Pelkosektio!!

pakko saada

Mitä pelkopolilla kannattaa kertoa synnytyspelon syyksi, että siellä ei vähäteltäisi tilannetta? Näitä juttuja kun lukee, osa synnyttäjistä tuntuu saaneen sektiopäätöksen helpommin, joitain taas pompotellaan edestakaisin lääkäriltä kätilölle laskettuun aikaan asti.
Itselleni alatiesynnytys ei valitettavasti ole vaihtoehto sekä psyykkisistä että osin myös fyysistä syistä (en tosin tiedä riittävätkö fyysiset syyt lääkärille, mutta minulle riittävät siihen että haluan sektion). Olen varma että lapsellenikin sektio tulee olemaan parempi vaihtoehto kuin alatiesynnytys. Tällä hetkellä menossa rv26, ensimmäinen pelkokeskustelu on kätilön kanssa lähiviikkoina. Asiasta tietävät, auttakaa naista mäessä!

71

12213

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • totuus!

      Sektiota ei siksi tehdä ihan pienin perustein, koska se on aina suurempi riski sekä sikiölle että äidille (vauvan vakioitu riski kuolla sektion jälkeen on 8-kertainen verrattuna alatiesynnytettyyn vauvaan). Myös toipuminen on huomattavasti hitaampaa (esim. vessassakäyminen on tosi kivuliasta ja vauvan nostelut vaikeita) ja maidoneritys ei tahdo lähteä käyntiin. Kohtutulehdukset ovat yleisiä, samoin leikkaushaavan tulehdukset. Lisäksi vatsaan jää kiinnikkeitä, jotka saattavat haitata seuraavia raskauksia tai vatsan alueen leikkauksia. Tottakai sitä yritetään käännyttää äidin pää, mikäli hänen kohdallaan olisi turvallisempaa synnyttää alakautta. Usein tarjotaan tavallisempaa matalampaa kynnystä kipulääkkeisiin ja myös sektioon mikäli synnytys ei etene tai suju toivotusti. (tämä oli siis selostusta niihin syihin, miksi joissain sairaaloissa "pompotetaan" äitiä lasketulle ajalle saakka)

      Mutta jos keskusteluista huolimatta olet vakuuttunut, ettet pysty synnyttämään alakautta etkä halua edes yrittää, niin silloin tietysti ainoa vaihtoehto on sektio. Ei ketään pakoteta synnyttämään alakautta, mutta minusta on ihan hyvä että loppuun asti yritetään :). Minusta sinun kannattaa ottaa hoito eli keskustelut vastaan, mutta toisaalta olla koko ajan myös rehellinen ja kertoa totuus omasta olosta!!! Sen pitäisi riittää.

      Jos fyysiset syyt ovat selkeitä, niin kyllä se varmaankin helpottaa sektion saamista.

      Niin ja näitä pelottelujuttuja netistä ei kannata lukea, ne ovat vain pieni osa kokemuksista - esim. mulla on 2 ihanaa alatiesynnytystä takana.

      Onnellista odotusaikaa!

      • aloittaja

        Kiitokset vastauksesta. Kiinnostaisi tietää onko tuossa laskelmassa (vauvan vakioitu riski kuolla sektion jälkeen) mukana myös kiireelliset ja hätäsektiot sekä sektiot jotka tehdään äidin tai lapsen sairauden takia? Kiireelliset ja hätäsektiothan tehdään silloin kun vauvalla on jo valmiiksi jotain pielessä, sama tilanne tuossa kolmannessa vaihtoehdossa.
        Tulehdusriskit ja hidas paraneminen ovat tietysti ikäviä mutta verrattuna perusteltuihin kauhuskenaarioihini alatiesynnytyksestä ne ovat kuitenkin paljon pienempi paha. Ongelmallisinta tässä on juuri se, ettei kukaan lääkäri tai kätilö voi luvata että kaikki menee hyvin. Itse synnytystapahtumaa ja kipua enemmän pelkään saavani pahoja fyysisiä vaurioita jotka hankaloittaisivat loppuelämääni. Mikään keskustelu ei voi muuttaa sitä tosiasiaa...


      • uudestaan...
        aloittaja kirjoitti:

        Kiitokset vastauksesta. Kiinnostaisi tietää onko tuossa laskelmassa (vauvan vakioitu riski kuolla sektion jälkeen) mukana myös kiireelliset ja hätäsektiot sekä sektiot jotka tehdään äidin tai lapsen sairauden takia? Kiireelliset ja hätäsektiothan tehdään silloin kun vauvalla on jo valmiiksi jotain pielessä, sama tilanne tuossa kolmannessa vaihtoehdossa.
        Tulehdusriskit ja hidas paraneminen ovat tietysti ikäviä mutta verrattuna perusteltuihin kauhuskenaarioihini alatiesynnytyksestä ne ovat kuitenkin paljon pienempi paha. Ongelmallisinta tässä on juuri se, ettei kukaan lääkäri tai kätilö voi luvata että kaikki menee hyvin. Itse synnytystapahtumaa ja kipua enemmän pelkään saavani pahoja fyysisiä vaurioita jotka hankaloittaisivat loppuelämääni. Mikään keskustelu ei voi muuttaa sitä tosiasiaa...

        ...tuossa vakioidussa luvussa on siis otettu huomioon hätäsektiot, hapenpuutteet, äidin ja lapsen sairaudet jne. Nukutus ja puudutukset ovat aina riski, erityisesti raskaana olevan sellaiset. Myönnettäköön, että Suomessa sektioturvallisuus on maailman parhaita ja tuo riski on todennäköisesti maailmanlaajuisista tutkimuksista saatu luku. Joka tapauksessa lääkäri arvioi tapauskohtaisesti kumpi synnytystapa on todennäköisemmin turvallisempi. Kukaan lääkäri tai kätilö ei voi luvata, että synnytys tulee menemään hyvin, mutta ei kukaan voi luvata sektion sujumistakaan!!! Siinä ne suuremmat riskit ovat sekä äidille että lapselle (sektioiden kauhutarinat puuttuvat palstoilta siksi, että tilanteessa jossa äidin kunto romahtaa hänet usein nukutetaan ja äidillä ei vaaratilanteista ole mitään muistikuvia).

        Sektiossa vauvan keuhkot eivät pääse tyhjentymään lapsivedestä, ja lapsella on useammin hengitysvaikeuksia synnytyksen jälkeen. Samoin vauvan verenkierto kokee suuria muutoksia synnytyksen yhteydessä ja sektiovauvan verenkierron on vaikeampi sopeutua kohdunulkoiseen elämään. Puhumattakaan mm. imetyksestä - sektioäideillä on moninkertaisesti ongelmia imettämisen kanssa, koska maidoneritys lähtee huonommin käyntiin. Imettämättömyydestä taas on omat haittansa, infektioriski kasvaa (joka on ennestäänkin sektiovauvoilla koholla) ja yöheräämiset ovat entistä rankempia kun pitää lämmitellä maitopulloja ;). Äidin riskit sektiossa ovat suuri verenhukka (voi olla hengenvaarallista, jos kohtu ei lähde supistumaan leikkauksen jälkeen - joka vuosi joudutaan tämän vuoksi Suomessakin poistamaan kohtuja) ja leikkauksen jälkeen melko yleiset infektiot jotka kyllä hoituvat yleensä antibiooteilla mutta pitkittävät toipumista.

        Mitä vakavia vaurioita pelkäät? Repeämiä? Niitä saa lähes jokainen ensisynnyttäjä ja ne paranevat tosi hyvin (itselläni molemmissa synnytyksissä tullut repeämiä, paranivat nopeasti ja paikat on ihan entisessä kunnossa...). Noita syviä repeämiä tulee tosi harvalle, ja niistäkin suurin osa paranee aivan entiselleen, aikaa menee tosin hiukan enemmän. Kätilön kanssa voi jutella etukäteen, että tekee herkästi episiotomian, jos syvät repeämät pelottavat. Sektiossa saat huomattavasti todennäköisemmin pysyviä vaurioita, kuten noita kiinnikkeitä vatsaonteloon, jotka saattavan myöhemmin elämässä hankaloittaa uusia raskauksia tai vanhuusiässä mm. suolen toimintaa.

        Jos pelkäät nimenomaan noita vaurioita, niin ehdottomasti suosittelen pelkopolia ja lääkärin kanssa juttelua vaihtoehtojen eri riskeistä!!! Voihan olla, että mainitsemiesi fyysisten juttejen vuoksi lääkäri suositteleekin sektiota, mikäli pitää sitä teille turvallisena vaihtoehtona. Ihanaa, että olet kuitenkin järkevällä asenteella liikenteessä ja haluat tietää asioista ennen päätöksiä!!

        Ihanaa synnytystä, miten sitten päätätkin synnyttää!!


      • aloittaja
        uudestaan... kirjoitti:

        ...tuossa vakioidussa luvussa on siis otettu huomioon hätäsektiot, hapenpuutteet, äidin ja lapsen sairaudet jne. Nukutus ja puudutukset ovat aina riski, erityisesti raskaana olevan sellaiset. Myönnettäköön, että Suomessa sektioturvallisuus on maailman parhaita ja tuo riski on todennäköisesti maailmanlaajuisista tutkimuksista saatu luku. Joka tapauksessa lääkäri arvioi tapauskohtaisesti kumpi synnytystapa on todennäköisemmin turvallisempi. Kukaan lääkäri tai kätilö ei voi luvata, että synnytys tulee menemään hyvin, mutta ei kukaan voi luvata sektion sujumistakaan!!! Siinä ne suuremmat riskit ovat sekä äidille että lapselle (sektioiden kauhutarinat puuttuvat palstoilta siksi, että tilanteessa jossa äidin kunto romahtaa hänet usein nukutetaan ja äidillä ei vaaratilanteista ole mitään muistikuvia).

        Sektiossa vauvan keuhkot eivät pääse tyhjentymään lapsivedestä, ja lapsella on useammin hengitysvaikeuksia synnytyksen jälkeen. Samoin vauvan verenkierto kokee suuria muutoksia synnytyksen yhteydessä ja sektiovauvan verenkierron on vaikeampi sopeutua kohdunulkoiseen elämään. Puhumattakaan mm. imetyksestä - sektioäideillä on moninkertaisesti ongelmia imettämisen kanssa, koska maidoneritys lähtee huonommin käyntiin. Imettämättömyydestä taas on omat haittansa, infektioriski kasvaa (joka on ennestäänkin sektiovauvoilla koholla) ja yöheräämiset ovat entistä rankempia kun pitää lämmitellä maitopulloja ;). Äidin riskit sektiossa ovat suuri verenhukka (voi olla hengenvaarallista, jos kohtu ei lähde supistumaan leikkauksen jälkeen - joka vuosi joudutaan tämän vuoksi Suomessakin poistamaan kohtuja) ja leikkauksen jälkeen melko yleiset infektiot jotka kyllä hoituvat yleensä antibiooteilla mutta pitkittävät toipumista.

        Mitä vakavia vaurioita pelkäät? Repeämiä? Niitä saa lähes jokainen ensisynnyttäjä ja ne paranevat tosi hyvin (itselläni molemmissa synnytyksissä tullut repeämiä, paranivat nopeasti ja paikat on ihan entisessä kunnossa...). Noita syviä repeämiä tulee tosi harvalle, ja niistäkin suurin osa paranee aivan entiselleen, aikaa menee tosin hiukan enemmän. Kätilön kanssa voi jutella etukäteen, että tekee herkästi episiotomian, jos syvät repeämät pelottavat. Sektiossa saat huomattavasti todennäköisemmin pysyviä vaurioita, kuten noita kiinnikkeitä vatsaonteloon, jotka saattavan myöhemmin elämässä hankaloittaa uusia raskauksia tai vanhuusiässä mm. suolen toimintaa.

        Jos pelkäät nimenomaan noita vaurioita, niin ehdottomasti suosittelen pelkopolia ja lääkärin kanssa juttelua vaihtoehtojen eri riskeistä!!! Voihan olla, että mainitsemiesi fyysisten juttejen vuoksi lääkäri suositteleekin sektiota, mikäli pitää sitä teille turvallisena vaihtoehtona. Ihanaa, että olet kuitenkin järkevällä asenteella liikenteessä ja haluat tietää asioista ennen päätöksiä!!

        Ihanaa synnytystä, miten sitten päätätkin synnyttää!!

        Eniten pelottaa juuri pahat repeämät ja peräpukamavaivojen paheneminen, lisäksi kammoan peräsuolen esiinluiskahtamista. Noista kahdesta viimeksi mainitusta olen kärsinyt jo aiemmin ilman että taustalla on yhtään synnytystä. Ovat molemmat olleet sen verran hankalia jatkuvaa sairaalahoitoa vaativia vaivoja että en halua niiden pahenevan enää yhtään synnytyksen takia. Jo pelkästään raskaus on pahentanut niitä (tai no lähinnä pukamia) jo aivan tarpeeksi... Lisäksi näihin fyysisiin syihin liittyy se että olen pienikokoinen.


      • riittävätkö nuo syiksi
        aloittaja kirjoitti:

        Eniten pelottaa juuri pahat repeämät ja peräpukamavaivojen paheneminen, lisäksi kammoan peräsuolen esiinluiskahtamista. Noista kahdesta viimeksi mainitusta olen kärsinyt jo aiemmin ilman että taustalla on yhtään synnytystä. Ovat molemmat olleet sen verran hankalia jatkuvaa sairaalahoitoa vaativia vaivoja että en halua niiden pahenevan enää yhtään synnytyksen takia. Jo pelkästään raskaus on pahentanut niitä (tai no lähinnä pukamia) jo aivan tarpeeksi... Lisäksi näihin fyysisiin syihin liittyy se että olen pienikokoinen.

        ... mutta yhdessä pelon kanssa luulen että sinun on melko helppo saada sektio. Minäkin sain pukamat molemmista synnytyksistä, kyllä se paheneminen on ihan mahdollista. En tiedä vaikuttaako repeäminen millään tavalla tuohon pukamien pahenemiseen, tuskin, mutta se ponnistaminen vaikuttaa, samoin prolapsiin. Saisitko sinua hoitaneelta lääkäriltä (sairaalassa hoitaneelta kirurgilta) lausuntoa synnyttämisestä - jos se puoltaisi sektiota saisit varmaan sektion ilman pelkopolilla ravaamistakin. Pienikokoisuus ei sinällään vaikeuta synnyttämistä, lantion sisämitat voivat olla aivan hyvät vaikka olisit tosi pieni.

        Kaikenlaista kakkavaivaa on kyllä sektionkin jälkeen paljon (vaikka alla oleva kirjoittaja oli toista mieltä), kannattaa kysyä lääkäriltä kumpi synnytystapa on pukamavaivojen kannalta parempi. Ainakin kunnon laksatiivit kannattaa pyytää synnäriltä joka tapauksessa heti vauvan synnyttyä, oli se synnytys sitten sektio tai alatiesynnytys!!! Vanhuusiällä sektiosta tulevat kiinnikkeet saattavat tehdä paksusuolen toimintaan ongelmaa, mutta samoja kiinnikkeitä nyt tulee kaikista vatsan alueen leikkauksista ja sitäpä ei voi etukäteen tietää mihin kaikkiin leikkauksiin sitä joutuu...

        Luota sinua hoitaviin lääkäreihin, he kyllä tietävät mikä on sulle parhaaksi! Näihin nettineuvoihin ei kannata luottaa, edes tähän mun kirjoitukseen ;).


      • aloittaja
        riittävätkö nuo syiksi kirjoitti:

        ... mutta yhdessä pelon kanssa luulen että sinun on melko helppo saada sektio. Minäkin sain pukamat molemmista synnytyksistä, kyllä se paheneminen on ihan mahdollista. En tiedä vaikuttaako repeäminen millään tavalla tuohon pukamien pahenemiseen, tuskin, mutta se ponnistaminen vaikuttaa, samoin prolapsiin. Saisitko sinua hoitaneelta lääkäriltä (sairaalassa hoitaneelta kirurgilta) lausuntoa synnyttämisestä - jos se puoltaisi sektiota saisit varmaan sektion ilman pelkopolilla ravaamistakin. Pienikokoisuus ei sinällään vaikeuta synnyttämistä, lantion sisämitat voivat olla aivan hyvät vaikka olisit tosi pieni.

        Kaikenlaista kakkavaivaa on kyllä sektionkin jälkeen paljon (vaikka alla oleva kirjoittaja oli toista mieltä), kannattaa kysyä lääkäriltä kumpi synnytystapa on pukamavaivojen kannalta parempi. Ainakin kunnon laksatiivit kannattaa pyytää synnäriltä joka tapauksessa heti vauvan synnyttyä, oli se synnytys sitten sektio tai alatiesynnytys!!! Vanhuusiällä sektiosta tulevat kiinnikkeet saattavat tehdä paksusuolen toimintaan ongelmaa, mutta samoja kiinnikkeitä nyt tulee kaikista vatsan alueen leikkauksista ja sitäpä ei voi etukäteen tietää mihin kaikkiin leikkauksiin sitä joutuu...

        Luota sinua hoitaviin lääkäreihin, he kyllä tietävät mikä on sulle parhaaksi! Näihin nettineuvoihin ei kannata luottaa, edes tähän mun kirjoitukseen ;).

        Olen miettinytkin että pitäisikö minua hoitaneelta gastrokirurgilta pyytää lausunto liittyen synnytystapaani... en ole sitä tehnyt siksi, koska oletin että naistenklinikalla on pääsy potilastietoihini joissa asia on näkyvillä (siis se, että minua on hoidettu ko. vaivojen takia). Mikäli synnytyspelkokeskustelu menee väittelyksi, pyydän lausunnon. Olen jo kysynyt lääkäriltäni kumpi tapa synnyttää on pukamien kannalta parempi ja hän sanoi että "sektiossa ei joudu ponnistamaan, joka pahentaa vaivaa".


      • hh
        uudestaan... kirjoitti:

        ...tuossa vakioidussa luvussa on siis otettu huomioon hätäsektiot, hapenpuutteet, äidin ja lapsen sairaudet jne. Nukutus ja puudutukset ovat aina riski, erityisesti raskaana olevan sellaiset. Myönnettäköön, että Suomessa sektioturvallisuus on maailman parhaita ja tuo riski on todennäköisesti maailmanlaajuisista tutkimuksista saatu luku. Joka tapauksessa lääkäri arvioi tapauskohtaisesti kumpi synnytystapa on todennäköisemmin turvallisempi. Kukaan lääkäri tai kätilö ei voi luvata, että synnytys tulee menemään hyvin, mutta ei kukaan voi luvata sektion sujumistakaan!!! Siinä ne suuremmat riskit ovat sekä äidille että lapselle (sektioiden kauhutarinat puuttuvat palstoilta siksi, että tilanteessa jossa äidin kunto romahtaa hänet usein nukutetaan ja äidillä ei vaaratilanteista ole mitään muistikuvia).

        Sektiossa vauvan keuhkot eivät pääse tyhjentymään lapsivedestä, ja lapsella on useammin hengitysvaikeuksia synnytyksen jälkeen. Samoin vauvan verenkierto kokee suuria muutoksia synnytyksen yhteydessä ja sektiovauvan verenkierron on vaikeampi sopeutua kohdunulkoiseen elämään. Puhumattakaan mm. imetyksestä - sektioäideillä on moninkertaisesti ongelmia imettämisen kanssa, koska maidoneritys lähtee huonommin käyntiin. Imettämättömyydestä taas on omat haittansa, infektioriski kasvaa (joka on ennestäänkin sektiovauvoilla koholla) ja yöheräämiset ovat entistä rankempia kun pitää lämmitellä maitopulloja ;). Äidin riskit sektiossa ovat suuri verenhukka (voi olla hengenvaarallista, jos kohtu ei lähde supistumaan leikkauksen jälkeen - joka vuosi joudutaan tämän vuoksi Suomessakin poistamaan kohtuja) ja leikkauksen jälkeen melko yleiset infektiot jotka kyllä hoituvat yleensä antibiooteilla mutta pitkittävät toipumista.

