin kova laulamaan ,mutta kun on vain ammuvainaan nuotti;))- Hintriika
muori67 kirjoitti:
Kadehtia toisia muusta,kuin laulun lahjoista,
olkaa onnellisia ne jotka osaa laulaa.
MInä olisin kova laulamaan ,mutta kun on vain ammuvainaan nuotti;))Siinä on minunkin akilleen kantapääni! Olen aina ollut katkera, etten saa ulos suustani ihania sävelmiä, jotka kuitenkin päässäni soivat. Olen niin-niin-niin... kateellinen kaikille, jotka osaavat laulaa.
- merimona1
Hintriika kirjoitti:
Siinä on minunkin akilleen kantapääni! Olen aina ollut katkera, etten saa ulos suustani ihania sävelmiä, jotka kuitenkin päässäni soivat. Olen niin-niin-niin... kateellinen kaikille, jotka osaavat laulaa.
sanoa tähän "kateusketjuun" mitään, mutta nyt voin sanoa, että minua harmittaa, kun en osaa piirtää paremmin, tai maalata.
Kateutta en koe, ainakaan sillä tavoin, että haluasin joltain pois mitä hänellä on. Enkä myöskään "kateuksissani" ole muistaakseni koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään, kuten panetellut takana, tai vastaavaa.
Osaan monia asioita, joista jotkut taidot ovat synnyinlahjana saatuja, kuten laulunlahja. Joitakin taidoistani olen opetellut.
Luulen kyllä,että kadehtimaan taipuvainen kadehtii eniten sellaista, joka osaa olla tyytyväinen ja onnellinen, riippumatta osaamisestaan, tai lahjoistaan ja taidoistaan.
Omaa sellaista henkistä tasapainoa, jota maiset, tai maalliset suhdanteet eivät hetkauta mihinkään. - Hintriika
merimona1 kirjoitti:
sanoa tähän "kateusketjuun" mitään, mutta nyt voin sanoa, että minua harmittaa, kun en osaa piirtää paremmin, tai maalata.
Kateutta en koe, ainakaan sillä tavoin, että haluasin joltain pois mitä hänellä on. Enkä myöskään "kateuksissani" ole muistaakseni koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään, kuten panetellut takana, tai vastaavaa.
Osaan monia asioita, joista jotkut taidot ovat synnyinlahjana saatuja, kuten laulunlahja. Joitakin taidoistani olen opetellut.
Luulen kyllä,että kadehtimaan taipuvainen kadehtii eniten sellaista, joka osaa olla tyytyväinen ja onnellinen, riippumatta osaamisestaan, tai lahjoistaan ja taidoistaan.
Omaa sellaista henkistä tasapainoa, jota maiset, tai maalliset suhdanteet eivät hetkauta mihinkään.Kateus toisen lahjakkuudesta kuuluu samaan kategoriaan kuin se, että sisintä vääntää katsella toisten onnea, kun on omansa menettänyt. Eihän siinäkään toivo, että kunpa tuolle toiselle kävisi samallalailla... Parempi sana on katkeruus.
Kyllä tässä vastikään taas otti pannuun, kun istuin paikallisessa ravintolassa samassa pöydässä kuorolaistan kanssa. He olivat juuri pitäneet loistavan juhlakonsertin. Siinä viini virtasi ja laulu raikasi! Muista pöydistä ja jopa baarimikon taholta tuli toivomuksia kappaleista. Mahtava ilta, mutta istupa siinä tuppisuuna...
Tavallisten ihmisten seurassa uskallan edes vähän huulia heiluttaa mukana, mutta sellaisten sävelkorvien eliittiporukassa on parempi olla hiljaa kuin hiiri! - merimona1
Hintriika kirjoitti:
Kateus toisen lahjakkuudesta kuuluu samaan kategoriaan kuin se, että sisintä vääntää katsella toisten onnea, kun on omansa menettänyt. Eihän siinäkään toivo, että kunpa tuolle toiselle kävisi samallalailla... Parempi sana on katkeruus.
Kyllä tässä vastikään taas otti pannuun, kun istuin paikallisessa ravintolassa samassa pöydässä kuorolaistan kanssa. He olivat juuri pitäneet loistavan juhlakonsertin. Siinä viini virtasi ja laulu raikasi! Muista pöydistä ja jopa baarimikon taholta tuli toivomuksia kappaleista. Mahtava ilta, mutta istupa siinä tuppisuuna...
