Zombieita ja kauhua...

Täysikuu loistaa mustalla taivaalla, lämmin tuuli ujeltaa hiljaa. Ilta on kauniin rauhallinen ja juuri täydellinen nuotiohetkeen ja yhteiseen illanviettoon. Metsänlaidalle avartuu aukio, jossa nuoret ovat kokoontuneet jo vuosikausia. Tänään he ovat saapuneet juhlimaan Ryanin 20-vuotis syntymäpäiviä. Puut ratisevat nuotiossa, jonka ympärille on kasattu tukkeja istumista varten. Lämmin tuulenpuuska puhaltaa mustat, pitkät hiukset Taran kasvoille. Niiden takaa näkyy vain punaiseksi maalatut huulet. Tara sivaltaa hiuksensa korvan taakse hymyillen. Hiusten alta paljastuu nukkemaisen sievät kasvot suurine silmineen ja pitkine ripsineen. Hän istuu nuotiolla lapsuudenystävänsä Katen kanssa olutpullo kädessä. He nauravat muistellessaan koko elämän mittaista taivaltaan ystävinä. Tara ja Kate ovat asuneet naapureina syntymästään asti. Vuosi sitten he muuttivat yhdessä opiskelija-asuntolaan ja heidän tiivis ystävyys jatkuu edelleen. He ovat myös Ryanin läheisiä ystäviä ja järjestivät nämä luonnonläheiset illanistujaiset hänelle. He värjäsivät synttäri yllätykseksi Ryanin lyhyet hiukset mustaksi ja siellä täällä on kirkuvan punaisia raitoja. Synttäreitä juhlimaan on kutsuttu vaan kaikkein lähimmät ystävät.

Ryan on poimimassa risuja nuotion ylläpitämiseen koiransa Rexin kanssa. Rex on viisi vuotias saksanpaimenkoira, jonka Ryan sai enoltaan viisitoistavuotis lahjaksi. Siitä lähtien he ovat olleet erottamattomat. Rex pyörii levottomasti Ryanin jaloissa ja vikisee. - Mikä hätänä Rex, Ryan ihmettelee ääneen koiransa outoa käytöstä. Metsän laidalla liikkuu paljon eläimiä ja Ryan ajattelee Rexin vainunneen jäniksen tai jonkun muun elikon. - Tule poika. Käydään heittämässä nuotioon vähän sytykettä, Ryan sanoo koiralleen ja Rex seuraa kuuliaisesti isäntäänsä.

Sarah ja Jason istuvat vierekkäin Taran ja Katen vasemmalla puolella. Jason on Ryanin hyvä ystävä ja on lupautunut synttäriseurueen kuskiksi uudenkarhealla autollaan. Jason on henkeen ja vereen rokkari. Hänen tummat hiuksensa on, kuin Elviksellä parhaina aikoinaan. Siitä hän onkin saanut ystäviensä kesken lempinimen Elvis. Jason on seurustellut kolme ja puoli vuotta Sarahin kanssa. He tapasivat muotinäytöksessä jossa kuvankaunis vaalea Sarah oli mallina ja Jason amatöörivalokuvaajana. Sarah on toiminut mallina harrastepohjalta, vaikka potentiaalia hänellä olisi ammattimalliksikin. Sarahilla on mallikeikka huomiseksi, joten hän ei juo mitään alkoholipitoista.
Matt istuu Taran ja Katen vastapuolella ja on hauskuuttanut tyttöjä hupaisilla jutuillaan. Hän on Sarahin kaksoisveli, komearaaminen vaalea jalkapallon pelaaja. Heillä on ollut Taran kanssa pientä flirttiä ilmassa jo pidemmän aikaa ja se sama silmäpeli käy kuumana tänä iltanakin.

Ryan nakkaa sylillisen risuja ja puunpaloja nuotion pitimiksi. - Ota täältä kylmä olut, Matt vinkkaa Ryanille pilke silmäkulmassaan ja heittää oluen. Ryan avaa olutpullon ja istahtaa nuotion ääreen Mattin vierelle. - Tämä on uskomattoman upea ilta, Ryan sanoo hymyillen. Ilma on mitä mahtavin ja seura parasta a-luokkaa. Kiitos tästä kaikesta tytöt. - Eipä kestä. Rakas ystävä ansaitsee vain parasta, Kate sanoo hymyillen.

Yhtäkkiä kaikkien huomio kääntyy taivaalle, jossa on outo valoilmiö meneillään. Kuin tyhjästä, taivaalle ilmestyi suuri kirkas valopallo, joka räjähti ja hajosi pienempiin kirkkaisiin palloihin jotka valuivat hitaasti maahan. - Mitä täällä tapahtuu? Kate kysyy ihmeissään. Matt purskahtaa nauruun – Humanoidit tulevat! - Älä viitsi pelleillä. Tämä on oikeasti pelottavaa. Onneksi ei sentään meidän päälle pudonnut. Kate tuhahtaa. - Kauheaa!! Jäiköhän noiden alle ihmisiä? Tara pohtii selvästi järkyttyneen näköisenä. - Älä huoli, ne näyttivät putoavan tuonne parin kilometrin päässä olevalle hautausmaalle. Siellä tuskin on ketään eläviä tähän aikaan illasta, Matt naureskelee. – Pitäisikö meidän lähteä katsomaan mitä se oli, Kate ehdottaa. - Eipä se varmasti ollut mitään niin tärkeää, Ryan sanoo. – Otahan Kate tästä lisää olutta ja rentoudu, Matt naureskelee ja nakkaa Katellekin uuden oluen.

Rex käy yhä levottomammaksi alkaen haukkumaan metsään päin. - Miksihän Rex on ollut koko illan noin levoton? Tuolla metsässä on tietysti joku hiippari kyyläämässä, Tara sanoo huolestuneella äänellä. - Siellä on varmasti vaan jänis tai joku muu eläin Ryan lohduttelee. - Lähdetään pois täältä. Tämä on aivan liian omituinen ilta, Kate sanoo hieman jo pelästyneenä. Samalla metsästä kuuluu hiljaista örinää ja Rex vauhkoontuu entisestään. - Mitä helvettiä tuolla metsässä on? Tuo ääni ei kyllä kuulu millekään eläimelle vaan jollekin sairaalle ihmiselle Tara huudahtaa peloissaan. - Niin tai ehkä siellä on vaan pennut pelottelemassa teitä tyttöjä, Matt naurahtaa edelleen vähääkään huolestumatta.
Pian metsäaukion reunaan ilmestyy tumma suurikokoinen ihmishahmo seisomaan. Musta hahmo seisoo vain paikallaan tuijottaen nuoria. - Kuka sinä olet ja mitä sinä haluat meistä? Ryan huutaa hahmolle. Hän ei vastaa mitään. Seisoo vaan paikallaan ja ääntelee kummallisesti. Kaikki nuoret ponnahtavat seisomaan, säikähtäen outoa kulkijaa. Heti sen jälkeen hahmo ottaa askelia kaikista lähimpänä seisovaa Jasonia kohti. Tumma hahmo tulee yhä lähemmäksi hitain ja kömpelöin askelin. Pikkuhiljaa hänen piirteensä alkavat erottua. Hän näyttäisi mieheltä, pitkältä rotevalta mieheltä. Hänen kasvoissaan on jotakin outoa. Niin valkoiset ja kalpeat, ikään kuin hän olisi kuollut. - Nyt lähdetään täältä!! Jos tämä onkin pilaa niin tämä ei ole enää hauskaa Tara kiljahtaa. Mattin hymykin on hyytynyt ja nuoret lähtevät juoksemaan kiljuen poispäin Rex mukanaan.
Kaikki juoksevat kapeaa metsäpolkua niin lujaa, kun jaloistaan pääsevät Jasonin uudenkarhealle mustalle maasturille, joka on parkkeerattu läheisen tien varteen. Kaikki nousevat nopeasti kyytiin ja Jason kaasuttaa lujaa tielle. Tunnelmat vaihtelevat järkyttyneestä hysteeriseen. Ennen kuin on ajettu sataa metriä, Kate huudahtaa – Missä Tara on? Jason jarruttaa ja pysäyttää auton. Kaikki katselevat toisiaan. Tara todellakin puuttuu. Ryan avaa saman tien auton oven ja astuu ulos – Laittakaa ovet lukkoon ja pysykää täällä odottamassa. Käyn hakemassa Taran Rexin kanssa. - Ole varovainen, Kate sanoo itkuaan pidätellen.
Ryan lähtee juoksemaan koiransa kanssa takaisin kohti polkua, jossa he kaikki hetki sitten juoksivat hysteerisinä ja kiljuen. Hän saapuu polulle, jossa on haudan hiljaista. Rex on myös rauhoittunut hieman. He jatkavat juoksuaan kohti nuotiopaikkaa huutaen samalla Taraa. Hiljaisuus jatkuu, eikä hän vastaa. Aukiolle saavuttuaan tuli roihuaa edelleen nuotiossa. Säikähtäneet nuoret jättivät kaikki oluetkin aukealle. Ryania ei kuitenkaan oluet kiinnosta, vaan hän on huolissaan Taran kohtalosta. Tarasta tai siitä oudosta miehestä ei näy jälkeäkään. Mihin Tara katosi ja ennen kaikkea mitä osuutta sillä mystisellä miehellä on katoamiseen. Ryan huutelee Taraa vielä hetken ja katselee ympärilleen. Tara on kadonnut jäljettömiin.