        Mitä vakavia vaurioita pelkäät? Repeämiä? Niitä saa lähes jokainen ensisynnyttäjä ja ne paranevat tosi hyvin (itselläni molemmissa synnytyksissä tullut repeämiä, paranivat nopeasti ja paikat on ihan entisessä kunnossa...). Noita syviä repeämiä tulee tosi harvalle, ja niistäkin suurin osa paranee aivan entiselleen, aikaa menee tosin hiukan enemmän. Kätilön kanssa voi jutella etukäteen, että tekee herkästi episiotomian, jos syvät repeämät pelottavat. Sektiossa saat huomattavasti todennäköisemmin pysyviä vaurioita, kuten noita kiinnikkeitä vatsaonteloon, jotka saattavan myöhemmin elämässä hankaloittaa uusia raskauksia tai vanhuusiässä mm. suolen toimintaa.

        Jos pelkäät nimenomaan noita vaurioita, niin ehdottomasti suosittelen pelkopolia ja lääkärin kanssa juttelua vaihtoehtojen eri riskeistä!!! Voihan olla, että mainitsemiesi fyysisten juttejen vuoksi lääkäri suositteleekin sektiota, mikäli pitää sitä teille turvallisena vaihtoehtona. Ihanaa, että olet kuitenkin järkevällä asenteella liikenteessä ja haluat tietää asioista ennen päätöksiä!!

        Ihanaa synnytystä, miten sitten päätätkin synnyttää!!

        Ihan pakko puuttua tähän sinun tekstiisi kun alkoi ihan naurattaa, tunnen ihmisiä joilla on 23v sitten viime alatiesynnytys takana ja ihan hyvin menneitä synnytyksiä vielä ja repeämäkohdat ovat vieläkin tunnottomia ja kakkiminen vaikeaa. Niin että jos sinä nyt olet mirrisi jollain maagisella keinolla (korjausleikkaus??) ihan entiselleen saanut niin älä ala huijaamaan että niin kävisi kaikille, koska on tunnettu fakta että alapää ei ole enää koskaan entisensä synnytyksen jälkeen. Muuttuu sekä ulkonäkö että tuntemukset.


      • ...
        hh kirjoitti:

        Ihan pakko puuttua tähän sinun tekstiisi kun alkoi ihan naurattaa, tunnen ihmisiä joilla on 23v sitten viime alatiesynnytys takana ja ihan hyvin menneitä synnytyksiä vielä ja repeämäkohdat ovat vieläkin tunnottomia ja kakkiminen vaikeaa. Niin että jos sinä nyt olet mirrisi jollain maagisella keinolla (korjausleikkaus??) ihan entiselleen saanut niin älä ala huijaamaan että niin kävisi kaikille, koska on tunnettu fakta että alapää ei ole enää koskaan entisensä synnytyksen jälkeen. Muuttuu sekä ulkonäkö että tuntemukset.

        Ohoh, mitä faktaa hh:lta!
        "...koska on tunnettu fakta että alapää ei ole enää koskaan entisensä synnytyksen jälkeen"

        Älkää uskoko, että mutu on faktaa, mutta tosiaan onhan se alapää toisilla jopa entistä parempi. Monelle synnytyksenjälkeiset alapääongelmat ovat vain korvien välissä.


    • äiti ja 3 lasta

      Itselläni eka lapsi syntyi sectiolla pitkittyneen synnytyksen vuoksi,toivuin tosi nopsaan,maidoneritys alkoi jo sairaalassa,mitään tulehduksia ei tullut ja vauvaa pystyin ihan hyvin nosteleen ja hoitaan,ainoastaan esim.painavien kauppakassien kantelu oli alkuun kiellettyä ja kaikki muu "rehkiminen".Toinen lapsi syntyi alateitse ja välilihanleikkaushaava oli TODELLA kipeä pitkän aikaa,muuten kaikki ok.Kolmas lapsi syntyi sectiolla ison kokonsa vuoksi ja siitäkin toivuin nopesti ilman mitään komplikaatioita.Vessassakäynti oli mulle vaikeampaa tuon alatiesynnytyksen jälkeen,sectioiden jälkeen ei ollut mitään ongelmia tuossa asiassa.Lähipiirissäni on useampi tapaus joissa kaikenmaailman tulehduksia ja maidoneritysvaikeuksia on ollut nimenomaan alatiesynnyttäjillä!Taitaa olla vaan huonoa säkää ja muutenkin yksilöllisiä asioita eikä siis mitenkään riipu siitä että onko synnyttänyt sectiolla vai alateitse...

      • aloittaja

        Kiva että sektio onnistui osaltasi hyvin. Sen vaaroista varoitellaan aina kovasti (ja ihan aiheestakin), mutta on mukava lukea että jollain on mennyt sektio ilman noita paljon puhuttuja ongelmia.


    • vaikutus

      Jos olet varma, ettet pysty synnyttämään alateitse, niin ala missään nimessä anna kenenkään sinua siihen pakottaa, sillä synnytystilanteessa oma asenteesi vaikuttaa varmasti tosi paljon, eikä ainakaan helpota vastentahtoista alatiesynnytystä!

      Vähättelyä saat varmasti osaksesi, mutta vain sinä tunnet itsesi, oman kehosi ja mielesi niin ettei kukaan muu voi sinulle sanoa, mikä on oikein. Riskejä et voi välttää kummassakaan synnytystavassa, mutta jos saat tehdä mielestäsi oikein, on riskit ja mahdolliset seuraukset helpompi hyväksyä.

      Vaikka leikkauksessa on riskejä, yleensä ottaen suurin osa sektioäideistä vaikuttaa tyytyväisiltä sektioon ja siitä toipumiseen, ainakin mitä on netistä viestejä seurannut. Eikä pelotteluja esim. imetyksen käynnistymisen vaikeudesta tms. yöheräilystä kannata todellakaan ottaa tosissaan, sillä sekin on suurimmaksi osaksi kiinni sinun korvien välistä, onnistuuko homma vai ei. Eiköhän monella alateitse synnyttäneellä ole yhtälailla ongelmia tämmöisten asioiden kanssa tai sitten ole olematta - niitäkään ongelmia kun ei välttämättä automaattisesti tule edes sektioäideille!

      Muitakin kummallisia kommentteja täällä taisi olla joku kirjoittanut esim. pidätyskyvyn heikkenemisestä sektiosynnytyksissä, kun tilanne on juuri päinvastoin - ongelmia on nimenomaan alateitse synnyttäneillä. Kannattaa kuitenkin suhtautua hyvin kriittisesti kaikkeen mitä lukee, oli se sitten mistä lähteestä tahansa. Kunnollisen, luotettavan tiedon saaminen on vaikeaa ja yleensä vertailut yms. on tehty niin, että hätäsektiot ja yleensäkin ongelmatapaukset luokitellaan samaan kategoriaan suunniteltujen sektioiden kanssa, ja jotka siten vääristävät tilastoja suunniteltujen sektioiden suhteen korostaen niiden riskejä.

      Pidä puolesi ja tsemppiä tulevaan!

      • aloittaja

        Nimenomaan siitä on kyse että en usko selviytyväni alatiesynnytyksestä. En usko että saan lapsen alakautta omin avuin ulos ja jos se väkisin revitään, niin siitä seuraa pahoja vaurioita minulle ja mahdollisesti myös lapselleni. On totta ettei sektio ole riskitön mutta mielummin valitsen sektion riskit kuin alatiesynnytyksen seuraukset... Aion kyllä pitää oman pääni, ei kai tässä muutakaan vaihtoehtoa ole...


    • ei huolta

      Ketään ei pakoteta alateitse synnyttämään. Mene siis avoimin mielin pelkopolille ja kuuntele, mitä siellä sinulle kerrotaan. Jos muutat mielesi synnytyksen suhteen, niin ok. Jos taas olet edelleenkin sektion kannalla, niin sitten lapsesi syntyy niin. Ei asiaa kannata turhaan stressata. Ole vain rehellinen ja kerro, mitä mieltä asiasta olet - loppujen lopuksi kukaan ei pysty sinulta sektiota kieltämään, jos ilmoitat kärsiväsi synnytyspelosta. Se on nimittäin indikaatio sektioon.

    • veera

      moi!

      itselleni tehtiin sektio reilu kuukausi sitten vauvan perätilan vuoksi. raskauden puolivälissä kävin pelkopolilla aivan samanlaisten pelkojen vuoksi, kuin mitä sinullakin on, noita fyysisiä juttuja lukuunottamatta. äippäpolin lääkäri sanoi minulle, että ketään ei alateitse pakoteta synnyttämään. no, sektion vaarallisuudesta, haavakivuista ym. minua kuitenkin peloteltiin pelkopoliklinikalla niin paljon, että päädyin tuolloin alatiesynnytykseen. jälkeenpäin huvittaa, että alatiesynnytyksen kivut kuitattiin sillä, että "ne loppuvat kun vauva on ponnistettu ulos". osaltaan vaikutti myös tämä "synnytys tekee naiseksi" -asenne, joka tulee vastaan etenkin vanhemman sukupolven edustajien kanssa puhuessa. useilta tuli myös kauhistelua siitä, kun sektion jälkeen ei pääse omin avuin sängystä ylös jne..

      tyttöseni päätti kuitenkin jäädä perätilaan ja sain itse valita synnytänkö alateitse vai tahdonko sektion. päädyin jälkimmäiseen, koska pt:n synnyttäminen alateitse olisi tällä päällä ollut jo vähän liian iso juttu..=) riskit pelottivat vielä enemmän.

      suunniteltuun sektioon menin täysin varautuneena siihen, että kokemus on aivan kamala, kivut hirveitä ym. kuinka ollakaan, lapsen syntymä oli mahtava kokemus ja olin jalkeilla jo vajaan vuorokauden kuluttua leikkauksesta. ja kävin itse siellä kuuluisassa vessassakin. :) vauva oli myöskin täysin terve, kiukustui vain kovasti kun otettiin pihalle ja osoitti vähän mieltään kiljumalla niin että leikkaussalin hoitajiakin hymyilytti.. toisena päivänä sektion jälkeen hoidin jo vauvaani aivan samalla tavalla kuin alateitse synnyttäneet. kipua en sairaalassa ollessa - tai myöhemminkään - juuri tuntenut, kipupumppu oli käytössä noin vuorokauden ja sen jälkeen otin itse särkylääkettä kun tarvitsin. ainoastaan tikit kiristivät loppuajasta epämukavasti, mutta niiden poiston jälkeen olo oli melkein kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. kotiin pääsin neljäntenä päivänä leikkauksesta, vauvanhoidot ja kevyet kotityöt hoituivat alusta asti normaalisti.

      halusin kertoa sulle oman tarinani, koska tuntuu, että sektion kivuliaisuutta ja vaarallisuutta liioitellaan aika lailla, varsinkin joissakin sairaaloissa. nykylääketieteen aikana se on kai perusterveille (ja tietysti muillekin) ihmisille varsin turvallinen vaihtoehto. kyllä itse tunsin oloni jo sairaalassa terveemmäksi kuin jotkut "oikeasti" synnyttäneistä äideistä, eikä tarvinnut mitään rengastyynyjä kotiin raahata. ;) ja suoraan sanoen, tuon tietyn alueen ongelmat ovat niin kiusallisia ja hankalia ainakin itselleni, että mieluummin näin. onhan sitä seksiäkin kiva harrastaa viikko eikä vuosi synnytyksen jälkeen.. minulla ainakin pysyy mielialakin parempana, kun tiedän ettei alapäätä ole kurottu kasaan ties kuinka monilla tikeillä, pidätyskyky on tallella ym.. eihän pahoja repeämiä kaikille tule, mutta yllättävän monille kuitenkin.

      olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä niitä tilastoja suunniteltujen sektioiden turvallisuudesta, uskoisin että varsin erilaisia lukemia näyttäisivät kuin nuo missä kaikki sektiot ovat mukana.

      mutta, onnea päätöksellesi mitä sitten valitsetkin! pelkopolilla kannattaa vain muistaa, että ne ruusunpunaiset kuvailut alatiesynnytyksestä, hyvästä kätilöstä ja kipujen unohtumisesta vauvan synnyttyä eivät ihan kaikkien kohdalla toteudu. ja pysyä tiukasti omassa kannassaan, itsehän sitä itsensä parhaiten tuntee..:)

      • kiitos vain

        Mutta ymmärrät varmasti, että sektio on paitsi riski äidille ja lapselle, myös iso menoerä yhteiskunnalle. Ei kannata ehkä täällä netissä hirveästi mainostaa sellaista toimenpidettä, joka maksaa tuhansia euroa (mahdollisine komplikaatioineen paljon enemmän). Ainakaan, mikäli aion muutkin lapsesi synnyttää samalla tavalla - eiköhän jossakin vaiheessa päätetä, että nuo rahat laitetaan ennemmin vaikka vastasyntyneiden tehohoitoon kun jonkun äidin mukavuuteen (ja hyvä niin).

        "eikä tarvinnut mitään rengastyynyjä kotiin raahata. ;) ja suoraan sanoen, tuon tietyn alueen ongelmat ovat niin kiusallisia ja hankalia ainakin itselleni, että mieluummin näin. onhan sitä seksiäkin kiva harrastaa viikko eikä vuosi synnytyksen jälkeen.. minulla ainakin pysyy mielialakin parempana, kun tiedän ettei alapäätä ole kurottu kasaan ties kuinka monilla tikeillä, pidätyskyky on tallella ym.. "

        ... voi pyhä sylvi - tajuatko ollenkaan mistä edes puhut!!! Sinun mahasi on leikattu auki, iho, lihakset, kohtu. Niin ja lisäys vielä: totta on että värkkisi ovat seksikuntoisia viikon jälkeen synnytyksestä, mutta jos haluat välttyä kohtutulehdukselta niin pidä nyt ihmeessä vähän enemmän taukoa (onhan sinulle muistettu tästä puhua, onhan?). Kiva että olet toipunut nopeasti, mutta ajattele asiaa niin, että sunun kohdallesi sattui hyvä sektio (kuten joidenkin kohdalle sattuu hyvä alatiesynnytys)! Ainahan ne riskit ovat siellä kuitenkin olemassa!


      • löytynee

        Pubmedistä, www.pubmed.com
        Huomioi, että tietokannassa olevat tutkimukset eivät ole erityisen valikoituja, kannattaa laittaa review rajoitukseksi niin saat luotettavampia tuloksia :). Jos olet yliopistoihmisiä niin osaat varmasti valikoida tutkimuksista parhaat. En jaksa etsiä lukuja valmiiksi, kun tiedän että pienellä hakemisella löytyvät ja tiedän senkin että tulokset ovat sektioitten puolustajille epämieluisia :).

        Perheklubi-sivustolla oli yli vuoden takainen linkitys jollakin jenkkisivuille:
        http://perheklubi.net/perheblogi.php?itemid=884
        ...jenkkisivut ovat muuttuneet ja artikkeleitä pääsi katsomaan vain kirjautumalla (joka oli ilmaista, en vain jaksanut kirjautua). Sieltäkin löytynee lukuja. Linkissä on suomeksi vain lyhennelmä alatiesynnytyksien ja keisarinleikkauksen riskeistä ilman lukuja.

        Toivottavasti näistä on apua. Suurin osa suunnitelluista sektioista menee ihan hyvin, mutta mukavuussyistä en itse lähtisi hommaan (esim. perätila on asia erikseen). Jos joku meneekin pieleen ja ammattilaiset ovat suositelleen alatiesynnytystä, niin miten sellaisen antaa itselleen anteeksi?!! Ei niillä kokemuksilla ainakaan näillä palstoilla kehuskella, se on varmaa.


      • !!!!!!
        kiitos vain kirjoitti:

        Mutta ymmärrät varmasti, että sektio on paitsi riski äidille ja lapselle, myös iso menoerä yhteiskunnalle. Ei kannata ehkä täällä netissä hirveästi mainostaa sellaista toimenpidettä, joka maksaa tuhansia euroa (mahdollisine komplikaatioineen paljon enemmän). Ainakaan, mikäli aion muutkin lapsesi synnyttää samalla tavalla - eiköhän jossakin vaiheessa päätetä, että nuo rahat laitetaan ennemmin vaikka vastasyntyneiden tehohoitoon kun jonkun äidin mukavuuteen (ja hyvä niin).

        "eikä tarvinnut mitään rengastyynyjä kotiin raahata. ;) ja suoraan sanoen, tuon tietyn alueen ongelmat ovat niin kiusallisia ja hankalia ainakin itselleni, että mieluummin näin. onhan sitä seksiäkin kiva harrastaa viikko eikä vuosi synnytyksen jälkeen.. minulla ainakin pysyy mielialakin parempana, kun tiedän ettei alapäätä ole kurottu kasaan ties kuinka monilla tikeillä, pidätyskyky on tallella ym.. "

        ... voi pyhä sylvi - tajuatko ollenkaan mistä edes puhut!!! Sinun mahasi on leikattu auki, iho, lihakset, kohtu. Niin ja lisäys vielä: totta on että värkkisi ovat seksikuntoisia viikon jälkeen synnytyksestä, mutta jos haluat välttyä kohtutulehdukselta niin pidä nyt ihmeessä vähän enemmän taukoa (onhan sinulle muistettu tästä puhua, onhan?). Kiva että olet toipunut nopeasti, mutta ajattele asiaa niin, että sunun kohdallesi sattui hyvä sektio (kuten joidenkin kohdalle sattuu hyvä alatiesynnytys)! Ainahan ne riskit ovat siellä kuitenkin olemassa!

        Täällä on ilmiselvästi joku "alan ammattilainen" taas tuomassa näitä "oikeita" asioita esille, eli juuri se mistä lääkärit ovat ehkä eniten huolissaan - kustannukset!! Onko todella naisten elämän laatu, henkinen ja fyysinen hyvinvointi mielestäsi niin arvotonta ettei sen takia kannattaisi paljoa sektioita tehdä??

        Mitenkäs sitten ne kaikki humaluspäissään itseään telovat ihmiset, minkä ihmeen takia niitä vaivaudutaan millään lailla hoitamaan ja paikkailemaan, kun kuitenkin ovat suurimman osan elämästään varmasti joka tapauksessa niin humalassa, etteivät edes tajua ovatko rikki vai eivät? Ja varmasti telovat itseään useasti, joten turha kai semmoisiin on yhteiskunnan varoja tuhlata aina vaan uudestaan ja uudestaan. Eivätkä muutenkaan tee muuta kuin kuluttavat yhteiskunnan verorahoja! Eikö tehohoitoa tarvitsevat lapset mene heidän edelleen?

        Sitä paitsi, synnytysvammat eivät ole pelkästään naisen ja äidin ongelma, vaan koskettavat KOKO PERHETTÄ ja joskus jopa muutakin tukiverkostoa (jos äiti on niin pahasti vanmmautunut että tarvitsee korjausleikkauksia eikä pysty vauvaansa itse hoitamaan). Eivätkä ne korjausleikkauksetkaan ilmeisesti ilmaisia ole, ja pahimmassa tapauksessa niitä joutuu tekemään useita - niin äidille kuin vauvallekin! Vaikka taidat olla sitä mieltä, ettei niitä "luonnollisen synnytyksen" vammoja kannnattaisi edes korjata, kun kyseessä on kuitenkin vain naisen ja vauvan elämä ja elämänlaatu.

        Totta hemmetissä kannattaa tuoda myös onnistuneista sektioista kokemuksia esille - vai onko semmoinenkin totuus niin kuin alatiesynnytysten vammat yhtä lailla kielletty totuus? HIENOA että joku uskaltaa kertoa myös onnistuneesta sektiosta ja varsinkin niille, joille sektio todellakin on ainoa vaihtoehto!