Tavallisten ihmisten seurassa uskallan edes vähän huulia heiluttaa mukana, mutta sellaisten sävelkorvien eliittiporukassa on parempi olla hiljaa kuin hiiri!musikaallisen pöytäseurueesi, vaan sinun itsesi.
Mitäs tuppaannuit väärään seuraan :D - fiilia1
Hintriika kirjoitti:
Kateus toisen lahjakkuudesta kuuluu samaan kategoriaan kuin se, että sisintä vääntää katsella toisten onnea, kun on omansa menettänyt. Eihän siinäkään toivo, että kunpa tuolle toiselle kävisi samallalailla... Parempi sana on katkeruus.
Kyllä tässä vastikään taas otti pannuun, kun istuin paikallisessa ravintolassa samassa pöydässä kuorolaistan kanssa. He olivat juuri pitäneet loistavan juhlakonsertin. Siinä viini virtasi ja laulu raikasi! Muista pöydistä ja jopa baarimikon taholta tuli toivomuksia kappaleista. Mahtava ilta, mutta istupa siinä tuppisuuna...
Tavallisten ihmisten seurassa uskallan edes vähän huulia heiluttaa mukana, mutta sellaisten sävelkorvien eliittiporukassa on parempi olla hiljaa kuin hiiri!Koiton laulajat ja Sauvon ravintolassa....
- Hintriika
fiilia1 kirjoitti:
Koiton laulajat ja Sauvon ravintolassa....
Eivätkös Koiton laulajat lauleskele Helsingissä? Eikä Sauvon ravintolaa taida enää olla olemassakaan... muistan kyllä sen entisajalta. Muuten aika hyvin arvattu!!!
Totta on Merimonan huomio. Väärään aikaan väärässä paikassa. Niin minua aina kohtalo riepottelee. - fiiuliN
Hintriika kirjoitti:
Eivätkös Koiton laulajat lauleskele Helsingissä? Eikä Sauvon ravintolaa taida enää olla olemassakaan... muistan kyllä sen entisajalta. Muuten aika hyvin arvattu!!!
Totta on Merimonan huomio. Väärään aikaan väärässä paikassa. Niin minua aina kohtalo riepottelee.On Sauvoa lähin paikka jossa on ravintola.
Vai mistä Sauvon ravintolasta on tällä kertaa puhe?
Kyllä Sauvostakin löytyy kaljapaikkoja:))) - fiilia1
fiiuliN kirjoitti:
On Sauvoa lähin paikka jossa on ravintola.
Vai mistä Sauvon ravintolasta on tällä kertaa puhe?
Kyllä Sauvostakin löytyy kaljapaikkoja:)))työväentalo jossa ravintola, kuuntelin kerran Koiton kuoroa Kemissä ja vain arvailin, en tiennyt etteivät olleet omia kuorolaisia.
Kuinka voi kantaa sellaista tunnetta, joka kalvaa ja pahoittaa mielen saaden kaiken näyttämään kadehtimisen arvoiselta? Tunteen täytyy olla vihan lähisukulainen jos toisen asema, omaisuus jne. kaiken aikaa närästää. Vihaako kateellinen siis jokaista ihmistäkin?
- hemuli
Kateutte esiintyy kaikissa asteissaan miedosta voimakkaaseen. Ihmisen stressinsietokyky, henkinen kantti antaa pontta kanavoida kateus terveesti oikeaan suuntaan.
Entisaikaan sanottiin, että kateus loi Etelä-Pohjanmaalla ennennäkemätöntä hyvinvointia ja vaurautta. Pienteollisuutta syntyi melkein taloon kuin taloon, koska naapurillakin. Ei kateus ehkä olekaan niin mustaa kuin mielellään opetetaan. Raskasmieliset ehkä vain ovat kyyristyneet repivään kateuteen ja kyvyttöminä kehitelleet vihan tunteita.
Eihän kukaan tervehenkinen niin pohjamutiin kateuden vuoksi uppoa. Pieni kateus vain virkistää ajattelua. - Katleija
hemuli kirjoitti:
Kateutte esiintyy kaikissa asteissaan miedosta voimakkaaseen. Ihmisen stressinsietokyky, henkinen kantti antaa pontta kanavoida kateus terveesti oikeaan suuntaan.