- Minua pelottaa. Se outo mies oli aivan kuolleen näköinen, Sarah sanoo ääni täristen. - Tämä on kuin suoraan Zombie kauhuleffasta Matt tokaisee. Mikähän se mies oli?
- Kunpa Tara ja Ryan vaan olisivat kunnossa, Kate itkeskelee. - Olikohan sillä oudolla valoilmiöllä jotakin tekemistä tämän kanssa? Täällä on muutenkin oudon hiljaista, Jason sanoo.
Yhtäkkiä tien laitaan saapuu kaksi tummaa hahmoa. - Tara ja Ryan!! Kate huudahtaa iloisesti. Mutta hymy katoaa nopeasti, kun nämä hahmot lähtevät löntystämään kohti autoa. - Ei helvetti!! Mitä täällä oikein tapahtuu, Jason huudahtaa järkyttyen näkemästään. Toinen autoa kohti kulkevista on jo liki luurangoksi maatunut naisen ruumis ja toinen verinen mies. Jason tekee u-käännöksen ja ajaa polun reunalle, johon Ryan juuri saapuu Rexin kanssa. - Hyppää vauhdilla kyytiin, Jason huutaa Ryanille. Ryan juoksee Rexin kanssa autoon, Jason painaa kaasun pohjaan ja he ajavat paikalta pois.
- Missä Tara, Kate kysyy itkien. Hänestä ei näkynyt jälkeäkään. Katselin paikat läpi ja huusin häntä nimeltä, mutta mitään ei näkynyt, eikä hän vastannut. Meidän täytyy ajaa poliisiasemalle ilmoittamaan Taran katoamisesta. Kate puhkeaa lohduttomaan itkuun – Mitä meille oikein tapahtuu? Tämä on kuin painajainen, josta ei voi herätä.
Nuoret saapuvan pienen kaupunkinsa keskustaan. Vuorten ympäröimän kauniin vehreän kaupungin katukuva on muuttunut hiljaiseksi ja autioksi. - Ei voi olla totta! Täälläkin on haudan hiljaista. Ei yhtään ainutta ihmistä missään, Sarah huudahtaa epätoivoisesti. Jason ajaa lujaa keskustassa olevan poliisilaitoksen pihalle. - Pysykää kaikki vielä autossa, Jason sanoo. Varmistetaan ensin, että täällä on turvallista liikkua. Tule mukaani Ryan. Käydään katsomassa sisältä onko siellä ketään. Ryan ottaa Rexin mukaan ja he lähtevät yhdessä Jasonin kanssa poliisiasemalle. Hän huutaa vielä lähtiessä – lukitkaa auton ovet ja Sarah napsauttaa ne saman tien lukkoon.

Kate käpertyy penkille itkemään. Hänen ruskeat pitkät kiharat hiukset peittävät levinneen ripsivärin sotkemia kasvoja. Sarah silittelee Katen päätä ja pidättelee kyyneleitään. - Katsokaa!! Matt huudahtaa. Kate nousee salaman nopeasti ylös ja katsoo ikkunasta. Poliisiaseman takaa juoksee verinen poliisiasuinen mies ase vyöllään kohti autoa. Hänen kasvonsa ja oikea kätensä on puoliksi syöty. Hän saapuu ikkunan taakse ja alkaa hakata veristä päätään auton oikean puoleiseen takaikkunaan hurjalla voimalla. Pian ikkuna alkaa säröillä. Kate, Matt ja Sarah istuvat kaikki takapenkillä. Kate istuu lähimpänä zombieta. Hän perääntyy kauemmaksi ikkunalta. Sarah hyppää kuskin paikalle ja yrittää käynnistää autoa, mutta pudottaakin paniikissa avaimet virtalukosta lattialle. - Vauhtia Sarah!! Tuo hirvitys tulee kohta sisälle, Kate huutaa itkien hysteerisesti. Ikkuna pärskähtää rikki ja zombie tunkee itsensä puoliksi auton sisälle tavoitellen lähimpänä olevaa Katea. Kate kirkuu kurkku suorana ja vetäytyy kiinni vasempaan laitaan pakkautuneeseen Mattiin. Sarah saa avaimet käteensä ja auton käyntiin. Kaasu pohjassa he pakenevat poliisiaseman pihasta. Zombie roikkuu edelleen puolittain auton ikkunassa, jolloin Matt yrittää potkaista sitä, mutta se tarttuukin hänen jalkaansa ja puraisee. Matt huutaa tuskasta, zombien roikkuessa kiinni hänen jalassaan. Kate onnistuu potkaisemaan Zombieta päähän, jolloin se putoaa kadulle.

Poliisiaseman ovi oli lukitsematon, mutta sisällä ei näy ketään ja aavemainen hiljaisuus vallitsee. Lyhyen käytävän jälkeen he saapuvat aulatilaan, jossa on vastaanottotiski ja muutamia tuoleja seinustalla. Edes siellä ei näy mitään elon merkkejä. Vastaanottotiskillä on suuri lammikko verta. Ryan katkaisee hiljaisuuden – Täällä on huolestuttavan hiljaista ja tuo verikin. Jason myöntelee hiljaa ikään kuin kauhun lamaannuttamana. Pojat katselevat huolestuneena ympärilleen kun yhtäkkiä noin viiden metrin päässä olevalta vastaanottotiskiltä putoaa tölkki lattialle. Se saa heti poikien katseet kääntymään tiskin suuntaan. Purkki vierii heitä kohti ja Rex alkaa murista. Sitä samaa outoa örinää kuuluu jälleen, jota he kuulivat nuotiopaikallakin, ennen hahmon saapumista. Pöydän takaa nousee hitaasti verinen käsi - Nyt mentiin ja lujaa, Jason huutaa Ryanille ja pojat lähtevät juoksemaan ulos poliisiasemalta.
Ulkona he hämmästyvät täysin kun auto, Matt, Sarah ja Kate ovat kadonneet. - Mitä me nyt tehdään, Ryan huutaa. Jasonin huomio kiinnittyy kadulla makaavaan hahmoon. - Kuka tuolla makaa? Mennään katsomaan. Pojat juoksevat poliisin luokse. - Konstaapeli Sam. Mitä hänelle on tapahtunut, Ryan ihmettelee. - Hyvin kuolleelta näyttää, Jason tokaisee vakavana. Hänellä on ase vielä tallella. - Sori Sam, sinä et enää tarvitse tätä, Ryan sanoo ja tarttuu aseeseen, joka roikkuu Samin vyöllä. Samalla sekunnilla Sam nappaa ainoalla toimivalla kädellään Ryanin kädestä tiukasti kiinni ja alkaa nousta ylös hitaasti. Sam katsoo ainoalla silmällään suoraan Ryanin silmiin. Näky on kammottava. Samin kasvoista vasen puoli on syöty luihin asti ja silmäkin on poissa. Rex juoksee pelastamaan isäntäänsä ja puree kaikin voimin Samin kättä, kunnes ote raukeaa. Ase putoaa maahan, josta Jason nappaa sen saman tien ja tähtää zombieta päähän. - Olit hyvä mies niin kauan, kun olit oma itsesi. Olen pahoillani. Ase laukeaa kohti Samin päätä, eikä hän liiku enää. - Nyt lähdetään etsimään muita, Jason sanoo.

Meidän täytyy palata hakemaan Jason ja Ryan, Sarah sanoo ja kääntyy takaisin. - Entä jos he ovat jo kuolleet? Me ei voida odotella kauan pysähdyksissä tuon rikkinäisen ikkunan kanssa, Matt huutaa tuskaisena. - No ajetaan ainakin ohi siitä tai voidaanhan me pysähtyä odottamaan johonkin autiolle paikalle, josta näkee hyvin joka suuntaan, Kate ehdottaa. Ajetaan heti pakoon, jos joku tuntematon lähestyy autoa. Kate repii palasen housujensa lahkeesta ja sitoo sillä Mattin jalan. - Koita kestää Matt. Kyllä tästä selvitään vielä.
He saapuvat poliisiasemalle mutta poikia ei näy missään. - Tässä on hyvä paikka. Odotetaan tässä hetki, Sarah sanoo.

