Amer. koirakirjassa sanottiin että kun pennulle antaa ruokaa, sille pitää sanoa ensiksi "paikka" ja sitten, ruoka viedään sen nenän eteen ja pidellään siinä vähän aikaa, eli siis sen annetaan odottaa ennenkun se pääsee käsiksi ruokaan. Onko tämä muka tarpeellista?
Ymmärrän tuon "paikka"-käskyn, vaikka moni sitä ei käytäkkään, mutta onko todellakin niin tarpeellista antaa koiran odottaa täysinäinen kuppi nenänsä edessa?
Mennäänkö tässä taas liiallisuuksiin, vai tekeekö moni näin?
Ymmärrän tuon "paikka"-käskyn, vaikka moni sitä ei käytäkkään, mutta onko todellakin niin tarpeellista antaa koiran odottaa täysinäinen kuppi nenänsä edessa?
Mennäänkö tässä taas liiallisuuksiin, vai tekeekö moni näin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
tehdään juuri noin,pyydetään istumaan,lasketaan kupit maahan ja odotetaan hetki.Ei siinä mitään pahaa ole,ei ne nälkään ehdi kuolla pikku odotuksesta,pinnaa se kasvattaa kummasti ja opettaa myös rauhallisuutta,ei lennä kuppi kädestä eikä hypitä ympärillä mutta kukin tavallaan =)
Asia oli minulle ihan uusi, on niin tottunut näkemään että kuppi vain annetaan ja se on siinä.
Kaikilla on kuitenkin tapansa, jonka näkee hyväksi! ;);):) :D
meillä myös koira odottaa kunnes saa luvan syödä,
Johan se on ensinnäkin hyvä sen oppia ja luottaa että sen saa vouhkaamattakin ,myös saata joskus kesken kaiken sen syödessä ottaa kupin poiskin testaan jotta käykö se äriseen minulle,ei ole ikinä tehnyt sitä
Koska minähän olen pomo talossa.
Ruokailu ruokailuna ja koulutus koulutuksena.
Kupit lattialle ja syömään vaan ilman mitään äkseerausta. Kyllähän ne vaikka mitä temppuja tekisi mutta en mä vaan viitsi kiusata;)
jotta saa kupit laitettua ja sitten saavat luvan syödä, joskus se toimii ja joskus taas ei :) mutta pääsääntöisesti istutaan ja odotetaan hetki
makoilee omalla petillä ja odottaa kunnes ruoka on laitettu ja tulee sitten syömään. koskaan ei norkoile keittiössä.
Siitä, ettäkö koita olisiu keittiössä; vaan jos kun koiralle annetaan ruoka niin miten se annetaan. En tietääkseni missään vaiheessa sanonut koiran norkoilevan keittiössä. :o ;D
.. koiruus joutuu odottamaan lupaa syödä, kuppi maahan, sitten odotan jotain katsekontaktia (pidettävä hetken) ja sitten vasta "saa ottaa"
on tehty rikottaviksi.
Tuo on meillä ihan jokapäiväistä normaalia toimintaa.
Meillä ei koirat saa mitään koskaan ilmaiseksi.Ei edes ruokaansa.Sen eteen täytyy tehdä jotain.
Itse olen myös ruokakupin kanssa opettanut yhtä sun toista mm.paikalla oloa,seisomista,eteen menoa,katsekontaktia ym.
En toki pelkästään ruokakepon kanssa,mutta sitä myös hyväksi käytäen.
Tuo on myös hyvä tapa opettaa malttia ja rauhoittumista osaltaan ja nimenomaan sitä luvan pyytämistä yleensäkin,joka meidän huushollista kuuluu vahvasti koirien elämään.
Niin ja sitten se on myös yksi apu siinä kun opetan, ettei koira varasta mitään ruokaa mistään,esim.sohvapöydältä,jos siihen unohtuu,kun se ei muutenkaan sitä ruokaa saa ottaa kuin luvan kanssa.
