Joku jollakin palstalla kirjoitti ettei saa antaa ADHD:n anta hallita elämää, mutta täytyy sanoa että meillä se kyllä hallitsee.
Pian 10 v. pojallamme on vaikea ADHD, hän sai diagnoosin 7vuotiaana. Lääkkeitä on kokeiltu jos jonkinlaista, mutta tällä hetkellä on käytössä Strattera 25 mg ja Risperdal 0.5 mg.
Koulunkäynti on ollut takkuista heti ensimmäisestä viikosta lähtien. Opettajan kanssa ei yhteistyö toimi,pojalla on ollut oma avustaja tämän vuoden alusta. Sain tietää asiasta vasta helmikuun puolessa välissä kun soitin opettajalle ja pyysin lausunnon avustajan tarpeellisuudesta. Opettaja hämmästeli pyyntöäni, koska pojallahan on jo oma avustaja.
Pojan ollessa ensimmäisellä luokalla minä tein pelkästään yötyötä, koska poikaa ei voinut jättää ilman aikuisen valvontaa.Vedin itseni ihan piippuun ja sain burn out diagnoosin juuri ennen vuorotteluvapaalle jäämistä, pojan aloittaessa toisen luokan. Olin vuorotteluvapaalla vuoden kunnes aloitin taas yötyön, pojan aloittaessa kolmannen luokan.Yötyötä teen siksi, ettei poikaamme voi edelleenkään jättää ilman aikuisen valvontaa ja terapia & muita käyntejä on pojalla neljä kertaa viikossa.Seuraavan esimerkkejä mitä on tapahtunut: -20 asteen pakkasella on lähtenyt ilman minkäänlaisia sukkia tai käsineitä kaverilleen kilometrin päähän.(äidin ollessa suihkussa). Roskapusseja on löytynyt talon katolta, on lämmittänyt takkaa peltien ollessa kiinni,( heräsin savuun yövuoron jälkeen)halusi vain auttaa äitiä kun oli kylmä, on karannut kaverillen vilkkaasti liikennöidyn valtatien toiselle puolelle noin 2km:n päähän, kiipeillyt talon katolla jne. Hän kadottaa paljon tavaroita ja vaatteita. Tuntuu ettei mikään pysy ehjänä, kaikki särkyvät hänen käsissään. Hän rakastaa tutkimista ja tavaroiden purkamista pieniin osiin.
Hän on todella impulsiivinen, jos vaikka mietimme mieheni kanssa jotakin asiaa mikä pitäisi tehdä niin ennenkun tajuammekaan, poika on kyseitä asiaa tekemässä esim. ikkunoita tai lattioita pesemässä (lattiat lainehtii). Hänen pesut on ohjattava ja valvottava, viihtyisi vaikka kaksi tuntia suihkussa. Hänen lempileikinsä on tulva, laittaa ämpärin lattiakaivon päälle jolloin vedet valuvat pukuhuoneen puolelle. Suihkusaippua tai shampoo pullot kestävät vain kaksi pesukertaa jos ei vahdi, kaataa lattialle ja käy pesemään kylpyhuonetta tai on vaan muuten mukavaa kun lattia on täynnä vaahtoa jne.
Ruokailut on vahdittava, piilottelee ruokia mm. patterin väliin, pianon taakse, koiran kuppiin, kaappeihin, lehtien alle, roskikseen jne.
On todella vaikea istu aloillaan ja syödä.
Läksynteko ei onnistu ellen ole vieressä, hermostuu, tuskastuu helposti, haukkuu itseään hulluksi, tyhmäksi ja idiootiksi. Kaksi tuntia on meillä normaali läksyntekoaika. Se vaatii erittäin pitkää pinnaa koko perheeltä.
Ratsastusterapia kerran viikossa samoin TOTAKU-ryhmä kasvatus ja perheneuvolaasa, psykologin lisätestit lasten ja nuorten psykiatsisella poliklinikalla sekä erityislasten uintikerho ( oltava vanhemman mukana) Kaikki nämä ovat päivällä jolloin isä on töissä, jolloin ne jäävät minun huolehdittavakseni.
Risperdalin aloituksen jälkeen ei ole saanut enää niin pahoja raivonpuuskia. Silloin hän potkii, sylkee, kielenkäyttö tavattoman törkeää, yrittää purra ja raapia. Raivokohtauksia tulee vain onneksi kotona, ettei koulussa.
Isosisko on 15v murkku joka jää todella vähälle huomiolle ja hän ottaa nykyään huomion vaikka millä keinolla, hän todella saa minut raivon partaalle. On päiviä jolloin hänen näkemisensä saa minut ärsyyntymään, ilman että hän sanoo tai tekee mitään.
