Pelko

Sitten se alkoi.Huuto,räiske,askeleet,pamaukset. Korviani alkoi vihloa.

Toivoin,rukoilin,että joku tulisi ja pelastaisi minut viime tipassa.Tai herättäisi pahasta unesta.Ei se ollut mahdollista,että isäni ei juuri nyt ollut paikalla kun eniten tarvittiin! Mutta tiesin,että juuri niin oli käynyt.

Makasin aivan hiljaa.Kuulostelin.Meteli voimistui,kuulin monet askeleet,jotka kiersivät telttojen ympärillä.Onneksi kaikki teltat olivat samannäköisiä,ei ollut päälliköllä hienointa ja koreinta.

Mutta tiesin,että minua ne juuri etsivät.Päällikön tytärtä.Tuon nuoren intiaanipäällikön olin monta kertaa aiemminkin nähnyt etsimässä valkoisia naisia eri kylistä.

Sitten meteli alkoi vaimeta,jossain kuului karjuntaa,jossain vielä tapeltiin.

Ja sitten kuului intiaanien sotahuuto.Valkoiset oli voitettu!Oli vain ajan kysymys,milloin minut löydettäisiin.

Eikä hetki ollutkaan kaukana.Joku astui telttaani sisälle.Seurasin tulijaa pienestä viltin reiästä.Se oli intiaani,katseli hetken ympärilleen,meni sitten erääseen nurkkaan kopeloimaan ruokatarpeita.Sitten astui lähemmäs minua,nosti vilttiä ja karjaisi minut nähdessään.

"Kas kas,pieni tyttöseni.Sinuapa etsimmekin.Alapa tulla,päällikkö odottaa." Ja mies tarrasi minua olkapäästä,riuhtaisi ylös ja alkoi vetämään ovea kohti.

En kuitenkaan aikonut luovuttaa niin helpolla,joten potkaisin miestä sääreen.Mies karjaisi ja otti tiukemman otteen kädestäni.Kiljaisin.Kipu oli kova.Puraisin miehen käsivarteen,raavin hänen kasvojaan.Sitä ei kuitenkaan olisi kannattanut tehdä,sillä se sai miehen ottamaan molemmat käteni kunnolla kiinni ja vetämään ne selkäni taakse.Kiljuin kovempaa.

"Kuule,minä tiedän kuinka inhottava päällikkö Guhras on.En haluaisi viedä sinua hänelle,mutta on pakko ellet ole hiljaa,sillä huutosi saavat hänet tulemaan luoksemme.No,olepa nyt kunnolla",intiaani alkoi yhtäkkiä puhella."Ja minä olen Bend.Ahaa.Myöhässä olimme.Tuolta Guhras tulee ja oikein tyytyväinen virne naamallaan.Voi ei."

Nostin katseeni.Meitä tosiaan lähestyi se nuori intiaanipäällikkö,inhottava virne kasvoillaan. Inhosin häntä heti.Bendin puhe ei ollut kuitenkaan saanut minua luottamaan häneen,sillä enhän tuntenut häntä sen enempää kuin päällikköäkään.

"Ylennyksen saat heti kun olemme saapuneet kyläämme,Bend.Tiesin että sinuun voi luottaa,että tuot Chamandin luokseni etkä heti suunnittele hänen kanssaan karkumatkaa",päällikkö sanoi ehdittyään luoksemme.Hän silmäili minua."Luulitko ettemme voittaisi isäsi joukkoja?Luulitko tosiaan,etten yrittäisi uudestaan kun viimeksi epäonnistuimme surkeasti?Ne miehet,jotka silloin kaatuivat,ovat nyt kostettu moninkertaisesti,kiitos isäsi,joka sopivasti ei ollut paikalla.Tiedätkö missä hän on nyt?"

Mulkoilin miestä,päätin etten aio vastata.

"Ai et uskalla puhua?No,voin vastata puolestasi,sillä tiedän että vastaisit väärin.Hän makaa nyt Kalmando-joen pohjalla kuolleena,ja..."