Että näin meillä... ;)
ei hösellä ruuan perään mutta jos höseltäisi niin tekisin.
Toisin taas kun autosta tullaan ulos ..koska foxini on edessä jalkatilassa niin minä sanon koiralleni paikka ja meen ensin ulos ja lasken kymmeneen ja sitten vasta koirani..opettaa rauhallisuutta eikä ryntäile autosta. :)
Hyvä että koira on aloillaan, touhukkaampi koira saattaa kaataa innoissaan omistajan kädessä olevan kupin ja sitten on ruoat pitkin seiniä.
Ainakin ulkokoirat, on melkoista taiteilemista että saa kipon ehjänä ja läikkymättömänä maahan asti..
mulla on ollut 8 jättiä jotka on myös ruokittu ulkona.Se meni niin että mulla oli ruoka ämpärissä,jokaisella oma kuppi,ruoat laitoin kuppiin ja kupit rinkiin maahan,sitten vielä hetki ooteltiin ja saivat syödä.
Se sujuu kun pienestä alkaa opettamaan tuota odotusta =)
Meillä jos koirat käyttäytyisivät ruuanlaittohetkellä samoin kuin kissat, olisi katastrofi irti. Kissat mouruavat ja hyysäävät ees taas ympärilläni ja yrittävät kupille ennenaikojaan. Kaatelevat tavaroitakin.
Koirat katselevat rauhassa lattian tasalta niin kauan kuin kipot on pöydällä. Mutta kun ne nousevat pöydältä? Jos ei olisi käskyä voimassa, mä varmaan huomaisin aika äkkiä, että koiranruoka olis mun rinnuksilla ja elukat yhtenä mylläkkänä sitä nuolemassa. Ei kiitos!
Sen sijaan koirat saavat istu-käskyn ennen kuin lasken kupit niiden kuonojen alle, toisinaan komennan ne maahankin. Kun nuorempi koira, jonka koulutukseen olen enempi keskittynyt, ottaa katsekontaktin, kajahtaa ota-käsky ja eläimet rynnistävät syömään. Ne tietävät jo etukäteen, että käsky käy, ja kun ruuanhämmennys hidastuu ja lusikka kopsahtaa kupin reunaan, ne ovat yleensä jo valmiina omilla paikoillaan istumassa.
Muuta erityistä koulutuksellista juttua meillä ruuanodottelussa ei ole. Meidän koirat eivät ymmärrä eroa luvallisen ja luvattoman ruuan välillä. Niille on vain iskostettu, että käskyn alta ei karata ja ruuan kyllä saa, kun ottaa rauhallisesti. Minulla ja vanhemmillani on ehdoton oikeus ottaa koirilta kipot pois, ihan jo senkin takia, että jos kuppiin on livahtanut jotain ylimääräistä ja vaarallista, joka pitää saada pois. Koirilla on minusta oikeus puolustaa kippoansa muilta kuin perheensä jäseniltä. Koira saa myös puolustaa ruokaansa perheen toisilta koirilta.
Ruuan odottamista käytetään tietääkseni ainakin sillojn, kun koiralle ei ole selvää, kuka päättää lauman asioista. Se voi myös saada vilkkaan koiran rauhoittumaan - ainakin hetkeksi. Ja koira tietää, että ruuasta päättää aina ruokkija. Mutta se Fennellin suosittelema keksin syöminen menee jo yli mun kohtuullisuuden tajuni. Sama asia hoituu ihan tuolla ootuttamisella, vaikka se ei ehkä ihan ensi silmäyksellä muistuta koiran esi-isien tavoista. Mutta muistuttaako koira enää esi-isäänsä?
Katsoin pari kuukautta sitten Elämäni Eläimet- nimistä tv- ohjelmaa. Siinä tuotiin n.3 v. koira eläinsuojaan ja sillä testattiin esim. juuri tuota, mitä kerroit eli miten koira suhtautuu siihen kun ruoka otetaan siltä pois kesken ruokailun.