Risperdalin aloituksen jälkeen Osku nukahtaa paremmin ja eikä tarvitse jokayö äitiä tai isää nukuttamaan. Kun olen vapaalla niin silloin nukutan Oskun, ei mmuuten rauhoitu. Siihen aikaan illasta en enää jaksa kissa ja hiirileikkiä ja raivoamisia.
Kun olen ollut töissä niin poika on parhaimmillaan soittanut minulle jopa kymmenen kertaa ja itenyt ikäväänsä ennekuin on kotona rauhoituunut nukkumaan.
Tänään soitin pojan opettajallle ja ihmettelin kun pojalla on taas huomenna tiedossa jälki-istunto läksy unohduksita (vasta oli viikko sitten)niin hän kertoi parin viime viikon ollen todella vaikeita, on kuulemme tulllut takapakkia siitä aikaisenmpaan.
Nyt olen sitten mieheni kanssa vakavasti pohtineet, että jos minä jäisin virkavapaalle työstäni. Lapset olivat riemuissaan kun puhuimme asiasta, pojalle piti painottaa ettei se ole vielä ihan varmaa.Onko muita vanhempia jotka ovat kokeneet mahdottomaksi käydä työssä ja ovat katsoneet ainoaksi vaihtoehdoksi jäädä kotiin. Tämä sepustus on varmaan todella sekava, kirjoitan tätä yöllä, kun tuo unirytmini on ihan sekaisin eikä nukuta.
töistä pois?
9
2097
Vastaukset
- 4:n äiti
Tuttu juttu. Itse olen pojan takia työttömänä, satunnaisissa osa-aikatöissä (pojan koulussa oloaika). Mahdotonta ottaa vastaan kokopäivätöitä, kun poika vaatii kokoajan aikuisen valvonnan!
Olen nyt toista vuotta pojan omaishoitajana, onneksi, mutta sitähän työkkäri ei katso työksi, vaikka tulo otetaankin muualla huomioon ansiotulona.
Yksinhuoltajana ei ole vaihtoehtoja hoitojen kanssa, iltapäivähoitoon on erityiskoulussa mahdollisuus 6:n asti, mutta poika menee siitä vain sekaisin.
Hoidot ja kuntoutukset olleet arjessa mukana 3v:stä asti, poika nyt 12v. Käy käynyt koulua alusta asti erityiskoulun pienryhmässä emu-opetuksessa, avustajan kanssa. Lääkityksiä kokeiltu ja lopulta osastojaksolla löytyi sopiva, ollut nyt 1,5 v. Lasten psykiatrisella käydään säännöllisesti, tuhoava muita kohtaan myös itseään.
Tiukkaa tekee taloudellisesti, mutta olen ajatellut että lapsi kasvaa ja häneen on nyt panostettava. Muut lapset kärsii omalla tavallaan, kun tämä yksi vie kaiken ajan ja energian, kolme muuta myös käy emu-opetusta, nuorin norm. opetuksessa. Tälä pojalla tukiperhe ja silloin voin antaa aikaani muille.
Laksyihin en uhraa kuin tunnin illassa, ja nopeasti huomautan koululle jos aletaan hipoa ylärimaa jaksamisen/läksyjen vaikeustason kanssa. Tärkeintä on pitää oppimisessa halua yllä.
Siis kyllä tämä hallitsee! vaikka kuinka yritän elää normaalia lapsiperhe-elämää, tulee joka hetkessä vastaan tämä poika. Ei äkkilähtöjä, ennen valmisteluja. Ei omia harrastuksia, kun mietittävä kuka pärjää pojan kanssa (onneksi omaishoitajana on hyvä vakihoitaja). Ei voi rentoutua missään, kun kokoajan aistit kuuntelee että pysyykö poika kasassa. Keväät meillä vaikeita.- 4:n äiti
Eka dg. monimuotoinen neurologinen kehityshäiriö muistaakseni 4v., sitten tarkkaavaisuushäiriöstä oppimisvaikeuksista tuli 8v. Tarkentui lukihäiriöksi (joka nykyisin miltei täydellisen korjaantunut). Psykologin testeissä kielellinen puoli hipoo heikkolahjaista, mutta visuaalinen ja kaikki muu ikäryhmää edellä!