Jason, Ryan ja Rex ovat vaeltaneet aavekaupungissa näkemättä ainuttakaan ihmistä. - Missä kaikki ovat? Kaikki tuntuvat kadonneen, kuin maan nieleminä, Jason sanoo. Yhtäkkiä kadun vieressä olevasta pensaasta alkaa kuulua lapsen itkua. - Mitä ihmettä? Onko täällä joku vielä tallella ja ylipäätään hengissä, Ryan ilahtuu hetkeksi. Ryan kurkistaa pusikon taakse. Maassa makaa nuori mustahiuksinen nainen silmät kiinni ja hänen vierellään istuu itkevä pieni tyttö. - Hei kuka sinä olet, Ryan kysyy lempeästi tytöltä. Tyttö jatkaa itkuaan eikä vastaa. - Tule tänne, Ryan sanoo napatessa tytön syliinsä. - Kuka tuo maassa makaava tyttö on ja mitä hänelle on tapahtunut, Jason kyselee varovasti pikkutytöltä. Tyttö rauhoittuu hieman Ryanin sylissä ja sanoo hetken kuluttua hiljaisella äänellä – Se on lastenhoitaja Sandra, mutta ei osaa vastata mikä Sandraa vaivaa. Jason menee maassa makaavan Sandran vierelle ja tarkkailee häntä. - Hän näyttää päällisin puolin olevan kunnossa. Jason alkaa herätellä tyttöä – Sandra oletko kunnossa? Kuuletko minun ääneni? Mitään ei tapahdu hetkeen, mutta sitten Sandra alkaa virota. - Hei Sandra. Olen Jason ja tämä ystäväni on Ryan. Mitä täällä on oikein tapahtunut? Sandra tuntuu olevan hieman pökerryksissä, mutta vastaa Jasonin uteluihin - En tiedä. Olin hoitamassa Juliea tavalliseen tapaani, kunnes hänen vanhempansa saapuivat kotiin. Heille oli tapahtunut jotain järkyttävää. Sandra purskahtaa itkuun. Hän nousee ylös ja jatkaa - Me piilouduttiin Julien kanssa pusikkoon ja minä kait menetin tajuntani. Sandran noustua, maahan jää verinen jälki. Ryan katselee verta ja huomaa kauhukseen Sandran selän olevan veressä. - Mitä sinun selällesi on tapahtunut? - Julien äiti Claire onnistui raapimaan sen verille ennen kun pääsimme pakenemaan, Sandra vastaa.

Toisaalla Matt kamppailee tuskiaan vastaan ja kaikki odottavat epätoivoisina poikia ulos poliisiasemalta. Tunnelmat autossa alkavat kuumentua. - He ovat tainneet kuolla, Matt sanoo kivun turruttamalla äänellä hikipisaroiden valuessa otsalla. Sandra purskahtaa raivoavaan itkuun – Naama umpeen. He eivät ole kuolleet. Mattin ilme käy yhä tuskaisemmaksi - Miten sinä voit Matt, Kate kyselee huolestuneena. - Olen okei. Tämä tuska vaan ei hellitä. - Meidän pitäisi saada Matt sairaalaan pian, Kate sanoo Sarahille. - Ei me voida jättää poikia tänne Sarah jatkaa itkuaan. - Ei me jätetäkään. Viedään Matt sairaalaan ja haetaan pojat sitten. - Mistä tiedät, ettei sairaala ole yhtä autio, Sarah kysyy. - No ei me ainakaan mitään menetetä, vaikka käydään katsomassa. Sitä paitsi Matt tarvitsee kipeästi lääkäriä. Sarah käynnistää auton ja lähtee ajamaan kohti sairaalaa. Matka sairaalalle on lohduton. Katujen varsilla makaa useita verisiä ruumiita ja siellä täällä harhailee zombieita. Jotkut niistä yrittävät juosta autoa kiinni, mutta turhaan. - Bensavalo on palanut koko matkan sairaalalle. Meillä loppuu kohta varmasti bensakin, Sarah sanoo hätääntyneenä. - No aja nyt vaan niin pitkälle kun päästään, Kate sanoo itkuisena. – Näillä bensoilla ei ajeta enää takaisin poliisiasemalle hakemaan poikia, Sarah sanoo vihan ja surun sekaisella äänellä, mutta ymmärtää kyllä, että Matt tarvitsee kipeästi lääkäriä ja se on nyt tärkeintä. Sataa metriä ennen sairaalan pihaa bensa loppuu. – No niin, nyt se sitten loppui, Sarah sanoo ja astuu ulos autosta. Tulkaa tekin ulos. Tämä auto ei ole enää turvallinen. Kate ja tuskainen Matt astuvat ulos autosta. – Onneksi päästiin näin lähelle sairaalaa kuitenkin, Kate sanoo. - Ei hyvältä näytä täälläkään, Matt toteaa epätoivoisena pyyhkien samalla hikipisaroita otsaltaan. Täällä on yhtä hiljaista ja autiota kun kaikkialla muuallakin. – No käydään nyt ensin sisällä katsomassa, Kate yrittää lohdutella epätoivoista Mattia.

Pienen etäisyyden päässä sairaalasta Jason ja Ryan ihmettelevät Sandran muuttuvaa ulkomuotoa. Sandra on hikinen ja kalpea. Suorastaan valkoinen. - Pitäisikö sinun päästä sairaalaan, Jason kysyy Sandralta. Sandra hengittää hitaasti ja raskaasti katsellen maahan. Hän ei vastaa Jasonin kysymykseen. - Alan olla huolissani hänen tilastaan, Jason sanoo. Mene kauemmaksi hänestä Julien kanssa. Rex on jälleen levoton. Se pyörii Ryanin ja Julien ympärillä ja vikisee. Sandra alkaa äännellä oudosti ja Ryan perääntyy yhä kauemmaksi Julie sylissään. Yhtäkkiä Sandra nostaa päätään, avaa suunsa ja lähtee juoksemaan huutaen Ryania ja itkevää Juliea kohti. Sandran silmät ovat punertavat ja iho kuin kuolleella. Jason kohottaa aseensa kohti Sandran päätä ja laukaisee. Sandra kaatuu heti kuolleena maahan.
Saman tien Poikien huomio kiinnittyy ambulanssiin, joka kiitää pillit päällä sairaalan pihalle. Se pysähtyy sairaalan edustalle. Ovesta ulos putoaa kuljettaja, jonka kimpussa on zombie. Pojat lähtevät juoksemaan ambulanssille ja huomaavat pian Katen ja Sarahin juoksevan ambulanssille myös. Matt juoksee muutaman metrin tyttöjen takana kipeällä jalallaan. Heti ambulanssille päästyään Jason ampuu kuljettajan kimpussa olevan zombien. Kuljettajakin on jo kuollut. - Luojan kiitos te olette hengissä, Sarah juoksee halaamaan Jasonia. - Mitä Mattin jalalle on tapahtunut, Ryan kysyy Katelta. Zombie nappasi kiinni kun yritimme pudottaa hänet autosta. - Siksi te siis lähditte poliisiasemalta. – Niin, nyt auto vaan on hyödytön. Zombie rikkoi siitä ikkunan ja bensakin on loppu, Kate jatkaa. - Me löydettiin tämä pieni tyttö elossa. Hänen hoitaja sen sijaan kuoli, Ryan sanoo surkeana. Hän on Julie. Koko porukka Taraa lukuun ottamatta on taas kasassa ja he kaikki ovat helpottuneita, mutta vain pienen hetken.

Katsokaa!! Julie huudahtaa. Kaikki kääntyvät katsomaan kukkuloiden suuntaan, josta löntystää sairaalaa kohti suuri määrä zombieita. - Menkää äkkiä ambulanssin sisään. Minä yritän saada tämän käyntiin, Jason huutaa. Kate, Sarah, Matt, Ryan, Julie ja Rex kiipeävät ambulanssin takaosaan ja sulkevat oven. Jason yrittää etsiä ambulanssin avaimia ja löytää ne vihdoin maasta. Zombiet lähestyvät kokoajan. Jason kiipeää sisään autoon ja yrittää startata sitä, kunnes avain napsahtaa poikki. Zombiet ovat jo aivan lähellä ja lähtevät juoksemaan kohti ambulanssia. Jason juoksee ambulanssin takaosalle ja hakkaa ovea – Avatkaa heti. Avain katkesi, eikä tällä autolla lähdetä enää mihinkään. Ryan avaa oven, auttaa Jasonin sisään ja vetäisee oven kiinni. Jason napsauttaa sen vielä lukkoon. Samalla napsautuksella zombiet saavuttavat ambulanssin. Rex makaa lattialla ja vinkuu hiljaa. Julie tärisee ja kyynelehtii. Kaikki muut ovat hiiren hiljaa. Ambulanssin ulkopuolelta kuuluu zombieiden örinää ja nahistelun ääniä. Ne hakkaavat ja keinuttavat autoa kaikin voimin, kunnes koko ambulanssi kaatuu kyljelleen. Kaikki ovat edelleen hiljaa. Katolta kuuluu pomppimisen ja hakkaamisen ääniä, mutta sisälle takaosaan he eivät ole vielä päässeet. Jyske ja pauke jatkuu parisen tuntia, mutta auto ei anna periksi. Vähitellen he tuntuvat luovuttavan ainakin hetkeksi. Ulkoa kuuluu enää vain örinää ja zombieiden keskinäistä nahistelua. Mattin vointi tuntuu huononevan. Hän on entistä kalpeampi ja jalkakin näyttää kauhealta. Zombie vei kokonaisen lihapalan Mattin jalasta. Ihme, että hän on pysynyt näinkin tyynenä. Matt on kestänyt tuskansa kuin mies, eikä ole valittanut juuri ollenkaan, vaikka varmasti olo on sanoinkuvaamaton. Kate ojentaa Mattille ambulanssin lattialta löytämänsä särkylääke purkin, josta Matt kaataa heti puolet kämmenelleen ja laittaa suuhun. Osa tableteista lentää ohi suun ja putoilee lattialle rikkoen hiljaisuuden autossa. Kate ei sano mitään, hän sulkee silmänsä ja kyyneleet valuvat hänen poskilleen. Auton sisällä hiljaisuus jatkuu. Kaikki ovat väsyneitä rankan illan jäljiltä ja tässä hiljaisuudessa he nukahtavat huomaamattaan.

