Mitä tieto on? Helppo kysymys, vaikea vastata.
Tietosanakirja määrittelee asian seuraavasti;
Yleispätevästi perusteltu ja oikea käsitys asioista, jotka ovat tiedon kohteena.
Mutta jokin tässä riitelee: Pitäisi pohtia, mikä on yleispätevää; mikä riittää perusteluiksi; miten oikeellisuus määritellään; missä on mielipiteen ja käsityksen raja.
Yhtenä tiedon perusteena pidetään tavallisesti tiedon omistajan varmuuden tunnetta, joka syntyy siitä,että hän uskoo voivansa perustella riittävästi tietoaan kokemuksen tai loogisen päättelyn avulla erotukseksi arvelusta tai uskosta. Mutta onko tämä "varmuuden tunne" aina riittävä tae tiedon oikeellisuudesta?
Tietoa jota ei voida perustella, ei normaalisti pidetä tietona, vaikka se olisi sattumalta tai virheellisistä perusteistaan huolimatta oikeaa.
Tarkastellaanpa näitä määrittelyjä vähän kriittisesti.
Onko mitään tietoa edes olemassa? Vaan kaikki se mitä pidämme tietona onkin lopuksi vain puhdasta tunnetta.
"Tieto"-tunteen ja aidon, tunnustetun tunteen välinen ero on vain siinä, että se, joka "tuntee", tietää tuntevansa, mutta se, joka luulee "tietävänsä", ei tiedä vain "tuntevansa".
Kun sanotaan, että tiedon ehtona on tiedon omistajan varmuuden tunne siitä että hän uskoo voivansa perustella riittävästi tietoaan. Hmmm. Onko tässä nyt vedetty matto alta tiedolta kun siinä sanottiin hieman toisin sanottuna, että tieto perustuu "tieto"-tunteeseen eli kuvitelmaan siitä että tieto on oikeaa. Sehän on vain tunnetta.
Sitten vielä tyrmätään oikeakin tieto, jos se on hankittu "väärällä" tavalla.
Tiedon olemus liittyy oikeastaan kysymykseen siitä, onko mitään varmuutta olemassa? Onko kaikki mitä pidetään varmana tietona, aina lopulta pelkkää luuloa?
Onko näin, että vaikka tiedon etsinnässä ollaan koko ajan lähestyvinään parempaa, oikeampaa tietoa, niin lopulisesti oikea tieto, jää aina saavuttamattomaksi illuusioksi.
"Oikeaa tietoa"
5
398
Vastaukset
- squirrel
Tieteenfilosofian ja epistemologian tarkempaa lukemista. Jos haluaa jotain tietää, ei kannata pelkkään tietosanakirjatekstiin nojata.
Mutta kyllä olet oikeassa:
Vaikka tiedon etsinnässä ajan lähestytään oikeaa tietoa, niin lopullisesti oikea tieto jää aina saavuttamattomaksi illuusioksi.
Kyseessä on nimenomaan lähestyminen. Tieteen ja tietämisemme kehitystä voisi voisi kuvata esimerkiksi "asymptoottisuoraksi, jonka raja -arvona on totuus"
Jujuna onkin se,että vaikka lopullista totuutta ei tiedetä, ovat toiset asiat aina perustellumpia kuin toiset. Siksipä "tieto on hyvin perusteltu uskomus" -määritelmä ei ole aivan huono.- absurdisti
" Tieteen ja tietämisemme kehitystä voisi voisi kuvata esimerkiksi "asymptoottisuoraksi, jonka raja -arvona on totuus""
Eikös nykytieteessä jo yleisesti hyväksytyt komplementäärisyyden ja tilastollisen kausaliteetin periaatteet viittaa pikemmin siihen että tieteellisen tiedon assymptoottisuora lähestyy jotain muuta kuin totuutta? Tai että totuuden ja assymptoottisuoran väliin jää vielä jotain? - squirrel
absurdisti kirjoitti:
" Tieteen ja tietämisemme kehitystä voisi voisi kuvata esimerkiksi "asymptoottisuoraksi, jonka raja -arvona on totuus""
Eikös nykytieteessä jo yleisesti hyväksytyt komplementäärisyyden ja tilastollisen kausaliteetin periaatteet viittaa pikemmin siihen että tieteellisen tiedon assymptoottisuora lähestyy jotain muuta kuin totuutta? Tai että totuuden ja assymptoottisuoran väliin jää vielä jotain?Kyseiset jutut viittaavat nimenomaan siihen,että väliin *tulee aina jäämään jotain*, kuten asymptoottisuorankin tapauksessa. Ikuinen lähestyminen, mutta samanaikaisesti emme koskaan voi tietää kaikkea. Mutta kenties vielä hiukan enemmän kuitenkin :)
- absurdisti
squirrel kirjoitti:
Kyseiset jutut viittaavat nimenomaan siihen,että väliin *tulee aina jäämään jotain*, kuten asymptoottisuorankin tapauksessa. Ikuinen lähestyminen, mutta samanaikaisesti emme koskaan voi tietää kaikkea. Mutta kenties vielä hiukan enemmän kuitenkin :)
Mutta eikös esimerkiksi epätakkuusperiaate tarkasti määrittele sen kuinka paljon siihen väliin tulee jäämään. Näinhän ei ole käsittääkseni assymptoottisuoran tapauksessa, joka lähestyy ikuisesti raja-arvoa, joka oli tässä tapauksessa totuus.
Eli tuo assymptoottisuora lähestyisikin jotain totuuden lähellä(?) olevaa arvoa. - absurdisti
absurdisti kirjoitti:
Mutta eikös esimerkiksi epätakkuusperiaate tarkasti määrittele sen kuinka paljon siihen väliin tulee jäämään. Näinhän ei ole käsittääkseni assymptoottisuoran tapauksessa, joka lähestyy ikuisesti raja-arvoa, joka oli tässä tapauksessa totuus.
Eli tuo assymptoottisuora lähestyisikin jotain totuuden lähellä(?) olevaa arvoa.Tarkemmin ajateltuna tuossakin tapauksessa assymptootti lähestyisi totuutta, mutta totuus ei olisi raja-arvo, vaan se olisi muotoa totuus a.
Eli myös tämän raja-arvon, jota tieteellinen tieto lähestyy, ja totuuden väliin jää jotain.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.304602- 343346
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833144- 102208
- 271760
- 1601751
- 121748
- 1011267
- 1371097
Mua ei ole rengastettu, vaikka asunkin jonkun kanssa
Siihen on esteitä. Sinä taas olet rengastettu yksilö. En jaa aviovuodetta kenenkään kanssa, enkä mitään muutakaan.14954