- maksaa
sairaanlapsen hoidosta korvausta, mutta sen korvauksen saantiin vaaditaan joku tietty diagnoosi (joka kuuluu niiden hyväsyttyjen diagnoosien luetteloon..kandee kysyä. Se korvaus on tuloihin sidottu, joten aika hyvä, eivät varmasti ehdota itse). Lueskelin, että joskus adhd lapsille kehittyy jatkuvasta EI:n sanomisesta ja kielloista lisäksi uhmakkuushäiriö. Jos tollanen ois päässy kehittymään, ni ajattelis, että siihen auttais se, että vois viettää aikaa lapsen kanssa ihan rauhassa ja näyttää enemmän hyväksyntää?
- tunteva
Moikka! Tunsin syvää myötätuntoa, kun luin kirjeesi. Selostus oli kovin tuttua. Nyt, kun asiat ovat paremmin, se on ollut kuin pahaa painajaista. Itsekin olin aivan jaksamiseni äärirajoilla. Kaikki yötkin murehdin pojan tilannetta. Kaiken kukkuraksi avioero ajoittui samaan aikaa. Pojan isällä myös ADHD. Sen huomasin, että vanhempien ja opettajan ja sisarusten käytös heijastui suoraan lapsen käytökseen. Ero rauhoitti jonkin ajan kuluttua hivenen tilannetta. Lapsen isä kun oli lyhytpinnainen, impulsiivinen, unohteleva....siis paljon oireita. Jotenkin asian hyväksyminen ja häpeilemättä, syyllistämättä eteenpäin meno myös auttoivat varsin stressaantunutta poikaa. Hän kun todella yritti olla kiltti ja paikallaan, mutta kun elimistö sanoo toisin.3 vuotta diagnoosista ja nyt lääke pudotettu puoleen ja pärjää jo sillä. Täältä saat telepaattista tukea. Koita löytää vertaistukea, sekin auttaa. Äläkä välitä ihmisten pahoista puheista. Äiti myös
- ...kotona...
Enää en edes aio yrittää palata töihin, kun ei siitä mitään tule. Ainakin pari vuotta aion olla ihan kotona kun ei talouskaan ihan kokonaan siitä romahda, kun mies on töissä. Lisäksi teen keikkaa, mutta vain omaksi mielenvirkeydeksi silloin kun siltä tuntuu. Eli jos ei tilanteeseen sovi, en myöskään lähde.
Aloittajan tekstissä oli niin paljon tuttua, että voin hyvin kuvitella millaista elämä on siellä perheessä. On niitä aikoja ollut meilläkin, mutta nyt onneksi tuntuu hiukan rauhoittuneen tämä elämä. Kyllä meilläkin aika pitkälti koko perhe elää yhden lapsen ehdoilla, esimerkiksi kyläilyt ovat jääneet vähemmälle, rutiinit on tarkkoja jne.
Kuitenkaan se ei tarkoita, että lapsi määrää mitä meillä tehdään ja milloin, kyllä me vanhemmat olemme ne asiat päättäneet tehdä niin, että homma toimii.- adhd lapsi
Olipa tuttua tekstiä. Meillä on ihan samanlaista 10-v pojan kanssa. Ennen vastustin kaikkia lääkkeitä, mutta nykyään Concerta 36mg risberdal (tai joku sellainen, en nyt jaksa mennä kaapista tarkistamaan) lääkkeet ovat ehdottoman tärkeä perheellemme tai siis pojalle.
Minä huomasin loppuunpalamiseni jossain vaiheessa niin, että aloin juoda punaviiniä kamalia määriä, joka perjantai ja lauantai ilta, kun jotenkin en vaan enää jaksanut yhtään kuunnella, kun poika meni pitkin seiniä. Ja ovelasti huomaamattani aloin ostaa punaviinitonkkia entisten pullojen sijata, enkä itsekkään tajunnut miten paljon sitä meni. No onneksi jossain vaiheessa tajusin, että nyt ollaan lopuntiellä ja saimme tukiperheen. Nyt elämä alkaa olla raiteillaan, kun pääsen hengähtämään edes kerran kuukaudessa yhden viikonlopun. - Alkoholi
adhd lapsi kirjoitti:
Olipa tuttua tekstiä. Meillä on ihan samanlaista 10-v pojan kanssa. Ennen vastustin kaikkia lääkkeitä, mutta nykyään Concerta 36mg risberdal (tai joku sellainen, en nyt jaksa mennä kaapista tarkistamaan) lääkkeet ovat ehdottoman tärkeä perheellemme tai siis pojalle.