Aamulla Sarah säpsähtää ensimmäisenä ylös. Hän katsoo heti hätääntyneenä ympärilleen. Ulkona on hiljaista. Enää ei kuulu zombieiden örinää eikä mitään muutakaan. - Äh! Edelleen täällä ambulanssissa. Tämä ei ollutkaan painajaista hän toteaa pettyneenä. Muutkin alkavat heräillä. - Miten täällä on näin hiljaista, Kate kysyy. - Kaipa ne zombiet ovat häipyneet jonnekin ja toivon mukaan kuolleet kaikki, Kate sanoo. Matt nukkuu yhä. - Matt raukka. Tuo jalka on jo aivan kauhean näköinen, Sarah kyynelehtii veljensä kohtaloa. – Siinä taitaa olla kuolio, Kate sanoo. Jason uskaltautuu raottamaan ambulanssin ovea. Aurinko tunkeutuu pienestä reiästä sisään autoon. - Ei täällä ole enää ketään, Jason ilahtuu hetkeksi ja avaa ovet selälleen. Zombiet ovat poissa. - Minulla on nälkä, Julie sanoo. - Odota hetki pikkuinen. Lähdetään etsimään ruokaa, kunhan Matt herää, Kate sanoo Julielle. Ryan alkaa herätellä Mattia, mutta hän ei reagoi millään tavalla. Ryan korottaa ääntään ja saa muutkin ystävyksistä huolestumaan. Hän koittaa Mattin pulssia eikä sitä löydy. Ryan painautuu Mattia vasten ja puhkeaa itkuun. - Olit kuin veli minulle hän huutaa itkien. Matt on kuollut. Sarah on hiljaa, mutta kyyneleet virtaavat solkenaan hänen silmistään. Sarah painautuu kiinni kuolleeseen veljeensä ja halaa tätä vielä viimeisen kerran. – Meidän pitää lähteä, hän sanoo. Matt saattaa muuttua Zombieksi millä hetkellä hyvänsä. - Ei ei ei. Kaikista parasta, mitä voimme tehdä on antaa hänelle ikuinen rauha, Jason sanoo. Hän nostaa pistoolin ja tähtää sillä Mattia päähän. Samalla Mattin käsi liikahtaa. Kyyneleet valuvat Jasonin poskille kun hän muistelee, kuinka he leikkivät pieninä poikina yhdessä sota leikkejä, mutta nyt onkin tosi kyseessä. - Ammu vaan Jason, Sarah sanoo. Sitä Mattkin haluaisi tässä tilanteessa, eikä se ole enää Matt, vaan verenhimoinen hirviö. Hän ei varmasti olisi koskaan halunnut vahingoittaa meistä ketään. Jason ampuu Mattia päähän ja pudottaa aseen lattialle. Hän ei voi pidätellä kyyneleitään samalla, kun lyyhistyy polvilleen maahan. Matt on kuollut lopullisesti. Sarah halaa Jasonia – Nyt pidetään huoli toisistamme. Kenellekään meistä ei saa käydä enää noin. Ryan painaa ambulanssin oven kiinni jättäen Mattin ruumiin sinne. - Meidän on häivyttävä täältä. Meidän täytyy saada jostakin apua ja ruokaa ainakin Julielle, Kate sanoo.

Aamun sarastaessa kaupunki on edelleen autio. Katukuvassa ei näy ainuttakaan ihmistä, eikä zombieitakaan. He kaikki kävelevät hiljaa, allapäin ja mietteliäinä katsellen maahan. He ovat epätoivoisia ja peloissaan. Jokaisen mielessä pyörii, olenko minä seuraava ja käykö meille kaikille, kuten Mattille kävi. Myös Taran kohtalo mietityttää yhä. Tappoiko se suuri zombie Taran vai onnistuiko se pakenemaan.
Masentuneet nuoret ovat kävelleet pari kilometriä sairaalalta keskustaan päin ja vihdoin he saapuvat suuren supermarketin edustalle, josta saa kaikkea aina ruoasta vaatteisiin ja taloustavaroista kodinkoneisiin. - Haetaan tuolta ruokaa ja juotavaa, Jason sanoo nuutuneelle porukalle.
Kaupan ovi on selällään auki, mutta ketään ei näy missään. He menevät sisälle ja Kate painaa oven varovasti kiinni perästään. Kaupassa on leveät käytävät. Yksi käytävistä jatkuu suoraan pitkälle eteenpäin ja sen molemmin puolin menee hyllyrivejä, joissa on elintarvikkeita ja muuta tavaraa. Katossa on opastekyltit eri osastoille, vaikka kauppa onkin jo varsin tuttu heille. Hylättyjä ostoskärryjä on siellä täällä, mutta muuten on hiljaista. He eivät silti voi olla täysin varmoja kaupan tyhjyydestä, joten Jason päättää mennä aseen kanssa edellä varmistaakseen turvallisuuden. Muut tulevat muutaman metrin taaempana. Jason kävelee hitaasti eteenpäin tutkien hyllyjen välejä. Kaikki ruoat ja tavarat ovat koskemattomina paikoillaan. Hän ei voi käsittää mitä heidän kotikaupungissaan on tapahtunut ja minne kaikki ihmiset ovat joutuneet. Onko kaikista tullut zombieita vai onko osa paennut jonnekin. Jasonin ajatukset katkaisee kolahdus, joka kuuluu muutaman metrin päässä olevan hyllyn takaa. Kaikki pysähtyvät ja pysyvät hiljaa. Pienen hetken mietittyään Jason jatkaa hitain askelin kohti hyllyä. Hän saapuu hyllyn luokse, jolloin kuuluu uusi paukahdus. Hän on kauhusta kankeana, mutta kurkistaa varovasti ja hiljaa hyllyn taakse. Näky on järkyttävä. Lattialla makaa yksi supermarketin myyjistä lähes luihin asti syötynä. Hänen kimpussaan on kaksi zombieta, jotka kaluavat viimeisiä lihapaloja luiden ympäriltä. Verta on kaikkialla. Jason vetää käden suunsa päälle, ottaa muutaman askeleen takapakkia ja oksentaa lattialle. Hyllyjen takaa alkaa kuulua laahaavia askelia ja jo tutuksi tullutta örinää. - Juoskaa kauemmaksi! Minä ammun ne, Jason huutaa muille, jotka lähtevät juoksemaan käskystä takaisin oven suuntaan. Hän ottaa muutaman askeleen taaksepäin ja valmistautuu tähtäämään. Ensimmäinen zombie saapuu hyllyn takaa ja Jason ampuu. Luoti osuu olkapäähän ja zombie jatkaa kulkuaan kohti Jasonia. Hän ampuu heti uudestaan päähän, jolloin se kaatuu kuolleena lattialle. Jason jää odottamaan paikoilleen toisen zombien tuloa, mutta alkaa hermostua, kun sitä ei heti kuulu. Yhtäkkiä viereisen hyllyn takaa hyökkää zombie, joka tarraa kiinni Jasonin kaulaan. Zombie ei ollutkaan niin tyhmä, että tulisi hyllyn takaa suoraa ammuttavaksi, vaan se kiersi hyllyjen välistä lähemmäksi Jasonia ja pääsi näin yllättämään. Ryan lähtee välittömästi juoksemaan kohti ystäväänsä. Hän nappaa matkalla hyllyltä paistinpannun ja alkaa hakata sillä zombieta kaikin voimin. Zombie irrottaa otteensa Jasonista ja kaatuu maahan. Jason on myös maassa. Pistooli on lentänyt zombien kanssa käydyssä rytäkässä lattialle. Ryan nappaa pistoolin ja ampuu nopeasti maassa makaavaa zombieta päähän. - Kuinka voit hän kääntyy kysymään Jasonilta. - En hyvin. Se onnistui puremaan minua kaulaan. Muutkin ystävykset juoksevat katsomaan Jasonin vointia. Veri virtaa pitkin Jasonin valkoista puseroa ja haava näyttää pahalta. - Voi ei! Sarah huudahtaa paniikissa. Tuo verenvuoto on saatava heti tyrehtymään. - Kate, hae jotain liinoja, siteitä tai vaikka jokin vaate, jolla vuoto saadaan tyrehtymään. Kate lähtee heti juoksemaan pitkästi eteenpäin jatkuvaa hylly rivistöä. Hän vain juoksee välittämättä siitä, ettei koko kauppaa ole vielä tutkittu. Rakkaan ystävän auttaminen on tärkeämpää nyt. Kate saapuu terveystarvike osastolle. Hän nappaa muutaman paketin sidetarpeita ja muuta tarpeellista ja lähtee juoksemaan takaisin. Katen tuotua siteet, Sarah sitoo huolella poikaystävänsä pahannäköisen haavan ja saa verenvuodon rauhoittumaan. – Ei tässä näin pitänyt käydä, Sarah itkee lohduttomana. – Pystytkö nousemaan, Kate, kysyy Jasonilta. Meidän on jatkettava matkaa. Täällä me tuskin ollaan kovin kauaa turvassa. Jason ei sano mitään, mutta nousee varovasti ylös ja he pääsevät jatkamaan matkaa kaupan toisessa päässä olevalle ruokaosastolle.