      • liian kallis yhteiskunnalle ?
        kiitos vain kirjoitti:

        Mutta ymmärrät varmasti, että sektio on paitsi riski äidille ja lapselle, myös iso menoerä yhteiskunnalle. Ei kannata ehkä täällä netissä hirveästi mainostaa sellaista toimenpidettä, joka maksaa tuhansia euroa (mahdollisine komplikaatioineen paljon enemmän). Ainakaan, mikäli aion muutkin lapsesi synnyttää samalla tavalla - eiköhän jossakin vaiheessa päätetä, että nuo rahat laitetaan ennemmin vaikka vastasyntyneiden tehohoitoon kun jonkun äidin mukavuuteen (ja hyvä niin).

        "eikä tarvinnut mitään rengastyynyjä kotiin raahata. ;) ja suoraan sanoen, tuon tietyn alueen ongelmat ovat niin kiusallisia ja hankalia ainakin itselleni, että mieluummin näin. onhan sitä seksiäkin kiva harrastaa viikko eikä vuosi synnytyksen jälkeen.. minulla ainakin pysyy mielialakin parempana, kun tiedän ettei alapäätä ole kurottu kasaan ties kuinka monilla tikeillä, pidätyskyky on tallella ym.. "

        ... voi pyhä sylvi - tajuatko ollenkaan mistä edes puhut!!! Sinun mahasi on leikattu auki, iho, lihakset, kohtu. Niin ja lisäys vielä: totta on että värkkisi ovat seksikuntoisia viikon jälkeen synnytyksestä, mutta jos haluat välttyä kohtutulehdukselta niin pidä nyt ihmeessä vähän enemmän taukoa (onhan sinulle muistettu tästä puhua, onhan?). Kiva että olet toipunut nopeasti, mutta ajattele asiaa niin, että sunun kohdallesi sattui hyvä sektio (kuten joidenkin kohdalle sattuu hyvä alatiesynnytys)! Ainahan ne riskit ovat siellä kuitenkin olemassa!

        Niinpä niin, tulihan se sieltä mitä jo odotinkin, nimittäin raha. Minun alatiesynnytykseni vasta kalliiksi tulikin yhteiskunnalle, ihme että sain korjausleikkausen julkisella puolella kun se maksaa niin paljon. Paljon turhaa rahaa syydetään terveydenhuoltoon , esimerkiksi alkoholistien ja huumehörhöjen hoitoon etcetera... hohhoijaa !


      • Narkkari
        !!!!!! kirjoitti:

        Täällä on ilmiselvästi joku "alan ammattilainen" taas tuomassa näitä "oikeita" asioita esille, eli juuri se mistä lääkärit ovat ehkä eniten huolissaan - kustannukset!! Onko todella naisten elämän laatu, henkinen ja fyysinen hyvinvointi mielestäsi niin arvotonta ettei sen takia kannattaisi paljoa sektioita tehdä??

        Mitenkäs sitten ne kaikki humaluspäissään itseään telovat ihmiset, minkä ihmeen takia niitä vaivaudutaan millään lailla hoitamaan ja paikkailemaan, kun kuitenkin ovat suurimman osan elämästään varmasti joka tapauksessa niin humalassa, etteivät edes tajua ovatko rikki vai eivät? Ja varmasti telovat itseään useasti, joten turha kai semmoisiin on yhteiskunnan varoja tuhlata aina vaan uudestaan ja uudestaan. Eivätkä muutenkaan tee muuta kuin kuluttavat yhteiskunnan verorahoja! Eikö tehohoitoa tarvitsevat lapset mene heidän edelleen?

        Sitä paitsi, synnytysvammat eivät ole pelkästään naisen ja äidin ongelma, vaan koskettavat KOKO PERHETTÄ ja joskus jopa muutakin tukiverkostoa (jos äiti on niin pahasti vanmmautunut että tarvitsee korjausleikkauksia eikä pysty vauvaansa itse hoitamaan). Eivätkä ne korjausleikkauksetkaan ilmeisesti ilmaisia ole, ja pahimmassa tapauksessa niitä joutuu tekemään useita - niin äidille kuin vauvallekin! Vaikka taidat olla sitä mieltä, ettei niitä "luonnollisen synnytyksen" vammoja kannnattaisi edes korjata, kun kyseessä on kuitenkin vain naisen ja vauvan elämä ja elämänlaatu.

        Totta hemmetissä kannattaa tuoda myös onnistuneista sektioista kokemuksia esille - vai onko semmoinenkin totuus niin kuin alatiesynnytysten vammat yhtä lailla kielletty totuus? HIENOA että joku uskaltaa kertoa myös onnistuneesta sektiosta ja varsinkin niille, joille sektio todellakin on ainoa vaihtoehto!

        Se nyt vaan on fakta että sektiosynnytys vaatii niin paljon enemmän henkilökuntaa, rahaa ja resursseja että kaikille sitä ei voi tarjota. Mitä useampi suhteellisella indikaatiolla (siis esimerkiksi synnytyspelon vuoksi) sektioon "pyrkivä" saadaan tsempattua alatiesynnytykseen, sen enemmän saadaan salihenkilökunnalla hoidettua muita tärkeitä asioita.

        Sektioiden tekeminen ja sektiovalmius ovat toki tärkeitä asioita, mutta vain yksi todella monista asioista mitä sairaaloissa tehdään. Oletteko tulleet ajatelleeksi esimerkiksi sitä, että sillä aikaa kun jollekulle tehdään pelon vuoksi suunniteltua sektiota, on sektioihin varattu henkilökunta, sali ja laitteet poissa esimerkiksi niiltä jotka juuri sillä hetkellä tarvitsisivat kiireellisen/hätäsektion?

        Sektion tekeminen on täysin turhaa, ja kyllä, hölmöä resurssien tuhlausta jos alatiesynnytyksellä ei vaaranneta kenenkään terveyttä tai henkeä.

        Synnytystä pelkäävän varsinainen poishoidettava ongelmahan ei ole itse alatiesynnytys, vaan siihen liittyvä pelko. Pitäisikö yhteiskunnan kustantaa työmatkalleni jokaiseen risteykseen alikulut jos pelkään ylittää teitä, vai olisiko asianmukaisempaa esimerkiksi hankkiutua eroon tästä pelosta... tai sitten lopettaa kokonaan edes yrittää teiden ylittäminen, jos se kerran ei ole välttämätöntä.


      • veera
        liian kallis yhteiskunnalle ? kirjoitti:

        Niinpä niin, tulihan se sieltä mitä jo odotinkin, nimittäin raha. Minun alatiesynnytykseni vasta kalliiksi tulikin yhteiskunnalle, ihme että sain korjausleikkausen julkisella puolella kun se maksaa niin paljon. Paljon turhaa rahaa syydetään terveydenhuoltoon , esimerkiksi alkoholistien ja huumehörhöjen hoitoon etcetera... hohhoijaa !

        juu..

        en ole missään nimessä alatiesynnytystä vastaan tms., itselläni vain gynen puolen ongelmat ovat vähän normaalia stressaavampi juttu nuorena tapahtuneen raiskauksen takia. ehkä tosiaan "normaalilla" asenteella varustetut ihmiset pystyvät elämään repeämien ym. kanssa, itse vain otan mieluummin ne tikit mahaani - vaikka sitten riskien kanssakin.

        nykyään taitaa muutenkin olla enemmän ihmisiä, joita synnytys pelottaa erinäisistä syistä todella paljon, tai ehkä tänä päivänä on vain hyväksytympää tunnustaa pelkonsa..? ja onhan tuo sektion saatavuuskin parantunut. en tuota kuitenkaan näkisi tuota huonona asiana. itselleni em. syistä jo seksin harrastaminen normaalisti on ollut mahdollista vasta viime aikoina, siksi ehkä painotan sen tärkeyttä. jos jo papa-koe vaatii kolme peruutusta ja lopulta rauhoittavan lääkkeen, niin ehkä positiivinen kokemukseni sektiosta on varsin ymmärrettävä vaihtoehdon ollessa alatiesynnytys..:)

        edelleen pakko toistaa, ettei vaihtoehtojen lisääntyminen mielestäni ole ollenkaan huono juttu; eiköhän niitä normaalisti synnyttäviäkin sairaaloihin riitä. veroja olen aivan varmasti maksanut sen verran, että niillä yksi sektio katetaan, tai ehkä jopa kaksi.. muistaakseni näin jossain laskelmankin, jonka mukaan tuo hintaero ei niin kovin suuri olisi ollutkaan. en kyllä tuota varmaksi sano..

        kuitenkin, itse toivoisin vähän suvaitsevaisuutta tässäkin asiassa. tuntuu ikävältä että pelkosektioon hakeutuvien täytyy aina perustella tahtoaan puolitutuillekin todella henkilökohtaisilla syillä. olisin omille tutuilleni varmaan sanonut perätilan sektion syyksi vaikkei sitä olisi ollutkaan.. luulisin, ettei kovin moni pelkopolille lähetettä kovin heppoisista syistä pyydä. ja miksei se riittäisi syyksi, että haluaa kokea hallitun synnytystapahtuman, josta mitä todennäköisimmin jää muistoksi vain siisti arpi? yksityiselle puolelle tosin ei tätäkään syyksi tarvitsisi, ja hyvä niin.

        tekisi mieli välillä kysyä ihmisiltä, että olenko nyt p**kele jotenkin vajaa teidän mielestänne kun pääsin niin helpolla (muiden kommentti), enkä voi kahvipöydässä retostella sillä kuinka monta tikkiä nyt tulikaan SEN sisälle, montako tuntia kesti ja kuinka paljon sattui. no joo, ehkäpä nuo voi jättää omaan arvoonsa. minun tärkein saavutukseni ei ainakaan ole synnytyssalidraamassa, vaan nukkuu tuolla pinnasängyssään..

        oikein suvaitsevaista ja avarakatseista kevättä kaikille..=)

        ps. seksin suhteen otettiin tosiaan varaslähtö vähän reilu viikko sektion jälkeen, varovasti ja ehkäisyn kanssa tosin. eipä se jälkivuotokaan juuri sairaalaa pidemmälle kestänyt. eikä taideta ainoita olla, mistähän ne sisarukset kymmenen kuukauden ikäeroilla muuten tulisivat..;)


      • nainen kans
        löytynee kirjoitti:

        Pubmedistä, www.pubmed.com
        Huomioi, että tietokannassa olevat tutkimukset eivät ole erityisen valikoituja, kannattaa laittaa review rajoitukseksi niin saat luotettavampia tuloksia :). Jos olet yliopistoihmisiä niin osaat varmasti valikoida tutkimuksista parhaat. En jaksa etsiä lukuja valmiiksi, kun tiedän että pienellä hakemisella löytyvät ja tiedän senkin että tulokset ovat sektioitten puolustajille epämieluisia :).

        Perheklubi-sivustolla oli yli vuoden takainen linkitys jollakin jenkkisivuille:
        http://perheklubi.net/perheblogi.php?itemid=884
        ...jenkkisivut ovat muuttuneet ja artikkeleitä pääsi katsomaan vain kirjautumalla (joka oli ilmaista, en vain jaksanut kirjautua). Sieltäkin löytynee lukuja. Linkissä on suomeksi vain lyhennelmä alatiesynnytyksien ja keisarinleikkauksen riskeistä ilman lukuja.

        Toivottavasti näistä on apua. Suurin osa suunnitelluista sektioista menee ihan hyvin, mutta mukavuussyistä en itse lähtisi hommaan (esim. perätila on asia erikseen). Jos joku meneekin pieleen ja ammattilaiset ovat suositelleen alatiesynnytystä, niin miten sellaisen antaa itselleen anteeksi?!! Ei niillä kokemuksilla ainakaan näillä palstoilla kehuskella, se on varmaa.

        Miten antaa lääkäreille anteeksi, jos halusi suunnitellun sektion, mutta painostettiin alatiehen ja jokin menee pieleen?

        Olikos viime viikolla, kun Inhimillisessä tekijässä oli se äiti keskustelemassa, jonka lapsi oli saanut aivovaurion, koska sektiopäätöstä jahkailtiin. Hän ei ole antanut anteeksi, eikä varmaan pysty niin kauaa antamaankaan, kun sairas lapsi on elossa ja kärsimyksellään muistuttaa äitiä väärästä luottamisesta lääkäreihin.


      • ajatellut
        Narkkari kirjoitti:

        Se nyt vaan on fakta että sektiosynnytys vaatii niin paljon enemmän henkilökuntaa, rahaa ja resursseja että kaikille sitä ei voi tarjota. Mitä useampi suhteellisella indikaatiolla (siis esimerkiksi synnytyspelon vuoksi) sektioon "pyrkivä" saadaan tsempattua alatiesynnytykseen, sen enemmän saadaan salihenkilökunnalla hoidettua muita tärkeitä asioita.

        Sektioiden tekeminen ja sektiovalmius ovat toki tärkeitä asioita, mutta vain yksi todella monista asioista mitä sairaaloissa tehdään. Oletteko tulleet ajatelleeksi esimerkiksi sitä, että sillä aikaa kun jollekulle tehdään pelon vuoksi suunniteltua sektiota, on sektioihin varattu henkilökunta, sali ja laitteet poissa esimerkiksi niiltä jotka juuri sillä hetkellä tarvitsisivat kiireellisen/hätäsektion?

        Sektion tekeminen on täysin turhaa, ja kyllä, hölmöä resurssien tuhlausta jos alatiesynnytyksellä ei vaaranneta kenenkään terveyttä tai henkeä.

        Synnytystä pelkäävän varsinainen poishoidettava ongelmahan ei ole itse alatiesynnytys, vaan siihen liittyvä pelko. Pitäisikö yhteiskunnan kustantaa työmatkalleni jokaiseen risteykseen alikulut jos pelkään ylittää teitä, vai olisiko asianmukaisempaa esimerkiksi hankkiutua eroon tästä pelosta... tai sitten lopettaa kokonaan edes yrittää teiden ylittäminen, jos se kerran ei ole välttämätöntä.

        että osalla sektiota haluavista voi olla myös todellisia, oikeita syitä jonka vuoksi haluavat ennemmin sektion riskit kuin alatiesynnytyksen riskit?

        Varmasti löytyy selviytymistarinoita, joissa synnytystä pelännyt onkin pelkokeskusteluissa saatu peloteltua synnyttämään alateitse, ja sitten itse synnytyksessä kaikki onkin mennyt hyvin ja elämä jatkuu onnellisena eteenpäin. Sehän on pelkästään hienoa. Mutta kun ihmisiä on niin moneksi ja varmasti ihmisen taustat vaikuttavat monella eri tavalla synnytyksen kulkuun. Jos esimerkiksi on "vain" kivun tuntemisen pelkoa alatiesynnytykseen liittyen, sen yli saattaa hyvinkin päästä ja nykyaikaisilla kivunlievitysmenetelmillä sitä usein pystytään todella helpottamaankin - paitsi että sehän taas kuluttaa anestesialääkärin ja -hoitajan aikaa!!

        Mutta mitäs mieltä olet rajatapauksista, joissa todetaan ahdas lantio ja silti vain väkisin pukataan alatiesynnytykseen vastoin äidin tahtoa - ja synnytyksen jälkeen sitten ihmetellään äidin ja vauvan vammoja!? Eli niitäkin on, joilla todella on joku muu syy alatiesynnytystä vastaan kuin pelkästään "pelko" itsessään.

        Vika on siinä, että synnytyspelkoon suhtaudutaan toisaalta aivan liian fanaattisesti (ensisijaisesti kaikki pitäisi saada siis käännytettyä ja alatiesynnytykseen, oli mikä oli) ja yliolkaisesti, välittämättä kunnolla edes siitä, miksi äidillä on "pelkoa". Äitiä itseään ei todellakaan kuunnella eikä äidin ajatuksiin ja tuntemuksiin suhtauduta mitenkään vakavasti.

        Kyllä niille, jotka todella haluavat valita sektion, tulisi sellainen mahdollisuus tarjota sitten vaikka yksityisellä puolella, sillä eihän terveys saisi rahasta olla kiinni.

        Luulisin, että vaikka julkisellakin puolella sektion saaminen olisi helpompaa, se tuskin lisäisi sektioiden määrää mitenkään oleellisesti. Vai minkä ihmeen vuoksi semmoinen pelko ja jopa hysteria tuntuu olevan vallalla, että sitten kaikki äidit tahtoisivatkin synnyttää sektiolla? Nimenomaan tuo hysteerisyys, mikä sektioita vastaan ja sektioiden mahdollisen yleistymiseen suhteen on, tuntuu tosi oudolta. Koska niin kuin hyvin tiedetään ja usein on todettu, sektiokin on sen verran iso leikkaus ettei sitä kukaan varmasti puolihuolimattomasti ajattele eikä kevein perustein itselleen tahdo.

        Elämässä tosiaan riittää riskitekijöitä ja pelkotiloja varmasti monessa asiassa. Onkohan kuitenkaan ihan sama asia verrata teiden ylittämistä, alikulkujen rakentamista ja sektioita toisiinsa? Kun kyllähän teitä ylittävät muutkin kuin synnyttämään menossa olevat naiset...


      • nainen kans
        veera kirjoitti:

        juu..

        en ole missään nimessä alatiesynnytystä vastaan tms., itselläni vain gynen puolen ongelmat ovat vähän normaalia stressaavampi juttu nuorena tapahtuneen raiskauksen takia. ehkä tosiaan "normaalilla" asenteella varustetut ihmiset pystyvät elämään repeämien ym. kanssa, itse vain otan mieluummin ne tikit mahaani - vaikka sitten riskien kanssakin.

        nykyään taitaa muutenkin olla enemmän ihmisiä, joita synnytys pelottaa erinäisistä syistä todella paljon, tai ehkä tänä päivänä on vain hyväksytympää tunnustaa pelkonsa..? ja onhan tuo sektion saatavuuskin parantunut. en tuota kuitenkaan näkisi tuota huonona asiana. itselleni em. syistä jo seksin harrastaminen normaalisti on ollut mahdollista vasta viime aikoina, siksi ehkä painotan sen tärkeyttä. jos jo papa-koe vaatii kolme peruutusta ja lopulta rauhoittavan lääkkeen, niin ehkä positiivinen kokemukseni sektiosta on varsin ymmärrettävä vaihtoehdon ollessa alatiesynnytys..:)

        edelleen pakko toistaa, ettei vaihtoehtojen lisääntyminen mielestäni ole ollenkaan huono juttu; eiköhän niitä normaalisti synnyttäviäkin sairaaloihin riitä. veroja olen aivan varmasti maksanut sen verran, että niillä yksi sektio katetaan, tai ehkä jopa kaksi.. muistaakseni näin jossain laskelmankin, jonka mukaan tuo hintaero ei niin kovin suuri olisi ollutkaan. en kyllä tuota varmaksi sano..

        kuitenkin, itse toivoisin vähän suvaitsevaisuutta tässäkin asiassa. tuntuu ikävältä että pelkosektioon hakeutuvien täytyy aina perustella tahtoaan puolitutuillekin todella henkilökohtaisilla syillä. olisin omille tutuilleni varmaan sanonut perätilan sektion syyksi vaikkei sitä olisi ollutkaan.. luulisin, ettei kovin moni pelkopolille lähetettä kovin heppoisista syistä pyydä. ja miksei se riittäisi syyksi, että haluaa kokea hallitun synnytystapahtuman, josta mitä todennäköisimmin jää muistoksi vain siisti arpi? yksityiselle puolelle tosin ei tätäkään syyksi tarvitsisi, ja hyvä niin.

        tekisi mieli välillä kysyä ihmisiltä, että olenko nyt p**kele jotenkin vajaa teidän mielestänne kun pääsin niin helpolla (muiden kommentti), enkä voi kahvipöydässä retostella sillä kuinka monta tikkiä nyt tulikaan SEN sisälle, montako tuntia kesti ja kuinka paljon sattui. no joo, ehkäpä nuo voi jättää omaan arvoonsa. minun tärkein saavutukseni ei ainakaan ole synnytyssalidraamassa, vaan nukkuu tuolla pinnasängyssään..

        oikein suvaitsevaista ja avarakatseista kevättä kaikille..=)

        ps. seksin suhteen otettiin tosiaan varaslähtö vähän reilu viikko sektion jälkeen, varovasti ja ehkäisyn kanssa tosin. eipä se jälkivuotokaan juuri sairaalaa pidemmälle kestänyt. eikä taideta ainoita olla, mistähän ne sisarukset kymmenen kuukauden ikäeroilla muuten tulisivat..;)

        Minulla on kanssa historiassa sekä vanhempien harjoittamaa mielivaltaista väkivaltaa, että nuorena tuuliajolla olemisen takia tullut hyväksikäyttökokemus.