Kiljaisin ja syöksyin miehen kimppuun.Tuollaista en halunnut kuunnella!Potkaisin miestä mahaan,löin kasvoihin ja olin potkaisemassa uudestaan,kun joku tarttui minuun takaapäin.Se oli Bend.Tämä katsoi minuun varoittavasti,mutta ei sanonut mitään.

"Pidä siitä letukasta paremmin kiinni tai et ansaitse ylennyksiäsi,mies!" päällikkö karjaisi ja hieraisi kasvojaan.Minä en mikään huono tappelija ollut,sillä minut oli pienenä opetettu tappelemaan.Intiaanipäällikköä näytti sattuvan kasvoihin."Ja nyt vie nainen minun kärryihini,ja jää vartioimaan kahden muun miehen kanssa."

Ja päällikkö asteli arvokkain askelin poispäin.

Bend piti minua lujasti kiinni käsivarsista,ja talutti kylämme ulkopuolelle."Guhrasin kanssa on syytä olla varovainen.Hän voi keksiä mitä tahansa",Bend sanoi kävellessään.

Vilkaisin miestä."Minua se ei pelota.Jos hän tosiaan on tappanut isäni,niin kuin hän väittää,minä kostan sen vielä jotenkin."

Bend hymähti huvittuneesti."Miten?Hän voi keksiä omille miehilleenkin sellaisia kurituksia,joista nämä kärsivät lopun ikänsä.Eikä hän varmasti sinunkaan kohdalla säästele keinoja.Sinuna miettisin sanojasi tarkemmin."

"Ja miten se sinulle kuuluu?Ei luulisi sinua hetkauttavan,kuinka hän minua kohtelee.Minä määrään itse itseäni."

"Mutta et enää,kun olet vankina."

"Etkö jo kuullut,sinulla ei ole mitään sanomista asioihini!Kyllä minä vielä keksin keinon,jolla saan kostettua tuolle niinsanotulle kauhealle päälliköllesi.Hän ei ole mitään minun ja miehieni rinnalla.Sinäkään et ole mitään minun isäni rinnalla!Hän on vanhempi,vahvempi ja kokeneempi kuin sinä,tai kukaan muukaan kylänne miehistä!"huusin.Minua ei kiinnostanut,miten Bend reagoisi sanoihini.Minähän en alistunut tällaiseen!

Mutta Bend ei sanonut mitään.Hän vain käveli nopeammin eteenpäin.Vilkaisin häneen uudestaan.Hänen mustat kulmansa olivat kurtussa,ja pitkä musta tukka liehui auki tuulessa.Vaatteet olivat revenneet taistelun jäljiltä.

Saavuimme kallion juurelle,jossa intiaanijoukon hevoset ja kärryt olivat.Siellä oli muita intiaaneja vastassa.

"Bend!Sinäkö siinä!Löysit naisen?Odotahan,kun Guhras kuulee tästä!"sanoi eräs vanhahko intiaani,joka istui aidalla tylsistyneen näköisenä.Vilkaisi minua."Taisitte voittaa?Täällä on ollut koko aamun tylsää."

"Häivy Monst,vien naisen päällikön kärryihin.Käske Hedam ja Foah kanssani",Bend sanoi tylysti ja jatkoi matkaansa.

"Muista olla kunnolla kun Guhras tulee",Bend varoitti minulle hiljaa."Hedam ja Foah ovat siedettävimmät miehet,valitsin heidät sinun iloksesi."

Sain olla kauan umpikärryissä.Ulkopuolella oli hiljaista,mutta tiesin,että kolme intiaania,joista yksi oli Bend,olivat ulkopuolella.Käteni oli sidottu taakse ja nilkkani yhteen.Makasin vaikeassa asennossa.Vain harvoin ulkoa kuului muutama sana,jota en ymmärtänyt.Intiaanien kieltä.Osasin sitä kuitenkin jonkin verran.Tiesin,ettei minun tarvitsisi kuin ähkäistä,niin joku miehistä tulisi viereeni katsomaan.Mutta ylpeyteni ei antanut periksi.Minä en noille miehille näyttäisi,kuinka minuun sattui,kuinka minua pelotti.Olisin halunnut helpotta oloani itkemällä,mutta en itkenyt.Ajattelin isääni.Olikohan Guhras puhunut totta? Tietysti oli.Isäni oli aamulla lähtenyt kaupunkiin torille muutaman miehen kanssa.Intiaanit olivat varmasti odottaneet koko aamun isän lähtöä piilosta.Miksi isäni ei ollut osannut varautua tähän,miksi?kyselin koko ajan itseltäni.