Ei haukkunut, murisssut tai osoittanut mitenkään mieltään. Jos koira olisi murissut, uhonnut jne. ei olisi päässyt suojaan.
Luun kanssa sama juttu. Useimmat koirat puolustavat luitaan, minäkin kerran vahingossa peruutin neidin luun päälle ja sain aikamoiset rähinät.
Onko koirasi kovin agressiivinen, jos kupin ottaa pois kesken ruokailun?
ole mitään agressioita ihmisille otan sitten luun tai ruoan tai mitä vaan suusta pois.vanhemman koiran annan myös yleensä ahneemmalle pennulle opettaa että toisen kuppiin ei mennä,siihen en puutu yleensä mitenkään.
Sen tietysti sallii että koirat rähisevät toisilleen, jos menee väärälle kupille mutta jos ihminen sitä menee siirtämään jne. niin ei pitäisi syntyä agressiota.
Sanoin, että mulla on oikeus kajota koiran kuppiin, kun koira syö. Ja se myös tarkoittaa sitä. Koira vain katsoo hölmistyneenä vierestä, kun mä otan siltä kupin. Se tietää, että saa yleensä kupin pian takaisin, jopa ylimääräisillä makupaloilla varustettuna. Toiseksi, koira tuntee mut ja meillä on hyvä suhde. Toiselle koiralle ja kissalle se kyllä murisee, jos tulevat liian lähelle kuppia, mutta siinä vaiheessa ne ovat jo suorastaan tunkemassa toisen kupille. Siskosta ja veljestä en tiedä, päästäisikö koira kupille.
Eikä meidän koirat heti ensimmäisenä oo murisemassa. Ne nappaavat omaisuutensa suuhunsa ja siirtyvät syrjemmälle, jos niiden kupille on joku tunkemassa. Minulle ei edes tulisi mieleenkään, että koira puolustaisi kuppiaan multa tai väistäisi sen kanssa mua. .
Minä en tuota ole koirilleni sen ihmeemmin opettanut, vaan tekevät sen kai ihan
oma-aloitteisesti. Mitään lupaa en kyllä erikseen anna, koirat alkaa syömään kun olen laittanut kupit paikalleen ja poistun kuppien vierestä. (nämä eivät ole mitenkään ahneita syömään)
Rottis piti kyllä aikanaan komentaa istumaan ja käskeä odottamaan ja sitte antaa lupa.
Itse olen niin tottunut käskyttämään koiraani ennen ruoan antamista, että en varmaan edes "osaisi" antaa ruokaa koiralle, niin ettei se joutuisi sen eteen tekemään töitä.
Villinä luonnossakin joutuisivat kyllä ponnistelemaan melko tavalla enemmän ruoan saamiseksi. Teetän yleensä paljon muutakin temppuja, kuin istu ja paikalla. Usein pistän koiran kävelemään melkein kupin päältä tännne käskyllä, kun olen jättänyt sen kauemmas paikalle. Tai käsken maahan, istu, uudestaan maahan, sivulle jne. Koira oppii malttia ja kuuliaisuutta, joka ei ole ikinä huono asia. Tuleepahan otettua vähintään kaksi kertaa päivässä edes vähän tottista, jos ei muuten joka päivä jaksa "treenata". Vaikka tavallaanhan sitä "treenataan" jatkuvasti (esim. lupa mennä ulos, tulla autosta pois jne.)
Jotkut sukulaiset ja ystävät ovat kyllä päivitelleet, että odotan koiraltani liikaa pienestä pitäen, mutta en kyllä itse ole mitään traumoja huomannut koirani saaneen. =) Tapansa kullakin.
on meillä se tietty sana ja kun kippoja ruvetaan laittamaan lattialle, niin jokaisen nimi sanotaan ja niin tietävät oman vuoronsa.
Yleensä kun kaikki ruokitaan samassa tilassa (paitsi juoksujen aikaan), niin johan siinä kävis mahdotontakin mahdottomampi hyörinä ja pyörinä, jos vain pistelis kippoja lattialle sanaakaan sanomatta.