Entisaikaan sanottiin, että kateus loi Etelä-Pohjanmaalla ennennäkemätöntä hyvinvointia ja vaurautta. Pienteollisuutta syntyi melkein taloon kuin taloon, koska naapurillakin. Ei kateus ehkä olekaan niin mustaa kuin mielellään opetetaan. Raskasmieliset ehkä vain ovat kyyristyneet repivään kateuteen ja kyvyttöminä kehitelleet vihan tunteita.
Eihän kukaan tervehenkinen niin pohjamutiin kateuden vuoksi uppoa. Pieni kateus vain virkistää ajattelua.Goooooooooooglettakaapa sana kateus. Onpa kuulema ainoa kuolemansynti, josta ei voi nauttia.
- muka kateus
hemuli kirjoitti:
Kateutte esiintyy kaikissa asteissaan miedosta voimakkaaseen. Ihmisen stressinsietokyky, henkinen kantti antaa pontta kanavoida kateus terveesti oikeaan suuntaan.
Entisaikaan sanottiin, että kateus loi Etelä-Pohjanmaalla ennennäkemätöntä hyvinvointia ja vaurautta. Pienteollisuutta syntyi melkein taloon kuin taloon, koska naapurillakin. Ei kateus ehkä olekaan niin mustaa kuin mielellään opetetaan. Raskasmieliset ehkä vain ovat kyyristyneet repivään kateuteen ja kyvyttöminä kehitelleet vihan tunteita.
Eihän kukaan tervehenkinen niin pohjamutiin kateuden vuoksi uppoa. Pieni kateus vain virkistää ajattelua.yrittäjyyden takana?
Ja pah! Sinä et tunne yrittäjyyden syvintä olemusta.
Etkä tunne pohjalaista kunnollista, ahkeraa ihmistä.
Puhu vaan itsestäsi. - hemuli
muka kateus kirjoitti:
yrittäjyyden takana?
Ja pah! Sinä et tunne yrittäjyyden syvintä olemusta.
Etkä tunne pohjalaista kunnollista, ahkeraa ihmistä.
Puhu vaan itsestäsi.Lainasin vuosia sitten kuulemani väitteen TV-ohjelmasta. Tunnen minä pohjalaiset kunnon väen ytimiä myöten, kun heidän kanssaan monta vuotta samaan hiileen puhalsin ja se sujui erinomaisella tuloksella ja kiitoksella.
Elämäntoverikin viimeiset 40 vuotta on ollut yks sama pohjalainen, jota en vaihtaisi pois. Paras ystävätär vuodesta 1959 on pohjalainen ja iloa piisaa, viimeksi eilen puhelimessa.
Älä suotta ärsyynny. Täällä Itä-Suomessa olen oppinut löysiä. - Tunnen
hemuli kirjoitti:
Lainasin vuosia sitten kuulemani väitteen TV-ohjelmasta. Tunnen minä pohjalaiset kunnon väen ytimiä myöten, kun heidän kanssaan monta vuotta samaan hiileen puhalsin ja se sujui erinomaisella tuloksella ja kiitoksella.
Elämäntoverikin viimeiset 40 vuotta on ollut yks sama pohjalainen, jota en vaihtaisi pois. Paras ystävätär vuodesta 1959 on pohjalainen ja iloa piisaa, viimeksi eilen puhelimessa.
Älä suotta ärsyynny. Täällä Itä-Suomessa olen oppinut löysiä.pohjalaisen yrittäjyyden myös,
eivätkä sen motiivit ole tuollaiset.
Totta on, että TV-ohjelmissa yritetään vetää lokaan.
-
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 551172
Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.1511141Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle601075Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo82956Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu45874Nyt tiistain galluppi alkaa....
Kuka on sun elämän rakkaus? Ketä kaipaat edelleenkin? Nyt nimiä vaan rohkeesti tuohon alle.Tää on ikäväpalsta, eikä mikä55818Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä54770Miten aiot saada kaivattusi?
1) loukuttamalla 2) kidnappaamalla 3) huijaamalla 4) jokin muu, mikä?54765KIIKKUSTUOLI
Aloitetaan taas uudella alustalla, nuo pitkiksi venyneet ovat hankalia etsiä uusia viestejä, joskus vastauksia tulee sin71711- 32692