        Ilmeisesti ko. historia altistaa pelkäämään synnytystä nimenomaan alapäähän liittyvänä toimenpiteenä. Itse joudun käyttämään kaiken tahdonvoiman, jotten oksenna tutkimuksessa tai potkaise sen suorittajaa (kerran olen potkaissut papa-näytteen ottajaa refleksinomaisesti). Jälkeenpäin tulee syyllinen ja itkuinen olo, kun "suostui" kaiveltavaksi.

        Minun säkälläni tietysti sain aikoinaan kondylooman, jonka vuoksi olen joutunut ramppaamaan tutkimuksissa ja lopulta myös gynekologisessa leikkauksessa (viruksesta kehittyi syöpä)

        En pidä koskettamisesta. Mieheni on ainoa, jonka kosketus tuottaa iloa, mutta hänkään ei saa koskea rintoihin, eikä muukaan esileikki aina onnistu. Välillä on kausia, etten pysty seksiin ollenkaan. Toisaalta pidän seksistä valtavasti ja kun edellisestä kerrasta on kulunut pari päivää, haaveilen jo seuraavasta kerrasta. Alkuun pääseminen on vain usein hankalaa.

        Onkohan se niin, että hyväksikäytön kaltaisen "rikkomiskokemuksen" jälkeen on vaikeampi ajatella rikkoutumista uudelleen? Minulla on ollut tekemistä, että olen näinkin ehjä ja päällepäin normaali. Tähän päästiin bulimian ja anoreksian, sekä terapian ja itsekuntoutuksen kautta. Ja suurin tietysti tässäkin on RAKKAUS, jonka parantavasta voimasta olen saanut nauttia.


      • aloittaja

        Kiitos rohkaisevasta viestistäsi, juuri omakohtaisista kokemuksista olen kiinnostunut lukemaan. Hyvä että kokemuksesi sektiosta oli noin positiivinen. Täytyy toivoa että omalla kohdalla kävisi yhtä hyvin...


      • aloittaja
        aloittaja kirjoitti:

        Kiitos rohkaisevasta viestistäsi, juuri omakohtaisista kokemuksista olen kiinnostunut lukemaan. Hyvä että kokemuksesi sektiosta oli noin positiivinen. Täytyy toivoa että omalla kohdalla kävisi yhtä hyvin...

        Siis tuo äskeinen vastaus piti olla veeran viestiin... anteeksi sähläys


      • aloittaja
        Narkkari kirjoitti:

        Se nyt vaan on fakta että sektiosynnytys vaatii niin paljon enemmän henkilökuntaa, rahaa ja resursseja että kaikille sitä ei voi tarjota. Mitä useampi suhteellisella indikaatiolla (siis esimerkiksi synnytyspelon vuoksi) sektioon "pyrkivä" saadaan tsempattua alatiesynnytykseen, sen enemmän saadaan salihenkilökunnalla hoidettua muita tärkeitä asioita.

        Sektioiden tekeminen ja sektiovalmius ovat toki tärkeitä asioita, mutta vain yksi todella monista asioista mitä sairaaloissa tehdään. Oletteko tulleet ajatelleeksi esimerkiksi sitä, että sillä aikaa kun jollekulle tehdään pelon vuoksi suunniteltua sektiota, on sektioihin varattu henkilökunta, sali ja laitteet poissa esimerkiksi niiltä jotka juuri sillä hetkellä tarvitsisivat kiireellisen/hätäsektion?

        Sektion tekeminen on täysin turhaa, ja kyllä, hölmöä resurssien tuhlausta jos alatiesynnytyksellä ei vaaranneta kenenkään terveyttä tai henkeä.

        Synnytystä pelkäävän varsinainen poishoidettava ongelmahan ei ole itse alatiesynnytys, vaan siihen liittyvä pelko. Pitäisikö yhteiskunnan kustantaa työmatkalleni jokaiseen risteykseen alikulut jos pelkään ylittää teitä, vai olisiko asianmukaisempaa esimerkiksi hankkiutua eroon tästä pelosta... tai sitten lopettaa kokonaan edes yrittää teiden ylittäminen, jos se kerran ei ole välttämätöntä.

        ...mutta et kyllä saa minua toisiin ajatuksiin tuolla kirjoituksellasi. Mielestäni muinulla on OIKEUS saada synnytyspelon takia sektio, vaikka se kuluttaisikin enemmän resursseja. Siksihän olen veroja maksanut että yhteiskunnalla on varaa ylläpitää terveyspalveluja, ja minulla on myös oikeus näitä palveluja käyttää.
        Epäilen suuresti sitä, että Naistenklinikalla olisi valmiudet vain yhteen sektioon kerrallaan! Vaikka mulle tehtäisiinkin pelkosektio, ei se estä jotain muuta saamasta samaan aikaan hätäsektiota.


      • aloittaja
        nainen kans kirjoitti:

        Minulla on kanssa historiassa sekä vanhempien harjoittamaa mielivaltaista väkivaltaa, että nuorena tuuliajolla olemisen takia tullut hyväksikäyttökokemus.

        Ilmeisesti ko. historia altistaa pelkäämään synnytystä nimenomaan alapäähän liittyvänä toimenpiteenä. Itse joudun käyttämään kaiken tahdonvoiman, jotten oksenna tutkimuksessa tai potkaise sen suorittajaa (kerran olen potkaissut papa-näytteen ottajaa refleksinomaisesti). Jälkeenpäin tulee syyllinen ja itkuinen olo, kun "suostui" kaiveltavaksi.

        Minun säkälläni tietysti sain aikoinaan kondylooman, jonka vuoksi olen joutunut ramppaamaan tutkimuksissa ja lopulta myös gynekologisessa leikkauksessa (viruksesta kehittyi syöpä)

        En pidä koskettamisesta. Mieheni on ainoa, jonka kosketus tuottaa iloa, mutta hänkään ei saa koskea rintoihin, eikä muukaan esileikki aina onnistu. Välillä on kausia, etten pysty seksiin ollenkaan. Toisaalta pidän seksistä valtavasti ja kun edellisestä kerrasta on kulunut pari päivää, haaveilen jo seuraavasta kerrasta. Alkuun pääseminen on vain usein hankalaa.

        Onkohan se niin, että hyväksikäytön kaltaisen "rikkomiskokemuksen" jälkeen on vaikeampi ajatella rikkoutumista uudelleen? Minulla on ollut tekemistä, että olen näinkin ehjä ja päällepäin normaali. Tähän päästiin bulimian ja anoreksian, sekä terapian ja itsekuntoutuksen kautta. Ja suurin tietysti tässäkin on RAKKAUS, jonka parantavasta voimasta olen saanut nauttia.

        Enpä muuten olekaan tullut ajatelleeksi että nuoruudessa koetulla seksuaalisella hyväksikäytöllä voisi olla tekemistä synnytyspelon kanssa! Nimittäin minunkin menneisyydestäni löytyy traumaattisia tapahtumia. Ehkä sekin on osasyy siihen, miksi olen nyt tässä tilanteessa jossa olen.


      • lyhennelmä
        löytynee kirjoitti:

        Pubmedistä, www.pubmed.com
        Huomioi, että tietokannassa olevat tutkimukset eivät ole erityisen valikoituja, kannattaa laittaa review rajoitukseksi niin saat luotettavampia tuloksia :). Jos olet yliopistoihmisiä niin osaat varmasti valikoida tutkimuksista parhaat. En jaksa etsiä lukuja valmiiksi, kun tiedän että pienellä hakemisella löytyvät ja tiedän senkin että tulokset ovat sektioitten puolustajille epämieluisia :).

        Perheklubi-sivustolla oli yli vuoden takainen linkitys jollakin jenkkisivuille:
        http://perheklubi.net/perheblogi.php?itemid=884
        ...jenkkisivut ovat muuttuneet ja artikkeleitä pääsi katsomaan vain kirjautumalla (joka oli ilmaista, en vain jaksanut kirjautua). Sieltäkin löytynee lukuja. Linkissä on suomeksi vain lyhennelmä alatiesynnytyksien ja keisarinleikkauksen riskeistä ilman lukuja.

        Toivottavasti näistä on apua. Suurin osa suunnitelluista sektioista menee ihan hyvin, mutta mukavuussyistä en itse lähtisi hommaan (esim. perätila on asia erikseen). Jos joku meneekin pieleen ja ammattilaiset ovat suositelleen alatiesynnytystä, niin miten sellaisen antaa itselleen anteeksi?!! Ei niillä kokemuksilla ainakaan näillä palstoilla kehuskella, se on varmaa.

        Onkohan sektiolasten astmalla sama korrelaatio kuin jäätelönsyönnillä ja hukkumisella suomalaisessa suvessa...? Eipä ollut ainakaan yhteenveto kovin vakuuttava. Kumma kun ei oltu mainittu mitään alatiesynnytysten osalta esim. haitallisista bakteeritulehduksista vauvoille ja hapenpuutteesta aiheutuvista aivovaurioista.

        Pahimmillaan alatiesynnytyksessäkin saatetaan joutua totaaliprolapsian sattuessa poistamaan kohtu. No mutta, sehän on vain pahin visio ja varsin harvinainen onneksi. Eipä silti käy kieltäminen, varsinkin jos suunnittelee suurperhettä niin sektio ei varmasti ole oikea valinta.


      • arvattu...
        !!!!!! kirjoitti:

        Täällä on ilmiselvästi joku "alan ammattilainen" taas tuomassa näitä "oikeita" asioita esille, eli juuri se mistä lääkärit ovat ehkä eniten huolissaan - kustannukset!! Onko todella naisten elämän laatu, henkinen ja fyysinen hyvinvointi mielestäsi niin arvotonta ettei sen takia kannattaisi paljoa sektioita tehdä??

        Mitenkäs sitten ne kaikki humaluspäissään itseään telovat ihmiset, minkä ihmeen takia niitä vaivaudutaan millään lailla hoitamaan ja paikkailemaan, kun kuitenkin ovat suurimman osan elämästään varmasti joka tapauksessa niin humalassa, etteivät edes tajua ovatko rikki vai eivät? Ja varmasti telovat itseään useasti, joten turha kai semmoisiin on yhteiskunnan varoja tuhlata aina vaan uudestaan ja uudestaan. Eivätkä muutenkaan tee muuta kuin kuluttavat yhteiskunnan verorahoja! Eikö tehohoitoa tarvitsevat lapset mene heidän edelleen?

        Sitä paitsi, synnytysvammat eivät ole pelkästään naisen ja äidin ongelma, vaan koskettavat KOKO PERHETTÄ ja joskus jopa muutakin tukiverkostoa (jos äiti on niin pahasti vanmmautunut että tarvitsee korjausleikkauksia eikä pysty vauvaansa itse hoitamaan). Eivätkä ne korjausleikkauksetkaan ilmeisesti ilmaisia ole, ja pahimmassa tapauksessa niitä joutuu tekemään useita - niin äidille kuin vauvallekin! Vaikka taidat olla sitä mieltä, ettei niitä "luonnollisen synnytyksen" vammoja kannnattaisi edes korjata, kun kyseessä on kuitenkin vain naisen ja vauvan elämä ja elämänlaatu.

        Totta hemmetissä kannattaa tuoda myös onnistuneista sektioista kokemuksia esille - vai onko semmoinenkin totuus niin kuin alatiesynnytysten vammat yhtä lailla kielletty totuus? HIENOA että joku uskaltaa kertoa myös onnistuneesta sektiosta ja varsinkin niille, joille sektio todellakin on ainoa vaihtoehto!

        ...alan ammattilaisia ollaan. Tuo resurssikysymys oli tosiaan vain yksi pointti, jos sektiot olisiva äidille ja lapselle turvallisempia, niin ilman muuta kannattaisin niiden tekoa. Mutta kun ne ovat vaarallisempia!!!!! Siitä tässä on kyse!!! Ihmiset haluavat itselle ja ennen kaikkea vauvalle vaarallisen toimenpiteen (tästä on satoja tutkimuksia jotka kaikki todistavat saman asian), koska pelkäävät kipua, repeämiä etc...

        Narkkarin (joka tarkoittaa anestesialääkäriä btw) esilletuoma pointti tuosta sektiovalmiudesta on myös huomattava juttu. Mitä jos sinun vauvasi olisi hapenpuutteessa synnytettäessä ja sektiosali olisi juuri käytössä jonkun pelkosektion vuoksi?!! Voisi meinaan vähän harmittaa kun omalle vauvalle tulisi aivovaurio ihan tyhjän takia. Kaikissa synnyttävissä sairaaloissa täytyy olla sektiovaimius ja sektioon täytyy olla mahdollisuus jokaisella äidillä jos synnytys ei etenekään toivotusti.

        Ottakaa pliis asioista selvää ennen kuin tuutte vaahtoamaan tänne...!

        (ja ei niitä juoppoja kukaan halua hoitaa, se on vain pakko)


      • ...!
        nainen kans kirjoitti:

        Miten antaa lääkäreille anteeksi, jos halusi suunnitellun sektion, mutta painostettiin alatiehen ja jokin menee pieleen?

        Olikos viime viikolla, kun Inhimillisessä tekijässä oli se äiti keskustelemassa, jonka lapsi oli saanut aivovaurion, koska sektiopäätöstä jahkailtiin. Hän ei ole antanut anteeksi, eikä varmaan pysty niin kauaa antamaankaan, kun sairas lapsi on elossa ja kärsimyksellään muistuttaa äitiä väärästä luottamisesta lääkäreihin.

        Ei oo pakko antaa anteeksi. Lääkärit tekevät vain työtään eli yrittävät arvioida mikä on äidille ja lapselle turvallisinta. Ei mitään sen ihmeempää.


      • Veronmaksaja
        ajatellut kirjoitti:

        että osalla sektiota haluavista voi olla myös todellisia, oikeita syitä jonka vuoksi haluavat ennemmin sektion riskit kuin alatiesynnytyksen riskit?

        Varmasti löytyy selviytymistarinoita, joissa synnytystä pelännyt onkin pelkokeskusteluissa saatu peloteltua synnyttämään alateitse, ja sitten itse synnytyksessä kaikki onkin mennyt hyvin ja elämä jatkuu onnellisena eteenpäin. Sehän on pelkästään hienoa. Mutta kun ihmisiä on niin moneksi ja varmasti ihmisen taustat vaikuttavat monella eri tavalla synnytyksen kulkuun. Jos esimerkiksi on "vain" kivun tuntemisen pelkoa alatiesynnytykseen liittyen, sen yli saattaa hyvinkin päästä ja nykyaikaisilla kivunlievitysmenetelmillä sitä usein pystytään todella helpottamaankin - paitsi että sehän taas kuluttaa anestesialääkärin ja -hoitajan aikaa!!

        Mutta mitäs mieltä olet rajatapauksista, joissa todetaan ahdas lantio ja silti vain väkisin pukataan alatiesynnytykseen vastoin äidin tahtoa - ja synnytyksen jälkeen sitten ihmetellään äidin ja vauvan vammoja!? Eli niitäkin on, joilla todella on joku muu syy alatiesynnytystä vastaan kuin pelkästään "pelko" itsessään.

        Vika on siinä, että synnytyspelkoon suhtaudutaan toisaalta aivan liian fanaattisesti (ensisijaisesti kaikki pitäisi saada siis käännytettyä ja alatiesynnytykseen, oli mikä oli) ja yliolkaisesti, välittämättä kunnolla edes siitä, miksi äidillä on "pelkoa". Äitiä itseään ei todellakaan kuunnella eikä äidin ajatuksiin ja tuntemuksiin suhtauduta mitenkään vakavasti.

        Kyllä niille, jotka todella haluavat valita sektion, tulisi sellainen mahdollisuus tarjota sitten vaikka yksityisellä puolella, sillä eihän terveys saisi rahasta olla kiinni.

        Luulisin, että vaikka julkisellakin puolella sektion saaminen olisi helpompaa, se tuskin lisäisi sektioiden määrää mitenkään oleellisesti. Vai minkä ihmeen vuoksi semmoinen pelko ja jopa hysteria tuntuu olevan vallalla, että sitten kaikki äidit tahtoisivatkin synnyttää sektiolla? Nimenomaan tuo hysteerisyys, mikä sektioita vastaan ja sektioiden mahdollisen yleistymiseen suhteen on, tuntuu tosi oudolta. Koska niin kuin hyvin tiedetään ja usein on todettu, sektiokin on sen verran iso leikkaus ettei sitä kukaan varmasti puolihuolimattomasti ajattele eikä kevein perustein itselleen tahdo.

        Elämässä tosiaan riittää riskitekijöitä ja pelkotiloja varmasti monessa asiassa. Onkohan kuitenkaan ihan sama asia verrata teiden ylittämistä, alikulkujen rakentamista ja sektioita toisiinsa? Kun kyllähän teitä ylittävät muutkin kuin synnyttämään menossa olevat naiset...

        Nimittäin se,että sektion mukavuussyistä haluavat hankkiutuisivat yksityiseen laitokseen. Sellaisia ei kuitenkaan Suomessa ole. Oletko ajatellut mikä mahtaisi olla siihen syynä? Privaatit synnytyshommat olisivat aika kalliita, kun pitäisi olla usean erikoisalan jatkuva päivystys leikkausvalmiudessa avustavine henkilökuntineen ja vastasyntyneiden osastoineen jne. Tietenkään toimintaa ei voida suunnitella niin, että se nojautuisi julkisiin laitoksiin muuten kuin erillisten (maksavien) sopimusten kautta. Jos se olisi kannattavaa, sellainen laitos olisi jo varmasti pystyssä. On helppo vaatia mitä vaan, kun ei itse joudu maksumieheksi, mutta muuten mennään halvimman mukaan vaikka mikä olisi.


      • nainen kans
        arvattu... kirjoitti:

        ...alan ammattilaisia ollaan. Tuo resurssikysymys oli tosiaan vain yksi pointti, jos sektiot olisiva äidille ja lapselle turvallisempia, niin ilman muuta kannattaisin niiden tekoa. Mutta kun ne ovat vaarallisempia!!!!! Siitä tässä on kyse!!! Ihmiset haluavat itselle ja ennen kaikkea vauvalle vaarallisen toimenpiteen (tästä on satoja tutkimuksia jotka kaikki todistavat saman asian), koska pelkäävät kipua, repeämiä etc...

        Narkkarin (joka tarkoittaa anestesialääkäriä btw) esilletuoma pointti tuosta sektiovalmiudesta on myös huomattava juttu. Mitä jos sinun vauvasi olisi hapenpuutteessa synnytettäessä ja sektiosali olisi juuri käytössä jonkun pelkosektion vuoksi?!! Voisi meinaan vähän harmittaa kun omalle vauvalle tulisi aivovaurio ihan tyhjän takia. Kaikissa synnyttävissä sairaaloissa täytyy olla sektiovaimius ja sektioon täytyy olla mahdollisuus jokaisella äidillä jos synnytys ei etenekään toivotusti.