Minä huomasin loppuunpalamiseni jossain vaiheessa niin, että aloin juoda punaviiniä kamalia määriä, joka perjantai ja lauantai ilta, kun jotenkin en vaan enää jaksanut yhtään kuunnella, kun poika meni pitkin seiniä. Ja ovelasti huomaamattani aloin ostaa punaviinitonkkia entisten pullojen sijata, enkä itsekkään tajunnut miten paljon sitä meni. No onneksi jossain vaiheessa tajusin, että nyt ollaan lopuntiellä ja saimme tukiperheen. Nyt elämä alkaa olla raiteillaan, kun pääsen hengähtämään edes kerran kuukaudessa yhden viikonlopun.rentoutumiskeinona astuu helposti kuvaan mukaan.
Onneksi sen itse tiedostaa, niin siitä ei pääse syntymään ongelmaa. Alkoholihan kun kuitenkin vain lisää ongelmia, ei poista niitä.
Meillä mies ei oikein osaa kantaa aikuisen vastuuta ja omaa osuuttaan kasvattajana. Jotenkin tuntuu, että koko taakka on yksin minun harteillani. Loppuunpalaminen on lähellä, ellen sitten ole jo palanut loppuun. Sukulaisistakaan ei ole ollut mitään apua.
Avioero tuntuisi hyvältä (ainoalta) ratkaisulta tähän tilanteeseen. Minulla ei ole lainkaan omaa aikaa. Jos mies ottaisi lapset vaikka joka toinen viikonloppu, niin saisin edes silloin olla hetken ihan yksin hiljaisuudessa. - yritä saada apua
Alkoholi kirjoitti:
rentoutumiskeinona astuu helposti kuvaan mukaan.
Onneksi sen itse tiedostaa, niin siitä ei pääse syntymään ongelmaa. Alkoholihan kun kuitenkin vain lisää ongelmia, ei poista niitä.
Meillä mies ei oikein osaa kantaa aikuisen vastuuta ja omaa osuuttaan kasvattajana. Jotenkin tuntuu, että koko taakka on yksin minun harteillani. Loppuunpalaminen on lähellä, ellen sitten ole jo palanut loppuun. Sukulaisistakaan ei ole ollut mitään apua.
Avioero tuntuisi hyvältä (ainoalta) ratkaisulta tähän tilanteeseen. Minulla ei ole lainkaan omaa aikaa. Jos mies ottaisi lapset vaikka joka toinen viikonloppu, niin saisin edes silloin olla hetken ihan yksin hiljaisuudessa.Itselläni oli aivan samanlaisia mietteitä tuossa puolitoistavuotta sitten, mutta onneksi en eroon päätynyt. Mies siirsi vastuun kaikesta minulle, tai siltä minusta tuntui. Kun tilannetta alettiin selvittää, niin siitä pikku hiljaa alkoi sujumaan. Esimerkiksi meillä oli rutiinit sellainen asia, joka miehelle tuntui ihan ylipääsemättömältä, samoin sovituista asioista kiinnipitäminen. Siinä vaiheessa, kun sanoin suoraan, että olen tosiaan miettinyt eroamista, hän vasta tajusi tilanteen. Ja pikku hiljaa alkoi ottamaan myös vastuutakin kodin asioista. Ensin oli sellainen kausi, jolloin hänelle tuotti vaikeuksia mm. harrastusten vähentäminen, mutta huomasi kuitenkin, että kotonahan on yleensä ihan mukavaakin. Monet asiat piti ihan rautalangasta vääntää, hän ei ollut aikaisemmin kunnolla edes asioita kunnolla ajatellut.
Tänä paivänä voimme paremmin koko perhe, josta hyötyy ihan selvästi myös tuo adhd-poikammekin. Tilanne on paljon jo rauhoittunut, ja miehen huomattua itse monet arkipäivän ongelmat, hän ei enää ihmettele välillä iskevää uupumusta.
Minä pidän kiinni siitä, että lähes joka perjantai saan ne kaksi siideriäni nauttia hyvässä seurassa. Kun lapset nukkuvat jää isi kotiin, ja itse karkaan naapuriin saunomaan oikein kunnolla.
- vaikea-asteinen adhd
Tuo lukemani tuntui omalta kirjoitukseltani minulla on 10 v poika 5v.neuvolassa huomattiin kehityksessä viivettä ja sitten alettiin varsinainen rumba.. ensin risberdal ja sitten 7v. concercta.. nyt jo toien poikani 5v. oireillut jo pienestä 2v asti. sama homma mutta ilman motorisia heikkouksia mutta hänellä hyperkineettinen häiriö eli yli..ylivilkas.. oisi mukava vaihtaa ajatuksia vaikka sähköpostitse tai mesessä asun Turusssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta812087Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231798- 191677
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211480Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu651433- 761348
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo201344Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61302En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121274Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää111245