Lopulta ulkopuolelta alkoi kuulua ääniä.Miehet palasivat takaisin.Puhuivat intiaanien kielellä,enkä taaskaan ymmärtänyt paljon mitään.Olisin niin halunnut tietää mitä muille oli käynyt.Missä oli Mohem,ystäväni,missä Suan,pieni sisareni?

Yhtäkkiä Guhrasin kasvot ilmestyivät oviaukkoon."Miten täällä jaksetaan?"

En vastannut mitään.

"No hyvä.Jatkamme siis matkaa.Bend,mene sisälle kahden miehen kanssa,Ehal,aja kärryjäni.Minä ratsastan",Guhras jatkoi ja lähti.

Bend ilmestyi kahden saman miehen kanssa sisään,jotka olivat olleet äskenkin ulkopuolella.Miehet olivat puheiden mukaan Hedam ja Foah.

Bend vilkaisi minuun."Haluatko parempaan asentoon?Tuo näyttää epäinhimilliseltä."

"Tämä on vallan mainio asento",vastasin kireästi välittämättä kivusta.

Matkan edetessä oli tiellä kuitenkin niin paljon töyssyjä,mäkiä,mutkia ja kuoppia,että Bendin kysyessä uudestaan vastasin myöntävästi.Minut laitettiin istumaan jalat suorina,mikä lievitti kipuani suuresti.Huomaamattani huokaisin syvään.Bend katsoi minua."Jos tarvitset jotakin,sano.Kyllä meillä sinullekin on vettä ja muonaa.Edessä on matkaa yli puoli vuorokautta."

Pelästyin hieman."Minne menemme?"

"Sisämaahan.Etsimme sieltä uuden asuinpaikan.Guhras on nyt tyytyväinen kostettuaan Reanille,isällesi,ja aikoo asettua uudelleen sijoilleen kauas entisestä."

"Mutta,mutta...Ei.Ei hän voi!"puuhkaisin hätääntyen."Miten minulle käy?Missä kaikki ystäväni ovat?"

Bend vilkaisi minuun säälivästi."Jos he eivät kuolleet,he ovat luultavasti jossain piilossa,ja jatkavat elämäänsä ilman päällikköään,tämän perhettä ja suurta osaa kylästäsi."

Tuijotin miestä.Ei se voinut olla totta!Ei minun elämäni tähän voinut päättyä!Minun piti elää isäni luona kunnes minulla on mies! "Ei!Minun isäni on vielä elossa,te olette erehtyneet! Tapoitte väärän miehen! Ja otitte väärän naisen kyytiinne!"

Bend ei vastannut.Hän katseli lattiaan ja näpersi paidan hihaansa.Hän istui hiljaa,ja niin istuivat myös Hedam ja Foah.Järkytyin.Ei se ollut totta! Mutta tiesin,että se oli,ja päästin huomaamattani nyyhkytyksen. "Ei!"

Bend ei tiennyt mitä tehdä,vilkaisi vain minuun hämmentyen.Sitten hän otti esiin vesileilin ja ojensi sen minulle.Minä en tiennyt mitä tehdä sillä,joten pitelin sitä vain sylissäni.

Lopulta sain itseni hillittyä ja sanoin: "Avaatko nämä siteet?En pysty juomaan."

Bend ei vastannut,otti vain puukon vyöltään ja katkoi siteet.

Silloin toinen miehistä avasi suunsa."Ei niitä saanut avata.On meidän vastuulla,ettei nainen tee mitään typerää.Solmi ne."

Bend mulkaisi miestä,ja ojensi minulle vesileilin uudestaan."Juo."

Join ahneesti.Kesken kaiken Bend kuitenkin vetäisi leilin itselleen."Älä kaikkea.Siinä on meidän neljän juomat."