        Ottakaa pliis asioista selvää ennen kuin tuutte vaahtoamaan tänne...!

        (ja ei niitä juoppoja kukaan halua hoitaa, se on vain pakko)

        No entäs jos minulle tehdään vaikka sydämen pallolaajennus, koska suonet ovat melkein tukossa (mutta välitöntä hengenvaaraa ei olisi) ja samaan aikaan ensiapuun tullut sydänongelmainen kuolisi, koska hän olisi tarvinnut salin heti?

        Pitääkö kaikkien ihmisten jäädä odottelemaan, kunnes jotain tapahtuu vain siksi, että oma ennakoitu leikkaus saattaa evätä avun käsiin kuolevalta? Voiko näistä asioista ylipäätään langettaa vastuuta potilaille? Eikö sairaalan pitäisi pystyä vastaamaan kysyntään?

        Kuinka monta kertaa esim. viime vuonna joltain jäi hätäsektio saamatta, koska salissa oli suunniteltu leikkaus? Vai onko tämä hypoteettinen tilanne?

        Ammattilaisena sinun tulisi tietää, että pelko on yksi niistä elementeistä, joka suureksi paisuessaan hidastaa synnytystä ja altistaa välinesynnytyksille. Pelkoa voisi siten pitää jopa elimellisenä "vikana".


      • taaspa
        aloittaja kirjoitti:

        ...mutta et kyllä saa minua toisiin ajatuksiin tuolla kirjoituksellasi. Mielestäni muinulla on OIKEUS saada synnytyspelon takia sektio, vaikka se kuluttaisikin enemmän resursseja. Siksihän olen veroja maksanut että yhteiskunnalla on varaa ylläpitää terveyspalveluja, ja minulla on myös oikeus näitä palveluja käyttää.
        Epäilen suuresti sitä, että Naistenklinikalla olisi valmiudet vain yhteen sektioon kerrallaan! Vaikka mulle tehtäisiinkin pelkosektio, ei se estä jotain muuta saamasta samaan aikaan hätäsektiota.

        Olet oikeassa. Sinun pelkosektiosi ei estä kenenkään hätäsektiota, joten tuota on turha murehtia.

        Olen myös kanssasi samaa mieltä siitä, että sinulla on lääketieteellinen syy (pelko on sellainen!) ja oikeus saada haluamasi sektio. Itse päädyin samaan ratkaisuun.

        Yhteiskunnalle tulee kalliimmaksi metabolisesta oireyhtymästä kärsivät ihmiset kaikkine vaivoineen kuten diabetes, ylipaino, korkea verenpaine...

        Tsemppiä sektioon! Reippain mielin, olet ammattilaisten käsissä. Leikkauksia ja sektioita tehdään loppujen lopuksi suht paljon Suomessa, joten homma on rutiinia.
        Ja komplikaatioita voi tulla sekä alatiesynnytyksessä että sektiossa. (Ja vielä: sektiosta ei aina seuraa kiinnikkeitä vatsan alueelle! ja toisaalta umpilisäkkeen poistokin altistaa jo näille kiinnikkeille...)


      • vaarallisuus
        arvattu... kirjoitti:

        ...alan ammattilaisia ollaan. Tuo resurssikysymys oli tosiaan vain yksi pointti, jos sektiot olisiva äidille ja lapselle turvallisempia, niin ilman muuta kannattaisin niiden tekoa. Mutta kun ne ovat vaarallisempia!!!!! Siitä tässä on kyse!!! Ihmiset haluavat itselle ja ennen kaikkea vauvalle vaarallisen toimenpiteen (tästä on satoja tutkimuksia jotka kaikki todistavat saman asian), koska pelkäävät kipua, repeämiä etc...

        Narkkarin (joka tarkoittaa anestesialääkäriä btw) esilletuoma pointti tuosta sektiovalmiudesta on myös huomattava juttu. Mitä jos sinun vauvasi olisi hapenpuutteessa synnytettäessä ja sektiosali olisi juuri käytössä jonkun pelkosektion vuoksi?!! Voisi meinaan vähän harmittaa kun omalle vauvalle tulisi aivovaurio ihan tyhjän takia. Kaikissa synnyttävissä sairaaloissa täytyy olla sektiovaimius ja sektioon täytyy olla mahdollisuus jokaisella äidillä jos synnytys ei etenekään toivotusti.

        Ottakaa pliis asioista selvää ennen kuin tuutte vaahtoamaan tänne...!

        (ja ei niitä juoppoja kukaan halua hoitaa, se on vain pakko)

        pitää varmasti paikkansa, mutta kuten tuolla aiemmassakin viestissä oli tuotu esille, synnytyspelon taustalla voi olla usein vielä suurempi pelko nimenomaan vauvan elämän puolesta kuin mistään äidin mukavuussyistä, jonka joku oli jälleen lohkaissut. Luulisi sen olevan itsestäänselvää, ettei kukaan todellakaan ehdoin tahdoin kuvittele sektiota mitenkään kevyeksi ja helpoksi jutuksi, jonka haluaa pelkästään oman emättimen varjelemiseksi tai siksi että pääsisi synnytyksestä helpolla. Melko halpamaista ajattelua suorastaan.

        Eikä sekään kyllä ole mukava ajatus, että äiti ensin todella toivoo sektiota, mutta joutuu/pakotetaan alatiesynnytykseen ja sitten kuitenkin joutuu vielä hätäsektioon kun synnytys ei otakaan onnistuakseen. Varsinkin, jos semmoisella hetkellä ei sitten pääsisikään välittömästi hätäsektioon.

        Ja pitääkö sitten synnytyksessä vammautuneen äidin vielä siinä vaiheessa kun menee korjausleikkauseen tuntea huonoa omaatuntoa siitä, kun ei saanutkaan alunperin haluamaansa sektiota ja joutuu sitten myöhemmin kuluttamaan leikkaussalihenkilökunnan kallista aikaa jopa useaan otteeseen ja vie näin mahdollisuuden joltakin hätäsektioon joutuneelta?

        Ideaalimaailmassa pitäisi pyrkiä siihen ettei hätäsektioita tarvittaisi. Nojoo, täysin absurdi ajatus, mutta onkohan sitä selvitelty, olisiko mitään keinoja nimenomaan hätäsektioiden määrän pienentämiseksi?

        Kyllähän se on niin, että jos meinaa pystyä keskustelemaan terveyteen liittyvistä asioista suoraan ja rehellisesti täytyisi olla lääkärin koulutus ennen kuin menee lääkärin vastaanotolle. Näillä keskustelupalstoilla sen sijaan kaiketi saa tuoda asioita ja näkökantoja esille koulutustaustasta riippumatta ja toivoa, että joku asioista jotain mieltä oleva (enemmän tai vähemmän perehtynyt) kommentoi. Kuitenkin jokainen, joka näitä vaivautuu lukemaan on sitten omaa mieltään asioista ja vetää omat johtopäätöksensä.


      • Mies ja aivot periaatteella
        nainen kans kirjoitti:

        No entäs jos minulle tehdään vaikka sydämen pallolaajennus, koska suonet ovat melkein tukossa (mutta välitöntä hengenvaaraa ei olisi) ja samaan aikaan ensiapuun tullut sydänongelmainen kuolisi, koska hän olisi tarvinnut salin heti?

        Pitääkö kaikkien ihmisten jäädä odottelemaan, kunnes jotain tapahtuu vain siksi, että oma ennakoitu leikkaus saattaa evätä avun käsiin kuolevalta? Voiko näistä asioista ylipäätään langettaa vastuuta potilaille? Eikö sairaalan pitäisi pystyä vastaamaan kysyntään?

        Kuinka monta kertaa esim. viime vuonna joltain jäi hätäsektio saamatta, koska salissa oli suunniteltu leikkaus? Vai onko tämä hypoteettinen tilanne?

        Ammattilaisena sinun tulisi tietää, että pelko on yksi niistä elementeistä, joka suureksi paisuessaan hidastaa synnytystä ja altistaa välinesynnytyksille. Pelkoa voisi siten pitää jopa elimellisenä "vikana".

        Et sitten ole kuullut, että sydänongelmiin löytyy muutakin hoitoa kuin pallolaajennus? Kiireelliselle sektiolle ei ole paljon vaihtoehtoja.


      • nainen kans
        Mies ja aivot periaatteella kirjoitti:

        Et sitten ole kuullut, että sydänongelmiin löytyy muutakin hoitoa kuin pallolaajennus? Kiireelliselle sektiolle ei ole paljon vaihtoehtoja.

        Kyse ei nyt tässä ollut sydänongelmien hoitovalikoimasta, vaan siitä,

        1.)pitääkö kaikkien mihinkä tahansa suunniteltuun leikkaukseen menevien kantaa syyllisyyttä siitä, että kun heitä leikataan, niin joku kiiretapaus kuolee sillä aikaa käsiin.

        2.) ja kuinka usein oikeasti suunniteltu sektio on estänyt sairaalaa tekemästä samaan aikaan hätäsektiota?

        Selvästikään ei riitä, että on aivot, vaan niitä pitää myös käyttää...


      • Narkkari
        aloittaja kirjoitti:

        ...mutta et kyllä saa minua toisiin ajatuksiin tuolla kirjoituksellasi. Mielestäni muinulla on OIKEUS saada synnytyspelon takia sektio, vaikka se kuluttaisikin enemmän resursseja. Siksihän olen veroja maksanut että yhteiskunnalla on varaa ylläpitää terveyspalveluja, ja minulla on myös oikeus näitä palveluja käyttää.
        Epäilen suuresti sitä, että Naistenklinikalla olisi valmiudet vain yhteen sektioon kerrallaan! Vaikka mulle tehtäisiinkin pelkosektio, ei se estä jotain muuta saamasta samaan aikaan hätäsektiota.

        >...mutta et kyllä saa minua toisiin ajatuksiin >tuolla kirjoituksellasi. Mielestäni muinulla on >OIKEUS saada synnytyspelon takia sektio, vaikka >se kuluttaisikin enemmän resursseja. Siksihän

        Ei minun ollut tarkoitus saada sinua toisiin ajatuksiin. Tarkoitukseni oli saada sinut hahmottamaan että ongelmasi ei ole mahdollisesti edessä oleva alatiesynnys, vaan pelko tätä synnytystä kohtaan.

        Veronmaksajilla on oikeus kaikkeen tarpeelliseen hoitoon sikäli kun yhteiskunnalla on siihen varaa. Tarpeetonta tai tai haitallista hoitoa yhteiskunnalla ei ole mitään syytä kustantaa. Tässä tapauksessa parasta hoitoa olisi hoitaa pois pelko eikä synnytys. Kroppaan kajoaminen puukolla, sektion kyseessä ollen aika roisillakin tavalla, on ihan välttelemisen arvoista monestakin syystä jos se vain on mahdollista.


        >Epäilen suuresti sitä, että Naistenklinikalla >olisi valmiudet vain yhteen sektioon >kerrallaan! Vaikka mulle tehtäisiinkin >pelkosektio, ei se estä jotain muuta saamasta >samaan aikaan hätäsektiota.

        Useimmissa suomalaisissa sairaaloissa on päivystysaikaan käytössä henkilökuntaa ja välineitä vain yhteen sektioon kerrallaan. Päiväsaikaankin tilanne on monissa sairaaloissa sama. Useimmissa sairaaloissa pystytään erilaisilla tilapäisjärjestelyillä päiväsaikaan aloittamaan hätäsektio vaikka elektiivinen sektio olisikin käynnissä, mutta mikäli sektiosali on jo käytössä, on toiminta huomattavasti normaalia hitaampaa näissä tapauksissa. On aivan ilmeistä että valtaosissa sairaaloista elektiivisten sektioiden aikana hätäsektiovalmius on normaalia huonompi.


      • aloittaja
        Narkkari kirjoitti:

        >...mutta et kyllä saa minua toisiin ajatuksiin >tuolla kirjoituksellasi. Mielestäni muinulla on >OIKEUS saada synnytyspelon takia sektio, vaikka >se kuluttaisikin enemmän resursseja. Siksihän

        Ei minun ollut tarkoitus saada sinua toisiin ajatuksiin. Tarkoitukseni oli saada sinut hahmottamaan että ongelmasi ei ole mahdollisesti edessä oleva alatiesynnys, vaan pelko tätä synnytystä kohtaan.

        Veronmaksajilla on oikeus kaikkeen tarpeelliseen hoitoon sikäli kun yhteiskunnalla on siihen varaa. Tarpeetonta tai tai haitallista hoitoa yhteiskunnalla ei ole mitään syytä kustantaa. Tässä tapauksessa parasta hoitoa olisi hoitaa pois pelko eikä synnytys. Kroppaan kajoaminen puukolla, sektion kyseessä ollen aika roisillakin tavalla, on ihan välttelemisen arvoista monestakin syystä jos se vain on mahdollista.


        >Epäilen suuresti sitä, että Naistenklinikalla >olisi valmiudet vain yhteen sektioon >kerrallaan! Vaikka mulle tehtäisiinkin >pelkosektio, ei se estä jotain muuta saamasta >samaan aikaan hätäsektiota.

        Useimmissa suomalaisissa sairaaloissa on päivystysaikaan käytössä henkilökuntaa ja välineitä vain yhteen sektioon kerrallaan. Päiväsaikaankin tilanne on monissa sairaaloissa sama. Useimmissa sairaaloissa pystytään erilaisilla tilapäisjärjestelyillä päiväsaikaan aloittamaan hätäsektio vaikka elektiivinen sektio olisikin käynnissä, mutta mikäli sektiosali on jo käytössä, on toiminta huomattavasti normaalia hitaampaa näissä tapauksissa. On aivan ilmeistä että valtaosissa sairaaloista elektiivisten sektioiden aikana hätäsektiovalmius on normaalia huonompi.

        Miten niin parasta hoitoa on synnytyspelon poistaminen? Millä tavalla synnytyspelon poistaminen takaa sen että en saa mahdollisessa alatiesynnytyksessä pelkäämiäni vaurioita? Sektio tässä tapauksessa takaisi sen aivan varmasti, tosin onhan siinäkin omat riskinsä (jotka kuitenkin ovat erilaisia). Kuten jo aikaisemmin sanoin, olen valmis valitsemaan mielummin sektion riskit kuin alatiesynnytyksen seuraukset.

        Ja tuosta sektiovalmiudesta sen verran että mikäli minun suunniteltu sektioni ei estä jotain toista saamasta hätäsektiota, en aio ottaa tuosta asiasta enempää stressiä.
        Sillä, missä valmiudessa "useimmat" ja "valtaosa" sairaaloista minäkin vuorokaudenaikana ovat, ei ole minulle merkitystä. Nythän emme keskustele asioista yleisellä tasolla...


      • nainen kans
        aloittaja kirjoitti:

        Miten niin parasta hoitoa on synnytyspelon poistaminen? Millä tavalla synnytyspelon poistaminen takaa sen että en saa mahdollisessa alatiesynnytyksessä pelkäämiäni vaurioita? Sektio tässä tapauksessa takaisi sen aivan varmasti, tosin onhan siinäkin omat riskinsä (jotka kuitenkin ovat erilaisia). Kuten jo aikaisemmin sanoin, olen valmis valitsemaan mielummin sektion riskit kuin alatiesynnytyksen seuraukset.

        Ja tuosta sektiovalmiudesta sen verran että mikäli minun suunniteltu sektioni ei estä jotain toista saamasta hätäsektiota, en aio ottaa tuosta asiasta enempää stressiä.
        Sillä, missä valmiudessa "useimmat" ja "valtaosa" sairaaloista minäkin vuorokaudenaikana ovat, ei ole minulle merkitystä. Nythän emme keskustele asioista yleisellä tasolla...

        Kirjoittaja, jolle vastailet ei varmaankaan näe tätä asiaa, niin kuin me näemme.

        Sen lisäksi, että minä pelkään synnytyksen hallitsemattomuutta, huonoa kätilöä, lapsen vammautumista, kipua ja jälkioireita (repeäminen, kohdunlaskeuma), pelkään myös sitä, että pää ei kestä synnytystä kokemuksena.

        Olen kerran ollut siinä tilassa, että toimii ulkoisesti "normaalisti", mutta sisäisesti on horroksessa. Kuuntelee vain omaa hengitystään, jonka odottaa loppuvan millä hetkellä hyvänsä (ei peläten, eikä toivoen), että vain kuolee pois; haihtuu ilmaan ja lakkaa olemasta. Kun itkua ei tule ja aika puuroutuu.

        Pelkään meneväni psykoosiin tai että alan taas vihata ja halveksia ruumistani niin, että rääkkään sitä syömättömyydellä ja kuntoilulla. Pelkään, että en tule kokemaan tai muistamaan lapseni ensimmäisiä vuosia ja pelkään, että miehellä olisi parempi jonkun toisen kanssa.


      • Narkkari
        aloittaja kirjoitti:

        Miten niin parasta hoitoa on synnytyspelon poistaminen? Millä tavalla synnytyspelon poistaminen takaa sen että en saa mahdollisessa alatiesynnytyksessä pelkäämiäni vaurioita? Sektio tässä tapauksessa takaisi sen aivan varmasti, tosin onhan siinäkin omat riskinsä (jotka kuitenkin ovat erilaisia). Kuten jo aikaisemmin sanoin, olen valmis valitsemaan mielummin sektion riskit kuin alatiesynnytyksen seuraukset.

        Ja tuosta sektiovalmiudesta sen verran että mikäli minun suunniteltu sektioni ei estä jotain toista saamasta hätäsektiota, en aio ottaa tuosta asiasta enempää stressiä.
        Sillä, missä valmiudessa "useimmat" ja "valtaosa" sairaaloista minäkin vuorokaudenaikana ovat, ei ole minulle merkitystä. Nythän emme keskustele asioista yleisellä tasolla...

        >Miten niin parasta hoitoa on synnytyspelon
        >poistaminen? Millä tavalla synnytyspelon
        >poistaminen takaa sen että en saa mahdollisessa
        >alatiesynnytyksessä pelkäämiäni vaurioita?
        >Sektio tässä tapauksessa takaisi sen aivan
        >varmasti, tosin onhan siinäkin omat riskinsä
        > (jotka kuitenkin ovat erilaisia). Kuten jo
        > aikaisemmin sanoin, olen valmis valitsemaan
        > mielummin sektion riskit kuin
        > alatiesynnytyksen seuraukset.

        Aivan. Riskiarvion tosin tekee joku muu kuin sinä. On gynekologin asia miettiä synnytykseen/sektioon liittyvät riskit ja suositella sinulle sopivaa vaihtoehtoa. Ensisijaisesti päätös tehdään tietysti yhteisymmärryksessä mutta lopullisen päätöksen tekee gynekologi. Riskien harkinta on täysin eri asia kuin riskien pelkääminen; mikäli pelolle ei ole perustetta, on vika pelossa eikä riskeissä.... Ja jos taas on olemassa todellisia ammattilaisen arvioimia alatiesynnytykseen liittyviä riskejä voidaan sektio tehdä niillä perustein. Useimmiten itse synnyttäjien arvioimat riskit perustuvat vääriin mielikuviin: tätä tarkoitan sillä että useimmiten ongelma on itse pelko eikä varsinainen synnytys. Kuten sanottu, sektiokapasiteetti on niin rajallinen että jokaiselle perusteetta pelkäävälle sektiota ei voi tehdä.


        >Ja tuosta sektiovalmiudesta sen verran että
        > mikäli minun suunniteltu sektioni ei estä
        > jotain toista saamasta hätäsektiota, en aio
        > ottaa tuosta asiasta enempää stressiä.

        Nojoo, tuollaisia asioita ei yksittäisen synnyttäjän tarvitse miettiä. Ei varmaan kuitenkaan haittaa tietää että leikkaussaleissa tehdään paljon muutakin kuin huvikseen leikkauksia jokaiselle joka sellaista keksii vaatia. Kenelläkään ei ole automaattisesti oikeutta johonkin leikkaukseen vaan jokaiselle toimenpiteelle pitää löytyä hyvä peruste - se on potilaille itselleen paras ja turvallisin toimintatapa.