Ruokaosastolla Ryan avaa ensimmäisenä pepsi pullon ja juo sen nopeasti tyhjäksi. Rexille hän hakee kylmäkaapista pihvipaketin. Jason juo vähän vettä, mutta ei huoli mitään ruokaa. Juliekin sai pian mahansa täyteen ja kaikki muutkin tuntuvat olevan kylläisenä. Tytöt herkuttelevat ruoan päälle vielä suklaapatukoilla. Ennen kuin patukat on syöty loppuun, kuuluu kauhea pamahdus, ryminää ja lasien pirstaloitumista ulko-ovelta. Kate juoksee kurkistamaan käytävälle. Parisenkymmentä zombieta on juuri tunkeutunut sisään kauppaan. - Nyt tuli kiire hän huutaa ja juoksee takaisin muiden luo.
Ryan nappaa keskellä hyllyjä olevan ostoskärryn ja laittaa Julien nopeasti kyytiin istumaan. Sarah ja Kate lappavat pikaisesti jotain elintarvikkeita kärryyn ja he kaikki lähtevät yhdessä juoksemaan noin sadan metrin päässä olevia henkilökunnan tiloja kohti. Zombiet ovat aivan kannoilla ja kiihdyttävät tahtiaan tuoreen lihan himoissa. Ovi on valmiiksi auki ja he ryntäävät vauhdilla sisään ja paiskaavat oven kiinni juuri zombieiden edestä. Ovi meni lukkoon, mutta ne jyskyttävät sitä sellaisella voimalla, että voivat saada sen auki millä hetkellä hyvänsä. Ryan ja Jason vetävät kaksi painavaa hyllyä oven eteen varmuudeksi. Huone on melko iso. Huoneessa on osan työntekijöistä henkilökohtaiset vaatelokerot, kahvinkeitin ja kahdeksan hengen pöytä tuoleineen, astiakaappi ja jääkaappi. - Joudumme linnoittautumaan tänne, koska emme pääse uloskaan Ryan sanoo. Huoneessa ei ole erillistä ulko-ovea, mutta pari pienehköä ikkunaa kyllä. - Onneksi noissa ikkunoissa on kalterit etteivät ne pääse niistä ihan heti sisälle, Kate sanoo hengästyneenä. Jason istahtaa lattialle tuskaisena, raskaasti hengittäen. Sarah on huolissaan poikaystävänsä tilasta – Kuinka voit? Hän kysyy. Jasonilla on vaikeuksia hengittää kunnolla haavoittuneen ja turvonneen kurkun kanssa. - Liian huonosti Sarah, hän saa vaivoin vastatuksi. Julie katselee ikkunasta ulos. - Tuolla ulkona menee noita hirviöitä, hän huudahtaa pelästyneenä. Ryan nappaa Julien pois ikkunalta ja sanoo. - Meidän täytyy peittää nuo ikkunat jollakin, ettei ne näe meitä! Muuten ne hajottavat ne. - Pysykää kaikki matalana nyt ja poissa noilta ikkunoilta niin kauan, että ne menevät kauemmaksi, Kate sanoo. Zombiet rynkyttävät edelleen nälkäisinä oven takana ja kaikki istuvat lattialla hiljakseen. Kate kurkistaa varovasti ikkunasta. - Nyt ei näy ketään. Samassa ikkunalasi pärskähtää rikki ja roteva naiszombie tarttuu Katen käteen kiinni. Kate säikähtää ja alkaa kiljua hysteerisenä. Zombie vetää Katen siroa kättä kohti veristä suutaan, eikä Kate mahda sille mitään, vaikka taisteleekin kaikin voimin vastaan. Ryan ryntää auttamaan Katea ja hakkaa zombien otteen irti. Kaikki perääntyvät pois ikkunoiden läheisyydestä. - Ethän vahingoittunut, Ryan kysyy. - En, Ei se ehtinyt tehdä muuta kun napata kädestäni. Kiitos sinun, Kate sanoo helpottuneena. Roteva zombie jatkaa kaltereiden hakkaamista. Se hakkaa kalteria ensin nyrkeillään ja alkaa sitten hakata niihin omaa päätään täysillä. Näky on kamala. Verta ja pieniä mädäntyneitä lihanpaloja lentelee ympäriinsä. Lopulta zombie on hakannut otsasta luun näkyviin. Zombie katoaa ikkunalta, mutta vain hetkeksi. Se on löytänyt jostakin suuren rautaputken, jolla jatkaa kalterin hakkaamista. Sillä ei ole aikomustakaan luovuttaa. Zombie jatkaa kalterin mätkimistä noin tunnin verran ja poistuu sitten paikalta ilman ateriaa.
Jasonin vointi huononee entisestään. Hän alkaa muuttua kalpeaksi ja on tuskaisen näköinen. Sarah istuu Jasonin vierellä pidellen hänen kädestään kiinni. - Minulle käy aivan kuten Mattillekin Jason sanoo. Minusta on tulossa zombie, tunnen sen. - Älä nyt luovuta, Ryan sanoo lohdutellen. - Minun peli on pelattu. En halua vahingoittaa ketään teistä. Rakastan teitä ystävät, Jason sanoo kyyneleitä nieleskellen. - Ehkä me saamme sinut hoitoon ja kaikki päättyy vielä hyvin, Kate sanoo. Jason naurahtaa hieman – Ei minulle mitään hoitoa saada. Onko tähän ylipäätään mitään hoitoa. Kyllä minä joudun kuolemaan, koska en pystynyt suojaamaan itseäni paremmin. Rakastan sinua Sarah ja tulen aina rakastamaan Jason sanoo ja nostaa aseen ohimolleen. - Älä Jason!!! Sarah huudahtaa itkien. Kate nappaa Julien syliinsä ja painaa hänen päänsä omalle rinnukselleen. Kyyneleet valuvat Jasonin poskille ja Sarah ymmärtää, ettei se aio jatkaa enää tätä elämää. Hän rutistaa lujasti Jasonin kättä ja sanoo - Rakastan sinua ikuisesti Jason. Sen jälkeen Jason ampuu itsensä kuoliaaksi. Kate ottaa huoneen lattialta jonkun jättämän mustan takin ja peittelee Jasonin ruumiin sillä. Jokainen heistä puhkeaa lohduttomaan itkuun. Jälleen kerran yksi ystävä on menetetty tälle painajaiselle, joka tuli tyhjästä kylvämään tuhoa ja kauhua. Pilaamaan heidän elämän, jonka piti olla lähes kokonaisuudessaan vasta edessäpäin. Aseen laukeaminen sai taas hetkeksi hiljenneet nälkäiset zombiet hakkaamaan oven taakse. He tietävät, että sisällä huoneessa on tuoretta lihaa. - Nyt emme voi muuta, kun odottaa Ryan saa sanotuksi surunsa keskeltä.