En vastannut.Istuin vain kädet koukkuun vedettyjen jalkojen ympärillä.Oli paljon helpompaa jatkaa matkaa,kun pystyi käyttämään käsiään.Nojasin pääni polviini,ja hetken kuluttua nukahdin.Heräsin kuitenkin pian.Bend nukkui,ja kaksi muuta valvoivat.Vaikka ei ollut vielä yö,silti olin hyvin väsynyt.

Pian Bend heräsi."Kaikki mahdollinen aika on käytettävä nukkumiseen,sillä koskaan ei tiedä milloin Guhras haluaa tehdä jotakin",hän sanoi ja virnisti väsyneesti.Toinen miehistä asettui mukavasti makuulle.Heillä oli näköjään vuorot.En puhunut mitään.

Jossain vaiheessa kärryt yhtäkkiä pysähtyivät,ja Bendille tuli kiire solmia ranteeni uudestaan.Siinä nopeudessa hän teki pienen haavan käteeni,josta alkoi vuotamaan verta.Bend katsoi anteeksipyytävästi,mutta ei sanonut mitään,sillä Guhras ilmestyi ovelle.

"Miten voit,nainen?Onko ollut mukava matka?Kohta olemme tehneet viidenneksen matkasta.Saat nauttia kauan tästä ihanuudesta",tämä virnisteli ja vilkaisi sitten seuralaisiini."Ovatko he olleet kiltisti?"

Kun en vastannut mitään,Guhras astui sisälle ja tarttui leukaani."Mikset puhu minulle mitään? Sano pitääkö vaihtaa miehiä.Bend on luotetuin mieheni,ja olisi surkeaa,jos joutuisin vaihtamaan hänet johonkin aivottomaan tolvanaan."

"He ovat mitä parhaimmat",vinkaisin pelästyen."Sinulla on aihetta olla ylpeä heistä."

"No niin,hyvä.Ai ylpeä?Älä kuitenkaan sano sitä uudestaan heidän kuullen,he muuten ylpistyvät ja luulevat olevansa parempia kuin minä!" Ja päällikkö nauroi."Jatkamme siis matkaa."

Kun päällikkö astui ulos kärryistä,huokasin.Näin lyhyessä ajassa olin oppinut tuntemaan Guhrasin epämiellyttävänä minulle ja inhottavana miehilleen.Bend vilkaisi minuun ja sanoi hiljaa: "Hänen vanhempansa kuolivat kun hän oli pieni,ja heti kun hän täytti kaksitoista,hänestä tuli päällikkö.Surkeaa.Hänellä on kyllä taitoa ohjata miehiään,mutta ei yhtään halua eikä ymmärrystä olla ystävällinen heille."

Säälin tuota nuorta päällikköä,jolle oli jäänyt opettamatta elämän arvot,toisten kunnioitus ja ystävällisyys,ja jolla ei ollut ollut lapsuutta oikeastaan ollenkaan.

"Sinä puhut liikaa",toinen miehistä,se jolla oli isompi nenä ja joka oli viimeksikin valittanut,sanoi.

"Foah.Tuki nyt turpasi.Etkö näe,ettei hän voi hyvin?" Bend sanoi,nyökkäsi minua kohti ja kääntyi sitten minuun päin."Näytä haavaasi kädessäsi."

Käännyin selkä Bendiin päin,sillä minulla oli edelleen kädet sidottu taakse.

Bend otti käteni,tutki jonkin aikaa haavaa."Kyllä se siitä lähtee paranemaan.Ei ole paha."

Käännyin takaisin istumaan nojaten kärryjen seinään ja suljin silmäni.Olin todella väsynyt.

Minä olin alkanut vähän luottamaan Bendiin.Mies oli mukava,huolehti minusta,eikä puhunut rumasti.Odotin kuitenkin kauhulla sitä,kun pääsisimme perille,ja Guhras ottaisi taas täyden vallan koko miehistölleen,minut mukaan lukien.En halunnut kuitenkaan ajatella sitä nyt,sillä saisin vielä nauttia hyvästä seurasta ja inhottavasta tiestä kauan.