      • menee
        aloittaja kirjoitti:

        Miten niin parasta hoitoa on synnytyspelon poistaminen? Millä tavalla synnytyspelon poistaminen takaa sen että en saa mahdollisessa alatiesynnytyksessä pelkäämiäni vaurioita? Sektio tässä tapauksessa takaisi sen aivan varmasti, tosin onhan siinäkin omat riskinsä (jotka kuitenkin ovat erilaisia). Kuten jo aikaisemmin sanoin, olen valmis valitsemaan mielummin sektion riskit kuin alatiesynnytyksen seuraukset.

        Ja tuosta sektiovalmiudesta sen verran että mikäli minun suunniteltu sektioni ei estä jotain toista saamasta hätäsektiota, en aio ottaa tuosta asiasta enempää stressiä.
        Sillä, missä valmiudessa "useimmat" ja "valtaosa" sairaaloista minäkin vuorokaudenaikana ovat, ei ole minulle merkitystä. Nythän emme keskustele asioista yleisellä tasolla...

        niin,että sinun suunniteltu sektiosi väistyy, jos tulee kiireellinen- tai hätäsektio. Sinä odotat vuoroasi vaikka kolme päivää.


      • päättää
        Narkkari kirjoitti:

        >Miten niin parasta hoitoa on synnytyspelon
        >poistaminen? Millä tavalla synnytyspelon
        >poistaminen takaa sen että en saa mahdollisessa
        >alatiesynnytyksessä pelkäämiäni vaurioita?
        >Sektio tässä tapauksessa takaisi sen aivan
        >varmasti, tosin onhan siinäkin omat riskinsä
        > (jotka kuitenkin ovat erilaisia). Kuten jo
        > aikaisemmin sanoin, olen valmis valitsemaan
        > mielummin sektion riskit kuin
        > alatiesynnytyksen seuraukset.

        Aivan. Riskiarvion tosin tekee joku muu kuin sinä. On gynekologin asia miettiä synnytykseen/sektioon liittyvät riskit ja suositella sinulle sopivaa vaihtoehtoa. Ensisijaisesti päätös tehdään tietysti yhteisymmärryksessä mutta lopullisen päätöksen tekee gynekologi. Riskien harkinta on täysin eri asia kuin riskien pelkääminen; mikäli pelolle ei ole perustetta, on vika pelossa eikä riskeissä.... Ja jos taas on olemassa todellisia ammattilaisen arvioimia alatiesynnytykseen liittyviä riskejä voidaan sektio tehdä niillä perustein. Useimmiten itse synnyttäjien arvioimat riskit perustuvat vääriin mielikuviin: tätä tarkoitan sillä että useimmiten ongelma on itse pelko eikä varsinainen synnytys. Kuten sanottu, sektiokapasiteetti on niin rajallinen että jokaiselle perusteetta pelkäävälle sektiota ei voi tehdä.


        >Ja tuosta sektiovalmiudesta sen verran että
        > mikäli minun suunniteltu sektioni ei estä
        > jotain toista saamasta hätäsektiota, en aio
        > ottaa tuosta asiasta enempää stressiä.

        Nojoo, tuollaisia asioita ei yksittäisen synnyttäjän tarvitse miettiä. Ei varmaan kuitenkaan haittaa tietää että leikkaussaleissa tehdään paljon muutakin kuin huvikseen leikkauksia jokaiselle joka sellaista keksii vaatia. Kenelläkään ei ole automaattisesti oikeutta johonkin leikkaukseen vaan jokaiselle toimenpiteelle pitää löytyä hyvä peruste - se on potilaille itselleen paras ja turvallisin toimintatapa.

        ja niin kuin tälläkin palstalla on usein todettu, että lääkäri todellakin päättää ilman että synnyttävää naista itseään kuunneltaisiin naisen synnytystavasta, niin silloin täytyisi lääkärin/sairaalan kantaa vastuu myös päätöksensä seurauksista! Jos siis nainen pakotetaan alatiesynnytykseen ja jotain meneekin pieleen, silloin naista tai vauvaa ei saa jättää yksin vammoineen vaan sairaalan tulee kantaa vastuu ja hoitaa päätöksensä seuraukset. On vain olemassa surullisia esimerkkejä siitä, että lääkäri saa tehdä niin kuin tahtoo, siis vääriä päätöksiä, eikä joudu minkäänlaiseen edesvastuuseen tekemisistään. Jopa silloin, kun olisi ollut oikeita perusteita sektioon. Johtunee siitä, ettei todellisia asiantuntijoita lääkärikunnassakaan tule kovin usein vastaan.

        En kyllä voi vieläkään hyväksyä sitä, että joku lääkäri todella tietäisi mikä on oikein ja mikä väärin, jos nainen todella itse voimakkaasti tuntee mikä sopii hänen elimistölleen ja mikä ei. Ihminenhän on itse oman elimistönsä paras asiantuntija! Mutta sehän taitaa olla yleinen vika muuallakin terveydenhuollossa: varsinkaan naispotilaita ei oikeasti kuunnella. Ja synnyttäviä kohtaan on asenne: mahdollisimman nopeasti ja halvalla pois käsistä.

        Sinänsä hyvä kuulla sairaalanäkökantaa tähän asiaan, mutta yksittäinen synnyttäjä ei todellakaan mieti sitä, mitä kaikkea muuta sairaalassa tehdään samaan aikaan - eikä tarvitsekaan! Miksi yksilön pitäisi ajatella synnyttäessään muita ihmisiä, kun varmasti tärkeintä on ajatella vauvan ja omaa parastaan? Vai johtuuko tämäkin viittaus siitä, että nimenomaan naiset synnyttävät? Kuinka paljon luulisit miesten ajattelevan yhteiskunnan asioita samaan aikaan kuin synnyttävät? Eikä lopulta kukaan muu pidä yksilön puolta kuin yksilö itse!


      • aina
        päättää kirjoitti:

        ja niin kuin tälläkin palstalla on usein todettu, että lääkäri todellakin päättää ilman että synnyttävää naista itseään kuunneltaisiin naisen synnytystavasta, niin silloin täytyisi lääkärin/sairaalan kantaa vastuu myös päätöksensä seurauksista! Jos siis nainen pakotetaan alatiesynnytykseen ja jotain meneekin pieleen, silloin naista tai vauvaa ei saa jättää yksin vammoineen vaan sairaalan tulee kantaa vastuu ja hoitaa päätöksensä seuraukset. On vain olemassa surullisia esimerkkejä siitä, että lääkäri saa tehdä niin kuin tahtoo, siis vääriä päätöksiä, eikä joudu minkäänlaiseen edesvastuuseen tekemisistään. Jopa silloin, kun olisi ollut oikeita perusteita sektioon. Johtunee siitä, ettei todellisia asiantuntijoita lääkärikunnassakaan tule kovin usein vastaan.

        En kyllä voi vieläkään hyväksyä sitä, että joku lääkäri todella tietäisi mikä on oikein ja mikä väärin, jos nainen todella itse voimakkaasti tuntee mikä sopii hänen elimistölleen ja mikä ei. Ihminenhän on itse oman elimistönsä paras asiantuntija! Mutta sehän taitaa olla yleinen vika muuallakin terveydenhuollossa: varsinkaan naispotilaita ei oikeasti kuunnella. Ja synnyttäviä kohtaan on asenne: mahdollisimman nopeasti ja halvalla pois käsistä.

        Sinänsä hyvä kuulla sairaalanäkökantaa tähän asiaan, mutta yksittäinen synnyttäjä ei todellakaan mieti sitä, mitä kaikkea muuta sairaalassa tehdään samaan aikaan - eikä tarvitsekaan! Miksi yksilön pitäisi ajatella synnyttäessään muita ihmisiä, kun varmasti tärkeintä on ajatella vauvan ja omaa parastaan? Vai johtuuko tämäkin viittaus siitä, että nimenomaan naiset synnyttävät? Kuinka paljon luulisit miesten ajattelevan yhteiskunnan asioita samaan aikaan kuin synnyttävät? Eikä lopulta kukaan muu pidä yksilön puolta kuin yksilö itse!

        vaan vaahdotaan siitä,että lääkäri on tehnyt virhearvion?Kyllä lääkärit useinmiten tekevät oikeanlaisen päätöksen,mutta niistä ollaan hiljaa. Nämä muutamat prosenttuaalisesti epäonnistuneet vedetään sitten aina esiin. Kyllä ammattitaito jotain merkitsee näissäkin asioissa.Eihän kukaan neuvo esim. kirurgia,miten tehdään sappileikkaus.
        Ja vaikka siinä sanoo,että kyllä minulle sopii laparoskopia ja minä haluan ja vaadin sen, niin kyllä lääkäri sen päättää tehdäänkö avoleikkaus vai onko tuo laparotomia se vaihtoehto.


      • Karvanalle
        päättää kirjoitti:

        ja niin kuin tälläkin palstalla on usein todettu, että lääkäri todellakin päättää ilman että synnyttävää naista itseään kuunneltaisiin naisen synnytystavasta, niin silloin täytyisi lääkärin/sairaalan kantaa vastuu myös päätöksensä seurauksista! Jos siis nainen pakotetaan alatiesynnytykseen ja jotain meneekin pieleen, silloin naista tai vauvaa ei saa jättää yksin vammoineen vaan sairaalan tulee kantaa vastuu ja hoitaa päätöksensä seuraukset. On vain olemassa surullisia esimerkkejä siitä, että lääkäri saa tehdä niin kuin tahtoo, siis vääriä päätöksiä, eikä joudu minkäänlaiseen edesvastuuseen tekemisistään. Jopa silloin, kun olisi ollut oikeita perusteita sektioon. Johtunee siitä, ettei todellisia asiantuntijoita lääkärikunnassakaan tule kovin usein vastaan.

        En kyllä voi vieläkään hyväksyä sitä, että joku lääkäri todella tietäisi mikä on oikein ja mikä väärin, jos nainen todella itse voimakkaasti tuntee mikä sopii hänen elimistölleen ja mikä ei. Ihminenhän on itse oman elimistönsä paras asiantuntija! Mutta sehän taitaa olla yleinen vika muuallakin terveydenhuollossa: varsinkaan naispotilaita ei oikeasti kuunnella. Ja synnyttäviä kohtaan on asenne: mahdollisimman nopeasti ja halvalla pois käsistä.

        Sinänsä hyvä kuulla sairaalanäkökantaa tähän asiaan, mutta yksittäinen synnyttäjä ei todellakaan mieti sitä, mitä kaikkea muuta sairaalassa tehdään samaan aikaan - eikä tarvitsekaan! Miksi yksilön pitäisi ajatella synnyttäessään muita ihmisiä, kun varmasti tärkeintä on ajatella vauvan ja omaa parastaan? Vai johtuuko tämäkin viittaus siitä, että nimenomaan naiset synnyttävät? Kuinka paljon luulisit miesten ajattelevan yhteiskunnan asioita samaan aikaan kuin synnyttävät? Eikä lopulta kukaan muu pidä yksilön puolta kuin yksilö itse!

        >ja niin kuin tälläkin palstalla on usein
        >todettu, että lääkäri todellakin päättää ilman
        > että synnyttävää naista itseään kuunneltaisiin
        > naisen synnytystavasta, niin silloin täytyisi
        > lääkärin/sairaalan kantaa vastuu myös
        > päätöksensä seurauksista! Jos siis nainen

        Lääkäri tekee tietysti päätökset lääketieteellisistä asioista koska on alan asiantuntija. Ja kantaa vastuun päätöksestään.


        >edesvastuuseen tekemisistään. Jopa silloin, kun
        > olisi ollut oikeita perusteita sektioon.
        > Johtunee siitä, ettei todellisia
        > asiantuntijoita lääkärikunnassakaan tule kovin
        > usein vastaan.

        Kussakin sairaalassa päivystävä gynekologi on paras ja ainoa saatavilla oleva asiantuntija, joten muuta mahdollisuutta ei ole kuin hyväksyä tämän asiantuntijan mielipide. Suomalaiset gynekologit ovat verrattain pätevää sakkia. Jos suomalainen obstetriikka ei miellytä, ei mikään estä hakeutumasta ulkomaille synnyttämään ja katsomaan mikä on meininki muualla.

        >En kyllä voi vieläkään hyväksyä sitä, että joku
        > lääkäri todella tietäisi mikä on oikein ja mikä
        > väärin, jos nainen todella itse voimakkaasti
        > tuntee mikä sopii hänen elimistölleen ja mikä
        > ei. Ihminenhän on itse oman elimistönsä paras
        > asiantuntija! Mutta sehän taitaa olla yleinen

        Ihminen tuntee elimistönsä, mutta maallikko ei tiedä terveydestä, sairaudesta ja toimenpiteistä useimmiten kuin ennakkoluulojensa verran. Gynekologit kyllä tietävät riskit kussakin tilanteessa ja aivan varmasti suosittelevat oman kokemuksensa jo tietojensa perusteella parasta vaihtoehtoa.


        >vika muuallakin terveydenhuollossa: varsinkaan
        > naispotilaita ei oikeasti kuunnella. Ja
        > synnyttäviä kohtaan on asenne: mahdollisimman
        > nopeasti ja halvalla pois käsistä.

        Tämä kuulostaa jo vähän provokaatiolta.

        >Sinänsä hyvä kuulla sairaalanäkökantaa tähän
        > asiaan, mutta yksittäinen synnyttäjä ei
        > todellakaan mieti sitä, mitä kaikkea muuta
        > sairaalassa tehdään samaan aikaan - eikä
        > tarvitsekaan! Miksi yksilön pitäisi ajatella
        > synnyttäessään muita ihmisiä, kun varmasti
        > tärkeintä on ajatella vauvan ja omaa parastaan?

        Synnyttäjän ei tällaisia tarvitse ajatella, mutta gynekologin täytyy. Jos esimerkiksi synnyttämässä on yhtä aikaa jossain mielessä riskisynnytys (imukuppi, kaksoset, tms.), ei vuorossa oleva gynekologi ota sektiosalia käyttöön ihan vaan huvikseen. Kaikkia potilaita yhtäaikaa hoitavan lääkärin tulee huomioida kullakin hetkellä kokonaisuus.

        >samaan aikaan kuin synnyttävät? Eikä lopulta
        > kukaan muu pidä yksilön puolta kuin yksilö
        >itse!

        Yksilön puolta pitää parhaiten lääkäri joka perustaa päätöksensä tietoon ja kokemukseen, ei pelkkiin mielikuviin.


      • neito28
        päättää kirjoitti:

        ja niin kuin tälläkin palstalla on usein todettu, että lääkäri todellakin päättää ilman että synnyttävää naista itseään kuunneltaisiin naisen synnytystavasta, niin silloin täytyisi lääkärin/sairaalan kantaa vastuu myös päätöksensä seurauksista! Jos siis nainen pakotetaan alatiesynnytykseen ja jotain meneekin pieleen, silloin naista tai vauvaa ei saa jättää yksin vammoineen vaan sairaalan tulee kantaa vastuu ja hoitaa päätöksensä seuraukset. On vain olemassa surullisia esimerkkejä siitä, että lääkäri saa tehdä niin kuin tahtoo, siis vääriä päätöksiä, eikä joudu minkäänlaiseen edesvastuuseen tekemisistään. Jopa silloin, kun olisi ollut oikeita perusteita sektioon. Johtunee siitä, ettei todellisia asiantuntijoita lääkärikunnassakaan tule kovin usein vastaan.

        En kyllä voi vieläkään hyväksyä sitä, että joku lääkäri todella tietäisi mikä on oikein ja mikä väärin, jos nainen todella itse voimakkaasti tuntee mikä sopii hänen elimistölleen ja mikä ei. Ihminenhän on itse oman elimistönsä paras asiantuntija! Mutta sehän taitaa olla yleinen vika muuallakin terveydenhuollossa: varsinkaan naispotilaita ei oikeasti kuunnella. Ja synnyttäviä kohtaan on asenne: mahdollisimman nopeasti ja halvalla pois käsistä.

        Sinänsä hyvä kuulla sairaalanäkökantaa tähän asiaan, mutta yksittäinen synnyttäjä ei todellakaan mieti sitä, mitä kaikkea muuta sairaalassa tehdään samaan aikaan - eikä tarvitsekaan! Miksi yksilön pitäisi ajatella synnyttäessään muita ihmisiä, kun varmasti tärkeintä on ajatella vauvan ja omaa parastaan? Vai johtuuko tämäkin viittaus siitä, että nimenomaan naiset synnyttävät? Kuinka paljon luulisit miesten ajattelevan yhteiskunnan asioita samaan aikaan kuin synnyttävät? Eikä lopulta kukaan muu pidä yksilön puolta kuin yksilö itse!

        Todellakin! Hyvä, että joku tajuaa!! Kyllä jokaisella ihmisellä on itsemäärämisoikeus omaan kehoonsa! Kukaan lääkäri tai muukaan asiantuntija ei voi määrätä ketään synnyttämään alateitse. Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää, mitä itselleen tekee taikka tahtoo. Sektio on saatava jos sitä halutaan ja siinä ei ole kenelläkään mitään inisemistä, oli siellä sairaalassa vaikka kuinka monta muutakin äitiä lapsensa kanssa..

        Jokainen ajattelee tuossa tilanteessa vain itseään se on selvä! Ja jos joku muuta väittää, niin voi miettiä sitä sitten, kun itseään sattuu ja tuntuu, että miltei kuolee siihen kipuun. Niin sanooko sitten kätilölle et ei tässä mitään, mene vaaan auttamaan niitä muita..TUSKIN!!!

        Hyvä, että jotkut teistä ymmärtää huolehtia itsestään ja ajatella omaakin hyvinvointia uhrautumatta tämän yhteiskunnan puolesta! Hyvä, pitäkää äidit puolianne ja tsempit!!!


      • neito28
        Veronmaksaja kirjoitti:

        Nimittäin se,että sektion mukavuussyistä haluavat hankkiutuisivat yksityiseen laitokseen. Sellaisia ei kuitenkaan Suomessa ole. Oletko ajatellut mikä mahtaisi olla siihen syynä? Privaatit synnytyshommat olisivat aika kalliita, kun pitäisi olla usean erikoisalan jatkuva päivystys leikkausvalmiudessa avustavine henkilökuntineen ja vastasyntyneiden osastoineen jne. Tietenkään toimintaa ei voida suunnitella niin, että se nojautuisi julkisiin laitoksiin muuten kuin erillisten (maksavien) sopimusten kautta. Jos se olisi kannattavaa, sellainen laitos olisi jo varmasti pystyssä. On helppo vaatia mitä vaan, kun ei itse joudu maksumieheksi, mutta muuten mennään halvimman mukaan vaikka mikä olisi.

        Korjaan vääriä tietojasi, Suomessa saa suunnitellun sektion yksityisellä puolella.

        Ja hyvä, että saa.Eipä tarvitse tapella lääkäreiden kanssa. Voivat ainakin ne synnyttäjät olla huolettomammin, jotka itse leikkauksensa maksavat, vaikka kallistahan se on. On tässä maailmassa moni muukin asia kallista ja kukapa ei omasta terveydestään olisi valmis maksamaan..

        Kyllä minusta esim. silikonirinnat on vielä enemmän itsekästä ja turhaakin ( ja kallista!), mutta joillekin sekin voi olla elämänlaatua kohentava, todella tärkeä asia ja ovat siitäkin valmiita maksamaan.


      • siskot!
        neito28 kirjoitti:

        Todellakin! Hyvä, että joku tajuaa!! Kyllä jokaisella ihmisellä on itsemäärämisoikeus omaan kehoonsa! Kukaan lääkäri tai muukaan asiantuntija ei voi määrätä ketään synnyttämään alateitse. Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää, mitä itselleen tekee taikka tahtoo. Sektio on saatava jos sitä halutaan ja siinä ei ole kenelläkään mitään inisemistä, oli siellä sairaalassa vaikka kuinka monta muutakin äitiä lapsensa kanssa..