Ilta alkaa jo pimetä. He ovat peitelleet molemmat ikkunat pahvilla. Kate päättää katsella vähän mitä kaikkea hyödyllistä tästä huoneesta voisi löytyä. Huoneen perällä on henkilökunnan omat kaapistot, mutta ovet ovat lukossa. Ryan ottaa lattialta pistoolin ja huomaa että panoksia ei ole enää yhtään jäljellä. Jason tuhlasi viimeisen luodin itseensä. - Nyt ollaan pulassa, hän sanoo. Panokset on loppu, mutta zombiet ei tunnu olevan. Oven takana on vieläkin menossa mekkala, mutta huomattavasti lieventyneenä jo. Sarah on ollut koko illan surun murtamana. Hän on menettänyt saman vuorokauden aikana sekä veljensä, että poikaystävänsä. - Mehän ollaan supermarketissa, kai täältä jostakin saa ammuksiakin, Sarah saa sanotuksi. - Saa varmasti, mutta juuri nyt meillä ei ole mitään asiaa tuonne marketin puolelle Ryan sanoo. Täytyy odotella, jos ne vaikka lähtisivät sieltä kyllästyttyään. - Saisiko näitä oven lukkoja murrettua millään, Kate kysyy Ryanilta. Ryan kokeilee potkia yhtä ovista auki, mutta se pysyy kiinni. Huone on sekainen ja siellä täällä on kaikenlaista pientä roinaa. - Olisiko tästä mitään apua, Julie kysyy näyttäen rautaista ohutta esinettä, jonka löysi lattialta. - Kokeillaan, Ryan sanoo. Hän ujuttaa esineen oven väliin ja vääntää. Hetken väännettyään ovi naksahtaa auki. Lokerossa on vain jonkun myyjän vaatteita. Kate tarkistaa vielä päällystakin taskut. - Mitäs täällä on, hän sanoo. Taskusta löytyy kännykkä ja välittömästi Kate näppäilee hätänumeron ruudulle ja yrittää yhdistää. Linja tuuttaa varattua. Hetken kuluttua Kate yrittää uudelleen ja nyt puhelin hälyttää normaalisti. Hätäkeskuksesta vastataan, mutta Kate ei kerkeä sanoa sanaakaan, ennen kuin puhelu jo katkeaa. Puhelimesta loppui virta ja se meni kiinni. –Kiva! Nyt tämä puhelin on täysin hyödytön, Kate sanoo pettyneenä. Mutta tutkitaan loputkin lokerot. Yksitellen he murtavat muitakin lokeron ovia, mutta niissä on vain henkilökunnan vaatteita ja henkilökohtaisia hyödyttömiä tavaroita. Yksi lokero on vielä jäljellä. Ryan napsauttaa sen auki yhtä helposti kuin aikaisemmatkin lokerot. Kaappi on kuulunut supermarketin vartijalle. Ylähyllyllä näkyy taskulamppu, mikä onkin tarpeen, koska pimeys laskeutuu vahdilla kaupunkiin. Valoja ei voi pitää, koska se houkuttelisi zombiet paikalle eikä kukaan varmasti halua sitä. Lokerosta löytyy, myös pistoolin ammuksia ja pamppu. Ryan lataa heti helpottuneena panokset aseeseen ja ottaa pampun vyölleen roikkumaan. Muuta hyödyllistä kaapissa ei ole.
Illan kuluessa he syövät kaupasta mukaansa ottamia elintarvikkeita ja lepäävät. - Pitäisiköhän meidän jäädä tänne niin kauaksi aikaa kun meidät pelastetaan, Sarah kyselee. - Ei ole mitään takeita , että kukaan tulee meitä täältä pelastamaan, Ryan sanoo. - Eihän täällä ole näkynyt pitkiin aikoihin mitään elollista. - En halua muutenkaan jäädä majailemaan samaan huoneeseen ruumiin kanssa liian pitkäksi aikaa, Kate sanoo. Nukutaan täällä yön yli ja katsotaan jos päästäisiin aamulla lähtemään. Lepohetken keskeyttää kaukaa ulkoa kuuluva naisen kirkuminen. Ääni tulee kokoajan lähemmäksi. Ryan ja Kate kiiruhtavat ikkunalle. Sisällä huoneessa on pimeää, joten zombiet eivät ihan helposti huomaa heitä. Ryan raottaa varovasti pahvia ja näkee, kuinka ulkona juoksee nuorehko nainen pakoon zombie laumaa. Zombiet saavuttavat naisen. Kaikki käyvät hänen päälleen ja kiljunta jatkuu vielä hetken. Zombiet ovat repineet pienessä hetkessä naisen palasiksi Ryanin ja Katen seuratessa ikkunasta kauhunäytelmää. He eivät voineet tehdä mitään naisen pelastamiseksi. Hiiren hiljaa he laskevat pahvin takaisin ikkunan eteen ja menevät istumaan pöydän äärelle. Julie nukkuu lattialla ja Rex on mennyt hänen viereensä makuulle. Tytön alle on kerätty kasa henkilökunnan vaatteita pehmusteeksi, mutta kenelläkään muulla ei uni tule silmään. Ulkoa kuuluu zombieiden aterioimisen ääniä ja keskinäistä taistelua. He kaikki pysyvät hiljaa, ettei zombiet vaan huomaisi heitä. Muutama tunti hiljaisuutta on kulunut ja zombiet ovat poistuneet ulkoa jo kauan sitten. - Nyt on hiljaista. Mitäs jos lähdettäisiinkin nyt yön hiljaisuudessa ja pimeydessä, Ryan sanoo. Hetken on hiljaista. - Minne me täältä mentäisiin, Sarah ihmettelee. - Mennään minun luokseni. Käydään katsomassa onko opiskelija-asuntolassa ketään hengissä, Kate sanoo. Niin he päättävät lähteä yön pimeyden turvin opiskelija-asuntolaan, jossa Kate asui Taran kanssa, ainakin ennen tätä tapahtumasarjaa.

Zombiet parveilevat edelleen ovella tuoreen lihan toivossa. Ryan poistaa varovasti pahvit ikkunasta ja tarkkailee ympärille. Yksi kaltereista on pahasti vioittunut. Zombie onnistui miltei kokonaan hajottaa kalterin. Ryan naputtaa sen lopullisesti poikki ja he kaikki livahtavat ulos ikkunan kautta. Yhtään zombieta ei näy juuri nyt missään. Ryan antaa pampun Sarahille. Kate taluttaa Julieta kädestä ja Rex kulkee hiljaa matkassa.
He kävelevät koko matkan asuntolalle. Muutama zombie näkyy harhailemassa kauempana mutta pimeyden turvin heidän ohitseen on hyvä kulkea huomaamatta.
Asuntolalle saavuttuaan kaikkialla on edelleen hiljaista. Asuntolakin on hiljainen, kuten aina arjen vastaisena yönä. Asuntolan ulko-ovi on lukossa. Kate avaa sen hiljaa avaimellaan ja he astuvat sisään asuntolan käytävään. Kate sytyttää valon taskulamppuun ja heti aulassa heitä odottaa karmea näky. Verta on kaikkialla ja kolme ruumista makaa lattialla päihin ammuttuina. Ryan pitää pistoolia kokoajan kädessään ja Sarahilla on pamppu heti käyttövalmiina. Alakerrassa on pitkä käytävä, jonka varrella on opiskelijoiden asuntojen ovia ja seinustalla kulkee rivi tuoleja. Yhdellä tuolilla makaa kuollut kissa. Kissa on pahoin syöty. Hitain askelin he kävelevät kohti Katen ja Taran asuntoa, joka sijaitsee heti ensimmäisessä kerroksessa. - Ajatella jos Tara olisikin täällä, eikä hänelle olisi sattunut mitään, Kate sanoo. - Niin, kaikki on kait mahdollista, vaikka tämän hävityksen keskellä on vaikea ajatella positiivisesti, Ryan tokaisee. - Olkaa hiljaa! Jos täällä on zombieita, en tahdo niitä lähellemme, Sarah sanoo. Hiljaisuuden vallitessa he jatkavat matkaa hitaasti. He saapuvat asunnon ovelle, jonka ovi on valmiiksi auki. - Jotain täällä on totisesti tapahtunut kun ovi on auki, Kate sanoo. - Tule pois sieltä, Ryan sanoo. Minä menen ensin sisälle aseen kanssa ja varmistan asunnon turvallisuuden. Ryan astuu sisälle huoneistoon. Muut tulevat perästä. Kate painaa oven kiinni ja lukitsee sen. Asunnossa on kaksi makuuhuonetta, keittokomero ja vessa. Ryan aloittaa tarkastamalla Katen huoneen ja muut seuraavat hieman taaempana. Huone näyttäisi tyhjältä. Ryan vetäisee vaatekaapin oven auki ja perääntyy muutaman askeleen nopeasti. Hän tähtää aseella kohti tyhjää vaatekaappia ja painaa sitten oven takaisin kiinni. Hän kurkistaa vielä sängyn alle, joka on myös tyhjä. Ryan jatkaa vessaan, eikä sielläkään ole mitään ihmeellistä. Myöskään Taran huoneessa ei näy ketään. Hän tekee Taran vaatekaapille saman kun Katenkin, mutta sekin on tyhjä. Kate tutkii taskulampulla hieman Taran huonetta. Yleensä niin siistin ja säntillisen Taran lattioilla lojuu läjäpäin roinaa ja vaatteita. Sängyllä näkyy verta. - Mitä ihmettä täällä on tapahtunut, Kate sanoo tärisevällä äänellä. Toivottavasti tuo veri ei kuulu Taralle. Tämä kämppä on muutenkin, kuin ryöstäjien jäljiltä. Ehkä tämä on ryöstetty kun ovikin oli auki. - Ehkä niin tai sitten Tara on käynyt täällä , Sarah sanoo. Kaikki menevät hiljaiseksi. He jatkavat matkaa vielä keittokomerolle, joka on myös tyhjä. - Tämä asunto on nyt turvallinen niin kauan kun emme anna elonmerkkejä mihinkään suuntaan, Ryan sanoo. Yritetään nyt viettää tämä yö täällä mahdollisimman hiljaa ja rauhassa ja mietitään aamulla mitä me voidaan tehdä. - Mitä jos zombiet tulevat kun me nukutaan, Sarah kysyy huolestuneena. - Kyllä Rex vahtii meidän unia, Ryan sanoo. Se herättää varmasti jos tänne tunkeutuu ylimääräisiä ja eiköhän me itsekin herätä siihen meteliin.
He kaikki päättivät nukkua samassa huoneessa. Katen huone tuntui kaikkein parhaimmalle. He laittavat vielä huoneen oven lukkoon varmuudeksi. Kate ja Sarah menevät nukkumaan Katen parisängylle Julie on jo nukahtanut heidän keskelleen. Ryan nukkuu Katen huoneen kulmassa olevalla sohvalla Rexin kanssa. Hetkeen uni ei tunnu tulevan, mutta lopulta kaikki muutkin nukahtavat.

Aamuyöllä he kaikki säpsähtävät ylös yläkerran asunnosta tulevasta metelistä. Sieltä kuului askelia, ryminää ja kirkumista. - Mitä helvettiä tuolla tapahtuu, Ryan kysyy ihmeissään. - Pitäisikö meidän mennä katsomaan onko siellä joku elossa, Sarah kuiskaa hiljaa. - Minä menen, Kate sanoo myöskin hiljaisella äänellä. Minä tunnen parhaiten tämän asuntolan. Pysykää te täällä. Otan tämän pampun mukaani. Pitäkää te pyssy teidän turvananne. - Onkohan tuo nyt kovinkaan viisasta, Ryan kyselee. Vaarannat oman turvallisuutesi, eikä me voida olla varmoja onko siellä kukaan enää hengissä edes. - Kyllä minä menen. Jos siellä on yksikin ihminen elossa, hänen pelastaminen on nyt tärkeintä, Kate jatkaa päättäväisenä. Vielä on hämärää, mutta ilman taskulamppuakin näkee jo hyvin. - Ole varovainen Kate, Sarah sanoo surullisena. Kate nyökkää ja avaa ulko-oven hiljaa. Käytävä näyttää hiljaiselta ja turvalliselta. Katen astuttua ulos huoneistosta Ryan napsauttaa ulko-oven lukkoon. Hän menee takaisin Katen huoneeseen Sarahin, Julien ja Rexin kanssa ja lukitsee oven. He jäävät sinne odottamaan Katen paluuta.