        Jokainen ajattelee tuossa tilanteessa vain itseään se on selvä! Ja jos joku muuta väittää, niin voi miettiä sitä sitten, kun itseään sattuu ja tuntuu, että miltei kuolee siihen kipuun. Niin sanooko sitten kätilölle et ei tässä mitään, mene vaaan auttamaan niitä muita..TUSKIN!!!

        Hyvä, että jotkut teistä ymmärtää huolehtia itsestään ja ajatella omaakin hyvinvointia uhrautumatta tämän yhteiskunnan puolesta! Hyvä, pitäkää äidit puolianne ja tsempit!!!

        Barrikadeille, siskot!

        Nouskaa sorron ikeestä!


      • aloittaja
        aina kirjoitti:

        vaan vaahdotaan siitä,että lääkäri on tehnyt virhearvion?Kyllä lääkärit useinmiten tekevät oikeanlaisen päätöksen,mutta niistä ollaan hiljaa. Nämä muutamat prosenttuaalisesti epäonnistuneet vedetään sitten aina esiin. Kyllä ammattitaito jotain merkitsee näissäkin asioissa.Eihän kukaan neuvo esim. kirurgia,miten tehdään sappileikkaus.
        Ja vaikka siinä sanoo,että kyllä minulle sopii laparoskopia ja minä haluan ja vaadin sen, niin kyllä lääkäri sen päättää tehdäänkö avoleikkaus vai onko tuo laparotomia se vaihtoehto.

        ...yksikin väärä päätös on liikaa. Ei helpota jos omalla kohdalla päätös on väärä ja elämä sen takia pilalla, jos SUURIN OSA päätöksistä on oikeita.

        Naurettavaa verrata sektion haluamista ja jotain sappileikkaustapoja toisiinsa, ne ovat kaksi ihan eri asiaa. Alatiesynnytyksessä minulta vaaditaan yhteistyöasennetta, sappileikkauksessa taas ei tarvitse itse tehdä mitään. Siksi minulla on paljonkin sanottavaa siihen, millä tavalla haluan synnyttää, vaikka kuinka olisivat lääkärit toista mieltä. Hekin nimittäin tekevät vain ARVIOITA eikä kukaan voi luvata minulle että mitään pahaa ei tapahtuisi, etteivät pelkoni kävisi toteen.


      • aloittaja
        Karvanalle kirjoitti:

        >ja niin kuin tälläkin palstalla on usein
        >todettu, että lääkäri todellakin päättää ilman
        > että synnyttävää naista itseään kuunneltaisiin
        > naisen synnytystavasta, niin silloin täytyisi
        > lääkärin/sairaalan kantaa vastuu myös
        > päätöksensä seurauksista! Jos siis nainen

        Lääkäri tekee tietysti päätökset lääketieteellisistä asioista koska on alan asiantuntija. Ja kantaa vastuun päätöksestään.


        >edesvastuuseen tekemisistään. Jopa silloin, kun
        > olisi ollut oikeita perusteita sektioon.
        > Johtunee siitä, ettei todellisia
        > asiantuntijoita lääkärikunnassakaan tule kovin
        > usein vastaan.

        Kussakin sairaalassa päivystävä gynekologi on paras ja ainoa saatavilla oleva asiantuntija, joten muuta mahdollisuutta ei ole kuin hyväksyä tämän asiantuntijan mielipide. Suomalaiset gynekologit ovat verrattain pätevää sakkia. Jos suomalainen obstetriikka ei miellytä, ei mikään estä hakeutumasta ulkomaille synnyttämään ja katsomaan mikä on meininki muualla.

        >En kyllä voi vieläkään hyväksyä sitä, että joku
        > lääkäri todella tietäisi mikä on oikein ja mikä
        > väärin, jos nainen todella itse voimakkaasti
        > tuntee mikä sopii hänen elimistölleen ja mikä
        > ei. Ihminenhän on itse oman elimistönsä paras
        > asiantuntija! Mutta sehän taitaa olla yleinen

        Ihminen tuntee elimistönsä, mutta maallikko ei tiedä terveydestä, sairaudesta ja toimenpiteistä useimmiten kuin ennakkoluulojensa verran. Gynekologit kyllä tietävät riskit kussakin tilanteessa ja aivan varmasti suosittelevat oman kokemuksensa jo tietojensa perusteella parasta vaihtoehtoa.


        >vika muuallakin terveydenhuollossa: varsinkaan
        > naispotilaita ei oikeasti kuunnella. Ja
        > synnyttäviä kohtaan on asenne: mahdollisimman
        > nopeasti ja halvalla pois käsistä.

        Tämä kuulostaa jo vähän provokaatiolta.

        >Sinänsä hyvä kuulla sairaalanäkökantaa tähän
        > asiaan, mutta yksittäinen synnyttäjä ei
        > todellakaan mieti sitä, mitä kaikkea muuta
        > sairaalassa tehdään samaan aikaan - eikä
        > tarvitsekaan! Miksi yksilön pitäisi ajatella
        > synnyttäessään muita ihmisiä, kun varmasti
        > tärkeintä on ajatella vauvan ja omaa parastaan?

        Synnyttäjän ei tällaisia tarvitse ajatella, mutta gynekologin täytyy. Jos esimerkiksi synnyttämässä on yhtä aikaa jossain mielessä riskisynnytys (imukuppi, kaksoset, tms.), ei vuorossa oleva gynekologi ota sektiosalia käyttöön ihan vaan huvikseen. Kaikkia potilaita yhtäaikaa hoitavan lääkärin tulee huomioida kullakin hetkellä kokonaisuus.

        >samaan aikaan kuin synnyttävät? Eikä lopulta
        > kukaan muu pidä yksilön puolta kuin yksilö
        >itse!

        Yksilön puolta pitää parhaiten lääkäri joka perustaa päätöksensä tietoon ja kokemukseen, ei pelkkiin mielikuviin.

        En nyt mitenkään halua väheksyä lääkäreiden ammattitaitoa, heitäkin on moneen junaan... mutta ei lääkäreiden asiantuntijuus ole vastaus jokaiseen kysymykseen! Pieleen menneitä synnytyksiä ei olisi jos lääkärit olisivat kaikkitietäviä. Tässä on nyt sentään kyse minun ja lapseni elämästä, joten en voi luottaa sokeasti mihinkään gynekologin arvioon jos itsestä tuntuu aivan päinvastaiselta.


      • Narkkari
        aloittaja kirjoitti:

        En nyt mitenkään halua väheksyä lääkäreiden ammattitaitoa, heitäkin on moneen junaan... mutta ei lääkäreiden asiantuntijuus ole vastaus jokaiseen kysymykseen! Pieleen menneitä synnytyksiä ei olisi jos lääkärit olisivat kaikkitietäviä. Tässä on nyt sentään kyse minun ja lapseni elämästä, joten en voi luottaa sokeasti mihinkään gynekologin arvioon jos itsestä tuntuu aivan päinvastaiselta.

        ...ja kuitenkin luotat sokeasti lääkäreiden tekemiin sektioihin ylivoimaisena lapsenulosauttotapana - mutta et tekijöiden arviointikykyyn tempun tarpeellisuudesta kussakin tilanteessa? Kuulostaapa järkevältä. Ja tuotaa.... paljonkohan pieleen menneitä synnytyksiä olisi ilman näitä kaikkitietäviä lääkäreitä? Ihanko aattelet että kaikki synnytyksessä mahdollisesti vikaanmenevä johtuu synnyttäjää hoitavasta lääkäristä ja siitä jos sektio jää tekemättä? Synnytys on aina vaarallista sekä lapselle että äidille, synnytystavasta riippumatta.

        Yksi syy siihen miksi suomessa on maailman pienin neonataalikuolleisuus on että täkäläiset gynekologit osaavat hommansa. On melko absurdia väittää että synnyttäjä ihan fiilispohjalta tietäisi milloin on oikea aika tehdä sektio. Varmaan tulee yhdelle jos toisellekin synnyttäjälle muksua ponnistaessa mieleen että olispa mukava nyt pötkötellä leikkauspöydällä puudutettuna ja ottaa kipu vastaan sitten opiaattipöllyissä. Mutta kun se ei mene niin:)

        Mielipiteesi ovat niin hupsuja että tämä jänkhääminen on ihan hauskaa, vaikkei nyt johdakaan mihinkään. Sano mitä sanot; synnyttäjä joutuu sektioon vain silloin kuin se jonkun asiantuntijan mielestä on aiheellista ja salista löytyy tilaa.


      • nyt jo
        neito28 kirjoitti:

        Korjaan vääriä tietojasi, Suomessa saa suunnitellun sektion yksityisellä puolella.

        Ja hyvä, että saa.Eipä tarvitse tapella lääkäreiden kanssa. Voivat ainakin ne synnyttäjät olla huolettomammin, jotka itse leikkauksensa maksavat, vaikka kallistahan se on. On tässä maailmassa moni muukin asia kallista ja kukapa ei omasta terveydestään olisi valmis maksamaan..

        Kyllä minusta esim. silikonirinnat on vielä enemmän itsekästä ja turhaakin ( ja kallista!), mutta joillekin sekin voi olla elämänlaatua kohentava, todella tärkeä asia ja ovat siitäkin valmiita maksamaan.

        missä on se yksityinen puoli,jossa saa sektioita?????Suomessa ei ole yhtään yksityistä sairaalaa jossa tehdään sektioita, ei edelleenkään!!!!


      • sulle kukaan
        aloittaja kirjoitti:

        ...yksikin väärä päätös on liikaa. Ei helpota jos omalla kohdalla päätös on väärä ja elämä sen takia pilalla, jos SUURIN OSA päätöksistä on oikeita.

        Naurettavaa verrata sektion haluamista ja jotain sappileikkaustapoja toisiinsa, ne ovat kaksi ihan eri asiaa. Alatiesynnytyksessä minulta vaaditaan yhteistyöasennetta, sappileikkauksessa taas ei tarvitse itse tehdä mitään. Siksi minulla on paljonkin sanottavaa siihen, millä tavalla haluan synnyttää, vaikka kuinka olisivat lääkärit toista mieltä. Hekin nimittäin tekevät vain ARVIOITA eikä kukaan voi luvata minulle että mitään pahaa ei tapahtuisi, etteivät pelkoni kävisi toteen.

        pysty antamaan arviota myöskään siitä,että sektio menee hyvin. Voihan alkaa runsas vuoto ja sitten viedään kohtu ja taistelet hengestäsi jossain teholla ja verta pumpataan litratolkulla.Näinkin voi käydä sen sektion vuoksi.


      • aloittaja
        Narkkari kirjoitti:

        ...ja kuitenkin luotat sokeasti lääkäreiden tekemiin sektioihin ylivoimaisena lapsenulosauttotapana - mutta et tekijöiden arviointikykyyn tempun tarpeellisuudesta kussakin tilanteessa? Kuulostaapa järkevältä. Ja tuotaa.... paljonkohan pieleen menneitä synnytyksiä olisi ilman näitä kaikkitietäviä lääkäreitä? Ihanko aattelet että kaikki synnytyksessä mahdollisesti vikaanmenevä johtuu synnyttäjää hoitavasta lääkäristä ja siitä jos sektio jää tekemättä? Synnytys on aina vaarallista sekä lapselle että äidille, synnytystavasta riippumatta.

        Yksi syy siihen miksi suomessa on maailman pienin neonataalikuolleisuus on että täkäläiset gynekologit osaavat hommansa. On melko absurdia väittää että synnyttäjä ihan fiilispohjalta tietäisi milloin on oikea aika tehdä sektio. Varmaan tulee yhdelle jos toisellekin synnyttäjälle muksua ponnistaessa mieleen että olispa mukava nyt pötkötellä leikkauspöydällä puudutettuna ja ottaa kipu vastaan sitten opiaattipöllyissä. Mutta kun se ei mene niin:)

        Mielipiteesi ovat niin hupsuja että tämä jänkhääminen on ihan hauskaa, vaikkei nyt johdakaan mihinkään. Sano mitä sanot; synnyttäjä joutuu sektioon vain silloin kuin se jonkun asiantuntijan mielestä on aiheellista ja salista löytyy tilaa.

        Ystäväni Narkkari, miten mukavaa että saat kiksit tästä väittelystä ja tämä on mielestäsi hupaisaa ajanvietettä! Suotakoon se sinulle, huvinsa kullakin :-)
        Joudun nyt kuitenkin oikaisemaan muutamia asioita joita et ihan ymmärtänyt...
        En ole missään vaiheessa sanonut että luottaisin sokeasti lääkäreiden tekemiin sektioihin. Haluan vain valita kahdesta pahasta pienemmän. Tiedän toki että sektiossakin on omat riskinsä, ne ovat vain erilaisia (minun tapauksessani siedettävämpiä) kuin alatiesynnytyksen riskit. En myöskään ole sanonut että epäilen kaikissa synnytyksissä kaikkien ongelmien olevan lääkäreiden syytä. Tarkoitin, että mikäli minut pakotetaan alatiesynnytykseen ja jokin menee pieleen, syytän silloin aiheellisesti virhearvion tehnyttä lääkäriä. Ja mitä tulee synnyttäjän kykyyn arvioida sektion tarpeellisuus, minä olen mielestäni kykenevä arvioimaan, onnistunko ja HALUANKO synnyttää alatietä vai en. Olenhan kuitenkin ihminen jolla on oikeuksia, en mikään lääkäreiden laboratoriorotta jonka fysiikan kustannuksella arvuutellaan (vastoin suostumustani) että mikä onnistuu ja mikä ei.

        Tuo vihjaus siitä, että pelkosektiota vaativat haluavat paeta synnytyskipua opiaattipöllyihin vie kyllä uskottavuutta pelkopolin väitteiltä sektionkin kivuliaisuudesta. Tuostahan saa sen kuvan että sektiossa ikään kuin pääsisi kivun puolesta helpommalla? Näinkö se sitten loppujen lopuksi onkin? Perin mielenkiintoista... harmi vain että en kylläkään pelkää itse kipua, se ei ole syy tähän tilanteeseeni.


      • Narkkari
        aloittaja kirjoitti:

        Ystäväni Narkkari, miten mukavaa että saat kiksit tästä väittelystä ja tämä on mielestäsi hupaisaa ajanvietettä! Suotakoon se sinulle, huvinsa kullakin :-)
        Joudun nyt kuitenkin oikaisemaan muutamia asioita joita et ihan ymmärtänyt...
        En ole missään vaiheessa sanonut että luottaisin sokeasti lääkäreiden tekemiin sektioihin. Haluan vain valita kahdesta pahasta pienemmän. Tiedän toki että sektiossakin on omat riskinsä, ne ovat vain erilaisia (minun tapauksessani siedettävämpiä) kuin alatiesynnytyksen riskit. En myöskään ole sanonut että epäilen kaikissa synnytyksissä kaikkien ongelmien olevan lääkäreiden syytä. Tarkoitin, että mikäli minut pakotetaan alatiesynnytykseen ja jokin menee pieleen, syytän silloin aiheellisesti virhearvion tehnyttä lääkäriä. Ja mitä tulee synnyttäjän kykyyn arvioida sektion tarpeellisuus, minä olen mielestäni kykenevä arvioimaan, onnistunko ja HALUANKO synnyttää alatietä vai en. Olenhan kuitenkin ihminen jolla on oikeuksia, en mikään lääkäreiden laboratoriorotta jonka fysiikan kustannuksella arvuutellaan (vastoin suostumustani) että mikä onnistuu ja mikä ei.

        Tuo vihjaus siitä, että pelkosektiota vaativat haluavat paeta synnytyskipua opiaattipöllyihin vie kyllä uskottavuutta pelkopolin väitteiltä sektionkin kivuliaisuudesta. Tuostahan saa sen kuvan että sektiossa ikään kuin pääsisi kivun puolesta helpommalla? Näinkö se sitten loppujen lopuksi onkin? Perin mielenkiintoista... harmi vain että en kylläkään pelkää itse kipua, se ei ole syy tähän tilanteeseeni.

        Hyvä kehäpäätelmä. Haluat sektion, syystä tai toisesta: jos sektiota ei tehdä, alatiesynnytyksessä mahdollisesti tapahtuva komplikaatio johtuu tietysti siitä että sektiota ei tehty ja vaadit gynekologin päätä vadille.

        Jos taas sektio tehdään ja sattuu komplikaatio, syy on edelleen gynekologin joka joutuu kantamaan vastuun sektiosta. Ihan sama olisitko itse halunnut sektiota vai ei, vastuu päätöksestä ja operaatiosta on silti ammattilaisella.

        Lose-lose- tilanne. Kaltaisiasi ihmisiä on varsin vaikeaa pitää tyytyväisenä.

        Tavallaan olen siinä samaa mieltä että sektiossa äiti ja lapsi on useimmiten "paremmassa turvassa" kun henkilökuntaa, hoito/valvontamahdollisuuksia on moninverroin enemmän kuin tavallisessa synnytyksessä, mutta kuten jo moneen kertaan sanottu; sektioresurssit eivät riitä kaikille, operaatiot on priorisoitava niille jotka siitä eniten hyötyvät.


      • veera
        Narkkari kirjoitti:

        Hyvä kehäpäätelmä. Haluat sektion, syystä tai toisesta: jos sektiota ei tehdä, alatiesynnytyksessä mahdollisesti tapahtuva komplikaatio johtuu tietysti siitä että sektiota ei tehty ja vaadit gynekologin päätä vadille.

        Jos taas sektio tehdään ja sattuu komplikaatio, syy on edelleen gynekologin joka joutuu kantamaan vastuun sektiosta. Ihan sama olisitko itse halunnut sektiota vai ei, vastuu päätöksestä ja operaatiosta on silti ammattilaisella.

        Lose-lose- tilanne. Kaltaisiasi ihmisiä on varsin vaikeaa pitää tyytyväisenä.

        Tavallaan olen siinä samaa mieltä että sektiossa äiti ja lapsi on useimmiten "paremmassa turvassa" kun henkilökuntaa, hoito/valvontamahdollisuuksia on moninverroin enemmän kuin tavallisessa synnytyksessä, mutta kuten jo moneen kertaan sanottu; sektioresurssit eivät riitä kaikille, operaatiot on priorisoitava niille jotka siitä eniten hyötyvät.

        parista viattomasta kysymyksestäkö tämäkin alkoi? :)

        no, tähän priorisointiin ihan pieni lisäys. oma mielipiteeni, tietysti. minun suunniteltu sektioni oli tarkoitus tapahtua klo. 8 aamulla. vasta puoli kymmeneltä kuitenkin minut vietiin saliin, ja puudutuksen alettua vaikuttamaan hoitaja soitti salin puhelimesta yhteensä kolmelle lääkärille, joilta tiedusteli, ehtisivätkö leikkaamaan. olisikohan ollut kiireellisempiä tapauksia, en sitten tiedä. tuntuihan tuo soittelu itsestäkin ensin jotenkin karmivalta, mutta parempi kuitenkin niin. tulipahan todistettua, että tuohon aikaan sairaalan seinien sisäpuolella oli ainakin kolme lääkäriä, jotka sektiosta pystyvät suoriutumaan..;)

        nuori mieslääkäri leikkauksen sitten tuli tekemään, vajaassa tunnissa hän oli jo salista ulkona. varsinkin suuremmissa sairaaloissa, joihin riskiodottajat- ja synnyttäjät (ja suunniteltuun sektioon menevät?) kai yleensä ohjataan, on aivan varmasti hyvä/riittävä sektiovalmius ympäri vuorokauden. eiköhän tätä täällä mainostettua priorisointia suoritettaisi hieman rankemmalla kädellä, jos koko sairaalassa olisi vain yksi lääkäri tai tilanne olisi muuten sietämätön. ja jos suunnitellut sektiot nykymäärillään aiheuttaisivat hengenvaaran tms. ns. normisynnyttäjille, asiasta varmasti käytäisiin keskustelua huomattavasti enemmän. tällöin varmaan myös tätä aika paljon virallisemmissa keskusteluissa..=)


      • jepujeeeleke
        kiitos vain kirjoitti:

        Mutta ymmärrät varmasti, että sektio on paitsi riski äidille ja lapselle, myös iso menoerä yhteiskunnalle. Ei kannata ehkä täällä netissä hirveästi mainostaa sellaista toimenpidettä, joka maksaa tuhansia euroa (mahdollisine komplikaatioineen paljon enemmän). Ainakaan, mikäli aion muutkin lapsesi synnyttää samalla tavalla - eiköhän jossakin vaiheessa päätetä, että nuo rahat laitetaan ennemmin vaikka vastasyntyneiden tehohoitoon kun jonkun äidin mukavuuteen (ja hyvä niin).

        "eikä tarvinnut mitään rengastyynyjä kotiin raahata. ;) ja suoraan sanoen, tuon tietyn alueen ongelmat ovat niin kiusallisia ja hankalia ainakin itselleni, että mieluummin näin. onhan sitä seksiäkin kiva harrastaa viikko eikä vuosi synnytyksen jälkeen.. minulla ainakin pysyy mielialakin parempana, kun tiedän ettei alapäätä ole kurottu kasaan ties kuinka monilla tikeillä, pidätyskyky on tallella ym.. "

        ... voi pyhä sylvi - tajuatko ollenkaan mistä edes puhut!!! Sinun mahasi on leikattu auki, iho, lihakset, kohtu. Niin ja lisäys vielä: totta on että värkkisi ovat seksikuntoisia viikon jälkeen synnytyksestä, mutta jos haluat välttyä kohtutulehdukselta niin pidä nyt ihmeessä vähän enemmän taukoa (onhan sinulle muistettu tästä puhua, onhan?). Kiva että olet toipunut nopeasti, mutta ajattele asiaa niin, että sunun kohdallesi sattui hyvä sektio (kuten joidenkin kohdalle sattuu hyvä alatiesynnytys)! Ainahan ne riskit ovat siellä kuitenkin olemassa!

        Heheheee sää oot naurettava. Mulle on ihan sama onko mun tuleva pelkosektio menoerä yhteiskunnalle vai ei. Hyvätuloisena ihmisenä olen sen verotuloillani jo moneen kertaan maksanut. Luultavasti olen maksanut sen jollekin kanssasisarellenikin. Älä huolehdi yhteiskunnan rahoista, huolehdi omistasi ja lapsistasi:)


    • kaiva sitten käsin..

      Hei! Jos haluat sektion vaadi se! Minä tein sen maagisen alatiesynnytyksen ja menetin terveyteni. En pysty ulostamaan normaalisti, kakka pitää kaivaa käsin ulos. Se johtuu peräsuolen laskeumasta. Lantionpohjan lihakset ei toivu repeämistä ahkeran jumpan ja fysioterapeutin avullakaan. Ne ei enää 'hermotu' uudestaan. Sain siis 3. asteen repeämät. Arpi menee oikeaan pakaraan asti, sulkijalihas repesi osittain... Seksi on ihan kamalaa, kun ei tunne mitään. Ei tunne mieskään... Menetin yli litran verta, oli tosi heikko olo pitkän aikaa synnytyksen jälkeen. Kohtukin on laskeutunut, näkyy emättimen suulla.

      Sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni synnytyspöydällä. Kukaan ei välittänyt siitä. Kukaan ei kertonut minulle sairaalassa miten kävi, hoitajat vaan kävivät ihan harjottelijan kanssa katsomassa mitä oli käynyt. Kommentit olivat *oi joi.... no huh huh...' Synnytyksen jälkeen makasin neljä kuukautta sängyssä kun pystyssä oleminen oli liian kivuliasta. Että se on sitä nopeaa toipumista!

      Nämä vissiin on niitä alatiesynnytyksen etuja, vai mitä ammattilaiset?

      • kvpamk

        siinä että elää. Olisit voinut säästyä tuolta, mutta joutua rattijuopon yliajamaksi ja vammautua monin tavoin siinä. Elämässä tulee takapakkeja ja ongelmia, ei voi elää niin varman päälle ettei mitään ikävää sattuis. Jos kuvaamasi tilanne haluttaisiin välttää leikkaamalla kaikki lapset ulos, meillä voisi olla täällä kasapäin äitejä, jotka kirjoittaisivat sektion mukanaan tuomista ongelmista. Tottakai nekin ongelmat lisääntyisivät jos leikkauksien määrä lisääntyisi. Tilastomatematiikkaa...

        Voisko jo vihdoinkin rauhoittaa tämä kalabaliikki? Mua ainakin henkilökohtaisesti pelottaa synnytystä enemmän sen tapahtuman jälkeiset vuosikymmenet...onnistunko kasvattamaan lapsesta tervejärkisen tapauksen...


      • vammautunutmamma
        kvpamk kirjoitti:

        siinä että elää. Olisit voinut säästyä tuolta, mutta joutua rattijuopon yliajamaksi ja vammautua monin tavoin siinä. Elämässä tulee takapakkeja ja ongelmia, ei voi elää niin varman päälle ettei mitään ikävää sattuis. Jos kuvaamasi tilanne haluttaisiin välttää leikkaamalla kaikki lapset ulos, meillä voisi olla täällä kasapäin äitejä, jotka kirjoittaisivat sektion mukanaan tuomista ongelmista. Tottakai nekin ongelmat lisääntyisivät jos leikkauksien määrä lisääntyisi. Tilastomatematiikkaa...

        Voisko jo vihdoinkin rauhoittaa tämä kalabaliikki? Mua ainakin henkilökohtaisesti pelottaa synnytystä enemmän sen tapahtuman jälkeiset vuosikymmenet...onnistunko kasvattamaan lapsesta tervejärkisen tapauksen...

        Kyllähän sitä voi aina tapahtua. Minä vaan en henkilökohtaisesti ymmärtänyt omalla kohdallani sitä että käytettiin imukuppia ja revittiin koko alapää auki. Olisi pitänyt tehdä sektio siinä vaiheessa kun supistukset loppu ja lapsen sydänäänet meni huonoks. Nyt sitten odottelen korjausleikkausta (sekin varmaan menee pieleen, mutta avannepussihan on ihan kiva...)

        Yleensäkin alatisynnytyksen vammoja vähätellään. Minulla on elämä pilalla.


      • sivusta seurannut
        vammautunutmamma kirjoitti:

        Kyllähän sitä voi aina tapahtua. Minä vaan en henkilökohtaisesti ymmärtänyt omalla kohdallani sitä että käytettiin imukuppia ja revittiin koko alapää auki. Olisi pitänyt tehdä sektio siinä vaiheessa kun supistukset loppu ja lapsen sydänäänet meni huonoks. Nyt sitten odottelen korjausleikkausta (sekin varmaan menee pieleen, mutta avannepussihan on ihan kiva...)

        Yleensäkin alatisynnytyksen vammoja vähätellään. Minulla on elämä pilalla.

        Omat synnytykset ovat menneet hyvin, mutta siskoni ensimmäinen lapsi syntyi sektiolla, kun vauva ei laskeutunut ahtaan lantion takia. Helvetillinen 2 vrk ja päättyy hätäsektioon.

        Toisen kanssa olisi halunnut sektion sen ahtaan lantion takia, mutta puhuivat yli ja synnytti alateitse. Vauva olikin ensimmäistä isompi ja jäi jumiin lantioon, josta revittiin väkisin ulos. Seurauksena erbin pareesi eli toisen käsivarren hermot olkapunoksesta poikki vauvalta ja äiti sai 3. asteen repeämät peräsuoleen asti. Toipuminen kesti pitkään ja lapsen käsi ei tule koskaan paranemaan täysin ennalleen. Paljonkohan käden kuntouttaminen on jo tullut maksamaan yhteiskunnalle? Sektio olisi varmaan ollut halvempi vaihtoehto.

        Niin, joskus se sektio on parempi vaihtoehto...


      • Ffqr
        sivusta seurannut kirjoitti:

        Omat synnytykset ovat menneet hyvin, mutta siskoni ensimmäinen lapsi syntyi sektiolla, kun vauva ei laskeutunut ahtaan lantion takia. Helvetillinen 2 vrk ja päättyy hätäsektioon.

        Toisen kanssa olisi halunnut sektion sen ahtaan lantion takia, mutta puhuivat yli ja synnytti alateitse. Vauva olikin ensimmäistä isompi ja jäi jumiin lantioon, josta revittiin väkisin ulos. Seurauksena erbin pareesi eli toisen käsivarren hermot olkapunoksesta poikki vauvalta ja äiti sai 3. asteen repeämät peräsuoleen asti. Toipuminen kesti pitkään ja lapsen käsi ei tule koskaan paranemaan täysin ennalleen. Paljonkohan käden kuntouttaminen on jo tullut maksamaan yhteiskunnalle? Sektio olisi varmaan ollut halvempi vaihtoehto.

        Niin, joskus se sektio on parempi vaihtoehto...

        ...mutta sen taitaa ikävä kyllä tietää vasta jälkikäteen. Heti kun luotettava tulevaisuuden ennustaminen tulee osaksi lääketiedettä, osataan tehdä sektiot ja alatiesynnytykset juuri oikeille ihmislle...


      • hytgf
        Ffqr kirjoitti:

        ...mutta sen taitaa ikävä kyllä tietää vasta jälkikäteen. Heti kun luotettava tulevaisuuden ennustaminen tulee osaksi lääketiedettä, osataan tehdä sektiot ja alatiesynnytykset juuri oikeille ihmislle...

        Vaan entistä parempaa ammattitaitoa kätilöiltä ja parempia laitteita kehittelemään.


    • Elwira7

      esikoisen tullessa oli sen verran kamala hankaline toipumisineen että vaikka pelkäsin kapealanteisena ja pienenä äitinä ihan törkeästi alatiesynnytystä ja pelkoani vähäteltiin kaikilta tahoilta, ja vaikka lääkärikin totesi synnytystapa-arviossa että iso lapsi eikä välttämättä mahdu noin vaan tulemaan ja vielä aikaakin oli synnytykseen 3 viikkoa niin yritin alakautta. Vaan ei tullut, tuli synnytyksen pysähtymiset ja kaikki ja lopulta kiireelliseen sektioon meni, tavallaan huokaisin helpotuksesta että vauva ei ainakaan jää hartioistaan jumiin mutta nyt tuleva raskaus on riskialtis ja toipuminen sektiosta oli jotain todella järkyttävää kesti pitkään oli kivuliasta jnejne.. joten toivon että alakautta tulisi seuraava(t).

    • babylonix

      Mulla alatiesynnytyksestä neljännen asteen repeymät, repesin peräaukkoa myöten ja söin puol vuotta särkylääkkeitä koska ilman niitä en voinu käydä itkemättä vessassa. Ja mulla on hyvä kipukynnys. Kolme vuotta on aikaa tästä ja vieläkään en pysty kunnolla kyykistymään ja pyöräilemään pitkiä matkoja koska alakerran arpikudos kiristää. Nää on näitä mistä ei niin puhuta. Niin ja vauva oli raskaan synnytyksen jälkeen kuukauden tehohoidossa vaikka syntyi ajallaan.
      Kyllä joillekin se sektio on vaan turvallisempi vaihtoehto. Sektion jälkeen kesti 3päivää toipuminen kivuista enkä voinu uskoa todeksi ku kävelin ilman kipuja. Alatiesynnytyksen jälkeen en päässy kolmeen päivään sängystä ylös.

    • kiiski

      Haluaisin kertoa teille oman kokemukseni esikoisen synnytyksestä.

      Itselläni synnytys käynnistyi normaalisti illalla 40 5 kivuliaisilla supistuksilla. Kestin tätä ainoastaan 3 tuntia, jolloin pakotin mieheni lähtemään sairaalaan. Siellä todettiin minun olevan 2 cm auki ja supistuksien säännöllisiä. Seuraavana päivänä noin kello 13:30 supistukset olivat niin kovat, että vaadin saada epiduraalin. Kello 15.00 olin täysin 10 cm auki ja epiduraalin vaikutus loppui kokonaan. Tällöin aloitin ponnistamisen ilman minkäänlaista puudutusta. Ponnistin yhteensä 3 h, jonka jälkeen minulle tehtiin hätäsektio. Syy pitkittyneeseen ponnistusvaiheeseen oli se, että vauva ei laskeutunut ollenkaan edes niin, että hänet saataisiin ulos imukupilla.

      Nyt suunnittelen seuraavaa raskautta, mutta synnytys pelottaa tietenkin. Sektio oli itsestään helppo, mutta siitä toipuminen kesti minulta kauan kauan. Synnytys alateitse huokuttaisi, kun parantuminen on ehkä helpompaa, mutta en ole halukas enää ponnistamaan 3h ilman minkäänlaista kipulääkettä. Molemmissa on siis hyvät ja huonot puolensa.

    • Pelkosektio

      Esikoiseni syntyi vuosi sitten ja jo raskauden alkumetreillä otin puheeksi neuvolassa sektion mahdollisuuden johtuen vaikeasta paniikkihäiriöstäni.
      Alatiesynnytyksessä minua pelotti ennalta-arvaamattomuus, synnytyksen pitkittyminen, mahdolliset lamauttavat paniikkikohtaukset sekä fyysiset vammat.
      Otin selvää myös sektion riskeistä, mutta koin että se olisi itselleni kuitenkin kokemuksena helpompi käydä läpi. Kävin läpi pelkopolit yms. jossa minua yritettiin saada suostumaan alatiesynnytykseen, mutta perustelin asiani hyvin ja pidin kiinni toiveestani. Lopulta minulle varattiin sektioaika paria päivää ennen laskettua aikaa.
      Monet tuttuni varoittelivat kuinka kipuileva olisin sektion jälkeen, suurin osa sellaisia jotka eivät sektiota ole koskaan kokeneet.

      No, synnytykseni käynnistyikin viikkoa ennen sovittua sektiota, ja vietin yön osastolla kipulääkehöyryissä odottaen pääsyä leikkaussaliin. Yön aikana kärsin jo alkavista paniikeista, joten olin helpottunut päästyäni vihdoin sektioon.
      Ja täytyy sanoa että en olisi koskaan uskonut synnytyksen ja siitä toipumisen olevan niin helppoa. Koin sektion miellyttävänä, kaikki meni hyvin, ja olin jalkeilla jo samana iltana vauvan kanssa.
      Kotiin päästyäni meni viikko niin pystyin jo tekemään kunnon lenkkiä ja haavan kiristystä en edes sanoisi kivuksi.

      Niin, sektioni ja siitä palautumiseni meni aivan nappiin, minulta ei löydy kauhukertomusta synnytyksestä eikä raskausajasta. Eikä niitä tulekaan, sillä lapsilukumme jääköön kuitenkin yhteen.
      Kuulostelkaa itseänne ja omaa oloanne, puhukaa peloista ajoissa ja avoimesti.

      • ....

        Nössö


      • camomilla3
        .... kirjoitti:

        Nössö

        sittenkö oot "kova ämmä" ku paikat repee ja räjähtää ja kärsit loppu ikäs..
        Joo pitäkää alatiesynnytyksenne.

        Ei kiitos.


      • hepsis
        camomilla3 kirjoitti:

        sittenkö oot "kova ämmä" ku paikat repee ja räjähtää ja kärsit loppu ikäs..
        Joo pitäkää alatiesynnytyksenne.

        Ei kiitos.

        Itse sain sektion hyvin helposti, kerran jouduin käymään jonkun kätilön luona juttelemassa. Eikä minulla ainakaan ollut paljon muuta syytä kuin että halusin sektion, en halunnut synnyttää. Piste. En edes periaatteessa pelännyt itse synnytystä vaan juuri asioita, joita huonolla tsägällä käy ja jotka vaikuttavat lopun elämää. Mitä tässä ketjussa nyt on otettu esiin. Mutta tosiaan, en alkanut näistä repeämisistä sun muista edes selittämään, olin vain hyvin määrätietoinen sektion suhteen, enkä halunnut edes keskustella muusta. Ja sain siis sektion helposti.

        Ja kannatti! Kuuseen kaikki alatiesynnytyksestä paasaavat! Siis hyvä heille jos niin haluavat, mutta turha alkaa moralisoimaan meitä muita.


      • En moralisoi, mutta
        hepsis kirjoitti:

        Itse sain sektion hyvin helposti, kerran jouduin käymään jonkun kätilön luona juttelemassa. Eikä minulla ainakaan ollut paljon muuta syytä kuin että halusin sektion, en halunnut synnyttää. Piste. En edes periaatteessa pelännyt itse synnytystä vaan juuri asioita, joita huonolla tsägällä käy ja jotka vaikuttavat lopun elämää. Mitä tässä ketjussa nyt on otettu esiin. Mutta tosiaan, en alkanut näistä repeämisistä sun muista edes selittämään, olin vain hyvin määrätietoinen sektion suhteen, enkä halunnut edes keskustella muusta. Ja sain siis sektion helposti.

        Ja kannatti! Kuuseen kaikki alatiesynnytyksestä paasaavat! Siis hyvä heille jos niin haluavat, mutta turha alkaa moralisoimaan meitä muita.

        Sinun tapauksessasi sektioon ei olisi pitänyt oikeastaan edes suostua, jollei kyse ole ollut vakavista mielenterveydellisistä syistä? Silloin kun on todellisista synnytyspeloista kyse, nainen ei edes hankkiudu raskaaksi.


    • OmaValinta

      Pelkosektion saa kun perustelee hyvin ja käy keskustelemassa sypellä. Tiedostat sektion riskit etkä voi ajatella alatiesynnytystä ollenkaan tapahtuvaksi. Suomessa ei pakoteta. Pelkoinen, stressaava äiti ei ole optimaalinen alatiesynnyttäjä. Joten aloittaja, kyllä sektion saat jos oikeasti sen haluat.

      Itselle varmistui eilen sektioaika. 36 viikkoa on ollut pitkä aika pelätä ja nähdä painajaisia. Eivät ne ymmärrä joilla ei ole lapsia tai ole kokeneet pelkoa mikä ei ole järkisyistä pois puhuttavissa. Ihan eri asia sellaiset jotka kuvittelee, että leikkaus olisi jotenkin helpompi tai vauva muka pienempi, pelkosektio kun tehdään viikoilla 39 joten vauva ehtii kasvaa normaalisti. Sektiossa on pelottelusta huolimatta riskit pienemmät suhteutettuna alatien jälkikipuihin ja ongelmiin jotka ovat valitettavia. Sektio ei ole kivuton. Mutta miksi lähteä rikkomaan itseään alateitse loppuelämäksi jos pelkää sitä kuollakseen eikä kukaan voi taata onnistunutta alatiesynnytystä.

      Muille ei tarvitse sektion oikeaa syytä kertoa, se on jokaisen henkilökohtainen asia. Synnytystapa se on ja ne jotka sitä halveksuu, halveksuvat yksilön oikeutta omiin valintoihin ja lääketieteeseen. Tsemppiä!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!

      Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten
      Maailman menoa
      264
      2926
    2. 199
      2845
    3. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      68
      2415
    4. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      209
      1902
    5. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      42
      1371
    6. Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla

      "Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"
      Suhteet
      13
      1358
    7. Nukkumisiin sitten

      Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny
      Ikävä
      4
      1317
    8. Syö kohtuudella niin et liho.

      Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on
      Laihdutus
      23
      1285
    9. Muistatko komeroinnin?

      Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu
      Suhteet
      51
      1257
    10. Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat

      Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi
      Maailman menoa
      159
      1182
    Aihe