Kate astelee hiljaista käytävää pitkin kohti portaikkoa. Missään ei näy minkäänlaista liikettä. Hän tuntee vain sydämen kiihtyneen sykkeen ja jännityksestä hikoavat kädet. Hän saapuu portaikolle ja lähtee kiipeämään kohti toista kerrosta. Yhtäkkiä portaikosta alkaa kuulua zombien örinää ja samassa Katen eteen ilmestyy verinen nuori mies. Hän on täysin valkoinen kasvoiltaan ja maha on syöty lähes kokonaan. Zombie lähtee heti Katen perään. Kate kääntyy ja lähtee juoksemaan portaita takaisin alas zombie perässään. Kate juoksee niin lujaa, kuin jaloistaan pääsee, mutta zombie pysyy aivan kannoilla. Seinustalla on pitkä rivi tuoleja. Kate juoksee tuoleille ja nakkaa niitä zombien eteen. Katen onneksi zombie kompuroi tuoleissa ja kaatuu. Kate jatkaa juoksuaan alakerran käytävässä. Hetken juostuaan oikealle kaartuu käytävä, jossa on toiset portaat ylös. Kate kääntyy sinne ja juoksee yläkertaan, mutta siellä oleva ovi yläkerran käytävään, onkin lukossa ja edessä on umpikuja. Kate juoksee saman tien takaisin alas. Zombien örinä kuuluu taas. Kate ryntää nopeasti portaikon alle piiloon. Zombie saapuukin melkein heti portaikon juurelle ja pysähtyy siihen. Metallisessa portaikossa on pienet reikäkoristeet, joista Kate uskaltautuu kurkkimaan zombieta. Zombie lähtee kävelemään kohti portaita ja alkaa nousta portaita. Kate on helpottunut. Hän seuraa pienistä rei’istä zombien jokaista askelta. Yhtäkkiä zombien askeleet loppuvat ja se pysähtyy. Katen sydän hakkaa kauhusta. Zombien jalat ovat juuri Katen silmien kohdalla. Yhtäkkiä zombie kyykistyy ja katsoo rei’istä suoraan Katea silmiin. Kate kiljaisee ja lähtee juoksemaan pois piilostaan. Zombie ryntää heti Katen perään. Pitkällä käytävällä se alkaa saavuttaa Katea. Yhtäkkiä ovi paukahtaa auki ja Ryan seisoo keskellä käytävää muutaman metrin päässä Katesta. Ryan tähtää pistoolilla zombieta ja kun Kate juoksee Ryanin ohi, samalla Ryan ampuu zombien kuoliaaksi. – Oletko kunnossa, Ryan kysyy. – Olen, Kate sanoo kauhun kangistamana. Kiitos kun pelastit minut. Ilman sinua olisin kuollut. – Kuulin sinun kiljaisun ja arvasin, että apua tarvitaan, Ryan sanoo. Mennään takaisin asuntoon. – Ei! Käyn tarkistamassa vielä yläkerran, Kate sanoo. Tuo oli toivon mukaan viimeinen zombie täällä. – Pitäisiköhän minun tulla mukaasi, Ryan kysyy. Ei tarvitse! Mene sinä suojelemaan tyttöjä. Ne tarvitsevat sinua enemmän kun minä, Kate sanoo ja lähtee kohti yläkertaa. – Hyvä on, mutta ole sitten varovainen, Ryan sanoo vielä Katelle ja menee takaisin asuntoon, turvaan lukkojen taakse.

Toisessa kerroksessa näkyy ruumis heti portaikon juuressa. Ruumiin luota lähtevät veriset jalkapohjien jäljet vasemmalle. Kate on jo aikeissa lähteä takaisin alas, kunnes kuuluu naisen kiljahdus. Se tulee juuri tuolta vasemmalta, jonne nuo karmivat jäljetkin vievät. Kate päättää lähteä tarkistamaan mistä se ääni tuli. Hitain askelin, hän astelee pitkää hämärää käytävää pitkin. Veriset jalanjäljet kulkevat aivan vieressä. Hän rutistaa pamppua yhä tiukemmin ja jatkaa kävelyä. On täysin hiljaista. Se hetki sitten kiljaissut nainenkaan ei anna mitään elonmerkkejä. Kate saapuu yläkerran käytävän aulatilaan. Aulan toisessa päässä makaa joku lattialla. Kate jatkaa hidasta astelua kohti maassa olijaa. Hän saapuu lähemmäksi. Maassa makaavalla on jonkinlainen kirkas kehä ympärillään, joka loistaa hyvin tässä hämärässä. Se on vielä liian kaukana eikä Kate saa tarpeeksi selvää mikä se on. Hän astelee yhä lähemmäksi. Maassa näyttäisi makaavan valkokaapuinen nainen. Tuo loistava sädekehä ihmetyttää kuitenkin Katea ja hän astelee lähemmäksi. Muutaman metrin päähän saavuttuaan Kate tunnistaa maassa makaavan naisen heidän kadonneeksi ystäväkseen ja hänen kämppäkaverikseen Taraksi. Veriset jäljet olivat Taran jaloista. Tara makaa lattialla kirkas kehä ympärillään valkoisessa kaavussa silmät ummessa. Kate jähmettyy paikoilleen. Hän vain pysähtyy tuijottamaan näkyä peloissaan. Tara ei näyttäisi olevan oma itsensä. Hän on hyvin kalpea ja suusta valuu verta valkoisille poskille. Yhtäkkiä Tara avaa silmät ja alkaa nousta hitaasti istumaan. Kate on edelleen jähmettynyt paikoilleen. Tara tuijottaa ilme värähtämättä suoraan Katea silmiin. Heti istumaan päästyään Tara avaa suunsa ammolleen ja osoittaa molemmat kätensä kohti Katea. Kate lähtee juoksemaan saman tien täysillä takaisin kohti portaikkoa. Portaikon reunalla oleva ruumiskin on liikkunut ja Kate juoksee vauhdilla sen ohi. Alakerrassa ei edelleenkään näy ketään. Kate juoksee ovelle, avaa sen, menee sisälle ja lukitsee sen taas. Ryan, Sarah ja Julie tulevat heti katsomaan miten kävi. Kate on hengästynyt ja hänen kasvot ovat kyynelten peitossa. – Tara! Kate huutaa hegästyneenä ja itkuisena. Siellä oli Tara! Hänellekin oli tapahtunut jotain kummaa. - Mitä me nyt tehdään, Ryan kysyy. Meidän täytyy päättää pian. Tähän taloon en halua pidemmäksi aikaa jäädä. Yhtäkkiä kaverukset havahtuvat ääniin huoneiston ulko-ovelta. - Perääntykää, Ryan huutaa muille ja muut siirtyvät kauemmaksi ovelta. Kate ottaa Julien syliinsä ja Sarah nappaa pampun taas käteensä. Ulko-ovi aukeaa hitaasti. Se aukaistiin avaimella ja he tietävät ketä odottaa. Ovella ei näy heti ketään, mutta sitten oven takaa ilmestyy Tara yhtä kalpeana, kuin valkoinen lakana. Hänen silmänympäryksensä ovat mustat, kuin yö, suu on ammollaan auki, josta valuu runsaasti verta. Tara lähtee kävelemään kohti Ryania, eikä Ryan epäröi ampua. Hän ampuu Taraa kaulaan ja se pysähtyy. Veri lähtee roiskumaan pitkin seiniä ja Taran valkoista kaapua pitkin. Se ei kuitenkaan ollut tappava osuma, vaan Tara jatkaa astelua Ryania kohti. Ryan tähtää pistoolin Taran päähän, mutta pudottaa sen hikisistä sormistaan. Tara on enää parin askeleen päässä Ryanista. Ryan kumartuu ottamaan pistoolia lattialta. Sarah juoksee auttamaan ystäväänsä. Hän lyö täydellä voimalla Taraa pampulla päähän. Taran pää notkahtaa kunnolla ja Sarah lyö heti toisen kerran perään. Tara huitaisee mielettömällä voimalla pampun Sarahin kädestä, repii hänen kasvonsa verille kynsillään ja iskee hampaansa kiinni Sarahin poskeen. Rex juoksee puremaan Taraa kaulasta, mutta Tara huitaisee mielettömällä voimalla koiran seinään. Ryan sai pistoolin käteensä ja ampuu lähietäisyydeltä Taraa päähän kaksi kertaa. Tara ja Sarah kaatuvat lattialle. Taran hampaat on yhä kiinni Sarahin poskessa. Sarah on tajuton. Ovelta kuuluu örinää. Kate nappaa nopeasti pampun lattialta ja lyö sillä ikkunan rikki. Päivä on jo valjennut eikä ulkona näy ketään. Hän laskee Julien ulos ja menee itse perästä. Ovelle saapui neljä nälkäistä zombieta. Ryan irrottaa Taran hampaat Sarahista ja yrittää raahata häntä kohti ikkunaa, mutta zombiet nappaavat kiinni Sarahin jaloista. Ne alkavat repiä nälissään paloja Sarahin vartalosta. Sarah on menetetty ja Ryanin on pakko jättää hänet. Zombiet yrittävät napata Ryaninkin, mutta hän onnistuu pakenemaan ikkunasta lievästi haavoittuneen Rexin kanssa. Rexillä on kyljessä pieni naarmu ja jalka hieman haavoittunut, mutta se ei juuri vaikuta koiran liikkumiseen.

Taas ystävyksistä on kuollut yksi ja he ovat täysin murtuneita. He juoksevat niin lujaa, kuin jaloistaan pääsevät ja saapuvat pian omakotialueelle. Alue vaikuttaisi rauhalliselta. Hengästyneenä he pysähtyvät keskelle tietä ja samassa Julie alkaa kiljua. Parinkymmenen metrin päässä olevan vanhan autiotalon ikkunassa katselee kalpean valkoinen ja verinen miehen naama. Zombie lähtee heti tulemaan ulos ikkunan kautta. Ryan alkaa etsiä pistoolia, muuta se on pudonnut jonnekin. Ryan, Kate, Julie ja Rex lähtevät saman tien uudestaan juoksemaan. Ryan ottaa Julien reppuselkään. Heti ulos päästyään zombie lähtee juoksemaan heidän perään. Toisen talon pihalla on pari muutakin zombieta ja he liittyvät takaa-ajoon. - Mitä me nyt tehdään, Ryan huutaa. Me olemme mennyttä. - Juokse nyt vaan. Yritetään etsiä joku talo, jonne voidaan turvallisesti linnoittautua, Kate sanoo. Eikä sieltä lähdetä enää mihinkään, ennen kuin meidät tullaan pelastamaan. Zombieita on liittynyt yhä enemmän takaa-ajoon ja he saavuttavat kokoajan uupuneita nuoria. Yhtäkkiä sokkeloisen omakotialueen pikkutieltä heidän eteensä ilmestyy bussi, joka lähestyy kovaa vauhtia. Zombiet ovat myös jo melko lähellä. - Pysäytä tuo bussi, Ryan sanoo. Se on meidän ainut mahdollisuus. Kate juoksee bussin eteen tielle ja se pysähtyy. Bussin ovi aukenee ja he kaikki juoksevat nopeasti sisään. Samalla zombiet saavuttavat bussin. Ovi ei ole vielä mennyt kiinni asti ja zombiet yrittävät tulla siitä sisään bussiin. Kate mätkii pampulla zombieita ja ovi saadaan viimein kokonaan kiinni. Kuljettaja kaasuttaa heti pois paikalta parin zombien muusautuessa bussin alle.
Kate ja Ryan eivät ehtineet edes katsoa ketä bussissa on, ennen kuin juoksivat sisään. Se oli heidän ainut toivonsa, eikä sillä ollut oikeastaan väliä kuhiseeko bussi zombieita vai onko siellä ihmisiä, koska ilman sitä he olisivat kuolleet kuitenkin. Bussin ratissa on heidän onnekseen keski-ikäinen mies, joka näyttää olevan täysin elävien kirjoissa. Bussin etuosassa istuu keksi-ikäinen nainen ja kaksi pientä poikaa, takapenkeillä vielä nuori mies ja nainen. Kaikki bussissa olijat näyttävät olevan elossa ja kunnossa. - Kiitos teille! Pelastitte henkemme, Kate sanoo nyyhkyttäen. - Ne ovat tappaneet jo kaikki meidän ystävät. Olemme aivan lopussa, Ryan sanoo. - Onko teillä mitään tietoa mitä tämä kaikki on, Kate kysyy. - Kukaan ei tiedä mistä tämä johtuu, eikä tätä ole tavattu muualla kun tässä kaupungissa, kuski sanoo. Armeija on saartanut koko kaupungin ja he ovat aloittamassa hyökkäystä zombieiden tappamiseksi ja elävien pelastamiseksi, hän jatkaa. - Mihin te olette matkalla, Ryan kysyy. - Kuulimme radiosta ohjeet. Kaikkien pitää linnoittautua johonkin turvalliseen paikkaan tai pyrkiä rajojen yli, ulos tästä kaupungista. Keski-ikäinen nainen sanoo. Mieheni on ammatiltaan bussikuski ja koska meillä oli tämä bussi, ei me haluttu jäädä tähän kaupunkiin enää hetkeksikään lastemme takia, hän jatkaa. - Minä olen Bill, hän on vaimoni Mary ja nuo kaksi pientä poikaa ovat lapsemme Joe ja Ben, kuljettaja esittelee. Perällä istuvat nuoret on meidän naapurista Brian ja Jade. Pelastimme heidätkin viime hetkellä, Bill jatkaa. Ryan ja kumppanit esittelevät itsensä pelastajilleen ja matka kaupungin rajalle, tässä pienessä pelastuneiden joukossa voi alkaa.

Itse kaupunki on pieni, mutta pinta-alaltaan suurehko. Päästäkseen kaupungin rajalle, heiltä menee lähes tunti matkaan. Ryan on vieläkin järkyttynyt, mutta uskaltaa jo istahtaa penkille. Näkymät kaupungissa ovat kamalat. He ajavat keskustan läpi, jonka kadut kuhisevat zombieita. Bill ei välitä bussin edessä seisovista zombieista, vaan ajaa niiden päältä. Zombiet ovat havainneet tuoreen lihan autossa ja yrittävät kiikkua särkemään bussin ikkunoita. Bill ei pysähdy hetkeksikään. Yksi zombie onnistuu lyömään nyrkillä ikkunan säröille. Bill lisää bussiin heti vauhtia. Pikkuhiljaa kaupunki jää taakse ja he lähtevät ajamaan kohti kaupungin rajalla olevaa armeijaa. Matkan varrella siellä täällä näkyy zombieita, mutta ainuttakaan ihmistä ei ole näkynyt.
Yhtäkkiä bussin eteen juoksee hätäinen nuori mies. Bill pysäyttää heti bussin ja päästää miehen sisään, mutta miehen mukana bussiin kerkeää livahtaa yksi luiseva zombie. Ovi menee kiinni ja bussin ulkopuolelle alkaa kerääntyä sankoin joukoin lisää zombieita. Bill lähtee ajamaan, ettei muut zombiet saa hajotettua bussia ja pääse sisälle. - Älkää päästäkö sitä minun lähelleni, Bill huutaa, että saa jatkaa ajamista rauhassa. Kate nappaa Julien mukaansa etupenkeiltä ja juoksee taakse Brianin ja Jaden luokse. Mary ottaa pojat mukaansa ja suuntaa myös nopeasti bussin takaosaan. Rex haukkuu ja ulvoo levottomasti. Ryan ottaa pampun ja alkaa hakata sillä luisevaa zombieta kaikin voimin. Zombie kaatuu bussin lattialle. Bussiin astunut nuori mies kaivaa pistoolin taskustaan, tähtää zombieta päähän ja ampuu. Zombie on kuollut. Hengästynyt nuorukainen istuu penkille – Pelastitte minut viime hetkellä. Kaksi kaveriani jäi heidän revittäväksi tuossa takaa-ajossa. - Hyvä, että onnistuimme pelastamaan edes sinut, Ryan sanoo. - Kiitos teille, mies jatkaa. Olen muuten Chris. Ryan tarkkailee näkyykö Chrisissä fyysisiä vammoja, mutta niitä ei onneksi ole. He jatkavat matkaa kohti kaupungin rajaa.
- Pysäytä bussi, Ryan sanoo Billille. Heitetään tuo raato ulos. Se on epämukava näky ja lapsetkin pelkäävät sitä. Bill katsoo tarkasti ympärilleen, ettei zombieita näy missään. Kaikkialla on hiljaista ja rauhallista. Bill pysäyttää auton tien reunaan ja Ryan heittää zombien ruumiin nopeasti ulos ja matka jatkuu.
Viimein pitkän pimeän tien päässä näkyy valoa. Lähemmäksi ajettuaan he huomaavat armeijan joukkojen saartorenkaan suurine valonheittimineen. Sotilaat ovat kokoajan valmiina vastaanottamaan pelastuneita ja tappamaan jokaisen zombien, joka yrittää läpäistä saarron. Heitä vastaan ajaa muutama pelastusjoukkojen panssarivaunu. Panssarivaunut ovat matkalla zombieiden valtaamaan kaupunkiin hävittämään zombiet ja pelastamaan ihmiset. - Vihdoinkin! Tämä kaikki on vihdoinkin ohi, Kate huudahtaa onnenkyyneleet silmissä. Jokaisella on hymy herkässä ja onnenkyyneleet silmissä. Vaikka paljon ystäviä ja tuttuja on kuollut, heillä on hetkellisesti hyvä olla, kun kaikki pahuus ja raakuus on heidän osaltaan ohi.
Sotilaat pysäyttävät bussin ja kaksi aseistautunutta sotilasta astuu sisään bussiin. He tekevät kaikille ruumiillisen tarkastuksen, etsien fyysisiä vammoja. Lisäksi he tarkistavat, ettei bussissa ole zombieita eikä ruumiita. Koska kenelläkään heistä ei ole fyysisiä vammoja, eikä bussissa ollut mitään ylimääräistä, sotilaat poistuvat ja antavat heille luvan poistua kaupungista. He jättävät zombie kaupungin taakseen helpottuneen iloisesti. - Vihdoinkin tämä painajainen on ohi, Ryan sanoo hymy huulillaan.